Ruotsalainen Ann Rosman on uusi tuttavuus dekkarikirjailijoiden saralla. Majakkamestarin tytär (Fyrmästarens dotter 2009, suom. 2011) on esikoiskirja, jonka pääosaa esittää göteborgilainen rikostutkija Karin Adler. Kirjassa Karin saa hoidettavakseen rikosjutun, jossa vanhan majakan ruokakellarista löytyy kuollut mies. Miehen kuolemasta on kauan, mutta selvästi kuolemaa yritetään peitellä valheilla. Miehelle löytyy jopa valevaimo ja valelapsi.
Karin on saanut harteilleen kummallisen kuolemantapauksen,
josta ei puutu erikoisia juonenkäänteitä. Karinin oma avoliitto on tullut kirjassa
päätepisteeseen, jota hän ei pahemmin ehdi murehtimaan työkiireidensä vuoksi.
Ihmeen nopeasti päätettyään erosta, Karin kerää kimpsunsa ja kampsunsa ex-miehen
asunnosta ja muuttaa purjeveneeseensä asumaan. Karin ei itkeskele viiden vuoden
suhteensa perään ja ainoa kerta, kun suhteesta vähän puhutaan, on kun ystävätär
saapuu apuvoimiksi muuttopuuhiin. Myös isoäiti yrittää puhua ex-miehen puolesta
ja on sitä mieltä, että nykyaikana erotaan liian helposti, mutta Karin pitää
päänsä.
Karin saa kirjassa mukavia uusia ystäviä erottuaan
miehestään. Uudet ystävät liittyvät kaikki oudolla tavalla kauan sitten
kuolleeseen mieheen. Kirja loppuu hieman omituisesti, kun kirjan pääpahis
hukkuu. Voi olla, että seuraavassa kirjassa pääpahis ei olekaan hukkunut.
Kirjan toinen naispuolinen pääpahis ilmeisesti pääsee kuin koira veräjästä vanhasta
murhasta, koska siitä on kulunut jo liian pitkä aika.
Kirjan arvostelijat pitävät kirjaa samanlaisena kuin Camilla
Läckbergin dekkarit ovat, mutta parempana. Olen itse eri mieltä, sillä kirja on
ihan erityylinen. Läckbergin kirjoissa on raaempia kuvauksia
väkivaltatapahtumista ja niitä on enemmän. Rosmanin kirjassa oli tosi vähän
väkivaltaa ja muuten kirjaa oli leppoisaa ja rauhallista lukea ilman jännitystä.
Läckbergin dekkarit ovat psykologisia trillereitä ja tekijät yleensä
mielisairaita ja tosi vaikeita väkivaltakokemuksia kokeneita, mutta Rosmanin
rikollisten motiivi on halu hyötyä taloudellisesti rikkauksista.
Rikoksentekijät ovat siis tervejärkisiä, mutta ahneita.
Esikoiskirjaksi ihan mukiinmenevä ja luettava, tosin
tapahtumia ja henkilöitä on turhan paljon, joten kuvaukset ovat hieman sekavia,
eikä välillä tiedä kuka on kenenkin lapsi tai sukulainen. Uusi Rosmanin kirja Noitavasara on julkaistu suomeksi. Rosmanin
kirjat löytävät varmasti suosionsa naislukijoiden joukosta. **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti