2020 KIRJAT

 

Ahava Selja: Nainen joka rakasti hyönteisiä

Ala-Jokimäki Antti: Armas Karviainen-Dimangein ja smaragdein koristellun mittaamattoman arvokkaan kuninkaallisen kaulapannan arvoitus
Aminoff Pauliina: Äiti meidän: tosielämän selviytymistarina
Barton Fiona: Epäilty
Bauer Belinda: Katkeamispiste 
Baylac Marie-Héléne: Agatha Christie - Arvoituksellinen elämä 

Bengtsdotter Lina: Beatrice

Berlin Lucia: Kotiinpaluu - Muistoja, kuvia, kirjeitä

Blӕdel Sara: Tyttö puun alla
Burns Tom (koonnut): Parhaat ystävät
Canth Minna: Työmiehen vaimo
Carrell Jennifer Lee: Shakespearen salaisuus
Chirovici E. O.: Pahaa verta
Cleveland Karen: Totuuden tuolla puolen
Constantine Liv: Toinen rouva Parrish
Crossan Sarah: Kuunnousu 
Dahl Arne: Vapaus
Dalton Trent: Poika nielaisee maailmankaikkeuden
Disney: Frozen - Revontulten lumoa
Dostojevski F.M.: Vanhan ruhtinaan rakkaus
Ekberg Anna: Kadotettu nainen
Ericson Pernilla: Älä käännä selkääsi  

Erlandsson Karin: Helmenkalastaja

Erlandsson Karin ja Peter Bergting: Yöjuna 
Eugenides Jeffrey: Oikukkaat puutarhat
Eugenides Jeffrey: Virgin Suicides - Kauniina kuolleet
Farreras Rafel Nadal: Palmisanon kirous
Feldscher Ulla: Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti
Folman Ari & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja
Frantz Eva: Sininen huvila  
French Nicci: Murheellinen maanantai 

French Nicci: Tiistai taakse jäänyt
Fried Hedi: Bodrin tarina
Gads Tomas: Luopiot 
Grebe Camilla: Varjokuvat
Griffiths Elly: Aavekentät 

Griffiths Elly: Siniviittainen nainen

Grossman David: Kun Nina sai tietää

Haahtela Joel: Katoamispiste

Hai Magdalena: Susikuningatar
Hai Magdalena: Neiti Kymenen ihmeellinen talo 

Haig Matt: Keskiyön kirjasto 
Hamid Mohsin: Exit West 
Harper Jane: Luonnonvoimat
Harris Thomas: Cari Mora
Hayden Toren: Satutettu lapsi 
Heikkinen Susan: Pullopostia Seilin saarelta - Potilas numero 43
Heikura Jouko: Lahja äidilleni 
Heyse Paul: Kaksi vankia
Hogan Ruth: Kadonneiden tavaroiden vartija
Holden Wendy: Äidiksi keskitysleirillä - Kolme selviytymistarinaa

Holt Anne: Kuolematon kunnia
Horst Jørn Lier: Luolamies
Horst Jørn Lier: Koodi  

Itäranta Emmi: Kuunpäivän kirjeet

James P.D.: Kuolema joulupäivänä

Jackson Stina: Erämaa

Jewell Lisa: Joka askel jonka otat 
Jewell Lisa: Löysin sinut 
John D. B.: Pohjoisen tähti 

Jungstedt Mari: Pimeys keskellämme

Kankimäki Mia:  Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Kaukonen Katja: Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan

Kay Adam: Kolme yövuoroa jouluun on 
Kay Elizabeth: Seitsemän valhetta
Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua
Kelly Erin: Kiviäidit

Kilpi Marko: Kuolemanenkeli - Undertaker
Kinnunen Tommi: Ei kertonut katuvansa
Koch Herman: Suomen päivät 
Kokko Erkki: Me, sotalapset - Neljän veljeksen tarina 
Kokkonen Terhi: Rajamaa
Koponen Noora: Jos mä oon oikee - Nuutin tarina 

Kuorelahti Elina: Museomysteeri
Kyung-sook Shin: Hovitanssija
Köngäs Heidi: Mirjami
Laitila Kälvemark Tiina: H2O 

Lampela Hannele: Lumikuningattaren lumous

Lansens Lori: Pitkä matka kotiin
Lawrence D. H.: Lady Chatterleyn rakastaja
Lemaitre Pierre: Verihäät

Lish Mikki ja Kelly Ngai: Taikuuden talo

Lunde Maja: Mehiläisten historia
Lunde Maja: Sininen 

Lunde Maja: Viimeiset

Luttinen Meri: Myrskynsilmä 
Lähteenmäki Laura: Sitten alkoi sade
Maas Sarah J.: Usvatuulen valtakunta

Mannila Senja (toim.) & Minna L. Immonen: Ihanaa joulua 
McKinty Adrian: Ketju
Mero Niina: Englantilainen romanssi
Miettinen Helena: Hoida kolesteroli ajoissa 
Mola Carmen: Verimorsian
Morris Heather: Cilkan tarina
Mäkelä Jenna: Kun pelihimo ottaa vallan - Peliriippuvuus ja siitä selviäminen
Natt och Dag Niklas: 1794 Elävien haudasta
Ng Celeste: Tulenarkoja asioita
Ng Celeste: Olisi jotain kerrottavaa
Noah Trevor: Laiton lapsi- Vätikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa
Oates Joyce Carol: Syntipukki 
Oates Joyce Carol: Elämäni rottana
Ohlsson Linda: Autio ranta 
Oksanen Sofi: Stalinin lehmät
Owen Nikki: Vanki 375
Owens Delia: Suon villi laulu
Paadar-Leino Rauna: Vieras talvi
Paasilinna Arto: Rietas rukousmylly
Palonen Wilhelmiina: 206 pientä osaa

Paris B. A.: Suljettujen ovien takana 
Park Eeva: Viimeisellä rajalla
Penny Louise: Kylmän kosketus

Pettersson Maria: Historian jännät naiset 
Posner Patricia: Auschwitzin apteekkari - Victor Capesius, Mengelen proviisori
Putkonen Liina: Palava poika
Rasi-Koskinen Marisha: Auringon pimeä puoli 
Rautiainen Petra: Tuhkaan piirretty maa
Rintala Heli: Liian ihmeellinen maailma? - Asperger- ihmiset kertovat

Rintanen Viivi: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta
Rubenhold Hallie: Viisi - Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit
Runeberg J. L. : Vänrikki Stoolin tarinat
Ruohonen Laura ja Erika Kallasmaa: Otus opus-Runoa ja totta pienistä eläimistä 
Rönkä Antti: Jalat ilmassa

Sandberg Camilla: Taikametsän joulu
Santiago Esmeralda: Sokeriplantaasin valtiatar
Sarenbrant Sofie: Kerjäläinen 
Sarenbrant Sofie: Syntipukki
Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
Schulman Alex: Polta nämä kirjeet 
Schulman Ninni: Älä kerro kenellekään 

Seeck Max: Pahan verkko
Sikurdardottir Steinunn: Heida
Sinkkonen Lassi: Solveigin laulu
Slaughter Karin: Viimeinen leski 
Soudakova Anna: Mitä männyt näkevät
Sten Camilla: Kadonnut kylä
Strout Elizabeth: Olive Kitteridge 
Strout Elizabeth: Pikkukaupungin tyttö
Sullivan Mark: Palavan taivaan alla
Tangen Geir: Sydämenmurskaaja
Thompson Walker Karen: Ihmeiden aika
Tikkanen Tiina Katriina: Toinen silmä kiinni
Tokarczuk Olga: Päivän talo, yön talo
Tolonen Tuutikki: Mörköviesti 
Tremayne S. K.: Äänet 

Troll: Mestarietsivä Peppunen - Rouva Purppuran tapaus

Troll: Mestarietsivä Peppunen - Kuuttoman yön jättiläinen 
Tsizova Jelena:  Naisten aika

Tuuri Antti: Pitelemättömät 
Tynni Aale: Satuaapinen
Törmänen Katja: Maan tytär 
Törrönen Hannele: Väärin rakastettu - Vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista 
Utrio Kaari: Vendela

Vasanto Satu: Kaikki kadonneet
Vuori Kristiina: Neitsytkruunu

Ware Ruth: Rouva Westaway on kuollut
Wassmo Herbjørg: Dinan kirja
Whitehead Colson: Nickelin pojat
Wickström Mika ja Arto Nyyssönen: Teemu Pukki Baby
Yrjänä A.W.: Arcana

Vuoden 2020 kirjamatka ja hyvää uutta kirjavuotta 2021!

 

Nyt on vuoden toiseksi viimeinen päivä. Kaikenlaista uutta on tullut koettua tänä vuonna, mikä liittyy myös lukemiseen, sillä koko maassa laitettiin kirjastot kiinni maaliskuussa. Se oli todella outo tilanne. Pandemian aikana kirjojen myynti on lisääntynyt, mutta koska itselläni on kotona lukemattomia kirjoja, olen yrittänyt lukea niitä, ja vältellyt kirjojen ostamista itselleni. Useimmat kirjat lainaan kirjastosta.

Ajattelin muistella tässä tämän vuoden parhaimpia lukukokemuksia. 

 

  

Kotimaiset kirjat:

 

Itäranta Emmi: Kuunpäivän kirjat

Kankimäki Mia: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Kinnunen Tommi: Ei kertonut katuvansa

Lähteenmäki Laura: Sitten alkoi sade

Oksanen Sofi: Stalinin lehmät

Rautiainen Petra: Tuhkaan piirretty maa

Soudakova Anna: Mitä männyt näkevät

Utrio Kaari: Vendela

 

Käännöskirjat:

 

Dalton Trent: Poika nielaisee maailmankaikkeuden

Eugenides Jeffrey: Virgin Suicides – Kauniina kuolleet

John D.B.: Pohjoisen tähti

Kyung-sook Shin: Hovitanssija

Lansens Lori: Pitkä matka kotiin

Lunde Maja: Mehiläisten historia

Oates Joyce Carrol: Elämäni rottana

Owens Delia: Suon villi laulu

Strout Elizabeth: Olive Kitteridge

Whitehead Colson: Nickelin pojat

 

 

Lasten ja nuorten kirjat:

 

Crossan Sarah: Kunnousu

Erlandsson Karin: Yöjuna

Folman Ari: Anne Frankin päiväkirja

Fried Hedi: Bodrin tarina

Lish Mikki: Taikuuden talo

Luttinen Meri: Myrskynsilmä

Ruohonen Laura: Otus opus

 

 

Tietokirjat:

 

Baylav Marie-Héléne: Agatha Christie – Arvoituksellinen elämä

Heikkinen Susan: Pullopostia Seilin saarelta - Potilas numero 43

Holden Wendy: Äidiksi keskitysleirillä – Kolme selviytymistarinaa

Noah Trevor: Laiton lapsi – Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Pettersson Maria: Historian jännät naiset

Rintanen Viivi: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta

Wickström Mika: Teemu Pukki Baby

 

Dekkarit ja jännityskirjat:

 

French Nicci: Murheellinen maanantai

French Nicci: Tiistai taakse jäänyt

Grebe Camilla: Varjokuvat

Jackson Stina: Erämaa

Natt och Dag Niklas: 1794 Elävien haudassa

Owen Nikki: Vanki 375

Seeck Max: Pahan verkko

Slaughter Karin: Viimeinen leski

Ware Ruth: Rouva Westaway on kuollut

 

Onnea ja tähdenlentoja vuodelle 2021!

Lukuiloa ja upeita lukuelämyksiä t: Mai + Ozzy + nalle

 

Antti Tuuri: Pitelemättömät

 

Kysyin, voisinko tarjota Järvikannakselle lounaan, mutta se kieltäytyi ja väitti lihottavansa itseään vain sellaisten tuttavien lounailla ja illallisilla, joilla oli käytössään yrityksen edustustili.

- En minä köyhiltä vie, Järvikannas sanoi.

 

Antti Tuurin teoksessa Pitelemättömät aviopari oli Italian leppeän auringon alla kirjallisissa etätöissä, kun heille soitti Roomassa työskentelevät ystävykset. Kyseiset naiset halusivat tulla heille heti samana päivänä vierailulle epämääräiseksi ajaksi. Pian selvisi, että meluisa ja turistien kansoittama Rooma oli ollut pelkkä tekosyy. Itseasiassa he olivat molempien yhteistä ex-miestä paossa. Mies oli soitellut liikaa heidän peräänsä ja aikonut tulla vieraisille. Mies oli nimeltään Järvikannas.

 

- Sinä et Saaraa enää minulta vie, Järvikannas huusi. Muistutin sitä, että sillä oli nyt uusi vaimo, ja Saaran ja uuden vaimon välissä se oli ehtinyt olla muutaman vuoden naimisissa Liinankin kanssa.

 

Niinhän siinä kuitenkin kävi, että kyseinen tympeän oloinen Järvikannas oli matkalla Italiaan kyseisten naisten luokse, jotka olivat häntä paossa. Järvikannaksen touhuista kerrottiin aika ikäviä juttuja naisten muistellessa hänen toilailujaan. Miehestä nousi esille narsisti ja naistenhakkaaja, joten ei ihme, että naiset lähtivät karkuun heti, kun kuulivat hänestä.

 

Italian maisemista olisin lukenut kirjasta enemmänkin. Olen tykästynyt Italiaan itsekin ja haluaisin matkustaa vielä uudemman kerran Roomaan, vaikka turistit todellakin kansoittavat kaupungin. Siellä on kuitenkin helppo kulkea omatoimisesti, mikä sopii meille.

Antti Tuurin laajasta tuotannosta, yli 60 romaania, olen lukenut vain matkakirjan Bosbor Express. Se oli rauhallinen kuvaus matkasta Istanbuliin ja takaisin Suomeen junilla ja laivoilla. Pidin enemmän Pitelemättömät teoksesta, josta myös huokui rauha, mutta jonka pinnan alla kuohui odottamattomia virtauksia.

 

Antti Tuuri, Pitelemättömät

Otava 2015

s. 221

 

Antti Tuuri: Bosbor Express

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut

 

Harakat ovat palanneet. Tuntuu omituiselta, että vihasin niitä niin kovasti, kun ensimmäistä kertaa saavuin taloon.

 

Brittidekkaristi Ruth Ware irrotteli kirjassaan Rouva Westaway on kuollut syrjäisessä kartanossa, jossa harakat toivat oman tunnelmalisänsä. Tuohon suorastaan kauhukartanoon sai nuori Harriet, kutsumanimeltään Hal, kutsun perinnönjakoon. Hal oli kyllä varma, että kutsu oli tullut väärälle henkilölle, tosin hän oli orpo, eikä sukulaisista ollut tietoa.

 

Halilla ei ollut vähäisintäkään tietoa Westawayn suvusta, mitä nyt äkkiä netistä sai tarkistettua. Suvusta löytyi siis rahaa, ja kartanonrouva oli ollut tiukkana kirstunvartijana. Kirjasta löytyy kyseisen rouvan muutkin inhottavat salaisuudet, mutta voit tarkistaa ne itse lukemalla. Jos rouvalla oli salaisuuksia, joita peitellä, niin elossa olevilla perillisilläkin riitti salattavaa. Hal ei siis tiennyt mihin rahapulassaan kiirehti, mutta ensin hautajaisiin.

 

Kun Hal katseli haudan paljasta, märkää aukkoa, hänen sydäntään riipaisi se sama menetyksen tuska, aivan kuin vanhaa, puoliksi umpeutunutta haavaa olisi revitty auki. Kannattiko tämä todella tehdä? Kannattiko käydä tämä kaikki taas läpi, kaikki nämä surun ja kaipauksen synkät rituaalit, jos vaivanpalkaksi saisi ehkä vain jonkin ruman lampun ja postikorttikokoelman?

 

Ruth Ware on kirjoittanut todellisen trilleririhelmen. Tykkäsin tavattomasti kirjan salaisuus-teemasta, jossa köyhä ”sukulaistyttö” meni kuokkimaan suvun perinnönjakotilaisuuteen, tosin kutsuttuna henkilönä, mutta josta sukulaiset eivät tienneet mitään. Vanharouva oli halunnut tuoda vanhat salaisuudet julki viimeistään kuoltuaan, mutta samalla hän aktivoi erään henkilön, joka oli valmis tappamaan, jotta salaisuudet eivät tulisi julki. Teki niin tai näin, niin aina väärinpäin.

 

Ruth Waren Rouva Westaway on kuollut on kutkuttavan jännittävä kartanotrilleri.

 

Ruth Ware, Rouva Westaway on kuollut

suom. Antti Saarilahti

Otava 2019

s. 399

The Death of Mrs Westaway 2018

Trilleri

 

Ruth Ware: Nainen hytissä 10

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

Troll: Mestarietsivä Peppunen

 

Rouva Purppuran tapaus

 

”Tervetuloa Peppusen etsivätoimistoon! Mitä asianne koskee?”

 

Mestarietsivä Peppusesta (japaniksi Oshiri Tantei) kertovan hauskan japanilaisen lastenkirjasarjan aloittaa Rouva Purppuran tapaus. Rouva Purppura halusi, että Peppunen etsisi apulaisensa Brownin kanssa hänen esi-isiensä aarteen.

Saavuttuaan rouva Purppuran maatilalle, Peppunen ja Brown aloittivat etsinnän, joka johti mielenkiintoisesti ratkaisusta toiseen. Ja lopulta he ratkaisivat koko arvoituksen ja löysivät mm. yhden karkuteillä olevan murtovarkaan.

Kirjan lopussa oli kiperä arvoitus Peppusen kotona Kuka varasti vanukkaan? Sekin ongelma hoitui nopeasti. Peppusella on nokkelat hoksottimet ja terävät älynystyrät, joiden avulla ongelmat selviävät melkein pelkästään niiden avulla. No joskus tarvitaan myös Peppusen omaa salaista apuvoimaa. Arvaatko mikä se on?

 

Troll, Rouva Purppuran tapaus – Mestarietsivä Peppunen

Troll on japanilainen taiteilijanimi, jota käyttävät Yoko Tanaka ja kuvittaja Masahide Fukasawa

suom. Mayu Saaritsa

Nemo 2018

s. 88

Oshiri Tantei murasaki fujin no angou jiken 2015

 

Kuuttoman yön jättiläinen

 

Peppusen etsivätoimiston alakerrassa sijaitsee kahvila Onnenkissa. Sitä pyörittävät omistaja Felix ja hänen tyttärensä Tiuku. Felixin bataattileivokset ovat kerrassaan verrattomia. Niiden vuoksi Peppunen poikkeaa Onnenkissaan aina kun töiltään ehtii.

 

Mestarietsivä Peppusesta (japaniksi Oshiri Tantei) kertova kirjasarja jatkuu lastenkirjalla Kuuttoman yön jättiläinen. Kirjan päähenkilö on Mestarietsivä Peppunen ja hänen apulaisenaan toimii Brown. Kahvila Onnenkissassa he kuulivat jättiläismäisestä varkaasta, joka pelotti kaikkia kaupunkilaisia, paitsi ei Peppusta ja hänen apulaistaan Brownia.

 

Kirjassa on myös toinen arvoituksellinen tarina Mitä asiakas unohti? Mestarietsivä Peppusesta kertova lastenkirjasarja on hassunhauska ja kirjoissa on lapsia aktivoiva lähestymistapa lukuhetkiin. Kirjan sivut on myös kuvitettu hauskasti. Itse Mestarietsivä on kuvattu hurmaavasti ja hänellä on erikoiskyky, mikä pistää roistot ruotuun. Uskon, että tämän japanilaisen lastenkirjasarjan kirjat naurattavat ja pistävät älynystyrät toimimaan.

 

Troll, Kuuttoman yön jättiläinen – Mestarietsivä Peppunen

Troll on japanilainen taiteilijanimi, jota käyttävät Yoko Tanaka ja kuvittaja Masahide Fukasawa

suom. Mayu Saaritsa

Nemo 2019

s. 88

Oshiri Tantei yamiyo ni kieru kyojin 2016

Jouluinen sanoma

 

Toivotan rauhallista joulua kaikille lukijoille tämän ajatuksia ja voimia antavan laulun tahtiin. 

 

Haloo Helsinki! Joulun kanssas teen

 

Hulinaa, kadut täynnä valoja vaan
Valoja väreissä taivaan ja maan
Joku piiloutuu lahjavuorten taa
Joku kadulle pulloja soittelemaan

 

Juoskoon tää kansa sen kiireensä kii
Jota varten tänne muka synnyttiin
Mulla ei oo kiire minnekään
Aion sulle kynttilän nyt sytyttää

 

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

 

Joka päivä yritän sen ymmärtää
Kuinka tää kaikki joskus häviää
Ja se rikkaus joka kuuluu elämään
Sitä silmillä pysty mä en näkemään

 

Särkyköön suruni hetkeksi pois
Eikä viha mun sisällä vaikeroi
Tahdon vain hetkisen hengähtää
Aion sulle kynttilän nyt sytyttää

 

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas

Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa

Tahtoisin päästä sua halaamaan

Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

 

Tuol on nimettyjen kivien maa
Vielä hetken kanssas olla mä saan

 

Kerran tänne, tullaan

kerran täältä lähdetään

 

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

 

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

 

Tuol on nimettyjen kivien maa

 

 

Säv. Leo Hakanen/ Jere Marttila

Sanat: Elli Haloo

Sov. Leo Hakanen

 

Youtube:

https://www.youtube.com/watch?v=vRB_be8jCxU

 

                                                Ozzylta jouluiset terkut kaikille lemmikeille!

Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on - Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat

 

Vietin suurimman osan lääkärinurastani naistentautien ja synnytysten parissa. Synnyttävät äidit eivät oikein voi päättää jäädä pariksi päiväksi kotiin ”odottelemaan, josko se menisi itsestään ohi”, ja gynekologian puolella glöginnostattama joulumieli näkyy tilastopiikkinä tapauksissa, joissa pienesineet löytävät tiensä johonkin ruumiinaukkoon, mutta eivät sieltä pois.

 

Brittiläinen Adam Kay kertoi toisessa kirjassaan Kolme yövuoroa jouluun on työstään lääkärinä. Kirja on jaettu kahdeksaan kappaleeseen, jotka on nimetty ensimmäisestä kuudenteen jouluun, sen jälkeen Vielä yksi joulu ja viimeisenä Toisenlainen joulun sanoma. Lääkäriuransa jälkeen Kay on toiminut koomikkona ja kirjoittanut esikoisteoksensa Kohta voi vähän kirpaista ja tämän teoksen. Kirjat ovat päiväkirjamaisia. Luettuani tämän teoksen, tiesin heti, että varaan myös Kayn esikoisteoksen luettavaksi. Sairaalatyössä on jotain outoa mystiikkaa ja Kay kertoo siitä rehellisen kriittisesti ja paikoin koomisesti.

 

Keskiviikko, 21. joulukuuta 2005

 

Kaikki alkoi sinitarralla naistentautien osaston seinään kiinnitetystä hopeanauhanpätkästä, josta oli taiteiltu EKG-käyrän muotoinen. Sitten joulukuusemme koristeltiin pinkeiksi puhalletuilla kumihanskoilla ja muutamalla joulupallon virkaa tekevällä rengaspessaarilla. Osaston hoitajat tuunasivat pari spekulaa irtosilmillä ja punaisilla pahvinenillä maailman kammottavimmiksi poroiksi – en antaisi niiden johdattaa minun rekeäni minnekään.

 

Sen verran olen sairaaloissa ollut, että olen huomannut kaikenlaisissa koristeluissa käytettävän luovaa mielikuvitusta. Sairaalan tavaroista loihditaan juhla-aikaan kaikenlaisia koristuksia mitä mieleen juolahtaa. Se on kivaa hauskuuttamista, kuten yllä olevasta lainauksesta voi päätellä.

Kay kirjoittaa huumoria hyväksi käyttäen henkilökunnan toiminnasta, potilaista ja omasta toiminnastaan. Työ oli raskasta vuorotyötä, ja koska kirjailija oli perheetön ja uskonnoltaan juutalainen, kaikki olettivat, että hän ei haluaisi olla vapaalla jouluna. Työjouluista tuli siis vuosien mittaan vakio.

 

Adam Kay vei kirjallaan Kolme yövuoroa jouluun on brittiläiseen sairaalamaailmaan. Kirjan lopussa hän kertoi toisenlaisesta joulusta perhepiirissä. Perheillä on tapana tehdä omanlaisensa jouluperinteet, ja noita perinteitä hän kuvasi omasta lähipiiristään ja myöskin puolisonsa lähipiiristä. Jättäessään lääkärintyönsä taakseen, Kay on viettänyt nimittäin joka toisen joulun oman sukunsa ja joka toisen joulun puolisonsa suvun parissa. Jotain hyvää ja jotain kritisoitavaa löytyy niistäkin jouluista.

Allaolevasta tekstistä löytyy myös syy sille, miksi kirjailija jaksoi tehdä raskasta lääkärintyötään.

 

Viisi tuntia myöhemmin ja kaksi myöhässä ajoin itsekin kotiin. Olin yltä päältä nesteissä, joista keskiverto berliiniläinen fetissiklubi olisi kateellinen, ja toivoin, että olisin tajunnut pakata matkaan ompelutarvikkeet, jotta silmäluomeni pysyisivät edes jotenkin auki. Siltikin kasvoillani oli hymy – autoin tänään maailmaan kuusi tervettä lasta kuudelle terveelle äidille.

 

Adam Kay, Kolme yövuoroa jouluun on – Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat

suom. Ari Jaatinen

Art House 2020

s. 130

Lääkärin päiväkirjat

Tietoteos

#The End of the Year Book Tag

 

Vuoden viimeisten päivien lähestyessä blogistaniassa on muisteltu vuoden aikana luettuja kirjoja. Viime vuonna bongasin tämän kivan haasteen The End of The Year Read Book Tag. Sen on suomentanut Todella vaiheessa-blogin Reta englanninkielisestä haasteesta, jonka on tehnyt Ariel Bisset. Tässä haasteessa pohditaan mm. mitä kirjoja kirjabloggari aikoo lukea loppuvuoden aikana.

 

LOPPUVUODEN KIRJAKYSYMYKSIÄ

 

Aloititko vuoden aikana jonkun kirjan, jota et ole vielä lukenut loppuun?

 

Aloitin montakin kirjaa, jotka jäivät kesken, koska kirja ei vain vienyt mennessään. Tämän vuoden Finlandia-palkinnon voittanut Margarita ja Kjell Westön Tritonus jäivät kesken, mutta en aio jatkaa niiden parissa. Tällä hetkellä kesken ei ole yksikään  kirjaston kirja, joten pöllyyttelen omia kirjapinojani ja luen sieltä kirjoja, jotka kiinnostavat eniten.

 

Tänä vuonna jatkoin Kirjahyllyn aarteet-kirjahaastetta, ja olen lukenut jo yli 40 kirjaa omasta kirjahyllystä. Viime vuonna pääsin 50 kirjaan.

 

Luitko loppuvuoden aikana syksyisen kirjan, joka sai sinut valmistautumaan kohti loppuvuotta?

 

Luin syyskuussa Terhi Kokkosen HS:n kirjallisuuspalkinnon voittaneen Rajamaan. Siinä kuvattiin avioliittodraamaa Lapin lumisissa oloissa. Pimeys ja kylmyys lisäsivät kirjan klaustrofobista tunnelmaa. Samalla tulin miettineeksi, että milloinkahan täällä Turussa on viimeksi ollut pakkastalvia. Ilmastonmuutos on kyllä vienyt ne lumineen, ja vietämme täällä pitkää syksyä, valitettavasti.

 

Tänä vuonna luin ilmastonmuutokseen liittyen norjalaisen Maja Lunden kirjasarjan teokset Mehiläisten historia, Sininen ja Viimeiset. Suosittelen.

 

Odotatko vielä jotain vuoden uutuuskirjaa?

 

Odotan kirjastosta Marko Tikan Finlandia tietokirjavoiton saanutta Kielletyt leikit teosta, joka kertoo tanssin kieltämisen historiasta Suomessa. Sitten odotan vielä Finlandia Juniorpalkinnon voittanutta Radio Popovia, jonka on kirjoittanut Anja Portin. Muutama muukin varaus on vielä tulematta.

 

Tämän vuoden uutuuskirjoista odotin eniten Tommi Kinnusen teosta Ei kertonut katuvansa ja Maria Petterssonin tietoteosta Historian jännät naiset. Lisäksi kiinnostuin kovasti Delia Owensin teoksesta Suon villi laulu, joten ostin sen itselleni. Loistokirjoja.

 

Mitkä kolme kirjaa haluat lukea ennen uutta vuotta?

 

Tämä kysymys kiinnosti niin kovasti, että piipahdin tutkimaan kirjahyllyjäni, joista poimin kolme kirjaa. Jayne Anne Phillipsiltä olen lukenut teokset Suojelus sekä Kiuru ja Termiitti. Nyt ajattelin lukea teoksen Äidin aika. Alice Seboltin Oma taivas ja Torey Haydenin Aavetyttö tulevat uusintalukuun. Hyvän kirjan voi lukea useampaan kertaan.

 

Voiko jokin loppuvuoden kirjoista nousta yhdeksi vuoden 2020 lempikirjaksesi?

 

Olen tykännyt tosi paljon Kinnusen Ei kertonut katuvansa ja Delia Owensin Suon villilaulu teoksista, joten pitää olla todella hyvä tarina, joka menee niiden ohi. Mutta joulupukki voi yllättää minut huipputeoksella, sillä hän on tehnyt sen monet kerrat mm. Katja Ketun Kätilöllä ja Sofi Oksasen Puhdistuksella sekä Ulla-Lena Lundbergin Jää teoksella. Joten annan joulupukille mahdollisuuden yllättää minut!

 

Joko olet tehnyt lukusuunnitelmia vuodelle 2021?

 

Nyt on pakko tunnustaa, että kirjaston varauslistallani on runsaasti varauksia ensi kevääksi. Jännityksellä odotan koronakaranteenin muutoksia ja tietysti toivon, että Turussa ei panna kirjastoja kiinni, kuten Helsingissä on tehty. Muuten kirjastosta ei saada kirjoja luettavaksi. Minulla on kyllä omiakin kirjoja, mitä voin lukea, mutta lapsiperheitä ja yksinäisiä ihmisiä ajatellen kirjastoista saa tosi kivaa ajanvietettä. Lukeminen ja kirjojen kuunteleminen on yksi parhaimmista harrastuksista mitä tiedän.

 

Kevätkirjoista olen jo postannut, joten sieltä voi lukea, että varauslistalla on mm. Stroutin, Whiteheadin, Marttisen, Haurun, Valkaman, Snellmanin, Shafakin ja Boströmin uutuudet.

 

Toivotan sinulle lukuiloa, ja toivottavasti nappaat kiinni tästä haasteesta!