Paha, paha sen naisen periköön.
Kanadalaisen Louise Pennyn Three Pines-dekkarisarjan
kakkososa on saanut nimekseen Kylmän kosketus. Montrealin lähellä
sijaitsevan pikkukylän Three Pinesin maisema näyttäytyy lumisen kauniilta
satumaisemalta, on joulu ja ihmisillä pitäisi olla hyvä tahto, mutta kaikilla
ei ole. Jälleen kerran Three Pines muuttuu murhamaisemaksi. Henkilö, joka
surmataan, on ilkeä jokaiselle, varsinkin omalle perheelle. Mutta onko hän
ansainnut tulla murhatuksi, ja mikä on motiivi?
Kun kuolemani meidät erottaa,
anteeksi saanut ja anteeksi antava kohtaavat jälleen,
vai onko silloin, kuten aina ennenkin, liian myöhäistä?
Three Pinesissa asuu mielenkiintoisia ihmisiä. Joku tai
jotkut näistä mukavista henkilöistä saivat tarpeekseen erään henkilön
muuttaessa heidän kyläänsä, sillä tämä henkilö myrkytti ilmapiiriin. Sitä
paitsi kyseinen henkilö muutti varta vasten kylään, koska…
Ensimmäisessä dekkarisarjan osassa tutustuin charmanttiin rikoskomisarioon
Armand Gamacheen. Hänet kutsuttiin jälleen avustajiensa kanssa tutkimaan uutta kuolemantapausta.
Gamache huomasi nopeasti, että kuolleen taustalta löytyi runsaasti salaisuuksia,
joita oli kiinnostavaa kaivella. Gamache viihtyi hyvin Three Pinesissa. Hänen
tyylinsä tutkia rikoksia oli tutustua ihmisiin puhelemalla heidän kanssaan
tavallisissa paikoissa, puiston penkillä, kahvilassa, pubissa ym. Ihmiset olivat
rennompia ja salaisuudet lipsahtelivat helpommin ulos. Virallisempi
kuulustelupaikka voi hiljentää puheliaammankin ihmisen.
Joku tappoi tämän perheen naisia.
Talvi ja kylmyys eivät siis hyydyttäneet Three Pinesin ihmisiä.
Tunteet paloivat kuumeisina. Ne paloivat niin vihaisina ja murhanhimoisina,
että kirjassa tapahtui kaksi murhaa ja melkein…
Jos kaipaat talvista ja leppoisaa dekkaria, jonka tapahtumat
sijoittuvat pikkukylään, jonka kaikki asukkaat tuntevat toisensa, niin
suosittelen Three Pines-dekkarisarjaa.
He istuivat Olivier´s Bistrossa pöydässä, joka oli
takasta katsoen hivenen etuviistossa. Kello oli kymmenen seuraavana aamuna, ja
ulkona pyrytti lunta. Se oli yksi talvisen Quebecin ei aivan epätavallisista
mutta silti varsin erikoisista ilmiöistä: lumisadetta ja auringonpaistetta
yhtaikaa. Gamache katseli ulos ihastuksen vallassa. Hauraita, herkästi särkyviä
lumikiteitä ja -hiutaleita leijaili ohitse ja jäi peittämään Three Pinesia
pehmeänä kerroksena.
Louise Penny, Kylmän kosketus
suom. Raimo Salminen
Bazar 2019
s. 413
Välillä on mukava lukea tällaisia leppoisia dekkareita. Tästäkin pidin paljon, mukavia henkilöhahmoja, kauniita luonnonkuvauksia. Mukavaa sunnuntaita sinulle!
VastaaPoistaMinustakin vauhdikkaiden kirjojen vastapainoksi sopivat leppoisat kirjat. Louise Penny kirjoittaa rauhallista tarinaa.
PoistaMukavaa sunnuntaita ja loppiaista :)
En ihan uskaltanut lukea postaustasi loppuun, vaikka se kiinnostaakin. Minulla kun on juuri kesken Kuolema kiitospäivänä.
VastaaPoistaLouise Pennyllä on kirjoissaan jännän rauhallinen rytmitys, vaikka pinnan alla tapahtuu. Välillä tosin lukeminen käy vähän raskaaksi juuri tuon näennäisen hitauden takia. Juuri vähän jumituin äänikirjassa.
Luulenpa, että näille kirjoille sopii paremmin, että lukee kirjat itse.
PoistaPinnan alla tapahtui paljonkin, mutta sinä varmaan kuuntelet tapahtumat kirjasta. Oli kuitenkin jännä miettiä, kuka se murhaaja oli. En kyllä yhtään tiennyt.
Lumoudun tuosta kansikuvasta 💙
VastaaPoistaMuutenkin kuulostaa vetävältä sarjalta.
Pikkukylä on oivallinen paikka rikosromaanin tapahtumille.
Kiitos esittelystä 🖤
Kiitos Rita 💙
PoistaKansikuva on kyllä kiva, talvinen. meillä ei ole näkynyt lunta täällä Turussa, niin talvikuvat näyttävät mukavilta.
Sarja on rauhallinen, ja tunnelma on kuin konsanaan Agatha Christien dekkareissa.
Mukavaa viikonloppua 💙
Kiva, kun bloggasit tästä. Muistin jälleen, että tämä sarja kuulostaa sellaiselta, josta tykkään, leppeitä murhamysteerejä, mutta vielä en ole itse lukenut niitä. Nyt voisikin uuden vuoden kunniaksi etsiä tämän ja edellisen osan käsiinsä.
VastaaPoistaJoulun aika vaatii hiukan rauhallisempaa lukemista, ainakin osan aikaa. Tämä dekkarisarja ei aiheuta yöunien menetystä. Suosittelen.
PoistaOi voi, Louise Penny on ollut lukulistalla pitkään ja olen kirjastosta yrittänyt etsiä, mutta joko ne ovat lainassa tai meidän kirjasto ei ole Louise Pennyä hankkinut... vielä. Täytyy tarkistaa kirjaston verkkopalvelusta asia. Kaipaan välillä leppoisia ja vaivattomia tarinoita, joista saa vain nauttia.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että toisinaan on mukavaa vaeltaa kirjojen tarinoissa leppoisaan tahtiin näkemättä painajaisia tai mörköjä sängyn alla ;)
Poista