Finlandia - lukuhaaste 1.12.2022 - 30.11.2023 Jokken kirjablogissa:
Carlson Kristina: Maan ääreen
Chanfreau Sofia: Kirahvin sydän on tavattoman suuri (Junior)
Isomäki Risto, Tolppanen Petri ja Kaakinen Jussi: Sarasvatin hiekkaa (Sarjakuva)
Joenpelto Eeva: Tuomari Müller, hieno mies
Kujanpää Mari: Minä ja Muro (Junior)
Oksanen Sofi: Puhdistus
Rane Irja: Naurava neitsyt
Rauma Iida: Hävitys
Tuuri Antti: Lakeuden kutsu
Ffion oli ottanut Daven harvinaisen heikolla hetkellään käytyään hoitamassa tuhopolttotapausta löytöeläinkodissa, jossa Dave oli viettänyt jo useamman vuoden suorittaen ilmeisesti elinkautiseksi muuttuvaa tuomiotaan.
Clare Mackintoshin Vuorten varjo on toinen osa rikosetsivä Ffion Morgan-dekkarisarjassa. Ensimmäisen osan jälkeen Ffion oli ottanut itselleen koiran, joka kärsi suunnattonta eroahdistusta, jos joutui olemaan Ffionista erossa. Daven osa kasvoi kirjassa koko ajan, ja hän toimi mahtavasti kirjan lopussa. Ihanaa, että kirjaan on valittu näin mainio lemmikki. Tosin Ffionin työkaverit eivät tykänneet Daven pieruista, mutta niitähän nyt päästelevät kaikki ihan luonnostaan.
Hän ei pystyisi osallistumaan Tulikokeeseen. Ei ikimaailmassa. Kyse ei ole siitä, etteikö hän pystyisi elämään kuuden ventovieraan kanssa kahden viikon ajan, hän ei vain kestäisi olla suljettuna häkkiä muistuttavalle alueelle. Kuin kissapedot eläintarhoissa, hän ajattelee aidan kiertämistä ja pakopaikan etsimistä.
Pohjois-Walesissa, missä Ffion oli töissä, kuvattiin Tulikoe nimistä tosi-tv-ohjelmaa. Sarjaan oli valittu seitsemän kilpailijaa ja päävoitto oli muhkea summa rahaa. Kilpailijat eivät vain tienneet, mihin he olivat lupautuneet. Edessä olisi todella pirullisia juonenkäänteitä. Niinpä Ffion huomasi tämän tästä viettävänsä työaikaa ohjelman kuvaamispaikalla, sillä tapahtumat suorastaan vyöryivät päälle.
Päivän traagisten tapahtumien takia Tulikokeen tämäniltaista jaksoa ei esitetä televisiossa.
Tulikoe-tv-ohjelmaan osallistuneiden kilpailijoiden joukosta katosi heti alussa yksi henkilö. Tuo henkilö työllisti poliisia ahkerasti. Muutaman päivän päästä tapahtui sitten todella ikävä rikos, joka aiheutti sen, että Ffion työpäivät jatkuivat jatkumistaan, ja jopa öisin tuli hälytyksiä. Ffionin esimieheksi leirille tuli englantilaispoliisi Leo Brady, jonka kanssa Ffion teki yhteistyötä jo ensimmäisessä kirjassa. Molemmat ihastuivat silloin toisiinsa. Heidän ensimmäinen tutustuminen tapahtui hieman eri tavalla kuin työasioissa. Kaikkea sitä voi sattua.
Ffion on mestari kaikenlaisten outojen sattumusten kanssa. Niin myös Vuorten varjossa. Loppupeleissä hän joutui tekemisiin jääkylmän veden kanssa. Lue miten kävi uimapuuhissa kaikki vaatteet päällä?
Clare Mackintoshin dekkari Vuorten varjo loi murhamysteerin keskelle tosi-tv-ohjelmaa.
Clare Mackintosh, Vuorten varjo ****
suom. Päivi Pouttu-Deliére
Gummerus 2023
s. 395
Dekkari
Rikosetsivä Ffion Morgan-sarja 2. osa
Pohjois-Wales
Clare Mackintosh: Tummat vedet
Hän eteni hitaasti aluksen keulan viertä. Siellä pohjalla lojui jotain, hän ui hitaasti esineen ympäri ja tunsi hengityksen salpaantuvan, kuin joku olisi tukkinut säiliön letkun. Hän tarttui suukappaleeseen, hengitti hengittämistään.
Pääkallo. Ihmisen luuranko, joka oli uponnut puoliksi liejuun.
Ruotsalaisen Tove Alsterdalin Syväsatama on kolmas osa Ådalen-dekkarisarjassa. Ensimmäinen osa Juurakko sai Lasiavain-palkinnon ja toinen osa oli nimeltään Vajoama. Kirjasarjalla vaikuttaisi olevan syvälle meneviä nimiä. Tällä kertaa syvältä joen pohjasta löytyi luuranko. Tuo luuranko vei kirjasarjan päähenkilön, poliisikonstaapeli Eira Sjödin, tutkimuksissa kauas menneisyyteen omien vanhempiensa nuoruuteen.
Kadonneiden hakemistosta tehdyt haut eivät olleet auttaneet heitä henkilöllisyyden selvittämisessä. Kysely on lähetetty myös ulkomaille. Luodin jälki oli tehnyt tästä murhatutkinnan.
Kirjan tapahtumat kulkivat 1960-70 lukujen taitteessa, jolloin nuoret yhdysvaltalaismiehet saivat Ruotsista turvapaikan. Tapahtumista voit tarkemmin lukea kirjan kuvioista. Sen verran voin valaista tarinaa, että Eiran äidin valokuvakansiosta löytyi valokuva, jossa äidin vierellä istui juuri se henkilö, jonka luuranko löytyi joesta. Mitä oikein menneisyydessä tapahtui? Äiti asui palvelutalossa, sillä hänellä oli vakava muistisairaus.
"Sano minua enoksi", Magnus kuiskasi Eiran puseroa vasten, "ja pidäkin huoli siitä ettei sinusta tule tällaista kuin minä."
Eira oli raskaana, mutta ei ollut malttanut jäädä äitiyslomalle. Vanhan luurangon tutkimus oli mielenkiintoinen. Lisäksi hänellä oli huoli äidistä ja vankilassa olevasta veljestä. Eira oli jo aiemmin saanut selville, että Magnus oli vankilassa toisen henkilön tekemästä murhasta. Tuo toinen henkilö tuli myös esille kirjan kuvioissa. Jopa heilutellen asetta. Hyvin kiukkuinen ja arvaamaton henkilö.
Tove Alsterdalin Syväsatama liikkui menneisyyden ja nykyisyyden rikollispoluilla arvaamattomien rikollisten jalanjäljissä.
Tove Alsterdal, Syväsatama ****
suom. Kari Koski
Aula & Co 2023
s. 361
Djuphamn 2023
Dekkari
Ådalen-sarja 3. osa
Tove Alsterdal: Juurakko
Tove Alsterdal: Vajoama
Pimeitä tunteja oli vielä edessä, kun lähdin sinä aamuna kotoa. Poljin Dublinin löyhkäävillä, sateen liukastamilla kaduilla. Lyhyt vihreä viitta suojasi minua vedentulolta, mutta pian takinhihat olivat läpimärät. Ohittaessani kujan, jolla tungeksi karjaa, haistoin lannan ja veren löyhkän.
Irlantilaissyntyisen Emma Donoghuen kolmas teos Tähtien tahto vei vuoden 1918 Dubliniin, Irlantiin. Kirjan päähenkilö oli kätilö Julia Power, joka teki pitkiä työpäiviä aamusta iltaan sairaalassa. Ensimmäistä maailmansotaa käyvää maata ravisteli raju influenssa-aalto, johon ei ollut parannuskeinoa. Varsinkin aliravitut odottavat äidit ja nuoret ihmiset kuolivat tautiin nopeasti. Raastava yskä ja korkea kuume olivat varma merkki vaikeasta influenssasta.
Toivottavasti tiedätte tarpeeksi tajutaksenne, ettette tiedä mitään.
Julia sai avukseen nuoren kovia kokeneen tytön, joka ei tiennyt edes minkä ikäinen oli. Mutta Birdie oli hyvin oppivainen ja avulias. Ja Julia oli rauhallinen opettaja. Kirjan sivuilta nousi esille dublinilaisten köyhyys ja kirkon vaikutus elämänmenoon ja varsinkin ilman huoltajaa syntyviin lapsiin. Julia ja Birdie ystävystyivät nopeasti pitkien tuntien aikana. Birdie oli yksi lapsista, joka oli joutunut "putkeen".
Ajattelin tohtori Lynniä ja hänen aatetovereitaan kiipeämässä kaupungintalon katolle: he olivat käyneet vaaraa päin, mutta miksi? Tuntui oudolta ajatella lääkäriä, joka tarttui aseeseen ja ampui ihmisiä sen sijaan, että olisi parantanut heitä. Tosin armeijan lääkärit tekivät samaa, tajusin. Sota oli yhtä sotkua.
Tohtori Kathleen Lynn ajoi naisasialiikettä ja Irlannin itsenäisyyttä. Hän oli kirjan ainoa henkilö, joka eli kirjan kuvaamana influenssa-aikana, ja joka valittiin sittemmin Irlannin uuteen parlamenttiin vuonna 1923. Tohtori Lynn oli varsinkin miesten vihaama henkilö, jonka moni olisi halunnut nähdä viruvan vankilassa ennemmin, kuin pelastamassa sairaita.
Menin pienelle, katonrajassa olevalle ikkunalle ja avasin kaihtimia. Huomasin ilmalaivan korkealla Dublinin sataman yllä: sieltä valvottiin merta saksalaisten sukellusveneiden varalta.
Sota on todellakin yhtä sotkua. Mitä sodista on opittu, kun niitä käydään edelleen, ei mitään. Tosin aseet ovat paljon julmempia tänä päivänä ja ne tekevät rajua tuhoa. Toivon rauhaa ja sopua. Ihmisten välisiä riitoja pitäisi pystyä sopimaan, ennen kuin aseet otetaan esille.
Kannoin häntä pitkin katua lopunaikojen maisemissa.
Emma Donoghuen Tähtien tahto on historiallinen sairaaladraama Dublinista.
Emma Donoghue, Tähtien tahto
suom. Einari Aaltonen
Tammi 2023
s. 332
The Pull of the Stars 2020
Historiallinen sairaaladraama
1918
Espanjantauti
Emma Donoghue: Huone
Emma Donoghue: Ihme
Aurinko oli vieläkin korkealla, se paistoi suoraan rouva Müllerin pöydälle, kirjoille ja kansioille. Hän pyyhki pölyjä hetken, lopetti kun pientä kimaltavaa nöhtää oli ikkunasta tuleva valon särmä täynnä. Hän laski rätin myttyyn pöydälle ja istahti.
Eeva Joenpellon (1921-2004) teos Tuomari Müller, hieno mies voitti vuoden 1994 Finlandia-palkinnon. Eeva Joenpelto on käyttänyt myös kirjailijanimiä Eeva Helle ja Eeva Autere. Eeva Joenpeltoa on pidetty vahvojen naisten kuvaajana, ja sellainen nainen oli myös tuomari Müllerin toinen vaimo, Meeri.
Sitten olivat alkaneet tulla koirat. Epäluulot, pelot ja kauhut olivat katselleet häntä eläinten väsymättömistä silmistä. Ne olivat olleet siinä. Eivät pahantahtoisina, läsnä vain. Hän oli alkanut itkeskellä. Hän oli tiennyt, ettei hänestä ollut siinä pikkukaupungissa kukaan pitänyt. Mutta entä kun siellä oli tehty Göstalle niin paljon pahaa?
Tuomari Müller ei ollut halunnut mennä poliitikkojen peleihin mukaan, joten hänen uransa pankinjohtajana ja seurakunnan talouspäällikkönä oli mustamaalattu. Poliitikot pääsivät ottamaan lahjuksia toinen toisiltaan. Vuosikausia jatkui sama homma. Tuomari Müllerin sydän ei kestänyt murhetta tyttären kuolemasta, eikä sitä, että poliitikot puukottivat kuvainnollisesti häntä selkään. Rehellinen mies kuoli varhain ja Meeristä tuli leski.
Eeva Joenpelto otti hienolla teoksellaan kantaa kuntien ja pikkukaupunkien poliitikan tekoon, joka oli muuttunut inhottavaksi sisäpiirikaupanteoksi. Poliitikot ottivat oman osansa lahjuksista. Taitaapa se lahjusten otto olla nykypäivääkin, kun seuraa, miten jotkut joutuvat jopa käymään oikeudenkäyntejä siitä, että ovat ottaneet lahjuksia, vaikka se on kiellettyä Suomessa.
Upea kirja, joka on kestänyt hyvin aikaansa. Pidin kovasti tuomarin lapsuuden kuvauksista. Sain kirjan äidiltä joululahjaksi nuorena. Silloin en ymmärtänyt vielä kirjailijan kirjoja, joita lapsuuskotonani oli pitkä rivi kirjahyllyssä. Luin siihen aikaan etupäässä kauhua ja trillereitä.
Eeva Joenpellon teos Tuomari Müller, hieno mies on tarkkanäköinen ja rohkea yhteiskunnallinen vaikuttajateos.
Eeva Joenpelto, Tuomari Müller, hieno mies
Wsoy 1994 kuudes painos
s. 441
Finlandia-palkinto 1994
Miksi jotkut ihmiset ovat sotkuisia? Vaikka he kuinka yrittäisivät ryhdistäytyä, pikkuhiljaa kaaos aina valtaa heidän kotinsa, työpöytänsä ja mielensä. Onko sotkuinen ihminen tuomittu elämään sotkunsa keskellä? (Takakansi)
Einat Tsarfatin omakohtainen sarjakuvakirja sotkuisesta ihmisestä riemastuttaa ja laittaa kyllä ajattelemaan omia siivo/sotku-käytäntöjä. En voi sanoa, että olisin itsekään siisteyden perikuva, mutta äiti yritti parhaansa siisteyskasvatuksessa, ja olen tyytyväinen siihen mitä olen.
Pystyn elämään, jos on pölyistä ja koirankarvoja ja koirien lelut vinksin vonksin. En tarvitse joka viikkoista suursiivouspäivää. Nuorempana olin innokkaampi siivoamaan. Luulen, että nelikymppisenä tuli stoppi siihen hommaan. Oliskohan kyseessä hormoonimuutos. Luen ennemmin kuin siivoan.
Tuon yllä olevan kuvan vessapaperijuttu nauratti minua kovasti. Toisinaan vessapaperia on tosiaankin lähdettävä saman tien ostamaan, kun viimeistä paperia viedään. Voin sanoa, että suodatinpaperia ei myöskään meinaa millään muistaa ostaa. Oliskohan ennemmin kyse muistista? Mitä sinä et muista ostaa kaupasta?
Tähän liittyy sitten se, että siistit ihmiset tekevät kauppalistoja, joten he eivät koskaan unohda mitään. Teen kyllä listoja, mutta harvemmin kauppalistoja. Ehkä alan tekemään niitä. Joskus kerron miehelle, että mikä on loppunut, ja hän pistää kauppalistan ylös kännykkään. Nyt on hauskempaa, kun kierrämme ympäri isoa markettia, ja yritämme muistella, että mitä piti ostaa. Yleensä kassalla tulee mieleen, että käsisaippua on loppu. No käytetään suihkusaippuaa vielä seuraavaan kauppareissuun asti.
Se, että ei ole supersiisti ja järjestelmällinen ihminen, niin kasvattaa luovuutta. Kun ei ole jotain, niin sitten on selvittävä ilman ja keksittävä jotain muuta tilalle. Käsisaippuaa on ostettava viimeistään siinä vaiheessa, kun suihkusaippua on loppu.
Tämän kirjan tarkoitus ei ole tehdä sinusta siistiä ihmistä. Tarkoitus on vain helpottaa elämääsi sotkuisena ihmisenä. Ja osoittaa, että kaiken sen ajan, jonka hukkaamme yrityksiin olla siistimpiä, voisi käyttää paremminkin.
Yllä oleva teksti on mielestäni todella järkevää ajattelua ja kiteyttää sen, minkä olen itse ajat sitten ymmärtänyt, että ei minusta tule millään yhtä siistiä kuin äitini. Olen syntynyt sotkuisemmaksi ja laiskemmaksi siivoajaksi. Olemme mieheni kanssa aika samanlaisia eläjiä, ja koirat voivat nukkua meidän kanssa samassa sängyssä. Näillä sotkuilla mennään.
Einat Tsarfatin sarjakuvakirja Mikä sotku on huumorintajuinen opas sotkuiselle ihmiselle.
Einat Tsarfati, Mikä sotku - Opas sotkuiselle ihmiselle
Kuvitus Einat Tsarfati
Hertta 2023
s. 224
Sarjakuvakirja
suom. Annette Appel
Synnyin perheeseen, jossa minua rakastettiin ja isä ja äiti olivat ylpeitä ihanasta "pojastaan".
Lola on Somaliassa syntyneen, mutta jo vauvana Suomeen muuttaneen Lola Lorenzon elämäkerta. Hän pyysi Barbara Lybeckiä kirjoittamaan elämäkerran, joka toisi esille somalialaisen transnaisen vaikeudet ja ongelmat elää sellaisena kuin hän jo pienenä pyysi Jumalalta rukouksissaan - hän heräisi tyttönä. Lola Lorenzo syntyi siis poikana, mutta hän ei koskaan tuntenut olevansa poika.
Lapsuudenkokemus, johon palaan aina uudestaan ja uudestaan, on Somalian matka, joka venähti nelivuotiseksi.
Isä vei 7v. Lolan veljineen Somaliaan tutustumaan sukulaisiin ja mummoon. Tutustumista ei kauan kestänyt, kun isä vei heidät koulukotiin. Siellä lapset olivat kuin vankilaoloissa. Heitä kohdeltiin väkivalloin, hakattiin ja käytettiin hyväksi. Järkyttävää, mutta totta. Elämää koulukodeissa kesti 4 vuotta. Sitten he pääsivät palaamaan takaisin Suomeen.
Olin islamilaisessa maassa, kuulin ympärilläni koko ajan lausuttavan rukouksia ja lausuin niitä itsekin, ei ollut houkutuksia. Eihän siellä voinut edes vilkaista poikien perään, koska jos olisit jäänyt kiinni, sinut olisi tapettu. Pelkäsin niin paljon, etten voinut tehdä mitään. Toivoin vain, että syntiset ajatukseni lähtisivät itsestään pois. Mutta mikään ei tietenkään lähtenyt mihinkään.
18-vuotiaana Lola palasi Somaliaan ja toivoi, että ajatukset muuttuisivat, mutta eivät ne muuttuneet. Ajatukset siitä, että hän on transnainen vain vahvistuivat. Sodan kiristyessä Somaliassa, hän sai mahdollisuuden palata takaisin koti-Suomeen.
Olen pesunkestävä suomalainen somali, enkä halua olla mitään muuta. Suomalainen Liisa tai Seija.
Miten muutos julkiseksi transnaiseksi tapahtui, sen voit lukea kirjasta. Lolan elämä ei ole ollut helppoa, mutta onneksi hänellä on ollut tukijoita. Parhaiten häntä ovat tukeneet muut transihmiset ja ballroom-kulttuuri.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi Lola. Kiitos, että sain lukea elämäkertasi. Toivon, että päivä päivältä elämääsi tulee lisää ystäviä, jotka tukevat sinua ja kannattelevat pimeinä hetkinä.
Lola Lorenzo ja Barbara Lybeck, Lola *****
Into 2023
s. 237
Elämäkerta
Transnainen
Joku ohikulkija oli napannut kuvan peitetystä ruumiista, jonka jalka retkotti viltin alta. Aika kammottava kuva. En ymmärrä, kuinka joku haluaa tuollaisen laittaa kaikkien katseltavaksi.
Heta Salmen esikoisdekkari Sininen kaunotar sijoittui Porvoon idylliseen pikkukaupunkiin. Päähenkilöinä toimi poliisista Janne Kelo ja utelias kultaseppä Saara. Yllä olevassa tekstissä Saara ja hänen työkaverinsa Elli keskustelivat kuvasta, joka oli jaettu facebookissa sinä aamuna. Ruumiskuva. Pian kävi ilmi, että ruumiilla oli ollut Saaran tekemä koru, eikä aikaakaan, kun Janne Kelo tuli kolkuttelemaan vanhassa kaupungissa sijaitsevan yhdistetyn liiketilan ja työpajan ovelle. Mikä yhdisti Saaran ja kuolleen naisen? Miksi juuri hänen korunsa?
Armeliaisuudesta vien teidät mukanani, vaikka teitte elämästäni helvettiä ja valehtelitte välittävänne. Uskottelitte olevanne ystäviäni, mutta se oli pelkkää puppua, eikö niin? Olen tarkkaillut teidän kaikkien touhuja ja tullut siihen tulokseen, ettei teillä ole mitään arvokasta, minkä vuoksi elää, siksi vien teidät mukanani, päästän pahasta. Armahdan teidät. Aamen.
Yllä oleva teksti tuli murhaajan suusta. Aika yllättävä henkilö kaiken kaikkiaan. Murhaajaan tutustuttiin hänen kirjoittaman päiväkirjansa sivuilta. Tosin arvasin kyllä kuka oli kyseessä. Se, että kuinka monta uhria ehti tulla, ennen kuin poliisit olisivat hänen perässään, teki kirjasta jännittävän.
Jännitystä oli luvassa Janne Kelolle muutenkin, sillä hänen nuoruudessaan tekemien rötösten pomo oli löytänyt hänet. Jannella oli pelättävää, sillä hänellä oli teini-ikäinen tytär Tilda. Jengipomo iskisi Janneen melko varmasti tytön kautta. Mutta miten kävi kirjassa?
Kirjassa tutustuttiin myös erään lahkon toimintaan. Jannen sisko Maiju oli käynyt lahkon kokouksissa. Liittyikö järkevä nykyaikainen koulutettu nainen lahkon epämääräiseen toimintaan? Aika taitavia olivat manipuloimaan. Saa nähdä näkyykö lahkon toiminta seuraavissa sarjan kirjoissa.
Heta Salmen Sininen kaunotar toi esille kostonhimoisen murhaajan. Murhia ja kimurantteja ihmissuhteita Porvoon idyllisillä kujilla.
Heta Salmi, Sininen kaunotar
Momentum Kirjat 2023
s. 328
Esikoisdekkari
Cosy-crime
Aukean reunalla kasvoi vanha ryhmyinen mänty. Kaarnassa näkyi köyden hiertämiä naarmuja, joihin oli tarttunut siitä säikeitä. Wisting irrotti pari hasuista säiettä ja veteli niitä sormien välistä. Ne olivat jotain keinotekoista ainetta, vaalean vihertäviä.
"Minusta näyttää, että joku oli sidottu puuhun mutta onnistui pääsemään irti", vanha mies sanoi ja veti savut. Kuiva tupakka rätisi.
Norjalaisen Jørn Lier Horstin Yksi ja ainoa jatkaa huippujännittävää William Wisting-dekkarisarjaa. Yllä olevassa lainauksessa eräs mies halusi näyttää poliiseille, mitä oli löytänyt metsästä. Siellä oli kaivettu hauta, ja ilmeisesti joku henkilö oli ollut sidottuna puuhun, mutta hän oli päässyt pakoon. Myöhemmin kirjan sivuilta löytyi lisää hautoja ja myös ruumiita. Kuka tai ketkä olivat noiden ikävien rikosten takana?
Pari yöperhosta kieppui avuttomasti valonheittimien ympärillä. Kirkas valo häikäisi silmiä. Maasta kohosi imelä haju. Krp:n tutkija poisti viimeiset mullat vainajan päältä erikoisimurilla.
Metsähautojen lisäksi Wistingin rikostutkimusryhmä tutki kadonneen nuoren naisen tapausta. Lisäksi poliisien olisi pitänyt paneutua tarkemmin sarjamurtorikoksiin, joita lähistöllä tapahtui. Onneksi Wistingin toimittajatytär Line paneutui tarkemmin murtoihin, ja Wisting sai häneltä hyviä vinkkejä. Wisting on taitava yhdistelemään palasia, ja niin kävi myös tässä kirjassa. Kaikki rikokset ja rosvot selvisivät, mutta ennen sitä sai töitä paiskia olan takaa, yötä myöten.
Hän kyykistyi katsomaan tarkemmin, mutta siitä ei ollut mitään epäilystä. Ohut ihmisen sormi oli katkaistu alimman nivelen juuresta. Veri oli hyytynyttä. Tummalla haavapinnalla kuhisi pieniä mustia kärpäsiä.
Wistingiä ei odottanut kukaan kotona, sillä vaimo oli lähtenyt Afrikkaan. Hän ei siis viihtynyt tyhjässä kodissa, vaan teki pyöreitä päiviä ratkaistakseen rikokset. Myös muu tiimi oli ahkerasti mukana tutkimustyössä, vaikka näytti siltä, että työt vain lisääntyivät päivä päivältä.
Jørn Lier Horstin dekkari Yksi ja ainoa kertoi julmista rikoksista.
Jørn Lier Horst, Yksi ja ainoa *****
suom. Päivi Kivelä
Otava 2023
s. 277
Den eneste ene 2007
Dekkari
William Wisting-sarja
Jørn Lier Horst: Pahan otteessa
Jørn Lier Horst: Hiljainen meri
Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia
Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu
Jørn Lier Horst: Avaintodistaja
Jørn Lier Horst: Hylkiöt
Jørn Lier Horst: Tulikoe
Jørn Lier Horst: Luolamies
Jørn Lier Horst: Koodi
Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa
ISÄNPÄIVÄRUNO
Tämä on hyvä päivä.
Sain untuvaisen kirjeen, minua rakastetaan.
Sain etäisen, kypsälle riisille tuoksuvan viestin,
kourallinen maata
on jälleen vapaana.
Tämä päivä,
marraskuun epävireiset
varikset
ovat
pääskysten pärskähteleviä huiluja.
Tommy Tabermann, Aivan kuin joku itkisi 1973
Onnea isät, isoisät ja isoisoisät sekä tulevat isät 💖
Koulupäivä ei ollut virallisesti alkanut, mutta valkoharmaisiin koulupukuihin sonnustautuneet oppilaat olivat jo alkaneet asettua edelliseltä lukukaudelta tuttuihin asetelmiin. Siistit tyypit. Pahikset. Parit. Tuomitsevat tytöt. Näkymättömät pojat.
Pakistanilaissyntyisen Kamila Shamsien Ystävistä parhain teoksen päähenkilöinä olivat Zahra ja Maryam. Yllä olevassa tekstissä oli vuosi 1988. Koulu Karachissa oli alkamassa loman jälkeen ja valmistautuminen yläasteen päättökokeisiin. Yläasteen jälkeen molemmat halusivat jatkaa lukioon ja ulkomaille yliopistoon.
Tytöt olivat 14-vuotiaita ja murrosikä vaikutti sekä ulkoisiin että sisäisiin muutoksiin. Seksuaalinen herääminen ulkoisten muutosten ohella oli yksi. Kuka minä olen ja mitä minä haluan tehdä aikuisena oli toinen. Lisäksi heitä painoivat Pakistanin diktatuuri ja patriarkkaalinen kasvatus ja kulttuuri. Mitä tyttö saa tehdä ja mitä ei oli koko suvun ja yhteisön asia.
Zahra hidasti askeleitaan, Maryam nopeutti. Kuinka monta kilometriä he olivatkaan elämänsä aikana kävelleet yhdessä - kierrokset koulun pihalla, sunnuntaikävelyt säässä kuin säässä. Päättymättömät keskustelut ei mistään, tai samasta asiasta yhä uudestaan koukaten ajoittain mitä riipaisevampiin aiheisiin, jotka herättivät henkiin teinivuosien intensiiviset hetket.
Sivulla 145 siirryttiin Lontooseen ja vuoteen 2019. Zahra ja Maryam olivat nelikymppisiä. Ystävyys oli säilynyt hyvin, huolimatta eräästä tapahtumasta vuonna 1988. Siihen liittyi kansikuvassa oleva auto, ja siihen liittyi pari nuorta poikaa, jotka menivät hieman liian pitkälle.
Molemmat naiset olivat menestyneitä ja hyvin itsenäisiä ja suorastaan itsepäisiä omilla aloillaan. Muuten he olivat luonteiltaan hyvin erilaisia. Maryam suorastaan himoitsi valtaa ja menestystä yrittäjämaailmassa, melkein keinoja kaihtamatta. Zahra oli asianajaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja kansalaisjärjestössä. Varsinkin maahanmuuttajat hakivat häneltä apua.
Sitten miehet menneisyydestä saapuivat esiin. Eikä mikään muu sekoittanut tätä ystävyyttä enempää kuin tuo nuoruuden trauma. Mitä tapahtuikaan pitkäaikaiselle ystävyydelle?
Kamila Shamsie on kasvanut Pakistanissa Karachissa, opiskellut Yhdysvalloissa ja asuu nykyisin Lontoossa. Kirjoissaan hän tuo esille pakistanilaista historiaa esim. tämän kirjan alussa valtaa piti vielä diktaattori Zia. Hänen kuolemansa jälkeen pääministeriksi valittiin äänestyksellä nainen nimeltään Benazir Bhutto. Vuonna 2007 Bhutto kuoli itsemurhapommituksessa. Myös hänen isänsä ja veljensä oli tapettu.
Pidin kovasti ystävysten nuoruuteen liittyvästä kirjan osuudesta. Aikuisuutta ja menestystä työmarkkinoilla oli hiukan liikaa. Kirjan paras kappale oli kirjan loppupäässä, kun ystävykset ruotivat ystävyyttään ja menneisyyden tapahtumia ja salaisuuksia auki. Se oli todella raadollista puhetta. Siinä kirjailijan taidot nousivat esille parhaiten. Luovan kirjoittamisen opettajalle oikea taidonnäyte siitä, miten riitaa viedään eteenpäin dialogissa.
Kamila Shamsien Ystävistä parhain syventyi tarkastelemaan ystävyyden siteiden kestävyyttä.
Kamila Shamsie, Ystävistä parhain
suom. Cristina Sandu
Gummerus 2023
s. 334
Best of Friends 2022
Pakistan 1988
Lontoo 2019-20
Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa
Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä
Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä
Kovalla tuulella - kuten tänään - paikka muutti täysin. Kalliojyrkänteet näyttivät hengenvaarallisilta, oliivipuut ja pinjat taipuivat kuin tuskissaan, kuin juuriaan maasta kiskoen. Mutta Vinca ei välittänyt. Hän näkisi pian Alexiksen. Hän olisi taas rakkaansa luona!
Ranskalaisen Guillaume Musson rikoskirja Tyttö ja yö vei Etelä-Ranskaan, Antibesin rannikolle. Oli vuoden 2017 toukokuun alkupuoli. Rannikolta löytyi ruumis. Samaan aikaan vietettiin Saint - Exupéryn kansainvälisen lukion 50-vuotissyntymäpäiviä. Noiden juhlien puheenaiheeksi nousi vuoden 1992 outo tapahtuma, jossa katosi oppilas ja opettaja.
Sisimmässäni olin aina tiennyt, että tämä päivä saattaisi koittaa. Lähes kaksikymmentäviisi vuotta olin elänyt - tai ainakin yrittänyt elää - tämä Damokleen miekka roikkumassa pääni yllä.
Kirjan päähenkilö oli reilu nelikymppinen Thomas, joka palasi kotiseudulleen ystävänsä pyytämänä. Jos he eivät tekisi mitään, niin heidän molempien elämä murenisi. Kaikki, mitä he olivat suunnitelleet elämälleen, olisi kuin pois pyyhkäisty. Mutta mitä sellaista olikaan tapahtunut vuonna 1992, että sitä ei voisi tuoda julki?
Kirjan tapahtumissa eletään vuotta 1992 ja vuotta 2017. Nuori lukiolaispoika Thomas oli valtavan rakastunut Vincaan. Hän ei ollut ainoa. Suurin piirtein kaikki ympäristön miehet ja naiset rakastivat häntä. Mikä pettymys Thomakselle olikaan, kun Vinca alkoi ottaa etäisyyttä ja Thomas huomasi hänen seurustelevan muiden kanssa. Miksi hän ei kelvannut? Mustasukkaisuus kaiversi sisuksia ja mieltä. Mitä tulikaan nuorena tehtyä, että sitä sai hävetä ja katua loppuelämän ajan?
Guillaume Musson rikoskirjassa Tyttö ja yö tapahtui niin paljon, että heikompia voisi hirvittää. Liikkeellä oli oikea koston lähettiläs, joka oli päättänyt tehdä mahdollisemman monen henkilön elämästä suoranaista helvettiä. Tuon henkilön Thomas ajatteli paljastaa. Sitä ennen hänen tulisi paljastaa se, kuka hän itse oli.
Kun Vinca vihdoin syleili rakastettuaan, ääni hänen sisällään kuiskasi jälleen, että kaikki päättyisi vielä huonosti. Mutta tyttö ei välittänyt tulevasta. Rakkaus on kaikki tai ei mitään.
Guillaume Musso, Tyttö ja yö
suom. Anna Nurminen
Siltala 2023
s. 353
La jeune fille et la nuit 2018
Rikoskirja
KOTIMAISET
Aapeli: Pikku Pietarin piha
Aapeli: Koko kaupungin Vinski
Aho Juhani: Rautatie
Autio Orvokki: Sininen kaappi
Blomqvist Anni: Tie Myrskyluodolle
Blomqvist Anni: Luoto meressä
Blomqvist Anni: Maija
Blomqvist Anni: Meren voimia vastaan
Blomqvist Anni: Hyvästi Myrskyluoto
Canth Minna: Työmiehen vaimo
Canth Minna: Köyhää kansaa
Canth Minna: Salakari
Fagerholm Monica: Ihanat naiset rannalla
Finne Jalmari: Kiljusen herrasväki
Haanpää Pentti: Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja
Harjanne Maikki: Mintun joulukirja
Istanmäki Sisko: Liian paksu perhoseksi
Jansson Tove: Kesäkirja
Jansson Tove: Kuvanveistäjän tytär
Jansson Tove: Muumilaakson marraskuu
Jansson Tove: Taikatalvi
Jansson Tove: Näkymätön lapsi
Jansson Tove: Taikurin hattu
Jansson Tove: Vaarallinen matka
Joenpelto Eeva: Naisten kesken - Kirjeitä tuntemattomille
Joenpelto Eeva: Tuomari Müller, hieno mies
Jotuni Maria: Huojuva talo
Jotuni Maria: Kun on tunteet ja Tyttö ruusutarhassa
Jotuni Maria: Tohvelisankarin rouva
Kariniemi Annikki: Erään avioliiton anatomia
Kauranen Anja: Sonja O kävi täällä
Kilpi Eeva: Noidanlukko
Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä
Kunnas Kirsi: Tiitiäisen satupuu
Kunnas Mauri: The very best & the wörst of Nyrok City
Kunnas Mauri: Piitles
Kurenniemi Marjatta: Onneli ja Anneli
Lander Leena: Tummien perhosten koti
Lassila Maiju: Tulitikkuja lainaamassa
Liksom Rosa: Hytti nro 6
Linna Väinö: Musta rakkaus
Meri Veijo: Manillaköysi
Meri Veijo: Kersantin poika
Meriluoto Aila: Peter-Peter
Mickwitz Camilla: Jason
Mukka Timo K.: Tabu
Oksanen Sofi: Puhdistus
Paloheimo Oiva: Tirlittan
Parras Tytti: Jojo
Parras Tytti: Pieni hyvinkasvatettu tyttö
Pennanen Lea: Piilomaan pikku aasi
Polva Anni: Älähän änkee
Riikkilä Väinö: Pertsa ja Kilu - Viimeiset kaanit
Rintala Paavo: Pojat
Runeberg J.L.: Vänrikki Stoolin tarinat
Saisio Pirkko: Betoniyö
Salama Hannu: Juhannustanssit
Salminen Sally: Katrina
Sillanpää F.E.: Hiltu ja Ragnar
Sinkkonen Lasse: Solveigin laulu
Skiftesvik Joni: Isäni, sankari
Swan Anni: Kesätarina Joulu-ukosta
Tabermann Tommy: Aivan kuin joku itkisi
Tikkanen Märta: Miestä ei voi raiskata
Topelius Zacharias: Adalmiinan helmi
Tuuri Antti: Lakeuden kutsu
Vaara Maria: Toinen hengitys
Valtonen Hilja: Vaimoke ja Hätävara
Waltari Mika: Komisario Palmun erehdys
KÄÄNNÖSKLASSIKOT
Allende Isabel: Henkien talo
Atwood Margaret: Orjattaresi
Barrie James Matthew: Peter Pan
Beauvoir Simone de: Lempeä kuolema
Beckett Samuel: Piiritetyn huoneen novelleja
Berlin Lucia: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Beskow Elsa: Petterin ja Lotan joulu
Bly Nellie: Kymmenen päivää mielisairaalassa
Brodsky Joseph: Veden peili
Brontë Anne: Agnes kotiopettajatar
Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan
Capote Truman: Aamiainen Tiffanylla
Carver Raymond: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta
Carver Raymond: Sateisten päivien jälkeen
Cela Camilo José: Mehiläispesä
Christie Agatha: Ruumis kirjastossa
Christie Agatha: Lentävä kuolema
Christie Agatha: Vanha hyvä aikani
Collodi Carlo: Pinokkion seikkailut
Dahl Roald: Iso kiltti jätti
Deledda Grazia: Kuin ruo´ot tuulessa
Dickens Charles: Saiturin joulu
Dostojevski F.M.: Vanhan ruhtinaan rakkaus
Ekman Kerstin: Tapahtui veden äärellä
Eugenides Jeffrey: Virgin Suicides
Fizgerald F. Scott: Kultahattu - The Great Gatsby
Galsworthy John: Omenapuu
Golding William: Kärpästen herra
Gordimer Nadine: Palvelija ja herra
Gordimer Nadine: Poikani tarina
Grimm Jacob ja Wilhelm: Lumikki ja neljä muuta Grimmin satua
Han Suyin: Päivien kimallus
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Hemingway Ernest: Kirjava satama
Heyse Paul: Kaksi vankia
Heyse Paul: Unohtumattomia sanoja
Heyse Paul: Trevison koru-ompelijatar
Highsmith Patricia: Tunari
Hugo Victor: Kurjat - Les Misérables
Irving John: Kaikki isäni hotellit
Isherwood Cristopher: Praterin orvokki
Kemal Yashar: Poika ja lokki
Keysey Ken: Yksi lensi yli käenpesän
Knutsson Gösta: Minä, Pekka Töpöhäntä
Kundera Milan: Olemisen sietämätön keveys
Lagerlöf Selma: Peukaloisen retket villihanhien seurassa
Lawrence D.H.: Lady Chatterleyn rakastaja
Laxness Halldór: Salka Valka
Lessing Doris: Viides lapsi
Lindgren Astrid: Peppi Pitkätossu
Lindgren Astrid: Vaahteramäen Eemeli
Lindgren Astrid: Mio, poikani Mio
Lindgren Astrid: Sotapäiväkirjat 1939-1945
Lustig Arnost: Rukous Katarzyna Horowitzille
McCourt Frank: Seitsemännen portaan enkeli
Mann Thomas: Kuolema Venetsiassa
Mann Thomas: Herra ja koira
Martel Yann: Piin elämä
Modiano Patrick: Hämärien puotien kuja
Moravia Alberto: Kaksi naista
Morrison Toni: Minun kansani minun rakkaani
Morrison Toni: Tervanukke
Müller Herta: Hengityskeinu
Munro Alice: Kerjäläistyttö
Munro Alice: Viha, ystävyys, rakkaus
Murakami Haruki: Norwegian Wood
Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi
Rowling J.K.: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Roy Arundhati: Joutavuuksien jumala
de Saint-Exupery Antoine: Pikku prinssi
Segal Erich: Love Story - Rakkauskertomus
Shields Carol: Kivipäiväkirjat
Spyri Johanna: Pikku Heidi
Stancun Zaharia: Miten rakastinkaan sinua
Steinbeck John: Routakuun aika
Steinbeck John: Helmi
Steinbeck John: Torstai on toivoa täynnä
Strindberg August: Keikari
Strout Elizabeth: Olive Kitteridge
Tartt Donna: Jumalat juhlivat öisin
Tocarczuk Olga: Päivän talo, yön talo
Tolkien J.R.R.: Seppä ja satumaa
Tyler Anne: Hengitysharjoituksia
Vera Yvonne: Palava perhonen
Walker Alice: Häivähdys purppuraa
Waller Robert James: Hiljaiset sillat
Weiss Helga: Helgan päiväkirja
Zola Émile: Nana
Zola Émile: Naisten paratiisi
On tammikuun viimeinen päivä vuonna 1955. Koska lunta on satanut tiheään jo vuorokauden, maanantaiaamu on hiljainen ja hämärä, kuin sadussa.
Karoliina Timosen uusimman kirjan, Lainan, päähenkilö on Kalle Päätalon ensimmäinen vaimo - Laina. Kirjan takakansi kertoo, että kirja leikittelee biofiktiolla ja kulkee Kalle Päätalon Iijoki-sarjan rinnalla. Kalle Päätalon kirjasarjassa ensimmäistä vaimoa, Helvi Ojalaa, esitti Laina Puronen. Tuo kirjasarja on inspiroinut myöskin Karoliina Timosta antamaan kirjansa nimeksi Laina. Hän on kirjoittanut Päätalon naisista myöskin narratiivisessa tietokirjassa Kirjeitä Iijoelle - Kalle Päätalon elämän naiset.
Laina avaa oven, astuu lumeen. On maanantai, ja samalla kun kuukausi alkaa, viikko päättyy. On maanantai, ja tänään myös hänen elämässään jotain päättyisi ja jotain toisaalta alkaisi.
Kirjan tarina kulkee kerronnallisesti tammikuun viimeisenä päivänä, jolloin Laina on viimeimeistä päivää naimisissa Kallen kanssa. Seuraavana päivänä heidän eronsa astui voimaan. Laina meni aamulla töihin linja-auton rahastajaksi. Siinä tuntien kuluessa ja matkan edetessä pitkin Tamperetta, muistot vierivät läpi koko Lainan elämän. Tarinaa kuvataan Lainan silmin, mikä minusta on hienosti oivallettu. Kaikki sympatiani kuuluvat Lainalle. Paljon hän kesti ja kärsi Kallen rinnalla.
Kalle tuskin vastasi tervehdykseen, murahti vain ja katsoi vähän ohi, oli vuolaisiin ja kaunopuheisiin kirjeisiinsä nähden yllättävän ujo ja vaitonainen mutta myös vahvan ja väkevän oloinen.
Kirjekaveruudesta se alkoi, se Lainan ja Kallen ystävyys, mikä johti lopulta vihkivaloihin. Muutaman kerran olivat tavanneet sitä ennen toisensa, mutta kirjeet olivat lennelleet puolin ja toisin.
Pian Laina sai huomata Kallen harrastavan ravintoloita ja muita naisia. Oli jopa ennen vihkivaloja hoidattanut useamman kuukauden sukupuolitautia, ettei se tarttuisi morsiameen.
Sitä millaista voisi myös olla. Miten helppoa hengittäminen voisikaan olla.
Karoliina Timonen on kirjoittanut Lainan sivuille hyvin raadollisen kertomuksen siitä, miten Kalle Päätalon vaimo koki heidän yhteiselonsa, mutta myös sitä rakkautta. Kymmeneen vuoteen mahtui monen moista tilannetta ja draamaa, joista Kalle Päätalo sai omaelämäkerrallisiin kirjoihinsa runsaasti materiaalia.
Äitini oli kotoisin samoilta seuduilta kuin Kalle Päätalo, Taivalkoskelta. Kirjan kuvaukset seudulta ja Julmalta Ölkyltä olivat hyvinkin tuttuja, samoin murre. Päätalon kotipaikallakin olen vieraillut. Elokuvat olen katsonut ja muutaman kirjan lukenut veljeni kirjasarjasta. Hänellä taitaa olla kaikki Päätalon kirjat. Lainaa lukiessa nousivat monet muistot mieleeni.
Karoliina Timosen Laina on syksyn hienoimpia teoksia.
Karoliina Timonen, Laina *****
Wsoy 2023
s. 412
1945-1955
Upea kansikuva on Wäinö Aaltosen taulu.
