tiistai 1. syyskuuta 2015

Päivien kimallus





Huhtikuussa 1950
"Kirjoitatko minusta kirjan?" kysyi Mark.
Oli rakkauden jälkeinen hetki. Lepäsimme vuorenrinteen pitkässä ruohossa auringon helottaessa täydeltä terältään. Yllämme taivas kaartui avarana avoimeen horisonttiin. Ympärillämme oli graniittikalliota, ruohoa, sanajalkaa ja pientä myrttiä. Kukkulan alapuolella levisi vakoinen sininen meri aivan tyhjänä; ei purjettakaan näkynyt loputtomassa keväisessä iltapäivässä.


Klassikkokirja Päivien kimallus on euraasialaisen lääkäri-kirjailija Han Suyin (1917-2012) eli Rosalie Mathilda Kuongha Choun kuuluisa teos, josta on tehty näytelmiä, oopperoita, tunnettu elokuva ja jonka tunnussävel "Niin paljon kuuluu rakkauteen..." on levytetty monet kerrat. Kirja on Kiinassa syntyneen euraasialaisen naisen ja englantilaisen naimisissa olevan miehen rakkaustarina 1940-50-luvun kuohuvien vuosien aikana. Kiinasta oli tulossa kommunistinen valtio vallankaappauksen vuoksi ja kaikki rikkaat ja ylhäiset pakenivat Hong Kongiin. Kirjan naispäähenkilö Han Suyin oli opiskellut englannissa lääkäriksi ja teki töitä Hong Kongissa, jossa tapasi englantilaisen sotakirjeenvaihtajan Markin. Kirja on osin omaelämäkerrallinen teos ja vertailee sekä mystistä kiinalaista kulttuuria ja elämäntapaa kiihkeään ja kansainväliseen hongkongilaiseen kulttuuriin.

Tässä olimme, Mark ja minä, tämän sokeuden ja mykkyyden kynsissä, joka teki kaiken eläväksi; tämä tauti repi mieltämme ja ruumistamme ja ravisti meitä niin intohimoisesti, että eräs kiinalainen ystävämme oli sanonut minulle rakastavaistemme kielellä: "Te kaksi katsotte toinen toistanne, ja joka hetki taivas repeää ja maa murskaantuu välillänne."

Kirjan rakkaustarina on kiihkeä ja aina nähdessään toisensa Suyin ja Mark elivät kuin viimeisiä hetkiä. Hong Kongissa pelättiin, että kiinalaiset valloittavat myös sen. Lisäksi Korean sota puhkesi lähistöllä. Sotakirjeenvaihtajilla oli kiireiset ajat reissatessa maanosista toiseen. Sillä välin Suyin teki töitä ja yritti viettää aikaansa tyttärensä ja ystäviensä kanssa. Kaikki sukulaiset asuivat Kiinassa, ja Suyin kävi tapaamassa myös heitä. Suurin osa sukulaisista oli osaansa ja tulevaan muutokseen valmistautuneita. He ottivat vastaan tulevat poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset rauhallisina. Suyin oli myös valmis tekemään työtä kotimaansa hyväksi. Suosittelen lukemaan tämän viehättävän kirjan ja tutustumaan Suyin ja Markin rakkaustarinaan. Kirjan miljöökuvaukset ovat aitoja tuon ajan kuvauksia, sillä kiinalaissyntyinen lääkäri-kirjailija asui ja teki töitä itse nuo kirjan myrskyisät ja  muuttuvat vuodet väkimäärältään ahtaassa Hong Kongissa. *****

Olen uneksinut ihmeellisen unelman: rakkaudesta, elämästä ja kuolemasta, naurusta ja kyynelistä, hyvästä ja pahasta, kaikesta tuosta, mikä on yhdenarvoista tämän taivaan alla, joka tasoittaa kaikki eroavaisuudet.
Ihmeellinen unelma, päiviemme kimallus.

Han Suyin, Päivien kimallus
suom. Marja Niiniluoto
Otava 1970  11. painos
s. 287
A Many-Splendoured Thing 1952
Suomennos 1954

Osallistun kirjalla Les! Lue! -blogin elämänkertahaasteeseen.




10 kommenttia:

  1. Oo, olet lukenut tämän! Löysin tämän kerran kirpputorilta ja kirja lähti mukaani kuuluisan ja kauniin nimensä innoittamana, vaikka itse tarinasta en oikeastaan tiennyt mitään. Vielä en ole kirjaa lukenut, mutta tuon siteeraamasi alun olen jo hengitellyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja lähti mukaani Ivalon kirjaston poistolaarista, joten pitkään on tämäkin kirja palvellut Inarin kunnan asukkaita. Kirja oli vieläpä leimattu Riutulan sivukirjastoon alunperin, joka on tuttua seutua. Inarissa kävin kesällä viimeksi ja uudessa Sajoksessa sijaitsevassa sivukirjastossa kuuntelemassa ja katselemassa lastenkonserttia.
      Lue Katja tämä kaunis rakkaustarina, suosittelen sinulle :)

      Poista
  2. Oih luin tekstisi ja vilkaisin hyllyjäni. Löysin punaisen selän.Olen lukenut kauan sitten. En muista tarinaa, mutta muistan pitäneeni kirjasta. Omani on 13. painos 1994.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistin tarinan, jonka olen lukenut joskus ennenkin ja olen katsonut elokuvankin. Äiti luki rakkausromaaneja ja katseli rakkauselokuvia, joten niitä on tullut sitten seurattua nuorempana.
      Tämän laittaisin Top100 kirjoihini.

      Poista
  3. Mainion nostalgiavyöryn postauksellasi aikaansait; kiitos! Ilman muuta TOP- sataseen "tämä ihmeellinen unelma, päiviemme kimallus", joka puhuttelee useammankin lukukerran verran tällaista ei rakkausromaaneista kiinnostunuttakin; ehkä juuri sen todenpohjaisuuden vuoksi. Kaunis elokuva William Holden & Jennifer Jones sekä teemamusiikki "Love is a many spenlored thing", jota katsoessa tuli hiirille keitettyä saunavettä ja joka vieläkin tempaa mukaansa hyräilemään, sillä juuri näinhän rakkaus on... Kuulaita syyspäiviä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu Takkutukka, että muistoja vielä vyöryilee. Tämä musiikki on niin kaunis, että ihme kun ei kukaan näistä nuoremmista laulajista tee siitä nykyaikaista versiota. Kirja ei todellakaan ole pelkkää rakkauden luritusta, vaan sisältää aika lailla yhteiskunnallista pohdintaa ym.
      Kuulaita syyspäiviä :)
      Minulla on vielä omakohtainen kosketus Hong Kongiin, sillä aikoinaan kirjoittelin vuosikausia pojan kanssa, joka oli sieltä kotoisin. Lähetin jopa suklaata hänelle ja siitä sain hiukan moitteita, sillä siellä taisi olla kuuma kausi meneillään. Tällainen muisto lapsuudesta, kun harjoittelin englantia :)

      Poista
  4. Ihanasti kirjoitettua kuvausta. Nautinto lukea noita lainaamiasi pätkiä. En ole lukenut kirjaa mutta elokuvan olen nähnyt hiljattain. Lumoavan kaunis, samoin kuin laulu. "Euraasialainen" - hieno sana ja ilmiö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita :) Suosittelen kirjaa, vaikka teksti on jo aika vanhahtavaa, mutta silti soljuvan kaunista ja sisältää paljon maailmanhistorian muutoksia.
      Kirjassa käytettiin sanaa, sillä kirjailijan äiti oli belgialainen ja isä kiinalainen. Kirjassa äiti mainittiin englantilaiseksi ja isä kiinalaiseksi. Eurooppalainen ja aasialainen, eli euraasialainen. En ole kuullut pitkään aikaan näitä kahden eri maanosan asukkaiden nimityksiä, mutta kouluaikana niitä opeteltiin. Uskoisin, että niitä ei enää opeteta.

      Poista
  5. Oih, muistan miten otin tämän vanhempieni kirjahyllystä ja äiti huomasi. Hetken hän harkitsi, että olinko jo riittävän ikäinen tämän lukemaan vai en, Lopulta heltymys voitti ja sain lukea tämän ihanan tarina. Miten jännitäävä olisikaan lukea tämä uudestaan! Kiitos tästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Leena :) Päivien kimalluksen viesti ei unohdu matkalla, Niin paljon kuuluu rakkauteen... ja kirjan voi lukea uudelleen, kun tulee sellainen fiilis. Olen lukenut tänä vuonna aika monta vanhaa klassikkoa ihan muistelumielellä. Toisinaan joku postaa jostakin ihanasta klassikosta ja kirja muistuu mieleen mukavasti.
      Sinulla liittyy kirjaan aina ihana muisto äidistäsi, joka pohti oletko valmis kirjan tarinalle. Näitä muistoja äidistä on ihana tallentaa siihen näkymättömään reppuun, jota kannamme mukanamme. Välillä reppu tuntuu painavalta, kun ikävät muistot nousevat sieltä esille, mutta kun ihanat muistot nousevat, elämä hymyilee :)

      Poista