Anders De La Motte: Ruostemetsä

 

Ruostemetsä ei ikinä unohda. Hetkeään odottaessaan se käärii salaisuutensa rihmaisiin liinoihin ja palsamoi ne maahapoilla. Ja toisinaan, sarvipöllön luikauttaessa öisen valituslaulunsa ja tuulen puhaltaessa pohjoisesta, metsä  raottaa nihkeää sisintään.

Ruotsalaisen Anders De La Motten Ruostemetsä on jo kolmas osa huikean jännittävässä Kadonneet sielut-dekkarisarjassa. Kirjan kansikuvassa on hieno kuva turilaasta, joka liikkuu Ruostemetsän sivuilla, mutta kyllähän sivuilta löytyi isompiakin turjakkeita, sillä metsän omisti Offerlundin perhe. 

Offerlundin perhe oli kuulu väkivallasta ja rikoksista, eikä metsään ollut kenelläkään mitään asiaa. Siitä huolimatta kirjan toinen päähenkilö, professori Martin Hill, uskalsi uhmata useamman kerran metsän omistajia, ja seikkaili metsässä. Toisinaan hänellä oli seuraakin.

Sellaisena yönä, kauan sitten, hänet löydettiin jälleen. Känsäkätiset ja jäyhäilmeiset miehet kaivoivat hänet kovakouraisesti esiin turpeesta. Ja aivan kuten aikaisemminkin, kuolema seurasi hänen kannoillaan.

Kirjan toinen päähenkilö, rikospoliisi Leo Asker, sai tehtävän, joka ensialkuun vaikutti vain sellaiselta, minkä eräs ilkeämielinen esimies voisi hänelle antaa, muka vahingossa, jotta Leolla ja hänen alaisillaan olisi edes jotain tekemistä. Leo oli kuitenkin saanut alaisensa vauhtiin, ja sitä vauhtia oli mahtavaa seurata myös tässä tarinassa. Lisäksi alaisista oli tullut läheisempiä, mikä Leolle oli yllättävää, sillä hänellä oli tapana vetäytyä syrjään ja toimia vain yksin. Siihen hän oli saanut koulutuksen isältään Preppaaja-Periltä. Isä oli edelleen karkuteillä, ja tuli vastaan vasta kirjan lopussa, mutta jatkaa ikäviä touhujaan myös seuraavassa kirjassa. 

Hän on Harmaatyttö.

Tuhat vuotta hän on valvonut.

Odottanut.

Täällä.

Ruostemetsässä.

Kirjan nimi voisi olla myös Harmaatyttö, sillä sellainen löytyi tarinastakin, ja hän makasi museon vitriinissä kuolleena kuin kivi. Suomudassa hyvin säilynyt, satoja vuosia vanha nuoren naisen ruumis, joka paikkakunnalla sai kaikenlaisia matkijoita. Myös Leo Askerin tutkimukset johdattivat Ruostemetsään, ja ikävä kyllä Offerlundin rikollisperheen keskelle. Mutta kuka tai ketkä olikaan kaiken takana? 

Anders De La Motten Ruostemetsä dekkarissa vanhat salaisuudet tulivat julki.

 

Anders De La Motte, Ruostemetsä ***** 

Suom. Aki  Räsänen ***** 

Into 2026

s. 413

Rostskogen 2024

Dekkari

Kadonneet sielut-sarjan 3. osa 

 

Anders De La Motte: Keräilijä 

Anders De La Motte: Lasiprinssi

Anders De La Motte: Ruostemetsä  

Raija-Leena Rekilä: Osast6 - Tositarinoita suljetulta

 

Psykiatrisen osaston arjesta on varmasti monenlaisia mielikuvia. Totuus on toisaalta kuvitelmia arkisempaa, toisaalta usein niin absurdia, että sitä on vaikea itsekin uskoa.

Raija-Leena Rekilän tietoteos Osast6 kertoi otteita kuntouttavan suljetun osaston arjesta ja potilaista. Rekilä kirjoitti kokemuksista omasta työntekijän näkökulmastaan sairaanhoitajana kyseisellä osastolla. Raija-Leena Rekilä on tehnyt yli 30 vuotta psykiatrisen sairaanhoitajan työtä, josta hän myös kertoo kirjassaan. Hän on viihtynyt hyvin työssään mielenterveyspotilaiden hoitajana, ja hän on ollut mukana perustamassa kyseistä osastoa.

En osannut ottaa huomioon sitä, että Teijo ei ollut vuosikausiin käynyt kaupungilla tai edes sairaalan alueen ulkopuolella. Olimme siis täysin uuden kokemuksen edessä.

Kyseinen potilas oli elänyt vuosikausia mielisairaalassa, joten hänellä ei ollut enää sopivia vaatteita, kun hän siirtyi kuntouttavalle osastolle. Siispä hoitaja suunnitteli kauppamatkan, ja Teijo saisi uudet vaatteet. Mikään  ei kuitenkaan luonnistanut, ei sovituskoppiin meno, ei rullaportaat, ei muut ihmiset, joten Teijo alkoi huutamaan kaupassa. Matkassa oli liikaa yhdellä kerralla opittavaa ihmiselle, joka oli tottunut olemaan mielisairaalassa.

Lahja oli haastava asukas jo pelkästään psyykkisen vointinsa vuoksi, eikä vointi näyttänyt vanhemmiten yhtään tasaantuvan. Hän pimitti lääkkeitä, riiteli ja pelotteli muita asukkaita.

Lahjan hoito oli siis hankalaa ja vaati paljon huolellista etukäteisvalmistelua. Varsinkin suihkussakäynti oli todella haastavaa, ja Lahja oli  selvästi oppinut hallitsemaan hoitajaansa, joka yritti tehdä kaikkensa Lahjan mieliksi. Lopulta kuitenkin hoitajankin pinna paloi, shampoot lentelivät päälle ja tilanne ratkesi valtavaan naurunremakkaan, kun molemmat, sekä hoitaja että hoidokki olivat shampooliemessä.

Raija-Leena Rekilän tietoteos Osast6 oli todella silmiä avaava teos suljetulta osastolta. Monet potilaat kävivät useiden vuosien ajan hoidettavana, ja monesti syynä oli se, että kun oli lääkitys saatu kuntoon, potilaat eivät tunteneet tarvetta syödä lääkettä ja menivät siksi jälleen huonoon kuntoon. Hoidettavat tulivat siis tutuiksi hoitajalleen ja usein kauppareissuillaan tulivat myöhemmin juttelemaan, kun olivat kotiutuneet.

Toivottavasti saamme seuraavaksi kuulla psykiatrisen sairaanhoitajan kertomana nuorten osaston toiminnasta, jossa hän jatkoi suljetun osaston jälkeen. Mielenterveyden hoito on pysynyt edelleen hiljaisena tabuna, josta ei pahemmin puhuta julkisuudessa muuta kuin, että hoitoa on todella hankala saada, ja hoitoon on kuukausien pituinen jono.

Raija-Leena Rekilän Osast6 avasi suljetun osaston ovet kiinnostavalla tavalla. 

 

Raija-Leena Rekilä, Osast6 - Tositarinoita suljetulta

Deadline Kustannus 2025

s. 218

Tietokirja

Mielenterveys

Psykiatrinen kuntoutusosasto 

 

Jørn Lier Horst: Petturi

 

"Larvikin Møllebakkenilla on sortunut vähintään neljä taloa maanvyöryssä. Ensimmäisenä paikalle ehtivää yksikköä pyydetään ilmoittamaan tilanne välittömästi. Kaikki käytettävissä olevat yksiköt ilmoittautuvat kanavalla kaksi. Täällä 1-1, loppu."

Norjalaisen Jørn Lier Horstin Petturi aloitti todella jännittävästi, kun sarjan päähenkilö poliisi William Wisting joutui yllättäen työkaverinsa kanssa perustamaan ambulanssipisteen ja kokoamispaikan loukkaantuneille maanvyörymäpaikalla, jossa oli sortunut useita taloja, ja siten loukkaantuneitakin oli useita.

Kolmelta yöllä tilanne alkoi olla hallinnassa. Lähimmät talot oli evakuoitu eivätkä tuhot olleet niin suuria kuin Wisting oli pelännyt. Ketään ei ollut ilmoitettu kuolleeksi ja loukkaantuneet oli kuljetettu hoitoon.

Poliisin työ voi olla todella vaativaa. On toimittava monessa eri roolissa, kuten maanvyörymätapahtuma osoitti. Seuraavana päivänä löytyi kuitenkin maahan hautautunut mies, joka ei asunut maanvyörymäpaikan taloissa. Ja niskasta löytyvä jälki osoitti, että mies ei ollut kuollut luonnollista kuolemaa. 

Wistingille ja hänen työkavereilleen löytyi ratkottavaa murhatapauksessa, jonka jäljet ulottuivat Ruotsin puolelle. Sieltä saapuikin nopeasti kolme henkilöä, jotka olivat mukana ratkaisemassa raakoja sieppaus/kiristys/ryöstörikoksia Ruotsin puolella. Rikolliset eivät siis kaihtaneet väkivaltaa, eivätkä murhia.

"Ei tässä ole kyse kiristyksestä"

Wisting ratkoi jälleen yhden rikolliskoplan aiheuttamat rikokset Larvikissa. Vastassa oli pimeälle puolelle siirtynyt petturi, joka osasi esiintyä valheellisesti ja toimi samalla rikollisten pomona. Mitä tapahtuikaan, kun Wisting itse joutui kiristäjien kohteeksi, sen voit lukea kirjan jännittävääkin jännittävimmiltä sivuilta.

 

Jørn Lier Horst, Petturi *****

Suom. Päivi Kivelä

Otava 2026

s. 348

Forræderen 2022

Dekkari

William Wisting-sarjan 17. osa

Norja 

 

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja 

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia 

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri 

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa 

Jørn Lier Horst: Yömies 

Jørn Lier Horst: Hylkiöt 

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 

Jørn Lier Horst: Ajokoirat 

Jørn Lier Horst: Luolamies 

Jørn Lier Horst: Tulikoe 

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu 

Jørn Lier Horst: Koodi 

Jørn Lier Horst: Korpimaja  

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Tapaus 1569 

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä

Jørn Lier Horst: Petturi 

 

Outi Hongisto: Hylätyt lapset

 

Torstai, toukokuun 11. päivä 2023

Kuusiaidan sisäpuolella on nurmikaistale, jolla on kuin onkin joku nainen. Hän aikoo istahtaa tämän viereen, sanoa ainakin hyvää päivää, ehkä jutella hänen kanssaan, kun samassa maan vetovoima saa hänet kellahtamaan samaisen marjakuusen juureen. 

Outi Hongiston dekkari Hylätyt lapset aloitti uuden Halmeenkivi-dekkarisarjan. Sarjan päähenkilönä toimii poliisikouluun pyrkivä kolmikymppinen Tuukka Halmeenkivi.  Tuukka muutti veljensä Miikan kanssa Espooseen, ja näki uuden asunnon parvekkeelta erään henkilön kulkevan epämääräisesti ja vaatteet verisinä. Ei muuta kuin kännykkä esille ja kuvaushommiin ja seuraamaan, mihin kyseinen mies oli menossa. Näytti ihan laitapuolen kulkijalta.

- Tarvitsen apua. Uskon, että voisit auttaa tai ainakin neuvoa, kuinka voisin edetä asian suhteen.

Tuukka sai puhelun eräältä Lauralta, jolle oli sattunut ikävä juttu omalla mökillä. Tuukka oli Lauran personal traineri. Laura halusi, että Tuukka lähtisi hänen avukseen katsomaan mökille tarkemmin, mitä siellä oikein oli tapahtunut. Lauran elämä liittyi tiiviisti juonenkulkuun. Hän oli joutunut outojen tapahtumien sijaiskärsijäksi, kun oikeat syylliset piilottelivat salanimien ja salaosoitteiden takana ja kaikenlaisen muunkin salailun takana.

Vuosien viha puskee ihon alta, ja kädet puristuvat kuin huomaamatta nyrkkiin.

Outi Hongiston dekkarin Hylätyt lapset  johdatteli menneisyyden lapsuusvuosiin, jossa suru ja menetys velloivat ja saivat kasvaa rauhassa. Lopputuloksena oli koston kierre, josta sitten seurasi ikäviä juttuja, kun mukana oli väkivaltarikollinen.

 

Outi Hongisto, Hylätyt lapset

Docendo 2026

s. 310

Dekkari

Halmeenkivi-sarjan 1. osa 

 

 

Ann-Christin Antell: Kätketty tähti

 

Siskokset olivat lähteneet aamupäivällä höyrylaivalla matkaan Naantalista ja vaihtaneet Turun satamassa rannikkolaivaan, joka oli kuljettanut heidät Kuusiston saaren laituriin. Sieltä he olivat ottaneet kyytivaunut ja jatkaneet matkaa kohti saaren pohjoista kärkeä.

Ann-Christin Antellin Kätketty tähti jatkoi hurmaavasti Adelin perheen tyttäristä kertovaa historiallista kirjasarjaa. Tällä kertaa päähenkilönä oli perheen vanhin tytär Thyra, joka oli kiinnostunut tähtitieteestä ja halusi yliopistoon opiskelemaan. Heidän perheellä oli taloudellisia vaikeuksia isän sairauden vuoksi, joten vanhemmat olivat lähettäneet Thyran ja hänen pikkusiskonsa Kittyn kesäksi Kuusistoon äidin lapsuudenkotiin, jossa asuivat vielä äidinäiti ja eno. Äiti oli  aikoinaan lähtenyt kotoaan, eikä ollut sen jälkeen palannut sinne. Oliko nyt tullut aika lähentää suvun rikottuja suhteita?

Augusta-mummu tuli esiin sänkykamaristaan vasta lounaalla. Vanhus saapui ruokasaliin keppiinsä nojaten ja käyttäytyi niin kuin mitään riitaa ei olisi koskaan ollutkaan.

Thyra oli luonteeltaan hyvin tyyni ja hyväkäytöksinen, mutta Augusta-mummu oli ihan mahdoton, ja sai jopa Thyran tunteet kiehumaan. Kitty sen sijaan oppi nopeasti vain myötäilemään pahansisuista mummuaan ja teki päivät pitkät oman mielensä mukaan sitä mitä halusi, juoksi ulkona ja viihtyi eläinten seurassa. Thyra sen sijaan oli ottanut mummulan muotopuutarhan työnsä alle. Puutarhaa ei ollut kukaan hoitanut sen jälkeen, kun äiti muutti sieltä pois.

Millä oikeudella te kuljette von Willebrandin mailla ja säikyttelette hevosia?

Mummulan lähistöllä asusti muitakin pahansisuisia ihmisiä kuin mummu. Thyran ensikohtaaminen naapurin kartanonherran kanssa  oli myös hyvin ikävä. Varsinaissuomalaiset ovat oikeassakin elämässä hitaasti muihin ihmisiin lämpeneviä ja puhuvat töykeästi, ja yleensä heihin tutustuminen kestää pitkään. Kartanonherra tosin kiinnostui välittömästi Thyrasta, ja harmitteli ensivaikutelman antamistaan myöhemmin.

- Minulla on sen verran isänperintöä, että kykenen maksamaan Thyran opinnot yliopistossa, Volter-eno jatkoi. - Olisi synti ja häpeä jättää tytön älykkyys hyödyntämättä.

Thyra oli saanut äidin veljestä, Volter-enosta, hyvän opettajan ja kannustajan tähtitieteen opiskelulle. He seurasivat öiseen aikaan tähtiä katolla olevasta tähtitornista ja tekivät ahkerasti merkintöjä muutoksista. Kätketyn tähden tarinasta voit seurata Thyran opiskelumatkasta Uppsalaan. Miten Thyra viihtyi yliopistossa ainoana naispuolisena opiskelijana? Entä oliko komeaan kartanonherraan syttyneet ihastuksen tunteet jo unohdettu?

Ann-Christin Antellin romanttinen Kätketty tähti hehkui tunteita ja tunnelmia kesäisen taivaan alla. 

 

Ann-Christin Antell, Kätketty tähti *****

Gummerus 2026

s. 341

Historiallinen romantiikka 1912

Feelgood 

Kuusiston saari

Uppsalan yliopisto

 

Ann-Christin Antell: Valkea lilja 

 

                              Hyvää äitienpäivää 💖

Suvi Ermilä: Äidit

 

Keväällä 2020 odotin esikoistani samaan aikaan, kun koronavirus alkoi levitä maailmalla. Tulevaisuutta oli vaikea hahmottaa. Pelot, jännitys ja odotus sekoittuivat toisiinsa.

Suvi Ermilän neljäs sarjakuvateos Äidit kertoi äidiksi tulemisen tapahtumista. Ermilän  edellinen teos Vastaanottokeskus voitti vuoden 2021 Sarjakuva-Finlandian. Vastaanottokeskus nosti esille sen, miten auttajat ja autettavat eivät kohdanneet oikein millään tasolla. 

 

 

Äidit teoksesta nousi esille, että tuleva äiti ei kohdannut sellaista apua ja tukea, kuin hän olisi tarvinnut ja halunnut, eikä edes tuleva isä aina ymmärtänyt hormonimyrskyissä myllertävää odottavaa äitiä. Vauvoilla on tapana syntyä, vaikka synnytystapahtuma olisi miten outo ja kolkko, eikä kätilöltäkään herunut onnentoivotuksia.

 

 

Kolmen lapsen äitinä Äidit nosti kyllä monia muistoja mieleeni odotusajoilta, toinen oli kaksosraskaus. Nykyisin on mahdollista saada apua synnytys-doulilta, henkilöiltä, jotka kertovat lähemmin raskauteen ja synnytykseen liittyvistä asioista ja ovat tukena ja turvana eri tilanteissa, joita raskauteen liittyy. Minusta se on mielettömän hyvä asia, että ihminen, joka kokee pelkoa ja turvattomuutta ja hakee ymmärrystä omille tuntemuksilleen, niin siihen on  myötätuntoinen ja hyvät tiedot omaava henkilö auttamassa.

Suvi Ermilän sarjakuvateos Äidit  nosti esille, miltä ensimmäisen lapsen odottaminen ja synnyttäminen on tuntunut kaikkine tunnelmineen ja hormonimyrskyineen. Mukaan pääsi myös oma lapsuus, lapsuuden perhe ja tietysti oma äiti.

Suvi Ermilän Äidit toi esille odotusajan tunteita ja tunnelmia.

 

Suvi Ermilä, Äidit

Suuri Kurpitsa 2026

s.128 

Sarjakuvateos

 

Suvi Ermilä: Vastaanottokeskus 

 

         Hyvää äitienpäivää 💖 

Nita Prose: Siivoojan salaisuus

 

Kun näin munan ensi kerran Grimthorpen kartanon takanreunuksella, minä aivan lumouduin. Mietin, miltä tuntuisi omistaa noin hurmaavan kaunis taide-esine.

Kanadalaisen Nita Prosen Siivoojan salaisuus jatkoi hurmaavasti Molly Graysta kertovaa kirjasarjaa. Sarjassa on aiemmin ilmestyneet kirjat Huonesiivooja ja Hotellivieras. Tapahtumapaikkana toimi tälläkin kertaa Regency Grand-hotelli, jossa Molly toimi huonesiivoojien esimiehenä.

Molly oli saanut pikkutyttönä pienen koriste-esineen eräästä vanhasta kartanosta, jonka hän vei  hotellille, sillä siellä kuvattiin tv-ohjelmaa, jossa arvioitiin aarteita. Tuosta koriste-esineestä tuli jatkossa paljon harmia Mollylle, joka  vietti mieluiten aikaansa rakkaan avomiehensä seurassa ja suunnitteli tulevia häitään, sillä koriste-esine oli yllättäen miljoonien arvoinen taide-esine.

Meillä oli enemmän yhteistä kuin koskaan ymmärsin - mummilla ja minulla. Kumpikin oli äitinsä laiminlyömä. Meadin täti otti mummin hoiviinsa, ja mummi otti hoiviinsa minut.

Mummi oli siis kasvattanut Mollyn ja auttanut hänet siivoojan uralle. Mollylla oli ollut vaikeuksia koulussa, koska hänellä oli vaikeuksia ymmärtää, mitä muut lapset tarkoittivat puheillaan ja teoillaan. Hänen akateemiset taitonsa olivat erinomaiset, mutta mummin siivoojan palkoilla ei pystytty maksamaan erityiskoulumaksuja ja yliopistomaksuja. Molly oli kuitenkin tyytyväinen työhönsä ja työyhteisöönsä hotellissa, jossa häntä arvostettiin paljon. Hänellä oli myös hyviä ystäviä.

Eilinen on historiaa, huominen on mysteeri. Tartu tähän päivään. 

Siivoojan salaisuus kertoi auki myös Mollyn mummin Flora Grayn tarinaa. Mummi oli kirjoittanut salaisuutensa päiväkirjaansa. Kirjasta voit lukea, mitä tapahtuikaan Mollyn koriste-esineelle, joka katosi kesken tv-ohjelman kuvaamisen ja miten kyseinen koriste-esine liittyikään hänen mummiinsa. 

Hän istuu vieressäni pidellen lempiteekuppiaan, sitä, jota koristaa mökkimaisema. Hänen hiuksensa ovat hopeanvalkoiset. Silmäkulmat menevät ryppyyn, kun hän hymyilee minulle. Hänen kasvonsa hehkuvat kultaisina. Siinä on minun mummini. 

Nita Prosen Siivoojan salaisuus jatkoi nokkelaa ja viihdyttävää dekkarisarjaa, jossa päähenkilö joutui tv-ohjelman tähdeksi. 

 

Nita Prose, Siivoojan salaisuus

Suom. Marja Helanen

Bazar 2026

s. 394 

The Maid´s Secret 2025 

Cosy crime

Huonesiivooja-sarjan 3. osa 

Tv-ohjelma

Kanada

 

Nita Prose: Huonesiivooja

Nita Prose: Hotellivieras  

Elizabeth Strout: Haluan kuulla kaiken

 

Syksy tulee Maineen varhain. Elokuun toisella tai kolmannella viikolla Mainessa autoileva saattaa nostaa katseensa ja nähdä kaukana punaiseksi muuttuneen puunlatvuksen.

Yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin teos Haluan kuulla kaiken kokosi yhteen Stroutin teosten rakastetuimmat henkilöt Lucy Bartonin, Olive Kitteridgen ja Bob Burgessin, joista oli tullut ystävyksiä Crosbyssä. Lucy ja Bob kävelivät yhdessä kerran viikossa ja Lucy vieraili yhdeksänkymppisen Oliven luona eläkeläisyhteisössä. 

Ja sitten lokakuussa puiden lehvästöt räjähtivät kullaten maailman. Aurinko paistoi matalalta ja keltaisia lehtiä leijaili kaikkialla; se oli silkkaa kauneutta. 

Olive oli jo huomannut, että Bob ja Lucy rakastivat toisiaan, mutta ei sekaantunut asiaan. Hänelle tärkeintä oli, että asiat menivät omalla painollaan. Bobin elämään tuli ikävää draamaa veljen perheen yhteydessä, sekä erään rikostapahtuman vuoksi, sillä häntä pyydettiin edustamaan erästä miestä. Myös vaimon elämässä oli ongelmia, samoin ex-vaimon. Lucy kutsuikin Bobia syntiensyöjäksi eli hän imi itseensä muiden ihmisten murheita.

"Siinä perheessä olivat asiat ihan sekaisin. Mutta jos ei kerran mitään juttua tule niin hyvä. Kuulemiin." Ja Olive Kitteridge lopetti puhelun.

Kyseinen juttu tuli kyllä ajankohtaiseksi, ja Bob otti jutun tehtäväkseen. Samalla hän tutustui ja lopulta ystävystyi henkilön kanssa, jota epäiltiin äitinsä surmasta. Hyvin traaginen tarina, mutta Stroutilla on kyky kertoa ihmisten elämäntarinoita, joihin liittyy sekä hyvää että pahaa, mutta etupäässä normaalia elämänmenoa. Jokaisen henkilöhahmon taustalta löytyi salaisuuksia. Kirjan sivuilta voit lukea lisää kyseisestä rikosjutusta ja miten se kehittyi, ja kuka olikaan syyllinen.

Elizabeth Strout nosti Haluan kuulla kaiken teoksessa jälleen esille naisiin kohdistuvat seksuaalirikokset, kuten ne nousivat esille varsinkin teoksessa Pikkukaupungin tyttö. Rikosjutun taustalla nimittäin oli  ikävää insestiä, pedofiliaa ja raiskauksia jo kahdessa polvessa. Esille nousi myös työnantajan seksuaalirikokset nuorta äitiä kohtaan.

Olive ja Lucy kertoivat toisilleen juttuja. Noista jutuista löytyi kertomuksia aiempien teosten tapahtumista. Rikosasianajaja Bob Burgess tuli läheisemmin tutuksi Burgessin pojat teoksesta. Kaikki Burgessin perheen jäsenet esiintyivät myös tässä kirjassa sivuosissa. Nimeni on Lucy Barton oli Stroutin ensimmäinen kirja, jonka luin, ja voin sanoa, että rakastuin tarinaan ja sen tunnelmaan. Kirja kertoi kipeästä äiti-tytär-suhteesta, mikä nousi yhtenä teemana esille myös Haluan kuulla kaiken teoksessa. Ihmissuhteet eivät ole helppoja.

"Rakkautta on kovin monenlaista, mutta aina se on rakkautta." 

Elizabeth Stroutin Haluan kuulla kaiken tarinoi lämpimän hellästi pikkukaupungin ihmisistä ja koskettavista tapahtumista.

 

Elizabeth Strout, Haluan kuulla kaiken 💗💗💗💗💗 

Suom. Kristiina Rikman  💗💗💗💗💗

Keltainen Kirjasto 2026

s. 332

Tell Me Everything 2024

 

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö 

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge  (Pulizer)

Elizabeth Strout: Burgessin pojat 

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton 

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Elizabeth Strout: Olive, taas

Elizabeth Strout: Voi, William! 

Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla

Elizabeth Strout: Haluan kuulla kaiken 

 

 

Anna-Leena Härkönen: Mykkien pöytä

 

Sain potkut viisikymmentäkuusivuotiaana. Kyseisen lehtitalon imagoon eivät vanhat tantat sopineet.

Anna-Leena Härkösen Mykkien pöytä tarttui hyvin ajankohtaiseen aiheeseen, yli 50-vuotiaiden työttömyyteen. Härkösen tapana on kiinnittää huomio aiheeseen päähenkilön kautta. Leni oli siis jäänyt työttömäksi yhdeksän kuukautta aiemmin, ja päivät päätyivät joka päivä alkoholin juomiseen. Hänellä oli  kuitenkin aikataulu, ennen klo 16 ei saanut juoda. Hänen muu aikansa kului haahuilemiseen ostoskeskuksessa, kaverin kahvilaan leipomisessa tai kirjoittamalla Amalian palstaa.

Työnantajat väittää, että ne arvostaa pitkää työkokemusta, sanon. - Kuitenkaan me ei saada töitä, yli viiskymppiset.

Lenin piti välillä käydä keskusteluja työvoimatoimiston virkailijan kanssa. Jostakin syystä, huolimatta pitkistä työkokemuksista, koulutuksista jne. yli viisikymppisiltä vaaditaan vielä jotakin muuta, jotta he kelpaisisivat työelämään. Esim. kaiken maailman testit pullauttavat ikääntyneet työntekijät välittömästi pois valituista henkilöistä. Minusta vaikuttaa, että niihin on kiinnitetty valmiina kriteeri, että ei oteta yli viisikymmentä vuotta vanhoja työntekijöitä. 

Moni tuttavani on joutunut Yt-neuvotteluissa poistolistalle, kun täyttivät 50 vuotta. Sen jälkeen vain satunnaiset työt, tai tuttavien kautta saadut lyhyet pestit tulivat mahdollisiksi. Yksi keinohan on aina alkaa yksityisyrittäjäksi, mutta se ei kaikille sovi. Lenikään ei aikonut alkaa siivoamaan yleisiä vessoja. Minä siivosin nuorempana myös yleisiä vessoja sairaalassa, eikä se mikään paha juttu ollut. Olen kyllä nähnyt, miten kätevästi yleisiä konttivessoja pestään ruiskuttamalla vesiautosta vettä jonkin aikaa vessan sisälle, ja se siitä.

- Menitkö sä ton näkösenä sun ensimmäiseen työhaastatteluun? Siru kysyy kauhistuneena.

- Menin.

- Sä näytät Reeperpaanin huoralta.

- Mä panostin.

Kirjasta voit lukea, miten Lenille kävi työhaastattelussa, irtosiko siis työpaikka yli viisikymppiselle, vaikka hän panosti ulkonäköönsä.

Huolimatta aiheen  ankeudesta, Härkönen repi työttömyydestäkin mustaa huumoria omalla  repivän, riipivän, railakkaalla tavallaan. Välillä oli pakko huudahtaa, että "eikä!", ja pitää pieni tauko, sillä tästä kirjasta tehdään ihan varmasti joko näytelmä tai elokuva tai molemmat, sillä aihepiiri on uskomattoman mehevä rehevä. Näin sieluni silmin jo Härkösen kuvaamat tapahtumat.

Kun palaan suihkusta, Lasse on alkanut tanssia. Hän hytkyy ympäri olohuonetta ilman minkäänlaista musiikkia. Hullut eivät tarvitse taustamusiikkia, se on heidän päässään.

Tottakai Lenillä oli jotain sutinaakin meneillään eksänsä Juhan ja uuden viritelmänsä, Lassen kanssa. Niistä voit lukea lähemmin kirjan juonikuvioista. 

Anna-Leena Härkösen Mykkien pöytä puhdisti jälleen railakkaasti pölyjä monista aiheista, mutta varsinkin työttömyydestä.

 

Anna-Leena Härkönen, Mykkien pöytä *****

Otava 2026

s. 235

Työttömyys

 

Anna-Leena Härkönen: Valomerkki

 

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

 

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

 

Anna-Leena Härkönen: Onnentunti

 
Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia 

 

Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva ja muita kirjoituksia

 
Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka 

Anna-Leena Härkönen: Huomenna hän ei tule

Anna-Leena Härkönen: Kissapsykoosi 

 

 Hauskaa vappua ja lukuiloa 💛

 

 

Hyvää vappua 🌸

 

Kevät keikkuen tulevi

 

Kevät keikkuen tulevi

lumipenkat pehmitellen

tuulen lempeän keralla

sadepilvetkin mukana.

 

Kevät keikkuen tulevi

antaa kukkaset kedolle

kutsuu linnut laulamahan

saapi lapset nauramahan

tuopi tuulien tohinan

korpeen kuusen kuiskehia.

 

Kevät keikkuen tulevi 

kori täynnä pensseleitä

väripurkkeja rutosti

kasvun tarpeet kainalossa

kaikki parhaimmat tavarat

kesää varten varmistettu. 

 

Oiva Pennanen 🌸 

Eeva Louko: Onnellisten saari

 

Rannalle oli vaikea päästä, sillä se oli täynnä irtonaisia puunoksia, roskaa ja likaisia, rannalle ajautuneita kaisloja. Syksy oli pitkällä, mutta valkeus ei ollut vielä pelastanut kuukausia jatkuneelta ankealta pimeydeltä.

Eeva Loukon esikoiskirja Onnellisten saari aloitti toimittaja Ronja Vaarasta kertovan dekkarisarjan, jossa on jo ilmestynyt viisi dekkaria. Eräällä saarella oleskeli vuosia sitten rakastunut pari, mutta nyt toinen heistä makasi Lauttasaaren rannassa kuolleena. Uhri oli Ronja Vaaran eläkkeellä ollut isä. Ronja oli juuri tulossa Lontoosta, jossa hän oli elänyt jo vuosia, kun Helsingissä vastassa olivat poliisit Anton Koivu ja Oona Laine tuomassa suru-uutista.

Ehkä kuulustelen sua seuraavaksi. Mitä teit murhayönä? Anton kumartui Anskun luo ja suuteli häntä. Suulle, kaulalle, olkapäälle, rintakehälle, vasemmalle rinnalle, oikealle...

Poliisilla meni puurot ja vellit sekaisin, kun hän sekaantui murhatun uhrin tyttären ystävättäreen. No sitä oli tapahtunut jo kerran aikasemminkin. Anton Koivu vaikutti olevan hidas ajattelultaan ja oudon jäykkä sosiaalisilta tavoiltaan. Jotain vanhoja ikävyyksiä, joita ei pahemmin aukaistu kirjan sivuilla. Siskon kuvaa piti esillä olohuoneessa. Ronjan Ansku ystävätär puolestaan oli todella reipas ja vauhdikas lääkäri. Mutta Tinder-valinta mieheksi ei ihan napakympiltä vaikuttanut.

Välillä tunnen sääliä sitä tyttöä kohtaan. Mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Mutta vain ohikiitävän hetken. Sitten muistan sinut, ja kaikki sääli katoaa.

Eeva Loukon Onnellisten saaren murhaaja oli helppo arvata. Ei ollut muita vaihtoehtoja tosissaan edes esillä. Motiivin selvitys vei sitten koko kirjan ajan. Tarinaan kuului rakastunut pari, joka aiheutti murhaajalle halun väkivaltaan. Ronjakin siis oli kohteena, mutta koska hän on kirjasarjan päähenkilö, hän selvisi todella ikävistä olosuhteista hengissä. 

Eeva Loukon Onnellisten saari aloitti  uuden dekkarisarjan.

 

Eeva Louko, Onnellisten saari

Otava 2022

s. 396

Dekkari

Ronja Vaara-sarjan 1. osa

Helsinki

Esikoiskirja

Syksy 

William Älgebrink: Talo joen rannalla

 

Ella-Kajsa näkee sen, mitä Ella-Kajsa kuulee.

Ruotsalaisen William Älgebrinkin teos Talo joen rannalla valittiin ilmestymisvuotensa parhaaksi esikoisdekkariksi vuonna 2024. Sanon heti alkuun, että herkimpien lukijoiden ei kannata lukea tätä tarinaa, sillä siinä kerrotaan erittäin pahoista teoista. 

Kirjailija on kotoisin Pohjois-Ruotsista, Jokimukkasta, ja sinne sijoittuu myös kirjan tarina. Tarinassa oli ollut perhe, joka asui Helmijoen rannalla kaukana muista taloista. Perheeseen oli kuulunut vanhemmat ja kolme lasta, joista Ella-Kajsa oli ollut vanhin, sitten Vincent ja nuorin oli Dylan. Dylanilla oli oppimisen ongelmia ja muitakin ongelmia runsaasti, niihin hän oli hakenut apua lääkäriltä, mutta ei saanut oikeaa apua. Hän asusti yksin kotitalossaan ja ajoi koulubussia. Dylanin tarinan rinnalla seurataan Ella-Kajsan tarinaa.

Sitten poika näkee, että tulija on Kuski. Sydän tyyntyy, hiljentää tahtiaan. Mutta miksi hän on Kuskin kotona? Hänellä on jotenkin sellainen olo, että hän vain kuvittelee, mutta hän ei ole varma, eikä oikein saa tuosta tunteesta kiinni.

Eräänä päivänä pieni poika herää Dylanin kotoa. Hän oli tottunut Dylaniin, koska kulki eskariin Dylanin ajamassa koulubussissa. Mutta olihan se outoa herätä ihan vieraassa paikassa, ja missä oli äiti? Äiti oli hakenut hänet eskarista ja he olivat käyneet kaupassa ostamassa ruoat ja olivat menossa kotiin isän ja pikkuveljen luokse. Lukija kyllä tietää, mitä oli tapahtunut. Pojan tarina oli uskomattoman rohkea.

William Älgebrinkin Helmijoen rannalla sijaitsevassa talossa tapahtui kaikenlaista ikäviä juttuja jo Dylanin lapsuudessa. Ella-Kajsa oli ainoa, joka auttoi häntä. Talossa tehtiin myös kaikkea pahaa. Kirjailija on saanut mahdutettua reiluun 170 sivuun hurjan määrän trillerimäistä jännitystä perhe-elämästä, joka oli suoraan kuin jostakin pelottavasta moottorisahamurhaajaelokuvasta, tosin tässä tarinassa ei puhuttu moottorisahoista, mutta kaikenlaisia muita tappovälineitä oli käytössä. Ja sellaiseen taloon pieni poika oli joutunut.

William Älgebrinkkin Talo joen rannalla on kuin pahin painajainen, joka tapahtuu ollessasi hereillä.

 

William Älgebrink, Talo joen rannalla

Suom. Katja Salmi

Wsoy

s. 174

Huset vid Pärlälvens slut 2024 

Psykologinen jännityskirja

Ruotsin paras esikoisdekkari 2024 

Sawako Natori: Kirja jota etsit #lukuviikko

 

Kerrotaan, että eräällä pohjoisen Kanton alueella sijaitsevalla pienellä asemalla oli kirjakauppa, josta voi löytää juuri sen kirjan, jonka haluaa lukea. 

Japanilaisen Sawako Natorin Kirja, jota etsit aloitti uuden Kirjakauppa Perjantai-sarjan. Kirjan päähenkilö oli nuori opiskelija Fumiya, joka etsi isälleen kirjaa. Isä halusi vain tietyn teoksen, kirjan, minkä hänen poikansa oli hukannut. Isä oli vakavasti sairas ja sairaalassa, ja Fumiya halusi toteuttaa isänsä toiveen. 

"Etsin kirjaa, jonka isäni haluaisi lukea. Se on Kaoru Shojin Joutsenlaulua ei kuulu."

Kirjakauppa Perjantain myymäläpäällikkö Minami oli todella taitava etsimään kirjaston varastotiloista eri kirjoja. Tietysti hän löysi Fumiyalle sopivan kirjan, mutta hän myös houkutteli Fumiyan itsensä lukemaan samaisen kirjan. Isä oli toivonut sitä samaa, kun oli antanut oman kirjansa pojalleen lainaan. Isällä oli valtavat määrät omia kirjoja kotonaan, mutta myös työpaikallaan, jonne hän toivoi poikansakin tulevan jonakin päivänä töihin. Fumiya ei ollut aiemmin viihtynyt kirjojen parissa, vaan vietti vapaa-aikaansa mieluummin netissä.

"Vasta lukuharrastuksen aloittanut heppu ei taida pärjätä pojalle, joka on ihan pikkuisesta lukenut, sisäistänyt ja opetellut ulkoa käsikirjoituksia", hän virnuili.

Yllättäen Fumiya aloitti osa-aikatyön Kirjakauppa Perjantaissa, ja huomasi aloittaneensa lukuharrastuksen. Kirjakaupassa kävi kiinnostavia asiakkaita, joiden kanssa pystyi keskustelemaan kirjoista ja niiden tarinoista. Myös henkilökunta oli hyvin innokas lukemaan ja keskustelemaan henkilöhahmoista ja kirjojen tapahtumista. Kirjakaupassa kokoontui joka  viikko lukupiiri. Kirjakaupassa oli myös kahvio, josta sai kirjoihin liittyviä tarjoiluja.

Sawako Natorin Kirja, jota etsit vei japanilaiseen kirjakauppaan ja kirjojen maailmaan. 

 

Sawako Natori, Kirja, jota etsit

Suom. Raisa Porrasmaa

Otava 2026

s. 254

Japaninkielinen alkuteos ilmestyi 2016

Kirjakauppa Perjantai-sarjan 1. osa 

Virpi Vainio: Petsamon enkeli #lukuviikko

 

Elämä on kuin helminauha, jossa mennään eteenpäin helmi kerrallansa, Marikka-babuska ruukasi sanoa.

Rovaniemeläisen Virpi Vainion esikoisromaani Petsamon enkeli sijoittui 1930-luvun loppuvuosien Petsamoon, Jäämeren rannalle. Petsamo kuului tuohon aikaan vielä Suomelle. Kirjan yksi päähenkilöistä oli parikymppinen nuori neitokainen Valeria Vedoroff, joka oli rakastunut ja sopinut muuttavansa miesystävänsä perässä Helsinkiin. Tietyistä tapahtumista johtuen hän jäi kuitenkiin Petsamoon.

Oikeastaan hätäkös tässä! Toukokuun alun hämärä valaisi mukavasti tummaa pirttiä, ja palava turvepala kolisutti kotoisasti hellan luukkua.

Onni on monesti helposti katoavaa. Valeria oli asunut kahdestaan isänsä kanssa siitä asti, kun hänen äitinsä oli kuollut. Kotiin tultua oli ikävä huomata, että isä oli viety. Pukumiehet olivat tulleet ja vieneet isän Kemiin kuulusteltavaksi. Isä joutui vankilaan tunnustettuaan syyllisyytensä monen viikon hakkaamisen ja ampumisen uhalla.

Saavuttuaan lauantaina puoliltapäivin Rovaniemen rautatieasemalle Teerikallio oli hyvillään siitä, että postiauto Petsamoon lähtisi vasta maanantaina kello seitsemän.

Rikospoliisi Antti Teerikallio lähetettiin Helsingistä Petsamoon selvittämään paikallisia rikoksia. Ilmeisesti esimies oli saanut käskyn ylemmiltään, mutta esimies puhui ympäripyöreitä tehtävistä. Teerikallio oli aiemmin tehnyt Petsamossa rajamiehen töitä, joten ainakin maasto oli tuttua. Jotakin muutakin tuttua siellä oli, mutta myös paljon töitä oli odotettavissa. Sota-aika oli tulossa, ja sitä enteilivät vakoilut puolin ja toisin eri maiden kesken. Valitettavasti suomalaisia vakoojia oli soluttautunut joka puolelle.

Porot kalistelivat menemään jossain kylän laitamilla. Niiden ääni oli kuin tuuli; se kuului tänne. Riisitunturin jylhää siluettia katsoessaan Valeriasta tuntui ensimmäisen kerran, että hän kestäisi.

Virpi Vainion Petsamon enkeli on omistettu tavallisille petsamolaisille, jotka syksyn 1939 vakoilijupakassa joutuivat osaksi näytelmää, johon useimmilla heistä ei ollut osaa eikä arpaa. Kirjan fiktiotarinassa veljekset Dimitri ja Ilja sekä heidän serkkunsa olivat valjastettu syyllisiksi, vaikka syylliset olisivat helposti löytyneet, kun olisi seurattu juhlintaa, hienoja taloja, mökkejä ja autoja. Vakoojat eivät peitelleet rahojaan, tosin pankkiin niitä ei voinut viedä.

Valeria avasi radion. Venäjänkieliset uutiset olivat jo meneillään, kun hän sai yhteyden kuulumaan kunnolla... "Elämme historiallisia aikoja. Juuri nyt, näillä minuuteilla puna-armeijamme ylittää Suomen rajan..."  

Dimitri ja Valeria asuivat pienessä hirsimökissä, eikä heillä ollut autoa millä ajella. Muutama lammas, yksi lehmä ja muutama poro elättivät heitä sen lisäksi, että Dimitri kalasti ja Valeria ompeli ja neuloi vaatteita myytäväksi. Marraskuun lopulla vuonna 1939 he kuulivat radiosta, miten Neuvostoliitto aloitti Talvisodan. Mitään evakuointikäskyä ei ollut tullut Petsamoon asti. Miten he pääsivät pois Petsamosta, missä pommikoneet pommittivat ja puna-sotilaat ampuivat surutta kaikki pois? 

Virpi Vainion Petsamon enkeli aloitti upeaakin upeamman historiallisen Jäämeri-Suomesta kertovan Petsamo-sarjan. 

 

Virpi Vainio, Petsamon enkeli 🌸🌸🌸🌸🌸  

Wsoy 2026

s. 338 

1937-1939 Jäämeri-Suomi

Petsamo-sarjan 1. osa

Rikoksia ja rakkautta

Ilmestynyt aiemmin äänikirjana. 

Ilpo Koskela: Oulun linna #lukuviikko

 

Ilpo Koskelan sarjakuvateos Oulun linna on huikean hieno historiallinen katsaus Oulun kaupungin historiaan. Oulu on vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki, joten on todella hienoa, että tällainen historiallinen sarjakuvateos julkaistiin juuri tänä juhlavuonna. Entisenä oululaisena halusin nähdä varsinkin Oulun linnan ja sen vaiheet. Mutta myös myöhemmistä vaiheista oli kiinnostavaa katsella hienosti piirrettyjä kuvia. 

 

 

Kuningas Kaarle IX määräsi vuonna 1605, että Oulun Linnasaareen rakennetaan uusi linna. Luultavasti tämä linna oli jo kolmas linna, mikä rakennettiin tälle paikalle. 

 

 

Yllä olevassa kuvassa näkyy vasemmassa yläkulmassa Kajaanin linna 1600-luvulla. Tohtori ja kirjailija Johannes Messenius oli kirjoittanut pääteoksensa, 14-osaisen Scondia illustratan, joka oli Ruotsin valtakunnan historiateos, ollessaan 20 vuotta vankina Kajaanin linnassa. Sen jälkeen hän saapui vaimonsa ja palvelijoiden kanssa vuonna 1636 Oulun linnaan, jonne hän rakennutti asuntonsa. Hän kuoli samana vuonna ja haudattiin Oulun kirkkoon.

 

 Hieno linna ja upeasti piirretty.

 

 

Oulun linnasta jäi jäljelle vain rauniot, kun salama sytytti linnan palamaan ja ruutikellari pamahti ilmaan.

 

 

Oulussa toimi vuosina 1863-1910 merikoulu, joka rakennutti linnan raunioille tähtitornin vuonna 1875, jota käytettiin observatoriona ja astronomian koulutuspaikkana. Nykyisin tähtitornissa toimii kesäkahvila ja kellarimuseo. Tähtitornin suunnittelija oli Volmar Westling ja kesäkahvila on toiminut tornissa vuodesta 1912 asti. Linnan alue on suojeltu muinaismuistona 1962.

Ilpo Koskelan sarjakuvateos Oulun linna nostaa upeasti esille Oulun historiaa. 

 

Ilpo Koskela, Oulun linna *****

Kuvitus, Ilpo Koskela *****

Tammi 2026

s. 48

Sarjakuvateos

1605-1930

Oulu 

Laurie Gilmore: Kahvila Pumpkin Spice #lukuviikko

 

Jeanie ei ollut nukkunut kolmeen yöhön muutettuaan tätinsä kahvilan yläpuolella olevaan asuntoon. Tai oikeammin oman kahvilansa. Hän oli nyt virallisesti kahvila Pumpkin Spicen uusi omistaja.

Yhdysvaltalaisen Laurie Gilmoren supersuosittu feelgood-kirja Kahvila Pumpkin Spice saapui ilahduttamaan kevään keskelle. Kirjan tapahtumat sijoittuivat syksyyn, jolloin Jeanie Ellis oli aloittanut Kahvila Pumpkin Spicen uutena omistajana Dream Harborin pikkukaupungissa. Tosin ennen avaamista hän joutui mysteeristen tapahtumien keskipisteelle, kun joku tai jotkin oudot jutut vaikeuttivat hänen nukkumistaan. Onneksi hän sai apua eräältä komealta maanviljelijältä. He pitivät yhdessä mm. kummitusten jahtiyön. Tietysti ilmassa oli romantiikkaa.

Kun heidän katseensa kohtasivat, Loganin silmät rävähtivät auki yllätyksestä. Hän tutki hullunkurista näkyä edessään: Jeanie upouusissa revityissä farkuissaan, hiukset edelleen kiinni työpäivän jäljiltä, istumassa keskellä kanaparvea. Yksi niistä saattoi parhaillaan juoda hänen teekupistaan.

Sekä Loganilla että Jeaniella oli halu edetä hitaasti suhteessa, ja siten, että kukaan ei tietäisi siitä mitään. No sehän ei onnistunut alkuunkaan, ja tunteet leiskuivat laidasta laitaan. Pidettiin mykkäkoulua ja oltiin erossa, mutta minkäs sille voi, kun ihastuu ja rakastuu ja haluaa olla lähekkäin.

Ehkä sitä täydellistä pikkukaupunkielämää, josta hän oli unelmoinut, ei ollut olemassa, mutta se elämä, jonka hän oli löytänyt, pääsi kyllä aika pirun lähelle.

Laurie Gilmoren teos Kahvila Pumpkin Spice on oikea hyväntuulen kirja. Kirjan tyyliin kuului ihastuminen ja rakastuminen ja kaikenlaiset ongelmat onnen tiellä. Kirjan loppupuolen sänkykamarihommat olisivat kaivanneet vähän enemmän salaisuuksia, eikä niin tarkkaa selostusta, mutta suoritin sivujen hyppelyn nopsaan tahtiin, joten osa touhuista säilyi salaisuuksina. 

Laurie Gilmoren Kahvila Pumpkin Spice tarjoilee kuumaa kahvia ja romantiikkaa. 

 

Laurie Gilmore, Kahvila Pumpkin Spice

Suom. Laura Ekberg

Gummerus 2025

s. 368

The Pumpkin Spice Cafe 2024

Feelgood

Yhdysvallat 

 

Taina Latvala: Arvostelukappale #lukuviikko

 

Joku pelkää ahtaita paikkoja, joku kuolleita, joku eläviä ihmisiä kahvipöydissä. Minä pelkään katastrofeja.

Taina Latvalan esikoisteos Arvostelukappale on ilmestynyt jo vuonnna 2007. Blogiaikana olen lukenut Latvalan Torinon enkelin, Välimatkan, Venetsialaiset ja  Ennen kuin kaikki muuttuu. Tänä vuonna ilmestyy Karuselliyö, joka on myös lukulistallani. Pidän valtavasti Latvalan tarinoista, jotka muistuttavat mielestäni hyvin paljon nobelisti Alice Munron tyyliä. Arvostelukappaleesta löytyy yli 20 novellia. Novellit on järjestetty aihepiireihin, joista aloittaa kappale Rintani kasvoivat suurien murheiden aikaan. Meillä kaikilla on murheita. Novellissa Väärät hälytykset murheista suurin oli isän kuolema.

Isän paljas pylly hyllyy halkopinojen keskellä. On outoa nähdä se erilaisesa paikassa kuin yleensä.

Yhdyntä aloitetaan yleensä esileikillä kappaleen ensimmäinen novelli oli nimeltään Leikki. Siinä oli jälleen aihepiirinä isä, jota lapsi tarkkaili piilosta. Isän tekemiset kiinnostivat, mutta lapsi tiesi jo varhain, että isän tekeminen oli salamyhkäistä ja outoa. Kun lapsi kasvoi nuoreksi, hän tiesi jo mitä isä oli tehnyt kesämökillä naapurin rouvan kanssa.

Ensimmäisessä kirjeessä oli pieni pillerirasia täynnä mustia häpykarvoja.

Älä puhu minulle rumia kappaleen novellissa nimeltään Ruoska kirjallisuusarvostelija alkoi saamaan outoa postia, josta hän ilmoitti myös poliisille. Lopulta hän sai vieraakseen kirjailijan, jonka teoksen Älä puhu minulle rumia  kirjallisuusarvostelija oli arvostellut. Novellista voit lukea jatkon.

Vanha ketunpuuhka kutitti kaulaa. Puuvillayöpaidan helmat laahasivat maata ja jäätyneet lätäköt rikkoutuivat mumman paljaiden varpaiden alla. Parin tunnin päästä tuttu konduktööri soitti paapalle asemalta.

Yllä oleva teksti on lainaus Diiva novellista. Ihana novelli, joka kertoo hyvin paljon vanhuksista ja heidän oloistaan. Kun vanhuus tulee, ja vielä  jaksaa tehdä jotain erikoista, mutta samalla se on merkki jostakin hyvin huolestuttavasta asiasta. 

Arvostelukappaleen novellien tarkastelun kohteena olivat lähinnä eri ikäisten ihmisten rakkaudet ja traumat, mutta hellyydellä ja herkkyydellä, niin kuin kirjailija on tottunut näyttämään myöhemmissäkin kirjoissa. Pidin valtavan paljon Arvostelukappaleesta, joten suosittelen sitä lämmöllä ja lempeydellä.

Taina Latvalan Arvostelukappaleen novellit kertoivat ihmisistä ja ihmissuhteista hyvin raikkaasti ja elämänmakuisesti. 

 

Taina Latvala, Arvostelukappale

Wsoy 2007

s. 189

Esikoiskirja 

Novellikirja

Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto

HS kirjallisuuspalkintoehdokas 

 

Taina Latvala: Venetsialaiset

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu

Taina Latvala: Välimatka

Taina Latvala: Torinon enkeli

 

LUKUVIIKKO ALKAA #lukuviikko

 

Juhlitaan jälleen lukuviikkoa 20-26.4.2026

Lukuviikko on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kirjojen pariin. Vuonna 2026 Lukuviikon teema on lukemaan oppiminen. Teemaviikon otsikko Lukeminen on juhla! muistuttaa kuinka lukeminen ja lukutaito ovat ilo ja etuoikeus.

Lukuviikolla juhlitaan lukemista ja sitä, kuinka Suomessa kaikki saavat opetella lukemaan. Lapsen lukemaan oppiminen on aina juhlan hetki, mutta muistutamme myös, että lukemisen taito kehittyy koko elämän ajan. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia nauttimaan lukemisesta.

Lukuviikko on vuosittainen valtakunnallinen lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa tietoa ja sisältöjä lukutaidon ja lukemisen ajankohtaisista kysymyksistä. Lukuviikkoon voi osallistua ympäri Suomen mm. hyödyntämällä lukuviikon materiaaleja, osallistumalla keskusteluun sosiaalisessa mediassa, nostamalla esiin lukutaitoa omasta näkökulmastaan, sekä järjestämällä erilaisia tapahtumia, tempauksia ja kirjailijavierailuja. 

Kirjasähkökäyrä-blogi on ollut mukana Lukuviikolla jo vuodesta 2012 lähtien. Kerron blogissani lukemistani kirjoista  ja yritän sitä kautta innostaa muitakin lukijoita kirjojen tarinoista. 

 

Oikein kivaa Lukuviikkoa kaikille lukijoille 💛💙💚💜💖

Mélissa Da Costa: Vuorten valo

 

Mistä tietää, ettei ole kuollut? Siitä että kuulee? Siitä että aistii? Siitä että havaitsee jotain?

Ranskalaisen Mélissa Da Costan teos Vuorten valo aloitti järkyttävällä tavalla, suoraan tunnemaailman räjäyttävällä tavalla. Muuta en olisi  halunnut lukeakaan, sillä jo kaksi teosta kirjailijalta lukeneena tiedän, että kyyneleet valuvat valtoimenaan ja nenäliinapakan pitää olla vieressä koko lukemisen ajan. Kirjan päähenkilö 20-vuotias Ambre oli löytynyt henkihieverissä. 

Jos he tajuaisivat, millainen Ambre oikeasti oli, tietäisivät mihin kaikkeen hän oli suostunut omantunnon hetkeäkään kolkuttamatta... Ajatus oli sietämätön. Kukaan täällä ei saisi tietää totuutta.

Selvittyään sairaalasta, Ambre lähti puoleksi vuodeksi Alpeille tarjoilijaksi erääseen hotelliin. Hiljaisuuteen ja yksinoloon tottunut Ambre vetäistiin mukaan hotellityöntekijöiden draaman täyttämään elämään. Ambre ei ollut selvinnyt vielä edellisestäkään miessuhteestaan, ja haikaili kyseisen miehen perään. Pian kuitenkin hänenkin elämänsä sai kaikenlaista uutta tekemistä ja uusia ihmissuhteita, varsinkin ystäviä. Ambre sai huomata, että myös ystävien elämästä löytyi ongelmia ja hankalia ihmissuhteita.

"Kas, täällä sinä nökötät yhtä yksinäisenä ja säälittävänä kuin minä. Miten onnistuit hätistelemään kaikki ystäväsi pois?" 

Ambre oli huomannut vuoristossakin jääneensä yksinäiseksi, mutta sai onneksi ainakin ulkoiluseuraa. Liikkuminen vapaa-ajalla ulkona ja luonnossa teki hyvää loukatulle mielelle. Luonnolla on ihmeitätekevä vaikutus. Ulkoiluseurastakin tuli hyvä mieli.

"Enää kaksi viikkoa jäljellä."

Tarjoilijan työt Hotel-restaurant Les Mélèsessä Arvieux´n kylässä olivat päättymässä, eikä Ambre tiennyt, mitä hän tekisi jatkossa. Vanhemmat kyllä odottivat häntä takaisin kotiin. Suurin toive tietysti oli, että välit sydänystävään paranisivat, ennen kuin olisi lähdön aika. Siitä voit lukea lähemmin tästä ihanasta tunnekirjasta. Vuoristoluonnon kauneus, ihanan kamalat ihmissuhteet ja läheisyydenkaipuu tekivät taikojaan. Mélissa Da Costa lumoaa jokaisella tarinallaan. 

Mélissa Da Costan Vuorten valo kertoi nuoren ihmisen mielen murtumisesta ja miten vaikeasta ihmissuhteesta voi toipua työn ja ystävien avulla.  

 

Mélissa Da Costa, Vuorten valo 💙💚💛💜💖

Suom. Saana Rusi 💙💚💛💜💖

Tammi 2026

s. 553

Je revenais des autres 2021 

Ranska

Alpit

Mielenterveys 

Queer

 

Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini

Mélissa Da Costa: Toivoa versovat päivät