maanantai 16. marraskuuta 2026

Jukka-Pekka Palviainen: Kämppä tyhjänä

 


"No niin. Julistan kokouksen avatuksi. Aiheena on rakkaan ´sisaremme´ Milan kuusitoistavuotissynttärit. Ehdotuksia..."

Jukka-Pekka Palviaisen nuorten kirja Kämppä tyhjänä kertoi tietysti nuorista. Mila oli ystävystynyt koulussa Ainon kanssa ja sitä kautta myös muiden nuorten kanssa, sillä Aino oli hyvin sosiaalinen tyyppi. Kerrankos sitä täytetään kuusitoista vuotta, joten Mila lupautui olemaan juhlien keskipisteenä. Oli vain yksi ongelma, missä juhlat vietettäisiin. 

Mä näytin Milalle  kerran kirjastossa Jaska Jokus-kirjan, jossa Jaska oli ihastunut pieneen punatukkaiseen tyttöön. Mila ei tajunnut vihjettä tai jos tajusi, multa meni se ohi. Mila katsoi mua pää kallellaan ja kysyi, luenko mä jotain muutakin kuin sarjakuvia.

Ihana, että Jaska Jokunen on mainittu kirjassa. Ihastuminen ja tunteiden osoittaminen on vaikeaa. Kirjan Antti oli ihastunut Milaan, Jesse oli ihastunut Sanniin jne. Ihastumista ja tunteita käsiteltiin puolin ja toisin. Pienten lasten on helppo sanoa toiselle, että minä tykkään sinusta, mutta nuorten ihmisten on paljon vaikeampi ilmaista omista tunteista tunteidensa kohteelle.

Bilepäivänä Ainon huoneessa tuoksuu hiuslakka, deodorantti ja hajuvesi. Onneksi minulla ei ole taipumusta migreeniin. Yskittää kuitenkin, kun Aino suihkuttaa lakkaa päähänsä.

Milan syntymäpäivien juhlapaikaksi valikoitui syrjässä oleva talo, mutta minkälainen talo se olikaan, ja mitä siellä tapahtui, se kannattaa lukea kirjasta. Nuorten bileisiin on nykyään menossa kaikki mahdolliset bileistä kuulleet henkilöt. Sekaan mahtuu myös heitä, jotka tulevat paikalle häiritsemään ja aiheuttamaan kaaosta. Tällä kertaa kenelläkään nuorista ei ollut lupa mennä kyseiseen taloon.

Jukka-Pekka Palviaisen Kämppä tyhjänä pureutui nykyajan nuorten elämään.

 

Jukka-Pekka Palviainen, Kämppä tyhjänä 

Karisto 2026

s. 95

Nuorten kirja

Syntymäpäivät 

lauantai 14. marraskuuta 2026

Percival Everett: James

 


Vintiöt mokomat piileksivät korkeassa heinikossa. Kuu ei ollut vielä täysi, mutta kirkas se oli ja paistoi heidän takaansa, joten näin heidät kuin päivän paisteessa, vaikka oli iltamyöhä. Tulikärpäset välkehtelivät vasten mustaa verkaa.

Yhdysvaltalaiskirjailija Percival Everettin (1956-) teos nimeltään James voitti Pulizer-palkinnon vuonna 2025. Kirja on voittanut myös muita kirjallisuuspalkintoja, samoin hänen muu kirjallinen tuotantonsa on moneen kertaan palkittua. James on ensimmäinen suomennos kirjailijan yli komestakymmenestä teoksesta, ja se on todella vaikuttava ja ajatuksia herättelevä teos. Kirja kertoo orjuudesta.

Nuo valkoiset pojat, Huck ja Tom, vaanivat minua. Heillä oli aina meneillään jonkinlainen leikki, jossa minä olin joko roisto tai saalis, mutta takuuvarmasti heidän armoillaan.

Kirjan päähenkilö oli nuori mies, Jim, joka oli neiti Watsonin orja. Samoin hänen vaimonsa ja tyttönsä olivat orjia. Elettiin Mississippijoen varrella ja vuosi oli 1861.  Orjat olivat omaisuutta, jota myytiin, kun tarvittiin rahaa, tai heistä haluttiin päästä eroon. Jim kuuli, että hänet aiotaan myydä, niinpä hän otti ja karkasi, huolimatta siitä, että hän tiesi, miten orjille kävi, kun ne saatiin kiinni. Jim halusi vapaaksi orjuudesta ja hän halusi myös perheensä vapaaksi.

Viritimme pitkänsiiman pikku poukaman poikki, ja niin saimme syödäksemme paljon monneja ja jonkun aurinkoahvenenkin. Löysimme myös runsain määrin karhunvatukoita ja karviaisia. Karviaiset olivat happamia, mutta karhunvatukoiden ja herukoiden kanssa ne menettelivät. Sää koheni, ja elelimme sen verran mukavasti, että mietin, voisinko pärjätä saarella Sadien ja Lizzien kanssa.

Jim sai saarelle seuraa nuoresta pojasta nimeltään Huck. He tunsivat toisensa ennestään, sillä neiti Watson huolehti Huckista aina, kun Huckin isä oli poissa seudulta. Huck oli karannut väkivaltaisen isänsä luota ja päätti seurata Jimiä sinne minne tämä oli menossa. Saari oli kuitenkin liian lähellä neiti Watsonin tilaa, joten sieltä oli viisainta lähteä kauemmaksi. 

Jimin ja Huckin seikkailu pitkin Mississippijokea alkoi alussa kohti etelää, joen virtauken mukana, ja lopulta kohti pohjoista, jossa vapaus mahdollisesti koittaisi Jimille. Matkalla he kohtasivat sekä mukavia että ikäviä ihmisiä. Jim sai jopa esittää tenorilaulajaa eräässä orkesterissa, joka oli esittävinään mustaksi lankilla naamansa värjääviä mustaihoisia ihmisiä. Pelleillä mustaihoisten kustannuksellaan. Palkkaahan hän ei siitä saanut, koska oli orja, ja orkesterinjohtajasta paljastui muutenkin ikäviä puolia. Jim ei kauaa viihtynyt heidän matkassa. Mukaansa hän sai Normanin, joka oli myös karannut orja, tosin valkoihoinen orja.

"Aion katsoa, että sinä kuolet, neekeri."

Voit lukea kirjan sivuilta, miten Jimille, joka otti itselleen nimen James, lopussa kävi. Tiedossa oli jo, että Pohjois-Amerikka oli kahtiajakaantunut etelä- ja pohjoisvaltioihin, jotka kävivät sotaa orjuudesta. Pohjoisvaltiot halusivat vapauttaa orjat ja etelävaltiot pitää ilmaisesta työvoimasta kynsin hampain kiinni.

Ihmisen orjuuttaminen on mielestäni  alhaista ja rikollista puuhaa. Percival Everettin palkittu teos James nosti esille ihmiskunnan kipukohtia, kun valkoihoiset orjuuttivat mustaihoisia ja värillisiä omiksi orjikseen, joille tekivät mitä halusivat ja joiden työnteosta rikastuivat. 

 

Percival Everett, James *****

Suom. Antero Tiittula *****

Gummerus 2026

s. 333

Alkuteos James 2024 

Mississippijoki 

1861

Orjuus

Pulizer 2025

National Book Award 2024 

 

ps. Gummeruksen mukaan James on  Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailujen uudelleentulkinta. 

 

torstai 12. marraskuuta 2026

Hjorth ja Thorsson: Väkivallan saari

 


 

Oveen potkaistiin taas.

Michael Jorthin ja Bjarni Thorssonin Väkivallan saari aloitti islantilaisesta rikospoliisista Helgasta ja hänen työkaveristaan Bjarkista kertovan uuden Islantiin sijoittuvan dekkarisarjan. Kirjasarjan kirjoittajat ovat yhdistäneet yhteistyön yli rajojen, sillä Michael Hjorth on ruotsalainen rikoskirjailija/tv-käsikirjoittaja ja Bjarni Thorsson on islantilainen kirjailija/käsikirjoittaja.

Hän ei välittänyt lonkkaa polttavasta kivusta, vaan juoksi yöhön sydän rinnassa hakaten kuin rumpu.

Reykjavikilaiselta hevostallilta oli löytynyt uhri, ja vapaapäiväänsä viettävä Helga herätettiin aikaisin töihin. Tapaus oli Helgan ensimmäinen oma tutkimus, joten kaiken piti onnistua hyvin. Eihän se nyt niinkään mennyt.

Melkein heti huomattiin, että uhri oli asunut yhdessä lapsensa kanssa, eikä lasta löytynyt mistään. Helga sai etsintöihin avukseen pelastustöitä tekevän Bjarkin ja tämän Salka-koiran.

Poliisinainen olisi tulevaisuuden projekti, kunhan pöly olisi laskeutunut ja hän pitänyt matalaa profiilia jonkin aikaa. 

Tekijästä voisin kertoa sen verran, että hän oli äärimmäisen pikkutarkka ja huolellinen, joka nippa nappa pysytteli poliisien edellä, mutta halveksi heitä. Tosin hän otti tähtäimekseen myös Helgan. Oliko tekijä täysissä järjissään, vai mikä häntä oikein ajoikaan ikäviin tekoihinsa, sen voit ottaa selville tämän todella koukuttavan dekkarin sivuilta.

Mikael Hjortin ja Bjarni Thorssonin yhteistyönä kirjoittama Väkivallan saari vei Islantiin, joka oli muuttunut satujen saaresta erittäin ikävän rikollisen pahojen tekojen kentäksi. 

 

Michael Hjorth ja Bjarni Thorsson, Väkivallan saari *****

Suom. Kristiina Vaara *****

Otava 2026

s. 382

Våldets ö 2026 

Dekkari 

Helga & Bjarki-sarjan 1. osa

Islanti 

 

ps. Valitettavasti perjantai ja 13. päivä aiheutti sen, että tässä bloggauksessa ei näy kommentteja. Tai sitten se oli blogikummitus.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

tiistai 10. marraskuuta 2026

S. K. Tremayne: Leskenpeili

 


Ikkunasta avautuva näkymä ulottuu satamalahdelta Carrick Roadsin suistoon. Haukahtelevat aallot törmäilevät aallonmurtajaan, huvipurret vaappuvat taistelulaivan nostattamilla mainingeilla. Ja kaukana siintäviä vihreitä kukkuloita verhoaa utu lyhyen päivän nyt kuollessa.

Brittiläiskirjailija S. K. Tremaynen Leskenpeili on toinen osa Roseland-mysteerit-kirjasarjassa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Hylynryöstäjän tytär. Sarjan päähenkilö on entinen oikeuspsykologi Karenza Bray. Tällä kertaa hänet kutsuttiin auttamaan taiteellisesti lahjakasta nuorta naista, joka isänsä mukaan kärsi oudoista käytösoireista, jotka esiintyivät varsinkin öiseen aikaan. Kenties Ivy oli jopa riivattu.

Olen sulkenut pois kakodemonit, mutta mahdollisia syitä on lukuisia: psykoosi, huumeet, dissosiaatiot ja pahimpana kaikista skitsofrenia.

Ivyn äiti oli kuollut lähellä olevaan vuorovesilampeen, jota kutsuttiin Leskenpeiliksi, tytön ollessa 8-vuotias. Ivyn oireilu oli alkanut hänen murrosiässään ja pahentunut koko ajan. Nyt hän ei kyennyt liikkumaan kotoaan mihinkään. Koska Ivyn äidillä oli ollut vastaavia oireiluja, isä piti oireita äidiltä perittyinä, mutta Karenza huomasi pian isän valehtelun. Myös muut lähellä olijat salailivat asioita.

Hänen kätensä vapisee. Hän hengittää nyyhkyttäen. Hänen koko vartalonsa tutisee minua vasten, kun raivo ja suru törmäävät toisiinsa. Sitten hän päästää irti.

Mielestäni  Leskenpeilin terapiasuhde oli aika tavalla omituinen ja vääristynyt. Ehkä rikkailla on todellakin rahaa siihen, että terapeutti tulee psyykkisesti sairaan hoidettavan kotiin ja on siellä yötäkin ja terapeutit suostuvat sellaiseen, mutta todella ikävästi kävi Karenzalle tällä kertaa, kun hoidettava kävi päälle. Eikä Karenza ilmoittanut pahoinpitelystä mihinkään. Ehkä kirjailija oli halunnut tuoda esille terapeutin työn negatiiviset puolet jälleen kerran. Kirjasta voit lukea, miten Karenzalle ja hoitosuhteelle kävi jatkossa.

S.K Tremaynen takaa löytyy kirjailija Tom Knox alias kirjailija ja toimittaja Sean Thomas.  

S. K. Tremaynen Leskenpeili syventyi nuoren naisen vakaviin psyykkisiin ongelmiin, joita varjostivat lapsuudessa koetut traumat ja  vanhat riitit ja esineet.

 

S. K. Tremayne, Leskenpeili

Suom. Ilkka Rekiaro

Otava 2026

s. 368

The Widow´s Mirror 2026

Roseland-mysteerit-sarjan 2. osa

Psykologinen trilleri 

Cornwall

Terapeutti 

 

S. K. Tremayne: Hylynryöstäjän tytär 

sunnuntai 8. marraskuuta 2026

Sami Minkkinen: Katso isi kun mä hyppään

 


Kävelin terapiasta kohti bussipysäkkiä. Lokakuu oli kääntymässä marraskuuksi. Ilmassa väreili ensilumen mahdollisuus.

Isänpäiväkirjaksi halusin esitellä Sami Minkkisen muistelmateoksen Katso isi kun mä hyppään, sillä kirjassa hän toi esille myöskin omaa suhdettaan isäänsä sekä omaa isyyttään kahdelle lapselleen. Kirjassa Sami Minkkinen toi esille tapahtumat, niin kuin hän ne muisti. Koska tapahtumissa oli paljon traagisuutta ja pienen lapsen turvattomuutta, hän oireili aikuisena paljon omissa parisuhteissaan ja kävi lopulta terapiassa, mikä auttoi käsittelemään tunne-elämän kipukohtia.

Vuosi oli vaihtumassa. Työttömyyteen valuvassa pienen kylän työyhteisössä se tarkoittaisi kosteita juhlia. Se tarkoitti sitä silloinkin, kun työtä oli tarjolla. Isä yritti olla jotain muuta.

Sami oli aina kiltti. Hän piiloutui kiltteyteen ja siihen, että hän mukautui kaikkeen. Piti huolta humalaisista vanhemmista viikonloppuisin ja juhla-aikoihin. Ei se kuuluisi lapsen tehtäviin. Kun lapsi näkee päihde-elämää pienestä asti, hänestä tulee melkoisella varmuudella itsestäkin päihteiden käyttäjä jossakin vaiheessa. Ainakin elämä oli erittäin turvatonta ja epävarmaa, kun kukaan ei hoitanut hänen tarpeitaan. Lisäksi Samin äidillä oli mielenterveysongelmia, joten äiti oli melkein joka kevät hoidettavana laitoksessa. Samilla oli paljon paineita pienen lapsen harteilla.

Oli oltava kapinoimaton, mahdollisimman helppo. Oli puettava aamuisin supersankarin viitta päälleen, jonka alla pelkäsi rikki mennyt pieni poika, joka otti elämässä roolia, jota hänen ikänsä puolesta ei pitäisi vieläkään ottaa.

Sami Minkkisen teos Katso isi kun mä hyppään on  kirjailijan oman elämän kasvutarina pienestä pojasta melkein viisikymppiseksi mieheksi. Terapia on kasvattanut kirjailijaa huomaamaan oman elämänsä toistuvat kaavat ja kipukohdat. Niiden ylitse on kuitenkin mahdollista päästä.

 

Sami Minkkinen, Katso isi kun mä hyppään

Viisas elämä 2026

s. 190

Omaelämäkirja

Kasvutarina 

 

 

                   Hyvää Isänpäivää  🌹

 

perjantai 6. marraskuuta 2026

Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö

 


Tammerkosken rannoille sillan molemmin puolin oli kertynyt väkeä nauttimaan auringon hyväilystä, kesälomaa viettäviä perheitä, koululaisia ja eläkeläisiä, niin paikallisia kuin kauempaakin saapuneita matkailijoita. Eikä kenelläkään vähäisintä aavistusta siitä, mitä kohta tulisi tapahtumaan.

Seppo Jokisen dekkari Viimeinen vääntö on 30. Komisario Koskinen-sarjan osa. Kirjan kansikuva kuvaa tammerkosken siltaa Tampereella, missä suurin osa kirjan tapahtumista tapahtui. Oli kesä ja rikoskomisario Koskisella alkoi kesäloma. Töitä oli silti valtavasti, ja esimiehen ilmoitettua, että Koskisen kesäloma oli peruutettu, Koskinen lähti silti lomalle. Loma oli erikoisen tärkeä hänelle ja se suuntautui rakkaan henkilön kanssa kauas ulkomaille.

Komisario Sakari Koskinen palasi lomalta maanantaina viides elokuuta. Hän oli hakenut työmatkallaan hervantalaisesta leipomosta ison kermakakun ja kantoi sen heti aamupalaverin jälkeen väkivaltajaoksen kahvihuoneen aputasolle.

Koskisella oli aihettakin tarjota töihinpaluukakkua, mutta siitä voit lukea lähemmin kirjasta, mitä tulikaan puuhattua lomamatkalla ja missäpäin maapalloa. Työkaverit saivat siitä tietenkin tietää, sillä heistä oli tullut todella yhteen hiileen puhaltava tiimiryhmä. Koskiselle tulisi ryhmän jäseniä ikävä, sillä eläkepäivät olivat lähellä.

Kolme viikkoa saattaa vaikuttaa pitkältä ajalta, mutta se oli kinkkinen tutkinta. Joka tapauksessa me otettiin tekijä kiinni ja puristettiin siltä tunnustus.

Koskisen lomaillessa, myös töitä paiskivat työkaverit vaikuttivat lomailleen työpaikalla, kun eivät olleet saaneet tuloksia aikaiseksi. Lisäksi eräs rikosten tekijä oli mestari pakenemaan ja pysyttelemään piilossa. Työkaverit eivät myöskään olleet löytäneet useita viikkoja sitten kadonnutta henkilöä. Koskisella oli siis runsaasti töitä ennen eläkkeelle jäämistään, että ehti saada pöydän puhtaaksi. Kirjan sivuilta voit tarkistaa senkin asian.

En ole lukenut montaa Komisario Koskinen-sarjan dekkaria, mutta olen seurannut sarjasta tehtyä tv-sarjaa, josta pidän valtavan paljon. Tv-sarjan päähenkilöä näyttelevä Eero Aho on kuin luotu karismaattiseksi ja lempeäluonteiseksi, ihmismieltä ymmärtäväksi ja kalastusta ja urheilua harrastavaksi rikospoliisiksi. Viimeinen vääntö dekkaria lukiessani, kirjan sivuilla esiintyi Eero Ahon näköinen rikospoliisi.

Seppo Jokisen Viimeinen vääntö dekkarissa oli kahlekuningas ja valeterapeutti ja monta muutakin muuttujaa. 

 

Seppo Jokinen, Viimeinen vääntö

Kultosaari 2025

s. 343

Dekkari

Komisario Koskinen-sarjan 30. osa 

 

Jokinen Seppo: Koskinen ja siimamies
 
Jokinen Seppo: Koskinen ja raadonsyöjä 
 
Jokinen Seppo: Viimeinen vääntö 
 

 

tiistai 3. marraskuuta 2026

Joonatan Tola: Roikkuva sotilas

 


"Niin. Kannattaa alkaa varautua."

"Ai varautua mihin?"

Joonatan Tolan Roikkuva sotilas jatkoi Punaisen planeetan ja Hullut ihanat linnut viitoittamalla tiellä mustanpuhuvien tragedioiden, elämäntuskan ja nauruhermoja kutkuttavan huumorin välityksellä. Tuota hurjaa sekoiluahan ei jaksaisi ilman mielialalääkityksiä ja niitähän kirjan päähenkilö, Joonatan tai Jon-Jon kolmannessa persoonassaan, haki lääkäreiltä, kun pelkäsi isän skitsofrenian tai jonkin muun taudin puhkeamista. 

Roikkuva sotilas oli kertomus  siitä, mitä tapahtui vuosien 2001 ja 2006 välillä, kun 18-vuotiaalta päähenkilöltä loppui perhekodin tuki, ja hän joutui vastaamaan itsestään täysin kokemattomana siitä, miten elää yksin ja vastata itsestään. 

Nukahdin bussiin, missasin oikean pysäkin ja päätin hyödyntää keskustan mahdollisuudet. Ostin paksua sinistä köyttä ja pullon Leijona-viinaa, nostin tililtä kaksisataa euroa ja lähdin Iisalle. 

Nuori päähenkilö oli supernopea sitomaan riippuvuuksia kaikenlaisiin juttuihin ja ihmisiin. Siispä hän sitoi itseensä monen vuoden on/off-suhteen Iisaan, joka vuonna 2001 oli vasta 17-vuotias lukiolainen. Iisalla oli omat odotuksensa suhteelta, tunteita piti olla runsaasti ja niitä tuli myös näyttää, kun taas päähenkilö oli tottunut sulkemaan kaikki tunteet sisäänsä. Hän oli kuin simpukka tunteidensa kanssa, joita hän kyllä mietti. 

Syytkin tunteiden piilottamiseen oli helppo löytää, kun tarkasteli päähenkilön taustaa - isän itsemurha pojan ollessa 6-vuotias ja äidin sairastelu ja kuolema sekä kaikki muut ikävät tapahtumat. Sisko kävi terapiassa, ja halusi veljensäkin käyvän. Päähenkilö osti ennemmin köyttä ja viinaa.

"Voisinkohan mä tulla sun luo jo nyt, tänä yönä?"

Ja luoja paratkoon, miten pohjalla olin, sillä loppuun lisäsin: "Rakas?"

Joonatan Tolan tosipohjallinen teos Roikkuva sotilas oli jälleen suodatettu vapaasti ja kirjoitettu kirjailijan oman mielikuvituksen läpi. Kaikki henkilöhahmot olivat etupäässä taiteilijasieluja, ja niihin päähenkilökin halusi kuulua, olihan hän taiteilijaisänsä poika ja siskokin opiskeli näyttelijäksi. Musiikki, kuvataiteet ja kirjoittaminen kiinnostivat, mutta kun niihin olisi pitänyt paneutua enemmän ja kenties opiskellakin, into ja jaksaminen sammui ja hiiltyi. Olisiko sittenkin parasta vain lopettaa oma elämä, vaikka haluaisi elää. Nuoren miehen pää oli sekaisin ja päihteet sekoittivat lisää.

Joonatan Tolan Roikkuva sotilas jatkoi kirjailijan elämäntarinointia välillä  surkuhupaisin kuvauksin, välillä komiikan keinoin, välillä pohtien synkkiä mietteitä. Miten selvitä hengissä nuorena miehenä, siinä kirjan opetus  suomen kielen maisterilta.

 

Joonatan Tola, Roikkuva sotilas *****

Otava 2026

s. 429

Muistelmat

2001-2006

Päihteet

Ihmissuhteet 

 

Joonatan Tola: Punainen planeetta

Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut 

 

sunnuntai 1. marraskuuta 2026

Marko Järvikallas: Seitsemän päivän avioliitto

 


Marjat ovat makeita, raikkaita, taivaan lahja. Syljet kivet maahan. Ehkä jonain päivänä pihassa kasvaa kirsikkapuun taimi.

Marko Järvikallaksen uusin, sävyltään tummaakin tummempi, novellikirja Seitsemän päivän avioliitto sisälsi kymmenen novellia, joista ensimmäinen oli nimeltään Niin kuin saarella on aina toimittu. Novellin pääosaa esitti äiti, joka asui saarella kahdestaan nuoren poikansa kanssa. Poika oli ihastunut, mutta äiti kuvitteli asiat ihan päälaelleen, eikä hyväksynyt muuta selitystä.

Ei ole yllätys, että auto jättää tien päälle. Se on reistaillut jo pitkään, sähkövikoja, moottorivikoja, käynnistysongelmia, eikä Sofialla ole ollut varaa korjauttaa mitään niistä.

Kolmannessa novellissa, nimeltään Taukopaikka, on myös yksinhuoltajaäiti, jolla oli nuori tyttö. Äiti oli päättänyt lähteä ja jättää kaikki kasautuvat ongelmansa taakseen ja liittyä lahkoon. Tuo epämääräinen lahko sijaitsi kaukana ei missään, maaseudulla, ja sinne oli satoja kilometrejä matkaa. Äiti ja tytär pääsivät melkein perille, mutta heitä koeteltiin. Äiti oli onnessaan, mutta mikä kamala järkytys tyttärelle, kunhan hän ymmärtää, mitä äiti oli tehnytkään.

Kaverit koulussa kysyy onks jotain sattunu kun oon niin hiljainen. 

Viides novelli oli nimeltään Hiljaisuuden jälkeen, missä nuori tyttö traumatisoitui vanhempiensa eron johdosta.  Novellin tekstiä oli todella vaikea lukea, kun nuori alkoi käyttäytyä epänormaalisti, eikä erovanhemmilla ollut hajuakaan, miten auttaa omaa lastaan. Mikä oli normaalia murrosikäisen käytöstä, mikä häiriökäytöstä, siinä ongelmaa kerrakseen.

Hei äiti, menin muuten naimisiin.

Niminovelli Seitsemän päivän avioliitto ehti olla onnea täynnä. Tosin morsiamen äidillä oli omia terveydellisiä ja taloudellisia ongelmiaan, mutta ne toivat onneen sitä erikoisen mystistä arkielämän kontrastia, jota kirjailijan novelleista olen tottunut lukemaan. Onneen tarvitaan vain vähän onnen murusia.

Marko Järvikallaksen novellikirja Seitsemän päivän avioliitto syventyi tunteiden syvään päätyyn, perhetraumoihin, yksinäisyyteen ja erillisyyden olemuksen tarkasteluun, mutta unohtamatta välillä mustaa huumoria, joka pilkisti ja piristi välillä niin epätoivoisen arkisen kadotuksen keskellä.  

 

Marko Järvikallas, Seitsemän päivän avioliitto ***** 

Siltala 2026

s. 177

Novellikirja

 

Järvikallas Marko: Sano jotain kaunista

Järvikallas Marko: Saattue 

Järvikallas Marko: Seitsemän päivän avioliitto   

 

perjantai 30. lokakuuta 2026

Sylvia Plath: Ariel

 


Rakkaus käynnisti sinut kuin pullean kultakellon.

Kätilö läpsäytti jalkapohjiasi, ja kalju huutosi

valtasi paikkansa elementtien joukossa.

 

Yhdysvaltalaisen kirjailijan ja runoilijan Sylvia Plathin (1932-1963) runokirjaa, nimeltään Ariel: runoja, pidetään hänen pääteoksenaan yhdessä Lasikellon kanssa. Yllä oleva Aamulaulu runon alku kertoi mielestäni vauvan syntymästä.

 

Olen antanut asioiden lipsua, kolmikymmenvuotias rahtialus

roikkuu itsepintaisesti kiinni nimessäni ja osoitteessani.

(pari riviä runosta Tulppaanit) 

Ariel julkaistiin vasta kirjailijan kuoleman jälkeen, mutta kirjaa ei julkaistu sellaisena kuin runoilija oli sen halunnut julkaista. Sylvia Plathin tytär Frieda Hughes on halunnut julkaista runot äitinsä tahdon mukaisesti ja kaikkine runoineen, sillä Plathin aviomies Ted Hughes oli poistanut runoja mielensä mukaisesti. Frieda Hughes kertoi jälkisanoissa enemmän runoista ja äitinsä tahdosta, sekä isänsä tekemistä muutoksista aiempiin käsikirjoituksiin.

 

Nyt olen hiljaa, kurkkuun asti

täynnä vihaa,

paksua, paksua.

En puhu.

 

Yllä oleva teksti on osa runosta Lesbos. Rakastan Sylvia Plathin runoja, enkä ole varmasti ainoa. Rakastuin nuorempana myös hänen Lasikellon aikaisempaan suomennokseen, joka oli nimeltään Lasikellon alla. Sylvia Plathin elämä oli taistelua mielenterveyden ja masennuksen kanssa, ja hän oli yrittänyt itsemurhaa ja ollut hoidossa. Runoista nousi esille mm. hänen kokemuksensa sairaudesta ja sen hoidosta. Sylvia Plath teki viimeisen itsemurhansa kolmikymppisenä, ja jätti valmiin runokäsikirjoituksensa Arielista kirjoituspöydälleen. Kirja sisälsi 40 runoa.

 

Se on melkein ohi. 

 

Sylvia Plathin runokirja Ariel sisältää valtavan määrän tuskaa ja ahdistusta ja koskettavia runoja.

 

Sylvia Plath, Ariel: runoja

Suom. Anni Sumari

Siltala 2026

s. 96 + Frieda Hughesin jälkisanat 13s. + Sisältö

Ariel: The Restored Edition 2004

Englanninkielinen alkuteos Ariel 1965

Suomennos 1983 Kirsti Simonsuuri 

 

Sylvia Plath: Lasikello 

torstai 29. lokakuuta 2026

Klaudia Denisov: Minä, sinä, ukki ja mummo

 


Klaudia Denisovin sarjakuvateos Minä, sinä, ukki ja mummo kuvasi tummuudellaan pienen lapsen ahdistusta ja pelkoa eri asioista. Mukana oli kuitenkin paljon huumoria keventämässä tummuutta. 

 

 

Pienet siskokset olivat mummolassa käymässä. Mummola sijaitsi metsässä, jossa oli paljon jäniksen jälkiä. Yöksi mummo lukitsi ovet tarkasti, jotta jänikset eivät pääse sisälle. Mummollakin oli selvästi kaikenlaisia pelkoja, jotka hän toi esille toimissaan esim. uima-altaaseen ei voinut laittaa vettä, että tytöt eivät huku, mutta he saivat pomppia siinä. Siispä vanhempi tyttö pomppi siinä jatkuvasti, ettei mitään pahaa tapahtuisi.

Vierailunsa aikana tytöt paistoivat lettuja ja kävivät kirpputorilla. Ukin tehtävänä oli toimia kuskina, eikä hän pahemmin jutellut, poltti vaan tupakkaa ja köhi.

 

 

Mummon syli oli kuitenkin lempeä ja oli kiva lähteä taas kotiin, kun isä tuli hakemaan. Hei hei mummo ja ukki.


Klaudia Denisov, Minä, sinä, ukki ja mummo

Suuri Kurpitsa 2026

s. 155

Sarjakuvateos 

 

keskiviikko 28. lokakuuta 2026

Mikaela Bley: Tyttörukka

 


Hän tuijotti seinää. Sulki silmänsä mutta avasi ne hetken kuluttua jälleen. Painoi tyynyn päänsä päälle ja yritti vaimentaa äänet, mutta ei se auttanut. Äänet vain voimistuivat.

Ruotsalaisen Mikaela Bleyn Tyttörukka aloitti rikostoimittaja Ellen Tamm-dekkarisarjan. Sarjassa on jo ilmestynyt neljä dekkaria, joten kiva kun  seuraavan dekkarin pystyi heti varaamaan kirjastosta, joka on nimeltään Sisaret. Kolmas dekkari on nimeltään Riivinrauta ja neljäs Tytöt vailla nimeä.

Kirjan alussa olevassa prologissa lapsi laittoi tyynyn korvilleen, koska halusi nukkua yöllä, mutta aikuiset riitelivät isoon ääneen. Nukkuminen ei siis onnistunut.

8-vuotias tyttö kadonnut jäljettömiin...

Ellen Tamm oli rikostoimittajana TV4:lla Tukholmassa. Hän sai uudelta uutispäälliköltä tehtäväksi tehdä uutisen kadonneesta tytöstä, vaikka aiemmin ei uutisissa oltu näytetty vastaavia juttuja. Ellenistä tuntui todella pahalta, sillä hänen siskonsa oli kuollut 8-vuotiaana. Ja uutispäällikkö tiesi sen. Tuo uutispäällikkö osoittautui aika ikäväksi tyypiksi.

Hän oli väsynyt. Lopen uupunut. Ei vieläkään pukeutunut, vaikka kello lähenteli kymmentä. Pöydällä hänen edessään oli päivän lehti. Hän ei ollut edes avannut sitä. Lycken kuva etusivulla kammotti, ja otsikot kirkuivat niin lujaa, että hän halusi peittää korvansa.

Pieni tyttö, Lycke, oli siis ollut kadoksissa useamman päivän ajan. Kukaan ei uskonut, että hän olisi enää elossa. Mutta kuka oli kaiken takana? Vanhemmat, jotka olivat eronneet ja riitelivät huoltajuudesta, vai uusi äitipuoli, joka oli jo synnyttänyt vauvan Lycken isän kanssa, eikä voinut sietää Lyckeä, mutta pakkohan se oli joka toinen viikko. Vanha lastenhoitaja rakasti Lyckeä, ja vihasi perheen aikuisia, jotka eivät huomioineet tarpeeksi Lyckeä. Tenniksen opettaja, joka osoittautui inhottavaksi tyypiksi. Vai oliko joku ulkopuolinen kaiken takana?

Mikaela Bleyn Tyttörukka oli esimerkki eroperheen kulisseista.

 

Mikaela Bley, Tyttörukka

Tammi 2023

s. 346

Lycke 2015

Dekkari 

Ellen Tamm-sarjan 1. osa

Rikostoimittaja tv-uutisissa

Tukholma 

tiistai 27. lokakuuta 2026

Katrine Engberg: Parjattujen paratiisi

 




Puut soratien varrella hehkuivat oransseina ja keltaisena. Taivaassa on aina syksy, Liv mietti antaessaan katseensa kiertää litteiden hautakivien yli.

Tanskalaisen Katrine Engbergin Parjattujen paratiisi jatkoi jo kolmannessa osassa yksityisetsivä Liv Jensenin tutkimusten tarkastelua. Liv oli jättänyt poliisin työnsä ikävien tapahtumien jälkeen, mutta avusti ystäväänsä Petteriä, joka oli  sairastunut Alzheimerin tautiin, mutta ei halunnut vielä pois poliisin työstään. Myös Livin isoisä oli ollut poliisi, ja tällä kertaa rikostutkimukset liittyivät isoisän vanhoihin tutkimuksiin 1980-luvulla.

Nyt Liv ajoi pyörällä pitkin Soernen rantoja posket kuumottaen ja toivoi, että olisi ehtinyt ottaa parasetamolia. Hän pujotteli holtittomasti muiden pyöräilijöiden lomassa ja hengitti syvään syysilmaa tähyillen synkän näköisiä pilviä.

Liv asuu Kööpenhaminassa, ja on innokas pyöräilijä, niin kuin moni muukin. Eräs ikääntynyt juristi oli pyytänyt Liviä käymään, sillä hän oli saanut ikäviä häirikköpuheluja. Livin asentaessa kameraa juristin asunnon kellarikerrokseen, Liv lukittiin sinne. Ennen kuin hän sai rikottua lukon, juristi oli tapettu. Jälleen Livin ystävä Petter oli tutkinnanjohtaja, ja pyysi apua Liviltä. 

Hautapaikka. Isoisä tiesi, että lapsi oli haudattu Christianiaan. Ajatus oli kuin hämähäkki, joka kömpi Livin niskaa pitkin paidan alle ja nostatti ihon kananlihalle.

Katrine Engbergin Parjattujen paratiisi sujahteli, sekä hyvin menestyneiden tanskalaisten, että Christianian kaupunginosan köyhempien asukkaiden seurassa, jossa elettiin hyvin vapaamielisesti 1980-luvulla. Lopulta myös Liv muisti lapsuutensa ajanjakson Christianiassa isoisänsä seurassa.

Myös Livin ystävillä oli omat ongelmansa mm. huumerikollisuus, jota käsiteltiin pienemmässä mittakaavassa kirjan tarinassa. Katrine Engberg käsittelee Liv Jensen-kirjoissaan mm. maahanmuuttajien ongelmia, ja niin myös tapahtui Parjattujen paratiisissa.

Katrine Engbergin Parjattujen Paratiisi yhdisti vanhat ja uudet rikokset.

 

Katrine Engberg, Parjattujen paratiisi

Suom. Sirpa Alkunen

Otava 2026

s. 414

De uonskedes paradis 2025

Dekkari

Liv Jensen-sarjan 3. osa

Tanska

Christiania 1984

Huumeet 

Syksy 

sunnuntai 25. lokakuuta 2026

Jevhenija Kuznjetsova: Tikapuut

 


Joskus tämäkin sota loppuu...

Ukrainalaisen Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut sijoittui vasta-alkaneen sodan  alkujärkytykseen. Kirjan päähenkilö oli nelikymppinen Tolik, joka oli muuttanut aiemmin Espanjaan päästäkseen itsenäistymään. Hän oli ostanut talon ja teki paljon etätöitä. Sodan alettua, hän haki äitinsä, enonsa, siskonsa ja tämän kaverin sekä tätinsä Ukrainan rajalta ja antoi heille suojapaikan talossaan. Mukana tuli koira ja pari kissaa.

Tämä kokoonpano oli viettänyt talossa jo kaksi viikkoa, ja Tolikista oli vastoin tahtoaan tullut suuren suvun patriarkka ja sponsori. 

Tolik oli luonteeltaan introvertti ja viihtyi hyvin itsekseen. Nyt talossa oli elämää joka hetki, eikä työn tekemisestä tullut juuri mitään. Siispä Tolik siirtyi tekemään töitä öisin. Sekin oli äidin mielestä väärin. Myöskin juokseminen oli väärin, kun Tolik lähti joka-aamuisille juoksulenkeilleen. Tolikin olisi pitänyt olla seurallisempi, hankkia itselleen vaimon ja perheen ja mennä sotimaan. Pihalle piti saada multaa ja tomaatin taimia ja lannoitteita ym. Koko ajan vaadittiin jotakin.

- Kun me lähdemme, äiti aloitti, - tomaatit jäävät sinulle.

Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut kertoi sodan alun pahimmista viikoista, ja miten Tolikin perheenjäsenet viettivät sitä turvassa Espanjassa. Heitä jokaista poltteli takaisinmeno omiin koteihinsa ja naapureilta ja paikalle jääneiltä he saivat lisätietoja sodan tapahtumista.

Sotaan liittyviä teemoja tuli esille Tikapuiden sivuilla mm. rahankeruu Ukrainalle. Tolik perheineen oli mukana toiminnassa, mutta he yrittivät päästä pois toiminnasta, kun huomasivat venäläisten ujuttautuneen kieroudella mukaan avustustoimintaan.

- Vaikeinta on, ettei voi tehdä mitään. Korkeintaan ottaa aseen käteen, mutta ensinnäkin minua pelottaa...

Tolikin sukulaiset lähtivät takaisin Ukrainaan, ja Tolik löysi myös tavan auttaa Ukrainaa. Kirjan kerronta oli kepeää, mutta kepeys oli savuverho sodan aiheuttamien tunteiden  painolastin jaksamisen kanssa. Toivotaan kaikki rauhaa Ukrainaan.

Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut toi esille sotaa paenneet henkilöt tunteineen. 


Jevhenija Kuznjetsova, Tikapuut

Suom. Eero Balk 

Aula & Co 2024

s. 203

Драбина 2023

Espanja

Vuosi 2022

 

Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta

Jevhenija Kuznjetsova: Niin kauan kuin on elämää  

 

 

perjantai 23. lokakuuta 2026

Paula Havaste: Ruttotyttö

 


Tuuli oli nostanut veden kuohuville laineille. Oli selvää, että alla oli mittaamattomia syvyyksiä. Siellä lymysi takuulla pelottavaa veden väkeä, pahantahtoisia vedenmiehiä kidukset kaulansa sivuilla, pyrstöään loiskauttavia ilkeitä vedenneitoja ja pahimpana kaikista näkki...

Paula Havasteen uusimman teoksen, nimeltään Ruttotyttö, päähenkilö oli kirjan alussa vasta lapsonen, pieni Liina, joka oli matkalla meren yli armollisen neidin ja hänen seuraneitinsä kanssa. He olivat matkalla luostariin. Liina oli palkattu pikkupiiaksi tekemään ikävimmät työt, yöastioiden tyhjennykset ja pesut, mutta sitä työtä ei kovin paljon ollut matkalla.  Piti vain kestää kammottava merimatka ja matkapahoinvointi. Kirja kertoi Liinan työteliäästä elämästä 1600-luvulla.

Ja niin Liinasta tuli alimmista alimmainen, haisevimpien töiden tekijä, mutta ei se häntä haitannut.

Liina sai asua luostarin mailla sijaitsevassa pienessä tuvassa. Työkseen hänen piti tyhjentää ja pestä luostarin asukkaiden yöastioita aamuin illoin. Yöastiat hän tyhjensi tuvan lähelle ja teki kompostimultaa, jossa kasvoi hyvin kasvit mm. pavut. Liina auttoi luostarin keittäjää, ja oppi keittotaidon. Hän ei kuitenkaan oppinut kunnolla paikallista kieltä, ennen kuin eräs luostarissa asuva rouva tutustui häneen. He puhuivat yhdessä suomen kieltä, ja rouva opetti Liinalle myös paikallista kieltä. Rouva ohjasi Liinan tulevaa elämää ja valitsi Liinalle puolison. Liinalta ei kysytty halusiko hän, joten hän vain nyökkäsi kuuliaisesti.

No, nyt sitten olet kihlattu nainen. Hyvän miehen saat. 

Leon vei Liinan toisena kuulutuspäivänä  katsomaan maatilaansa, jonne Liinakin muuttaisi vihkipäivän jälkeen. Kylään oli tullut tautiaalto, joten heille ei tullut juhlia. Liina sai kulkea vihkimisen jälkeen Leonin perässä mökille, heidän yhteiseen kotiinsa. Kodissa kaikki muu oli hyvin, mutta Liina pelkäsi Leonin suuria koiria. Ehkäpä myös Leon oppisi pitämään hänestä.

Liina oli jähmettynyt paikoilleen, sillä hän tajusi, että luostarissa oli tapahtunut kauheita.

Liinan piti käydä vielä jonkin aikaa töissä luostarissa häiden jälkeen, mutta sinne palattuaan, hän löysi vain yhden ihmisen, joka oli hädin tuskin elossa. Mitä olikaan tapahtunut, siitä voit lukea tämän kiehtovan 1600-luvulle sijoittuvan Ruttotytön sivuilta. 

Paula Havasteen historiallinen Ruttotyttö vei mukaansa meren ylitse vieraille maille.

 

Paula Havaste, Ruttotyttö ***** 

Gummerus 2026

s. 336

Historiallinen teos

1600-luku

Luostari 

 

Paula Havaste: Laahus 

 

 

 

keskiviikko 21. lokakuuta 2026

Satu Rämö: Disa

 


Tämä oli ensimmäinen lapsuusmuistoni: Sängyn alla oli ahdasta ja tuoksui happamalta. Oli syntymäpäiväni, ja aamulla kakussa oli ollut kolme kynttilää. Iltaa kohden tunnelma oli muuttunut, ja siksi makasin sängyn alla aivan hiljaa ja liikkumatta.

Satu Rämön uusin dekkari, nimeltään Disa, jatkoi supersuosittua Islantiin sijoittuvaa Hildur-sarjaa. Jokaisella kirjalla on ollut henkilön nimi, joka on nostettu esille kirjan tapahtumissa. Disa oli poliisin tiedonantaja. Hänen piti kaivaa esille varsinkin aiempiin huumerikoksiin liittyneitä henkilöitä ja heidän rikoksia. Disa toimi myös vapaaehtoishenkilönä naisten turvatalossa. Hänellä meni turvatalon naisten auttaminen jopa rikosten puolelle.

- Nyt on hyvin tärkeää, että kukaan ei koske ruokaan. Kukaan ei saa koskea ruokaan!

Hildurille ja hänen työkavereilleen tuli erikoinen tutkimustapaus hoidettavaksi, sillä eräässä juhlassa oli tarjolla sisäelimiä, jotka olivat peräisin ihmisestä. Toisaalla eräästä airbnb-asunnossa oli löytynyt teurastuksen jälkiä, mutta kuollut oli kateissa. Uhri oli helppo tunnistaa geenitutkimuksella, mutta kuka tai ketkä olivat tekojen takana ja miksi. Siinäpä oli Hildurille ja muille tekemistä useammaksi päiväksi. 

Hildurille koti oli paikka, jossa hän säilytti tavaroitaan ja itseään ja näköjään nyt myös kahta tärkeää ihmistä.

Hildurin kotiin oli siis väliaikaisesti muuttanut pari ihmistä, ja syykin oli selkeä. He eivät halunneet asua perheenisän kanssa, jolla oli menossa uusi suhde. Noista henkilöistä ja tapahtumista löydät enemmän tarinaa kirjan sivuilta.  

Disan juonikuvioissa paneuduttiin Islannissa rehottavaan ihmiskauppaan ja naisten pahoinpitelyyn. Rikosten tekijät olivat kokeneet lapsuudessa kovia, ja halusivat kostaa itsensä ja kovia kokeneiden naisten puolesta. Tällä kertaa myös Hildur joutui tulituksen kohteeksi, mutta siitäkin tapahtumasta kerrotaan tarkemmin kirjan sivuilla.

- Että kunpa osaisit olla joskus onnellinen. Niin hän usein sanoi. 

Satu Rämön Disan merkillisen oudot tapahtumakuviot Islannissa vetivät mukaansa vastustamattomaan lukukokemukseen.

 

Satu Rämö, Disa *****

Wsoy 2026

s. 436

Dekkari

Hildur-sarjan 6. osa

Islanti

Naisten ja lasten pahoinpitely

Ihmiskauppa

 

Satu Rämö: Hildur

Satu Rämö: Rósa ja Björk

Satu Rämö: Jakob

Satu Rämö: Rakel 

Satu Rämö: Tinna 

 

tiistai 20. lokakuuta 2026

Dora Wang: Uudet ystävät

 


Yhdysvaltalaisen Dora Wangin ihana lastenkirja Uudet ystävät kuuluu Pocket Peaches-kirjasarjaan, joka soveltuu hyvin juuri lukemaan oppineille ja sitä harjoittaville lapsille. Kirja on sarjakuvamaisesti piirretty ja eläinhahmot ovat suloisia. Uudet ystävät kirjassa on myös niitä ikäviä tapahtumia, jopa kiusaamista, mikä on hyvin ikävää, ja olisi kiva, jos jokaisella lapsella olisi ystävä, jonka kanssa pystyisi puhumaan eri asioista, myös kiusaamisesta.

 


 

Kirjan päähenkilö oli Peaches, joka halusi ystävystyä Taron kanssa. Ystävystyminen ei kuitenkaan ollut helppoa, mutta lopulta Peaches sai kuulla, että Taro tykkäsi kauhuelokuvista. Peaches piti leffailtaa perjantaisin ystäviensä kanssa, joten hän kutsui Taron katsomaan leffaa heidän kanssaan. Tosin Peaches pelkäsi kauhuelokuvia. Eikähän siitä tullutkaan mitään, sillä elokuva oli liian jännittävä Peachesille ja hänen piti poistua muualle.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lopulta ystävykset katsoivat sarjaa, josta kaikki pitivät. Dora Wangin Uudet ystävät lastenkirja sopii  hyvin lapsille, jotka pitävät kirjasarjan hahmoista ja sarjakuvamaisista kirjoista, joissa voi tapahtua myös ikäviäkin juttuja ja joissa puhutaan tunteista.

Dora Wangin lastenkirjassa nimeltään Uudet ystävät  oli herkkuja, leffoja ja myös jännitystä. Suosittelen 💜

 

Dora Wang, Uudet ystävät 💜💖💙💛💚

Kuvitus Dora Wang  💜💖💙💛💚

Suom. Robi Vuokko

Wsoy 2026

s. 79

Pocket Peaches 2023

Lastenkirja 

sunnuntai 18. lokakuuta 2026

Rosa Liksom: Talo pastoraali

 


Unisten kurjitten huuot kaikuvat pellon suunalta halki viileän syysaamun sumun, aurinko tekkee nousua vaaran takana ja valon aavistus taittuu keltasseen. Kävelen kartanon poikki Sulo-sonnin hauale. Ristikiven vieressä kasuaa kolme kukatonta maitohorsmaa.

Rosa Liksomin uusimman teoksen, nimeltään Talo, päähenkilö nuori Aale, oli kasvattipoikana tornionjokilaaksolaisessa maatalossa. Vanhemmat olivat kuolleet. Talon Vanhaemäntä oli huutanut Aalen, hänen ollessa muutaman vuoden ikäinen, ja ajatellut Aalesta tulevan tulevaisuuden työntekijä. Aale oli ahkera ja sinnikäs. Pienestä koosta ja keuhkotaudista huolimatta, hän teki aamusta iltaan talon töitä, ja toisinaan jopa öisinkin.

Mie seisoskelen puuhuohneen eessä ja veän tyynesti sisäle kirmakkaa, satheen raikastammaa syysilmaa. Jos imaisisin hätäisesti, keuhkot panisit vasthaan. Satheen jälkheensä jättämä sumu kiertää ja kaartaa pelloitten hollila. Hahtuvapilvitten seasta vilkuilee aurinko.

Aale eli lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Partakarvat eivät vielä kasvaneet, niin kuin talon nuorimmalla pojalla, jota kirjassa kutsuttiin Piruksi. Kirjan kertomus kulki alusta loppuun Aalen ajatuksilla ja muistoilla. Kun taloon tuli uusi renki, Aalen seksuaalisuus heräsi. Hän tiesi jo, että hän oli kiinnostuneempi miehistä kuin naisista, mutta kenenkään kanssa ei voinut puhua aiheesta. 

Mie kuokin maasta syömäpottuja ja seuraan samala ko maantielä marssii Pohjosen kauppalan suunalta komppania semmosia saksalaisia, joita ei ole näilä kylilä ennen nähty. Taitavat olla kenraalieversti Rentulikin kaupunkilaispläsejä. Signe näyttää miettelihäältä ja huokasee, että mihinkhään nämä sotapojat on menossa nyh ko itärintama hiljeni.

Rosa Liksomin Talo kertoi maalaistalon töistä ja ahkerista asukkaista, mutta se kertoi myös ajankuvasta talon ympärillä. Itärintamalla oli taisteltu, ja solmittu rauha, mutta rauhan ehdoissa määrättiin saksalaiset poistumaan Suomesta. Oli tulossa uusi sota, eli Lapin sota. Suomalaisia sotilaita oli kaatunut taisteluissa, ja niitä tarvittiin lisää ajamaan saksalaiset pois. Aalekin joutui mukaan kutsuntoihin alaikäisenä ja keuhkotautisena. Talon kiinnostavista asukkaista, Aalesta ja Aalen ihastuksesta renkiin voit lukea lisää kirjan sivuilta.

Rosa Liksomin Talo sijoittui rauhan aikaan sotien välimaastossa. Talo on kirjoitettu rehevällä tornionjokilaakson murteella ja kirjan lopusta löytyi murresanasto.

 

Rosa Liksom, Talo pastoraali 

Like 2026

s. 261+ sanasto

1944

Maaseutu

Tornionjokilaakso

 

 

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Rosa Liksom: Everstinna

Rosa Liksom: Väliaikainen

Rosa Liksom: Väylä 

 

perjantai 16. lokakuuta 2026

Johanna Valkama: Kultalangan kehrääjä

 


No jopas sentään! Hyvää päivää neiti kaunein! Tarjoaisimme teille toki kyydin samaan suuntaan, mutta kuten näette, se on juuri nyt mahdotonta.

Johanna Valkaman uusin teos Kultalangan kehrääjä aloitti uuden kirjasarjan, jonka päähenkilönä toimi leskiäidin tytär Maria Enegrén. Oli vuosi 1865 ja Maria oli matkalla Turusta takaisin kotiseudulleen Tyrväälle, kun hän tapasi matkallaan kulkukauppiaan. 

Maria oli saanut Turussa arkkipiispan talossa hyvän kasvatuksen ja oppinut puhumaan myös ruotsia. Hän halusi naimisiin sivistyneen, mielellään papistoon kuuluvan miehen kanssa, mutta kirjan sivuilta voit kuitenkin lukea, kenen kanssa Maria päätyikään naimisiin ja Tampereelle asumaan.

Olisi siellä Finlaysonilla ollut tarjolla myös kullankeltaista ja hopeaa... Minun vaimolleni kelpaisi vain kulta, jos olisin päättämässä.

Kirjan sivuilla vietettiin juhannuksena Marian ystävän Miinan häitä, ja jo elokuussa Marian omia häitä. Häitä varjosti eräs ikävä tapahtuma ja juorut. Onneksi Maria pääsi muuttamaan miehensä kanssa Tampereelle, mutta lähestyessä Tampereen keskustaa, sankka savun haju levisi joka paikkaan. Tampere paloi oikeastikin elokuussa 1865 ja yli viisisataa kaupunkilaista jäi kodittomiksi.

Minä odotin iltaa myös, ja vähän yötäkin. Jos vaikka saisimme viettää sen viimein ihan kahden, ihailla Pyhäjärvelle aukeavaa maisemaa ja kuunnella kehrääjälinnun laulua. Se lentelisi öisessä männikössä meidän yllämme, napsisi hämähäkinseittejä ja yöperhosia ja kehräisi niistä kaukomaiden silkin sijaan kotoisen puhtoista kangasmetsän kultalankaa. 

Johanna Valkaman Kultalangan kehrääjä teoksen sivuilla kerrottiin fiktiivisesti tamperelaisen kangaskauppias Maria Tirkkosen elämästä. Kirjan sivuilta nousi aitoja tapahtumia esille, tosin kirjailijan vapauksilla yhdisteltynä. Vuoden 1865 jälkeen olivat edessä suuret nälkävuodet, jotka jo näkyivät vuonna 1865 nälkäisten ja köyhien ihmisten siirtyessä maalta suuriin kaupunkeihin etsimään töitä ja elinkeinoja. 

Johanna Valkaman Kultalangan kehrääjä kertoi nuoren ja päättäväisen naisen alkutaipaleesta kauppiaaksi.

 

Johanna Valkama, Kultalangan kehrääjä *****

Otava 2026

s. 289 + Lukijalle 7s. + Teoksessa käytettyjen lainausten lähteet

Historiallinen teos

1865 

Feelgood

keskiviikko 14. lokakuuta 2026

Anders ja Anette De La Motte: Vehkeilyä Amalfin rannikolla

 


Miten mikään voisi vetää vertoja hänen ympärillään avautuvalle kauneudelle? Majesteettisille kesänvihreille kukkuloille ja kirkkaansiniselle vedelle, joka näytti sulautuvan taivaan äärettömyyteen. Näkymä oli niin kaunis, ettei sitä voinut selittää ilman merten jumalia, nymfejä, pyhimyksiä ja ihmeitä.

Ruotsalaisen avioparin Anders ja Anette De La Motten dekkari Vehkeilyä Amalfin rannikolla oli toinen osa Italiaan sijoittuvassa Lomaparatiisin murhat-sarjassa. Ensimmäinen osa sijoittui Caprille, tämä toinen osa sijoittui Amalfiin, ja kolmannessa osassa päähenkilöt, matkanjohtaja Lara ja bussikuskina toimiva Hugo, vievät turistit mukanaan Italian pääkaupunkiin Roomaan.

"Hyvät naiset ja herrat", hän sanoi tuttuun juhlalliseen tyyliinsä. "Olen ymmärtänyt, että te kaikki kuulutte konvehti-imperiumiin, ja siksi me haluamme tarjota teille aivan erityistä leivonnaista, joka on nimetty luostarin mukaan.

Amalfissa tutustuttiin paikallisiin nähtävyyksiin maalta ja mereltä käsin esim. maatilaan, jossa kasvatettiin sitruunoita. Ruotsalaisen konvehtitehtaan omistaja halusi alaistensa, jotka olivat etupäässä sukua ja muuten läheisiä, saavan matkalla vinkkejä, miten kehittää suklaan valmistusta, sillä konvehtitehtaalla  meni todella huonosti. Tehtaan omistajalla oli muutakin ilmoitettavaa, mikä ei ollut mieleistä kuultavaa kenellekään läsnäolijalle.

Lara katsoi olentoja uudestaan. Sudenleukoja, kynsiä. Pitkulaista kiepille vetäytynyttä ruumista, jota peittivät niljakkaan vihreät suomut. "Tai sitten se on merikäärme", hän mutisi.

Ruotsalaisen turistiryhmän lomalle  tuli odottamaton käänne, kun ryhmään tuli lisää sukulaisia, jotka konvehtitehtaan omistaja oli kutsunut paikalle. Tämä ei ollut ainoa yllätys, vaan lisää oli tulossa, sillä hotellin pihalta löytyi aamulla henkilö, joka oli saanut kohtauksen ja kuollut. Mitä tapahtuikaan ja mitä selvisi, siitä voit lukea kirjan sivuilta tarkemmin. Lupaan, että ainakin lomakaipuu herää kirjan sivuilla.

Anders ja Anette De La Motten dekkarissa Vehkeilyä Amalfin rannikolla jatkettiin tutustumista Italiaan, lomanähtävyyksiin ja herkulliseen ruokailuun.


Anders ja Anette De La Motte, Vehkeilyä Amalfin rannikolla

Suom. Tarja Lipponen

Johnny Kniga 2026

s. 346 + italian kielisiä sanahelmiä

Intrig i Amalfi 2025

Cosy crime

Lomaparatiisin murhat-sarjan 2. osa

Italia 

 

Anders ja Anette De La Motte: Kuolema Caprilla 

maanantai 12. lokakuuta 2026

Frida Skybäck: Varjosusi

 


Vaikka kello oli vasta kymmenen, aurinko mollotti jo korkealla. Se paahtoi ikkunasta armoa antamatta ja muutti kokoushuoneen saunaksi.

Ruotsalaisen Frida Skybäckin Varjosusi dekkarin päähenkilöillä, Fredrika Stormilla ja Henry Calmentilla, oli kuumat oltavat, sillä kevät oli kuumaakin kuumempi, eikä poliisilaitoksen ikkunoita saanut auki, sisätuuletus oli olematonta, eikä lisätuulettimia ollut. Kokoushuoneen kuumuus oli vain kestettävä kaikkien muiden rikostutkijoiden kanssa. Fredrika ja Henry saivat tutkittavaksi erään nuoren opiskelijanaisen katoamisen. Siinä menikin sitten koko dekkarin aika. Jotain tulostakin saatiin aikaiseksi.

"Tervetuloa BubbleBuyhin, miten voin auttaa?" nainen sanoi mekaanisesti. 

Frida Skybäckin Varjosusi on kolmas osa Lundiin sijoittuvassa Fredrika Storm-dekkarisarjassa. Molemmilla, sekä Fredrikalla että Henryllä, oli meneillään myös yksityiselämässä hankaluuksia. Fredrika oli löytänyt äitinsä ja pikkusiskonsa, ja Henry oli epätietoinen, oliko hänestä tullut tietämättään isä.

Työelämään liittyvät tutkimukset eivät näyttäneet etenevän sitten millään. Fredrikan ja Henryn tutkimukset junnasivat paikoillaan, niin kuin painostavan kuuma kevätsääkin. Tutkimus linkittyi vihjeiden perusteella erääseen sovellusalan johtajaan, joka omisti BubbleBuy-sovelluksen.

"Olenko ainut, jolle tulee tästä paikasta kylmät väreet?"

Tutkimukset veivät myös eräälle vanhalle mökille, josta löydettiin lisää tutkittavaa. Tutkimuskuviot junnasivat jo sen verran pahasti minustakin, että olin jo varma, että mitään ei saataisi aikaiseksi, tai tutkimukset etenisivät vasta seuraavassa sarjan kirjassa.

Onneksi sentään eräs vanha kuolemantapaus selvisi, ja sen tekijä joutui lukkojen taakse. Fredrika jäi kyllä miettimään, että oliko tullut johdatelluksi jonkun suunnitelmiin. Niistä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta.

Frida Skybäckin Varjosusi hiippaili taustalla, kun kadonneen etsinnät olivat kuumimmillaan.

 

Frida Skybäck, Varjosusi

Suom. Jonja Rajala

Wsoy 2026

s. 434 

Dekkari

Fredrika Storm-sarjan 3. osa

Lund

Ruotsi

Kevät 

 

Skybäck Frida: Musta lintu 

Skybäck Frida: Rautakukka 

Skybäck Frida: Varjosusi