Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

 

Onko tupa tosiaan näin suuri, näin valoisa ja lämmin? Maija seisoo lapsuuskotinsa tuvan ovella. Asuttuaan viikkokausia navetassa ja vaellettuaan tuntikausia jäätä pitkin hän on kuin häikäistynyt tästä ihanuuksien ylenpalttisuudesta joka nyt on silmien edessä. Vihdoinkin hän on päässyt satamaan. Mutta kuolemanväsyneenä.

Anni Blomqvistin neljäs Myrskyluoto-sarjan kirja Meren voimia vastaan jatkoi edellisen kirjan traagisista tapahtumista, jossa Maijan ja Jannen koti paloi tulipalossa ja perhe joutui navettaan asumaan, kunnes apujoukot pääsivät auttamaan heidät jäätyneen meren kautta Maijan lapsuudenkotiin. Oli vähällä, että perhe olisi paleltunut kuoliaaksi harvassa navetassa. Ruokaa oli niukasti, vaatteita ei juuri ollut ja lehmätkin olivat ummessa.

- Tänään meillä on sauna, ja huomenna on pestävä pyykki. Sitten te olettekin valmiit muuttamaan pikkutupaan. Maijan täytyy päästä omille askareilleen, se on paras tapa saada elämä raiteilleen.

Maija ja Janne muuttivat lapsineen, joihin kuuluivat Maria, August, Sigfrid, Hindrik ja Gabriel, lapsuudenkodin lähellä olevaan pikkutupaan. He halusivat mahdollisimman pian päästä rakentamaan uuden kodin, vaikka velkataakka kasvoi sen vuoksi entisestään. Simskälassa olivat naapurit ja sukulaiset lähellä, ja he kaikki auttoivat hätään joutunutta perhettä talven yli sen mukaan kuin pystyivät.

Talven lumet ja kevätsateet ovat pesseet pois ällöttävän hajun jonka Maija tulipalosta muistaa. Sittenkin tekee kipeää, kun hän raivaa ja kantaa, kaivelee ja vääntää kaikkea sitä mitä palopaikalle on jäänyt, jotta uudelle rakennuspuulle tulisi puhdasta tilaa.

Maija ja Janne olivat muuttaneet naimisiin mentyään Myrskyluodolle torppareiksi. Ensimmäisenä kesänä he rakensivat tuvan itselleen. Tuo tupa kaikkine rakkaine muistoineen, tarvikkeineen, huonekaluineen, vaatteineen paloi poroksi tulipalossa. Rakentaminen ei ollut helppoa saaressa, jonne kaikki tarvikkeet piti rahdata veneillä. Myös apuvoimat tarvitsivat yöpymispaikat ja ruokaa, jota oli niukasti. Yksinkertainen elämä oli muuttunut vielä yksinkertaisemmaksi ja velkataakka painoi Maijan ja Jannen harteita.

Mikään minkä hän tietää ei ole niin vaihteleva kuin meri. Se voi levätä niin sileänä, aivan kuin peililasi. Ja raju se voi olla, niin että hän vapisee ytimiä myöten sen vihan nähdessään.

Kaikista ei ole saariston asukkaiksi, ei varsinkaan yksinäisen saaren asukkaiksi, saaren, jolla ei ollut muita asukkaita kuin Maijan ja Jannen perhe. Sitten tapahtui se kamalin onnettomuus kaikista. Voiko elämää jatkaa sen jälkeen, kun oma rakas on poissa. Miten Maijan ja lasten elämä järjestyi, kun Janne ei ollut enää tukena ja turvana?

Anni Blomqvistin Meren voimia vastaan on valtavan koskettava ja traaginen tarina saaristolaisperheestä, joka eli keskellä merta yksinäisellä Myrskyluodolla.

Anni Blomqvist, Meren voimia vastaan

suom. Liisa Ryönä

Gummerus  1976

s. 165

I kamp med havet 1971 

Myrskyluoto-sarja 4. osa

1800-luku

Saaristolaiselämä

 

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle

Anni Blomqvist: Luoto meressä

Anni Blomqvist: Maija

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto

Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut

 

"Tuo on kotirauhan häirintää, mä ilmotan teidät poliisille", äiti sanoi ja lisäsi: "Ai murhasinko mä mun miehen? Senkö te haluatte kuulla?"

Joonatan Tolan toinen romaani Hullut ihanat linnut jatkaa lapsuuskertomusta esikoiskirjan, Punainen planeetta, hengessä. Teokset ovat osa sarjaa, jossa kirjailijan oma elämäntarina tulee esille, mutta sisältäen kaunokirjallisia elementtejä ja tarinointia.

"Ihan sama jos ammutte mut", äiti sanoi jatkoi ja näpräsi sylissään pitelemänsä mekon nappeja. "Menkää kaivamaan pihalle monttu, tai parempi jos kaivatte saman tien viisi kuoppaa."

Punainen planeetta loppui isän itsemurhaan. Hullut ihanat linnut teoksessa MS-tautia sairastava äiti yritti surun läpi toimia huoltajana neljälle alle kymmenvuotiaalle lapselleen, mutta siinä kävi toisinpäin. Lapset olivat äitinsä hoitajia ja kuljettivat pyörätuolissa istuvaa äitiään polille, kuntoutukseen ja muihin menoihin. Syöttivät, huolehtivat lääkkeiden otosta jne. Sossun tädit kävivät lähinnä pelottelemassa huostaanotoilla ja lasten erottamisella toisistaan ja äidistään. Yksi vinkki heillä oli surevalle leskelle, joka yritti pärjätä olemattomilla tuloilla: Hanki mies itsellesi. 

Yhtäkkiä rymysimme äidin kanssa vessaan ja ovi lukkoon, Markku hakkasi ovea, avatkaa tai hän tulee läpi! Avatkaa sattana tai hän hakee Mersun takakontista bensakanisterin!

Äiti hankki miehen itselleen Sossun tätien toivomuksesta, Markun. Juopottelevan, rahansa pelaavan huijarin, joka omat rahansa pelattuaan vaati äidin rahatkin itselleen ja kaivoi kolikot lasten säästöpossuista. Pahinta oli, että myös väkivalta tuli kuvioihin mukaan. Miehestähän piti päästä eroon... 

Joonatan Tolalla on mainio komiikan taju tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka tilanteet olivat miten roiseja tai surkuhupaisia tahansa, niin Tolalla on ollut taito kaivaa niistä hauskuutta tai mustaa huumoria. Teoksen tilanteet olivat sirkusmaisen lennokkaita ja vauhdikkaita. Perheessä elettiin vailla rajoja, mutta rakkautta oli niidenkin edestä. Äidin taudin pahetessa tilanne vaati jo lasten huostaanottoa, mistä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta.

Joonatan Tolan romaani Hullut ihanat linnut vei mukaansa kirjailijan rikkinäisiin lapsuusmuistoihin tragikomiikan keinoin. Tällä kertaa estradin päätähtenä loisti perheen äiti, kun Punaisen planeetan päätähtenä toimi isä.

 

Joonatan Tola, Hullut ihanat linnut *****

Otava 2023

s. 217

Muistelma

MS-tauti

Lasten huostaanotto 

 

Joonatan Tola: Punainen planeetta

Vesa Haapala: Alexis

 

Alkupuolen viime vuotta vielä opiskelin, mutta ei se enää maistu, tiedän sen, vaistoni on pitkään johtanut kirjoittamiseen. Vaikka on tovereitteni keskustelu täynnä innostusta, ei se kutsu. Näyttämöllä pelattavien kappaleiden maailma senkin edestä: pian on pöydällä seuraava osotelmani, Karkurit, lähtövalmiina.

Vesa Haapalan teos Alexis kertoo Suomen kansalliskirjailijasta, Aleksis Kivestä eli Alexis Stenvallista (1834-1872).  Aleksis Kivi on tullut tutuksi varsinkin pääteoksestaan Seitsemästä veljeksestä, jota luettiin kouluaikana. Kirjailija sai Seitsemän veljestä teoksestaan vaatimattomat 700 markkaa, joista annettiin kielen tarkastajalle sata markkaa. Kirjailija oli tuossa vaiheessa velkaantunut joka puolelle ja odotti siksi kirjalleen suurta menestystä. Kriitikoiden teilaukset johtivat lopulta siihen, että Alexis ei ehtinyt nähdä pääteoksensa menestystä.

Joskus uneksiessani painan pääni hänen povelleen, kunnes muistan taas ihmisten sanat: Leipäsus, susipari. Ja tällainen on laki: Jos naimaton mies naimatonta naista nussii, on se kymmenen talarin sakko miehelle ja naiselle viiden. Ja neljännestä kerrasta eteenpäin mieheltä kahdeksankymmentä talaria varvi ja naiselta neljäkymmentä.

Alexis asui Charlotta Lönnqvistin luona, ja hän oli velkaantunut vuosien mittaan myös Charlotalle. Ilmeisesti 15 vuotta vanhempi Charlotta odotteli vuosien varrella kosintaa, mutta sitä ei kuulunut. Lopulta kirjailijan alkoholisoiduttua pahasti, Charlotta ei voinut pitää häntä mökissään asumassa. Kirjailija sairastui myös mieleltään.

Tulin pihaan ja kuulin jonkun liinoja viikkaavista tytöistä sanovan: On se komia takissaan mutta semmoinen säikky ja töppö se on, ylioppilas, ota siitä selvää. 

Alexis oli varsinkin loppuvuosinaan hyvin ihmisarka. Hän ei mennyt esimerkiksi näytelmänsä, Lea, ensi-iltaan ja perui muitakin menojaan. Ihmisarkuus paheni juopottelun lisäännyttyä ja luettuaan ikäviä arvosteluja teoksistaan. Myös vaatimattomat tulot ja velkaantuminen aiheuttivat lisähuolta, joka unohtui vain juomalla pään täyteen. Humalatila vei estot ja arkuuden. Kirjailijalla oli kyllä hyviä kavereita, jotka kannattelivat häntä ja kannustivat kirjoittamaan, sillä heidän mielestään Alexis oli valtavan lahjakas kirjoittamaan tarinoita.

Pimeitä häpeän päiviä... Jälleen sama kuin viime keväänä, pahempaa vain... Kuka tietää, missä rymysin ja kenen seurassa... 

Vesa Haapalan Alexis kertoi kirjailija Aleksis Kiven elämäntarinan ja toi esille kirjailijan vaikeudet saada suomen kielisen tuotantonsa  julkaistavaksi ja luettavaksi suomen kielisille ihmisille. Tämän päivän näkökulmasta Kiven tuotanto olisi ollut huikea menestystarina keneen tahansa kirjailijaan verrattuna, mutta omana aikanaan hän oli syrjitty ja haukuttu sepustelija. Seitsemän veljestä oli jopa kolme vuotta julkaisukiellossa.

Vesa Haapalan Alexis kertoi surullisen kauniin tarinan suomen kielisestä kirjailijasta.  Alexis Stenvall oli suomen kielisten kirjailijoiden edelläkävijä, jonka teokset elävät ja ne tunnetaan tänäkin päivänä, ja niiden merkitys on ollut todella tärkeä asia suomalaisten identiteetille ja itsenäisyydelle: Seitsemän veljestä, Nummisuutarit, Lea, Kihlaus, Kullervo. Viisitoista näytelmää ja yksi romaani, runoja, tarinoita ym.

 

Vesa Haapala, Alexis

Otava 2023

s. 357

1800-luku

Aleksis Kiven elämä ja hänen kirjallinen tuotantonsa

Anni Blomqvist: Maija (16 Klassikkohaaste)

 

Maija on pakahtumaisillaan onnesta että saa olla kotona, että saa puuhata oman pesueensa parissa ja käyttää omia tavaroitaan. Tällä hetkellä häntä ei yhtään häiritse se, että tulevaksi talveksi on niukasti ruokaa ja tarvikkeita sekä heitä itseään että elikoita varten. Kaikki vaikeudet ovat poispuhalletut, hän hyräilee laulua täysin unohtaen miten kurja lauluääni hänellä oikeastaan on.

Anni Blomqvistin kolmas Myrskyluoto-sarjan kirja on nimeltään Maija. Maija on sarjan päähenkilö, kalastajan vaimo Ahvenanmaan saaristosta. Edellisessä teoksessa, joka oli nimeltään Luoto meressä, Maija meni lastensa ja elikoiden kanssa Simskälaan, vanhempiensa luokse sotaoloja pakoon, ja Janne pakeni mantereen puolelle, ettei joutunut sotaan väärälle puolelle.

On kauhistuttavan hiljaista, Maijan kädet vapisevat niin että on vaikea saada otetta talikynttilästä uuninreunustalla. Lopulta hän saa siihen tulen ja kohottaa kynttilänjalan valaistakseen ympäristön. Vuodeverho on vedetty toisen sängyn eteen. Ne ovat menneet sinne piiloon, hän ajattelee helpottuneena.

- Missä Mikael on?

Maija koki elämänsä pahimman menetyksen, kun hänen lapsensa hukkui kodin lähistöllä mereen leikin tiimellyksessä.  Lapset olivat keskenään leikkimässä, Maija pyykäämässä ja hoitamassa elikoitaan, Janne hakemassa ruokaa elikoille, kun onnettomuus tapahtui, onnettomuus, joka on joka vanhemman painajainen, lapsen kuolema. Niin tarpeeton ja niin turha. Meri antaa ja meri ottaa.

Kun Maija taas pääsee jaloilleen, tuntuu kuin hän olisi ollut pitkän aikaa erossa arkielämästä. Kuitenkin hän on ollut aivan sen keskessä ja pahimmasta väsymyksestä toivuttuaan seurannut sitä koko ajan.

Lapsen kuolema ja uuden lapsen, Gabrielin, syntymä veivät Maijan henkiset ja ruumiilliset voimat kokonaan. Avuksi tuli onneksi Vallborg-kummi, joten Maija sai rauhassa levätä ja koota voimiaan. 

Lasten iloksi Janne toi tuomisinaan matkalta rihvelitaulun. Maija yllättyi Jannen kirjoitustaidosta, sillä hän ei itse osannut kirjoittaa. Nyt Janne oli päättänyt opettaa vanhimmat lapset kirjoittamaan. Kinkereillä vaadittiin, että kaikki osasivat lukea, mutta kirjoittaminen oli vain harvojen taitoja.

Elämä saarella, jossa meri velloi valtoimenaan, toi päiviin iloa ja toisinaan suruja ja menetyksiä. Sairaudet hoidettiin itse. Kun Maijan vanhin lapsi Maria sai suuhunsa paiseen, sen päälle laitettiin iilimato. Iilimatoja pidettiin purkissa, sillä ne söivät haavojen mädät ainekset pois. 

Ikävimpiä tapahtumia olivat tulipalot. Tulipaloissa yleensä menetettiin koko omaisuus ja lainat vain jäivät jäljelle. Joulunalusaika Gabrielin syntymän jälkeen oli ikävä, kun Maijan ja Jannen perhe menetti kotinsa ja joutui asumaan navettaan. Talvimyrskyjen jälkeen Maijalla perheineen oli edessä jälleen muutto Maijan lapsuuskotiin  Simskälaan. Sitä ennen piti pelätä, että he kuolisivat talven hyytävään kylmyyteen tai nälkään.

Anni Blomqvistin Maija teos toi esille sydämeen sattuvia tapahtumia Myrskyluodolta.

 

Anni Blomqvist, Maija

suom. Liisa Ryömä ja Björn-Christer Lindgren

Gummerus 1976

s. 157

Maja 1970 

Myrskyluoto-sarja 3. osa

1800-luku

Ahvenanmaan saaristo

 

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluotoon

Anni Blomqvist: Luoto meressä

 

 

Kirjabloggaajien 16. klassikkohaasteen vetäjänä toimii Tiina Kirjaluotsi-blogista. Kiitokseni Tiinalle vetovastuusta.

 

Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys 

16. Anni Blomqvist: Maija

Tuukka Hämäläinen: Pakko - Kuinka OCD pakotti minut epäilemään kaikkea

 

Päässäni pyörii loputon mylly: olen likainen, olen likainen, olen likainen... Pakene, keksi jokin tekosyy, mene pesemään itsesi, pese kaikki vaatteet, pakene! Olet likainen etkä koskaan selviä tästä!

Tuukka Hämäläinen kirjoittaa tietoteoksessaan Pakko omasta kokemuksestaan OCD:n kanssa. Elämä nuoruudesta lähtien on ollut elämää pakko-oireiden kanssa, johon on kuulunut hillitöntä itsensä pesemistä, sillä pakko-oireinen ajattelu on pyörinyt lian ympärillä. Hänen  elämäänsä on kuulunut myös jatkuvaa ovien ja hellanlevyjen tarkastelua moneen kertaan. OCD:n kuuluu paljon muutakin, ja Hämäläinen on koonnut aiheesta omakohtaisen kokemuksensa lisäksi paljon tutkimustietoa, asiantuntijoiden haastatteluja sekä eri sairastuneiden kokemuksia OCD:stä.

Entä jos käsillesi meni pissaa? Entä jos kätesi osui vahingossa vessanpönttöön? Entä jos pesitkin kätesi huolimattomasti? Entä jos käytit liian vähän saippuaa ja kädet eivät tulleet puhtaiksi? Entä jos käytit liian paljon saippuaa, etkä huuhtonut sitä kunnolla? Entä jos... Entä jos...

Hämäläinen haluaa, että ymmärretään, mitä hänen ja muiden sairastuneiden päässä tapahtuu, kun pakkoajatukset valtaavat mielen, sillä pakkoajatus ja sen aiheuttama tunne vahvistuvat joka kerta, kun pakkotoiminta suoritetaan.

Pakko-oireista kärsiviä on Suomessa arviolta 110 000-165 000. Kirja toimii hyvin esimerkkinä pakko-oireisesta elämästä ja siinä on runsaasti tutkimustietoa ja asiantuntijoiden kokemuksia sairauden hoidosta. Hämäläinen on omistanut kirjansa terapeutilleen.

Kirjan ansiosta ymmärrän nyt enemmän erästä entistä työkaveriani, joka pesi kauan ja hartaasti käsiään. Käsien pesu on siis se, mikä näkyi ulospäin, mutta pään sisäinen myllerrys ja pakko-ajatukset eivät näy ulospäin. 

OCD eli pakko-oireinen häiriö on mielen sairaus, johon kuuluvat pakkotoiminnat. Se luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin. Tuukka Hämäläinen kertoo omakohtaisessa kirjassaan, Pakko, omista ja muiden sairastuneiden OCD-kokemuksista.

Tuukka Hämäläinen, Pakko - Kuinka OCD pakotti minut epäilemään kaikkea

Like 2023

s. 287 + kiitokset + Apua ja tukea + Lähteet 8s.

Tietokirja

OCD

Mielen sairaus

 

Lisa Jewell: Yöhön kadonnut

 

 

Teinivanhemmat yhä kateissa juhlaillan jäljiltä

Brittiläisen Lisa Jewellin jännityskirja Yöhön kadonnut vei nuorisomaailmaan. Kirjan yhtenä kertojana toimi 19v. Tallulah, joka katosi oudosti baari-illan jälkeen. Myös hänen poikaystävänsä katosi samalla reissulla. He olivat juhlistamassa Tallulahin sosiaaliopintoja. Baarista he olivat jatkaneet erään tuttavansa kotiin. Mukana oli muitakin nuoria. Tallulahin äiti Kim hoiti heidän pientä lastansa. Kim oli kirjan toinen kertoja.

Sinä et nähnyt, millä ilmeellä hän äsken katsoi minua portaista. Sinä et tiedä, miten hän katsoo minua, kun et ole paikalla. Miten hänen äänensä muuttuu kovaksi kuin kivi, miten hänen silmänsä poraavat lävitseni kuin lasersäteet. Sinä et tosiaan tiedä.

Kirjan kolmas kertoja oli Sophie, joka oli muuttanut samalle asuinseudulle avomiehensä kanssa. Sophie kirjoitti dekkareita, mutta muuton jälkeen hän ei pystynyt keskittymään kirjoittamiseen. Heti kohta muuton jälkeen hän kuuli vuotta aiemmin kadonneista teinivanhemmista Tallulahista ja Zackista. Pian hän oli tutustunut Kimiin ja uppoutui katoamiseen entistä syvemmin. Oliko kenties Zack tehnyt jotain Tallulahille ja itselleen? Mutta miksi? Joku varmasti tietäisi jotain tapahtuneesta, joku joka oli juhlissa mukana.

"Haluan täältä heti pois. Minä haluan mennä kotiin. En voi olla täällä, en Zachin kanssa, en hänen... Ja täällä oon hämähäkkejä. Kiltti. Päästä minut ulos. Minä en voi... Täällä on..."

Lisa Jewellin psykologiinen trilleri Yöhön kadonnut uppoutui nuorten maailmaan ihastumisineen ja rakastumisineen.

 

Lisa Jewell, Yöhön kadonnut

suom. Karoliina Timonen

Wsoy 2022

s. 524

The Night She Disappeared 2021

Psykologinen trilleri

 

Jewell Lisa: Joka askel jonka otat
Jewell Lisa: Sitten hän oli poissa
Jewell Lisa: Löysin sinut

Jewell Lisa: Kaikista synkimmät salaisuudet

Jewell Lisa: Näkymätön tyttö 

Jewell Lisa: Yöhön kadonnut

 

 

 

Sofi Oksanen: Puhdistus (2000. postaus)

 

Hitaista lauseista kävi selväksi, että tyttö oli ollut matkalla Tallinnaan autolla illalla jonkun kanssa ja sen jonkun kanssa oli tullut riitaa ja se joku oli lyönyt tyttöä ja tyttö oli lähtenyt karkuun.

Sofi Oksasen Finlandia-kirjapalkinnon voittanut teos Puhdistus on toinen osa trilogiassa, jonka aloitti Stalinin lehmät. Kolmas trilogian teos on nimeltään Kun kyyhkyset katosivat.

Puhdistus jatkoi samojen teemojen linjalla Viron menneisyydestä, johon kuului saksalaisten miehitys ja sen jälkeen venäläisten miehitys, mutta myös 1990-luvun ihmiskaupasta, johon naisten ikävä hyväksikäyttö liittyi.

Kirjan päähenkilö oli Aliide Truu, joka koki kommunismin ja Neuvostoliiton mehityksen aikana väkivaltaa kyseiseen puolueeseen kuuluvien henkilöiden taholta. Myös sisko ja tämän tyttö joutuivat kokemaan väkivaltaa, samoin kuin kaikki naiset, joita hän tiesi. Heidän miehensä olivat piilossa metsissä.

Pelastaakseen itsensä ja kotitalonsa, Aliide teki petoksen. Petokseen vaikutti myös rakkaus ja mustasukkaisuus siskon miestä kohtaan, jonka perheen Aliide lopulta hajotti. Sisko lapsineen vietiin Neuvostoliittoon. Vanhemmat oli viety jo aiemmin. Eikä heistä kuulunut sen jälkeen mitään.

Aliide ei voinut ymmärtää, miten valokuva hänestä ja Ingelistä oli ilmestynyt Zaran käteen. 

Aliiden pihalle ilmestyi eräänä päivänä nuori tyttö, joka oli Aliiden siskon lapsenlapsi. Tyttö oli selvästi hädissään ja pelkäsi takaa-ajajia. Tytön nimi oli Zara ja hän suunnitteli lääkäriksi opiskelemista. Hankkiakseen opintorahoja hänet oli houkuteltu Saksaan töihin. 

Zara oli joutunut ihmiskaupan uhriksi. Hän oli joutunut erittäin pahojen rikollisten uhriksi, jotka tekivät julmaa väkivaltaa uhreilleen. Zaran kehoa oli tikattu usein. Hän oli mustelmilla ja ruhjottu. Hänen fyysinen ja psyykkinen terveytensä oli hakattu tohjoksi. Silti hän pakeni heti tilaisuuden tullen. Isoäiti oli antanut kotitalonsa osoitteen ja pyytänyt käymään hänen siskonsa Aliiden luona Virossa.

Täällä päivää ja yötä ei erota toisistaan. Kaipaan auringonnousua peltojen yllä. Kuuntelen lintujen tepsuttelua katolla ja ikävöin tyttöjäni. Onkohan yksikään ystävistäni enää elossa.

Kirjan kolmas kertoja oli Hans Eerikinpoika Pekk, jota Aliide piilotteli kotitalossaan vuosikausia. Hans oli mies, jota Aliide oli rakastanut heti ensi silmäyksestä, mutta Hans rakasti hänen siskoaan Ingeliä. Lopulta Aliide sai erotettua rakastavaiset toisistaan. Hans oli vain yksin hänen. Mutta miksi Hans ei rakastanut häntä?

Sofi Oksasen monipolvinen Puhdistus aukoi Viron väkivaltaisen menneisyyden salat auki 1930-luvulta siihen asti, kun venäläiset miehittäjät poistuivat ja Viro itsenäistyi. Viron historiaan linkittyi 1990-luvun julma ihmiskauppa. Sekä Aliide, Zara ja muut suvun naiset olivat hyväksikäytön uhreja. Naisten hyväksikäyttö ei ole hävinnyt ajan kuluessa mihinkään, ei Virosta eikä mistään muualtakaan maailmasta.

Tämä kirja kertoi julmuudesta, mitä politikointi teki Viron ihmisille 40-50-luvuilla, ja mitä ihmiskauppa teki naisille 1990-luvulla.

Sofi Oksanen, Puhdistus *****

Wsoy 2008 kymmenes painos

s. 375

Viron historia 1930-90

Rikosromaani

 

Finlandia-palkinto 2008

Runeberg-palkinto 2009

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010

The European Book Price 2010

ym. kirjallisuuspalkintoja

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Sofi Oksanen: Norma

Sofi Oksanen: Baby Jane

Sofi Oksanen: Koirapuisto

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät