Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

 

Hän siirsi ketun turkin väriset palmikkonsa pois rinnalta ja siirtyi seuraavan potilaan luokse. Vanha mies valitteli kipeitä kinttujaan. Pihlaja kääri pellavapaitansa hihat ja alkoi määrätietoisin liikkein hieroa pahoja pois. Sormet tunnustelivat jalan lihoja ja etsivät kipeät kohdat niin kuin Akka oli opettanut. Harmaaparta ei valittanut, vaikka kyynel kohosikin silmiin.

Katri Kauppisen nuortenkirja Laakson linnut, Aavan laulut sijoittuu historiassa kauas menneisyyteen, satojen vuosien taakse Muinaissuomeen. Kirjassa oli kaksi kylää, Aava ja Laakso, jotka olisivat kumpikin halunneet omistaa sammon, ja olivat aiemmin käyneet siitä verisiä taisteluja. Sammon nykyinen paikka oli Laaksossa, joka oli vaurastunut ja hyvinvoiva, kun taas Aavan asukkaat potivat nälkää. Siitä he syyttivät yksinomaan laaksolaisia.

Lemek oli jo luullut olevansa lähellä kylää, kun maasta oli äkkiä noussut paksu, valkoinen usva. Se oli kietoutunut Lemekin ympärille hiljaisina hahtuvina, sekoittanut suuntavaiston ja laittanut levottomaksi. Lemek oli hetken ollut täysin eksyksissä, harhaillut ja harhaillut...

Pihlaja oli nuori parantajatyttö, jota Laakson johtava parantaja Akka koulutti johtamaan kylää hänen rinnallaan. Pihlaja otti vastaan Laaksosta tulleen tummahiuksisen Lemekin, joka tuli neuvottelemaan rauhanomaisesti sammosta. Muut laaksolaiset olisivat halunneet hakea sammon vaikka väkivalloin.

Kanna korppi huoliani, harakka mun kaihoani.

Katri Kauppinen on kirjoittanut historiallisen kirjan Laakson linnut, Aavan laulut, joka kuvailee kiehtovasti muinaisuomalaisia ihmisiä, kulttuureja, elintapoja ja ajatusmalleja, ja joissa on vahvasti mukana mytologia ja erilaiset uskomukset. Kirjassa on kaksi kylää, Aava ja Laakso, joiden ihmiset kohtasivat lopulta toisensa, mutta mitä sitten tapahtui, voit lukea kirjasta. 

Katri Kauppinen, Laakson linnut, Aavan laulut

Otava 2022

s. 295

Historiallinen nuortenkirja

Muinaissuomi

 

Elizabeth Strout: Voi William!

 

 

Joskus ajattelin että kuolisin avioeron tuottamaan tuskaan, tuskaan jota se tuotti tyttärilleni, mutta en minä kuollut, täällä minä olen edelleen ja niin on Williamkin.

Ihastuin valtavasti Elizabeth Stroutin teokseen Nimeni on Lucy Barton. Voi William! teos jatkaa Lucyn elämäntarinaa. Lucy on kirjailija ja tällä kertaa hän kertoi ensimmäisestä miehestään. Heidän välinsä olivat pysyneet hyvinä erosta huolimatta. He soittelivat toisilleen ja kävivät välillä yhdessä kahvilla. Molemmat olivat avioituneet uudelleen eron jälkeen. Nyt Lucy oli jäänyt leskeksi vähän aikaa sitten. 

Mutta öisin William näki monesti painajaisia.

Williamilla ja Lucylla oli parinkymmenen vuoden yhteinen liitto ja kaksi aikuista lasta. William oli tottunut puhumaan ongelmistaan Lucylle. Nyt hän oli saanut selville erään asian, jonka hänen äitinsä oli  salannut. Tämä tarina vei kauas Williamin äidin menneisyyteen. Lucyn entinen anoppi oli salannut menneisyytensä lukkojen taakse ja esiintynyt henkilönä, jota Lucy oli aina arastellut. Ero Williamista oli helpottanut suhdetta entiseen anoppiin ja helpottanut myös muuta elämää.

Tulppaanin varsi sisälläni napsahti poikki. Siltä minusta tuntui. Ja katkaistuna se pysyi, ei se ikinä lähtenyt uuteen kasvuun. Sen jälkeen aloin kirjoittaa tosissani.

Lucy Barton oli kotoisin pienestä kylästä, ja todella köyhästä perheestä, jota hän kuvaa myös tässä teoksessa. Hän viittaa lapsuuden pahimpiiin kokemuksiin, mutta ei avaa niitä, ne koskettavat liikaa. Teoksessa Nimeni on Lucy Barton hän oli joutunut sairaalaan masennuksensa vuoksi. Hänen äitinsä tuli istumaan vuoteen vierelle. Lucy kävi teoksessa läpi lapsuutensa ikäviä kokemuksia ja myös sitä, miten ikävää oli ollut kasvaa ankaran äidin kasvattamana. 

Voi miten kaipasinkaan Davidia! Kaipasin häntä hirveästi. Kaipasin aivan uskomattomasti. Ajatella, että hän tiesi minun rakastavan tulppaaneja ja toi aina tulppaaneja kotiin. Silloinkin kun tulppaanien sesonki oli ohi, hän kävi lähellä olevassa kukkakaupassa ja toi minulle tulppaaneja.

Elizabeth Stroutin henkilöhahmot rakastavat tulppaaneja. Jokaisesta kirjasta löytyy jostakin kohtaa kuvaus tulppaaneista. Voi William! teoksen kansikuvassakin on tulppaaneita. Tulppaanit kuuluvat kevääseen ja niiden aika alkaa olla tällä hetkellä ohi kukkamyymälöissä, mutta pianhan niitä saa ihailla ulkona kukkapenkeissä, kun ilmat lämpenevät. 

Elizabeth Stroutin Voi William! jatkoi ihanan Lucy Bartonin tarinaa. Stroutin teoksista nousee esille elämänkaaren monet vivahteet. Nuo vivahteet vaihtelevat värisävyiltään, mutta kudelma on kaunista. Stroutin teokset ovat aina suoranaisia lukuiloja.

 

Elizabeth Strout, Voi William! *****

suom. Kristiina Rikman *****

Tammen Keltainen Kirjasto 2022

s. 226

Oh William! 2021

 

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Elizabeth Strout: Olive, taas

 

Anna Karolina: Toinen meistä kuolee tänään

 

 

Nicolas pitää kaksoissiskostaan, mutta joskus systeri juuttuu mitä ihmeellisimpiin juttuihin. Niin kuin nyt siihen, että ennustajaeukon sanojen mukaan toinen heistä ei näe kolmekymmenvuotispäiväänsä.

Ruotsalaisen Anna Karolinan Toinen meistä kuolee tänään aloitti uuden  rikossarjan, jonka päähenkilö on ex-poliisi Ebba Tapper. Kirjan alussa kaksoset juhlivat jouluaattoa ravintolassa ja jatkoivat juhlintaa toisen asunnolla. Molemmat nukahtivat vahvojen huumeiden tainnuttimina. Herättyään jostakin syystä, Nicolas huomasi siskonsa olevan kuollut.

Sydän hakkaa Ebban rinnassa yhä kovemmin, mitä lähemmäs Jasminen asuntoa hän menee. Sinivalkoiset eristysnauhat lepattavat hyytävässä tuulessa oven ulkopuolella, estävät asiattomien pääsyn liian lähelle. 

Poliisit eivät miettineet hetkeäkään, että joku muu voisi olla syyllinen Jasminen kuolemaan, kuin hänen veljensä, jonka kanssa hän vietti viimeiset henkäyksensä. Nicolas sai asianajajakseen tehokkaan oloisen Angela Köhlerin, joka palkkasi tutkijakseen Ebba Tapperin. Ebba oli ajautunut alkoholismin partaalle, joten hän ei pystynyt olemaan päivääkään juomatta. Hoksottimet pysyivät kuitenkin sen verran tarkkoina, että tutkimus eteni vauhdilla eteenpäin. 

Ebba nyökkää, pyrähtelee puolijuoksua pysyäkseen Angelan tahdissa, ja mitä enemmän hän puntaroi eilisiltaa, sitä vahvemmin hän kallistuu Angelan kannalle. Kyse oli hätätilanteesta. Eikä hänellä sitä paitsi ole mitään alkoholiongelmaa.

Eipä Ebballa ollut aavistustakaan minkälainen tapaus oli käsiteltävänä, ja minkälainen ylipäätään hänen pomonsa oli. Kirjan loppu oli todella jäätävän yllättävä, ja jäin jännityksellä odottamaan rikossarjan kakkososaa.

Anna Karolina Larsson julkaisee rikoskirjojaan ilman sukunimeään. Hän on ammatiltaan poliisi ja toiminut poliisina vuodesta 2001. Poliisin ammatti näkyy vahvasti uuden rikossarjan aloitusosasta. Myös poliisit ovat ihmisiä ja tekevät virheitä ja rikoksia. Se näkyy vahvana teemana kirjassa Toinen meistä kuolee tänään.

Anna Karolinan Toinen meistä kuolee tänään vei todella oudoille rikospoluille.

 

Anna Karolina, Toinen meistä kuolee tänään

suom. Jonna Joskitt-Pöyry

Into 2022

s. 363

Försvararen 2020 

Rikoskirja

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

 

 

Ehkäpä ihmiset tosiaan ennen muinoin kulkivat maata eläiminä, ja ehkäpä yläilmoissa, ihmisten ja jumalten valtakuntien välissä, leijui silloin lintujen kaupunki. Tai ehkäpä paimen oli mielipuoli, joka loi oman totuutensa niin kuin kaikki kaltaisensa, ja silloin tarina oli täyttä totta hänelle. Mutta kääntäkäämme nyt huomiomme hänen tarinassansa ja arvioikaamme hänen tervejärkisyyttään itse.

Yhdysvaltalaisen Anthony Doerrin Taivaanrannan taa kokosi yhteen joukon vanhaa antiikin tarinaa rakastavia lukijoita. Kirjan punaisena lankana kulki hauska tarina, joka kuljetti hölmöläistä maailmanympärimatkallaan. Tämä tarina tuli tutuksi tavalla tai toisella kirjan henkilöhahmoille 1400-luvulla, nykyajassa ja tulevaisuudessa. Menneisyyden henkilöt olivat Konstantinopolissa asuva Anna ja bulgarialainen Omeir, jotka kohtasivat toisensa sodan melskeissä 1400-luvulla.

Pyhän Theofanon nunnat kutsuvat Annaa Marakatiksi, koska hän kiipeilee aina heidän hedelmäpuissaan, ja Neljännen kukkulan pojat sanovat häntä Sääskeksi, koska hän ei jätä heitä rauhaan, ja pääompelija, leski Theodora, sanoo että häntä pitäisi nimittää Toivottomaksi, koska hän on ainoa Theodoran tuntema lapsi, joka voi oppia uuden piston ja unohtaa sen tyystin tunnissa.

Annan sisko Maria oli tarkka ja nopea ompelija, mutta Annasta ei tullut ompelijaa sitten millään vuosikausien harjoittelun jälkeenkään. Hänellä oli kuitenkin muita taitoja. Hän oppi lukemaan Antiikin kreikkaa. 1400-luvulla lukeminen oli hyvin harvinaista ja sitä pidettiin jopa harhaoppisuutena. Tyttöjen varsinkaan ei pitänyt kuvitella moisia taitoja itselleen.

Kätilö kavahtaa kauemmas. Äiti työntää sormen lapsen suuhun: kolo ylettyy kauas kitalakeen. Niin kuin pojan luoja olisi menettänyt malttinsa ja lopettanut työnsä hetkeä liian aikaisin. Äidin hiki muuttuu kylmäksi; ilon eteen nousee pelko.

Omeir syntyi kitalaki auki. Äiti pelkäsi, että hän menettää pojan, mutta Omeir eli pitkä elämän. Hänellä oli lempeä luonne ja eläimet rakastivat häntä. Vallassa olevan sulttaanin armeija tarvitsi Omeirin eläintenkäsittelijätaitoja ja suuriksi kasvaneita härkiä Konstantinopolin valloitukseen. 

Zeno asettuu varovasti eturivin tuoliin. Aina kun hän räpäyttää silmiään, luomien sisäpinnalla häilähtää jokin muisto: hänen isänsä pyllähtää lumihankeen, kirjastonhoitaja vetää kortistolaatikon auki, mies piirtää vankileirillä kreikkalaisia kirjaimia pölyyn.

Kirjan nykyisyydestä kertoi myös kaksi henkilöä: Zeno ja Seymour. Vuonna 2020 he kohtasivat toisensa asuinalueensa kirjastossa, Idahossa. Kirjasto oli heille tuttu entuudestaan, ja he tunnistivat toisensa pitkästä ikäerosta huolimatta. He molemmat olivat kärsineet elämänsä aikana eri asioista ja erilaisuuden taakka harteillaan.

Muurahainen. Argoksella. Mahdotonta. Kaikki aikuiset ovat yhtä mieltä. Älä sure, Sybil sanoo äidille. Lapsilta kestää vuosia ymmärtää toden ja mielikuvituksen ero. Osalta pitempään kuin muilta.

Konstance asui Argoksella, avaruusaluksessa, joka oli jo vuosikausia matkannut kohti planeettaa, jossa ihmiset voisivat elää. Maapallo oli tuhoutunut ilmaston lämpenemisen ja roskaamisen vuoksi. Avaruusalus oli hänen vanhempiensa mielestä turvallinen paikka asua, sillä siellä oli puhdasta vettä, tuoretta ruokaa, heillä ei ollut sairauksia ja mukana oli kaikki mitä tarvittiin.

"Ja tarina jonka nyt kerron on niin naurettava ja uskomaton, että te ette usko siitä sanaakaan, mutta silti" - hän napauttaa pojan nenänpäätä - "se on tosi."

Anthony Doerrin Taivaanrannan taa vei uskomattomalle seikkailulle, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtasivat erityisen kiehtovalla tavalla sekä hyvässä että pahassa.

Anthony Doerr, Taivaanrannan taa *****

suom. Seppo Raudaskoski

Wsoy 2022

s. 550

Cloud Cuckoo Land 2021

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (Pulizer-voittaja)

Anthony Doerr: Davidin uni

 

Runo äidille!

 

Kaikesta huolimatta

sinä hymyilit

tuli kuka hyvänsä

mistä hyvänsä

sinä hymyilit

 

Ja vaikka 

lähtösi jälkeen

minun on välillä

vaikea hymyillä

niin tiedän

että siellä jossain

sinä hymyilet

kaikesta huolimatta

 

Tomi Parkkinen 

 

                           💗   Hyvää äitienpäivää  💗

Douglas Stuart: Shuggie Bain

 

 

Aamun valo näytti teeltä, johon oli kaadettu liikaa maitoa. Se livahti pieneen huoneeseen kuin viekas aave, ylitti maton  ja hivuttautui hitaasti Shuggien paljaita sääriä ylös. Hän sulki silmänsä ja koetti aistia sen etenemisen, mutta kosketuksessa ei ollut lämpöä. Hän odotti kunnes arveli valon peittäneen hänet kokonaan ja avasi sitten uudelleen silmänsä.

Odotin malttamattomasti skotlantilaisen Douglas Stuartin esikoiskirjaa Shuggie Bain, ja kirja palkitsi moninkertaisesti odotukseni. Kirja on pojan, nimeltään Suggie Bain, kasvukertomus perheessä, jonka äiti Angie oli alkoholisti. Kirjassa siis läträtään alkoholin parissa ja seurataan äidin kohelluksia eri miesten kanssa. Tapahtumapaikkana oli työläisalueet Glasgowissa. Kirja pohjautuu Stuartin omiin lapsuudenkokemuksiin.

Vanhin sisaruksista häipyi heti kun pystyi, niin kauas kuin mahdollista, eikä halunnut olla äitinsä kanssa missään tekemisissä. Isoveli pysyi pikkuveljen turvana pitkään, mutta sitten äiti ajoi hänetkin pois. Jäljelle jäivät Shuggie, äiti ja alkoholi.

Shuggiella oli isäkin, mutta hän häipyi toisen naisen matkaan, kun vaimo oli aina humalassa. Angie oli kaunis ja huoliteltu nainen, joka pukeutui viimeisen päälle hienosti ja puhui kauniisti, mikä työläiskaupunginosissa pisti silmään kaikille. Hän piti vuokra-asunnon siistinä ja kauniina ja perhe sai ruokaa, jos hän oli selvänä. Miehen lähdettyä tilanne paheni.

"Jos sä et oo pikkutyttö ni sun täytyy olla pikku hintti." Shuggie ei tiennyt, mitä hintti tarkoitti, mutta ymmärsi, että se oli huono asia.

Shuggie poikkesi muista lapsista, joten hän ei saanut helposti ystäviä, vaan naapuruston lapset kiusasivat häntä. Pelko äidin käytöksestä aiheutti kaikenlaista ikävää tunnetta. Äiti oli koko naapuruston nälvinnän kohteena. Shuggie huolehti hyvin nuoresta lähtien itsestään ja äidistään. Myös pelko äidin mielenterveydestä ja itsemurha-alttiudesta oli läsnä jatkuvasti. Poika sai kokea myös äidin ajoittaiset  selvät kaudet, joita seurasi aina retkahdus.

Douglas Stuartin Shuggie Bain voitti vuonna 2020 Booker-palkinnon. Kirjasta on tekeillä tv-sarja. Kirjan tarina riipaisee ja koskettaa tunteita. Pieni poika eli elämää alkoholisoituneen äitinsä kanssa ja siitä huolimatta rakasti äitiään valtavasti.

 

Douglas Stuart, Shuggie Bain *****

suom. Laura Jänisniemi

Wsoy 2022

s. 495

Alkuteos Shuggie Bain 2020

Skotlanti 1980-1990

Booker-voittaja 2020 

 

 

Lahjakirja äidille!

 

 

Äitienpäivä on kevään ihanimpia juhlapäiviä. Moni miettii kummissaan, että mitä hankkia äidille lahjaksi, mutta oma äitini oli aina tyytyväinen, kunhan joku lapsista meni käymään hänen luonaan.

Oma äitini on jo kuollut, mutta hän oli iloinen, kun vein hänelle lahjaksi kirjoja, sillä hän oli ahkera lukija. Tietysti vein myös kukkia, sillä hän rakasti niitä.

Olen koonnut kirjalistan, jossa on 10 lahjakirjaa äideille. Klikkaamalla kirjan nimeä pääset lukemaan lähemmin kirjan sisällöstä. 

 

Kaisa Åkerman: Hajusteentekijän tytär

 

 

Kaisa Åkermanin historiallinen esikoiskirja Hajusteentekijän tytär sijoittui kauas menneisyyteen, yli kolmen tuhannen vuoden taakse. Ilussan äiti oli hajusteentekijä ja hän koulutti tyttärensä samaan ammattiin. Kiehtova ja koukuttava romaani.

 

Ann Patchett: Hollantilainen talo

 

Ann Patchettin Hollantilainen talo oli tarina perheestä, jonka henkilöt oppivat lopulta tuntemaan toisensa ja unelmansa. Kirja koukutti, sillä siinä oli draamaa kyllikseen, oli mm. perinnönjakoriitoja, joita päsmäröi ikävä äitipuoli, ja joka potki lapsipuolensa ulos kodistaan.

Torey Hayden: Näkymätön tyttö

 

 

Torey Haydenin Näkymätön tyttö  antoi äänen nuorelle tytölle, jota oli aina kohdeltu kurjasti. Toisinaan äiti ei ole paras mahdollinen kasvattaja. Onneksi tyttö sai apua ja tukea Toreylta ja muilta auttajilta.

 

Anna-Liisa Haavikko: Kaari

 

 

Kaari Utrio on ollut suomalaisten rakastama kirjailija ja on edelleen. Tämä vuosi on hänen juhlavuotensa, sillä hän täyttää heinäkuussa 80 vuotta. Anna-Liisa Haavikon kirjoittama elämäkerta, nimeltään Kaari, tuo kattavasti esille tämän ahkeran kirjailijan ja sanavalmiin yhteiskunnallisen vaikuttajan.

 

Merja Mäki: Ennen lintuja

 

Merja Mäen esikoiskirja Ennen lintuja oli evakkokirja, josta myös äitini olisi pitänyt kovasti. Hän oli Talvisodan ja Jatkosodan aikana pieni lapsi, mutta muisti evakkomatkat ja puhui niistä paljon. Ennen lintuja kosketti sieluni syvimpiä tunteita ja  toi uusia näkökulmia evakkomatkalle joutuneista ihmisistä, siitä mitä he joutuivat kokemaan ja näkemään. Allin tarinoima kertomus oli niin todellisen tuntuisesti kerrottu, että oli kuin olisin ollut mukana tapahtumissa. Äidin ja tyttären välinen ikävä riitely toi monet kerrat kyyneleet silmiini.

 

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

 

 

Satu Rämön kirjassa Talo maailman reunalla pääsin tutustumaan Islantiin ja varsinkin maaseudulle, sillä Rämön nelihenkinen perhe muutti asumaan korkeiden vuorten keskellä olevaan kylään, aluksi vain vuokralle, mutta miten sitten kävikään. Talo maailman laidalla on Rämön omakohtainen kertomus perhe-elämästä Islannin maaseudulla mahtavan vuoristoisen luonnon keskellä. Kirja on hauska ja sisältää paljon tietoa islantilaisesta elämästä, ihmisistä, tavoista, luonnosta ja kulttuurista. 

 

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

 

Ruotsalaisen Karin Smirnoffin raivoisan upea esikoiskirja Lähdin veljen luo on saanut jatkoa Viedään äiti pohjoiseen tarinalla. Sarja on trilogia ja jatkoa saadaan syksyllä. Tätä sarjaa voisin lukea pitemmällekin. Päähenkilön väkivaltainen isä oli kuollut aiemmin ja nyt kuoli äiti. Yllätys oli melkoinen, kun kirkko oli täynnä sukua, josta äiti ei ollut puhunut mitään. Tästä sarjasta on tekeillä tv-sarja.

 

Douglas Stuart: Shuggie Bain

 

 

Douglas Stuartin Shuggie Bain kertoo riipaisevan äiti-poika-tarinan. Äiti oli alkoholisoitunut ja pieni poika yritti selviytyä päivästä päivään ja parantaa äitinsä riippuvuuden. Teos pohjautuu kirjailijan omaan lapsuuteen Skotlannissa.

Johanna Mo: Varjolilja

 

 

Ruotsalaisen Johanna Mon Varjoliljat jatkaa Saarimurhat-dekkarisarjaa. Viihdyin tosi hyvin ensimmäisen dekkarin Yölaulajan seurassa ja Varjoliljat jatkoi samaa pehmeämpää dekkarityyliä, mikä sopii herkemmillekin lukijoille. Kirjan miljöönä toimii tunnelmallinen Öölanti. Varjoliljaan loi tunnelmaa kuuma elokuinen sää. Kirjan poliisit, Hanna ja Erik, saivat tehtäväkseen etsiä erästä isää ja hänen pientä poikaansa. Pian tehtävänkuva muuttui vakavampaan suuntaan. Johanna Mon vähäeleinen tyyli koukuttaa ja viihdyttää yllättävästi.

 

Ninni Schulman: Kun kellot seisahtuvat

 

Ninni Schulmanin toimittaja Magdalena Hanssonista kertova dekkarisarja on ollut alusta asti yksi suosikeistani. Dekkarissa Kun kellot seisahtuvat Magdalenan mielenterveys kärsi kovasti, eikä hän olisi millään jaksanut tehdä mitään, vaikka oli kaunis kesä menossa. Hän ajatteli olevansa surkea äiti ja vaimo. Kirjan lopussa hän sai jostakin voimia pelastaa läheisen henkilön.  

Onnea äideille ja lukuiloa 💗💖💝💙💚💛💜💗💖💝