Ella-Maria Nutti: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana

 

Muuan äiti ja tytär kulkevat asemalla. Sukulaisuus oikein paistaa heistä, vaikka tytär kääntyykin miltei huomaamatta syrjemmälle ja kävelee pari askelta edellä.

Ruotsalaisen Ella-Maria Nuttin esikoisteos Pohjoisessa kahvi on juotu mustana on surullinen kertomus äidin ja tyttären puhumattomista väleistä. Lisäksi surua ja mustuutta toi lisää äidin parantumaton sairaus, jota hän lähti kertomaan tytölleen, kun ei halunnut, eikä pystynyt, puhelimessa siitä puhumaan. 

Sinun on pakko kertoa Tildalle.

Äiti lähti käymään tyttärensä luona tämän opiskelupaikkakunnalla. Hänestä tuntui paremmalta kertoa sairaudesta kasvotusten. Ei se sittenkään ollut helppoa. Kesti muutaman päivän etsiä läheisyyttä. Ja sitten se tuntui paremmalta kuin kertoa sairaudesta.

Muuan tytär näkee äitinsä. Hän rypistää otsaansa nähdessään liian laihan hahmon, mutta hymyilee sitten.

Äiti siirti ja siirti keskustelua. Sitten tapahtui jotakin, että hänen oli pakko kertoa.

Ella-Maria Nuttin pieni esikoiskirja Pohjoisessa kahvi on juotu mustana on täynnä suuria ja elämää mullistavia tunteita. Niin suuria, että ne pakahduttavat suuruudellaan. 

 

Ella-Maria Nutti, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana

suom. Jaana Nikula

JohnnyKniga 2023

s. 206

Esikoiskirja

Parantumaton sairaus

Finlandia - lukuhaaste

 

Finlandia - lukuhaaste 1.12.2022 - 30.11.2023 Jokken kirjablogissa:

 

Carlson Kristina: Maan ääreen 

Chanfreau Sofia: Kirahvin sydän on tavattoman suuri  (Junior)

Isomäki Risto, Tolppanen Petri ja Kaakinen Jussi: Sarasvatin hiekkaa (Sarjakuva)

Joenpelto Eeva: Tuomari Müller, hieno mies 

Kujanpää Mari: Minä ja Muro (Junior)

Oksanen Sofi: Puhdistus 

Rane Irja: Naurava neitsyt  

Rauma Iida: Hävitys

Tuuri Antti: Lakeuden kutsu 

 

 

Clare Mackintosh: Vuorten varjo

 

Ffion oli ottanut Daven harvinaisen heikolla hetkellään käytyään hoitamassa tuhopolttotapausta löytöeläinkodissa, jossa Dave oli viettänyt jo useamman vuoden suorittaen ilmeisesti elinkautiseksi muuttuvaa tuomiotaan.

Clare Mackintoshin Vuorten varjo on toinen osa rikosetsivä Ffion Morgan-dekkarisarjassa. Ensimmäisen osan jälkeen Ffion oli ottanut itselleen koiran, joka kärsi suunnattonta eroahdistusta, jos joutui olemaan Ffionista erossa. Daven osa kasvoi kirjassa koko ajan, ja hän toimi mahtavasti kirjan lopussa. Ihanaa, että kirjaan on valittu näin mainio lemmikki. Tosin Ffionin työkaverit eivät tykänneet Daven pieruista, mutta niitähän nyt päästelevät kaikki ihan luonnostaan.

Hän ei pystyisi osallistumaan Tulikokeeseen. Ei ikimaailmassa. Kyse ei ole siitä, etteikö hän pystyisi elämään kuuden ventovieraan kanssa kahden viikon ajan, hän ei vain kestäisi olla suljettuna häkkiä muistuttavalle alueelle. Kuin kissapedot eläintarhoissa,  hän ajattelee aidan kiertämistä ja pakopaikan etsimistä. 

Pohjois-Walesissa, missä Ffion oli töissä, kuvattiin Tulikoe nimistä tosi-tv-ohjelmaa. Sarjaan oli valittu seitsemän kilpailijaa ja päävoitto oli muhkea summa rahaa. Kilpailijat eivät vain tienneet, mihin he olivat lupautuneet. Edessä olisi todella pirullisia juonenkäänteitä. Niinpä Ffion huomasi tämän tästä viettävänsä työaikaa ohjelman kuvaamispaikalla, sillä tapahtumat suorastaan vyöryivät päälle. 

Päivän traagisten tapahtumien takia Tulikokeen tämäniltaista jaksoa ei esitetä televisiossa.

Tulikoe-tv-ohjelmaan  osallistuneiden kilpailijoiden joukosta katosi heti alussa yksi henkilö. Tuo henkilö työllisti poliisia ahkerasti. Muutaman päivän päästä tapahtui sitten todella ikävä rikos, joka aiheutti sen, että Ffion työpäivät jatkuivat jatkumistaan, ja jopa öisin tuli hälytyksiä. Ffionin esimieheksi leirille tuli englantilaispoliisi Leo Brady, jonka kanssa Ffion teki yhteistyötä jo ensimmäisessä kirjassa. Molemmat ihastuivat silloin toisiinsa. Heidän ensimmäinen tutustuminen tapahtui hieman eri tavalla kuin työasioissa. Kaikkea sitä voi sattua. 

Ffion on mestari kaikenlaisten outojen sattumusten kanssa. Niin myös Vuorten varjossa. Loppupeleissä hän joutui tekemisiin jääkylmän veden kanssa. Lue miten kävi uimapuuhissa kaikki vaatteet päällä?

Clare Mackintoshin dekkari Vuorten varjo loi murhamysteerin keskelle tosi-tv-ohjelmaa.

 

Clare Mackintosh, Vuorten varjo ****

suom. Päivi Pouttu-Deliére

Gummerus 2023

s. 395

Dekkari

Rikosetsivä Ffion Morgan-sarja 2. osa

Pohjois-Wales

 

Clare Mackintosh: Tummat vedet

Tove Alsterdal: Syväsatama

 

Hän eteni hitaasti aluksen keulan viertä. Siellä pohjalla lojui jotain, hän ui hitaasti esineen ympäri ja tunsi hengityksen salpaantuvan, kuin joku olisi tukkinut säiliön letkun. Hän tarttui suukappaleeseen, hengitti hengittämistään. 

Pääkallo. Ihmisen luuranko, joka oli uponnut puoliksi liejuun.

Ruotsalaisen Tove Alsterdalin Syväsatama  on kolmas osa Ådalen-dekkarisarjassa. Ensimmäinen osa Juurakko sai Lasiavain-palkinnon ja toinen osa oli nimeltään Vajoama. Kirjasarjalla vaikuttaisi olevan syvälle meneviä nimiä. Tällä kertaa syvältä joen pohjasta löytyi luuranko. Tuo luuranko vei kirjasarjan päähenkilön, poliisikonstaapeli Eira Sjödin, tutkimuksissa kauas menneisyyteen omien vanhempiensa nuoruuteen.

Kadonneiden hakemistosta tehdyt haut eivät olleet auttaneet heitä henkilöllisyyden selvittämisessä. Kysely on lähetetty myös ulkomaille. Luodin jälki oli tehnyt tästä murhatutkinnan. 

Kirjan tapahtumat kulkivat 1960-70 lukujen taitteessa, jolloin nuoret yhdysvaltalaismiehet saivat Ruotsista turvapaikan. Tapahtumista voit tarkemmin lukea kirjan kuvioista. Sen verran voin valaista tarinaa, että Eiran äidin valokuvakansiosta löytyi valokuva, jossa äidin vierellä istui juuri se henkilö, jonka luuranko löytyi joesta. Mitä oikein menneisyydessä tapahtui? Äiti asui palvelutalossa, sillä hänellä oli vakava muistisairaus. 

"Sano minua enoksi", Magnus kuiskasi Eiran puseroa vasten, "ja pidäkin huoli siitä ettei sinusta tule tällaista kuin minä."

Eira oli raskaana, mutta ei ollut malttanut jäädä äitiyslomalle. Vanhan luurangon tutkimus oli mielenkiintoinen. Lisäksi hänellä oli huoli äidistä ja vankilassa olevasta veljestä. Eira oli jo aiemmin saanut selville, että Magnus oli vankilassa toisen henkilön tekemästä murhasta. Tuo toinen henkilö tuli myös esille kirjan kuvioissa. Jopa heilutellen asetta. Hyvin kiukkuinen ja arvaamaton henkilö.

Tove Alsterdalin Syväsatama liikkui menneisyyden ja nykyisyyden rikollispoluilla arvaamattomien rikollisten jalanjäljissä.

Tove Alsterdal, Syväsatama ****

suom. Kari Koski

Aula & Co 2023

s. 361

Djuphamn 2023

Dekkari

Ådalen-sarja 3. osa

Tove Alsterdal: Juurakko

Tove Alsterdal: Vajoama

Emma Donoghue: Tähtien tahto

 

Pimeitä tunteja oli vielä edessä, kun lähdin sinä aamuna kotoa. Poljin Dublinin löyhkäävillä, sateen liukastamilla kaduilla. Lyhyt vihreä viitta suojasi minua vedentulolta, mutta pian takinhihat olivat läpimärät. Ohittaessani kujan, jolla tungeksi karjaa, haistoin lannan ja veren löyhkän.

Irlantilaissyntyisen Emma Donoghuen kolmas teos Tähtien tahto vei vuoden 1918 Dubliniin, Irlantiin. Kirjan päähenkilö oli kätilö Julia Power, joka teki pitkiä työpäiviä aamusta iltaan sairaalassa. Ensimmäistä maailmansotaa käyvää maata ravisteli raju influenssa-aalto, johon ei ollut parannuskeinoa. Varsinkin aliravitut odottavat äidit ja nuoret ihmiset kuolivat tautiin nopeasti. Raastava yskä ja korkea kuume olivat varma merkki vaikeasta influenssasta.

Toivottavasti tiedätte tarpeeksi tajutaksenne, ettette tiedä mitään.

Julia sai avukseen nuoren kovia kokeneen tytön, joka ei tiennyt edes minkä ikäinen oli. Mutta Birdie oli hyvin oppivainen ja avulias. Ja Julia oli rauhallinen opettaja. Kirjan sivuilta nousi esille dublinilaisten köyhyys ja kirkon vaikutus elämänmenoon ja varsinkin ilman huoltajaa syntyviin lapsiin. Julia ja Birdie ystävystyivät nopeasti pitkien tuntien aikana. Birdie oli yksi lapsista, joka oli joutunut "putkeen".

Ajattelin tohtori Lynniä ja hänen aatetovereitaan kiipeämässä kaupungintalon katolle: he olivat käyneet vaaraa päin, mutta miksi? Tuntui oudolta ajatella lääkäriä, joka tarttui aseeseen ja ampui ihmisiä sen sijaan, että olisi parantanut heitä. Tosin armeijan lääkärit tekivät samaa, tajusin. Sota oli yhtä sotkua.

Tohtori Kathleen Lynn ajoi naisasialiikettä ja Irlannin itsenäisyyttä. Hän oli kirjan ainoa henkilö, joka eli kirjan kuvaamana influenssa-aikana, ja joka valittiin sittemmin Irlannin uuteen parlamenttiin vuonna 1923. Tohtori Lynn oli varsinkin miesten vihaama henkilö, jonka moni olisi halunnut nähdä viruvan vankilassa ennemmin, kuin pelastamassa sairaita.

Menin pienelle, katonrajassa olevalle ikkunalle ja avasin kaihtimia. Huomasin ilmalaivan korkealla Dublinin sataman yllä: sieltä valvottiin merta saksalaisten sukellusveneiden varalta.

Sota on todellakin yhtä sotkua. Mitä sodista on opittu, kun niitä käydään edelleen, ei mitään. Tosin aseet ovat paljon julmempia tänä päivänä ja ne tekevät rajua tuhoa. Toivon rauhaa ja sopua. Ihmisten välisiä riitoja pitäisi pystyä sopimaan, ennen kuin aseet otetaan esille.

Kannoin häntä pitkin katua lopunaikojen maisemissa.

Emma Donoghuen Tähtien tahto on historiallinen sairaaladraama Dublinista.

Emma Donoghue, Tähtien tahto

suom. Einari Aaltonen

Tammi 2023

s. 332

The Pull of the Stars 2020

Historiallinen sairaaladraama

1918

Espanjantauti 

 

Emma Donoghue: Huone

Emma Donoghue: Ihme

Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies

 

Aurinko oli vieläkin korkealla, se paistoi suoraan rouva Müllerin pöydälle, kirjoille ja kansioille. Hän pyyhki pölyjä hetken, lopetti kun pientä kimaltavaa nöhtää oli ikkunasta tuleva valon särmä täynnä. Hän laski rätin myttyyn pöydälle ja istahti.

Eeva Joenpellon (1921-2004) teos Tuomari Müller, hieno mies voitti vuoden 1994 Finlandia-palkinnon. Eeva Joenpelto on käyttänyt myös kirjailijanimiä Eeva Helle ja Eeva Autere. Eeva Joenpeltoa on pidetty vahvojen naisten kuvaajana, ja sellainen nainen oli myös tuomari Müllerin toinen vaimo, Meeri. 

Sitten olivat alkaneet tulla koirat. Epäluulot, pelot ja kauhut olivat katselleet häntä eläinten väsymättömistä silmistä. Ne olivat olleet siinä. Eivät pahantahtoisina, läsnä vain. Hän oli alkanut itkeskellä. Hän oli tiennyt, ettei hänestä ollut siinä pikkukaupungissa kukaan pitänyt. Mutta entä kun siellä oli tehty Göstalle niin paljon pahaa?

Tuomari Müller ei ollut halunnut mennä poliitikkojen peleihin mukaan, joten hänen uransa pankinjohtajana ja seurakunnan talouspäällikkönä oli mustamaalattu. Poliitikot pääsivät ottamaan lahjuksia toinen toisiltaan. Vuosikausia jatkui sama homma. Tuomari Müllerin sydän ei kestänyt murhetta tyttären kuolemasta, eikä sitä, että poliitikot puukottivat kuvainnollisesti häntä selkään. Rehellinen mies kuoli varhain ja Meeristä tuli leski.

Eeva Joenpelto otti hienolla teoksellaan kantaa kuntien ja pikkukaupunkien poliitikan tekoon, joka oli muuttunut inhottavaksi sisäpiirikaupanteoksi. Poliitikot ottivat oman osansa lahjuksista. Taitaapa se lahjusten otto olla nykypäivääkin, kun seuraa, miten jotkut joutuvat jopa  käymään oikeudenkäyntejä siitä, että ovat ottaneet lahjuksia, vaikka se on kiellettyä Suomessa.

Upea kirja, joka on kestänyt hyvin aikaansa. Pidin kovasti tuomarin lapsuuden kuvauksista. Sain kirjan äidiltä joululahjaksi nuorena. Silloin en ymmärtänyt vielä kirjailijan kirjoja, joita lapsuuskotonani oli  pitkä rivi kirjahyllyssä. Luin siihen aikaan etupäässä kauhua ja trillereitä.

Eeva Joenpellon teos Tuomari Müller, hieno mies on tarkkanäköinen ja rohkea yhteiskunnallinen vaikuttajateos.

Eeva Joenpelto, Tuomari Müller, hieno mies

Wsoy 1994 kuudes painos

s. 441

Finlandia-palkinto 1994

 

Einat Tsarfati: Mikä sotku - Opas sotkuiselle ihmiselle

 

Miksi jotkut ihmiset ovat sotkuisia? Vaikka he kuinka yrittäisivät ryhdistäytyä, pikkuhiljaa kaaos aina valtaa heidän kotinsa, työpöytänsä ja mielensä. Onko sotkuinen ihminen tuomittu elämään sotkunsa keskellä? (Takakansi)

Einat Tsarfatin omakohtainen sarjakuvakirja sotkuisesta ihmisestä riemastuttaa ja laittaa kyllä ajattelemaan omia siivo/sotku-käytäntöjä. En voi sanoa, että olisin itsekään siisteyden perikuva, mutta äiti yritti parhaansa siisteyskasvatuksessa, ja olen tyytyväinen siihen mitä olen.

Pystyn elämään, jos on  pölyistä ja koirankarvoja ja koirien lelut vinksin vonksin. En tarvitse joka viikkoista suursiivouspäivää. Nuorempana olin innokkaampi siivoamaan. Luulen, että nelikymppisenä tuli stoppi siihen hommaan. Oliskohan kyseessä hormoonimuutos. Luen ennemmin kuin siivoan.

 

Sotkuiseksi ihmiseksi synnytään kirjan mukaan, ja kaikki lapset ovat sotkuisia. Olen minä kyllä tavannut jo varhaiskasvatuksen puolella lapsia, jotka ovat tosi siistejä, vaatteet ulkovaatteita  myöten järjestyksessä ja puhtaita ja sitten niitä, jotka vielä 6-vuotiaina koristelevat kakalla seiniä ja pissivät mihin sattuu, eivätkä pese käsiä sitten millään kasvatusmetodilla. Ihan normimeininkiä. Jo lapset ovat erilaisia sotkijoita.

Tuon yllä olevan kuvan vessapaperijuttu nauratti minua kovasti. Toisinaan vessapaperia on tosiaankin lähdettävä saman tien ostamaan, kun viimeistä paperia viedään. Voin sanoa, että suodatinpaperia ei myöskään meinaa millään muistaa ostaa. Oliskohan ennemmin kyse muistista? Mitä sinä et muista ostaa kaupasta?

Tähän liittyy sitten se, että siistit ihmiset tekevät kauppalistoja, joten he eivät koskaan unohda mitään. Teen kyllä listoja, mutta harvemmin kauppalistoja. Ehkä alan tekemään niitä. Joskus kerron miehelle, että mikä on loppunut, ja hän pistää kauppalistan ylös kännykkään. Nyt on hauskempaa, kun kierrämme ympäri isoa markettia, ja yritämme muistella,  että mitä piti ostaa. Yleensä kassalla tulee mieleen, että käsisaippua on loppu. No käytetään suihkusaippuaa vielä seuraavaan kauppareissuun asti. 

Se, että ei ole supersiisti ja järjestelmällinen ihminen, niin kasvattaa luovuutta. Kun ei ole jotain, niin sitten on selvittävä ilman ja keksittävä jotain muuta tilalle. Käsisaippuaa on ostettava viimeistään siinä vaiheessa, kun suihkusaippua on loppu.

 

 

Tämän kirjan tarkoitus ei ole tehdä sinusta siistiä ihmistä. Tarkoitus on vain helpottaa elämääsi sotkuisena ihmisenä. Ja osoittaa, että kaiken sen ajan, jonka hukkaamme yrityksiin olla siistimpiä, voisi käyttää paremminkin.

Yllä oleva teksti on mielestäni todella järkevää ajattelua ja kiteyttää sen, minkä olen itse ajat sitten ymmärtänyt, että ei minusta tule millään yhtä siistiä kuin äitini. Olen syntynyt sotkuisemmaksi ja laiskemmaksi siivoajaksi. Olemme mieheni kanssa aika samanlaisia eläjiä, ja koirat voivat nukkua meidän kanssa samassa sängyssä. Näillä sotkuilla mennään.

Einat Tsarfatin sarjakuvakirja Mikä sotku on huumorintajuinen opas sotkuiselle ihmiselle.

 

Einat Tsarfati, Mikä sotku - Opas sotkuiselle ihmiselle

Kuvitus Einat Tsarfati 

Hertta 2023

s. 224

Sarjakuvakirja

suom. Annette Appel