torstai 18. tammikuuta 2018

Asko Sahlberg: He


Hän tuijottaa aikansa taloa, jonka ikkunoista hohkaa paksujen kartiinien tukahduttama valo ja joka pimeän paisuttamaa metsää vasten piirtyessään näyttää kokoistaan suuremmalta. Hän tosin tietää täsmälleen minkä kokoinen se on, miten paljon murhetta ja pettymyksiä siihen mahtuu.

Asko Sahlbergin pienoisromaani He on vahvojen tunteiden tulkki. Kirjan perhe on täynnä salaisuuksia, petoksia ja vehkeilyjä. Talo on täynnä tunteita salailusta murhanhimoiseen kateuteen asti ja kirjan lukeminen läpi kaikkien siihen kuuluvien henkilöiden ajatusten läpi oli uuvuttavaa, mutta samalla palkitsevaa. Kirja on syvien ja synkkien ajatusten ja tekojen jännittämä tarina.

Perheessä on kaksi aikuista poikaa Henrik ja Erik, joista vanhempi oli tullut kotiin Pietarista Suomen sodan jälkeen. Kotitilaa hoitaa nuorempi veli vaimonsa ja poikien äidin kanssa. Lisäksi talossa asustaa palveluskuntaa. Veljekset ovat sotineet toisiaan vastaan sodassa, jossa Suomi siirtyi Ruotsin alaisuudesta Venäjän alaisuuteen. Kuninkaanvallasta tsaarinvaltaan. Kuninkaan alaisuudessa taistelleet olivat pettureita. Sekin vielä. Henrik oli palatessaan täynnä vihaa, joka etsi purkautumistietä.

Talon vanha emäntä suri poikiensa erimielisyyksiä. Mies oli kuollut vuosia sitten ja jaksaminen oli paloviinan varassa. Vanha emäntä uskoi juomisen pysyvän salassa, mutta miniä ja piiat tiesivät, että pulloja oli piilotettuna ympäri taloa. Kunhan nyt eivät tappaisi toisiaan. Vanha rouva ei uskonut mitä kauheuksia vielä oli tulossa.

Taloa asusti myös Mauri, joka oli poikien serkku. Mauri oli aina ollut palvelijan asemassa talossa, vaikka oli sukulainen. Erik ilmoitti hänet sotaan ilman hänen suostumustaan tai edes kysymällä halusiko hän sotaan. Sodan aikana Mauri pelasti Erikin hengen, mutta ei siitäkään mitään kiitosta tullut. Mauri oli kateellinen ja huonosti kohdeltu mies. Mies, joka muisti jokaisen tölväisyn ja ylenkatseen. Myrkky oli tulvinut yli aikoja sitten. Nyt oli koston paikka lähellä. Parempi, että molemmat pojat olivat paikalla.

Asko Sahlbergin He kuvaa ihmismielen pimeitä puolia. Näitä pimeitä taisteluja on syntynyt aikojen saatossa vähäisestäkin omaisuudesta, naisesta, hevosesta jne. Kirjan kuvioissa omaisuutena on pitäjän suurin talo ja sen maatilat ja metsät. Kuka lähtee ja kuka jää selviää kirjan lopussa.

Asko Sahlberg, He ****
Wsoy 2010
s. 120

tiistai 16. tammikuuta 2018

Fiona Barton: Leski


”Aivan ihana mies. Hyvin hellä, teki kaikkensa minun eteeni”,  sanon. ”Toi yhtenään kukkia ja lahjoja. Sanoi että minä olin hänelle se oikea. Minullahan meni jalat alta. Olin vasta seitsemäntoista.”

Näin rakastunut Jean oli mieheensä Gleniin nuorena tyttönä Fiona Bartonin esikoistrillerissä Leski. Kaikkien ongelmien pitäisi nyt olla ohi, sillä hänen miehensä oli kuollut. Mutta se ei ollut ohi. Lehdistö halusi häneltä lausunnon. Poliisi halusi kuulustella häntä ja tarkkaili hänen toimiaan. Fiona Barton on kirjoittanut kihelmöivän jännittävän psykologisen trillerin, joka oli luettava nopeasti läpi, sillä sen taustatapahtumana oli pienen tytön katoaminen, josta nousi suuri mediamyllytys. Fionan mies oli syytettynä jossakin vaiheessa tytön katoamisesta, mutta hänet päästettiin vapaalle. Sitten kävi kuin kävi ja Jean jäi yksin. Toimittajat koputtelivat ovelle, kunnes toimittaja Kate Waters astui röyhkeästi sisälle asti, ja piti sitä samalla sopimuksena siitä, että saisi kirjoittaa jutun lehteensä.

Omanko elämäni tarina? Ei hän oikeasti halua minusta kuulla. Ei hän ole tullut kotiovelleni etsimään tietoja Jean Taylorista. Hän haluaa kuulla totuuden Glenistä. Miehestäni.

Kirjan sivuilla vuorottelevat lesken, toimittajan, poliisin ja tytön äidin tarinat neljän vuoden ajalta. Pääosassa on leski, joka ei ole kovin luotettava kertoja. Tarinoissa vierailee myös muita sivuosissa olevia henkilöitä. Jeanista tuli täysin miehensä talutushihnassa oleva henkilö, sillä hän ei halunnut kokea miehensä pahantuulen  puuskia. Hän huomasi kyllä miehensä omituiset piirteet, mutta helpompaa oli olla kuin ei huomaisikaan. Pienen tytön katoamisesta tuli Jeanille henkilökohtainen kriisi, sillä heille ei syntynyt lapsia, ja lapsen katoaminen kosketti häntä syvästi.

Kirjan palapelimäinen rakenne on hyvä, sillä se sisältää vain muutaman henkilön ajatukset neljän vuoden ajalta. Jeanin elämä mullistui kokonaan noiden neljän vuoden aikana. Hän oli jo jättämässä miehensä, mutta jäi kuitenkin miehensä rinnalle. Rakkautta ei ollut enää jäljellä, mutta mies sai puheillaan Jeanin jäämään. Toisilla on puhelahjat hallussa ja osaavat kääntää paheet hyveiksi, höpsötykset kuten Jean kutsui niitä, vaikka inhosi miehensä höpsötyksiä. Höpsötykset saavat huononkin asian kuulostamaan hyvältä. Lesken tarina on koukuttava ja jopa hengitystä salpaava. Mitä tapahtui pienelle tytölle? Mitä tapahtui Jeanille?

Lopulta laitan iltajuomaa ja vien sen ylös makuuhuoneeseen samalla kuin sen kourallisen kortteja ja kirjeitä, jonka olen suvulta saanut. Ilkeät viestit poltin hellan kaasuliekillä.

Fiona Barton, Leski ****
Suom. Pirkko Biström
Bazar 2018
s. 366
The Widow 2016
Trilleri

lauantai 13. tammikuuta 2018

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo


Päätös oli tehty. Molemmin puolin. Otin kirjan käteeni äärimmäisen varovasti ja selasin ja sormeilin sen sivuja. Päästyään vapaaksi hyllynsä vankilasta se tuprautti ilmoille kullanvärisen pölypilven. Valintaani tyytyväisenä poistuin labyrintistä samaa tietä kuin olin tullutkin, kirja kainalossa ja hymy huulilla.

Espanjalaisen kirjailijan Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo aloittaa kirjasarjan, johon kuuluu tällä hetkellä neljä kirjaa. Kirjailijan mukaan kirjat voi lukea itsenäisinä kirjoina, joten luin sarjan kolmantena kirjana ilmestyneen Taivasten vanki  teoksen ensimmäisenä, koska olin sen hankkinut. Kirjan luettuani hankin heti kolme sarjaan kuuluvaa kirjaa itselleni, sillä ihastuin ikihyviksi kirjan maailmaan. Taidan jopa vieläkin köhiä Unohdettujen kirjojen hautausmaalla. Zafón on kehitellyt kirjansa Barcelonan, Semperen ja poika kirjakaupan ja kiihkeiden juonikuvioiden salaperäiseksi verkostoksi, josta lukee intohimoisesti kirjasta toiseen.

Tuulen varjon kertojana toimii Daniel Sempere, joka pääsi tutustumaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle 11-vuotiaana ja sai sieltä kirjan, jonka muutama muukin haluaisi itselleen, jopa keinoja kaihtamatta. Kirja oli nimeltään Tuulen varjo ja sen oli kirjoittanut Julián Carax. Kirjan teki erikoiseksi se, että se oli ainokainen maailmassa. Daniel sai pian kannoilleen ikävän varjostajan. Ikävä varjostaja antoi aina välillä kuulua itsestään, joka hyydytti ainakin minua lukijana. Kirjassa on jännitystä siis ihan riittävästi.

Kirjan kuvioissa tutustutaan Claraan, Fermin de Torresiin ja Isaaciin. Isaac tunsi Caraxin taustat, joista Daniel oli kovasti kiinnostunut. Clara oli ystävä nuoruudesta ja Fermin de Torres oli kerjäläinen, jonka Daniel pelasti kotiinsa ja kirjakaupan apulaiseksi. Fermin palkitsi hyväntekijänsä syvällä ystävyydellä. Nuoren Danielin päätä sekoitti koulukaverin sisko, joka kaunistui ihmeellisesti vuosien kuluessa, mutta jonka luonne pysyi aina yhtä pelottavana.

Zafónin kirjat ovat täynnä tapahtumia, runsasta puhetta ja vanhoja tarinoita, mutta myös ilkeitä hahmoja sekä rakkautta. Tarinat saavat selkeän muotonsa Katalonian taivaan alla, kun niitä pöyhii tarpeeksi ja Daniel on sinnikäs pöyhijä.

Carlos Ruiz Zafón, Tuulen varjo *****
Suom. Tarja Härkönen
Otava Seven-pokkari 2016
s. 647
La Sombra del Viento 2001
Ensim. suom. Painos 2004

Carlos Ruisz Zafón : Taivasten vanki

perjantai 12. tammikuuta 2018

Raymond Carver: Sateisten päivien jälkeen



Ennen Raymon Carverin (1938-88) upeaa runokirjaa Sateisten päivien jälkeen olen lukenut häneltä yhden novellikirjan Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta. Novellikirja pureutui arkirealismilla jopa paikoitellen inhorealistisesti rakkauden eri muotoihin. Sateisten päivien jälkeen runoteoksen teemoja löytyy arkirealismin eri laidoilta, mutta jälleen rakkaus on yksi teemoista mikä nousee vahvasti läpi muiden runojen ja teemojen. Kirjassa on noin 190 runoa ja se kattaa 2/3 kirjailijan kirjoittamista runoista. Kirja on koottu neljästä eri runokirjasta.

Suurimman osan runoista Carver kirjoitti vuosina 1983-1985 viinan läträämisen jälkeen. Alkoholinhuuruiset runot ovat esillä kirjan alkupäässä, mutta vähenevät sivujen myötä. Runoista löytää myös elämäkerrallisen puolen, sillä alkupään runoissa puhutaan avioeroon liittyvistä asioista, sen jälkeen on nuoria naisia kuvioissa mukana, kunnes hän tapaa loppuelämänsä rakkauden. Samoin lapset aikuistuvat runojen myötä ja Carver puhuu varsinkin tyttönsä vaikeasta parisuhteesta, alkoholista ja väkivallasta. Isänä hän voi vain surra tyttärensä elämää ja miettiä sen olevan seurausta omasta esimerkistään.

On uskomatonta miten paljon runot voivat kertoa ihmisen elämästä. Koko Carverin elämänkaari tulee läpinäkyväksi näiden runojen voimasta. Loppuvuosien syöpäsairastaminen näkyy myös runoista ja kuoleman kolkuttelu on mukana ajatuksissa ja runoissa. Takakannen runo kertoo mielestäni hyvin osuvasti kirjailijasta itsestään viimeisinä aikoina. Lintuja käytetään usein kuvaamaan kuolemaa, tässä runossa linnun paikan on saanut varis.

Varis lensi ikkunani viereiseen puuhun.
Se ei ollut Ted Hughesin, tai Galwayn varis.
Ei Frostin, Pasternakin, tai Lorcan varis.
Ei yksi Homeroksen variksista, taistelun jälkeen,
hyytyneestä verestä kylläinen. Tämä oli vain varis.
Joka ei koskaan sopinut mihinkään elämässään
tai tehnyt mitään mainitsemisen arvoista.
Se istui siinä oksalla minuutin pari,
nousi sitten siivilleen ja lensi kauniisti
elämästäni pois.


Raymon Caarver, Sateisten päivien jälkeen
Suom. Arto Lappi & Juha Rautio
Sammakko 2013
s. 256
Fires 1983
Where Water Comes Together With Other Water 1985
Ultramarine 1986
A New Path to The Waterwall 1989

tiistai 9. tammikuuta 2018

Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain



Vuosi 2015 oli amerikkalaisen Paul Kalanithin (1979-2015) elämässä erityinen, sillä vajaan kahden vuoden sairastamisen jälkeen, hän sanoi olevansa valmis tulevaan.

Paul Kalanithin esikoisteos ja samalla hänen ainoa teoksensa Henkäys on ilmaa vain on saanut nimensä hienosta runosta:

Kun pohdit rajaa elämän ja kuoleman,
huomaat: viime henkäys on ilmaa vain.
On vanhat nimet poissa, uudet tuntemattomat:
ruumiista kerran jättää aika, vaan ei sielusta.
Siispä maallisesta ajastasi tee
askeleita elämääsi ikuiseen.

Paroni Brooke Fulke Greville, ”Caelica 83”

Kirja on julkaistu postuumisti ja sen kokosi Abraham Verghese. Elämänpolut saavat yllättäviä käänteitä, se tulee näkyville tästä kirjasta, sillä Paul Kalanithi suunnitteli itselleen kirjailijauraa ja suoritti kirjallisuudesta maisteriopinnot. Yllättäen hän huomasi olevansa kiinnostunut lääketieteen ja kirjallisuuden yhteydestä ja siitä, että hänen kiinnostuksensa ei kenties kohtaa yleisöä. Kiinnostus lääketieteeseen tuli siitä, että läheisten joukossa oli lääkäreitä.

Kirjailijan ura vaihtui pitkään opiskeluun ja lääkärin uraan ja pitkiin uuvuttaviin työpäiviin. Pitkistä uuvuttavista työpäivistä oli apua siihen, että hänet oli huomattu, joka on tärkeää tutkijan urasta haaveilevalle lääkärille. Mutta elämä tarjosi vakavampaa polkua. Paul Kalanithi huomasi olevansa sairas. Vakavasti sairas. Syöpä.

Ja samassa haihtui kuin tuhka tuuleen tulevaisuus, jonka olin mielessäni maalaillut pian toteutuvaksi, tuo vuosikausien ponnistelun tulos.

Vakavasti sairastuminen muuttaa ihmisen elämää. Toisaalta elämältä voi pudota ns. pohja pois, kun sairastaminen maksaa paljon, eikä taloudellista turvaa välttämättä ole tullut ajatelleeksi, kun opiskelee ja valmistuu, seurustelee ja avioituu. Pitkä opiskeluvaihe kirjoittajan elämässä vaikutti siihen, että ongelmia oli ehtinyt syntyä muullakin taholla. Ajatukset myös pyörivät kirjoittamisessa ja siinä, että hän haluaisi kirjoittaa kirjan. Ajatus ehti muistitikulle asti, ja viimeiseksi toiveeksi, että kirja julkaistaisiin.

Paul Kalanithi, Henkäys on ilmaa vain
Suom. Ilkka Rekiaro
Bazar 2016
s. 206
When Breath Becomes Air 2016

maanantai 8. tammikuuta 2018

Camilla Mickwitz: Jason



Tällainen aarre löytyi, kun joulun aikaan etsin tavaroita vintiltä. Camilla Mickwitzin Jason oli lasteni lempikirjoja, ainakin luin sitä heille monet kerrat. Ehkä se oli minun lempikirjani. Kirja on kestänyt hyvin aikaa, sillä se on jo kolmekymmentä vuotta vanha. Kannessa oli jotakin likaa, mutta se lähti rapsuttamalla pois. Sisäsivulla oli yksi sivu teipattu ja yksi joka pitäisi teipata. Hyvin on kirjaa pidetty. Lasten klassikko kuvakirja, joka on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1975.

Kirja kertoo pienestä Jason-nimisestä pojasta ja hänen äidistään Kaarinasta. He asuvat kahdestaan kerrostalossa. Päivät Jason viettää päivähoidossa, kun hänen äitinsä on tehtaassa töissä. Kaarinalla on aina kiire ja hänen pitää tehdä muutakin työtä, että rahat riittävät.

Kirja kertoo mainiolla tavalla lapsille siitä, millaista ihan tavallinen perhearki voi olla.  Jotkin perheet voivat olla pieniä, kuten Jasonin ja Kaarinan perhe on. Elämiseen tarvitaan rahaa ja siksi Kaarina käy töissä ja tekee lisätöitä, mutta Jasonia ajatellen Kaarina jaksaa tehdä pitkiäkin työpäiviä. Lisäksi kirjassa kerrotaan Jasonin leikkikavereista, päivähoitotädistä ja muista tärkeistä asioista, jotka kiinnostavat lapsia. Jason on kuvitettu hauskan hellyttävästi. Kirja on Jason-kirjasarjan ensimmäinen kirja. Kirjasarjassa on neljä kirjaa. Jason palkittiin vuonna 1976 valtion kirjallisuuspalkinnolla.

Mikä kirjasta teki  niin hellyttävän hyvän on se, että kirjan pikku poika on niin mainion näköinen, että hän voisi asua hyvin monessa  eri maassa. Hänellä ja hänen äidillään on mm. paksu musta kihara tukka. Kirjan kaikilla henkilöillä on erilaiset hiukset, jotka on piirretty hauskan pyöreästi. Jo kirjan kansikuva saa hyvälle tuulella, kun katselen sitä ja näen hymyilevän pojan ja nallen, joka myös hymyilee. Mielestäni kirja ja sen kuvitus sopivat erittäin hyvin yhteen.

Camilla Mickwitz (1937-1989) teki yli kaksikymmentä kuvakirjaa ja saman verran animaatioita. Mickwitzin Pikku Kakkoselle tehdyt värikkäät animaatiot, alkutunnus ja jäävaroitus, ovat varmasti tuttuja kaikille suomalaisille. Uskon, että Jasonin, Emilian ja Mimosan tähdittämät kirjat ovat hyvin luettuja nykyajan lapsillekin. Aivan huippulöytö omasta kirjavarastosta.

Camilla Mickwitz, Jason *****
Kuvitus Camilla Mickwitz *****
Weilin+Göös 1987
s. 28
ensimmäinen painos 1975
lastenkirja

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Helmet-lukuhaaste 2018




1. Kirjassa muutetaan
2. Kotimainen runokirja
3. Kirja aloittaa sarjan  
Cole Daniel: Räsynukke
4. Kirjan nimessä on jokin paikka 
Rowling J.K.: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja
9. Kirjan kansi on yksivärinen
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
11. Kirjassa käy hyvin
12. Sarjakuvaromaani
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
16. Kirjassa luetaan kirjaa Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta Eve Hietamies: Yösyöttö
20. Taiteilijaelämäkerta
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
23. Kirjassa on mukana meri
24. Surullinen kirja 
Kalanithi Paul: Henkäys on ilmaa vain
25. Novellikokoelma
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
29. Kirjassa on lohikäärme
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina 
Saastamoinen Anni: Depressiopäiväkirjat 
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
40. Kirjassa on lemmikkieläin
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti
42. Kirjan nimessä on adjektiivi  Raymond Carver: Sateisten päivien jälkeen
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
44. Kirja liittyy johonkin peliin
45. Palkittu tietokirja
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana 
Barton Fiona: Leski  
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Lue sinäkin Helmet-lukuhaasteen kirjoja!