Ann Napolitano: Rakas Edward

 

"Eddie", Jordan sanoo, ja pojat vilkaisevat toisiaan. Veljekset osaavat lukea toisiaan vaivatta. Heidän vanhempansa hämmästyvät usein huomatessaan, että pojat ovat käyneet kokonaisen keskustelun ja tehneet päätöksen täysin sanattomasti. 

Yhdysvaltalaisen Ann Napolitanon uusin  suomennos Rakas Edward oli yhtä kiehtovan tunteellinen kuin hänen aiemmin suomennettu teoksensa Kaunokaisia.  

Rakas Edward teoksen päähenkilö oli 12-vuotias Edward, joka menetti lentokoneonnettomuudessa perheensä. Kirjan sivuilla tunteet ottivat minut usein valtansa ja kyyneleeni valuivat poskilleni. Kirjassa seurattiin Edwardin elämää onnettomuuden jälkeen 18-vuotiaaksi asti, ja toisaalta siinä seurattiin kyseistä lentokonematkaa eri matkustajien näkökulmasta.

Koneen ikkunasta näkyvät Manhattanin teräväpiikkiset rakennukset, Vapaudenpatsaan kohotettu oikea käsivarsi ja joen yli kaartuva silta. Matkustajat liikehtivät istuimissaan etsien asentoa, joka olisi riittävän mukava kuuden tunnin lentoon.

Yllä olevasta lainauksesta huomaa, että lento lähti New Yorkista, jossa Edwardin perhe oli asunut. Perhe oli muuttamassa Los Angelesiin. Muuttotavarat menivät muuttoautoilla. Keskellä matkaa muuttoautot pysähtyivät, ja muuttomiehet kaivoivat tavaroiden keskeltä Edwardin pehmolelun ja toimittivat sen sairaalaan, jossa Edward oli loukkaantuneena, sillä Edward oli ainoa, joka selvisi hengissä kammottavasta onnettomuudesta.

Hän myös tietää - ehkä, ainakin osittain - miksi tuli tänne. Päästäkseen toisen lapsen seuraan, saadakseen tauon aikuisten tiiviistä silmälläpidosta ja huolestuneista katseista.

Yllä oleva lainaus on kirjan tunteellisimpia kohtauksia. Kirjasta on tehty tv-sarja nimeltään Dear Edward, ja toivon todella, että se nähtäisiin myös Suomessa. 

Edward muutti asumaan äitinsä siskon ja hänen miehensä luokse. Heillä ei ollut lapsia, mutta naapurissa asui saman ikäinen tyttö Shay. Shaysta ja Edwardista tuli hyvät ystävät. Ilman Shayta Edwardin elämä olisi ollut todella kurjaa ja masentunutta. Se oli sitäkin, mutta päivä päivältä, viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta Edwardin surullinen olo ja menetyksen tunne parani ja sai uusia muotoja. Rakastin tätä kirjaa.

Ann Napolitanon Rakas Edward kertoi sydäntäsärkevän tarinan pojasta, joka menetti perheensä. 

 

Ann Napolitano, Rakas Edward ***** 💖

Suom. Saara Kurkela

Wsoy 2025

s. 356

Dear Edward 2020

Lentokoneonnettomuus

Suru ja menetys 

Juliana Hyrri: Päivänkakkarameri

 

Juliana Hyrrin sarjakuvaromaani Päivänkakkarameri kertoi lapsuudesta, johon kuului erilaisuuden tuntemuksia ja itsensä etsimistä eri kulttuurien joukossa. Juliana Hyrri kuvasi herkällä tavalla pienen lapsen pelkotiloja ja muita tunteita, jotka kasvoivat pelottavan suuriksi. Kirjasta nousi esille myös niitä ikävämpiä juttuja esim. kiusaamista.

 

Juliana Hyrri on taitava kuvataiteilija, ja kirjan sivuilla on sekä mustavalkoisia piirroksia että värikuvia. Kirjan hahmoissa on herkkyyttä ja tunteet näkyvät todella kauniisti ja sydämeen sattuvalla tavalla.

 

 

Ilmeisesti vanhemmat eivät ihan ymmärtäneet lapsensa itkuherkkyyttä ja pelkotiloja.

 

 

Toisaalta perhe halusi, että lapsi oppii hyvin suomen kielen ja toisaalta haluttiin, että myös syntymäkieli piti oppia hyvin.

 

 

Yllä oleva kuva on aivan kamala, kun ajattelee, miten lapsi pelkää kadottaneensa vanhempansa.

Olen aiemmin blogannut Juliana Hyrrin sarjakuvanovellikirjasta nimeltään Satakieli joka ei laulanut. Mielestäni Juliana Hyrri kuvaa lapsuuden mielenmaisemia, arkipäiviä ja koskettavia tapahtumia hyvin mieleenpainuvasti, herkästi ja runollisesti melkeinpä pelkästään kuvien voimalla. 

Juliana Hyrri, Päivänkakkarameri *****

Kuvitus Juliana Hyrri *****

Suuri Kurpitsa 2022

s.159

Sarjakuvakirja

 

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut

 

Matt Haig: Mahdoton elämä

 

Olin ylösalaisin, kun päätin lähteä Ibizalle.

Englantilaisen Matt Haigin teoksen Mahdoton elämä tapahtumat sijoittuivat Ibizalle, espanjalaiselle saarelle, joka on erittäin tärkeä paikka kirjailijalle. Niin tärkeä, että Matt Haig on omistanut kirjan Ibizalle ja sen asukkaille. 

Kirjan päähenkilö, eläkkeelle jäänyt matematiikan opettaja Grace, sai perinnöksi talon, joka sijaitsi Ibizalla. Päätöksensä lähteä Ibizalle hän teki lopulta sairaalapediltään, jossa makasi suonikohjuleikkauksen jälkeen. Hyvin tavallinen leikkaus siinä iässä. Grace eli hyvin yksinäistä elämää kotonaan neljän seinän sisällä. Mies ja poika olivat kuolleet. Jokin tarkoitus tuolla Ibizalla oli varmasti hänelle.

Taloon verrattuna oma kotini Lincolnissa vaikutti varsinaiselta Hollywood-tason kartanolta. Ehkä juuri tämän takia Christina ei ollut testamentannut taloa kellekään oikeista ystävistään. He eivät halunneet sitä.

Olipas outo talo keskellä ei mitään. Kaikenlaista muutakin oudon yliluonnollista alkoi tapahtua Ibizalla. Miksi juuri Grace oli perinyt talon Christinalta, kun Christinan tytärkin oli vielä elossa ja asui Ibizalla. Lisäksi Christina oli puhunut Gracesta ystävilleen, joten ystävät tunnistivat hänet hyvin. Mutta he eivät tienneet missä, milloin ja mihin Christina oli kuollut. Siinäpä tehtävä, jonka Grace aikoi selvittää sen lisäksi, että tutustui Ibizan maisemiin ja turistikohteisiin.

Olin ollut saari. Mutta Christinan ja La Presencian aniosta olin nyt tajunnut, että saaria ei ollut olemassa. Jos sukeltaa tarpeeksi syvälle, kaikki on yhteydessä kaikkeen. Ibiza ja Lincoln ovat osia samasta maapallosta. 

Mikä se La Presencia olikaan, sen voit ottaa selville tästä ihanan ihmeellisestä ja mielikuvituksellisesta tarinasta, joka on kuin aikuisille kirjoitettu fantasiasatu, jossa hyvä kohtaa pahan, ja taistelu saarenvaltiaasta alkakoon.

 

Matt Haig, Mahdoton elämä *****

Suom. Sarianne Silvonen *****

Aula & Co 2025

s. 414

Ibiza

Fantasia

 

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään 

 

Matt Haig: Keskiyön kirjasto 

 

Matt Haig: Mahdoton elämä 

 

 

Camilla Grebe ja Carl-David Pärson: Vaihdokkaat

 

Toisinaan kun olin oikein keskittynyt johonkin, saatoin melkein unohtaa, mitä oli tapahtunut. Ja kun tietoisuus sitten tuli, se oli kuin nyrkinisku mahaan.

Minun tyttäreni oli kuollut. 

Nuori perhe muutti syrjäiseen taloon maalle Camilla Greben ja hänen poikansa Carl-David Pärsonin teoksessa Vaihdokkaat.  Marika ja Leo olivat menettäneet 6v. tyttärensä onnettomuudessa. Nuorempi tytär suri omalla tavallaan ja se näkyi hänen villissä käytöksessään. Pian perhe huomasi, että muutto oli ollut suuri virhe, ja ennen kuin he ehtivät paeta paikalta, tapahtui jotakin todella ikävää.

"Tervetuloa Sundbyhyn", siinä luki paksuin valkoisin versaalein. Sen alta luin: "Paikkakunta täynnä mahdottomuuksia." 

Alba oli saanut siirron pienemmälle pakkakunnalle poliisin työstään, koska hänellä oli vihanhallintaongelmia. Tuo pieni paikkakunta vaikutti oudon tutulta. Hän alkoi muistaa kaikenlaisia juttuja lapsuudestaan, mutta olivatko ne tosia.

Sundbyssä Alban työkaverina toimi Tore. Heidän oli tarkoitus tutkia vanhoja rikoksia menneisyydestä. Tarina muuttui päivä päivältä yhä oudommaksi. 

On olentoja, joiden pahuus ylittää ihmisen ymmärryksen.

Tulipa luettua todella outo tarina. Ehkä en ollut ihan oikeaa kohderyhmää tällaiselle tarinalle, jossa oli jokin mystinen pahuus, joka vaihtoi ihmisiä toisiinsa, ja piti heitä jossakin pimeässä ulottuvuudessaan. Tietysti loppuelämä, jos pääsi palaamaan sinne, oli täynnnä ikävyyksiä. Alba oli yksi vaihdokkaista. Hänestä voit lukea lisää kirjan sivuilta. Vaihdokkaat teoksessa oli trillerin ja kauhukertomuksen  aineksia todella pelottavalla tavalla.

 

Camilla Grebe ja Carl-David Pärson, Vaihdokkaat

Suom. Petri Stenman

Gummerus 2024

s. 432

Lånaren 2023

Trilleri + kauhu

Kaisu Tuokko: Valhe

 

Eevi otti kirjan uudestaan käteensä ja yritti vielä lukea uudestaan sen prologin. Hetken yrittämisen jälkeen hän antoi periksi ja laski kirjan yöpöydälle pinon päällimmäiseksi. Hän ei halunnut nyt lukea mitään ahdistavaa tai pelottavaa, ja sitä ruotsalaisdekkaristin uutuus olisi epäilemättä hänelle tarjonnut.

Kaisu Tuokon Kristiinankaupunkiin sijoittuva Valhe on kolmas osa Eevi Manner-dekkarisarjassa. Eevi oli äitiyslomalla toimittajan työstään, ja äitiyshormonit tekivät päivistä ailahtelevia. Olisi tehnyt mieli olla vain kaksin vauvan kanssa neljän seinän sisällä, mutta toimittajan mielikuvitus käsitteli aiheita, joita olisi kiva tutkia tarkemmin. Nuoruudenrakkaus oli aihe, jota Eevi olisi halunnut käsitellä syvemmin. Aihe nousi esille kirjasta, jota naisporukka käsitteli kirjapiirissä. Monella oli aiheesta omakohtaisia muistoja, niin Eevilläkin.

"Olisin vain halunnut kysyä häneltä hänen onnettomuudestaan ja siitä, miksei hän koskaan vastannut kihlattunsa Marian kirjeisiin."

Eevi erehtyi lähestymään erästä vanhempaa miestä juttuaiheesta, mutta joutuikin vaaralliseen tilanteeseen, josta joutui tekemään rikosilmoituksen komisario Mats Bergholmille, joka oli Eevin nuoruudenrakastettu. Mats ja Eevi haikailivat edelleen toisiaan. Edellisessä kirjassa tunteet kuumenivat, mutta nyt he pysyttelivät erossa. Saapa nähdä, miten heille käy seuraavassa kirjassa.

Heinäkuinen kesäpäivä ei  olisi voinut olla kauniimpi. Taivas hehkui syvän sinisenä, ja lämmin tuuli hyväili Eevin kyynelten raidoittamia kasvoja, kun hän käveli hitaasti kotiin päin. Tunteet myllersivät hänen sisällään, mutta joka askeleella hän haki voimaa itsestään.

Eevillä oli pieni Aava-tytär  ja aviomies. Koti oli kiva ja työpaikkakin oli vielä jäljellä, vaikka sinne oli tullut uusi ärsyttävä toimittaja äitiysloman sijaiseksi. Elämässä oli siis paljon hyviä tekijöitä. Eevin rakkaus Matsiin ei ollut hävinnyt mihinkään.

Kirjassa käsitellään useampaa parisuhdetta. Esimerkiksi Mats tunsi olevansa ansassa vaativan vaimonsa kanssa. Hiukan oudolta tuntui, kun poliisi keskusteli rikoksista vaimonsa kanssa ja mainitsi myös rikoksiin liittyvät henkilöt. Eivätköhän ne ole salassapidettäviä asioita. Lisäksi vaimo määräsi kenen kanssa mies saa puhua työssään. Aikamoinen määräilijä!

Kaisu Tuokon Valhe jatkoi Eevi Manner-sarjaa varsin mallikkaasti idyllisessä Kristiinankaupungissa.

 

Kaisu Tuokko, Valhe

Otava 2025

s. 297

Dekkari 

Eevi Manner-sarjan 3. osa

 

Kaisu Tuokko: Kosto

Kaisu Tuokko: Yksin 

 

Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa

 

Kun avasin silmäni elokuiseen aamuun, ihmettelin pitkän tovin missä oikein olin. Niin minulle kävi tätä nykyä joka aamu. Pitkien, ikävystyttävien vuosien jälkeen, jolloin minulle ei toiveistani huolimatta ollut kerta kaikkiaan tapahtunut mitään erityistä, kaikki oli juuri muuttunut yhdessä kuukaudessa.

Laura Anderssonin dekkari Kuolema Kulosaaressa aloitti Lili Loimolasta kertovan dekkarisarjan. Lili matkusti vuonna 1946 Amerikasta takaisin Suomeen, ja tapasi laivalla Rikun, josta tuli hänen aviomiehensä. Avioliitto oli sopimusliitto kahden aikuisen ihmisen välillä. Heitä yhdisti kiinnostus  mysteereihin. He ratkaisivat pitkällä laivamatkallaan erään mysteerin, ja toinen mysteeri odotti Helsingissä ratkaisuaan.

Odotettavissa on unohtumaton ilta! Helmi on paikalla juhlissa ja raportoi seuraavassa numerossa kauneimmista puvuista, suussa sulavista herkuista ja illan tapahtumista. 

Lilin ja Rikun piti hankkia eräät kirjeet takaisin. Niinpä he hankkiutuivat Kulosaaressa vietettäviin syysjuhliin. Nuo juhlat olivat liikemies Henry Aaltokosken kotona. Odotettavissa oli oikea seurapiiritapahtuma, ja jopa lehdistö oli paikalla. Kuinka ollakaan, nuo kirjeet olivat kenties kyseisellä talolla. Mutta tutkimusmatkallaan talon sopukoissa, Lili kuuli eräästä oudosta katoamistapauksesta. Sehän piti tietysti selvittää.

En - onnekasta kyllä - ollut aikaisemmin ollut poliisiautossa. Enkä arvannut astuessani New Yorkissa Ile de Francen kyytiin, kuinka nopeasti tulisin omasta tahdostani päätymään Helsingin poliisiasemalle.

Loimolan pariskunta tapasi komisario Elias Huhdan syysjuhlissa. Niinpä he marssivat poliisiasemalle puhumaan hänelle katoamistapauksesta. Niinhän siinä kävi, että pian Lili ja Riku huomasivat istuvansa poliisiauton kyydissä, ja matkan suunta oli jälleen Kulosaari ja siellä Aaltokosken talo. Tutkimusmatkallaan Lili löysi puutarhasta haudan.

Laura Anderssonin dekkari Kuolema Kulosaaressa kuljetti sotienjälkeisen Helsingin kaduilla ja kujilla. Kaikesta oli puutetta, mutta osa ihmisistä vietti silti äveriästä ja hyvinvoivaa elämää. Ihmisillä oli silti omat salaisuutensa, rikkaillakin, ja niitä oli vaarallista tutkia. Lili Loimola pisti nokkelat aivonystyränsä toimimaan ja selvitti miehensä Rikun ja komisario Huhdan avulla seurapiireihin pesiytyneen rikosmysteerin.

 

Laura Andersson, Kuolema Kulosaaressa

Otava 2022

s. 415

Dekkari

Lili Loimola ratkaisee - sarjan 1. osa

1940-luvun Helsinki

Cosy crime

Queer

Ragnar Jónasson ja Katrín Jakobsdóttir: Reykjavik

 

Saarelta avautui hieno näköala kohti kapean lahden takana erottuvaa Reykjavíkia. Se oli hyvää vauhtia kasvamassa suurkaupungiksi - uusia asuinalueita putkahteli joka puolelle, ja kukkulan päälle oli kohoamassa näyttävä, moderni kirkko.

Islantilaisten Ragnar Jónassonin ja Katrín Jakaobsdóttirin dekkarissa Reykjavik tapahtumien alkupiste sijoittui vuoteen 1956. Silloin nuori poliisi Kristján oli saanut tehtäväkseen käydä Reykjavikin lähistöllä olevalla saarella, sillä sieltä oli kadonnut nuori tyttö. Tuo katoaminen varjostaisi kyseisen poliisin koko työuraa, sillä se oli ratkaisematta edelleen kolmekymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1986. Silloin eräs nuori ja innokas toimittaja halusi ratkaista katoamismysteerin. Missä Lara oli? Oliko hän vielä elossa vai kuollut?

Miksei poliisi tutkinut Videytä perusteellisemmin?

Toimittajalle tapahtui liikenneonnettomuus kesken katoamistutkinnan. Hänen siskonsa Sunna kiinnostui jutusta ja päätti tehdä jutun loppuun. Sunna oli kuitenkin paljon varovaisempi, sillä hän ei halunnut samanlaista kohtaloa kuin veljensä oli saanut. Sunna oli nimittäin varma, että veli oli vaiennettu katoamistapauksen vuoksi.

Minä en tiedä näistä naisista mitään, sinä saat varmasti selville enemmän, jos vain teet vähän salapoliisityötä.

Sunna ratkaisi koko jutun. Apuna hänellä oli veljensä muistikirja ja veljen tyttöystävä. Tehtävä vaati lopulta pimeyttä sekä eräällä hautausmaalla käyntiä. Mutta tekijä oli vielä tuntematon ja todella arvaamaton...

Ragnar Jónassonin ja Katrín Jakobsdóttirin dekkari Reykjavik huokui menneisyyden mysteereitä.

ps. kirjan kansikuva on mielestäni liian synkkä, sillä tapahtumat tapahtuivat enimmäkseen kesäaikoina.

 

Ragnar Jónasson ja Katrín Jakobsdóttir, Reykjavik

Suom. englantilaisesta käännöksestä Enni Vanhatapio

Tammi 2023

s.331

Dekkari

1956-1986

Juhannus