perjantai 24. tammikuuta 2020

Niina Mero: Englantilainen romanssi




Minä odotin Englannilta Midsomerin kaltaisia herttaisia, joskin murha-alttiita pikkukyliä, vilkkaita katuja, sinisadeköynnöksiä oviaukoissa, pubeja ja nurmikattoja, ja yleisesti ottaen ihmisiä. Maisema oli aran vehreä, mutta autio, ja muistutti minua siitä, että Englannissa maa oli kallista, harvojen yksityisomaisuutta.

Niina Meron esikoiskirja Englantilainen romanssi oli kutkuttanut lukuhalujani jo pidemmän aikaa, joten olipa kiva, kun vihdoin sain sen luettua. Romanttista chick litiä, mutta kirjassa oli tosi kiva meininki. Tapahtumat sijoittuivat Englantiin. Vastahakoinen Nora sai kutsun siskonsa häihin, sillä Heli-sisko oli asunut jo useamman vuoden aatelismiehensä kanssa vanhassa kartanossa, ja nyt oli tullut aika sanoa tahdon. Heli lähetti jopa lentolipun Noralle, jotta sai siskonsa luokseen kaasoksi. Nora oli vastahakoinen yleensä kaikkeen, he olivat todella vastakkaiset luonteet Helin kanssa. Heli oli pieni ja vaalea ja hyvätapainen, Nora tumma, tatuoitu ja suorapuheinen.

Hän ei esittäytynyt minulle, ja haistoin hänen ilmeestään, että häntä ei myöskään kiinnostanut, kuka tai mikä minä olin. Hän teki vain työtään, mitä se sitten ikinä olikin, kummitteli kartanon ullakolla tai ruokki kellarissa ketjuissa pidettäviä hirviöitä.

Noran saama vastaanotto kartanossa ei ollut herttaisimmasta päästä. Hän oli todella utelias luonnoltaan, ja hankkiutui yleensä hankaluuksiin suorapuheisuutensa vuoksi. Näin tapahtui myös ensimmäisenä iltana illallisella kartanossa, sillä Nora onki heti selville perheen pahimman vaietun salaisuuden. Helin sulhasella oli isoveli, josta hän ei ollut puhunut mitään. Veli oli kadonnut kymmenen vuotta aiemmin. Tämä salaisuus kannatteli kirjan tapahtumia loppuun saakka, joten kannattaa olla tarkkana, mitä milloinkin tapahtuu. Nora oli tarkkana kuin porkkana ja selvitti melkein koko mysteerin. Siinä samalla tuli vietettyä pitkä kartanoloma, tutustuttua ympäristöön, Oxfordin yliopistoon, ja paikallisiin ihmisiin, miehiin.  Vaikka Nora oli päättänyt syvästi, ettei antaudu lähempiin tekemisiin yhdenkään miehen kanssa.

Hengitin kirjojen tuoksua ja elin. He olivat siellä kaikki. Kaikki minun kuolleet romantiikan sankarini, tuberkuloottinen Keats, rannalle huuhtoutunut Shelley, sodan ja sairauksien runtelema Byron ja vanhan koulun oopiumisti Coleridge.

Nora rakasti kirjoja, ja hän teki kirjallisuudesta gradua. Englannissa hän pääsi rakastamansa kirjallisuuden pariin, vanhat, kuolleet runoilijat. Kuolema oli aihe, joka kiinnosti häntä. Kuolemaan liittyviä juttuja löytyi myös hänen iholtaan. Myös taulut, joihin liittyi kuolema, olivat hänen sydäntään lähellä. Nora yllätti monet paikalliset tiedoillaan kirjallisuudesta, sillä ulkonäkönsä puolesta hänestä luultiin aivan jotain muuta.

Niinhän siinä pääsi käymään, että Englanti näytti lumovoimansa Noralle. Tämä suorapuheinen daami huomasi sydämensä läpättävän uhkaavasti erään upean miehen lähellä. Nora huomasi myös, että ”moni kakku päältä kaunis”, ja ”koiraa ei ollut karvoihin katsominen”. Loppupuolella tapahtumiin liittyi myös paikallinen poliisi tyköistuva puku päällä kuin suoraan tv-ohjelmasta. Noralle olisi siis löytynyt kiinnostavia seuralaisia useampiakin. Tämä hauska kirja oli täynnä huvittavia tapahtumia, ja osin vakavampiakin tapahtumia, mutta viihdyin tosi paljon Noran ja Edgarin seurassa. Plussaa kissan upeasta nimestä, Ozzy. Meidän Ozzy sanoo kirjan kissa-Ozzylle wuf, hyvä nimi!

Niina Mero, Englantilainen romanssi
Gummerus 2019
s. 379 + sitaatit, viittaukset ja maalaukset 3s.
Chick lit

Oman kirjahyllyn aarre
Helmet lukuhaasteen kohta 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli

tiistai 21. tammikuuta 2020

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli


Minun nimeni on Emilia. Tämä on minun versioni siitä, mitä kaivoksessa tapahtui. Enkä tarkoita pelkkää Voiton Kaivosta, eristäytynyttä pikkukaupunkia korkealla kalliolla, vaan toista sen alapuolella, rykelmää käytäviä ja kuiluja, kasvavaa tyhjyyttä syvällä maan sisällä. Tarinani on erilainen kuin se jonka voi lukea lehdistä tai aikakirjoista, totuus ei koskaan ole yksi ja ainoa.

Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian. Kirja on upea scifi- ja jännitystarina, jonka tarinassa 16v. Emilia tempautui tapahtumien pyörteisiin, tapahtumien, jotka johdattivat hänet menneisyyteen, ja jonka aikana hän tutustui lähemmin nuoreen äitiinsä. Emilia kasvoi isovanhempiensa hoidossa talossa, joka oli ainoa vanha talo uuden kerrostalokompleksin sisällä. Alue oli nimeltään Voiton Kaivos. Alueella kuului yötä päivää outo jytinä ja maa värähteli. Maan alta kaivettiin jotakin. Alueelle oli kulkenut yksi linja-auto kerran päivässä, mutta pian sekin kiellettiin. Asukkaat olivat outoja ja johtaja oli outo. Emilialla oli vain yksi ystävä, Mitek.

Ei ollut epäilystäkään, etteikö Kaivoksen autonomian vuosipäivä olisi ollut suurin Voitonjuhla Kaivoksen vuodenkierrossa. Sadat ja taas sadat valitut vyöryivät paikalle nähdäkseen edes vilauksen Johtajasta ja kuullakseen mitä sanottavaa hänellä oli.

Kaivoksen asukkaat pukeutuivat Voitonjuhlaan puhtaan valkoisiin vaatteisiin. Arkisin he pukeutuivat harmaisiin työvaatteisiin. Emilia oli siinäkin poikkeus, sillä hän pukeutui värikkäästi, joten jos hän aikoi osallistua juhliin, hänen piti osallistua pukeutumalla valkoisiin. Voitonjuhlissa julistettiin aluksi juhlan paras ilmiantaja. Tämän jälkeen julistettiin ilmiannetut. Sitten tuli johtajan puhe, jossa hän antoi ilmiannetuille anteeksi ja julisti uusia sääntöjä… On tullut aika…

Tämä on lopuista ensimmäinen.
Olen miettinyt miksi en heti tajunnut mitä oli tapahtunut. Vei monta tuntia ymmärtää jotain mikä oli ilmiselvää. Ensin ajattelin että olin kuollut, sitten että olin unessa. Lopulta yritin uskoa, että olin mennyt sekaisin ja näin harhoja. Olin valmis uskomaan mitä tahansa muuta kuin sen mitä oli oikeasti tapahtunut.

Kukapa voisi uskoa, että on joutunut jostakin syystä menneisyyteen. Emilia joutui menneisyyteen, koska kaivoksessa tapahtui jotakin, kun he olivat tutkimassa sitä Mitekin kanssa. Koska menneisyydestä ei ollut poispääsyä, Emilia aikoi vaikuttaa menneisyyden tapahtumiin siten, että hänen äitinsä ei kuolisi. Kirjan tapahtumista voit seurata miten Emilia aikoi tapahtuman estää. Eihän häntä esimerkiksi ollut olemassakaan menneisyydessä. Pian hän oli äitinsä ja tämän poikaystävän kaveri. Tapahtumat kiihtyivät, kun Emilian äiti huomasi odottavansa vauvaa. Hän oli kauhuissaan. Poikaystävän kanssakin oli jatkuvasti riitoja. Tätä ennen kaverukset olivat liittyneet alueen nuorisojärjestöön, jota johti eräs Emilian tulevaisuudessa tuntema henkilö. Tuosta henkilöstä muodostui tarinan paholainen, mutta Emiliahan tiesi sen jo ennestään.

Kirjan alku tuntui tosi sekavalta. Ensimmäinen lainaus on mielestäni kirjan alun järkevin kappale. Alueella oli siis vanha kaivos, jonka viereen oli rakennettu Voiton Kaivos niminen asuinalue, joka oli laajentunut ja sisälsi kaiken alueella tarvittavan. Asukkaat tekivät alueella työt, lapset kävivät alueella päivähoidossa ja koulua, siellä oli kaupat, kirjastot ym. mitä tarvittiin. Alueen ulkopuolelle lähtijät hylättiin, eikä heitä mainittu. Tuo kaivos-nimi harhautti. Samoin se, että Emilian isoäiti oli myös nimeltään Emilia, ja jossakin tarinan osassa oli kaksi Emiliaa, ja toista kutsuttiin eri nimellä. Minun pää oli ihan pyörällä, mutta ehkäpä se oli tämän tarinan tarkoituskin, ajatusten ja ajan sekoittaminen. Kun pääsin tarinan imuun, se vei minut pyörremyrskyn tavoin mukanaan. Olin mukana lopunajan tuhoavassa salajuonessa, jonka vain Emilia kykeni ratkaisemaan, mutta kumpi Emilia, menneisyyden vai tulevaisuuden Emilia.

Marisha Rasi-Koskinen, Auringon pimeä puoli *****
Wsoy 2019
s. 366
Nuorten scifikirja

lauantai 18. tammikuuta 2020

Eeva Park: Viimeisellä rajalla



Tämä on ei-kenekään-maata. Olemme vapaita, kuten ne, joilla ei ole enää mitään, aina ovat. Valosta ja vedestä vastaa täällä taivas, joka on keskipäivälläkin tumma ja himmeä. Kuukausi sitten pelkäsin tätä kaikkea, mutta en enää. Tänään muuttuu kaikki.
Tänään ostan aseen.

Virolaisen Eeva Parkin teos Viimeisellä rajalla kertoo nuoresta naisesta, joka oli joutunut ihmiskaupan uhriksi, ja joka aikoi kostaa henkilölle, joka ahneudessaan teki julman petoksen myymällä hänet julmasti rikollisjoukolle, joka ei arvostanut ihmisoikeuksia eikä lakia. Tuosta hetkestä alkoi petoksen kohteeksi joutuneen päähenkilön kurja ala-arvoinen elämä, sillä rikollisjoukko möi häntä jokaiselle, joka maksoi siitä. Itse he raiskasivat, hakkasivat ja pitivät vankina muiden samanlaisten joukossa. He pystyivät surmaamaan vastaan hangoittelijat silmääkään räpäyttämättä. Ainoastaan suunnitelmat paosta pitivät päähenkilön hengissä.

Ase sopi täydellisesti käteeni, sormet asettuivat kuin itsestään niille varatuille paikoille – peukalo painui virittimelle ja etusormi liipaisimelle -, mutta olin aivan yhtä suojaton kuin ennenkin.

Päähenkilö pääsi pakoon rikollisjoukolta Berliinissä, mutta tiesi, että hän olisi kuoleman oma heti, kun he saisivat vihiä, missä hän on. Hän palasi kuitenkin hiljaisuudessa Tallinnaan, ja asui katulasten ja muiden syrjäytyneiden seurassa vallatuissa rakennuksissa. Sielläkään ei aina saanut olla rauhassa, sillä tallinnalaiset rikolliset etsivät myytävää irtolaisista ja varsinkin lapsista. Sitten hän sai aseen, ja oli valmis kostoretkelle.

Laukaukset kantautuivat kauas järven sileää pintaa pitkin ja niiden kaiku palasi takaisin yhä uudestaan ja uudestaan.

Eeva Park avaa Viimeisellä rajalla teoksen tarinaa auki psykologisen trillerin tavoin. Päähenkilö tietää, että hänellä ei ole pitkästi aikaa suorittaa tehtävä, jonka hän on aikonut tehdä. Hän on tullut viimeiselle rajalle, enää ei ole paluuta. Teki hän mitä teki, eli missä eli, hän oli aina vaarassa, ja hänen läheisensä olivat vaarassa. Kukaan ei saanut tietää missä hän oli ja mitä teki, mutta hän tarvitsi aseen. Hän tarvitsi aseen puolustaakseen itseään ja hän tarvitsi aseen kostoa varten. Hän ei aikonut palata rikollisjoukon vangiksi, ja samalla ihmiskaupan uhriksi. Hän oli kokenut liikaa, hän oli nähnyt liikaa, ja hän tiesi liikaa, joten häntä ei jätettäisi henkiin.

Eeva Parkin Viimeisellä rajalla on kylmäävä tarina nuoresta naisesta, joka halusi kostaa. Kukaan lukijoista ei voi syyttää häntä hänen teoistaan. Kukaan ei voi esittää olevansa parempi ihminen kuin hän. Hän oli julman ihmiskaupan uhri.

Eeva Park, Viimeisellä rajalla
suom. Sanna Immanen
Into 2019
s. 230
Löks löpmatuses 2004


Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa

torstai 16. tammikuuta 2020

Antti Rönkä: Jalat ilmassa




Piittaamaton, puolueeton hiljaisuus huokui kaikesta mitä näin. Kiipeilytelineet, keltaiset puut, pyörätelineet, koulun harmaat ikkunat, kaikki odottivat hiljaa ja julistivat hiljaisuudellaan: se mikä tapahtuu, se tapahtuu.

Antti Röngän esikoisteos Jalat ilmassa oli aluksi teos, jota en halunnut lukea, sillä minulla oli etukäteen tunne, että luen jotakin, mikä on liian tunteellista, ja liiaksi kirjailijan yksityiselämää koskettavaa. Kirjablogit kirjoittivat niin hienoja arvioita teoksesta, että uskalsin varata kirjan. Poikani oli koulukiusattu, joten luen kiusaamistarinat tiikeriäidin silmillä, valmiina puolustamaan, valmiina taisteluun, ahdistuen ja peläten, sydän vuotaen kyyneleitä. Sitten kohtasin Aaron, epävarman nuorukaisen, kirjan henkilöhahmon, jonka lapsuuden ja nuoruuden pilasivat ikävät ikätoverit.

Sä olet ihan tyhmä. Sä olet helvetin tyhmä ja ruma. Sua pitäis vetää turpaan.

Aarolla ei ollut yhtään kaveria koko kouluaikana, eikä vanhemmat puuttuneet asiaan. Omilla lapsillani oli aina kavereita. Kaapit tyhjenivät ruoasta ja pelisessiot olivat pitkiä. Välillä kaverukset kävivät pelaamassa jalkapalloa tai jääkiekkoa ulkona. Lasten lapsuus ja nuoruus oli sosiaalista, energistä ja nälkäistä. Pääkiusaaja oli samalla luokalla koulussa, samoin kuin Aaron kiusaaja. Kiusaajan kaverit olivat mukana kiusaamisessa ja yleensä muu luokka oli hiljaa. Kiusaaminen tuli hiljaa hyväksytyksi. Näin oli ollut ja se jatkui.

Onneksi omat lapseni uskalsivat puhua kiusaamisesta. Olivat puhuneet myös opettajalle, mutta sehän oli yhtä tyhjän kanssa. Kun kuulin, että lapseni päätä oli hakattu seinään ja hoettu, että hänen iso päänsä on tyhjää täynnä, otin asian heti puheeksi kiusaajan äidin kanssa, kiusaajan ja omien lasteni seistessä vieressä. Lisäksi muita vanhempia ja lapsia oli ympärillä. Eihän kiusaaja lopeta, se on puhuteltava aina uudestaan, niin kauan, että se loppuu. Ja se on vanhempien velvollisuus tehdä. Aaro ei puhunut asiasta kenellekään. Kun vanhemmat kysyivät, hän kielsi kaiken. Kaikki oli hyvin.

En ole vuosikausiin ajatellut kenenkään toisen kärsimyksiä ja tunteita näin paljon. Olenko koskaan ajatellut toisen kärsimyksiä ja tunteita näin paljon? Kaikki vuodet näin vain itseni, oman tuskani, vaikka toisilla saattoi olla asiat paljon huonommin. Voi helvetti.

Aaro pääsi opiskelemaan yliopistoon ja muutti pois kotoa. Alkoi tutustuminen muihin opiskelijoihin, mutta eihän se onnistunut, kun ei ollut aiemminkaan onnistunut. Elämä pyöri lääkkeiden ja alkoholin merkeissä, opiskelu oli sivuseikka. Sitten elämään asteli nuori nainen, ja Aaro ajatteli sen olevan rakkautta ensi silmäyksellä. Heillä molemmilla oli oma vaikea menneisyytensä, mutta Aaro oli sulkenut menneisyyden sisälleen. Kaikki oli hyvin.

Antti Röngän Jalat ilmassa teos riipaisee tavalla, joka saa kyyneleet valumaan ja tunteet kuohumaan. Miksi koulumaailma on niin täynnä kiusaajia? Miksi tehdään suuria kouluja, joihin ei riitä tarpeeksi valvojia välitunneille? Miksi kiusaamisilmiö ei katoa, vaikka kouluissa tehdään yliopistossa suunniteltuja tunnetaitokoulutuksia? Pahimmat kiusaamisjutut tulevat nykyisin ilmi netistä, kun oppilaat kiusaavat siellä toisia oppilaita. Tämä on niin valtava ongelma, että siihen pitäisi yhteiskunnan ja lainsäätäjien puuttua tiukalla kädellä. Kiusaajat pitää saada vastuuseen. Lisäksi toivon opettajilta herkempää tajua nähdä luokkahierarkia ja sen sisäinen kiusaamisasetelma, sillä jokaisesta luokasta löytyy se, joka asettuu muiden yläpuolelle kiusaajaksi.

Antti Röngän Jalat ilmassa osoittaa miten herkästi ihmismieli suistuu raiteiltaan muiden ihmisten tekojen seurauksena. Kirja on rosoinen nuoren miehen kasvukertomus, jonka ikävät kokemukset tekevät lukemisesta ahdistavaa ja samalla liikuttavaa.

Antti Rönkä, Jalat ilmassa
Gummerus 2019
s. 224

tiistai 14. tammikuuta 2020

Jeffrey Eugenides: Oikukkaat puutarhat


 
Eräänä päivänä sataa taas lunta. Pysähtyessään ikkunan ääreen Della tuntee äkillistä halua astua ulos ja lähteä kävelemään lumisateeseen. Niin kauas kuin vanhat jalat kantavat. Hän ei tarvitsisi edes rollaattoria. Ei tarvitsisi mitään. Kun Della katsoo ikkunalasin takana pyörteilevään lumeen, hän tuntee tähyävänsä omiin aivoihinsa.

Amerikkalaisen Jeffrey Eugenidesin novellikirja Oikukkaat puutarhat alkaa hyvin ajankohtaisella novellilla Valittajat. Novellin päähenkilö on vanhusten palvelutaloon sijoitettu yli 80-vuotias Della. Palvelutalossa hän tuntee olevansa sijoitettu lukkojen taakse kuolemaan. Omat pojat olivat huolestuneita äidin muistin huononemisesta ja ajattelivat tietysti, että tärkeintä on, että äiti on turvassa, ja se turvassa oleminen tarkoitti lukkojen takana olemista. Lukkojen taakse lukitseminen voi tarkoittaa myös jotain muuta. Vanhuutta pitäisi arvostaa enemmän. Vanhukset ansaitsevat hyvää hoitoa ja parhaita palveluita, mutta myös mielekästä tekemistä. Lue novellista, mitä Eugenides suunnitteli Dellan loppuelämälle. Kirja sisältää kymmenen novellia, jotka ovat ilmestyneet 1980-2010-luvuilla.

Punatauti oli tutustuttanut hänet läheisesti omiin sisuskaluihinsa: hänellä oli selkeä käsitys vatsastaan, paksusuolestaan, ja hän tunsi sileän, lihaksikkaan putkiston, josta hän koostui. Polte alkoi korkealla suolistossa. Sitten se kulkeutui kuin käärmeen nielaisema muna, laajentuen, venyttäen kudosta, kunnes se vavahduksien saatteleman putosi, ja hän räjähti veteen.

Nuori Mitchell oli lähtenyt kiertämään Aasiaa kaverinsa kanssa novellissa Lentopostia. Yllä oleva lainaus koskee hänen sairauttaan, novelli kertoo yksityiskohtaisesti ripulin vaiheista. Hyvin tuttua varsinkin Aasiassa matkaaville. Kontrastina Mitchellille on hänen kaverinsa, joka ei sairastunut. Sen verran olen sairastanut elämäni aikana ripulia, että tiedän, minkälainen tauti on. Se on paha. Mitchell kirjoittaa kotiinsa kirjeitä, mutta ne eivät rauhoita vanhempia, päinvastoin. Matkailusta voi kirjoittaa näköjään eri näkökulmasta katsottuja novelleja. Tällä kertaa sairaspediltä.

Oli lainattava mies, jolla oli kunnolliset hampaat, kroppa ja aivot eikä mitään vakavia sairauksia, ja miehen oli oltava valmis kiihottautumaan yksityisin fantasioin (joihin Tomasinan ei välttämättä tarvinnut sisältyä) saadakseen aikaan piskuisen mutta tälle suurhankkeelle eli vauvan saamiselle välttämättömän ruikkauksen.

Tomasina oli neljänkymmenen, ja biologinen kello tikitti tuhatta ja sataa, sillä hän halusi vauvan. Kaikki keinot olivat sallittuja. Enää ei olisi miehellä eikä avioliitolla niin väliä. Näin kutkuttavan epätoivoinen tilanne oli Liemipumppu novellin Tomasinalla. Lapsettomuus ei ole mikään kepeä aihe. Eugenides hoiti tämän vaikean aiheen juonikkaasti, mutta onnellisesti. Vauva syntyi ja voi hyvin.

Loput novellit ovat nimeltään Vanhaa musiikkia, Lomaosake, Kuka on pahis, Oraakkelivulva, Oikkujen puutarha, Uudet perustukset ja Tuoreessa muistissa. Novellit ovat arkisia ja voivat koskettaa ketä tahansa tavallista ihmistä. Eugenidesin tyyliä on kuvattu ironiseksi ja paikoin jopa hauskaksi. Kirjailija sai vuonna 2003 Pulizer-palkinnon romaanista Middlesex. Jeffrey Eugenidesilla on selkeästi ollut pientä pilkettä silmäkulmassa, kun hän on kirjoittanut teoksensa Oikukkaat puutarhat novellit terävällä, mutta erinomaisen ansiokkaalla tyylillä.

Jeffrey Eugenides, Oikukkaat puutarhat
suom. Arto Schroderus
Otavan Kirjasto 2019
s. 296
Fresh Complaint 2017
Novellikirja




sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Geir Tangen: Sydämenmurskaaja


Pienen hetken ajan ei ollut mitään muuta kuin nämä sanat. Maailma pysähtyi ja pidätti henkeään.
- Hän makaa siellä kuolleena. Jotenkin ihan jäykkänä.
Viimeiset lauseet korvissa kaikuen Viljar kompuroi ovesta ulos ja kiviportaita alas. Hän kaivoi autonavaimet taskusta samalla kun juoksi rantakatua minkä jaloistaan pääsi kohti autoaan, joka oli pysäköity kadun toiseen päähän.

Norjalaisen Geir Tangenin Sydämenmurskaaja aloitti heti alkuunsa räväkällä ja silmät revähdyttävällä menolla. Nyt lähdettiin heti kirjan alusta liikkeelle sellaisella voimalla, että sydän ryskytti rinnassa tuhatta ja sataa. Ensimmäisestä dekkarista Maestrosta tutuksi tullut toimittaja Viljar Gudmudson sai pojaltaan Alexanderilta sydämen pysäyttävän puhelinsoiton. Poika tarvitsi apua välittömästi. Viljar tiesi, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, kun hänen poikansa on asialla, sillä hänellä on ADHD.

Alex ei voinut millään uskoa, että kotibileiden jälkeisenä aamuna kaikki voi mennä totaalisesti pieleen. Se mitä hänen ystävälleen oli tapahtunut ja se, että häntä pidettäisiin syyllisenä tuohon kuolemaan. Vaikka hän sekoili ja teki tyhmyyksiä, silti hän ei tekisi ystävälleen sitä mistä häntä syytettiin, vaikka hän ei muistanut mitään. Ainoa asia, minkä Alex keksi oli ajaa poliiseja karkuun isän uudella autolla. Tosin hänellä ei ollut ajokorttia, eikä hän ollut käynyt autokoulua.

Saan olla hyvilläni kun minulla on vielä pää joka painaa tyynyyn sitten kun se aika tulee. Tällä miehellä ei enää ole…

Pian metsästä löytyy toinen nuoren henkilön ruumis ja muutaman päivän päästä kolmas. Yhteistä näille nuorille henkilöille oli, että he olivat tummaihoisia. Oliko liikkeellä jokin taho, joka tappoi tummaihoisia ulkomaalaistaustaisia nuoria. Poliisin katse kiinnittyi uusnatsijärjestöön. Myös Viljar oli aloittanut omat tutkintansa aiheesta ja päätyi samoihin uusnatseihin. Mutta Viljar yllättyi siitä, keitä uusnatseihin kuului, sillä he värväsivät myös…

Geir Tangen kirjoittaa hurjan vauhdikkaita dekkareita. Sydämenmurskaajan tutkimukset pyörivät suht pienessä piirissä. Kirjassa seurattiin mitä kotibileissä tapahtui ja keitä siellä kävi. Maestrosta tutuksi tullut Lotte Skeisvoll jäi edellisen kirjan jälkeen pitkälle sairaslomalle, mutta se ei häntä juurikaan auttanut. Tapahtumat pyörivät edelleen mielessä, eikä hän pystynyt johtamaan tehokkaasti alaisiaan. Virheitä tapahtui. Lopulta hänet siirrettiin syrjään poliisityöstä. Tosin Lotte jatkoi tutkimuksiaan sivusta, ja antoi vinkkejä luotettaville alaisilleen. Lotte oli läheinen Alexin ja Viljarin kanssa, ja hän teki kaikkensa auttaakseen heitä, vaikka sitten oman jaksamisensa uuvuttamana.

Geir Tangenin dekkarisarja sai ansiokkaan toisen osan, Sydämenmurskaajan. Kirjailija on yläasteen opettaja ja pyörittää samalla Norjan suosituinta rikolliskirjallisuus-blogia. Sarjan kolmas osa on julkaistu Norjassa ja toivottavasti se suomennetaan pian. Tässä dekkarisarjassa on ytyä.

Geir Tangen, Sydämenmurskaaja
suom. Päivi Kivelä
Otava 2018
s. 456
Hjerteknuser 2017

 Geir Tangen: Maestro

Helmet 2020



Helmet-lukuhaaste 2020

1.   Kirja on vanhempi kuin sinä, D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja  
2.   Iloinen kirja
3.   Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti
4.   Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
5.   Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja
6.   Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella
7.   Kirjassa rikotaan lakia, Geir Tangen: Sydämenmurskaaja
8.   Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi
9.   Kirjassa kohdataan pelkoja Pauliina Aminoff: Äiti meidän,tosielämän selviytymistarina
10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa, Eeva Park: Viimeisellä rajalla
11. Vaihtoehtohistoria
12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera
13. Kirjassa eksytään
14. Urheiluun liittyvä kirja
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli, Niina Mero: Englantilainen romanssi
17. Tutkijan kirjoittama kirja
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja,
21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta
22. Kirjassa on epäluotettava kertoja, E. O. Chirovici: Kirjassa on epäluotettava kertoja
23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa
25. Kirjassa ollaan saarella
26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö
27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani
28. Tulevaisuudesta kertova kirja
29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva
30. Kirjassa pelastetaan ihminen
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla
,
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu, Louise Penny: Kylmän kosketus
39. Kirjassa lennetään
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan, Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
42. Kirjassa on isovanhempia, Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli
43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja, Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa, Jeffrey Eugenides: Oikukkaat puutarhat
45. Esikoiskirja, Antti Rönkä: Jalat ilmassa
46. Kirjassa on sauna
47. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet, Joyce Carol Oates: Syntipukki
48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja