Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Myönnettäköön kyllä, että saattaa tuntua ikuisuudelta, kun oma ulkonäkö vanhenee vain vuosikymmenen siinä missä muu maailma siirtyy Napoleonin kuolemasta aina ensimmäiseen kuukävelyyn.

Brittiläisen Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään teoksen päähenkilö Tom Hazard on 439 vuotta vanha, mutta näyttää nelikymppiseltä. Miten se on mahdollista selviää kirjan hämmästyttävästä tarinasta, joka sisältää sekä historiaan hyppääviä päähenkilön muistoja että hänen nykyaikaan sisältyvää elämää Lontoossa.

Tom Hazard on siis syntynyt keskiajalla Ranskassa, ja syy miksi hän äitinsä kanssa muutti Englantiin oli se, että Tom ei vanhentunut, eikä hänen ulkonäkönsä muuttunut, kuten muilla ihmisillä. Aika oli taikuuden ja mytologian aikaa, mutta noidat olivat kaiken pahan alku ja juuri. Tomin äiti oli selvästi noitunut poikansa, vaikka ei ollutkaan. Kirjan tarinasta löytyi muitakin satoja vuosia vanhoja ihmisiä. Yhteistä näille ihmisille oli se, että heidän piti vaihtaa asuinseutuansa tiheään tahtiin, etteivät asukkaat huomaisi, että kyseiset ihmiset eivät vanhene ulkonäkönsä puolesta.

Tom oli viettänyt mielenkiintoista elämää. Koska hän oli hyvä soittamaan eri instrumentteja, hän pystyi elättämään itsensä vuosisadoilta toisille muusikkona tai kiertävänä soittajana. Laivoillekin hän pääsi töihin, koska soitti hyvin. Tarinan historiallisessa hengessä tavataan useita kuuluisuuksia mm. Shakespieren, joka tietysti halusi Tomin soittamaan näytelmäänsä.

Tom oli yhden naisen mies, mutta rakas eli vain viisikymmentä vuotta. Avioliitostaan hänellä oli tyttö, joka oli perinyt isänsä taakan eli pitkän iän. Isä ja tytär etsivät toinen toistaan muuttuvassa maailmassa. Kirjan sivuilta voit lukea tarkemmin heidän vaiheistaan. Nykyisyydessä Tomilla oli pientä ihastusta ilmassa työkaverinsa kanssa. Jo oli aikakin, kun oli monta sataa vuotta ikävöinyt Rosea.

Ihastuin sangen suuresti tähän Matt Haigin erikoiseen kirjaan. Päähenkilö on kuin aikamatkailija, mutta sillä erotuksella, että hän ei hyppele vuosien ylitse, vaan elää ne kaikki. Keho toimii erityisesti. Maailmassa on sellaisia lapsia, jotka sairastavat geneettistä tautia, joka vanhennuttaa heidät ennen aikojaan. Kirjassa on aika jännä ajatus se, että ihminen voisi elää satoja vuosia vanhentumatta kovin paljon, kuten Tom Hazard eli. Tietysti draaman kaareen kuului myös ikävät ihmiset, jotka halusivat pahaa erityisille ihmisille. Heitä on ollut aina ja tulee jatkossakin valitettavasti olemaan. Matt Haig on kirjoittanut aikamoisen historiallisen kertomuksen, joka kietoi minut heti ensi sivulta pauloihinsa.

Oli vain yksi ainoa ajan sirpale ja siinä tämä rakkauden nuppu, jonka olimme istuttaneet.

Matt Haig, Kuinka aika pysäytetään *****

Suom.Sarianna Silvonen

Aula & Co 2018

s. 361

How to Stop Time 2017

Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä

Istanbulissa oli aivan tavallinen keväinen iltapäivä, yhtä pitkä ja harmaa kuin monet muutkin, kun Peri oivalsi jotain kylmäävää: hän kykenisi tappamaan toisen ihmisen.

Turkkilainen nykykirjailija Elif Shafak kirjoittaa huippuhienoja teoksia. Eevan kolme tytärtä on kirjailijan viides suomennettu teos. Blogista löytyy näistä kirjoista neljä. Ihastuin valtavan paljon kirjailijan Valkoiseen elefanttiin, joka oli historiallinen teos. Eevan kolme tytärtä kurkottelee lähihistoriaan 1980-luvulle ja 2000-luvun alkuvuosiin, jolloin kirjan päähenkilö Peri opiskeli Oxfordissa. Nykyhetkessä Peri on 35-vuotias kolmen lapsen äiti Turkissa.

Eevan kolme tytärtä pureutuu Turkin yhteiskunnallisiin teemoihin menneessä ja nykyisyydessä. Naisen asema on suurentavan lasin alla, samoin uskonto ja sen varjossa tehtävät murhat ja väkivallan teot. Vuonna 2001 tapahtunut lentokonehyökkäys kaksoistorneihin on otettu kirjaan yhdeksi teoksi, joka vaikutti islamiin uskovien kohteluun ympäri maapallon. Myös huivin käyttö ja huiveja käyttävien kohtelu on esillä.

Peri on kiinnostunut islamista ja jumalasta, mutta hän elää rennosti ja vapaasti, vaikka äidin opit kummittelevat taustalla. Yliopistolla on kurssi, joka kiinnostaa Periä. Kurssinvetäjä on mielenkiintoinen ja karismaattinen nuorten ajatusmaailmaa muokkaava opettaja. Pian Peri huomaa opiskelevan innokkaasti kyseisen opettajan johdolla, ja toiveissa olisi, että suhteesta kehittyisi jotakin muutakin.

Perin onneksi samalla kurssilla on opiskellut myös kaksi hänen ystäväänsä. Lopulta tytöt muuttavat yhteisasuntoon, mutta kaikki ei ole hyvin. Luulisi kolmen islamtaustaisen tytön sopeutuvan hyvin yhteen, mutta ei. Eevan kolme tytärtä on kudottu menneisyyden ja nykyisyyden lankoja yhdistelemällä. Välillä kuljetaan Oxfordin yliopistolla ja kaupungilla, välillä Istanbulissa. Kirjailija asuu itse nykyisin Lontoossa, joten hänellä on näkemystä englantilaisuudesta ja myös turkkilaisuudesta poismuuttaneen kriittisestä näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan tarina on jälleen nautittavaa ja koukuttavaa ja uppouduin siihen ihastuneena. Elif Shafak on kirjailija, jonka teokset paranevat kirja kirjalta ja tarina tarinalta.

Hän oli väsynyt itseensä, ja menneisyys raastoi ja tulevaisuus pelotti häntä. Hän oli sielultaan synkkä, luonteeltaan empivä ja arka kuin vastasyntynyt tiikerinpentu, joka ei kykene pitämään arvossa villiä luontoaan…

Elif Shafak, Eevan kolme tytärtä *****

Suom. Sari Karhulahti

Gummerus 2018

s. 482

Three Daughters of Eve 2016

Shafak Elif: Kirottu Istanbul
Shafak Elif: Kunnia

Shafak Elif: Valkoinen elefantti

Onnittelut äideille!

Ohoh kullaista kotia

Lämmin paita liinainenkin,

oman äitin ompelema;

vilu on vaippa villainenki,

vaimon vierahan tekemä.

Lämmin on emosen sauna

ilman löylyn lyömättäki;

kylmäpä kyläinen sauna,

vaikka löyly lyötäköhön.

Koria kotoinen leipä,

jos on täynnä tähkäpäitä;

vihavainen vieras leipä,

vaikka voilla voituohon.

Villainen emosen vitsa,

ruokoinen isosen ruoska,

joskon viikon virpokohon,

rupeaman ruoskikohon;

vitsa vierahan verinen,

kyläläinen kynnäppäinen,

josko kerran iskeköhön,

tahi puolen koskekohon.

Ohoh kullaista kotia,

armasta ison eloa!

Jos oli unta viljemmältä;

ei toruttu torkunnasta,

makoomasta ei manattu.

Kanteletar

Onnittelut äideille!

Ulla Svensk: Unelmakakut

Kevät on saapunut lämmittämään mieltä ja kehoa pitkän talven jälkeen. Keväällä on myös runsaasti juhlapäiviä ja tuntuu, että melkein joka viikko on lyhennetty juhlapäivien johdosta. On vietetty pääsiäistä ja vappua sekä helatorstaita. Sunnuntaina tulee vuoroon monelle äidille erityisen juhlava päivä eli äitienpäivä. Päiväkodeissa, esikouluissa ja kouluissa on askarreltu salaisuuksia äidille. Kotona pitäisi vielä kehitellä kakku, ennen kuin äidit heräävät 🌹

Ulla Svenskin Unelmakakut leivontakirja on jokaiselle leipomisesta haaveilevalle hyvä perusteos, josta on iloa vuosiksi eteenpäin. Kirjan kakut, leivonnaiset ja suolaiset purtavat ohjataan melkeinpä kädestä pitäen tekstin ja opastavien kuvien kera. Näiden ohjeiden avulla onnistuvat juhlapäivien vähäisemmät tai runsaammat tarjoilut, kun malttaa lukea ohjeet ja tarkistaa, mitä leivonta-aineksia ja välineitä tarvitaan. Itse innostuin suuresti kirjan kauniista kasviskakusta. Ja miltä kuulostaa Poliisimestarin auto tai Tatu ja Patu uimassa -kakku? Kirja sisältää kesälomille siirtyville koululaisille hauskoja kakkuaiheita. Mieheni kertoi, että hänen äitinsä teki hänelle aina kakun, kun koulu päättyi. Kaupan kakku ei kelvannut, kakun oli oltava kotonaleivottu.

Unelmakakut teoksesta löytyy tavallisten kakkupohjien lisäksi erikoisruokavalioiden kakkupohjia.  Kakun kuorrutukseen on monenlaisia kreemiohjeita sekä levitettäviä ja kaulittavia kuorrutteita. Fantasiakakuissa on käytetty marsipaania. Tykkään kovasti tuoreista mansikoista, joten ihastuin Mansikkatiramisuun, joka on lisäksi gluteeniton ja tehdään kääretorttupohjalla. Uskon, että moni keliaakikko ihastuu juhlissa kuin juhlissa tällaiseen kakkuun.

Moni kakuntekijä on innostunut tekemään hyydytettyjä kakkuja, joihin ei tarvita uunia. Hyydytetyt kakut ovat nopeita valmistaa, jos omistaa toimivan jääkaapin. Minun lempparikakku hyydytetyistä kakuista on upea Mansikkainen appelsiincharlotta, joka tehdään kääretorttupalasista ja johon hyydytetään sisälle runsas täyte. Kääretorttuihin laittaisin itsetehtyä mansikkahilloa. Täytteeseen on laitettu mm. appelsiinijogurttia ja ananasta, joten täyte on terveellisempi kuin pelkästä kermavaahdosta tehty täyte. Maistuu varmasti jokaiselle herkkusuulle.

Ulla Svensk on pitänyt netissä suosittua leivontablogia ja telkkarissa leivontaohjelmia. Hänellä on myös leivontaan liittyvä verkkokauppa netissä. Unelmakakut on hänen ensimmäinen leivontakirjansa, jonka jälkeen on ilmestynyt melkein joka vuosi uusi leivontakirja. Tällä hetkellä niitä on jo kahdeksan. Leipomisesta on tullut monia kiehtova harrastus. Tämän kirjan kuvien ja ohjeiden avulla pääset mukaan leivonnan iloihin ja riemuihin asiantuntevan leipuri-kondiittorin avulla. Suosittelen 🌹

Ulla Svensk, Unelmakakut *****

Otava 2008

s. 216

Leivontakirja

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois

Olin aseistanut huuleni hymyillä, silmäni soveliaalla kyynelten kiillolla ja nenäni niiskauksilla. Olin valmis sulkemaan hiussalonkini seuraavaksi viikoksi ja lähtemään etsimään ihmettä anoppi vanavedessäni. En ollut odottanut huoneeseen toista hymyilevää naista, keltaista naista, jolla oli verenpunainen suu ja joka virnuili kuin uusi morsian.

Nigerialaisen Ayọ̀bámi Adébáyọ̀n esikoisromaani Älä mene pois on loistava teos. Tämä teos on niin täynnä tunteita ja afrikkalaista elämänmenoa, että sydämeni meinasi pakahtua lukiessani sivuja eteenpäin. Heti kirjan alkusivuilta käy ilmi, että kirjan päähenkilö Yejide ei ole tullut raskaaksi neljän avioliittovuoden jälkeen, joten suvun voimin on hankittu Yejiden miehelle uusi kakkosvaimo. Eihän nyt miehessä voi mitään vikaa olla, vaimohan se ei pysty saaman lasta, mikä lie noiduttu.

Asiaan ei auttanut edes se, että Yejide oli seurusteluaikana jo sanonut, että hän ei halua jakaa aviomiestä muiden vaimojen kanssa. Afrikassahan on yleistä, että miehellä on useampi vaimo. Alkaa kilpajuoksu, kumpi tulee ennemmin raskaaksi Yejide vai kakkosvaimo. Tietystikään vaimot eivät tule keskenään toimeen  ja se aiheuttaa ikäviä tilanteita. Lisäksi Yejide tuntee mustasukkaisuutta miehensä jakamisesta toisen naisen kanssa. Tällaiset tuntemukset ovat varmasti tuttuja monelle suomalaisellekin, kun suhteeseen ilmestyy uusi jäsen. Jotakin särkyy tunne- ja yhteiselämästä, se on ainakin varmaa huolimatta siitä, että liitto on rakkausliitto.

Älä mene pois on värikylläinen ja intohimoinen kertomus parisuhteesta ja suhteen karikoista uuden jäsenen ilmestyttyä siihen. Joku voisi sanoa, että kannattaisi hankkia itsellekin seuraa, mutta suosittelisin lukemaan kirjan kuvioista mitä siellä oikein tapahtuu. Tarina ei ole niin yksiselitteinen kuin tästä minun esittelystä voisi luulla. Taustalta löytyy salaisuuksia ja valheita, jotka vaikuttavat vuosien päähän kirjan perhedraamassa.

Yejide on päättäväinen yliopiston käynyt nuori nainen, jonka itsevarmuus murenee avioliittoon liittyvien ikävien tapahtumien myötä. Jossakin vaiheessa henkinen kantti sanoo, että nyt ei jaksa enempää. Päivistä voi tulla mustaakin mustempia. Moni haluaisi heti tietää, että syntyikö parille lapsia, mutta suosittelen lukemaan kirjasta, sillä en halua spoilata enempää kirjan unohtumatonta tarinaa. Kirjan loppu on äärimmäisen tunteellinen ja suosittelen varaamaan nenäliinoja kirjan loppusivuja varten. Toisinaan on mahdollista tavoittaa onnen ja rakkauden, vaikka uskoo niiden unohtaneen sinut lopullisesti. Yejide  on onnensa ansainnut. Rakastuin intensiivisesti kirjan pakahduttavaan tunnelmaan Nigerian polttavan kuuman auringon alla.

Tätä nykyä selitän itselleni, että sen takia venyin mukautumaan jokaiseen uuteen nöyryytykseen – jotta minulla olisi joku, joka etsisi minua, jos katoaisin.

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀, Älä mene pois *****

Suom. Heli Naski

Atena 2018

s. 300

Stay With Me 2017

Annikan, Zephyrin, Annelin, Lauran, Ompun, Elegian ja Airin bloggaukset kirjasta.

Veera Salmi: Saari

Hei,

Onneksi tavoitin sinut, saatat hyvinkin olla etsimäni henkilö. Jos et ole, saatan etsiä ystävääsi, joten antaisitko tämän hänelle. Lue kirje rauhassa loppuun, ymmärrät pian keitä minä etsin.

Veera Salmen nuortenkirjassa Saari matkataan mm. Hansaman, Malalan, Morriksen ja Edisonin matkassa. Kirja on mielikuvituksellinen seikkailutarina ja elämässäpärjäämiskamppailu noin 15-vuotiaana. Yksinäiset lapset, jotka ovat kokeneet elämässä ylitsepääsemättömiä ongelmia, on kirjan yksi teemoista, toinen on ystävyys, kolmas on muiden samankaltaisten auttaminen ja neljäs kadonneet lapset.

Joskus kauan sitten, olin kai vasta viisivuotias, aloin haaveilla Saaresta. Kerroin siitä iltaisin itselleni tarinoita. Piirtelin karttoja, kuvittelin itseni sinne, auringonpaahtamaan riippumattoon, apinat hyppimässä iloisesti ympärilläni.

Kirjan päähenkilöt ovat tavalla tai toisella traumatisoituneet ja kaipaavat muutosta omaan elämäänsä kaukana vanhemmista, koulusta, kenties kiusaajista jne. Nämä elämän kaltoin kohtelemat lapset lähtevät hauskalle seikkailulle, mutta seikkailu muuttaa muotoaan koko ajan, kuten elämäkin. Kaukana pois ihmisten silmistä, aikuisten valvonnasta ja järjestyksestä, voi myös tulla ongelmia.

Veera Salmi on lähtenyt pohtimaan kirjassaan suuria asioita, jotka koskettavat murrosikäisten maailmaa. Lähtöajatus voi olla mainio, mutta mitä sitten tapahtuu, voi olla huonompi juttu. Kirjan loppu on kuitenkin hyvin valoisa, joten nuorilla on sittenkin toivoa paremmasta maailmasta.

Aiheena lasten katoaminen on tuttua, sillä jatkuvasti etsitään kadonneita nuoria ja lapsia myös Suomessa. Uskon, että jokaiselle vanhemmalle on helpotus, kun lapsi tai nuori löytyy. Toivoisin, että ongelmiin puututaan yhdessä lapsen tai nuoren kanssa. Ongelmakäyttäytymiseen tarvitaan usein muita keinoja kuin rangaistukset. Vanhempien käytös lapsiaan kohtaan on monesti kurjaa. Koti voi olla ikävin paikka maailmassa lapselle.

Saari kosketti minua henkilökohtaisella tasolla, koska ystäväni katosi yllättäen, kun olimme nuoria. Onneksi hän oli mennyt isovanhempansa luokse eri paikkakunnalle. Takana oli vuosien pahoinpitely kotona, joka jatkui vielä lukiossa. Tämä tapahtuma lopetti pahoinpitelyt, koska siitä tuli julkista. Tiesin pahoinpitelystä ja olin kertonut siitä kotona, mutta vanhempani eivät tehneet lastensuojeluilmoitusta. Kuka uskoo lasta tai nuorta. Ja se pahoinpidelty lapsi tai nuori, hänellä on ikuiset arvet sielussa.

Veera Salmi, Saari *****

Otava 2018

s. 348
Nuortenkirja

Eeva Rohas: Raivo

Tulin tähän sunnuntairyhmään ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Se oli sellainen päivä kun aamulla herätessä mietin että kiipeäisinkö talon katolle ja hyppäisin.

Eeva Rohas on kirjoittanut Raivon, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi. Kolme henkilöä kertoo omat näkökulmansa kirjan tapahtumiin. Tapahtumiin jotka koskettavat. Kirjaa voisi kuvailla inhorealistiseksi kirjaksi. Kirjan tapahtumissa alkoholilla on iso merkitys. Eräällä henkilöistä on myös huumetausta. Kirjan nimi on hyvä, ja tunnetasolla raivolla on isosti voimaa, joka voi tuhota. Kirjassa raivo kuvaa jotakin muuta, mutta kuitenkin sillä on iso merkitys kirjan tarinalle.

Nyt minä päästän irti. Kuulen kilinää. Se tulee punaisista puista, kun äkkiä kaikki lehdet putoavat. Minä tunnen äänen jaloissani, ja miten maa tuoksuu. Kaiken, mitä minulla on, se vetää puoleensa ja hukkaa.

Tuuli on jättänyt miehensä ja muuttanut tyttärensä kanssa omaan asuntoon. Mies on alkoholisoitunut ja makaa vain sohvalla. Toisaalla nuori nainen on ollut sekakäyttäjä, mutta raitistunut. Näiden neljän elämä on risteyskohdassa ja kirjan tarinan ytimessä, ytimessä, joka on täynnä hajuja, ilkeyksiä, nyrkkejä, mustelmia, oksennusta, verta. Kirjailija on kirjoittanut tarinan mahdottomasta ja mahdollisesta, vastakohdista. Voiko vastakohdat täydentää toisiaan?

On Tuuli, joka meni naimisiin ja sai tytön. On Elena, joka oli hyvän perheen tyttö, mutta jota kiehtoi muunlainen elämä. Molemmille oli tarjolla vaihtoehtoja, mutta valinta osui väärään. Molemmille oli kuitenkin olemassa mahdollisuuksia muuttaa elämänsuuntaa. Elämää ei voi elää suunnitellusti, vaan sattuma asettaa kohdalle vaihtoehtoja, joista pitäisi valita oikein. Kirjan henkilöt pähkäilevät valintojensa edessä. Lukijana sain jännittää miten Raivon tilanteet muuttuivat yhä kiperimmiksi. Valitettavasti.

Sinä kysyt, millainen minä olenkaan. Millainen salaisuus minuun kätkeytyy ja voiko sen kertomalla purkaa. Miltä minä maistun, sinä tahdot tietää ja minä kerron: olen ketunleipä kuumalla kalliolla. Olen sulaa vaniljaa sinun sormissasi.

Eeva Rohas, Raivo ****

Otava 2018

s. 268