Joululahjakirjat 2019

Jouluaattoon on vielä 12 päivää, joten vielä on aikaa vierailla kirjakaupoissa tai kirppareilla ja keksiä läheisille mukavia lukulahjoja. Aina ei lahjat osu nappiin, mutta sitten kun ne osuvat, niin lukuhetkistä voi tulla unohtumattomia seikkailuja. Toinen tykkää tiedosta, kun toinen tarvitsee rakkautta ja romantiikkaa. Historiaa, psykologiaa, jännitystä. Pakettiin voi kääriä paljon hyvää mieltä, huumoria, tunteita, tunnelmia, faktaa, fiktiota, pelkoa, uskallusta, sankaruutta ja muistoja. Lorut, runot, novellit, romaanit, joillekin kaikki käy. Entäs sitten äänikirjat, kovat kannet, pehmeät kannet vai digikirjat. Hyvä valinta on myös lahjakortti kirjakauppaan.

Tämä vuosi on ollut todella mahtava lukuvuosi, joten on aika suositella joululahjakirjoja. Klikkaamalla kirjan nimeä pääset lukemaan kirja-arvioni.

Alatalo Katri: Ikuisesti siskoni

Katri Alatalon fantasiakirja Ikuisesti siskoni kertoo kelttiajasta ja Caitrionasta, jolle kivijumalat puhuivat jo lapsena. Caitrionasta oli tulossa druidi, parantaja, mutta sitten hän teki jotakin, mikä muutti hänen tulevaisuudensuunnitelmansa sadoiksi vuosiksi. Suosittelen tätä ihanaa fantasiakirjaa nuorille.

Atwood Margaret: Testamentit

Kanadalainen Margaret Atwood on kirjoittanut yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen jatkokirjan Testamentit jo klassikoksi julistetulle Orjattaresi kirjalle, josta on tehty suosittu tv-sarja. Orjattaresi kirjassa tutustuin Gilead nimiseen valtioon Yhdysvalloissa. Testamentit jatkaa tarinaa 15 vuoden päästä siitä, mihin Orjattaresi päättyi. Margaret Atwoodin kirjojen lukijoille.

Bythell Shaun: Elämäni kirjakauppiaana

Olen kerta kaikkisen myyty skotlantilaisen Shaun Bythellin kirjasta Elämäni kirjakauppiaana. Shaun Bythell on kirjoittanut siis päiväkirjamaisen kirjan omasta elämästään kirjakauppiaana Skotlannissa, hyvin pienessä kyläpahasessa. Tositarinoiden lukijoille.

Isomäki Risto: Viiden meren kansa

Risto Isomäen historiallinen teos Viiden meren kansa sisältää kahdeksan kertomusta historiasta. Kirja on eräänlainen aikamatka, jossa liikutaan kaukana historiassa 11 000 vuoden aikahaarukassa. Historiasta pitäville lukijoille.

Kamula Mikko: Tuonela

Mikko Kamulan Metsän kansa-sarjan kolmas osa on nimeltään Tuonela. Kirjan tarinassa seikkaillaan siis Tuonelan, mutta myös Päivölän mailla Kalevalasta tutun hahmon jalanjäljissä. Historian ja fantasian lukijoille.

Laaksonen Heli: Aurinko. Porkkana. Vesi.

Heli Laaksosen runokirja Aurinko.  Porkkana. Vesi. saa hyvälle tuulelle jo, kun katselen kirjan kansikuvaa. Helin runoja lukiessa tulen aina iloiselle tuulelle, vaikka en ymmärtäisikään kaikkea, mitä ne tarkoittavat. Heli Laaksosen runot ovat täynnä ilon pisaroita, naurun kuplia ja hyvää tekevää tuulta. Runojen ystäville.

Sainz Borgo Karina: Caracasissa on vielä yö 

Venetzuelalaisen kirjailijan Karina Sainz Borgon fiktiivinen teos Caracasissa on vielä yö kertoo Venezuelasta ja sen järkyttävistä tapahtumista. Kirjassa muistellaan myös aikoja, kun kaikki oli vielä hyvin, mutta myös yhteiskunnan muutoksista ja niihin johtaneista tapahtumista. Uskalias ja jopa uhkarohkea tarina. Vaikuttavien tarinoiden lukijoille.

Stolbow Marianna: Surua se tyttö kantaa

Marianna Stolbowin esikoisteos  Surua se tyttö kantaa on haikean kaunis, surumielinen teos, jonka yhdeksi teemaksi nousee rakkaus. Kirjassa on jotakin maagista, joka tarttuu kiinni ja pitää otteessaan viimeiseen sanaan ja loppupisteeseen. Runollisen kirjallisuuden lukijoille.

Valkama Johanna: Jäävuonon Ruusu

Johanna Valkaman uusin historiallinen viikinkiaikaan sijoittuva teos Jäävuonon Ruusu kietoo auki ikivanhat islantilaiset saagat. Kirjan henkilöhahmoja ovat Erik Punainen ja hänen poikansa sekä vahva tyttärensä Freydis. Fantasiakirjojen ystäville.

Venho Johanna: Ensimmäinen nainen

Johanna Venhon fiktiivinen teos Ensimmäinen nainen kertoo Sylvi Kekkosesta. Johanna Venho on kuvannut Sylvin Ensimmäinen nainen teoksessa juuri sellaisena kuin olen Sylvin kuvitellutkin, älykkäänä, herkkänä ajattelijana ja luonnonystävänä. Herkkien kirjojen ystäville.

Harper Jane: Kuiva kausi 

Kuiva kausi on Melbornessa asuvan Jane Harperin ensimmäinen rikosromaani. Kirjan miljöönä toimii rutikuiva Kiewarran kaupunki Australiassa, jonne melbournelainen talousrikostutkija Aaron Falk palaa lapsuudenystävänsä hautajaisiin. Jännitystä tiedossa lihakärpästen, jahtihämähäkin ja mustanlesken seuratessa uteliaana tilanteen kehittymistä. Dekkareiden lukijoille.

Natt och Dag Niklas: 1793

Ruotsalaisen esikoiskirjailijan Niklas Natt och Dagin värikäs historiallinen trilleri sijoittuu vuoteen 1793. Kirja herätti henkiin vuoden 1793 kiinnostavalla tavalla, sillä kirja perustuu laajaan historialliseen lähdeaineistoon. Tämä kirja on historiallisten jännityskirjojen ystäville todellinen lukunautinto.

Oksanen Sofi: Koirapuisto

Koirapuistosta löytyy rakkautta, Viron ja Ukrainan lähihistoriaa ja jännitystä sekä lapsettomuutta, joka on kansainvälinen ongelma ja joka on houkutellut rikollispiirejä mukaansa, sillä kyseinen bisnes tuottaa suunnattomasti rahaa. Sofi Oksanen on kirjoittanut hyytävän jännittävän tarinan hedelmöitysbisneksestä ja naisesta, joka yritti pysytellä hengissä. Jännityskirjojen ystäville.

Seeck Max: Uskollinen lukija

Max Seeckin kirjassa on talvi ja miljöönä kylmä ja luminen Helsinki. Kirjan nimi on tullut siitä, että kirjan murhat tehdään mukaellen kirjailijan uusimman dekkarin murhia. Uskollinen lukija vie pimeisiin mielenmaisemiin, joita johtaa mysteerien maailma. Dekkareiden ystäville uuden sarjan aloituskirja.

Ohtonen Kimmo: Ikimaa - Kuiskaajien kilta

Kimmo Ohtosen huippujännittävä Ikimaa seikkailu on saanut uuden fantasiakirjan Kuiskaajien kilta. Kirjassa karannut kolmikko kuiskaajia, Jätti, Oliver ja Kalla, pakenivat Aarniolan julmaa hallitsijaa kuningas Viktoria, sillä kuningas oli määrännyt, että kenelläkään ei saanut olla voimaeläintä ja kuiskaaminen oli kielletty. Jännittäviä lukuhetkiä varhaisnuorille.

Lunde Maja: Lumisisko 

Lumisiskossa tärkein sanoma on ystävyys eri ikäisten ihmisten kanssa, mutta myös se, että surun rinnalle voi nostaa iloiset asiat ja muistot. Tarinan 24 kappaletta vievät kohti joulua, ja tietysti tässäkin lapsille suunnatussa kertomuksessa on onnellinen loppu. Olen lukenut tämän vuoden koskettavimman ja kauneimman kirjan. Varhaisnuorille.

Hirvonen Lauri: Pei ja Ryhveli pelastajina 

Lauri Hirvosen lastenkirjoissa on sympaattiset avaruusveljekset Pei ja Ryhveli. Kirjoissa voi tutustua myös avaruuskoira Turreen. Pei ja Ryhveli pelastajina kirjassa tutustutaan avaruuskulkuneuvoihin, ja veljekset rakentavat yhteistyössä yhteisen PALOMENOPELIN. Alle kouluikäisille ja lukemaan opetteleville lapsille.

*JOULUTAIKAA JA LUKUILOA KAIKILLE!*

Jo Nesbø: Veitsi

Vanhus tunsi sydämen pamppailevan rinnassaan. Alus oli auto. Sisävalo oli päällä, ja hän näki auton olevan lähes kattoon saakka täynnä vettä. Ja autossa oli joku. Henkilö, joka puoliksi kuljettajanpaikalla istuen ja puoliksi seisten kurotti epätoivoisesti naamaansa kattoa kohti varmaankin saadakseen happea.

Norjalaisen Jo Nesbøn Veitsi trillerissä  eräs vanhus näkee auton jokeen sijoitetussa kalamonitorissa virtaavassa vedessä, ja auton sisällä on ihminen. Tämä tapahtuma jatkuu eräässä kirjan vaiheessa, joten ei tarvitse ihmetellä, että miksi kyseinen kohtaus on sijoitettu kirjan alkuun. Tosin Veitsi on tuhti teos, sillä sivujakin on 570, joten välistä piti miettiä, että miten mikäkin kohta tarinassa oikein alkoi ja eteni. Jo Nesbølla itsellään on ollut langat tiukasti käsissä, ja hän on kutonut tarinasta ison verkon, jonka parissa sai miettiä eettisiä ja moraalisia ajatuksia, sillä kirjan päähenkilöllä oikeus on siirtynyt omiin sangen suuriin kätösiin. Veitsi on 12. Harry Hole trilleri ja kirjailijan mukaan viimeinen. Me Harry Hole fanit toivomme tietysti lisää kirjoja, emmekä usko kirjailijan lopettamisuhkausta.

Harry tuijotti lasiinsa. Hän oli onnistunut vetkuttamaan sen tyhjentämistä. Normaalisti hän kumosi drinkit ykkösellä kurkusta alas, koska maku ei ollut se, mistä hän nautti, vaan vaikutus. Tai oikeastaan nauttia oli väärä sana. Tarvitsi. Ei sitäkään. Hänen oli pakko saada. Hän ei voinut elää ilman. Alkoholi toimi tekohengityksenä, kun sydämen toinen puolikas oli lakannut lyömästä.

Jotenkin ne lenkkarit pitäisi saada korjattua.

Harry Holella on ollut kaikki mahdolliset ongelmat näiden kahdentoista kirjan aikana. Hän on siis alkoholisti, mutta hän on ollut myös huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Hänen vaimonsa Rakel ajoi viime kirjan jälkeen Harryn pois kotoa, sillä Harry oli ollut uskoton. Jotenkin Harry aina ajautuu naisten seuraan. Tässäkin kirjassa on useampi nainen, joka haluaisi Harryn vällyjensä alle. Onhan Harryssa kokoa lähes kaksi metriä ja naama on arpeutunut. Tässäkin kirjassa arpia tulee lisää. Tekevälle sattuu.

Harry ei suostu pysähtymään, vaikka hänet on hyllytetty poliisin tehtävistä. Hänen läheisensä on murhattu ja murhaaja on selvitettävä hinnalla millä hyvänsä. Niinpä Harry murtautuu, varastaa, sumplii erään rikollisen murhamieheksi ja saa erään sivuhenkilön toimimaan teloittajana ym. Harry Hole ei ole mikään puhdas pulmunen, mutta hän on hyvä ratkomaan rikoksia oman päänsä mukaan.

Menestys, hyvä elämä, ikä, tuo kaikki riitti lepyttämään vihaisimmankin mielen. Kuten oli käynyt Harryllekin. Hänestä oli tullut lempeämpi, kiltimpi. Lähes miellyttävä. Onnellisen kesy toimivassa liitossa rakastamansa naisen kanssa. Toimivassa, muttei täydellisessä. Tai helvetti vieköön, niin täydellisessä kuin kukaan pystyi kestämään. Kunnes Raakel, ilman pienintäkään varoituksen merkkiä, oli alkanut aavistella pahinta. Ja paljastanut epäilynsä hänelle. Ja hän oli tunnustanut kaiken. Tai ei, ei kaikkea.

Jo Nesbøn Veitsessä seurataan Harry Holea, joka kärvistelee sydänsuruissaan menetyksen kourissa. Harry on hyvä selvittämään rikoksia ja murhat hän onnistuu aina selvittämään, joten sydänsuruillekin tulee helpotusta, kun Harry saa ratkoa rikoksia ja selvittää salaisuuksia. Kirjan henkilökaarti ei ole iso, joten niistä oli sitten pääteltävä se tarinan murhaaja. Tällä kertaa murhaaja oli helppo arvata, mutta Harrylle se oli himpun verran vaikeampaa. Lopulta murhaaja sai Harrylta aseen ja tietysti toivomuksen, että johonkin suuntaan niitä päätöksiä oli tehtävä. Totuus oli tullut julki. Aseen antaminen murhaajalle on kyllä aika riskaabelia puuhaa, mutta näin me on totuttu Harryn hoitavan asioita omalla tyylillään. Jo Nesbøn Veitsi kertoo kostajasta, joka kuvitteli olevansa ovelampi kuin Harry Hole, mutta Harry on vuori, jota ei jyrätä.

Jo Nesbø, Veitsi *****

Suom. Outi Menna

Johnny Kniga 2019

s. 570

Trilleri 

Harry Hole- kirja 

Nesbø Jo: Aave
Nesbø Jo: Poliisi
Nesbø Jo: Jano
Nesbø Jo: Isänsä poika
Nesbø Jo: Verta lumella I

John Kåre Raake: Jää

Zhanhai ei aistinut jään kylmyyttä eikä teräviä jääkiteitä, jotka viilsivät paljasta ihoa hänen kyntäessään lunta. Keho oli aikaa sitten lakannut kuljettamasta sen kaltaisia tarpeettomia ja energiaa kuluttavia aistimuksia. Näköhermot ennättivät kuitenkin rekisteröidä kasvojen edessä avautuvan kidan.

Norjalaisen John Kåre Raaken esikoistrilleri Jää sijoittuu hyytävästi ikiroudan maille Pohjoisnavalle. Pohjoisnavalla oli eri maiden tutkimusryhmiä. Entinen erikoisjoukkojen kommando Anna Aune oli lähtenyt kahden hengen tutkimusmatkalle, koska toinen osapuoli oli isän vanha kaveri, joka tarvitsi apua. Tässä elämänvaiheessa Annasta oli hyväkin asia olla kaukana kaikesta ja kaikista, häntä eivät ääriolosuhteet pelottaneet. Mukavaa vaihtelua töihin toi virtuaalipuhelut venäläisen aseman Boriksen kanssa, jota hän ei ollut nähnyt koskaan, mutta ajatuksia oli mukava vaihtaa. Eräänä yönä Anna näki taivaalla hätäraketin.

Sekunnit, jotka dieselmoottori tarvitsi lämmetäkseen sen verran, että Anna saisi Sabvabaan käyntiin, tuntuivat ikuisuudelta. Pyyhkimet viuhtoivat täysillä, mutta näkyvyys oli myräkässä olematon. Jos murhamies piileskeli mökeissä, oli hän pakostakin nähnyt heidän tulonsa. Murhamies. Paljon ei Anna tiennyt, mutta miehen työtä tämä oli, se oli varmaa. Ehkä useamman kuin yhden. Odottamassa aseineen jossain mökissä.

Anna ja Daniel lähtivät tarkistamaan mistä hätäraketti tuli, ja mitä apua siellä tarvittiin. Tapahtumat olivat alkaneet jo aiemmin. Jostakin mielettömästä syystä eräs henkilö oli raivostunut ja surmannut melkein kaikki työkaverinsa. Annaa ei pelottanut kohdata murhamiehiä, sillä hän oli ollut useammassa sodassa ja ampunut itsekin. Nyt piti selvittää mitä oli tapahtunut ja kuka oli tekijä.

Jään tapahtumat sijoittuvat ääriolosuhteisiin. Pohjoisnavalla on sellainen kylmyys, että ilman oikeanlaista pukeutumista ihminen jäätyy kuoliaaksi todella nopeasti. Sen lisäksi nälkäiset jääkarhut hakevat koko ajan ruokaa syödäkseen. Jään henkilöillä oli jopa aseet jääkarhujen varalta, mutta kumpi on nopeampi nälkiintynyt petoeläin vai ihminen. Luonto on arvaamaton. Mitä ne tutkimusasemat sitten tutkivat Pohjoisnavalla? Kirjailija on oikein paneutunut ilmastonmuutokseen ja napa-alueen rikkauksien esilletuomiseen kirjassaan, mikä on mielestäni hyvä juttu.

Kyseisellä tutkimusasemalla oli tutkittu maapallon alkuaineita, mutta oli löydetty myös jotain muuta, jotain josta kukaan ei saanut tietää mitään, sillä seuraukset voisivat olla tuhoisat, jollekin osapuolelle. Mutta onneksi Anna Aune on terävä tutkija, joka osaa yhdistellä palapelin osia toisiinsa. Häntä eivät huijaa murhamiehet eivätkä pelastustiimiläisetkään.

Raake on suosittu käsikirjoittaja, joka on kirjoittanut mm. elokuvat The Wave ja The Quake. Jäästä on tekeillä tv-sarja, ja toivon kovasti, että sarja nähdään myös Suomessa. Lumi, jää, kylmyys ja jääkylmä vesi jäädyttäisivät kenet vaan, mutta kirjan vauhdikkaat tapahtumat ja vaihtuvat koukut pitävät jännityksessä mukana. John Kåre Raaken Jää on hyisen hyvä trilleri.

John Kåre Raake, Jää *****

Suom. Virpi Vainikainen

Bazar 2019

s. 347

Trilleri

Max Seeck: Uskollinen lukija

Eikö tässä helkkarin talossa toimi mikään? Marian läpäisee kylmä aalto. Ja ennen kuin hän ehtii saada kiinni omasta oivalluksestaan, hän näkee lasiovien takana jotakin sinne kuulumatonta. Hetken hahmon ääriviivat sekoittuvat hänen lasista heijastuvaan peilikuvaansa, mutta sitten hahmo liikahtaa ja muuttuu omaksi erilliseksi itsekseen.

Max Seeckin psykologinen trilleri Uskollinen lukija alkaa jännittävissä tunnelmissa. Tapahtumat alkoivat isossa omakotitalossa Helsingissä, jonka omisti kuuluisa dekkaristi. Kirjailija oli tapahtumahetkellä Savonlinnassa puhumassa kirjoistaan, vaimo oli yksin kotona. Oli ilta, mutta sähköt sekoilivat. Sitten vaimo näki lasin takana hahmon. Näihin tunnelmiin jäätiin ensimmäisessä kappaleessa.

Uskollisen lukijan päähenkilö oli rikosylikonstaapeli Jessica Niemi Helsingin poliisilaitokselta. Detective kireäperse. Lara Croft. PILF. Nuori ja hyvännäköinen nainen sai miehisellä alalla nimityksiä. Metoo kampanja ei ollut yltänyt Jessican työpaikalle. Jessicalla oli omat salaisuutensa sekä menneisyydessä että nykyisyydessä. Trillerin kuvioissa käsiteltiin Jessican lapsuuden ja nuoruuden aikaisia kipeitä kohtia, mutta koko ajan kirjan kuvioissa tuli näkyviin vinkkejä siitä, mitä kuvioita edessä tulee olemaan, ja Jessicalla oli näkyvä osa kuvioissa.

Pistooli tipahtaa hänen jalkojensa juureen. Samassa hän tuntee kookkaan miehen kädet ympärillään ja märän pyyhkeen kasvoillaan. Rimpuillessaan kaikin voimin hän aistii vajoavansa vähitellen johonkin syvälle, yhä pimenevään mutaiseen lampeen jonne auringonsäteet eivät yllä.

Uskollinen lukija on Max Seeckin neljäs trilleri. Kirja on ollut suosittu ja se on jo myyty jo 35 maahan. Tällä viikolla saimme kuulla, että Uskollisen lukijan elokuvaoikeudet oli myyty ja se kuvataan tv-sarjaksi Hollywoodissa. TV-sarjan nimi tulee olemaan The Witch Hunter. Noitametsästäjä. Olisi sopinut hyvin suomalaiseksikin nimeksi. Kirjassa on siis noitia tai salamenojen, okkultismin, harrastajia, josta tarkemmin voi lukea kirjasta. Kirjassa on talvi ja miljöönä kylmä ja luminen Helsinki. Kirjan nimi on tullut siitä, että kirjan murhat tehdään mukaellen kirjailijan uusimman dekkarin murhia.

Onhan se hienoa kuulla, että suomalainen kirjallisuus menestyy maailmalla. Lämmin onnentoivotus kirjailijalle menestyksestä. Toivotaan, että kirja on päänavaus muillekin suomalaisille kirjoille ulkomailla. 

Uskollinen lukija vie pimeisiin mielenmaisemiin, joita johtaa mysteerien maailma.

Max Seeck, Uskollinen lukija

Tammi 2019

s. 384

Lauri Hirvonen: Pein ja Ryhvelin rakettiriita; Pei ja Ryhveli pelastajina

Minä tässä, Pei, moi! Tuo ylempänä keikkuva on Ryhveli. Se on minun veljeni ja samanlainen avaruusotus kuin minäkin, mutta kahdeksansataa vuotta nuorempi. Se on siis himpun verran pikkuveli.

Lauri Hirvosen lastenkirjoissa on sympaattiset veljekset Pei ja Ryhveli. Kirjoissa voi tutustua myös avaruuskoira Turreen. Ensimmäisessä kirjassa Pein ja Ryhvelin rakettiriita mennään sisaruksille ja kaveruksille tuttuihin tunneasioihin, ja tarkastellaan miten riita voi syntyä hyvin pienestä asiasta leikin keskellä. Riidasta voi seurata kaikenlaista huonoa käytöstä, sillä kaikilla osapuolilla on paha mieli. Onneksi kirjan lopussa päästiin sopimaan asiasta.

Tämän kirjan avulla jopa pienissä lapsiryhmissä pystytään helposti juttelemaan tunnetason asioista. Myös niistä sopimisasioista. Oikein ihana kirja alle kouluikäisille ja lukemaan opetteleville lapsille. Jokaisella sivulla on runsaasti värikästä ja mielikuvituksellista kuvitusta. Tietysti puheeksi voi ottaa myös avaruusasiat, koska kaikki tapahtuu avaruudessa.

Aina kun isä käy leipomossa, me jäämme Ryhvelin kanssa ihmettelemään ohikulkijoiden ajoneuvoja: rahtiraketteja, lentometroja ja loikka-autoja. Mutta yksi on ylitse muiden…

PALOPELASTUSALUS.

Toisessa kirjassa Pei ja Ryhveli pelastajina tutustutaan avaruuskulkuneuvoihin ja veljekset rakentavat yhteistyössä yhteisen PALOMENOPELIN. Aluksessa on mm. pehmojousitus, vilkkuvalot ja turbonopeus, mutta myös pompputyyny, hapenvalmistaja ja kaukoputki ym. Eihän kaikki mene tietenkään aina nappiin, vaan aluksesta jäi uupumaan jotakin. Pei ja Ryhveli lähtivät innokkaasti pelastushommiin, mutta he huomasivat vasta perillä mitä aluksesta puuttui. Jatkuu kirjan sivulla.

Ihana tarina ja hauskasti ja värikkäästi kuvitettu. Pei ja Ryhveli ovat hyvin sympaattiset veljekset ja hyvin samaistuttavia kirjan hahmoja. He ovat siis kiinnostuneita kovasti avaruusaluksista, ja kirjan sivuilla voi bongata aika erikoisia aluksia, joilla on kätevää liikkua avaruudessa paikasta toiseen, sillä kirjan tapahtumat sattuvat jossakin ulkoavaruudessa. Kirjan vahvoja teemoja ovat sisaruus ja leikkiminen. Tämäkin kirja sopii mainiosti alle kouluikäisille ja lukemaan opetteleville lapsille.

Lauri Hirvonen (s. 1981) on oululainen lastenkirjailija ja kuvittaja. Pei ja Ryhveli kirjojen lisäksi, hän on kirjoittanut ja kuvittanut viisi muuta lastenkirjaa.

Lauri Hirvonen, Pein ja Ryhvelin rakettiriita

Mäkelä 2018

s. 22

Lastenkirja

Lauri Hirvonen, Pei ja Ryhveli pelastajina

Mäkelä 2019

s. 24

Lastenkirja

Mikko Kamula: Tuonela

Tietäjä hyppelehti ympäri pirttiä villin näköisesti. Hänen liikehdintänsä oli niin rytmikästä, että oli helppo kuvitella keinahdusten ja polkaisujen taustalle tasainen rummutus. Välillä Yörnin äijä muistutti  taivaalla liitelevää lintua, välillä maassa matelevaa käärmettä ja välillä vikkelästi loikkivaa jänistä. Hän rytmitti tanssiaan myös ääntelemällä kuin eläin, jota kulloinkin esitti. Vähitellen tietäjän liikkeet kävivät raskaammiksi. Hänen kasvoilleen nousi hurmioitunut ilme, ja katse muuttui etäiseksi. Järjellinen pilkahdus palasi silmiin vielä kerran.

Mikko Kamulan Metsän kansa-sarjan kolmas osa on nimeltään Tuonela. Edellisessä kirjassa iso härkä tappoi ihmisiä ja eläimiä ja teki suuria tuhoja. Juko Rautaparran nuorin poika Tenho lähti kirjan lopussa Tuonelaan, mutta tietäjä nimeltään Yörnin äijä, Tenhon oppi-isä, yritti saada Tenhon palaamaan takaisin, ja koska hän ei onnistunut siinä, lähti itse hakemaan pojan takaisin. Kirjan tarinassa seikkaillaan siis Tuonelan, mutta myös Päivölän mailla Kalevalasta tutun hahmon jalanjäljissä.

Heiska lakkasi lietsomasta ja jähmettyi. Ei hän niin väsynyt sentään ollut, että olisi katsellut haltijan ilmestymistä välinpitämättömänä. Hetken kuluttua ahjosta tulvahti kuumempaa ilmaa kuin kertaakaan päivän aikana, ja Heiska perääntyi kauemmaksi. Korkeat lieskat löivät ahjon suuaukosta, ja jokin olento kiipesi ylös niiden seasta. Se oli kolmen jalan pituinen ihmisenkaltainen olento ja yltä päältä liekeissä. Haltija jätti jokaisella askeleellaan maahan hehkuvan jäljen, joka haihtui pois nopeasti.

Sinä aikana, kun Tenho ja Yörnin Äijä seikkailivat Tuonelassa, Tenhon isoveli ja muu perhe kohtasivat Savossa sekä vaikeuksia että mukavia juttuja. Kun karjalaiset kävivät polttamassa taloja, ottamassa vankeja ja tappamassa ihmisiä, Heiska päätti suojata itseään ja perhettään teettämällä itselleen miekan. Tietysti miekan takomisessa tarvittiin ahjon haltijan apua, kuten kaikkialla muuallakin tarvittiin haltijoiden ja tietäjien apuja. Miekasta tuli hyvä, ja se tuli tarpeeseen, sillä tällä kertaa Heiska seikkaili Venäjän suuriruhtinaskunnan puolella etsimässä vangittuja suomalaisia, jotka oli otettu orjiksi. Tähän liittyi myös rakkaus. Heiska on jo aikuisen iässä ja rakastunut tulisesti. Nuori neito, johon rakkaus kohdistui, oli kuitenkin temperamenttinen, eikä noin vain otettavissa.

Varpu ehti nähdä tumman varjon ennen kuin vahvat kourat tarttuivat häneen ja vetivät sisälle. Hän oli niin hämmästynyt, ettei tajunnut heti tehdä mitään. Vasta ahnaiden huulten painuessa hänen omiaan vasten Varpu aloitti hurjan rimpuilun.

Varpu kohtasi vaikeuksia edellisessä kirjassa, joista hän yritti selviytyä. Mieli oli kuitenkin alakuloinen ja masentunut. Tenhon kohtalokin painoi mieltä ja huoletti kovasti. Juko Rautaparta, perheen isä, oli kuitenkin päättänyt, että Varpu ja Heiska olivat jo naimaiässä. Kun erään jo aiemmassa kirjassa tutuksi tulleen nuoren miehen isä tuli katsastamaan poikansa valittua, Juko päätti viedä tyttönsä Juvalle, jossa tuleva sulhanen asusti.

Varpu vietti Juvalla kiireistä aikaa, sillä siellä tuli tarpeelliseksi hänen taitonsa parantajana. Parantajan taidot hän oli perinyt isoäidiltään, mutta paljon oli vielä opeteltavaa. Siihen hän sai apua paikalliselta parantajalta Anna Auvittarelta. Sitten kylään iski isorokko.

Tutustuminen tulevaan mieheen oli välillä vaikeaa ja välillä helppoa, mutta siitä kaikesta voit lukea kirjan sivuilta.

Väkevä olento käveli ilmassa leijuvaa maisemaa kohti, ja kuvajaisen ympärillä oleva pyörre muuttui kelmeän väriseksi ja kalmantuoksuiseksi. Tenhoa alkoi kuvottaa entistä enemmän. Hirviö valmistautui lähettämään sairautensa, tartuttamaan hänen perheensä. Tenho ei voinut sallia sitä, mutta mitä hän saattoi tehdä?

Tenho kohtasi seikkailumatkallaan kaksi hirviötä, jotka saivat suuret voimansa Loviattarelta, niin kuin iso härkäkin oli saanut. Loviatar oli kiinnostunut ison härän tappajasta, siis Tenhosta, ja aiheutti Tenholle ongelmia ja vaikeuksia hirviöiden kautta. Voi olla, että Tenho kohtaa jossakin tulevassa kirjassa itse päähirviön, mutta luulen, että sitä ennen hänen pitää kohdata vielä muita yliluonnollisia olentoja, jotka saavat aikaiseksi suurta tuhoa ikävillä ja ilkeillä teoillaan.

Mikko Kamulan Tuonela jatkaa kahden aiemmin ilmestyneen kirjan tavoin Juko Rautaparran perheen tarinaa 1400-luvun Savossa. Juko oli jo joutunut maksamaan veroja, ja Ruotsin kuningaskunnan pääuskonto oli ristinusko, mutta suurin osa kansasta uskoi edelleen haltijoihin, noitiin, tietäjiin ja muihin yliluonnollisiin asioihin. Tarinassa nähtiin jo rahoja, mutta kauppaa käytiin pääasiassa vaihtamalla tavaroita toiseen. Verotkin maksettiin eläimillä, turkiksilla ja viljalla. Rauta oli otettu jo käyttöön, ja tarinassa vierailtiin sepän pajassa. Tuonela on lumoava ja jännittävä historiallinen fantasiakirja, joka vie lukijan vaarallisiin seikkaluihin, ja jossa jopa arkielämä on mielikuvituksellinen ja täynnä yllätyksiä.

Mikko Kamula, Tuonela *****
Gummerus 2019
s. 701
Fantasiakirja
1400-luku

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla
Mikko Kamula: Iso härkä

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2. luukku; Maja Lunde: Lumisisko

Olen aivan haltioissani norjalaisen Maja Lunden Lumisisko joulukertomuksesta, joten halusin esitellä kirjan Kirjabloggaajien Joulukalenterissa.

Kirjan päähenkilö on Aatto, jolla on jouluaattona 11v syntymäpäivä, mutta hän epäilee, että vanhemmat ovat unohtaneet sekä hänen syntymäpäivänsä että koko joulun. Vanhemmat ovat masentuneita ja siihen on syynsä. Aattokin on surullinen, mutta hän keskittyy uimiseen, ja siinä hän on erittäin hyvä. Aatto ystävystyi joulun alla samanikäisen tytön, Hetan, kanssa. Aatto opettaa Hetan uimaan, sillä hän ei vielä ole oppinut sitä taitoa. Yhdessä he kävivät myös luistelemassa, jonka taidon Heta osasi paremmin. Lumisiskossa tärkein sanoma on ystävyys eri ikäisten ihmisten kanssa, mutta myös se, että surun rinnalle voi nostaa iloiset asiat ja muistot.

Talo oli vanha ja valkoiseksi maalattu. Se oli vähän syrjässä ison pihan ja lumen peittämien puiden ja pensaiden keskellä. Kaikista ikkunoista paistoi lämmin valo, ja alaoveen oli ripustettu muhkea kuusenhavuseppele, joka oli koristettu tummanpunaisella silkkinauhalla.

Heta vei Aaton omaan kotiinsa vierailulle. Koti oli koristeltu hyvin jouluisella tavalla. Heti ensimmäisellä vierailulla Aatto huomasi talossa jotain erikoista, mutta Heta ei halunnut puhua siitä. Hän ei myöskään suostunut puhumaan siitä, miksi eräs vanha mies kierteli pihamaalla. Kirjassa on ystävyyden lisäksi salaisuuksia ja yliluonnollisia jännitysjuttuja.

Kävelimme lumessa jonkin aikaa ja tulimme pääkadulle. Sen varrelle oli ripustettu samanlaiset jouluvalot kuin joka joulu. Talojen väliin oli viritetty kuusenhavuja, hohtavia lumikiteitä ja punaisia rusetteja. 

Kirjan todella kauniin ja jouluisen kuvituksen on tehnyt kuvittaja Lisa Aisato. Kuvituksella on mielestäni tärkeä merkitys lastenkirjoissa. Lisa Aisato on kuvannut herkällä otteella paikoin erittäin surumielistä, mutta joulua kohti iloisemmaksi muuttuvaa joulutarinaa. Kirjan tarinasta löytyy tarttumapintaa koskettaville ja tunteellisille keskusteluille varhaisnuorten parissa. Tarinan 24 kappaletta vievät kohti joulua, ja tietysti tässäkin lapsille suunnatussa kertomuksessa on onnellinen loppu. Olen lukenut tämän vuoden koskettavimman ja kauneimman kirjan.

”Ajattele minua aina kun sataa lunta”, hän sanoi.

”Ja muista, että olen jokaisessa lumihiutaleessa.”

”Olet lumisiskoni”, sanoin.

Maja Lunde, Lumisisko *****

Kuvitus Lisa Aisato *****

Suom. Katriina Huttunen

S&S 2019

s. 192

Snososteren 2018

Joulukertomus

Varhaisnuoret

1.12. Kirjabloggaajien kalenterin luukku avattiin Oksan hyllyltä-kirjablogissa.
3.12. Kirjabloggaajien kalenterin luukku avataan Elämä on ihanaa-blogissa.

   Iloista joulukuuta kaikille lukijoille.  

    Tarinoissa on säihkettä ja taikaa.

            * Lukuiloa! *