lauantai 3. joulukuuta 2016

Marjatta Kurenniemi: Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen

 Ja on, minulla on todella tärkeä tehtävä. Minä olen ryöstöretkellä.

Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli kirjasarjan kirjoista on painettu elokuvakansilla kolme kirjaa. Ensimmäinen oli nimeltään Onnelin ja Annelin talo, toinen oli nimeltään Onnelin ja Annelin talvi ja tämä kolmas kirja on saanut nimekseen Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen. Alkuperäinen kirjan nimi oli Onneli, Anneli ja orpokoti. Kirjojen lopussa on kuvaliite elokuvasta. Kaikissa kolmessa elokuvassa Onnelia näyttelee Aava Merikanto ja Annelia Lilja Lehto, jotka näkyvät myös kirjan kansikuvassa. Onneli ja Anneli ovat hyviä ystäviä keskenään. He tutustuivat toisiinsa heti ensimmäisenä päivänä koulussa ja siitä lähtien he ovat olleet mitä parhaimpia sydänystäviä keskenään, mutta uudet ystävät ovat olleet tervetulleita ja kotiväkeen pidetään hyvät välit ja ollaan heidän kanssaan tekemisissä.

Talokirjassa kaikki alkoi siitä, kun tytöt löysivät ison summan rahaa Ruusukujalta ja poliisi Ulpukan mielestä he saivat pitää rahat. Ruusukujalla oli myytävänä pieni talo, juuri kuin kahdelle tytölle tehty. Talossa asui rouva Ruusupuu, joka halusi myydä talon vain ja ainoastaan Onnelille ja Annelille. Niin tytöt alkoivat asua talossa ja vierailivat välillä omien perheidensä luona. Tyttöjen vanhemmat eivät huomanneet tyttöjen olevan pois kotoa, hassua, mutta niin saduissa voi käydä.

Talvikirjassa Onneli ja Anneli tutustuivat Vaaksanheimojen perheeseen ja perhe on mukana myös tässä uusimmassa kirjassa. Muut kirjan henkilöt ovat heidän naapurinsa Tingelstiina ja Tangelstiina, poliisi Ulpukka ja hänen rouvansa Rosina, orpokodista karannut Pekki, orpokodin johtaja Minna Pinna ja orpokodin lapset. Kirjan tapahtumat alkoivat siitä, kun vastapäätä Onnelin ja Annelin taloa rakennettiin ruma talo, joka aidattiin rauta-aidalla. Oven päällä luki, että Orpokoti. Onneli ja Anneli luulivat saavansa orpokodin lapsista ystäviä itselleen, mutta lapset eivät päässeet pois talosta, paitsi yksi, joka karkasi sieltä. Tytöt tapasivat tämän orpokodista karanneen pojan uimarannalla ja majoittivat hänet kotiinsa asumaan.

Onneli ja Anneli tuijottivat Pekkiä kauhistuneina. Pekki aikoi ryöstää orpokodin! Onko kamalampaa kuultu!

Kuultuaan Pekiltä, miten orpokodin johtaja Minna Pinna kohteli lapsia, tytöt keksivät perustaa rosvoliiton, jonka avulla he voisivat pelastaa lapset pinteestä. Tietysti lapset tarvitsivat avuksi myös aikuisia, mutta sitä ennen ehti tapahtua vaikka mitä jännittävää ja pelottavaa.
Kirjan opetuksena on yhteiseen hiileen puhaltaminen, puhuminen ja auttaminen. Salaisuuksista tuppaa tulemaan vain hankaluuksia. Tytöt ovat oppineet myös sen, että maailmassa on myös heitä, jotka eivät ole ystävällisiä, vaan ajattelevat vain itseään ja omaa parastaan. Valitettavasti ilkeitä ihmisiä on olemassa ja sellainen löytyy myös tästä kirjasta ja edellisistä kirjoista. Onneksi tässäkin sadussa on onnellinen loppu.

Mutta Tingelstiina sanoi:
- Tietysti hyvä ruoka ja juoma ovat tärkeitä lapsille. Mutta kaikkein tärkeintä on ilo.
- Niin minustakin, Tangelstiina sanoi. - Mennä tyhjällä vatsalla nukkumaan on tietenkin paha. Mutta vielä paljon pahempi on mennä nukkumaan surullisena.

Marjatta Kurenniemi, Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen *****
kuvitus Maija Karma *****
WSOY 2016
s. 86 + elokuvaliite 20 s.
Teoksen alkuperäinen nimi on Onneli, Anneli ja orpokoti 1971

Kurenniemi Marjatta: Onnelin ja Annelin talo
Kurenniemi Marjatta: Onnelin ja Annelin talvi 

Osallistun kirjalla Arca Fabulorum - Tarina-arkun Kira Niian Best Friends Forever eli BFF-haasteeseen, joka päättyy ystävänpäivänä.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Ilari Aalto: Matkaopas keskiajan Suomeen

Näpistelijät ruoskitaan ja näiltä leikataan nenä tai korva, vakavammin rötöstelleet päätyvät hirsipuuhun. Noidat, tuhopolttajat ja naispuoliset murhaajat poltetaan roviolla, ja kaupungista karkotetuilta leikataan käsi, jos nämä erehtyvät palaamaan. Rikolliset halutaan leimata fyysisesti varoitetuksi muille.

Ilari Aallon tietoteos Matkaopas keskiajan Suomeen on metkaa luettavaa tällaiselle historian ystävälle. Keskiajalla tarkoitetaan Suomessa katolisen kirkon vallan aikaa. Keskiajalla Suomesta tuli osa Ruotsia ja Eurooppaa, myös saksalaiset kauppiaat liittivät Suomen Hansan kauppaverkostoon. Kirjassa kuljetaan keskiajan Suomessa 1100-1500 vuosisatojen välillä, tutustutaan Suomen silloiseen maantieteeseen, lyhyeen historiaan, asukkaisiin, kieliin, säätyihin, kaupunkeihin ja lakeihin, maksutapoihin, ammatteihin, uskontoon ja mm. piispa Henrikiin, matkustamiseen ja majoittumiseen, käytöstapoihin, ongelmatilanteisiin, ruokaan ja juomaan, pukeutumiseen, Suomen Turkuun ja muihin matkakohteisiin ja moneen kiinnostavaan asiaan matkan varrella.

Wargasta mies Gulda, hopia, walmista Penningitä, Hewoisen, waatteita, odhan, eli mingä kaldainen warkaus se olla taita hänen pidtä sidottaman, ja käräiän wietämän, ia siellä tunnustettaman ia duomio päälle otettaman, ia hänen hirdhen andaman wedettä.
Kuningas Kristofferin maanlaki 1442

Nykyajan Turusta voi vielä löytää keskiajalla rakennetun Turun tuomiokirkon ja Turun linnan sekä nähdä keskiaikaista asumistyyliä Aboa Vetus-museon sisällä. Vuonna 1992 löytyneissä arkeologisissa tutkimuksissa kivitalojen rauniot todistivat, että Turussa oli keskiajalla paljon enemmän muurattuja taloja kuin oli uskottu. Arkeologiset tutkimukset tuovat koko ajan enemmän tietoa keskiajan ihmisten elämästä. Keskiajan kaupunkeihin kuului myös Porvoo ja Ulvila. Suomessa oli tuolloin seitsemän tietä ja Suomi kuului Ruotsiin. Ruotsalaiset kutsuivat Suomea Itämaaksi, Ruotsi oli Sveanmaa, Pohjois-Ruotsi Norlanti. Arkeologisissa tutkimuksissa on löydetty mm. vuonna 2004 Mankby Espoosta Mankinjoen varrelta. Kylästä löydettiin noin 20 talon perustukset ja maastosta löytyivät keskiaikaiset tiet ja uunit sekä esineitä.

Matkaopas keskiajan Suomeen on mukava perusopas keskiajan Suomeen. Kirja on sopiva myös historiantunneille oppimateriaaliksi tai opettajille tietoteokseksi. Yhdellä lukukerralla ei voi millään omaksua näin suurta määrää historiallista tietoa, joten suosittelen kiinnostuneita hankkimaan kirjan itselleen. Kirja on kirjoitettu mukavalla tyylillä, joten uskoisin, että kenenkään matkasta keskiajalle ei tule pitkäveteinen. Matkalla voi tapahtua kaikenlaista, joten parasta olla valmistautunut etukäteen.

Pidä oma veitsi ja lusikka mukanasi, koska ruokailuvälineitä ei tarjota.

Ilari Aalto, Matkaopas keskiajan Suomeen ****
kuvitus, Elina Helkala
Atena 2015
s. 256

Ullan bloggaus
Ahmun bloggaus

torstai 1. joulukuuta 2016

Mauri Kunnas: Kaksitoista lahjaa Joulupukille

Nyt se odotettu joulukuu on täällä. Joulukuu on sitten se kuukausi jolloin on vilskettä ja vilinää Korvatunturilla, Joulupukin pajassa. Mauri Kunnas on kirjoittanut ja kuvittanut joulun odotukseen mukavan värikylläisen ja hauskan kirjan ja kirjan kuvia voi selailla myös sellainen lukija, joka ei vielä osaa lukea. Mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella tätä Kaksitoista lahjaa Joulupukille teosta. Hassu ajatus antaa lahjoja Joulupukille. Mitähän ne lahjat voisivat olla?

Kuten kaikki tontut, pikku Villekin piti joulusta hurjan paljon ja lahjojen antaminen oli parasta mitä hän tiesi. Mutta Villellä oli pulma. Mitä ihmettä hän antaisi lahjaksi joulupukille?

Kaksitoista lahjaa Joulupukille on jaettu kahteentoista osaan, eli yhtä moneen kuinka monta lahjaa pikku Ville aikoi joulupukille antaa. Lahjat ovat käytännöllisiä, mutta koska Ville on vielä pieni, ne muuttuvat aika hassunkurisiksi, kuten se punainen villalankakerä.

Ville on aika keksiväinen ja idearikas, kun hän suunnittelee lahjojaan, mikä on oikein hyvä taito sitten myöhemmässä iässä, kun tonttutaidot ovat kehittyneet ja lahjat pitäisi toteuttaa myöskin lapsille. Joulupukin lahjat ovat hauskoja ja niistä riittää riemua joulupukille ja koko Korvatunturin väelle.

Pikku Villen kaverina toimii Rekku-koira. Joulupukki ilahtuu kakista heidän antamistaan ilonaiheista, vaikka ihan kaikkia ei Villen keksimät ilonaiheet jaksaneet ilahduttaa, varsinkin silloin kun tontut nukkuivat liian pitkään.

Kirjan matkassa puuhastellaan talvisia ja jouluisia juttuja, siivotaan, leivotaan, lasketellaan mäkeä, tehdään lumitöitä, lauletaan joululauluja, haetaan joulukuusi ja koristellaan tonttulaa. Sitten saapuu jouluaatto ja Villen pitäisi keksiä viimeinen lahja pukille, mutta mikä se voisi olla. Yhtään ideaa ei ole tullut. Keksitkö sinä!

Mauri Kunnas, Kaksitoista lahjaa Joulupukille *****
kuvitus Mauri Kunnas, Tarja Kunnas
Otava 2014 yhdestoista painos
s. 41
ensimmäinen julkaisu 1987



keskiviikko 30. marraskuuta 2016

J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

Hyvä herra Potter,
täten ilmoitamme, että Sinulle on varattu paikka Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Ohessa saat luettelon kirjoista ja välineistä, jotka tarvitset. Lukukausi alkaa 1. syyskuuta. Odotamme pöllöäsi viimeistään 31. heinäkuuta.
Parhain terveisin
Minerva McGarmiva
Vararehtori

Ensimmäinen J.K. Rowlingin Harry Potter-sarjan kirja ilmestyi vuonna 1997. Se oli Harry Potter ja viisasten kivi. Vuonna 2015 kirjasta ilmestyi Jim Kayn kuvittama versio ja tänä vuonna sarjan toinen kirja on ilmestynyt kuvitettuna. Kuvitukset ovat loistavia ja noitamaisia, kuten kirjan valloittavaan velhomaailmaan kuuluukin. Päähenkilö on tullut koko maailmalle tutuksi, hän on orpo Harry Potter, joka asui vanhempiensa kuoleman jälkeen tätinsä perheessä ja unelmoi paremmasta elämästä. Nyt hänellä oli mahdollisuus siihen. Ajatella, hänet oli valittu noitien ja velhojen kouluun.

Brasialaisen kuristajaboan karkumatka tuotti Harrylle kaikkien aikojen pisimmän arestin. 

Harryn asuin/arestipaikka tädin kotona oli ahdas komero, ja eräänä päivänä juuri siihen osoitteeseen tuli kouluilmoitus. Tietysti Harryn täti ja setä tekivät kaikkensa, että Harry ei saisi tietää kirjeen sisällöstä mitään. Mutta kirjeitä alkoi tulla satamalla joka päivä. Lopulta Vernon-setä päätti, että he matkustavat vähäksi aikaa pois. Vähänpä hän tiesi noitien taidoista ja tarkkailukyvystä. Noidat ja velhot olivat koko ajan tietoisia siitä missä Harry oli.

"Mikä minä olen?" Harry henkäisi.
"Velho tietty", Hagrid sanoi ja istui takaisin sohvalle, joka narisi ja vajosi yhä syvemmälle kuopalle, "ja himputin hyvä kaiken kukkuraks, kunhan saat vähän harjotusta. Kun sun äitees ja isäs oli semmoset kun oli, niin mitä muuta sinä voisit olla? Ja nyt sun taitaa olla aika lukee kirjees."

Tylypahkan avainten vahti, jättiläiskokoinen Hagrid oli tullut tuomaan henkilökohtaisesti kirjeen Harrylle ja hankkimaan koulutavaroita. Hagridin kanssa oli mukavaa, mutta ennen koulun alkua oli vielä vietettävä viimeinen kuukausi tädin perheen kanssa. Lopulta koitti 1. syyskuuta ja matka Tylypahkaan alkoi. Matkalla Harry sai elämänsä ensimmäiset ystävät.

Harry Potter ja viisasten kivi aloitti satumaisen fantasiakirjasarjan ja kuvitettu versio kirjasta on varmasti monelle mieluinen. Näin joulun alla voi miettiä kenelle kirjan voisi antaa lahjaksi. Aikaisemmissa kirjoissa ei ollut kuvia, joten nämä taiturimaisesti kuvitetut kirjat uppoavat hyvin lapsille ja nuorille. Itselläni on lähipiirissä tyttö, jolle ajattelin kerätä koko sarjan lahjaksi. Kirjojen maailmaan voi upota katselemalla huikeita kuvia, joita voi sanoa jopa taideteoksiksi, sillä ne ovat niin erinomaisen upeita.
J.K. Rowlingin Harry Potter-sarjaa on myyty huikeat 450 miljoonaa kappaletta ja siitä on tehty 8 menestyselokuvaa. Rowlingin kirjoittamien kolmen sarjaan liittyvien käsikirjojen tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Ei varmaaan tule yllätyksenä, että kirjailija on saanut lukuisia palkintoja Harry Potter-sarjasta ja toiminnastaan lastenkirjallisuuden hyväksi.

Oma lempihahmoni sarjassa on professori Minerva McGarmiva, vararehtori, ja nyt toivotan kaikki lukijat tervetulleiksi Tylypahkan maailmaan, jossa mikään ei ole mahdotonta ja kaikki on mahdollista.

"Taas on vuosi mennyt! Dumbledore sanoi iloisesti. "Ja minä saan härnätä teitä vanhan miehen pihisevällä jaarituksella ennen kuin upotamme hampaamme herkulliseen juhla-ateriaan. Onpa ollut vuosi!..."

J.K. Rowling, Harry Potter ja viisasten kivi *****
kuvitus, Jim Kay *****
suomennos Jaana Kapari *****
Tammi 2015
s. 248
Harry Potter and the Philosopher´s Stone 1997
ensim. suomennos 1998

Marraskuun lukusaldo 3022 sivua.

Osallistun kirjalla Arca Fabulorum - Tarina-arkun Kira Niian Best Friends Forever eli BFF-haasteeseen, joka päättyy ystävänpäivänä.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Tuutikki Tolonen: Mörköreitti

Mitä pitää tehdä, jos haluaa löytää mörön maan alta?

Tuutikki Tolosen hurmaava lastenkirja Mörkövahti on saanut jatkokirjan Mörköreitti teoksesta. Teokset on kuvittanut Pasi Pitkänen ja täytyy ilokseni sanoa, että kuvitus on kirjoille napakymppi valinta. Mörkösadut ja mörkökuvitus täydentävät toisiaan mielikuvitusta villitsevällä tavalla. Nämä mörkösadut ovat valloittaneet niin suomalaiset lapset kuin monen muunkin maan lapset. Mörkövahdista on tulossa myös kansainvälinen elokuva.
Kirjan päähenkilöt Maikki, Hilla ja Kaapo kuuluvat Hellemaan perheeseen. Mörkövahti teoksessa heidän perheeseen ilmestyi Grah-niminen mörkö vahtimaan heitä, kun äiti ja isä eivät olleet kotona. Lapset tykästyivät kovasti omaan mörköönsä ja kirjan lopussa, kun mörkö palasi takaisin maanalaiseen kotiinsa, nuorin lapsista luikahti mörön perässä maan alle.

Maan alla ei oikeastaan ollutkaan pimeää ja pikkuinen tapasi heti ystävällisen Portinvartijan, joka lupasi johdattaa hänet mörön luokse. Sinne oli tietysti vaikea mennä ja matkalla oli kaikenlaisia vaikeuksia. Maan alla asusti nimittäin kaikenlaisia eläviä olentoja, joista osa oli aika ilkeitä. Perheen vanhemmat lapset olivat huolissaan, tietysti myös vanhemmat, pikkuisen katoamisesta. Vanhemmat lapset etsivät pikkuista ja tiesivät, että hän oli maan alla. Onneksi he saivat yhteyden pelaamaan maan alla olevan pikkuisen kanssa, mutta se oli aika yllättävä keino, jossa apuna käytettiin kylpytakkeja ja muurahaisia. Katsokaas tämä onkin aika satumainen satu.

Noidat lipuivat muurahaispesän luokse ja seisahtuivat. Vihreämekkoinen tiputti sinne jotain. Kaapo siristeli silmiään, mutta ei saanut selvää esineestä. Mitä ikinä se olikaan, muurahaiset tarttuivat siihen heti ja lähtivät kuljettamaan kohti kuusta.

Aikansa seikkailtuaan maan alla Portinvartijan kanssa Grah-mörkö ilmestyi heidän seurakseen ja avukseen. Molemmat Hellemaan vanhemmista lapsista aikoivat mennä pelastamaan pikkuisen sisaruksensa maan alta, mutta loppujen lopuksi oli parempi, että vain toinen heistä löysi maanalaisen tunnelin ja toinen jäi kotiin rauhoittelemaan vanhempia ja antamaan ohjeita maan alle. Todella nokkelia ja hoksaavaisia lapsia, joilla sadut elivät luonnollisena osana elämää, eikä minkäänlaiset otukset hirvittäneet heitä. Kuten melkein jokaisessa sadussa, tässäkin sadussa on onnellinen loppu.

"Rakas kultamörkö Grah, Mörkösaari. Tule joskus vielä minun luokseni käymään. Minulla on sinua ikävä. Minä piirsin kuvan sinusta ja minusta, koska sinä et osaa lukea ja minäkään en osaa kirjoittaa. Tässä kuvassa minä olen sinun sylissäsi ja halaan sinua, koska minä haluaisin välillä halata sinua, vaikka sinä taas aivastutatkin. Se ei haittaa. Paljon terveisiä rakas pörrömörkö..."

Tuutikki Tolonen, Mörköreitti *****
kuvitus, Pasi Pitkänen
Tammi 2016
s. 284

Tolonen Tuutikki: Mörkövahti

Osallistun kirjalla Arca Fabulorum - Tarina-arkun Kira Niian Best Friends Forever eli BFF-haasteeseen, joka päättyy ystävänpäivänä.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

Minusta Holly olisi voinut painaa asian villaisella. Hän olisi voinut odottaa miten juttu kehittyy. Minulla oli edelleen se yötyö. Apinakin olisi pärjännyt siinä hommassa. Mutta motellilla kaikki meni päin helvettiä. Sydän ei ollut enää mukana.

Yhdysvaltalaisen Raymond Carverin (1938-1988) klassikkoteos Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta sisältää 17 lyhyttä novellia. Novellien aiheet sivuavat rakkauden eri teemoja, mutta pääasiassa tavallista työväenluokkaista elämää, jossa seurustellaan, mennään naimisiin, saadaan lapsia, erotaan, rakastutaan, mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Carverin tyyliä on kutsuttu "likaiseksi realismiksi", mutta itse kutsuisin sitä kirjan luettuani rehelliseksi arkielämän kuvaajaksi. Kirjassa pohditaan mitä se rakkaus on ja onko sitä ollutkaan, mihin se katoaa ja muita aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Pääasiassa Carver kuvaa tavallisten ihmisten elämää, jotka joko pysyvät yhdessä tai sitten eroavat. 17 novellia ehtii kuvata useamman parin elämää, myös pettämistä, perheväkivaltaa, alkoholismia, sairauksia, vanhenemista ym. Hienointa novelleissa on se, että novellit loppuvat tyylillä, jolla lukija itse voi päätellä miten novelli jatkuu.

Vuoteessa hän otti minut uudestaan otteeseensa ja odotti sitten ikään kuin olisi ajatellut jotakin muuta. Käännyin ja levitin haarani. 

Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta oli Raymond Carverin läpimurtoteos. Aiheet novelleihinsa kirjailija sai omasta elinpiiristään, sillä hän syntyi pikkukaupungissa sahatyöläisen ja tarjoilijan poikana, oli kaksikymppisenä kahden lapsen isä, teki hanttihommia ja alkoholisoitui. Carver jatkoi kuitenkin opintojaan ja toimi yliopisto-opettajana ja professorina. Kuvioihin tuli toinen nainen ja ero edellisestä. Carver kuoli keuhkosyöpään viisikymppisenä. Myös sairaudet tulevat esille novelleissa.

Sitten heräsimme sinä lauantaiaamuna ruodittuamme tilannetta yöllä. Avasimme silmät ja käännyimme vuoteessa katsomaan toinen toistamme. Me molemmat tiesimme sen silloin. Tietty aikakausi oli lopussa, ja piti miettiä mitä sen jälkeen.

Raymon Carver, Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta ****
suom. Seppo Lahtinen
Sammakko 2015
s. 158
What we talk about when we talk about love 1981
Tammen Keltainen Kirjasto julkaisi samannimisen teoksen, joka sisälsi kolme alkuperäistä novellia 1986

Hannan, Tuijatan, Linnean, Suketuksen, Lauran, Susarin ja Leena Lumin bloggaukset kirjasta.

Osallistun kirjalla Ompun Novellihaasteeseen.
Osallistun kirjalla Arca Fabulorum - Tarina-arkun Kira Niian Best Friends Forever eli BFF-haasteeseen, joka päättyy ystävänpäivänä.

perjantai 25. marraskuuta 2016

M. R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö

Melaniekin oli ollut uusi kerran, mutta sitä on vaikea muistaa, koska siitä on niin kauan. Ennen kuin oli sanoja, vain asioita ilman nimiä, eivätkä nimettömät asiat jää mieleen. Ne unohtuvat, ja sitten niitä ei ole enää.

Luin uskomattoman koukuttavan tulevaisuuteen sijoittuvan dystopiateoksen, Mike Careyn Maailman lahjakkain tyttö. Koukuttajana oli tietysti päähenkilö, joka oli 10v. Melanie. Melanie oli saanut nimensä opettajaltaan, neiti Justineaulta, mieluummin hän olisi ollut Pandora. Oli heillä muitakin opettajia, mutta Melanie rakasti neiti Justineauta. Yksi vihatuimmista oli tohtori Caldwell, joka tutki heitä. Jos joku joutui sellikäytävän perällä olevan oven taakse tohtori Caldwellin luokse, hän ei palannut sieltä takaisin. Melanie muisti kaikki lapset, vaikka he eivät saaneet olla yhteydessä toisiinsa, myös ne poisviedyt lapset. Koulutuntien jälkeen heidät kärrättiin pyörätuoleihin sidottuina takaisin omiin yksityisiin selleihinsä, jossa oli sänky, tuoli ja pöytä. Seinillä oli kuvia, jotka neiti Justineau oli leikannut vanhoista aikakauslehdistä. Muuta ajanvietettä heillä ei ollut. Viikonloppuisin keskusradiosta kuului klassista musiikkia. Lasten sellit ja opetusluokka sijaitsivat tukikohdassa. Tukikohdan ulkopuolella odottivat viholliset, nälkäiset ja saalistajat.

"Menkää pois tai revin teidät kappaleiksi!" Melanie ulisee. Hän on epätoivoinen. Hänen suunsa on täynnä paksua sylkeä kuin mutavyöryn liejua. Hänen leukansa alkavat jauhaa itsestään. Häntä huimaa, huone katoaa ja ilmestyy takaisin. Melanie roikkuu ohuimman mahdollisen langan varassa. Hän on putoamaisillaan, ja suuntia on vain yksi.
"Voi hyvä luoja!" neiti Justineau nyyhkäisee. Viimeinkin hän tajuaa. Hän ottaa askeleen taaksepäin. "Olen pahoillani, Melanie. En ajatellut yhtään!"

Tukikohdan sotilaat pelkäsivät henkensä edestä pieniä lapsia. He pelkäsivät myös ulkopuolisia vihollisia. Lapset pelkäsivät tohtori Caldwellia. Miten tällaiseen tilanteeseen oli tultu. Onneksi neiti Justineau ei pelkää mitään tai pelkää hän tietysti, että joku satuttaa lapsia, varsinkin Melanieta. Ja sitten se päivä koitti, kun tohtori Caldwell haetutti Melanien laboratorioonsa, sillä hän aikoi tutkia Melanien. 

Nämä lapset saivat tartunnan vuosia sitten, ja he pystyvät yhä ajattelemaan ja puhumaan. Jopa oppimaan asioita. Heidän aivonsa ovat myös suhteellisen hyvässä kunnossa; rihmat ovat levinneet laajalti hermokudokseen, mutta ne eivät tunnu pystyvän käyttämään sitä ravinnokseen. Lasten elimistön kemiallisissa ominaisuuksissa on jotain, mikä estää sekä sienen leviämisen että sen tappavat vaikutukset. Osittainen immuniteetti... Hänen on aloitettava Melaniesta.

Tukikohtaan hyökättiin Melanien ollessa laboratoriossa sidottuna leikkauspöydälle. Vain pieni joukko pelastui hyökkäykseltä, Melanie ja neiti Justineau heidän joukossaan. Alkoi pitkä matka Majakkaan, jossa asui muita ihmisiä. Matka oli pitkä, koska heidän täytyi vältellä nälkäisiä ja saalistajia. Mutta matkalla he tapasivat myös muita, joihin eivät sienet vaikuttaneet. Ruokaa ja vettä oli hankala löytää. Maailma oli muuttunut paikaksi, jossa nykyihmisten oli vaikea elää.

M. R. Carey on kirjoittanut kauhuskenaarion tulevaisuudesta, johon on iskenyt tappava tauti, mutta kenelle se on kauhuskenaario ja kenelle ei. Vaihtoehtoja löytyy. Maailman lahjakkain tyttö, Melanie, on lähellä keinoa, miten ongelma, eli Pandoran sisältämä aarre, pitäisi ratkaista. Pitäisikö säästää nykyinen ihmiskunta vai ns. tulevaisuuden ihminen. Mike Careyn Maailman lahjakkaimmasta tytöstä on tehty myös elokuva, joka kiinnostaa minua kovasti. Tämän kirjan zombit eivät pelottaneet, koska mukana olivat Melanie ja neiti Justineau. Nämä rohkeat ystävykset veivät minut läpi kauhujen ja hirmuolentojen ja tekivät maailmasta paremman paikan. Ainakin toivon niin. Haluaisin niin mielelläni lukea jatkokirjan näille tapahtumille. Tulevaisuus on kuin kaukainen historia, se on kuviteltava. Carey on kirjoittanut henkeäsalpaavan pelottavan dystopian tulevaisuudesta.

Harmaata lunta. Pieniä hiutaleita, oikeastaan kuin siroteltua tomua, mutta sitä laskeutuu taivaalta loputtomasti. Kun hän tajuaa, mitä katselee, hän alkaa itkeä.

M. R. Carey, Maailman lahjakkain tyttö ****
suom. Juha Ahokas
LIKE 2016
s. 407
The Girl with All the Gifts 2014


Osallistun kirjalla Arca Fabulorum - Tarina-arkun Kira Niian Best Friends Forever eli BFF-haasteeseen, joka päättyy ystävänpäivänä.