Ninni Schulman: Tervetuloa kotiin

 

Hätäkeskuspäivystäjä: Hätäkeskus."

Nainen: Me tarvitaan ambulanssi. Tämä on... (ei saa selvää)... Voi luoja!"

Ruotsalaisen Ninni Schulmanin uusin dekkari Tervetuloa kotiin alkaa säpäkästi hätänumeropuhelulla. Koukutuin heti jännittävän odottavaan lukutunnelmaan. Kirja on viides osa Hagfors-sarjassa, jossa päähenkilönä toimii toimittaja Magdalena Hansson. Magdalena on todella sympaattinen henkilöhahmo. Tosin hän on joutunut joka kirjassa rikollisen jahtaamaksi, sillä Magdalenalla on taito ratkoa rikoksia tai taito joutua rikollisten läheisyyteen. No hänhän asustaakin pienellä paikkakunnalla Hagforsissa, jossa kaikki suurin piirtein tuntevat toisensa.

Hätäkeskuspäivystäjä: "Missä te olette?"

Nainen: "Minä en tiedä osoitetta. Tämä on pelkkä kesämökki... En oikein osaa neuvoa. Teidän täytyy tulla. Nyt heti!"

Magdalena lähti vastahakoisissa tunnelmissa yhdeksännen luokan luokkatapaamiseen opettajan kesämökille, jossa he olivat olleet myös yhdeksännellä luokalla. Magdalenalla oli yläasteesta mielessään vain inhottavia muistoja mm. koulukiusaamisesta, johon kukaan ei puuttunut. Nyt piti tavata nuo kiusaajat ja hän oli jopa pyytänyt eräältä osallistujalta haastattelun, sillä tuosta henkilöstä oli tullut tv-julkkis.

Hätäkeskuspäivystäjä: "Mitä on tapahtunut?"

Nainen: "En tiedä. Täällä on juhlat ja... (kuuluu huonosti)... polun varressa, ihan veressä. Verta on joka paikassa."

Mökille lähtivät poliisit Petra Wilander ja Christer Berglund, jotka ovat tulleet tutuiksi myös aiemmista dekkareista. Christer pistetään nopeasti sivuun tutkimuksista, sillä hänen siskonsa osallistui myös kyseiseen luokkatapaamiseen. Christerin sisko vaikutti ensisijaiselta surmaajalta, sillä hän soitti hätäpäivystykseen ja myöhempien rikostapahtumien aikana oli aina lähistöllä.

Hätäkeskuspäivystäjä: "Tuntuuko pulssi?"

Nainen: (Tauko) "Ei..."

Puhelu katkeaa.

Kirjan kansikuvassa kerrotaan kirjasta, että se on onnistunutta arkijännitystä. Olen samaa mieltä. Kirjan vahvuuksia ovat arkipäivän kuvaukset tavallisten ihmisten parissa. Kuka tahansa voi samaistua tähän tarinaan ja vanhoihin koulumuistoihin. Yläasteikä on vaikea elämänvaihe ja iso luokka täynnä murrosiän kuohuntaa jättää varmasti suurimmalle osalle ikäviä muistoja, jotka jättävät pimentoon ne mukavimmat hetket.

Ninni Schulmanin dekkari Tervetuloa kotiin sukeltaa vuosien taakse päähenkilön Magdalena Hanssonin yläasteelle, jossa tapahtui jotakin todella ikävää. Tuo tapahtuma oli jäänyt aikoinaan käsittelemättä, ja nyt se oli vuosien mittaan muuttunut tappavaksi kostoksi.

Ninni Schulman, Tervetuloa kotiin *****

suom. Jukka-Pekka Pajunen

Tammi 2021

s. 527

Välkommen hem 2016

Dekkari

Hagfors-sarja 5

Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa

Ninni Schulman: Poika joka ei itke

Ninni Schulman: Vastaa jos kuulet

Ninni Schulman: Älä kerro kenellekään  

Jenna Kostet: Margaretan synti

 

Kun istun täällä, tunnen maan tuoksun. Kylmän ja kostean kiviseinän tuoksun. Se on samaan aikaan kolkko ja makea. Kiviseinien rakoihin on jähmettynyt pelon haju, joka on sama kuin mädäntyneen maan.

Jenna Kostetin Margaretan synti sijoittui kauas menneisyyteen. 1640-luvun Turussa elänyt nuori porvarisrouva Margareta Kitt odotti tuomionsa toimeenpanemista sellissä, joka sijaitsi maan alla. Hän oli tappanut miehensä. Naisia ei yleensä hirtetty, vaan yleensä pyöveli katkaisi miekalla heidän päänsä ja sen jälkeen heidät poltettiin. Margareta tiesi mikä häntä odotti, sillä hirttäjäiset ja teloitukset olivat kansan huvia, jota hän itsekin oli usein seurannut, sillä yleensä kaikki turkulaiset kokoontuivat seuraamaan vihatun pyövelin työtä.

Siinä sinä olet taas, hengästyneenä, läikät poskillasi ja silmiesi alla mustat renkaat aivan kuin olisit valvonut koko yön, tehnyt syntiä, juonut itsesi humalaan tai keittänyt teetä hullukaalista.

Margaretan vahtina toimi kaupunginpalvelija Jakob. Vei vangille ruokaa ja haki astiat pois. Siinä samalla hän kuunteli Margaretan yksinpuhelua ollen itse hiljaisena, sillä hän oli hiljainen mies. Hän oli myös kunnollinen aviomies vaimolleen Karinille, joka odotti lasta.

Olin kai väärässä, kun ajattelin, että Mårten oli syypää kaikkeen. Syyllisiä on enemmän, ja minun katkeruuteni kumpuaa siitä tiedosta, että he saavat elää ja minut poltetaan roviolla tuhkaksi.

Jenna Kostet on kirjoittanut kirjansa Margaretan synti 1600-luvulla oikeasti eläneestä Margareta Kittistä, jonka tarinan hän löysi Turun raadin pöytäkirjoista. Kirjan esilehdillä on kuva vanhasta Turun kartasta, mistä on hauska seurata kirjan tapahtumia. Takalehdillä on taas kuva vanhasta tekstistä, ehkäpä jopa Margaretan tarina 1600-luvun oikeudenkäynnistä.

He puhuvat liemistä, keitoista, yrttijuomasta ja vispikakusta. Minä pidän siitä versiosta, jossa on kyykäärme. Minua harmittaa, etten keksinyt sitä itse.

Jenna Kostetin Margaretan synti toi esille elävästi 1600-luvulla eläneen nuoren porvarisrouvan Margareta Kittin, joka teki poikkeuksellisen rikoksen, josta voi lukea vielä tänäkin päivänä historiallisista Turun raadin pöytäkirjoista. 

 

Jenna Kostet, Margaretan synti

Aula & Co 2021

s. 283

Historiallinen teos 

Tove Alsterdal: Juurakko

 

Tytön katse tämän kääntyessä polulle. Hymyileekö tyttö erityisesti hänelle? Ja vilkuttaa? Tule nyt Olof, tule! Oliko se tosiaankin tarkoitettu hänelle?

Ruotsalaisen Tove Alsterdalin dekkari Juurakko palkittiin tänä vuonna arvostetulla Lasiavain-palkinnolla, joka annetaan vuosittain pohjoismaiden parhaalle rikosromaanille. Kirja aloitti Pohjois-Ruotsiin sijoittuvan Ådalen-dekkarisarjan.

Kirjan päähenkilönä toimi 32-vuotias konstaapeli Eira Sjödin, joka oli palannut Kramforsiin, sillä hänen äitinsä muistisairaus oli pahentunut. Eiralla oli myös vanhempi veli Magnus, joka oli alkoholisoitunut pikkurikollinen jo nuorena. Magnus oli salaisuus, josta Eira ei pystynyt puhumaan työpaikallaan, eikä kavereidensa kanssa.

Ne odottavat tuolla ulkona. Käveletkö ulos kuin mies vai pitääkö kantaa? Mitä? Kuinka kovasti äitisi pitää hävetä sinua? Eikö sinulla ole jalkoja joilla kävellä? Ulos nyt, saatanan paska, helvetti... 

Olof oli tullut käymään yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen isänsä luona. Isä oli tuolloin katkaissut välit 14-vuotiaaseen poikaansa pojan tunnustaman rikoksen jälkeen. Kateissa oli 16-vuotias tyttö.

Kotonakäynti vaihtui nopeasti vankikopin ahtauteen, sillä hänen isänsä löytyi suihkusta kuolleena. Tapaus oli selvä murha, ja koska Olofin taustalta löytyi vakava rikos nuoruudesta, hän oli selvästi pääepäilty. Hänet päästettiin pian vapaaksi, mutta... 

Inhottava paskiainen, mitä oikein kuvittelet? Että suutelisin jotain tuollaista? Henkesi haisee, pesetkö edes hampaita?

Eira on selvästi tehokkaan oloinen rikostutkija, joka jaksoi kaivaa todisteita rikoksesta, jonka juuret näyttivät jatkuvan yli kahdenkymmenen vuoden taakse menneisyyteen. Tapaus yhdistyi selvästi nuoren tytön katoamiseen, jossa Eira epäili tehdyn oikeusmurhan. Mutta liittyikö hänen veljensä Magnus jollakin tavalla tapaukseen? 

Tove Alsterdalin Juurakko sijoittui selkeästi pikkukylän rikosmaailmaan, jossa menneisyyden rikosten juurakot ylsivät nykyaikaan. Tässä on uuden dekkarisarjan aloituskirja, joka kannattaa lukea. Juurakot sopii hyvin lukijoille, jotka tykkäävät dekkareista, mutta eivät väkivaltaisista kuvauksista.

"Kaveri oli sellainen luuseri."

 

Tove Alsterdal, Juurakot *****

suom. Kari Koski

Aula & Co 2021

s. 412

Rotvälta 2020

Dekkari

Ådalen - sarja 1

Lasiavain 2021

B.B. Alston: Amari ja Yön veljet

 

Vasta päästyäni kirstun pohjalle löydän kuuluvasti tikittävän mustan salkun, jonka päälle on liimattu valkoinen tarralappu. Siinä lukee Quintonin käsialalla:

Salainen - vain Amarille 

Amerikkalaiskirjailija B.B. Alstonin Amari ja Yön veljet aloittaa huikean fantasiakirjasarjan nuorille. Kirjan päähenkilö on 13-vuotias Amari, joka kaipasi kadonnutta isoveljeään. Viimeisenä päivänä ennen kuin koulu loppui ja kesäloma alkoi, Amari sai veljeltään kirjeen, jossa oli kutsu Yliluonnollisten asiain viraston pääsykokeisiin.

Yliluonnolliseksi kyvyksi vahvistettu taipumus: Uinuva taika aktiiviseksi taikuriksi (laiton)

Amari oli mielestään tavallinen tyttö tavalliselta kadulta ja kävi koulua, jonka oppilaat kiusasivat häntä. Amari oli siis ihmeissään, kun sai viestin veljeltään, mutta lähti innoissaan kesäleirille, jossa kyseinen pääsykoe suoritettaisiin. Samalla hän päätti etsiä myös veljeään. 

Leirillä jokainen osallistuja kävi kristallipallon luona, jotta tiedettiin mitkä heidän uinuvat taipumuksensa olivat. Amarin yliluonnollinen kyky oli aktiivinen taikuri, joka oli laiton kyky. Amari ei saisi edes olla leirillä, eikä saisi osallistua pääsykokeisiin. Mutta miten tarina jatkui?

Ymmärräthän sinä, ettet voi tulla ensi kesänä takaisin yrittämään uudestaan kuten muut lapset? Sinä olet taikuri, rikollinen, ja jos et pysty osoittamaan, että kuulut tänne, päälliköllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa neuvoani - pyyhityttää muistosi ja lähettää sinut kotiin valvottavaksi.

Amari sai kuitenkin osallistua pääsykokeisiin ja samalla hän sai lisäaikaa etsiä veljeään. Hän oli ystävystynyt kahden muun osallistujan kanssa, jotka auttoivat häntä etsinnöissä, mutta kannattiko leirillä luottaa kehenkään?

Joka ainoa pisara tämän tytön verta on maagista.

B.B. Alstonin Amari ja Yön veljet on jännittävä ja hauska nuorten kirja, jossa taikurityttö Amari aloittelee jännittävää junioriagentin toimintaa etsimällä kadonnutta veljeään. Nuori taikuri agentin hommissa on loistavasti keksitty kirjan teemaksi.

B.B. Alston, Amari ja Yön veljet *****

suom. Ilkka Rekiaro

Otava 2021

s. 360

Amari and the Night Brothers 2021

Lasten- ja nuortenkirja

 

Päivi Alasalmi: Sudenraudat

 

Sudenraudat olivat lauenneet. Aapeli Mehtälä näki jo kaukaa, että lunta oli möyritty huolella ja hartaasti ja hangelle oli valunut runsaasti verta. Missä ansaan jäänyt eläin oli? Ei ainakaan raudoissa.

Päivi Alasalmen historiallinen teos Sudenraudat kertoi vuosien 1880-1882 ikävistä tapahtumista, kun sudet tappoivat ja söivät 22 lasta Varsinais-Suomessa. Susipelko on hyvin ajankohtainen tänäkin päivänä samoilla seuduilla, sillä susien määrä on lisääntynyt kovasti. Susille on tänä päivänä kuitenkin runsaasti riistaa, kun peura- ja kaurispopulaatio on lisääntynyt runsaasti. Toista se oli 1800-luvun loppupuolella, kun riistaa ei ollut Varsinais-Suomessa. Lapsista tuli siksi helppo kohde susille. Köyhillä asukkailla ei ollut myöskään aseita puolustukseen ja riistan ampuminen oli sallittua vain rikkaille porvareille ja aatelisille.

Sudet ovat pois ottaneet jo neljä lasta Turun seudulla. Hirweätä, aiwan hirweätä on miettiä, millaista hätää nämä pienokaiset kokiwat pedon kohdattuaan. Mitä he miettiwät, kun susi ryntäsi kohti, karkasi päälle, kaatoi maahan ja puri? Oi poloiset lapset, viattomina kuolleet!

Eetri Ahlroos kirjoitti artikkeleita Sanomia Turusta -lehteen. Hän otti susiaiheen sydämensä asiaksi, sillä hänellä oli omia lapsia, joiden puolesta hän pelkäsi samalla, kun pelkäsi kaikkien lasten puolesta. Eetri joutui jopa väkivallan uhriksi artikkeleidensa puolesta, mutta hän ei antanut periksi. Sudet oli tapettava.

Ensimmäistä kertaa ihmiset ovat alkaneet uskoa, että susille voidaan tehdä jotain. Tähän asti rahvas on suhtautunut petoihin kuin ukkoseen tai hirmumyrskyyn, luonnonvoimaan, jolle ihminen ei voi mitään. Jos susi on ottaakseen, se ottaa. Sen jälkeen se katoaa metsänpeittoon, koska sillä on taikavoimia.

Kirjan päähenkilönä toimi Henny Caldonius, jonka isä Karl Caldonius otti sihteeriksi kokouksiin, joissa käsiteltiin susiin liittyviä päätöksiä. Henny oli vastakkaista mieltä susien hävittämisestä, mutta naisilla ei ollut 1800-luvun lopussa puhevaltaa missään asiassa. 

Henny maalasi työkseen tauluja. Hän maalasi jopa susiaiheisia tauluja. Hän suunniteli matkaa Pariisiin, jonne kaikki taiteilijat halusivat mennä. Henny halusi itse päättää itsestään ja elämästään, mutta se oli vaikeaa ilman taloudellista tukea. Hänen elämäänsä asteli kuitenkin eräs mies, joka liittyi myös susien jahtaajiin.

Päivi Alasalmen Sudenraudat toi esille hyytävän tapahtumaketjun, joka piti pelossa kaikkia Varsinais-Suomen asukkaita vuosina 1880-1882.  Kirjassa kuvataan susiaihetta useamman henkilön näkökulmasta, mikä toi aiheeseen syvyyttä ja monipuolisuutta. Kiinnostava aihepiiri, kun asun itsekin Varsinais-Suomessa ja susi on näkynyt jopa saarella sijaitsevan mökkimme riistakamerasta.

Kiehtova historiallinen tarina, taidokas teksti ja kiinnostavat henkilöhahmot sekä pelottava susi.

 

Päivi Alasalmi, Sudenraudat

Gummerus 2021

s. 406

Historiallinen teos

 

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu

Päivi Alasalmi: Siipirikon kuiskaus

Päivi Alasalmi: Pajulinnun huuto

Max Seeck: Kauna

 

Nyt askeleet kuuluvat yhä selvemmin.

Ja silloin hän näkee sen, tumman hahmon joka kävelee rauhallisesti keittiön pimeydestä. Puhelin valahtaa hänen otteestaan ja tippuu lattialle hänen jalkojensa väliin.

Max Seeckin dekkari Kauna on kolmas Jessica Niemi-sarjan kirja. Jessica Niemi on sarjassa rikosylikonstaapeli, mutta hän oli jäänyt pariksi kuukaudeksi virkavapaalle, kunnes töissä tuli niin ruuhkaa, että oli ihan välttämätöntä liittyä mukaan rikosten tutkintaan. 

Tarinan ensimmäinen murhattu henkilö oli rikas teollisuuspamppu. Ja pian kävi ilmi, että eräs toinenkin henkilö makasi kotonaan kuolleena. Mikä johti heidät kuolemaan, sillä he olivat ystäviä keskenään? Tutkinnan sai hoitaakseen Jessican työkaveri Jusuf Pepple.

Jessica sulkee silmänsä ja kun hän avaa ne, hän näkee luisevan naisen seisovan selin portaiden yläpäässä. Mustan kankaan alla törröttävät luut, äidin olkapäissä ei ole lainkaan lihaa. Mustat hiukset ulottuvat lapaluihin saakka, ne kiiltelevät sileinä.

Ensimmäisessä sarjan kirjassa, joka oli nimeltään Uskollinen lukija,  syvennyttiin erään noitalahkon rikoksiin. Jessica oli uusimmassa dekkarissa jäänyt virkavapaalle tutkimaan kyseisen lahkon jättämiä merkkejä, sillä Jessica oli varma, että he olivat palanneet takaisin Helsinkiin. Jessicalla oli taipumusta noituuteen ja samoin oli ollut hänen äidillään. Jessicalla oli tapana jutella äitinsä kanssa, vaikka tämä oli kuollut ja kuopattu.

Jusufin saadessa viimein Jessican avukseen, Jessica katosi. Jusuf aloitti sinnikkään etsinnän, sillä Jessica oli kertonut hänelle noitalahkon viimeisistä touhuista. Oliko Jessica joutunut heidän käsiinsä? Sitäpaitsi kyseinen lahko oli hengenvaarallinen!

Max Seeckin Kauna pureutui yritysmaailmaan johtoportaaseen, mutta tarina sai myös mysteeripiirteitä noitalahkolta, joka esiintyi jo sarjan ensimmäisessä kirjassa. Kateutta ja kavaluutta sekä verenvuodatusta kylmästi harkiten vai äkkipikaisesti suunnittelematta? Lue kirja.

 

Max Seeck, Kauna

Tammi 2021

s. 429 

Dekkari

Jessica Niemi-sarja 3

Max Seeck: Uskollinen lukija

Max Seeck: Pahan verkko

 

Abigail Dean: Tyttö A

 

Sinä et tunne minua, mutta olet luultavasti nähnyt kuvani.

Brittiläisen Abigail Deanin esikoisteos Tyttö A valikoitui syksyn lukukirjaksi varsinkin herkän kansikuvansa puolesta. Kirjan aihepiiri sen sijaan on tullut varmasti kaikille ihmisille tutuiksi median välityksellä. Aiheena oli perheet, joiden lapset selviävät hirviövanhempiensa käsistä elävinä, mutta joillakin tavoilla vammautuneina heidän käsittelyjensä jäljiltä.

Viimeisen kerran näin Äidin samana päivänä, jolloin me pakenimme. Heräsin aamulla likaisessa sängyssä, ja tiesin, että aikani oli hupenemassa, ja että jos en toimisi heti, minä kuolisin siihen.

Kirjan kertojana toimi Alexandra eli Tyttö A. Hänet oli kutsuttu vankilaan, jossa heidän äitinsä oli viettänyt viimeiset vuotensa. Äiti oli kuollut ja jättänyt perinnönjaon toimeksi Alexandralle eli Lexille, josta oli tullut juristi. Lex ei ollut käynyt sitä ennen kertaakaan vankilassa tapaamassa äitiään. Hän ei antanut vanhempiensa tekoja anteeksi toisin kuin osa heistä lapsista. Heitä oli seitsemän sisarusta. Kaikki eivät selvinneet vanhempien käsistä elävinä.

Joskus käyn mielikuvituksessani meidän pikku huoneessa. Siellä on kaksi yhden hengen sänkyä, ja ne on työnnetty vastapäisiin nurkkiin niin kauas toisistaan kuin mahdollista. Minun sänky ja Evien sänky. Katosta riippuu paljas hehkulamppu, joka heilahtelee kun joku kävelee käytävällä. Yleensä se on sammuksissa, mutta toisinaan, kun Isä niin päättää, se palaa monta päivää yhteen menoon.

Perheen isä oli selvästi psykopaatti, joka hurahti uskovaiseksi ja perusti oman lahkonsa, johon tietysti pakotti vaimonsa ja lapsensa. Uskon varjolla kaikki hänen väkivaltaiset tekonsa olivat sallittuja. Raamattuhan on täynnä väkivaltaa, josta perheenisä kaivoi oikeutensa tehdä mitä teki. Lopulta lapset olivat sidottuja sänkyihinsä ja edessä kenties häämötti perhesurma.

Alussa - ja myös lopussa - meitä oli vain minä ja Ethan. Ensimmäisinä syntyneet; viimeisenä adoptoidut.

Lexin tehtävänä oli tavata kaikki elossa olevat sisaruksensa ja kertoa perinnöstä ja siitä mitä sille tehdään. Tehtävä ei ollut helppo ja se toi mieleen muistoja, joita hän ei olisi halunnut muistella. Vaikka menneisyys oli kamalaa aikaa, siihen liittyi myös ihania asioita ja parasta oli läheiset välit Evie-siskon kanssa.

Tämä kirja toi mieleeni mm. pienen tytön nimeltään Eerika, jota isä ja äitipuoli pahoinpitelivät ja kiusasivat, lopulta tappoivat. Kuinka moni lapsi elää kiusattuna ja pahoinpideltynä omassa kodissaan? Kuinka monta lasta ovat vanhemmat tappaneet?  Miksi? Kysyn miksi, koska aina olisi apua saatavilla. Myös kirjan tarinassa olisi ollut apua saatavilla.

Tämän kirjan aihepiiri on tärkeä, sillä lapset, joita pahoinpidellään ja kiusataan omissa kodeissaan, tarvitsevat tukea muualta, jos sitä ei saa omilta vanhemmilta. Huolenaiheita, joista aikuisten pitäisi huolestua, ovat lasten ja kodin jatkuva lika ja epäsiisteys, ruoan puute ja nälkiintyminen, mustelmat, lapsen puheista ja piirroksista nouseva kaltoinkohtelu, käytöshäiriöt ym. Kirjan lapsista oltiin huolestuneita, mutta huolestuneet aikuiset eivät vieneet asioita eteenpäin.

Abigail Deanin Tyttö A koskettaa ja koukuttaa lukemaan, vaikka et haluaisi lukea kirjan aihepiiristä sanaakaan. Ei ummisteta silmiä vanhempien pahuudelta.

 

Abigail Dean, Tyttö A *****

suom. Kristiina Drews

Aula & Co 2021

s. 384

Girl A 2021