Satu Mattila-Laine: Myyty tyttö

Lempi heräsi. Oli hiljaista. Liian hiljaista.

Lempi silitti vieressään olevaa paikkaa, vaikka hän jo käden ojentaessaan tiesi sen tyhjäksi. Keuhkotauti oli vienyt äidin. Äiti ei enää koskaan palaisi.

Satu Mattila-Laineen varhaisnuortenkirja Myyty tyttö kertoo nuoresta Lempistä, joka myytiin huutolaiseksi. Lempi oli elänyt äitinsä kanssa kahdestaan, mutta keuhkotauti vei äidin hautaan ja Lempi jäi orvoksi. Ennen kuin Suomessa oli sosiaalitoimea, joka huolehtisi orvoiksi jääneistä lapsista, kunnat päättivät itse, että se joka maksoi vähiten ns. huutolaislapsesta, sai hänet ilmaiseksi työntekijäksi. Vaatetus, ruoka ja petipaikka piti huolehtia sen talon puolesta, mihin lapsi huudettiin.

Lempi nousi aamuisin viideltä ja kiiruhti aamupuuron jälkeen Lassilan isännän kaupalle. Hyllyt piti täyttää ja lattiat lakaista ennen puodin aukeamista. Sen jälkeen Lempi lähti kouluun eväät korissaan.

Lempi sai käydä koulua, mutta toinen huutolaislapsi samassa talossa ei saanut. Isäntä piti kovaa kuria ja usein Lempi sai nukkua nälissään kylmän porstuan lattialla yönsä, jos jokin ei mennyt isännän mielen mukaan.  Työpäivä jatkui koulun jälkeen, ja työt piti tehdä nopeasti. Astiat pestiin käsin ja hella lämmitettiin haloilla. Vedet kannettiin kaivolta.

Jotkut lapset haukkuivat häntä huutikseksi. Kukahan sen nimityksen oli alun perin keksinyt? Lempi ei enää muistanut eikä halunnutkaan muistaa. Sen sijaan hän muisti hyvin, kuinka huutis, huutis, huutis oli jäänyt ensimmäisen kerran hänen mieleensä soimaan.

Lempin ei auttanut muu kuin purra hampaansa yhteen lasten haukun kuullessaan, sillä hän piti koulun käymisestä ja varsinkin opettajasta. Sitten tapahtui ikäviä asioita ja Lempi pakeni Lassilan isännän talosta yhdessä talon toisen huutolaislapsen kanssa.

Tätä tarinaa oli hyvin surullista lukea. Ensin Lempin äiti kuoli ja sitten hän joutui orpona huutolaislapseksi tekemään pitkää työpäivää. Tämä tarina kosketti minua sielun syövereitä myöten, sillä vuosikymmeniä sitten monen lapsen osa oli joutua huutolaislapseksi, ilmaistyövoimaksi.  Myyty tyttö on haavoitettujen lasten tarina.

Satu Mattila-Laine, Myyty tyttö

Warelia 2019

s. 147

varhaisnuortenkirja

Annamari Marttinen: Tässä meillä on kaikki nyt

Olin päästänyt irti rakkaudesta ja päättänyt etten etsisi sitä. En uskonut rakkauteen huoltoaseman tankkauspisteellä tai ruokakaupan kassalla, sen enempää kuin että rakastuisin kadulla vastaantulijaan. Ja että he rakastuisivat minuun. En seisonut baaritiskeillä enkä tanssinut yökerhojen lattioilla.

Olin sen sijaan rakastunut yksinoloon niin että se suorastaan kauhistutti minua.

Annamari Marttisen uusimman romaanin Tässä meillä on kaikki nyt kannessa on pari kahvikuppia. Kahvin päällä on sydän. Kyllä. Kirja on rakkausromaani. Erittäin vahva tunteikas romaani rakastumisen halusta, rakkauden polttavasta voimasta ja sen mahdollisuudesta tai mahdottomuudesta. Jälleen kerran kirjailija on osunut tunteiden syövereihin ja kirjoittanut niistä kirjan, jota jännitin viimeisille sivuille asti.

Amanda on eronnut ja muuttanut omaan asuntoon asumaan. Hänellä on naimisissa oleva fuckbuddy, joten ainakin seksuaaliset tarpeet tulee hoidetuiksi. Amanda on päättänyt elää sinkkunaisena, mutta kohtalo puuttuu asiaan. Aloitettuaan ruotsinkielen tunnin, hänen viereensä istuu mies, joka saa hänen sydämensä läpättämään ja lähtemään lentoon. Olo on kuin teinitytöllä. Suusta ei tule mitään järkevää. Valentin on kotoisin Pietarista.

Hänellä oli kasvoillaan ilme, joka oli sekoitus epävarmuutta ja varmuutta ja oli kuin jokin valo olisi alkanut hehkua hänen ihonsa läpi. Hänen silmänsä melkein kipinöivät ja hän katsoi nyt niin intensiivisesti silmiini, että vaihdoin hämmentyneenä asentoa, suoristin selkäni, ja laskin lattialle jalkani, joka oli ollut sohvalla toisen reiteni alla.

Mitä nyt tapahtuu? Ajattelin.

Rakkaus ja seurustelu pidetään tiiviisti salassa muilta. Kumpikaan ei halua puhua seurustelusta kenellekään muulle, paitsi lopulta parhaille kavereille, jotka olivat jo tietysti tietoisia asiasta. Rakastumista ei voi salata, se näkyy ulkonäöstä ja onnellisesta katseesta. Kun kaveri viettää pitkään hiljaiseloa, jotain on tapahtumassa ehkä seurustelurintamalla. Toiset kertovat heti kaiken julkisesti, toiset kätkevät onnenhetket. Amandalla oli omat syynsä kätkeä onnensa. Hän tiesi, että hänen läheisensä eivät hyväksyisi hänen rakkauttaan.

Annamari Marttinen kirjoittaa upeasti rakkaudesta. Tässä meillä on kaikki nyt sukeltaa syvälle tunteisiin, joita rakkaus sytyttää. Tällä kertaa rakkaus on samalla kertaa mahdollista ja mahdotonta. Rakkaudelle annetaan mahdollisuus, mutta mielessä hiertää sen mahdottomuus. Valentin on komea, hyväkäytöksinen ja miellyttävä mies. Mies Amandan makuun. Mutta on jotakin, mistä Amanda ei pidä, ja jota vastaan hän kamppailee koko kirjan ajan. Onko rakkaus suurin kaikista? Antaako Amanda periksi rakkaudelle?

Kirjan aihepiiri askarrutti minua jo etukäteen, mutta luotin täysin Annamari Marttisen kirjailijalahjoihin. Tässä meillä on kaikki nyt on kirjoitettu upeasti sydänverellä. Ja minä pakahduin tunteista.

Liikahdin häntä kohti ja nauroimme kumpikin hermostuneesti, sitten suutelimme.

Nyt se tapahtuu, ajattelin, kun se jatkui.

Ja niin se tapahtui.

Hän jäi yöksi, ja vei minulta rakkauteni, yksin nukkumisen, yksittäisenä lusikkana olon, hän tuli toiseksi lusikaksi kiinni minuun. Hän vei minulta rakkauteni, yksin heräämisen.

Annamari Marttinen, Tässä meillä on kaikki nyt

Tammi 2019

s. 313

Annamari Marttinen: Korsetti 

Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla
Annamari Marttinen: Vapaa

Annamari Marttinen: Törmäys

Annamari Marttinen: Kuu huoneessa 

Annamari Marttinen: Tässä meillä on kaikki nyt 

Anne Roth: Sekundakroppa - Elämäni kilpirauhaspotilaana

Kilpirauhasen vaivat voidaan jakaa karkeasti eri syistä johtuen sen liika- ja vajaatoimintaan. Vajaatoiminta on selvästi yleisempää kuin liikatoiminta. Tämä kirja kertoo minun tarinani diagnoosin saamisesta tähän päivään, sairauteni molemmista äärilaidoista, sillä olen sairastanut ensin liikatoiminnan ja sitten vajaatoiminnan. (Anne Roth)

Anne Rothin tietokirja Sekundakroppa – Elämäni kilpirauhaspotilaana tulee toimimaan monelle kilpirauhaspotilaalle ja hänen läheiselleen hyvänä vertaistukena, sillä kirjassa tulee esille todella paljon asiatietoa liittyen kilpirauhaseen ja sen vaikutuksiin ihmisessä sekä hyvässä että pahassa. Kilpirauhasen sairaudet ovat niin vakava uhka esim. vauvan kehitykselle, että sen vuoksi jokaisesta vastasyntyneestä otetaan Suomessa kilpirauhaskokeet kaiken varalta. Toisaalta raskaus on monesti odottavalle äidille riski sairastua kilpirauhassairauksiin.

Kilpirauhanen vaikuttaa aivojen toimintaan, kasvuun, yleiseen vireystasoon, veren kolesterolipitoisuuksiin, painoon, lihasvoimaan, muistiin, suolen toimintaan, hiusten hyvinvointiin… siis koko elimistön toimintaan. Erityisen ratkaisevassa roolissa se on aineenvaihdunnan säätelijänä. (Anne Roth)

Koska kilpirauhanen vaikuttaa kaikkeen elimistön toimintaan, se on hankala tauti ensinnäkin löytää ja toiseksi se on vielä hankalampi hoitaa. Monesti kilpirauhasen sairaudet kulkevat suvuittain. Anne Rothin mummulla oli struuma, joka oli leikattu. Struuma on suurentunut kilpirauhanen. Hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta sekä kilpirauhasen tulehdukset voivat aiheuttaa struuman. Anne Roth sairastui Basedownin tautiin, kilpirauhasen liikatoimintaan. Hän oli laihduttanut helposti kiloja, mutta sitten hän alkoi hikoilla runsaasti, hiukset tippuivat päästä, sydän hakkasi lujaa, eikä hän pystynyt nukkumaan öisin. Hän sai lopulta siihen lääkityksen ja vaivat lievenivät, mutta kilpirauhanen on arvaamaton.

Lääkäri teki minulle selväksi heti diagnoosin antamisen yhteydessä, että kannan sairautta loppuikäni, vaikka liikatoiminnassa onkin mahdollista, että sairaus painuu välillä myös tilaan, jossa lääkitystä ei tarvita. (Anne Roth)

Jossakin vaiheessa Anne Rothin oireet pahenivat vuosien mittaan heitellen vajaatoiminnasta liikatoimintaan, joten tuli ajankohtaiseksi operoida kilpirauhanen kokonaan pois. Leikkauksesta seurasi ongelmia, joista voi lukea lähemmin kirjasta. Koska leikkauksessa poistetaan kilpirauhanen, seurauksena on aina vajaatoiminta, jonka vuoksi potilas joutuu syömään kilpirauhaslääkettä koko loppuiän. Anne Rothia odotti liuta vajaatoimintaoireita.

Olen onnellinen siitä, etten tiennyt, millainen taisto minua odotti, kun sain diagnoosin Basedowista tai kun valmistauduin kilpirauhasen poistoleikkaukseen. En usko, että olisin jaksanut, jos olisin tiennyt kaikesta siitä, mikä odotti edessä. (Anne Roth)

Tiesin heti, kun Anne Roth oli kirjoittanut Sekundakropan, että haluan lukea kirjan ja blogata siitä. Syykin on selvä, sillä olen yksi noin 300 000 kilpirauhaspotilaasta Suomessa. Olen ollut sitä jo 25 vuotta. Diagnoosikaan ei selvinnyt aikoinaan, ennen kuin luin vajaatoiminnasta lehtiartikkelin ja totesin, että minulla on kaikki oireet. Otatin kilpirauhasverikokeet ja menin reumalääkärille, sillä työpaikkalääkäri oli ohjannut minut sinne, koska kaikki niveleni olivat turvoksissa. Reumalääkärin oli helppo määrätä minulle lääkitys vajaatoimintaan. 

Tuossa vaiheessa olin myös fyysisesti sekä henkisesti voimieni äärirajoilla, nukuin kaikki valveillaoloajat, eikä väsymys poistunut ilman lääkitystä. Kilpirauhaslääkityksestä alkoi sitten oma lääkeshownsa ja oireilut vajaatoiminnasta liikatoimintaan, sydänoireet ja kaikki mahdolliset oireet mitä kuvitella saattaa. Minulla on siis välillä päällä molempien sekä vajaa- että liikatoiminnan oireet, jotka heiluvat vuodenaikojen mukaan. Lisäksi lääkitykseen vaikuttaa kaikki mahdolliset lääkkeet plus vitamiinit ja ruoka. Ennen lääkitystä sanoin kaikille, että minä lihon, kun ajattelen ruokaa. Siksi olin syömättä, eikä suolisto toiminut ja olin heikossa kunnossa.

Olen joutunut itse selvittämään kaikki kilpirauhaseen liittyvät asiat. Lääkärien ja hoitajien tiedot ovat aina olleet puutteellisia sairaudestani, eikä minua ole otettu koskaan vakavasti ennen diagnoosia eikä diagnoosin jälkeen. Esim. sairaalassa ollessani hoidossa kilpirauhaslääke tuotiin illalla ja iloisesti mainittiin, että tämä on jäänyt ottamatta. Hoitaja oli sitten ihmeissään, kun ilmoitin, että lääkettä ei voi ottaa miten sattuu, otan lääkkeen aina aamulla ennen ruokaa ja pidän tauon ruokailun ja lääkkeen välillä. Mitään muita lääkkeitä en voi ottaa yhtä aikaa. Veljeni vajaatoiminta oli sitten helpompi todeta, kun minun sairauteni oli jo tiedossa, ja olen ollut veljelleni vertaistukena, esim. kukaan ei kertonut hänellekään miten kilpirauhaslääkkeet pitäisi ottaa. Lääkkeiden otto on yksilöllistä eri potilailla, mutta meille sopii aamulääkitys.

Olisin ollut valtavan onnellinen tästä Anne Rothin kirjasta silloin, kun sairauteni diagnosoitiin, mutta olen iloinen siitä myös nyt. Sekundakroppa on äärettömän asiantunteva tietoteos.

Kiitos Anne!

Anne Roth, Sekundakroppa – Elämäni kilpirauhaspotilaana

Docendo 2019

s. 191

tietoteos

Sarah J. Maas: Okaruusujen valtakunta

Lumi pyörteili ympärillämme. Tuijotin sutta, kunnes sen hiilenmusta ja norsunluunvalkea kylki lakkasi kohoilemasta. Se oli vain susi – se oli ehdottomasti vain tavallinen susi, vaikkakin epätavallisen suuri.

Puristus rinnassani hellitti, ja hengähdin niin että ilma huurtui edessäni. Ainakin pihlajanuoli oli ollut tappava, vaikken tiennytkään, minkä tai kenet se oli tappanut.

Yhdysvaltalaisen kirjailijan Sarah J. Maasin Okaruusujen valtakunta aloittaa kirjailijan uuden Valtakunta-kirjasarjan. Maas nousi bestseller-listojen huipulle Throne of Glass-sarjan kirjoillaan. Kirjoista on tehty myös huippusuosittu tv-sarja, jota olen seurannut ihaillen. En ole vielä lukenut Throne of Glass-sarjan kirjoja, mutta ehkä jonakin päivänä. Fantasiakirjallisuus on kuulunut aina lukemistooni, sillä rakastan kirjailijoiden luomia uusia fantastisia maailmoja. Okaruusujen valtakunnasta löytyy mm. Prythian, joka kuuluu haltijoille.

”KUKA TAPPOI HÄNET?” Olento harppoi meitä kohti ja pani käpälän pöydälle, joka narisi ja notkui painon alla. Kynnet upposivat tömähtäen puuhun yksi kerrallaan.

Uskaltauduin astumaan toisenkin askeleen eteenpäin, kun peto kurotti kuononsa pöydän yli nuuhkiakseen meitä. Silmät olivat vihreät ja kultatäpläiset. Muodon ja värin perusteella ne eivät olleet eläimen silmät. Ääneni oli yllättävän tasainen, kun sanoin haastavasti: ”Tappoi kenet?”

Okaruusujen valtakunnan päähenkilö on nuori metsästäjä Feyre, joka piti huolen siitä, että isä ja siskot saivat ruokaa. Kirjan alussa Feyre tuli ampuneeksi suden, jonka vuoksi hän joutui haltijoiden valtakuntaan. Suuri peto, joka vei hänet Kevään valtakuntaan, muuttui haltijaksi, jonka kasvoja peitti naamio, jota hän ei saanut irti, sillä hänet oli noiduttu. Kevään valtakunta oli kuihtumassa pois, sillä outo vitsaus oli levinnyt koko maahan. Ainoa, joka pystyi taistelemaan vitsausta vastaan, oli Feyren noutanut haltia, mutta hänenkin voimansa olivat vähenemässä.

Säpsähdin huohottaen hereille keskellä yötä. Uneni olivat täyttyneet surielin sormiluiden kalinasta ja virnistelevistä nagoista. Kalpea, kasvoton nainen oli raadellut kurkkuani verenpunaisin kynsin niin että repeydyin hitaasti auki. Hän kysyi minulta toistuvasti nimeäni, mutta aina kun yritin puhua, vereni kupli ulos kaulani pinnallisista haavoista ja tukahdutti ääneni.

Okaruusujen valtakunnan päähenkilö Feyre oli itseoppinut metsästäjä ja luonnossa selviytyjä. Luonnossa hän oli oppinut taitoja, jotka olivat haltijoiden  maassa elintärkeitä selviytymisen kannalta. Feyre joutui jopa taistelemaan suunnatonta eläintä vastaan, mutta se ei yksistään riittänyt. Haltijoilla oli sekä hyviä että pahoja suunnitelmia Feyren ja samalla koko maan tulevaisuuden suhteen.

Feyre on uskomattoman rohkea päähenkilö, joka varmasti loistaa myös tulevissa sarjan kirjoissa, vaikka hän olisi yltä päältä mullassa ja lannassa, tai veren peitossa tai taistelemassa pelottavia olentoja vastaan. Prythian kartta on kuvattu kansilehdillä, joten siitä näkee missä ihmisten ja haltijoiden välillä oleva taiottu muuri sijaitsee.  Fantasioiden ystäville kirjassa on tarunomainen valtakunta täynnä taikuutta, lumovoimaa, mielikuvitusta, kiihkeyttä, intohimoa ja hyvän ja pahan taisteluja. Okaruusujen valtakunta on monitasoinen, maaginen ja yliluonnollinen fantasiakirja, mutta samalla intohimoinen rakkaustarina.

Jos olisin pystynyt puhumaan puhkeamatta kirkumaan, olisin kysynyt, miksei se vain tappanut minua heti. Attor kulki eteenpäin lähes luikerrellen ja kiskoi minua mukanaan. Sen koukkukyntiset jalat uursivat naarmuja luolan lattiaan joka askeleella. Se näytti pelottavan samanlaiselta kuin maalauksessani.

Sarah J. Maas, Okaruusujen valtakunta *****

Suom. Sarianna Silvonen

Gummerus 2019

s. 475

Fantasia

Alex North: Kuiskaaja

Niin tai näin, me emme osaa puhua keskenämme, joten minun on vain yritettävä kirjoittaa se kaikki muistiin. Totuus siitä, mitä Featherbankissa tapahtui,

totuus herra Yöstä. Pojasta lattian alla. Perhosista. Pikkutytöstä, jolla oli outo mekko.

Ja tietysti Kuiskaajasta.

Brittikirjailija Alex North sai idean dekkariinsa omalta pojaltaan, joka puhui pojasta lattian alla. Kuiskaajan päähenkilöhahmoina tässä rikosromaanissa ovat 7-vuotias Jake ja hänen rikosromaaneja kirjoittava isänsä Tom. Olosuhteista johtuen he asuvat kahdestaan, ja kirjassa he muuttivat asumaan uuteen kotiin, sillä vanhassa oli liikaa muistoja, jotka tuntuivat molemmista tuskallisilta.

Umpimähkäisessä tuhoamisessa oli samaa kasvavaa aggressiivisuutta, jota poika osoitti myös koulussa. Hän yritti tehdä sillä vaikutuksen maailmaan, joka ei tuntunut huomaavan häntä. Se juonsi juurensa halusta tulla nähdyksi. Tulla huomatuksi. Tulla rakastetuksi.

Sitähän jokainen lapsi pohjimmiltaan kaipasi.

Miehen sydäntä kivisti, kun hän ajatteli sitä, ja hänen sykkeensä kiihtyi. Hän astui äänettömästi pensaikosta pojan taakse ja kuiskasi tämän nimen.

Kuiskaajassa kerrotaan Jakesta, joka on herkempi lapsi kuin muut ikäisensä lapset. Hänellä on mielikuvitusystävä, ja hän on erittäin luova. Tom on ollut lapsena samanlainen, joten hän ymmärtää hyvin, että lapsi on erilaisempi kuin muut luokalla, mutta hän haluaisi poikansa olevan samanlainen kuin muut. Siitä tulee ristiriitoja. Jake turvautui yhä enemmän mielikuvitusystäviin ja loruili jatkuvasti yhtä kammottavaa lastenlorua. Jakesta tuli päivä päivältä myös pelokkaampi.

Paikkakunnalle kotiutuessa Tom ja Jake kuulivat pojasta, joka oli kadonnut muutama kuukausi aiemmin samasta koulusta, mitä Jake alkoi käydä. Myös heidän uudella kodillaan oli kammottavat salaisuutensa taustalla, jotka tulivat päivänvaloon pikkuhiljaa. Salaisuudet kietoivat yhä tiiviimmin pienen perheen verkkoihinsa kuin perhosenkotelon sisään. Oliko myös Jake vaarassa?

Toisaalla rikoskomisario Pete Willis ja rikoskomisario Amanda Beck tekivät lujasti töitä löytääkseen kadonneen pojan. He liittivät tapauksen parin vuosikymmenen taakse, jolloin paikkakunnalta katosi lapsia. Pete oli vieraillut erään rikollisen luona vankilassa ja yrittänyt saada selville puuttuvia tietoja. Oliko uuden katoamisen taustalla kenties kopioija vai tunsiko kyseinen henkilö kenties uuden tekijän?

Alex Northin henkilöhahmot ovat hyvin ongelmaisia. Taustoilta löytyy runsaasti traumoja, perheväkivaltaa, alkoholia jne. Kuiskaaja on sekoitus tummuutta, vaaroja, pelkoja, ahdistusta ja kauhua siitä mitä on tapahtunut ja mitä kenties tulee tapahtumaan. Kuiskaaja vangitsee lukijan kirjan sivuille, eikä tarinaa voi lopettaa, ennen kuin tietää mitä lopussa lukee.

Jos oven auki unohtaa,

niin joku sieltä kuiskuttaa.

Alex North, Kuiskaaja *****

Suom. Irmeli Ruuska

Otava 2019

s. 395

Tove Jansson: Reilua peliä

He asuivat sataman lähellä toinen toisessa, toinen toisessa päässä isoa vuokrataloa ja heidän ateljeittensa välissä oli ullakko, persoonaton ei-kenekään-maa täynnä korkeita käytäviä, joita reunustivat lukitut lautaovet.

Tove Janssonin (1914-2001) Reilua peliä novellikirja kertoo kahdesta vanhenevasta taiteilijasta, jotka asuvat samassa talossa ja ovat pari, mutta elävät eri asunnoissa antaen toinen toisilleen tilaa. Jansson kirjoittaa ensimmäisessä novellissa Uusi ripustus:

On saatava tehdä omaa taiteilijan työtään pyhitetyssä yksinäisyydessä, rauhassa häiriöltä. On saatava leikkiä ja muovata milloin mitäkin materiaalia, kunnes leikki yhtäkkiä, näennäisen oikullisesti, vie vastustamatta mukaansa ja sulkee ulkopuolelle kaiken muun toiminnan.

Kirjasta nousee esille kirjailijan oma elämä, sillä Jansson eli tunnetusti suhteessa taidegraafikko Tuulikki Pietilän kanssa. He asuivat Helsingissä Ullanlinnankadulla, jossa heillä oli yhteinen galleria ja asunnot. Kirjassa tehdään tauluihin uusia kehyksiä ja ripustetaan taulut seinille Uusi ripustus novellissa. Videomaani novellissa katsotaan elokuvia.

Jansson kirjoittaa hauskoja mustaa huumoria sisältäviä novelleja parin Amerikan matkalta novelleissa Killing George, Matka Konican kanssa, B-western, Suuressa Phoenixin kaupungissa.

Tove Jansson ei korostanut itseään suurena taiteilijana, vaan eli yksinkertaisesti ja matkusti yksinkertaisesti. Hän löysi matkoiltaan mukavia ihmisiä, jotka sopivat hyvin novellien henkilöhahmoiksi.

Muumit tulevat esille novellissa Wladyslaw. Wladyslaw oli nukketaiteilija, joka halusi itselleen taiteilijan suunnittelemat nuket. Hän tuli novellissa käymään taiteilijan luona. Suuri persoona ja taisi siinä olla ihastustakin puolin ja toisin. Toisaalla parin toisella osapuolella oli nuori ihastus, josta kertoo novelli Jonnan oppilas. Mustasukkaisuutta oli selvästi ilmassa. Rakkaus ja ihastumiset kuuluvat jokaiseen ikään.

Reilua peliä novellikirjassa on 17 novellia. Novellit kertovat parin arkipäivän asioista, jopa riidoista ja ahdistuksista, luulotteluista. Novelleista nousee mieleen Alice Munron tuotanto, sillä Munro kirjoittaa myös arkisista tapahtumista ihmisen elämässä, myös rakkaudesta arkielämässä, joka ei aina ole kaunista katseltavaa. Vanhenevan, pitkään yhdessä eläneen parin kiintymys ja rakkaus nousee esille Reilua peliä kirjan rivien välistä toisen kunnioittamisena ja haluna viettää aikaa yhdessä.

Tove Jansson, Reilua peliä

Suom. Kyllikki Härkäpää

Wsoy 1990 toinen painos

s. 139

Rent spel 1989

Novellikirja

Tove Jansson, Nukkekaappi
Tove Jansson, Kesäkirja

Tove Jansson, Viesti

Tove Jansson, Kuvanveistäjän tytär
Tove Jansson, Taikurin hattu
Tove Jansson, Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Tove Jansson, Kuinkas sitten kävikään?  

Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu
Tove Jansson, Muumien suuria ja pieniä seikkailuja
Tove Jansson, Vaarallinen matka

Tove Jansson, Näkymätön lapsi 

Tove Jansson, Suuri Muumikirja
Tove Jansson, Taikatalvi

Oman kirjahyllyn aarre.

Katri Kirkkopelto: Lintu Sininen

Olipa kerran…

Katri Kirkkopellon kauniisti ja mielikuvituksellisesti kuvittama ja kertoma satu Lintu Sininen on löydetty 1600-luvun satukokoelmasta Ranskasta. Myös Zacharias Topelius on kirjoittanut sadusta oman versionsa, joten hänen nimensä löytyy tämän upean satukirjan kannesta. Kuvitus on värikylläinen ja todella kaunis. Lintu Sininen sadusta on tehty myös musiikkiteos, joka löytyy takakannesta. Enempää en uskalla musiikista kertoa, sillä sen kaikki oikeudet on pidätetty.

Sadusta löytyy kuningas ja hänen tyttärensä. Kuningas on naimisissa yllätys yllätys ilkeän äitipuolen kanssa, joka haluaa omalle tytölleen prinssin, joka tuli kosimaan kuninkaan tytärtä. Prinssi ei kuitenkaan ollut niin vain huijattavissa, mutta yllätyksiä tapahtuu ja äitipuoli on juonikas tapaus.

Satumaailmoihin kuuluu yleensä hyvän ja pahan taistelut, niin tässäkin sadussa. Satu herättää varmasti paljon keskustelua lasten parissa, sillä tästä sadusta voi poimia yllättäviä kiusaamisjuttuja ja sitten niitä kuinkas sitten kävikään juttuja. Saiko paha palkkansa vai miten sadussa oikein kävi? Ja kuka tai ketkä olivat pahoja/hyviä? Sadut ovat parhaimmillaan, jos ne herättävät keskustelua.

Satuihin kuuluvat myöskin noidat ja tässä kirjassa niitä on peräti kaksi kappaletta. Miksiköhän varten? Se liittyy jälleen hyvä-paha-teemoihin, joista on mielenkiintoista keskustella lasten kanssa.

Koska kirjassa eletään fantasiamaailmassa noitien keskellä, sadussa tapahtuu ihmeellisiä taikuuksia. Taikuudet voidaan myös purkaa, onneksi, vastataikuuksilla. Olen muuten nähnyt, kun taikurit taikovat ja nostavat hatuistaan kyyhkysiä tai kaneja. Onkohan joku lapsista nähnyt taikurin taikovan jotakin? Lintu Sininen herättää varmasti runsaasti oivaltavia kysymyksiä ja vastauksia. Minusta Katri Kirkkopellon kuvittama kansi on vuoden kauneimpia. Lintu Sininen on lumoava satukirja.

Katri Kirkkopelto, Lintu Sininen *****

Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy 2019

s. 38 + CD

Lastenkirja