tiistai 23. toukokuuta 2017

Paula Ritanen-Närhi: Nykyaikainen kaupunkipuutarha

Televisiosta tutuksi tullut puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi on tehnyt jo useamman puutarhakirjan omien puutarhojen kanssa pähkäileville teeseitse-puutarhureille. Nykyaikainen kaupunkipuutarha on kattava teos kaupunkimaisen kukkien, pensaiden, puiden ja hyötykasvien kasvattamiseen. Kirjaa lukiessa ja katsellessa runsaita ja kauniita kuvia tulee mieleen, että kyllä minäkin pystyn tuohon, mutta virheitä tulee tehtyä tai sitten käy niin, että eläimet tulevat ja popsivat kaiken parempiin suihin. Ainakin meidän pihalla on käynyt niin. Omassa kuvassa näkyy kukkalaatikoihin istuttamat pelargoniat ja muratit, joita joku käy näykkimässä ja joka päivä löydän katkenneita kukkavarsia. Kirjassa ei puututa eläinten tuhoihin tai niiden karkottamiseen, vaan opetellaan luomaan kaunista ja syötävää kaupunkipuutarhaa.

Kirja on jaettu otsikoilla mm. Pienen pihan puut ja pensaat, jossa alaotsikoina ovat Pohjoisen kestävät lajit, Helppohoitoiset puut, Puiden hoitaminen ja Riippapuita pikkupihaan. Pihan ja parvekkeen hyötykasvit-otsikon alaotsikoina ovat Laatikkoviljely, Pihan kasvihuone, Kasvimaalta säilöntään, Kylvötaimien kasvattaminen, Taimien pitäminen terveenä, Perunaa patiolta ja Amppelitomaatti, Ikkunalaudan yrttiviljelmä, Suosikkiyrttejä, Salaatit, Yrttiviljelmän siirtäminen ulos, Yrttien kuivaaminen, Hyötykasvien viljelyvinkkejä. Ja kirjasta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista.

Minusta nuo amppelihyötykasvit ovat hauskoja, varsinkin mansikat ja tomaatit, sillä ne mahtuvat roikkumaan amppelikukkien sekaan parvekkeen kattoon tai kuistin kattoon, mikä ettei kasvihuoneeseenkin, jos sellaisen saa mahtumaan kaupunkipihaan. Voihan sellaisen amppelihyötykasvin laittaa roikkumaan vaikka puun oksalle, jos tarpeeksi vahva puunoksa löytyy omalta pihalta. Siinäkin voi käydä niin, että herkut maistuvat myös pikkulinnuille, ja itselle jää vain kasvattamisen ilo :)

Nykyaikainen kaupunkipuutarha sisältää kaikkea kaupunkipuutarhaan, myös Pihan rakenteet, Pihan kiveämisen, Muureilla ilmettä pihaan, Pihan aidat, Pihan vesiaiheet, Pihavalaistus luo tunnelmaa ja Monimuotoisen luontopihan. Kuvat ovat loistavia ja uskoisin, että aika moni kuvista on Ritanen-Närhen omasta puutarhasta otettu, tosin kiitososassa on lueteltu hirmuinen määrä eri ihmisiä, jotka ovat antaneet kuvata omaa pihaansa. On se vain niin kiva katsella jo useamman vuoden rehevöitynyttä puutarhaa, missä kaikelle on löytynyt paikkansa. Tykkään juuri kansikuvan mallisesta pihasta, jossa olisi köynnösportteja ja olo olisi kuin Liisalla Ihmemaassa, että mitä sieltä porttien toiselta puolen löytyykään. Tykkään myös kiveyksistä, muureista ja kukkarunsaudesta sekä kasvihuone olisi kiva. Kirjan parissa viihtyy varmasti useammankin kerran ja se antaa monenmoista uutta ideaa ja ajatusta omalle pihalle. Kevät on parasta suunnitteluaikaa ja kun se kylmyys kaikkoaa, niin suunnitelmat voi käynnistää. Ensimmäiseksi tietysti suunnistetaan puutarhamyymälöihin. Unohdin kirjoittaa, että ne siemenet laitettiin tietysti purkkeihin kasvamaan jo hyvissä ajoin kevättalvella. Arvatkaapa muistinko, no en ;) Mutta taimia saa puutarhalta!

Paula Ritanen-Närhi, Nykyaikainen kaupunkipuutarha *****
valokuvat Paula Ritanen-Närhi, Valtteri Närhi s.8, Seppo Närhi s. 20-21
Minerva 2016
s. 160





maanantai 22. toukokuuta 2017

Aapeli: Koko kaupungin Vinski

Eräs henkilö ostaa näkymättömyyspulveria.

Aapeli alias Simo Puupponen (1915-1967) oli toimittaja ja kirjailija. Hänen nimimerkkinsä oli Aapeli, ja hän oli ahkera pakinoiden kirjoittaja. Aapeli on Koko kaupungin Vinskin kirjoittaja ja kirja on selkeästi klassikkoainesta, eikä ole harmaantunut ajan saatossa, vaan huumori puree edelleen. Päähenkilö on koulupoika nimeltään Vinski ja kirjan kuvioissa kevät muuttuu kesäksi ja Vinskillä on aikaa seikkailla näkymättömyyspulverin avulla. Vinskillä on punainen tukka ja kesakoita ja kaikenlaiset metkut mielessä. Onneksi hänellä on myös O-tunto. Jos kiinnostaa tietää mikä se sellainen O-tunto on, niin tämä kirja on juuri oikeaa luettavaa. Luulisin, että tähän kirjaan ihastuvat sekä tytöt että pojat, kukapa ei haluaisi seikkailla näkymättömyyspulverin avulla näkymättömänä. 

Jalomielinen naulanomistaja.

Vinskiä hieman harmitti, sillä hänen tykkäämänsä opettaja ihastui aina vääriin miehiin. Nytkin opettajan luokse oli tullut vierailulle mies, jota ei voinut mieheksi puhutella. Jos kaulassa on silkkinen kaulaliina, keltaiset nahkakäsineet kädessä, päässä vihreä hattu ja nenän alla pienet viikset kuin rivi kuivia sillinruotoja, niin eiköhän ole Vinskin aikomus auttaa opettaja eroon tuosta oudosta otuksesta. Apunaan Vinski käyttää näkymättömyyspulveria ja nauloja. Tai ootapas kun luen miten se menikään.

Vinski on mukana kuvioissa, kun päällystakit alkavat kummittelemaan Neiti Naranterin tyynykerhossa, ja silloin kun herra Haljuliini saa nahkiaisen. Vinski on reipasotteinen ja uskaltaa säikytellä varkaita Hanurinomistajan huvilassa, josta hän sai hyvän palkkion, tietysti sellaisen mistä hänelle oli hyötyä pitkäksi aikaa. Lutikkalinnan laiskat äijät olivat hieman kovapäisempää sakkia, mutta kyllähän Vinski sai heillekin kurin aikaiseksi. Koko kaupungin Vinski tuli Vinskistä hänen tehtyä urotyön, josta ilahtui koko kaupungin väki.

Jos sinusta tuntuu, että haluat lukea jotakin hauskaa, tai muistella omaa lapsuutta, kun luit Vinskiä tai sitten haluat lukea lapsille hassunhauskan satukirjan, niin valitse silloin Koko kaupungin Vinski. Et tule katumaan, mutta varoituksen sana, jos sinusta tuntuu, että jostakin kuuluu böö, niin se on vain Vinski, mahdottoman mukava poika, ja näkymätön. Ja jos haluat jatkaa Vinskin seikkailuja, niin lue Vinski ja Vinsetti lastenkirja. Molemmista kirjoista on tehty myös elokuvat, mutta kauan aikaa sitten.

Se on vain eräs Vinski tuolta kaupungin toisesta päästä. Hän on keksinyt jonkin uuden puhallusputkileikin meidän lapsillemme.

Aapeli (Simo Puupponen), Koko kaupungin Vinski *****
kuvitus: Maija Karma *****
Wsoy 1972  7.painos
s. 125
ensimmäinen julkaisu 1954
Lastenkirja

Osallistun tällä lastenkirjalla Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn Ajattomia satuja ja tarinoita-lukuhaasteeseen, sekä Luetaanko tämä?-blogin Kian Lapsuuteni kirjasuosikit-haasteeseen.
 


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Mary Kubica: Don´t You Cry - Menneisyyden varjot


Minun olisi pitänyt tietää oitis jonkin olevan pielessä.

Mary Kubican kolmas suomennettu psykologinen trilleri Don´t You Cry kertoo tarinan Chicagossa kadonneesta kämppäkaverista. Se kertoo myös tarinan salaperäisestä naisesta, joka ilmestyi pieneen satamakaupunkiin tunnin ajomatkan päähän Chicagosta. Kirjan kertojina toimivat Quinn, joka oli kadonneen Estherin kämppis ja Alex, joka tutustui salaperäiseen nuoreen naiseen ja koska nainen ei kertonut nimeään, Alex antoi mielessään naiselle nimen Pearl. Mary Kubican psykologiset trillerit ovat mielenkiintoisia ja lukiessa miettii koko ajan mitä oikein tapahtui ja onko salaperäinen Pearl kadonnut Esther. 

Silloin minä oivallan: ehkä pyhä Esther ei sittenkään ole niin pyhä.

Quinn etsii Estherin tavaroista tietoa katoamisesta ja huomaa, että Esther on jättänyt myös puhelimensa asunnolle. Poliisista ei olla kovin kiinnostuneita katoamisesta, sillä aikuinen saa kadota, jos haluaa, mutta Quinn on eri mieltä, hän haluaa löytää Estherin. Onneksi Quinn saa työkaveristaan apua etsintöihin ja työkaverilla on pääsy kaikenlaisiin tiedostoihin mistä on apua. Se ei lievitä Quinnin pelkoa, sillä hän on varma, että Estherille on tapahtunut jotakin ja hän on seuraava  uhri.

Silloin kuulen nimeni, kuiskauksena tuulessa. Quinn... Quinn... tuuli sanoo, tai niin minä ainakin kuulen.
Sitten kuuluu naurua, karmaisevaa naurua.
Hän ilmestyy puiden varjoista.
Hän.

Toisaalla nuori Alex on tutustunut lähemmin salaperäiseen kauniiseen naiseen, joka vaikuttaa itsenäiseltä, mutta joka tekee Alexin mielestä outoja asioita, sen verran outoja, että ei niitä selväjärkinen tekisi. Alexissa näyttäisi olevan hieman stalkkerimaisia piirteitä. Hänen kotioloissaan ei ole hurraamista ja työpaikkakin on melkein säälistä annettu. Alex on kuitenkin söpö, mutta olisi se kirjailija voinut olla hieman armollisempi Alexille. Ihastuminen on vain niin ihanaa, vaikka viisainta olisi ollut juosta lujaa karkuun.

Kubicalla on taito kirjoittaa jännittäviä psykologisia tarinoita, jotka paranevat loppua kohden. Toivotan kirjan parissa jännittäviä lukuhetkiä. Löytyykö Esther ja kuka salaperäinen nainen on? Mikä linkki yhdistää näitä kahta tarinaa? Loppu ei ole valmiiksi pureskeltu, mutta kirjan viimeinen sivu oli sopiva kevennys keväisen linnunlurituksen seuraksi.

Mary Kubica, Don´t You Cry - Menneisyyden varjot ***
suom. Virpi Kuusela
Harper Crime 2017
s. 350
Don´t You Cry 2016
Trilleri

Kubica Mary: Good Girl - Kunpa tietäisit
Kubica Mary: Pretty Baby - Kuinka pitkälle olet valmis menemään?

perjantai 19. toukokuuta 2017

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Haisee mädältä kananmunalta. Ilma on harmaa, ruudinsavusta sumea. Kaikkia muita paitsi minua on ammuttu. Minussa ei ole naarmuakaan.

Suurin kaikista palkittiin vuonna 2016 Ruotsin dekkariakatemian parhaana ruotsalaisena rikosromaanina. Malin Persson Giolito kulkee isänsä jalanjäljissä, sillä hänen isänsä on dekkarikirjailija Leif G.W. Persson. Persson Gioliton esikoisromaani Molemmille poskille (2008) kertoi omiin kokemuksiin liittyvän tarinan työpaikasta irtisanotusta naisesta. Toinen kirja Suurin kaikista on oikeussalitrilleri, joka kertoo melkein vuoden kestävästä tutkintavankeudesta, johon nuori Maja joutui kouluammuskelun jälkeen. Massamurhaaja, joka ei uskaltanut tappaa itseään, huusivat iltapäivälehtien otsikot Majan ollessa vangittuna ja eristettynä. Kirjailija on ammatiltaan asianajaja, joten hänellä on omakohtainen kokemuspohja oikeudenkäynteihin ja vankeihin, tuomioihin, poliiseihin, tutkimustyöhön ja yleensä kaikkeen mikä liittyy rikoksiin. Hän on myös liittänyt mukaan mediasirkuksen mikä riehuu rikosten ympärillä. Media voi päättää syyllisyydestä, ennen kuin tutkintaa on edes suoritettu.

Syyttäjä tulee puhumaan paljon enemmän Sebastianin tekemisistä kuin kaikesta muusta yhteensä, koska hän sanoo, että sen mitä Sebastian teki, sen me teimme yhdessä. En tiedä, miten jaksan kuunnella, mutta on vaarallista antaa keskittymisen herpaantua. Silloin tulevat äänet.

Maja seurusteli omalla luokallaan olevan pojan kanssa, jonka elämä oli suistunut alamäkeä. Koska käytettävissä oli suuret rahat, alamäkeä loivennettiin rahan avulla. Raha oli myös yksi iso syy, miksi alamäki alkoi. Syitä oli muitakin, mutta Maja toi pojan elämään arkipäivää ja rakkautta. Sehän ei tietenkään riittänyt, vaan elämä meni aina vain hullummaksi. Rahan lähellä riittää siipeilijöitä, huumeita ja muuta rikollista puuhaa, rikollisia. Mielenterveys järkkyi, mutta apu ei ollut riittävä. Majan oli palattava poikaystävänsä elämään takaisin.

Ja minä luulin, että hän ymmärsi. Tajusi, miten helvetin huonosti kaikki oli, eikä siksi kysynyt, mitä voisi tehdä. Ei kysynyt, voisiko auttaa, koska tiesi, miten pahasti asiat olivat. Enkä minä sanonut mitään. En yhtään mitään.

Malin Persson Giolito kirjoitti järkyttävän tarinan vankilassa tuomiota odottavan Majan elämästä. Tarinassa vuorottelevat tapahtumat aiemmasta elämästä, oikeudenkäynnistä ja vankilassaolosta. Tuomiota on odotettava jännittyneenä, kirjaa ei voi laskea käsistä, sillä se pitää lukijan mukana sekä koulusurmiin johtaneissa tapahtumissa ja oikeussalissa, kun syyttäjä luettelee päivä päivältä kasvavaa todistusaineistoa. Tämän vuoden jännityskirjallisuus on ollut järkyttävän hyvää, mutta Malin Persson Gioliton Suurin kaikista tuli ja pokkasi parhaan ruotsalaisen dekkaripalkinnon. Onneksi olkoon! Suosittelen!

Malin Persson Giolito, Suurin kaikista *****
suom. Tarja Lipponen
Johnny Kniga 2017
s. 411
Störst av alla 2016
Trilleri



keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Ullan muistolle

Ullan muistolle löysin tämän runon. Ulla rakasti kissoja, kirjoja ja luontoa. Minulla on ikävä mukavan blogiystävän kuoleman johdosta. Tutustuimme heti, kun hän aloitti kirjabloggaamisen. Sähköpostin välityksellä vaihdoimme kuulumiset. Edellisen pitemmän tauon jälkeen hänen intonsa blogata ja lukea oli kova, mutta voimat loppuivat kesken. Kirjabloggariystävä nukkui pois sairauden uuvuttamana.



Tuoli on kuin musta kissa,
joka venyttelee raajojaan.
Tuoli se vain on, sinä sanoit,
kulunut, mustalla sametilla verhoiltu,
käsinojaton, muotopuoli.
Ei siitä kissaksi ole, se ei kehrää silitettäessä, ei leiki
lankakerällä, ei istu ikkunalaudalla
saalistamassa lasintakaista
tuulta koivun lehvistössä.
Sinä sanoit, että se ei hyppää niskaani,
jos käännän sille selkäni.
Rastaat lukevat nurmen kirjoitusta,
jokaisella madolla on silmät ja suu,
jotenkin tutunoloiset.

Tuoli on tyhjä,
se on se tuoli, jossa sinä et enää istu,
sinun poissaolosi on niin painava, asiat
ovat entistä vähemmän asioita, esineet esineitä.
Tuoli venyttelee raajojaan
kuin kylläinen kissa ja kehrää

Tomi Kontio 1998


Mene rauhassa Ulla ja tuiki meille tähtenä taivaalla.

Lämmöllä muistellen Mai  💖

tiistai 16. toukokuuta 2017

Tuuli Salminen: Surulintu

Uni unelta lintuja on vähemmän.

Tuuli Salmisen esikoisromaani Surulintu kertoo pariskunnasta, kirjailija Jaakobista ja hänen kustannustoimittajavaimostaan Ellenistä. He tapasivat Jaakobin kirjojen kustantamisen yhteydessä. Jaakob eli boheemia elämää naisten ympäröimänä. Ellen oli tottunut hiljaiseen elämään yhdessä isänsä kanssa, elämään, josta ei pitänyt puuttua mitään, mutta siitä puuttuivat äiti ja pikkuveli. Hyvin traumaattista pienelle lapselle kasvaa kriisien keskellä. Ellen ei oppinut sosiaaliseksi. Jaakob toi Ellenin elämään naurua ja iloa, mutta ylenpalttisesti julkisuutta. Jaakobin oli muutettava Ellenin ja hänen isänsä luokse asumaan, jossa kaikilla tavaroilla oli omat paikkansa. Kirjoittamista varten Jaakob tarvitsi oman asunnon, kirjoittamista ja salaisuuksia varten.

Kipu, joka on laantunut siedettäväksi, verhon valkeus vasten tummansinistä taivasta. Meidän kahden hengitykset rinnakkain ja koko pitkän yön kestävä hiljaisuus.

Kirjailija on antanut äänen kuolemansairaalle Jaakobille, hänen vaimolleen Ellenille, siskolleen Rhealle ja Rhean tyttärelle Miriamille. Miriam tuo vanhuuden, sairauden ja kuoleman keskelle nuoruutta ja raikkautta sekä kontrastin, aivan erilaisen näkökulman. Miriamin läsnäolo virkistää kirjan tarinaa, sillä hänen tarinansa on kirjan yksi tärkeimmistä. Miriam on kahden vanhenevan naisen välinen pehmeä eristyskerros, muuten kiistat kasvaisivat liian isoiksi naisten välillä. Ilman Jaakobia he eivät olisi missään tekemisissä keskenään. Miriam on tärkeä heille kaikille. 

Kun he olivat lähteneet, lojuimme vuoteella poikittain.
Ikkunasta tuuli,
linnunpoikasten viserrys,
Ellen niin auki minulle,
minulla vain yksi salaisuus, musertavan painoinen.

Tuuli Salmisen Surulintu on perhekirja ja se on vaiettujen salaisuuksien kirja. Jaakobin kaksi elämää ja salaisuudet. Salaisuuksia ei haudattu hänen mukanaan. Toiveena oli anteeksianto, sillä uskallus ei riittänyt sen pyytämiseen kasvokkain Ellenin kanssa. Salaisuudet, vuosikymmenien salaisuudet. Pitkä liitto sisältää salaisuuksia, jos ihmiset ovat puhumattomia tai puhuvat asioiden vierestä. Opetellaan olemaan ärsyttämättä puolisoa. Toisissa liitoissa vastaavasti tiedetään ärsytyskynnys ja mistä räjähdys syntyy. Itse olen elänyt räjähdysherkkien vanhempien lapsena. Sain kuulla heidän tarinansa, kun he olivat jo iäkkäämpiä, riidanaiheen, joka johti jatkuvasti mustasukkaisuuskohtaukseen. Isän kuoleman jälkeen oli kuin rauha olisi laskeutunut äitini elämään. Onneksi hän sai elää edes muutaman levollisen vuoden. Mustasukkaisuus on hirvittävä aihe ja se nousee kirjan taustalta mustana mörkönä. Sitä Jaakob pelkäsi ja oli hiljaa.

Tuuli Salminen, Surulintu
Like 2017
s. 264
Arvostelukappale

Surulinnun ovat lukeneet mm. Leena Lumi, Maria , Anneli ja  Sirpa



sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hellät Äitienpäivätoivotukset




  
Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,

ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.


Anna-Mari Kaskinen