sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Patrick Modiano: Villa Triste


Sillä minä olin kuolemaisillani pelosta, tunne joka ei sen koommin ole jättänyt minua: siihen aikaan se oli paljon voimakkaampi ja mielettömämpi. Olin paennut Pariisista ajatellen että kaupunki oli tulossa vaaralliseksi minun kaltaisilleni. Siellä vallitsi epämiellyttävä poliisi-ilmapiiri.

Ranskalaisen nobelistin Patrick Modianon Villa Triste sopii hyvin aiemmin lukemieni Hämärien puotien kujan ja Kehäbulevardien seuraan. Jokainen näistä kirjoista sijoittuu jonkin sodan läheisyyteen ja kirjoissa pelätään, että joudutaan kiinni. Kirjoista vaistoaa pelon ilmapiirin. Patrick Modiano on itse syntynyt samana vuonna, kun toinen maailmansota päättyi. Hänen isänsä oli juutalainen ja äitinsä näyttelijä. Heidän perheessä on varmasti ollut jonkinlainen pelko aina elämässään mukana, joutua kiinniotetuksi, kidutetuksi ja keskitysleireille.

Patrick Modiano on valinnut hienosti kirjoittaessaan pelon ilmapiiristä ja pakenemisesta kirjoja, sillä kirjallisuus on keino avata silmiä maailmassa vallitsevista epäoikeudenmukaisuuksista, jotka ovat kohdanneet ihmisiä sotien varjossa. Villa Tristessä päähenkilö palaa nuoruudessaan viettämäänsä ympäristöön muistelemaan nuoruutensa päiviä ja sitä koskettaneita henkilöitä ja tapahtumia.

Villa Tristen päähenkilö on siis 18-vuotias Victor, joka esiintyy lomapaikassa venäläisenä aatelisena. Kirjasta ei käy ilmi kuka hän oikeasti on, mutta se ei ole tärkeintä. Victor on matkustanut Ranskan ja Sveitsin rajalle lomalle, jotta voisi nopeasti siirtyä turvaan Sveitsin puolelle. Hän on suunnitellut yksityiskohtia nopeasta paosta. Sitten hän kohtaa Yvonnen ja hänen suuren koiransa sekä Yvonnen ystäviä. Päiviin tulee toisenlaista ajanvietettä, joutilaisuutta, juhlintaa, rentoa lomailua, mutta kaikki ei ole hyvin kuitenkaan. Joutilaisuus saa Victorin suunnittelemaan pitemmälle suuntautuvaa pakomatkaa, mutta hän haluaa matkalle yhdessä Yvonnen kanssa.

Vastustan sotia, sillä olen saanut elää rauhan maassa, josta olen todella iloinen. En siis ole kokenut sotaa tai sen uhkaa, mutta ymmärrän ihmisiä, jotka pakenevat sitä mahdollisuutta, että joutuvat mukaan sotaan. Miehille tämmöistä valintaa ei juuri anneta, joten ainoa mahdollisuus on paeta. Kirjan yksi teema on siis sodan karttaminen keinolla millä hyvänsä. Nostaisin ylös myös joutilaan elämän, jossa ei tehdä mitään merkittävää, jossa ajelehditaan ja juhlitaan päivästä toiseen. Mielenkiintoinen utuinen tarina, ei kuitenkaan yhtä tasokas kuin kaksi muuta lukemaani Modianon kirjaa.

Patrick Modiano, Villa Triste ***
Suom. Jorma Kapari
Wsoy 1977
s. 189
Ranskankielinen alkuteos Villa Triste 1975


Modiano Patrick: Hämärien puotien kuja (Nobel 2014, Prix Concourt)
Modiano Patrick: Kehäbulevardit

lauantai 19. tammikuuta 2019

Aino Kallas: Marokon lumoissa - Pieniä kirjeitä Marokosta



Kolmantena vuorokautena olemme jo jättäneet vilut vedet taaksemme. Kateudella ja kaukokaipauksella katselen laivakartasta, kuinka murenevan pieni murto-osa meidän Marokko-matkamme on Indrapoeran koko matkareitistä.

Aino Kallaksen (1878-1956) matkakirja Marokon lumoissa ihmetyttää lähes 90 vuoden takaa, sillä kirja on julkaistu vuonna 1931. Teksti on ujostelematonta ajatustenvirtaa, joka käy heti ensimmäiseltä sivulta selväksi, kun kirjailija kuvailee malaijilaista henkilökuntaa kiilusilmäisiksi ihmisrotiksi. Kirjailija kuvailee kirjassa ehkä ahkerammin tapaamiaan ihmisiä kuin maisemia, joten uskallan kuvitella hänen olleen enemmin kiinnostunut juuri ihmisistä ja heidän erilaisuudesta ja heidän tavoistaan toimia oman kulttuurinsa sisällä. Kirja sisältää 49 kuvauksellista valokuvaa matkalta etupäässä ihmisistä, mutta kirjassa ei kerrota kuka ne otti, eikä kerrota kirjailijan matkaseurasta mitään.

Laki, kuten sanottu, sallii muhamettilaiselle neljä täysin laillista vaimoa, mutta ei mikään estä häntä sen lisäksi pitämästä epälukuisia jalkavaimoja ja orjattaria.

Teos aukaisee  historiallista marokkolaista elämänmenoa värikkäin kuvailuin ja sanoja säästämättä. On uskomatonta miten Aino Kallas on päässyt matkallaan tutustumaan yksityisiin koteihin sekä palatseihin ja niissä asuviin ihmisiin. Marokossa, varsinkin rikkaimmilla miehillä oli omat haareminsa, joissa kirjailija vietti aikaansa naisten seurassa juoden teetä runsaiden tarjottavien ohella.  Orjuus oli myös hyvin yleistä ja kirjassa on koskettava kuvaus pienestä orjatytöstä, jonka nykyisten tapahtumien mukaan uskon joutuneen kokemaan rumia asioita perheenpään taholta.

Jos aikonet lääkäriksi, niin pane kaksi seivästä ristiin, pystytä ne Marrakechin torille, pingoita kaislamatto suojaksi aurinkoa vastaan, aseta lampaan lapaluu vierellesi ammattisi merkiksi ja matolle epälukuinen pullo- ja purnukkakokoelma salaperäisiä, värillisiä jauheita, ja ala harjoittaa ammattiasi.

Kirjassa kerrotaan eri ihmisryhmistä mm. maurilaisista, jotka ovat berberiläisten ja negrideihin sekoittuneita Mauritanian arabeja. Maurilaiset jakaantuvat valko- ja mustaihoisiin maureihin. Marokossa asuu myös berberiläisiä, juutalaisia, kristittyjä ja bahaita, joista löytyy kirjassa mainintoja joillakin tavoin. Hienoa pohjatyötä kirjailijalta tätä matkakirjaa varten. Kirjan luettuani minun oli pakko tutustua Marokkoon tarkemmin netin kautta. Marokon lumoissa opastaa tutustumaan aitoihin Marokon asukkaisiin kirjailijan uteliaiden ja kiinnostuneiden havaintojen perusteella. Kirja sisältää kutkuttavaa elämänmenoa ja yllättäviä muistiinpanoja tulikuuman afrikkalaisen auringon alta.

Aino Kallas, Marokon lumoissa
Otava 1931
s. 173 + 49 valokuvaa
matkakirja, tietokirja, historiakirja, muistelmateos

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1, 8, 11, 15, 18, 23, 25, 35


Ps. Olen vaikuttunut siitä, miten hyvin tätä kirjaa on kohdeltu Maskun kirjastossa melkein 90 vuoden ajan. Kirjassa on tietysti lainausohjeet, miten kirjoja pitää kohdella. 
"Jos kodissanne on puhjennut tarttuva tauti, ilmoittakaa siitä kirjastonhoitajalle ennen kirjojen palauttamista." 90 vuotta sitten rokot olivat yleisiä eikä antibiootteja juuri käytetty.
Tämä kirja kertoo oman aikansa historiaa myös takakannen sisäpuolella olevan eräpäiväliuskan avulla. Viimeisin merkintä on vuodelta 1978. Sen jälkeen siirryttiin aika nopeaan tahtiin tietokoneavusteiseen lainaamiseen.


torstai 17. tammikuuta 2019

Risto Isomäki: Viiden meren kansa


Lemmingin suu loksahti auki hämmästyksestä mutta se mitä tapahtui seuraavaksi oli vielä odottamattomampaa. Auringonkehrä kutistui nopeasti yhä pienemmäksi ja himmeämmäksi ja katosi sitten kokonaan. Mutta juuri ennen kuin se hävisi näkyvistä, siitä irtosi uusi tulipallo, joka tuli suoraan Lemminkiä kohti.

Risto Isomäen historiallinen teos Viiden meren kansa sisältää kahdeksan kertomusta historiasta. Kirja on eräänlainen aikamatka, jossa liikutaan kaukana historiassa 11 000 vuoden aikahaarukassa. Kirjassa tutustutaan ensimmäisiin ihmisiin, jotka tulivat Suomeen jääkauden aikana, eletään luonnonmullistusten keskellä, tutustutaan menneiden aikojen uskontoihin ja kristinuskon levittämiseen suomalaisten keskuuteen. Ajat ovat olleet karuja, mutta ihminen on selviytynyt, kun on elänyt ja kunnioittanut luontoa.

Viiden meren kansa on kaunokirjallinen teos, joka sisältää suuria taiteellisia vapauksia, mutta taustalla on tutustumismatkoja kaikkiin tarinoiden tapahtumapaikkoihin paikan päällä. Risto Isomäki on saanut innoituksen kirjaansa uudesta arkeologiasta, kielitieteellisestä ja geenivirtoja koskevista tutkimuksista.

Jäiset rannat kertomus kertoo siitä, kun ensimmäiset asukkaat saapuivat Suomeen noin 11 000 vuotta sitten. Kertomuksessa kuvaillaan miltä meri on näyttänyt ihmisten meloessa uutta kotia kohti. He näkevät runsaasti hylkeitä ja valaita sekä muuttolintuja matkallaan, joten ruokaa on tiedossa riittävästi. Maailmanmeren rannalla kertomuksessa eletään 6000-6500 vuotta sitten Kaspianmeren rannalla, joka oli suomalais-ugrilaisten kansojen alkuperäinen Maailmanmeri. Asukkaiden rauha järkkyy, kun heidän kotileiriinsä hyökätään ja he joutuvat pakomatkalle.

Hylkeiden kansa kertomus voisi kertoa Yli-Iin Kierikistä, joka oli Suomen ensimmäinen kivikautinen pikkukaupunki. Se syntyi noin 7000 vuotta sitten, mutta suuri tuhotulva tuhosi sen ja kaupunki uppoutui hiekan sisälle. Neljäs kertomus on nimeltään Lemminki ja lohikäärme. Kertomuksessa avaruudesta tipahtaa maahan palava auringonpoika, jota Lemminki ystävineen lähti etsimään. Tapahtuma-aika on noin 4000 vuotta sitten.

Viides kertomus on nimeltään Skyytit ja se kertoo siirtolaisista, jotka muuttivat Suomeen noin 2000-2500 vuotta sitten Volgan mutkasta ja Mustanmeren pohjoispuoleisilta aroilta. Viiden meren kansa sisältää näiden viiden kertomuksen lisäksi Paholaisen tyttäret, Karsikkopuun kuolema ja (Erään) maailman loppu kertomukset. Kirjan lopussa on kirjailijan 50 sivun jälkikirjoitus, jossa hän valottaa historiaa, jota kirjan kertomukset sisältävät. Historian muinaiskertomukset heräävät kirjassa eloon, kuten takakannessa lukee. Muinainen Suomi, suomalaiset ja suomalaisen kulttuurin kehittyminen vuosituhansien aikana on kiehtovaa ja samalla opettavaista luettavaa.

Risto Isomäki, Viiden meren kansa
Into 2018
s. 333
Historiallisia kertomuksia

Sopii Helmet-haasteen kohtiin 2, 8, 16, 18, 22, 25, 27, 28, 

tiistai 15. tammikuuta 2019

Herman Lindqvist: Villit Vaasat


Kun tämä kiihtynyt, vaalea ja verevä 24-vuotias nuorukainen kierteli rauhattomana ja kiukkuisena kartanon tiloissa marraskuun alussa 1520, mikään ei viitannut siihen, että hänen nimensä jäisi historiaan. Tai että hänestä yleensäkään tulisi mitään suurta, saati Ruotsin kuuluisinta kuningasta, sitä, josta on kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään toisesta.

Ruotsalaisen Herman Lindqvistin mainio tietoteos Villit Vaasat kertoo Vaasa-kuninkaiden historiasta, alkaen suvun ensimmäisestä kuninkaasta Kustaa Eerikinpojasta, joka kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1523. Se oli pienestä kiinni, että Kustaa Eerikinpoika olisi tapettu sukunsa mukana, mutta hän pääsi pakenemaan taalainmaalle, ja kokoamaan siellä sotajoukkoja. Ruotsin kuninkaaksi oli kruunattu Tanskan Kristian II ja hänen ansiosta Vaasa-suvun naiset lähetettiin vankeuteen ja miehet surmattiin. Aika oli raakaa ja julmaa. Aatelisten eliminointi oli ainoa tapa päästä eroon kapinoitsijoista ja kruunun tavoittelijoista, sillä niitä riitti.

Kustaa Vaasa pääsi karkuun, keräsi sotajoukot ja ratsasti juhannuksena 1523 Tukholmaan uutena kuninkaana. Hän oli 27-vuotias. Tulevaisuus tulisi olemaan täynnä sotia ja kireää taloudenpitoa, ja jatkuvia kapinoita, mutta Kustaa Vaasa selvisi hyvin ja toimi kuninkaana 37 vuotta. Kuollessaan hän oli 64-vuotias. Kustaa ehti olla naimisissa kolme kertaa. Ensimmäisestä liitosta syntyi Eerik, toisesta liitosta 11 lasta, ja kolmas liitto oli lapseton.

Kustaa Eerikinpojan jälkeen kuninkaaksi kruunattiin vanhin poika Eerik. Eerik vangitsi veljensä Juhanan, mutta muutaman vuoden jälkeen tilanne oli toinen ja Juhanasta tuli kuningas ja hän vangitsi Eerikin. Juhanan jälkeen kuninkaaksi nousi Kustaa Vaasan kolmas poika Kaarle. Vaasan suvussa oli mielenterveysongelmia, johon varsinkin Kustaa Vaasan Maunu-poika sairastui jo nuorena.

Kirjan nimi Villit Vaasat kuvaa hyvin Vaasa-suvun menoa ja meininkiä. Esimerkiksi Kustaa Vaasan tytär Cecilia omisti kaappariluvan, ja sen avulla hän rosvosi vuosikausia merillä laivoja. Cecilia kaappasi myös sellaisia laivoja, jotka olivat Ruotsin suojeluksessa, joten siitä oli seurauksia. Uskoisin, että muut hoitivat homman, ja Cecilia rikastui kaapparilupansa avulla. Juhana piti siskojaan tiukan valvonnan alla, sillä hän pelkäsi kruunun kaappausta ja salajuonia.

Villit Vaasat on mainio historiallinen tietoteos, josta saa ihan erilaista tietoa kuin mitä koulussa oppi. Hänen sukunsa on levinnyt Euroopan jokaiseen kuningashuoneeseen, vaikka aikoinaan muut kuningashuoneet eivät hyväksyneet häntä oikeaksi kuninkaaksi. Myös Ruotsin nykyisen kuningashuoneen jäsenet kuuluvat Kustaa Vaasan sukuun monen polven takaa. Myös kymmenettuhannet ruotsalaiset kuuluvat hänen sukuunsa. Sukusiteet ulottuvat myös Suomeen. Mm. marsalkka Mannerheim ja presidentti Svinhufvud olivat Kustaa Vaasalle sukua. Kustaa Vaasan suvusta nousi seitsemän Ruotsin ja kolme Puolan hallitsijaa, joista nuorimmat, Puolan kuningas Juhana Kasimir ja Ruotsin kuningatar Kristiina, luopuivat kruunuistaan. Villit Vaasat on loistava tietoteos Kustaa Vaasan suvun kiinnostavista vuosista hallitsijoina, johon kuului kultaa ja kimallusta, juhlintaa, salajuonia, petturuutta, aviottomia ja avioliitoissa syntyneitä lapsia, sotia, merirosvoutta ja vankeusaikoja.

Herman Lindqvist, Villit Vaasat *****
Suom. Heikki Eskelinen
Wsoy 2018
s. 465
De vilda Vasarna 2016
Historiallinen tietoteos

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1, 7, 8, 14, 25, 40, 41

lauantai 12. tammikuuta 2019

Niklas Natt och Dag: 1793




Hän kahmaisee vedessä kelluvan ruumiin syleilyynsä, kun potkut saattavat hänet lähemmäksi. Ensimmäiseksi hän ajattelee olleensa oikeassa. Tämä ei ole ihmisolento. Se on eläimen raato, jonka teurastajan rengit ovat upottaneet ja joka on muuttunut poijuksi sisälmysten täyttyessä mätänemiskaasuista. Sitten mytty käännähtää, ja hän joutuu sen kanssa kasvotusten.

Ruotsalaisen esikoiskirjailijan Niklas Natt och Dagin värikäs historiallinen trilleri sijoittuu vuoteen 1793 eli yli kolmensadan vuoden taakse. Vuosi on myös kirjan nimenä, josta en oikein pidä, sillä kyseistä vuosilukua on käyttänyt aika moni kirjailija kirjan nimenä. Tykkään historiasta ja tämä dekkari on todella herkullista luettavaa, sillä rikoksen tutkijoilla ei ole käytössä digivälineitä, kännyköitä, nettiä ja autoja. Kirjassa käytetään siis omia hoksottimia ja kuljetaan etupäässä jalkapatikalla ja joskus hevosen kyydissä. Ihmisten köyhyys tulee selkeästi esille. Rikoksista säädetyt rangaistukset ovat ankaria, mutta rikkailla on omat keinot selvitä rikoksista.

Kirjan ensimmäinen osa sijoittuu vuoden 1793 syksyyn, kun raakki, siveyspoliisi Mickel Cardell ja lainoppinut Cecil Winge, tutkivat järvestä löytyneen henkilön murhaa. Henkilöllä oli vaaleat pitkät hiukset ja häntä oli käsitelty useamman kuukauden ajan jollakin ilkeällä tavalla. Henkilö, joka teki sellaisia tekoja jollekin ihmiselle, oli äärimmäisen paha. Parempi lukea jatkoa kirjasta, sillä tarina on uskomattoman hyvä ja koukuttava. Kirja on kerrottu sellaiseen tyyliin, että itsekin kuvittelin olevani vanhan Tukholman mutaisilla kaduilla ja taloissa kärpäsenä lentelemässä, ja tarkkailin kiinnostuneena tapahtumia. Hyvin rehevää ja eläväistä tekstiä.

Toisessa osassa on vuoden 1793 kesä. Nuori Blixen on saapunut kotikylästään Tukholmaan ja nauttii kaupungin majataloista ja juhlista. Piankos rahaton ja työtön nuori mies on velkaantunut rahanlainaajille, ja miten sitten käy. Keskiajan velkojat ovat ilkeitä ja katkovat mielellään luita. Säästyvätkö Blixenin luut, se selviää monen juonen päästä.

Kolmannessa osassa on kevät ja vuosi on edelleen 1793. Nuori Anna Stina oli kasvanut yksinhuoltajaäitinsä kanssa kahdestaan, mutta sitten äiti kuoli. Naapurin poika olisi halunnut naimisiin hänen kanssaan, mutta pojan äiti oli toista mieltä ja ilmoitti ilkeyksissään Anna Stinan siveyspoliisille. Anna Stina leikki aikansa kissa ja hiiri-leikkiä siveyspoliisien kanssa, mutta sitten he saivat hänet kiinni. Kyseinen vuosisata oli kurjaa aikaa yksinäisille köyhille naisille, vaihtoehtoja ei juuri ollut. Tämä kirjan osa on mielestäni kirjan parasta antia, sillä se kuvaa naiselämää miesten orjuudessa kyseisellä vuosisadalla.

Talvi 1793 eli kirjan neljäs osa kokoaa kirjan tapahtumat yhteen ja rikokseen löytyy ratkaisu, joka on aika yllättävä.  Pahuus, joka löytyy rikoksen takaa on julmaa luettavaa. Tuo pahuus ei ole tullut itsestään, sen verran voin kertoa. Niklas Natt och Dag kuuluu itse vanhaan aatelissukuun. Kun luen historiallisia kirjoja, siellä vilahtelee usein hänen vanha aatelisnimensä Natt och Dag. 1793 valittiin Ruotsin parhaimmaksi esikoisromaaniksi vuonna 2017. Kirjan kansikuvassa on vanha maalaus Tukholmasta. Kirja herätti henkiin vuoden 1793 kiinnostavalla tavalla, sillä kirja perustuu laajaan historialliseen lähdeaineistoon. Tämä kirja on historiallisten jännityskirjojen ystäville todellinen lukunautinto.

Hän tuntee jotain edessään. Jokin tukkii tien juuri siinä kohdassa, jossa aukko muuttuu vieläkin ahtaammaksi. Yksi tunnelin katosta työntyvistä kivistä näyttää laskeutuneen alemmaksi ja kaventaneen reittiä entisestään.  Perustukset, jotka kehruuhuoneen elätit ovat rakentaneet huolimattomasti alimman tarjouksen tehneen työnjohtajan komennuksella, ovat painuneet. Hänen kätensä osuu ensimmäiseksi vieraaseen esineeseen, joka on juuttunut kiven alle ja josta löyhkä on levinnyt koko kellariin.
Hän tuntee jalan.

Niklas Natt och Dag, 1793 *****
Suom. Kari Koski *****
Johnny Kniga 2018
s. 397
ruotsinkielinen teos ilmestyi 2017
Historiallinen dekkari

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 2, 4, 7, 11, 19, 29, 30, 35, 40, 41, 42

Helmet - lukuhaaste 2019

Helmet - lukuhaaste 2019

1.  Kirjan kannessa on ihmiskasvot:
2.  Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä: Nadeem Aslam, Kultainen legenda
3.  Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue:
4.  Kirjailijan ainoa teos: Marissa Jaakola ja Ari Väntänen, Takaisin valoon
5.  Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi:
6.  Rakkausromaani:
7.  Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt:
8.  Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen: Herman Lindqvist, Villit Vaasat
9.  Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja:
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja:
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa:
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan:
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja:
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi:
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua:
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla:
17. Kirjassa on kaksoset:
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Patrick Modiano, Villa Triste
19. Et pidä kirjan nimestä:
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria:
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja:
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja: Risto Isomäki, Viiden meren kansa
23. Kirjan nimessä on jokin maa: Aino Kallas, Marokon lumoissa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja:
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Mia Kankimäki, Naiset joita ajattelen öisin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan:
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja:
28. Kirjan kannessa on kuu:
29. Kirjassa nähdään unia:
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema:
31. Kirjassa kuljetaan metrolla:
32. Kirjan nimessä on ammatti:
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan:
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia:
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Laurent Gaudé, Montepuccion aurinko
36. Kirjassa ollaan yksin:
37. Pienkustantamon julkaisu:
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja:
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja:
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia:
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää:
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua: Niklas Natt och Dag, 1793
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi:
44. Kirja kertoo Berliinistä:
45. Kirjan nimessä on kieltosana: Raili Mikkanen, Ei ole minulle suvannot!
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö:
47. Kirjassa on alle 100 sivua:
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä:
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja:
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja:


Kirjat 2019

Kirjat 2019


Aslam Nadeem: Kultainen legenda
Gaudé Laurent: Montepuccion aurinko
Jaakola Marissa ja Väntänen Ari: Takaisin valoon
Isomäki Risto: Viiden meren kansa
Kallas Aino: Marokon lumoissa
Kankimäki Mia: Naiset joita ajattelen öisin
Kunnas Mauri: Riku, Roope ja Ringo lentävät kuuhun
Lindqvist Herman: Villit Vaasat 
Mikkanen Raili: Ei ole minulle suvannot!
Modiano Patrick: Villa Triste
Mukka Timo K.: Tabu 
Natt och Dag Niklas: 1793
Seppälä Anne: Topi löytöretkillä