lauantai 25. toukokuuta 2019

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut

Juliana Hyrrin psykologisesta sarjakuvanovellikirjasta Satakieli joka ei laulanut oli bloggaus jossakin kirjablogissa. Blogissa kerrottiin tästä koskettavasta sarjakuvaromaanista niin hienosti, että varasin sen heti kirjastosta. Luen hyvin vähän sarjakuvaromaaneja, en tiedä miksi. Juliana Hyrri osaa kuvata lapsuuden mielenmaisemia, arkipäiviä ja koskettavia tapahtumia hyvin mieleenpainuvasti, herkästi ja runollisesti melkeinpä pelkästään kuvien voimalla.

Kirjan novellit ovat Siniset uimahousut, Villiruusuja, Yövieras, Satakieli joka ei laulanut, Itsekkyys on syntiä ja Huoranpenikat ja simpukkarasia. Kuvissa on hyvin vähän tekstiä, mutta novellit ovat silti hyvin omannäköisiä, viattomalla tavalla lapsekkaita, mutta niitä sävyttää myös teemat, jotka pelottavat lapsia ja jopa aikuisia mm. pedofilia. Kun aikuinen tulee yöllä viereen koskettelemaan tai kiroamaan lapsen, niin se voi tehdä suurta tuhoa lapsen tunne-elämälle. Nämä sarjakuvanovellit ovat joko hyvin kauniisti maalattuja tai mustavalkoisia ja niistä välittyi lapsen maailma hyvin aidon oloisesti.

Siniset uimahousut novellissa pienen koulun oppilaat matkustavat Vaasan uimahalliin. Novellista nousee pinnalle ystävän kanssa koettuja mukavia uimajuttuja, mutta sitten tapahtuu jotakin, mikä muuttaa päivän synkäksi. Villiruusuja kuvaa lapsen kokemaa epäoikeudenmukaisuutta, joka saa seurauksensa kotona.  Yövieras on tosi pelottava novelli, jopa minun mielestäni, sillä lapsi kokee hyvin epämiellyttäviä asioita. Satakieli joka ei laulanut kuvaa lapsen käytöstä, joka kuvaa lapsen uteliaisuutta ja halua tutkia asioita, mutta joka riistäytyy käsistä. Itsekkyys on syntiä kuvaa vanhemman tekoja lapsen silmin. Ne voivat näyttäytyä todella julmina tekoina, ja sitten vaikuttaa lapsen omaan käytökseen. Huoranpenikat ja simpukkarasia kuvaa lapsen maailmaa, jossa lapsen kokema julmuus siirtyy leikin maailmaan.

Satakieli joka ei laulanut on kauniisti kuvitettu psykologinen sarjakuvanovellikirja lapsuudessa koetuista synkistä teemoista, jotka voivat vaikuttaa lapsen käytökseen ja kehitykseen tunnetasolla.

Juliana Hyrri, Satakieli joka ei laulanut
Siniset uimahousut yhteistyössä Elina Johanna Ahosen kanssa
Huoranpenikat ja simpukkarasia yhteistyössä Myrtillius Kaurian kanssa
Suuri Kurpitsa 2019
s. 143
Sarjakuvakirja

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue, 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua, 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia 37. Pienkustantamon julkaisu ja 45. Kirjan nimessä on kieltosana.

10 kommenttia:

  1. Haluan lukea tämän! Käväisin kirjaston sivuilla varaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kiinnostuit kirjasta huolimatta psykologisista teemoista. Ne voivat säikäyttää lukijoita.

      Poista
  2. Tästä en ole kuullutkaan, rankkoja teemoja, mutta lapsen näkökulma kiinnostaa kyllä. Olen viime vuosina löytänyt sarjakuvaromaanit ja nauttinut kovasti esimerkiksi Timo Mäkelän ja Reetta Niemensivun kynänjäljestä ja tarinoista. Sarjakuvissa minua miellyttävät nimenomaan kokonaiset romaanit,lyhyissä stripeissä en oikein pääse mukaan vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin aihepiirit ovat rankkoja. Eivät sovi herkille lukijoille.
      Tämä taitaa olla vasta toinen sarjakuvakirja blogissani, jos ei lasketa lastenkirjoja mukaan. Kiinnostuin kyllä kovasti sarjakuvakirjoista, jos taso ja aihepiiri on näinkin hyvä.

      Poista
  3. Voi miten kaunis kansi tässä sarjakuvakirjassa on. Hyvin sovitettu kukka siihen :) Kuulostaa jännittävältä konseptilta käsitellä näin raskaita aiheita sarjakuvan keinoin. Oliko sarjakuva samaa tyyliä kuin kansi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Melody :)
      Sarjakuva on samaa tyyliä kuin kansikuva. Kansikuva on todella kaunis. Varmaan tämän vuoden kauneimpia.
      Minäkin kiinnostuin, kun raskas aihe käsitellään kuvan keinoin. Yllättävän sopiva konsepti.

      Poista
  4. Taitavasti koostettu teos ilmiselvästi. Hienoa että esittelit. Olen sarjakuvaromaanien ihailija, mutta enpä ole tullut montakaan lukeneeksi. Tulevaisuuden arabi tulee mieleen. Noiden rankkojen teemojen vuoksi epäröin tähän tarttua, mutta luen jos sattuu kohdalle 🙂

    Sinulla on kiva tapa kuvata kirjan kanssa kukkia. Tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita <3
      Sama täällä, olen ehkä postannut kahdesta aikuisten sarjakuvaromaanista blogiaikana, siis seitsemän vuoden aikana. Ehkäpä pitäisi tehdä muutos lukutottumukseen, sillä ne kiehtovat minua kovasti.
      Tykkään superpaljon kukista ja toivon, että se näkyy myös blogista <3

      Poista