perjantai 14. helmikuuta 2025

David Nicholls: Melkein perillä

 


Kolmen päivän patikkamatka ventovieraiden ihmisten seurassa. Tämä oli juuri sellainen potentiaalisesti kammottava kokemus, jollaista Marnie kipeästi kaipasi, ja jossain mielensä sopukoissa hän päätti harkita asiaa. Tosimaailmassa hän tuli vastanneeksi: "Sopii."

Ystävänpäiväkirjaksi sopii hyvin tämä englantilaisen David Nichollsin teos Melkein perillä. Kirja kertoi nelikymppisistä Marniesta ja Michaelista, jotka tekivät monen päivän vaellusretken yhdessä. He tutustuivat toisiinsa matkalla. Marnie ei ollut aiemmin vaeltanut, sitä vastoin Michael vaelsi kaikki vapaa-aikansa yksin. Molemmat viihtyivät yksinäisinä, mutta eräs yhteinen ystävä halusi heidän viettävän sosiaalisempaa elämää. 

He hymyilivät toisilleen, ja hetken kuluttua Marnie sanoi: "Mutta haisenko minä ihan totta lehmänpaskalta?"

Ensimmänen etappi oli saavutettu ja vaellusporukka oli päässyt hotelliin. Suihkunraikkaana ja tälläytyneenä, Marnie huomasi vaelluskengällään sitä ihteään, ja siitä kehittyi aikamoinen siivousurakka, kuten  jokainen voi kuvitella. Kirja on kaikessa sympaattisuudessaan myös välillä huvittava. Marnie on kerta kaikkisen ihana nainen. Illallisen jälkeen eräs vaellusporukan jäsen yritti kehitellä intiimejä sänkypuuhia Marnien kanssa, mutta siitäkin kannattaa lukea lähemmin kirjan sivuilla.

Johtuipa se sitten korkeammalle nousemisesta tai universumin kostosta, nyt vettä alkoi tulla oikein toden teolla. Polku hävisi näkyvistä ja muuttui puron kanssa samansuuntaisesti virtaavaksi vuoksi, joka loiskui ja lorisi ensin heidän vasemmalla, sitten oikealla puolellaan heidän hyppiessään sinne tänne helpointa reittiä etsien.

Uskomaton kävelymatka luonnon armoilla jatkui sitten kahteen pekkaan, vain Michel ja Marnie uskalsivat ulos sateeseen, sillä muut eivät halunneet kastua, vaan menivät taksilla seuraavalle hotellille. Semmoinen vaihtoehto olisi minullekin sopinut hyvin kaatosateessa. 

Suosittelen lukemaan tämän feelgood-kirjan, vaikka vaeltaminen ei kiinnostaisikaan. Kirjan syvin teema on yksinäisyys ja miltä se tuntuu. Michael oli eron ja muiden ikävien tapahtumien jälkeen traumatisoitunut ja käpertynyt siihen, että selviäisi päivästä toiseen. Marnie oli jäänyt omiin oloihinsa pandemian jälkeen, eikä mikään oikein huvittanut, työt olivat kotona, minnekään ei tarvinnut lähteä, kukaan ei kaivannut.

David Nichollsin teos Melkein perillä vei kahden yksinäisen ihmisen matkalle itseen ja muiden luo. Nicholls on käsikirjoittanut mm. Rimakauhua ja rakkautta-tv-sarjaa, joka on ollut yksi suosikki-sarjoistani. Sitä samaa teemaa eli rakkauden  pelkoa, lähestyä toista ihmistä, ystävystyä ym. löytyy myös Melkein perillä teoksen sivuilta. Ja mikä upea nautinto tämän kirjan teksti- ja sanavarasto onkaan.

 

David Nicholls, Melkein perillä 💕 *****  

Suom. Oona Nyström 💕 *****

Otava 2024

You Are Here 2024 

Feelgood

Vaelluskirja

 

        Hyvää Ystävänpäivää !!!



 

keskiviikko 12. helmikuuta 2025

Joel Kangas: Kaamos

 


 

Nuori nainen näyttää taskulampun valossa enemmän kylmettyneeltä mallinukelta kuin ihmiseltä. Pisamaisille kasvoille on luonnottoman ilmeettömyyden lisäksi jäänyt kalpeus, jonka alta paistaa kuolemasta huolimatta nuori kauneus.

Joel Kankaan esikoisdekkari Kaamos kertoi inarilaislähtöisestä helsinkiläisestä poliisista Mikkal Moilasesta. Inarissa asui vielä tullin palveluksessa oleva sisko. Kaipuu pohjoiseen oli kyllä mielessä, mutta lapsuuden traumat pitivät öisin hereillä. Tutkinnan alle tuli nuoren naisen ikävä kuolema, joka laajeni yllättäen kirjan tarinassa myös koskettamaan Mikkalia. Joku hautoi ikävyyksiä koko poliisilaitokselle, ja etenkin Mikkalille.

Mikkal säpsähtää ja pysähtyy. Aivan kuin vähän matkan päässä joku olisi livahtanut ison kiven taakse. Iso ja tumma hahmo. Hetkittäin hänellä on ollut levoton olo, näille juoksulenkeille vieras. Hänestä on tuntunut, että joku seuraa tai vaanii.

Mikkal harrasti juoksemista, joten ihan kuka tahansa ei pysynyt 28 kilometrin lenkillä mukana. Lukijoille  selviää kirjan pahis aika nopeasti, mutta poliisit näyttivät olevan aika sinisilmäisiä tutkimuksissaan. Tuo pahis sekoitti kyllä omatoimisesti tutkintalinjoja. Ikävä tyyppi kerta kaikkiaan.

Kylmä ja paukkuva, mutta ei armoton pakkanen. Lumen valtaama tunturimaisema aukeaa mökintekeleestä kömpivän Mikkalin kasvojen edessä. Alkutalven lumimäärät eivät vielä riitä valkaisemaan koko maisemaa.

Tulihan se Inarissa käyntikin Mikkalin eteen. Hänellä jäi hiukan aikaa poliisin tehtäviltä, joten Otsamo-tunturille oli päästävä kipuamaan. Otsamolla olen itsekin käynyt muutaman kerran. Tunturin laella on oikea mökki, ja sieltä on hienot näkyvyydet joka suuntaan.

Eräs henkilö piti noutaa Norjan rajalta kuulusteltavaksi Helsinkiin. Samalla reissulla Mikkal tapasi siskonsakin ohimennen. 

Ilma on viileä. Kostea ja kalantuoksuinen. Tumma pilvimassa valloittaa vauhdilla taivasta, tuuli on yltynyt ja Inarijärvi pauhaa vaahtopäinä.

Kirjan tarinassa kuljettiin Mikkalin lapsuuden kuvauksissa 1990-luvun loppupuolen Inarissa, ja nykyajan poliisitutkinnassa. Jokin yhdisti nuo molemmat, joista voit lukea kirjan sivuilta tarkemmin.

Tykkään tosi paljon koukuttavista kirjan lopuista, joissa koukutetaan seuraavaan sarjan kirjaan. Nyt jäi hiukan harmittamaan, kun en tiedä, mitä loppujen lopuksi oikein tapahtui. Mikkalin lapsuudenkin kuvaukset jäivät avonaisiksi. Joten toivottavasti näihin mietteisiin tulee vastauksia jatkossa. Inarissa voitaisiin pysytellä seuraavassakin dekkarissa. 

 

Joel Kangas, Kaamos

Karisto 2025

s. 317

Dekkari

Inari 1990-luvun loppuvuodet

Helsinki nykyaika

 

maanantai 10. helmikuuta 2025

Sigurdardóttir Lilja: Sysimusta kuilu

 


Ísafold oli aina sanonut elävänsä unelmaelämää, mitä Áróra oli pitänyt outona. Ísafoldin mukaan Islannissa asuminen, kielitaidon palautuminen yhtä sujuvaksi kuin lapsena ja islantilaisten tapojen omaksuminen oli aina ollut hänen unelmansa. Áróralla ei ollut koskaan ollut samanlaista tarvetta kiinnittyä maahan. Ei ennen kuin sisko katosi.

Islantilaisen Lilja Sigurdardóttirin Sysimusta kuilu on viides osa Áróran tutkimuksia-dekkarisarjassa. Kirjan tapahtumat sijoittuivat  Reykjavikiin, missä Áróra asui, ja missä hänen miesystävänsä Daniel oli poliisina. Áróra tuli alunperin Islantiin Englannista, sillä hänen siskonsa oli kadonnut. Aróra oli varma, että siskon mies Björn oli tappanut hänet. Sitten katosi Björn. Edellisessä kirjassa heidät molemmat löydettiin.

Áróra oli jo ennen puolta päivää käynyt Kaffikón kaikissa Reykjavikin keskustaa lähimpänä olevissa viidessä kahvilassa.

Áróra tutki työkseen talousrikoksia. Islannissa oloaikanaan töitä oli ollut vähän, mutta nyt hän sai vinkin Danielilta. Kahvilaketju siis pesi  selvästi rahaa. Pitäisi vain selvittää mitä rahaa ja mistä se tulee. Keitä rikollisiin kuului, ja miten hommaa pyöritettiin. Áróra tutki tapausta intensiivisesti, ja lähestyi jopa rikollisryhmän pomoa tuttuun rehvakkaaseen tapaansa. Daniel tutki toisaalla samaa tapausta yhdistellen todisteita, haastatellen ja kuulustellen. Tulostakin syntyi.

Kun Áróra kääntyi, Daniel pudotti takin lattialle ja syöksyi rakkaansa luokse. "Áróra! Mitä on tapahtunut?" Hänellä oli huuli halki, otsassa iso kuhmu  ja ... 

Ároran siskon elämä parisuhteessa oli kaikkea muuta kuin unelmaelämää. Se elämä oli väkivaltaa ja väkivallan pelkoa. Mies oli kammottava pikkurikollinen, joka piti Ísafoldia otteessaan, ja pakotti tekemään ikäviä asioita, jopa muuttumaan itsekin rikolliseksi. Mutta hän rakasti miestään, eikä pystynyt jättämään Björniä, vaikka tiesi, että Björn lopulta tappaisi  hänet.

Lilja Sigurdardóttirin dekkari Sysimusta kuilu kertoi päähenkilön sisaren tarinan ja päätti samalla viisiosaisen dekkarisarjan. Kirjan sivuilla juotiin paljon kahvia ja setvittiin huumemaailman ikävyyksiä. Tiivistunnelmainen dekkari, jossa pääosa on lähisuhdeväkivallalla. Ei sovi herkemmille lukijoille.


Lilja Sigurdardóttir, Sysimusta kuilu *****

Suom. Seija Holopainen *****

BlueMoon 2025

s. 215

Daudadjúp sprunga 2023

Dekkari

Áróran tutkimuksia-sarjan 5. osa

Islanti

 


Sigurdardóttir Lilja: Jääkylmä aurinko
 
Sikurdardóttir Lilja: Verenpunainen meri 
 
Sigurdardóttir Lilja: Kalmankalpea maa

Sigurdardóttir Lilja: Kuolonmusta laava

 

lauantai 8. helmikuuta 2025

Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär

 


Ei kukaan tietenkään odota, että hyvän saksalaisen perheen tytär olisi omissa häissään iloinen, mutta olisi hyvien tapojen mukaista yrittää olla näyttämättä sitä noin selvästi...

Ulla Raskin esikoisromaani Blanka, Itämeren tytär aloitti uuden historiallisen Kylmä meri-kirjasarjan. Kirjan alussa vietettiin Blankan sisaren Dorothea häitä  vuoden 1606 Räävelissä eli nykyisessä Tallinnassa. Sulhasena oli lyypekkiläinen leskimies. Dorothea oli saanut kuitenkin tappavan taudin, ja kuoli. Kalliit häät ja isän velkaantuminen pakottivat myös Blankan avioitumaan, mutta siitä voit lukea lähemmin kirjan sivuilta.

"Älä huuda", Blanka suhisi, kapusi sängylle ja kurkki ulos hytin ainoasta ikkunasta. "Laivaan kiipeää oudon näköisiä miehiä veneestä, jossa on lippu, jollaista en ole koskaan nähnyt. Ja nyt on yö." 

Kun Blanka lähti piikansa Margon kanssa viimein Räävelistä kohti Lyypekkiä miehensä luokse täyteen lastatun laivan matkassa, laiva ryöstettiin ja Blanka ja Margo kaapattiin lunnaiden toivossa mukaan. Siitä seurasi aikamoinen seikkailu pitkin Suomenlahtea ja Itämerta. Lunnasrahoja ei vain kuulunut eikä näkynyt ilkeille kaappaajille. Naiset pelkäsivät henkensä edestä kaappajiaan.

Jokainen Rode Draakin miehistön jäsen, joka suinkin pääsi irrottautumaan töistään, oli kerääntynyt kannelle ihmettelemään ruumasta löytyneitä salamatkustajia.

Vuoden 1607 juhannuksena Visbyn väki juhli keskikesän juhlaa vahvassa humalatilassa. Niin myös kaapparit, joiden ruokaa oli vahvistettu salaperäisillä huumaavilla marjoilla. Niiden avulla Blanka ja Margo pääsivät pakoon ja piiloutuivat. Oli heillä tietysti eräs kiltti ja ihastunut apurikin matkassa. Onneksi oli. Vielä piti selvitä Visbyn ja Lyypekin välinen matka joten kuten laivan ruumassa niin, että kukaan ei löytäisi heitä. Toisin kävi. 

Ulla Raskin upea historiallinen Blanka, Itämeren tytär  kertoi kahdesta nuoresta naisesta, jotka joutuivat hurjaan seikkailuun merimatkallaan. Suosittelen lämpimästi historiallisten kirjojen lukijoille.

 

Ulla Rask, Blanka, Itämeren tytär

Wsoy 2025

s. 375

Kylmä meri -sarjan 1. osa

1600-luku

Rääveli, Lyypekki

 

torstai 6. helmikuuta 2025

KEVÄTDEKKARIT 2025

 


Nyt olisi tarjolla jännitystä kevään lukupinoihin. Olen dekkareiden suurkuluttaja, joten ajattelin tällä kertaa esitellä lukulistallani olevia jännittäviä kirjoja. Tykkään cosy crime tyyppisistä kirjoista, joissa saa mielellään olla huumoriakin mukana. Luen toisinaan trillereitä ja mietin aina kuka on syyllinen. Oudointa on, jos syyllinen tulee kertomuksen ulkopuolelta.

 


 

Englantilaisen Jacqueline Winspearin dekkari Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu aloittaa sotien väliseen Englantiin sijoittuvan dekkarisarjan. Historiaa, romantiikkaa ja jännitystä luvassa lukijoille.

 


 

Laura Anderssonin Tähtipölyn bulevardi aloittaa uuden historiallisen sarjan 1930-luvun Helsingistä, jossa elokuvatähti Doris Laine elää kaksoiselämää alamaailmassa.

 


 

Hyvänmielen dekkarisarjan aloittaa Hanni Maulan Vintagea ja veritekoja. Päähenkilönä hyörii eläkeläinen Helvi Helve, joka tutkii antiikkiharrastajan kuolemaa ystäviensä ja villakoiransa kanssa. 




Jesse Q. Sutanton Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot kertoo 60v. Vera Wongista, joka pitää omaa teeliikettä. Eräänä päivänä liikkeessä oli aamulla ruumis, ja Vera aloitti salapoliisin työnsä heti. Toivottavasti tämä sarja sijoittuu Jakartaan, missä kirjailijakin asuu.

 


 

Liz Nugentin psykologinen trilleri Särmikäs Sally Diamond sijoittuu Irlantiin. "Kun kuolen heitä minut roskiin."

 


 

Jessica Bullin Kovaonninen hatuntekijä aloittaa 1700-luvun loppupuolelle sijoittuvan dekkarisarjan, jossa Jane Austen ratkoo murhamysteerejä. Historiaa, herraskartanoita, tanssiaisia...

 


 

Eija Laineen esikoisdekkari Keisarinvihreä kuulostaa kiinnostavalta. Kirjalla on vetävä nimi ja upea kansikuva. Pieni paikkakunta ja idyllinen talo sopivat sosiaalisesti rajoittuneelle päähenkilölle, Kaislalle, mutta rauhaa ei riitä pitkäksi aikaa.

 

 

Richard Osmanin dekkari Ratkomme murhia aloittaa uuden dekkarisarjan. Kirjan päähenkilöinä toimivat eläkkeellä oleva poliisi Steve Wheeler ja hänen miniänsä Amy Wheeler. Hurja matka luvassa, mutta kuka hoitaa kissan?

 


 

Joona Keskitalon Tunturi, joka ulvoi on kolmas teos Takamailla-trillerisarjassa, jossa ensimmäinen osa oli nimeltään Saari, joka repesi ja toinen osa Suo, joka upposi.  Jokainen teos on itsenäinen.

 


 

Joel Kankaan esikoisdekkari Kaamos aloittaa uuden dekkarisarjan, jossa rikoksia tutkii Inarista kotoisin oleva Helsingin poliisi Mikkal Moilanen. Tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin. Voi kun tämä sarja olisi sijoittunut kokonaan pohjoiseen. Luen kuitenkin, koska kansikuva ja kirjan nimi ovat tosi kiinnostavat.

 

      Löytyykö dekkareita sinun kirjapinostasi?

   Mitä jännittävää suosittelisit minulle luettavaksi? 

tiistai 4. helmikuuta 2025

Freida McFadden: Kotiapulainen valvoo

 


Minun on vain toivottava, ettei kukaan saa selville, mitä olen tehnyt.

Yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin Kotiapulainen valvoo jatkoi trillerisarjaa, joka kertoi Milliestä. Tällä kertaa Millie eli perhe-elämää miehensä ja kahden lapsensa kanssa. He olivat ostaneet ensimmäisen oman kotitalonsa hyvältä asuinalueelta. Millie oli valmistunut sosiaalityöntekijäksi, ja kävi töissä, lapset olivat koulussa ja mies yritti siirtää puutarha-alan yrityksensä samalle alueelle. Naapurin rouva auttoi häntä siinä yrityksessä Millien mielestä vähän liiankin ahkerasti.

Naapurin rouvalla kävi kotiapulainen, ja pian Millie huomasi, että samainen kotiapulainen oli kotiutunut heillekin töihin. Samanaikaisesti Millie huomasi, että hänen miehensä oli aikamoinen valehtelija. Ja ihan oikeasti heitä tarkkailtiin koko ajan.

Ja nyt hän on täällä. Samassa huoneessa kanssani.

Naapurin pariskunta oli todella outo. Melkein yhtä outo oli toinenkin naapuri. He eivät tulleet ollenkaan toimeen keskenään. Naapurusten välit nyt tuppaavat toisinaan kiristymään ihan oikeassakin elämässä. Millie yritti vältellä molempia, mutta se ei onnistunut.

Millie yritti elää niin, että naapurit eivät saisi tietää hänen vankilamenneisyydestään mitään, saatikka sitten hänen lapsensa, jotka muuton jälkeen alkoivat oireilla ikävällä tavalla. Olisihan se pitänyt Millien huomata, joka oli opiskellut sosiaalialaa, että jotain oli pahasti pielessä. Lasten muuttunut käytös pahempaan suuntaan, on aina merkki siitä, että jotain ikävää on tapahtunut.

Freida McFaddenin Kotiapulainen valvoo vei keskelle naapurustomysteeriä.

 

Freida McFadden, Kotiapulainen valvoo

Suom. Jussi Tuomas Kivi

Otava 2024

s. 367

The Housemaid Is Watching 2024

Trilleri

 

Freida McFadden: Kotiapulainen

Freida McFadden: Kotiapulaisen salaisuus 

maanantai 3. helmikuuta 2025

Blogistania 2024 omat valinnat

 


Kirjasähkökäyrän valinnat vuoden 2024 parhaimmiksi kirjoiksi ovat:

 

Blogistania Finlandia:

3p. Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

2p. Tommi Kinnunen: Kaarna

1p. Merja Mäki: Itki toisenkin

 

Blogistania Globalia:

3p. Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini

2p. Ann Napolitano: Kaunokaisia 

1p. Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy 

 

Blogistania Tieto:

3p. Niko Kettunen: Kaikenkarvainen kapybara

2p. Selma Lähteenmäki: Eläinten turvakoti Tuulispää

1p. Jari ja Kati Tervo: Ukko ja mökki

 

Blogistania Nuoret:

3p. Arndis Pórarinsdottir ja Hulda Sigrún Bjarnadottir: Maailman lopun saari

2p. Adam Silvera: Ensimmäinen viimeinen päivä 

1p. Pia Westerholm: Poikani Vimma

 

Blogistania Kuopus:

3p. Linda Bondestam: Hopi Hopi

2p. Daniel Kalejaiye: Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki

1p. Roope Lipasti: Lemuetsivät - Löyhkäävä labyrintti

sunnuntai 2. helmikuuta 2025

Roope Lipasti: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

 


- Hoi poika, tulepas tänne.

Hän kaivoi esiin nahkaisen kukkaron ja sieltä kuparisen kolikon, jonka ojensi minulle ja kertoi tarvitsevansa oppaan, koska tässä suurkaupungissa ei hänen mukaansa pystynyt kulkemaan eksymättä. 

Roope Lipastin historiallisen teoksen, Luutnantti Ströbelin istumajärjestys, alku sijoittui syksyiseen Turkuun ja vuoteen 1631.  Luutnantti Ströbel oli palaamassa sodasta, ja tapasi laivasta noustuaan noin 11-vuotiaan orpopojan Påvalin. Påvalista tuli Ströbelin opas ja apulainen sekä kirjan tarinan kertoja. Ströbel asettautui asumaan Påvalin pieneen vuokra-asuntoon. Pian Ströbel oli koko kaupungissa tunnettu ja haluttu vieras, sillä kirkkoon hankittaisiin Ströbelin suunnittelemat penkit, ja Ströbel vastaisi istumajärjestyksestä. Mutta miksi Ströbel oli tullut Turkuun, kun oli kotoisin Raumalta?

- Kirkko ei voi maksaa teille. Tämähän on vain muodollisuus. Emme voi antaa arvokasta kultalankaa ilman pätevää sopimusta, ettekä te naisena voi sitä tehdä. Tällä ei toki ole mitään tekemistä teidän itsenne kanssa.

Valpuri punastuu kiukusta, ja hän häpeää punastustaan niin, että punastuu vielä enemmän.

Valpuri Johanintytär Tasapää oli helmenompelijatar ja kirjan toinen kertoja. Hän oli saanut helmenompelijan oppinsa isältään, joka oli eläessään arvostettu mestari. 1600-luku oli naisille ikävää aikaa siinä mielessä, että he eivät saaneet olla itsellisiä, paitsi lesket. Miehet päättivät ja sopivat asioista, vaikka Valpuri olisi ollut kaikin puolin itse halukas mestariksi. Mies oli juoppo ja saamaton, eikä pystynyt edes petihommiin. Sitten hurmaava luutnantti Ströbel asteli tupaan ja toi takkinsa korjattavaksi ja tuntui kuin uudet tuulet alkoivat puhallella, sillä takki vaati useamman käyntikerran Valpurin luona. Ja takista tietysti tuli hieno.

Isäni,

Kirjoitan tätä odottaessani laivaa Lyypekissä. Jalkaani särkee luoti, joka siihen osui. Näyttää siltä, että saatan selvitä kotiin ja jos niin käy, etsin teidät käsiini ja kerron tämän tarinan. Sen jälkeen sytytän kotinne palamaan ja jos yritätte ulos, ammun teidät.

Luutnantti Ströbel opetti Påvalin lukemaan. Kun Påvel halusi harjoitella lukemista, hän luki Ströbelin kirjoittamia kirjeitä. Ne olivat sangen erilaisia sisällöltään, kuin mitä Ströbel puhui ääneen.

Kirkon penkit valmistuivat sopivasti, kun luutnantti Ströbelin Turun aika oli tullut päätökseen, mutta sitä ennen tapahtumat kiihtyivät ja oikeuttakin käytiin. Kaupunkilaiset saivat nauttia ruoskinta-esityksistä ja huoranpenkistä ja muistakin 1600-luvun tuomiosta. Mutta mitä oikein tapahtuikaan? 

Roope Lipastin Luutnantti Ströbelin istumajärjestys vei hurmaavan huijarin matkassa 1600-luvun Turkuun. 

 

Roope Lipasti, Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

Kansikuva Elina Warsta

Atena 2024 

s.361

Historiallinen teos

1600-luku

Turku 

 

Roope Lipasti: Mikaelin kirja

perjantai 31. tammikuuta 2025

Mary Shelley: Frankenstein #klassikkohaaste 20

 


Sanoin yhdessä kirjeessäni rakas Margaret, etten löytäisi ystävää täällä valtameren ulapalla; olen kuitenkin löytänyt miehen, jonka sydänystävä olisin halunnut olla ennen hänen mielensä murtumista.

20. Klassikkohaasteen kirjaksi valitsin omasta kirjahyllystäni englantilaisen Mary Shelleyn (1797-1851) jo vuonna 1818 ilmestyneen kauhukirjan nimeltä Frankenstein. Kirjan tapahtumat sijoittuivat 1700-luvulle, kun erään laivan kapteeni nimeltään R. Walton kirjoitti kirjeitä sisarelleen pitkillä laivamatkoillaan. Yllä olevassa lainauksessa kapteeni kertoi heidän pelastaneen laivaansa miehen Jäämerellä seilaavalta lautalta. Mies oli yrittänyt tavoitella koiravaljakolla edessään ajavaa jättiläiskokoista henkilöhahmoa. Pelastettu mies oli nimeltään Victor Frankenstein, joka yritti saada kiinni olennon, hirviön, jonka oli itse luonut ja herättänyt henkiin.

Eräs ilmiö, joka oli erityisesti kiinnostanut minua oli ihmisruumiin - ja itse asiassa kaikkien elävien olentojen - rakenne. Mistä elämän periaate oli peräisin? kysyin usein itseltäni.

Victor Frankenstein oli kotoisin Génevestä, ja oli opiskellut siellä, mutta sitten hänet lähetettiin 17-vuotiaana opiskelemaan Ingolstadtin yliopistoon. Hän oli ahkera opiskelija ja kiinnostunut kemiasta, luonnonfilosofiasta ja ihmisruumiista. Niinpä muutaman vuoden opiskeltuaan, hän päätti kehittää ihmisen, joka oli kaikin tavoin  jättimäinen.

Oi, ei yksikään kuolevainen voisi kestää noiden kasvojen herättämää kauhua. Uudelleen henkiin herätetty muumio ei voisi olla yhtä kammottava kuin tuo kurjimus.

Hirviön luomisen jälkeen tiedemies Victor Frankenstein sairastui kuukausia kestäneeseen hermokuumeeseen. Hirviö oli kadonnut sillä aikaa. Pian tervehdyttyään Victor kuuli pikkuveljensä kuolemasta, joka oli murhattu. Victor oli varma, että murhan oli tehnyt hänen luomansa hirviö, mutta murhasta syytettiin erästä nuorta tyttöä.

Vaikka olet luojani, sinä halveksit minua. Kuitenkin meitä liittää yhteen side jonka vain toisen kuolema pystyy katkaisemaan. Sinä aiot tappaa minut.

Victor Frankenstein sai kuulla luomaltaan hirviöltä, miten hirviön elämä oli alkanut ja jatkunut. Tiedemies oli kiinnostunut kuulemaan, miten nopeasti hirviö oli omaksunut kaiken tarkkailemalla ihmisiä. Puheensa lopuksi hirviö vaati, että Victor loisi hänelle elämänkumppanin, joka olisi yhtä ruma ja kauhistuttava kuin hän itsekin.

Tehtävä johon olin ryhtynyt oli todella iljettävä.

Saiko hirviö itselleen toivomansa elämänkumppanin, ja mitä muuta kirjan loppupuolella tapahtui, sen voit lukea tästä kauhukirjaklassikosta vailla vertaa.

 

Mary Shelley, Frankenstein

Suom. Paavo Lehtonen 1973

Otavan klassikot pokkari 2024

s. 332

Frankenstein, or The Modern Prometheus 1818

Kauhu

Tieteiskirjallisuus



20. Klassikko-haasteen vetäjänä toimii  Tuulevin lukublogi. Kiitos Tuulikki.

Klassikkohaasteesta on muodostunut jo 10-vuotinen perinne. Joka vuosi tammikuussa ja heinäkuussa kirjojen lukijat ja kuuntelijat voivat osallistua kyseiseen lukuhaasteeseen lukemalla valitsemansa klassikkokirjan.

 

Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys 

16. Anni Blomqvist: Maija

17. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

18. Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar 

19. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu 

20. Mary Shelley: Frankenstein

 



keskiviikko 29. tammikuuta 2025

Jeanette Bergenstav: Yön saalistajat

 


Epämiellyttävä tunne. Hän ei tiedä mistä se johtuu, mutta se tarttuu häneen kiinni ja ryömii jäätävästi selkärankaa pitkin.

Ruotsalainen Jeannette Bergenstav jatkoi kirjalla Yön saalistajat koukuttavaa Jennifer Sundin-dekkarisarjaa. Sarjan päähenkilö oli siis toimittaja Jennifer Sundin, joka oli leikattu ja kärsi kovista kivuista. Niihin hän otti kipupillereitä ja söi muutenkin kaikenlaisia pillereitä, että oli kyllä välillä ihan sekaisin. Yritti kuitenkin huolehtia lapsistaan vuoroviikoin. Jenniferillä oli koira nimeltään Coblin, jota piti ulkoiluttaa, vaikka kävely oli kivuliasta. Tällä kertaa hän sai aiheekseen nuoren miehen oudon kuoleman, josta piti kirjoittaa Torslandin sanomiin.

Sinun pitää olla varovainen.

Jennifer muutti väliaikaisesti isänsä asuntoveneeseen, sillä hän sai epämiellyttävän yllätyksen etuovelleen. Kaikenlaisia konnia sitä olikin liikkeellä. Rikostoimittaja ei siis saisi kirjoittaa siitä, mitä häneltä tilataan. Uskoisin, että toimittajat saavat elävässäkin elämässä paljon kuraa siitä, mitä he kirjoittavat. Jeannette Bergenstav on toiminut rikosreportterina, joten hän hyödyntää omia kokemuksistaan kirjojen tarinoissa.

Ilman ennakkovaroitusta mies nosti toisen kätensä ja iski häntä oikealla suoralla.

Yllä olevasta lauseesta tulee mieleeni tapahtuma, joka sattui eräälle naispoliitikolle Helsingissä keskellä päivää. En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, en henkistä enkä fyysistä. Kaduilla pitäisi olla turvallista kävellä aina, mutta sitä se ei ole. Yön saalistajissa eräs nuori nainen iskettiin tajuttomaksi keskellä katua öiseen aikaan, ja hän heräsi vangittuna pimeään ja kylmään paikkaan. Tapahtumalle oli todistaja, mutta hän luikki pakoon, eikä kertonut poliisille mitään.

Oli pilkkopimeää. Ja sikakylmää. 

Pian nuori nainen sai pimeyteen toisenkin henkilön. Sitten piti vain odottaa, sillä rikollisilla oli aikataulunsa. Odotus oli kauheaa, sillä nainen oli sairastunut, eikä ruoka pysynyt sisällä.

Jennifer oli taitava rikostoimittaja ja hänellä oli hyviä apureita. Varsinkin valokuvaaja Peter oli isona apuna, kun piti liikkua paikasta toiseen. Jenniferillä oli omiakin murheita vammojensa ja kipujensa lisäksi, sillä hänen ex-miehensä oli oikea lurjus, ja vanha ystävänsä oli rikollinen, joka edellisessä kirjassa teki aika monta rikosta jäämättä kiinni. Nyt hän viestitti kirjan lopussa saapuvansa perheensä luokse - siis eihän hänellä ollut omaa perhettä.

Jeannette Bergenstavin Yön saalistajat dekkarissa kello tikitti ja rikokset kovenivat.


Jeannette Bergenstav, Yön saalistajat *****

Suom. Kirsi Kokkonen

Docendo 2024

s. 510

Dekkari

Jennifer Sundin-sarjan 2. osa

Göteborg

 

Jeannette Bergenstav: Syntiuhrit

maanantai 27. tammikuuta 2025

Niko Kettunen: Kaikenkarvainen kapybara

 


Olemme vain yksi monista elämänmuodoista tällä planeetalla. Kimalainen ei osaa ajaa Cadillacilla, mutta eipä ihminen osaa myöskään pölyttää. Kumpi voittaa?

Meidän Mimmi koiramme esittelee kuvassa Helsingin Sanomien tiedesivujen Viikon eläin-palstan teksteistä koottua tiedetoimittaja Niko Kettusen kirjaa Kaikenkarvainen kapybara. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet Viikon eläimet ja Örisevä konnakala.  Niko Kettunen valittiin vuonna 2024 vuoden tiedetoimittajaksi. Hänen pitämänsä palsta eläimistä on hauska ja siinä kerrotaan eläimistä, mutta samoja aiheita liitetään joissakin kirjoituksissa ihmisiin ja yhteiskunnan ajankohtaisiin asioihin.

Me täällä eläinpalstalla toivoisimme kansanedustajien käyttävän eläinaiheisia kravatteja useamminkin. Nähtäisiinkö jollakulla seuraavaksi vompattikravatti? Tai opossumikravatti?

Entä Kapybara eli vesisika? Tämä jyhkeä jöllikkä olisi mitä mainioin maskotti. Kiltti ja säyseä kapybara ei ärsytä ketään, eikä sillä ole puoluekirjaa.

Kansanedustajan pesukarhukravatti nousi uutisaiheeksi kesällä 2023, joten olipa hauskaa, että tiedetoimittaja bongasi sen palstansa yhdeksi sivuteemaksi. Aina on hyvä puhua eläimistä, olen samaa mieltä. Eikä kansanedustajien tarvitse pönöttää vaatetuksellaan. He ovat tavallisia ihmisiä ja edustavat tavallisia ihmisiä. Lisää vain eläinkuvioita ja -kuoseja eduskuntaan.

Kansikuvassa komeilevasta Kapybarasta sen verran, että kirjoituksen mukaan se on maailman suurin jyrsijä ja kasvaa yli 60cm korkeaksi ja painaa yli 60kg. Huima painonnousu tällä Etelä-Amerikan ruohikkoa ja vesikasveja kaikessa rauhassa puputtavalla jyrsijällä, joka viihtyy hyvin vedessä. Terveelliset elämäntavat hänellä. Kasvisruoka on kaikille hyvä vaihtoehto, mutta eläinten ruokavalioissa on isoja eroja, kuten tiedämme ja kirjan luettuamme tiedämme lisää.

Iltapäivälehtien lööpistä tuttu seksihelle on jo eräänlainen käsite. Tiede on nyt osoittanut, että on myös sukupolvenvaihdoshelle. Sen raja, ainakin kilpikonnilla, on 31 lämpöastetta.

Maapallon lämpeneminen on nimittäin muuttamassa eliöiden sukupuolijakaumaa mielenkiintoisella tavalla. Yhdysvalloissa Floridassa esimerkiksi on havaittu, että viime vuosina joillakin alueilla ei ole kuoriutunut enää lainkaan koiraspuolisia kilpikonnia.

Yhdistän nyt huoleni ilmaston lämpenemisestä tämän päivän Yhdysvaltojen presidentin vaihtoon, joka toi kamalan uutisen meille kaikille: Yhdysvallat eroaa Pariisin ilmastonsopimuksesta. Uusi presidentti on vain huolissaan bisneksistä ja diileistä, eikä niiden vaikutuksista ilmastoon ja maapallon tilanteeseen. No kilpikonnat katoavat maapallolta, kun lämpimässä vedessä syntyy vain naaraita. Sanonpa vain, että äly hoi älä jätä, mutta se taitaa olla jo myöhäistä Yhdysvalloissa.

Niko Kettusen tiedekirja Kaikenkarvainen kapybara kertoo runsain kuvin ja väliin ratkiriemukkaan tekstin avulla mitä eläinmaailmassa ja yhteiskunnassa on meneillään. Niitähän ei voi poissulkea toisistaan, sillä kaikki ihmisten toiminta vaikuttaa eläimiin, luontoon ja ilmastoon. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa jokaiseen kotiin. Lapset rakastavat eläimiä ja niiden kuvia. Teksti sopii hyvin aikuisten huumoriin ja älynystyröihin, ja mikä ettei, uskoisin nuorisostakin löytyvän aiheesta kiinnostuneita lukijoita. Aina on tilaa luonnon kummajaisille.

 

Niko Kettunen, Kaikenkarvainen kapybara - Tiedetoimittaja kertoo luonnon kummajaisista *****

SKS 2024

s. 209 + Kuvat + Sisällys + Kuvalähteet + Hakemisto 

Tietokirja 

 

 

Tässä kuvassa meidän Mimmi ja Ozzy tutkivat, että mitä se mamma heittelee lattialle. Ei ainakaan syötävää tällä kertaa.

perjantai 24. tammikuuta 2025

Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

 


Kurssi tarkoitettu vain naisille. Ohjaajaa etsitään. Palkkio, opetusta kaksi kertaa viikossa. Ota yhteyttä sikhien asukasyhdistyksen Kulwindar Kauriin.

Singaborelaisen Balli Kaur Jaswallin Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille osui ja upposi lukumakuuni, sillä siinä on rakkauden ja romantiikan lisäksi rutkasti intialaista kulttuuria, ruokaa, vaatetusta, tapoja ja kulttuurien yhteentörmäystä, sillä tapahtumapaikkana oli Lontoo, jossa oli suuri punjabilaiskielisten maahanmuuttajien asuinalue. Huolimatta singaborelaisesta taustastaan, Jawal on asunut monessa eri maassa, myös Intiassa ja Briteissä. Nimeen on liitetty kaur, jos on naispuolinen sikhi.

"Tämä työ vaatii kunnioittavaa mieltä ja ammattitaitoa. Sinun kunnioituksesi on selvästi kyseenalaista, koska tupakoit temppelin alueella. Minulla on suuria epäilyksiä myös ammattitaitosi suhteen."

Kulwindar Kaur oli kirjan päähenkilö, joka palkkasi toisen päähenkilön, ainoan hakijan, joka oli nuori lontoolainen  Nikki, vetämään kirjoituskurssia intialaistaustaisille punjabin kieltä puhuville naisille. Nikkille oli yllätys, että kaikki paikalle tulleet naiset olivat jo iäkkäämpiä, sekä luku- ja kirjoitustaidottomia leskiä, paitsi Sheena, josta Nikki sai itselleen hyvän ystävän. Sheenan avulla kurssi sai lisää syvyyttä ja pian Nikki huomasi vetävänsä naisille eroottisten kirjoitusten kurssia. Naiset halusivat itse sellaista, mutta Nikki sai ujutettua mukaan vähän kirjoitustaidon opetustakin.

"Nämä ovat hyvin intiimejä. Lesket varmaan ihan mielellään jakavat ne kanssasi, mutta voi olla vähän eri juttu julkistaa ne." 

Kirjan sivuilta voit lukea useamman eroottisen tarinan, joita kurssilaiset kertoivat ja Sheena kirjoitti ylös ja käänsi englanniksi, sillä Nikkin punjabin kielen osaaminen oli heikompaa kuin hän tiesikään.

Nikkin omaan elämäänkin tuli uutta vipinää, kun hän tapasi Jasonin. Jason ei ollut ihan rehellinen Nikkille, joten suhde sai rakkaudesta huolimatta ikävämmän käänteen. Myös kuullessaan eräästä oudosta kuolintapauksesta, Nikki huomasi erään raskauttavan todisteen, joka veisi rikollisen vankilaan.  Tuo rikollinen oli vaarallinen. Miten siinäkin jutussa kävi, sen voit lukea kirjan sivuilta. Ja julkaistiinko leskien eroottiset tarinat?

Balli Kaur Jaswalin Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille vei ja minä vikisin hyvästä mielestä. Toivotan sinulle yhtä hienoja hetkiä kirjan tarinoiden parissa, kuin mitä itsekin tunsin ja tunnelmoin.

 

Balli Kaur Jaswal, Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille *****

Suom. Inka Parpola *****

Sitruuna 2021

s. 353

Erotic Stories for Punjabi Widows 2017

Feelgood

keskiviikko 22. tammikuuta 2025

Lucy Clarke: Vaellus

 


Hän mietti, miltä tuntuisi ottaa vielä yksi askel. Yli reunan. Olla hetken painoton. Sukeltaa pilven henkäys kasvoillaan.

Englantilaisen Lucy Clarken Vaellus  kertoi neljästä englantilaisesta ystävyksestä, jotka tekivät joka vuosi yhteisen matkan johonkin lomapaikkaan. Nyt oli Lizin vuoro tehdä matkasuunnitelma, ja hän halusi yllättäen vaellusmatkalle Norjaan. Hän halusi haastaa itsensä, mutta ystävät eivät ihastuneet ajatukseen. Pitäisi kulkea arvaamattomassa vuoristomaisemassa luonnon armoilla, nukkua teltoissa ja hygienia ja syöminen olisivat surkeaa. Kuka jaksaisi kantaa rinkkaa selässä kymmeniä kilometrejä päivässä. Liz halusi, että ystävät harjoittelisivat kuntoilua, mutta ei se heitä kiinnostanut. Matkalle kuitenkin lähdettiin. Tosin Joni  omine ongelmineen tuli mukaan vasta myöhemmin.

Maggie nousi varpailleen ja kuiskasi jotain soittajan korvaan. Sitten hän kääntyi, katsoi heidän pöytäänsä, osoitti, hymyili. Helena muksaisi Jonia. "Vapaailtasi taitaa olla ohi."

Joni oli maailmankuulu laulaja, joka tietysti haluttiin esiintymään vuoristoravintolassakin. Hänellä oli taito järjestää skismaa ystävysten välille, varsinkin hänen ja Helenan välille. Helena kantoi mukanaan tärkeää aarretta, mutta jokaisella heillä oli omat salaisuutensa matkassa, mikä aiheutti rasittavia ongelmia ja riitoja matkalla. Tuollaiselle vaellusmatkalle ei kannattaisi lähteä vain ystävyyden kannattelemina. Pitää olla taitoa liikkua luonnossa, ymmärrystä ja sopeutumiskykyä.

Helena puri hammasta niin että poskilihaksia kiristi. Hänen rakoille hiertyneitä kantapäitään poltti joka askelella, rinkka pomppi hänen selässään.

Vaellusmatka aiheutti itse kullekin kaikenlaista vaivaa. Lisäksi oli myrsky tulossa. Liz oli ohittanut myrskyvaroitukset olankohautuksella. Tuo myrsky aiheutti kuitenkin suurimmat ongelmat, sillä he löysivät jotain, jota heidän ei pitänyt löytää. Pian heitä oli tuntematon rikollisryhmä lähestymässä, he olivat menettäneet varusteensa ja ikävyydet lisääntyivät täydellä teholla. Miten heille kävi Blåfjell-vuorella? 

Oli vain usva ja hurja pudotus alapuolella.

Lucy Clarken Vaellus kertoi uskomattoman jännittävistä tapahtumista henkeäsalpaavien maisemien ja arvaamattoman luonnon armoilla. Suosittelen kaikille ulkoilmasta ja vaelluksesta kiinnostuneille lukijoille.


Lucy Clarke, Vaellus *****

Suom. Kristiina Vaara *****

Otava 2025

s. 376

The Hike 2023

Jännityskirja

Norja


Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet

 

maanantai 20. tammikuuta 2025

Sara Divello: Broadwayn perhonen

 

 

Murha ei ole koskaan hyvä asia, mutta sellaisesta lukeminen on hyvää ajanvietettä aamuiselle työmatkalle, Ella Bradford ajatteli kääntäessään esiin New York Daily Newsin nelossivun.

Yhdysvaltalaisen Sara Divellon romaani Broadwayn perhonen kertoi todellisesta rikoksesta, jota amerikkalaiset seurasivat vuonna 1923. Kyseessä oli nuoren kauniin seurapiirinaisen murha. Ella Bradford löysi työnantajansa ja ystävänsä Dot Kingin surmattuna, kun tuli töihin Manhattanilla sijaitsevaan asuntoon. Ella oli mustaihoinen, joten voi vain kuvitella, miten 20-luvulla kohdeltiin mustaihoisia, jotka liittyivät rikokseen esim. todistajina. Muitakin outoja tutkimuslinjoja löytyi, mutta niiden takana olivat poliitikot ja hyvä veli-järjestelmä, joka suojeli hyväosaisia joutumasta tutkittavaksi, saatikka vankilaan.

"Kas kas. Mistä nuo ovat tulleet? Kävikö joku kimppuunne sen jälkeen, kun olitte mennyt yksin nukkumaan?"

Rikosta tutki komisario Coughlin New Yorkin rikostutkintayksiköstä. Ensimmäisenä  hän halusi haastatella uhrin poikaystävää, Albert Guimaresia, joka oli tyypillinen muiden rahoilla elelevä gigolo pahinta laatuaan. Uhrin kotiapulainen oli nimennyt tekijäksi juuri Guimaresin. Valitettavasti Guimares osasi esittää itselleen alibin ja todistajat, mutta sehän ei pitänyt lainkaan.

Pohatta oli pulassa, koska hän oli viimeinen, joka oli nähty Dot Kingin seurassa, eikä John Thomas ollut nähnyt hänen lähtevän asunnolta. Murhaajan rooliin sopi kuitenkin paremmin Guimares, intohimoinen mies täynnä vihaa. Kloroformilla murhaaminen ei kuitenkaan ollut intohimorikos. Se edellytti suunnittelua.

Manhattanin asunnon ja Dot Kingin ylellisen elämäntyylin rahoittaja oli salaperäinen "pohatta", rikas liikemies, ilmeisesti poliitikko, tai tuleva sellainen. Ja aivan varmasti hän oli naimisissa, koska pysytteli nimettömänä ja piilotteli itseään. Hänellä oli varmasti oltava tietoa tapahtumista. Kuka hän olikaan, sen voit lukea kirjan sivuilta. Kolmas kirjan päähenkilöistä oli kyseisen miehen vaimo. Kirjailija halusi ottaa vaimon esille, koska hän halusi näyttää, mitä kyseinen tapahtuma teki vaimolle. Mitä vaimo kenties tunsi ja mitä hän menetti?

Neljäs kirjan päähenkilöistä oli rikostoimittaja Julia Harpman, joka oli yksi harvoista naistoimittajista ja vielä harvemmista rikostoimittajista 1920-luvulla. Valitettavasti hänkään ei saanut ratkottua Broadwayn perhosen mysteeriä, mutta hilkulla se oli. Mitä tapahtuikaan muutama vuosi myöhemmin, kun tapaus oli ratkeamaisillaan?

Sara Divellon Broadwayn perhonen nosti esille 1920-luvulla Amerikkaa kuohuttaneen seurapiirimysteerin. 

 

Sara Divello, Broadwayn perhonen

Suom. Elina Salonen

Sitruuna 2024

s. 526

Broadway Butterfly 2023

1920-luku

True crime-romaani

lauantai 18. tammikuuta 2025

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

 


Vaikuttaa yhä todennäköisemmältä, että minä todella lähden retkelle, joka on nyt muutamia päiviä kummitellut mielessäni.

Japanissa syntynyt, mutta jo varhain Britteihin muuttanut nobelisti Kazuo Ishiguro kuvasi kirjassaan Pitkän päivän ilta vanhenevan hovimestarin harvinaista lomailua kesällä 1956, jonka hänen uusi isäntänsä, amerikkalainen herra Farraday, hänelle myönsi. Farraday oli huomannut, että hovimestari Stevens oli aina työn touhussa, jota riitti isossa Darlington Hallissa. Tosin työntekijätkin olivat vähentyneet muutamaan. 

Hovimestari Stevens aikoi käyttää lomansa hyödyksi, ja käydä aiemmin kartanossa työskennelleen neiti Kentonin luona, jonka kanssa Stevensillä oli ollut pitkä kirjeystävyys. Ehkäpä hän saisi houkuteltua neiti Kentonin töihin taloudenhoitajaksi Darlington Halliin. Heillä nimittäin oli pula työntekijöistä.

Huomaan, että olen joutunut muistojeni valtaan, ja se on kenties hitusen hupsua. Tämänhetkinen matkani edustaa kuitenkin minulle harvinaista tilaisuutta nauttia täysin rinnoin Englannin maaseudun monenlaisesta loistosta, ja tiedän että kadun myöhemmin karvaasti, mikäli sallin itseni ajautua asiattomasti harhateille.

Ikääntyvän Stevensin muistoista nousi esille yläluokkainen elämäntapa lordi Darlingtonin hovimestarina, jota hän muisteli tarkkaavaisesti läpi sotien. Lordin vieraat olivat olleet kotimaan ja ulkomaiden sodan ja rauhan tärkeimpiä tekijöitä. Työ oli tuosta ajasta muuttunut kovasti lordin kuoleman jälkeen. Kuuluipa siihen ikävämpikin ajanjakso, kun lordia syyteltiin, mutta siitä lähemmin kirjan sivuilla.

Stevens oli hyvin työorientoitunut Darlington Hallin hovimestari. Hänelle oli hyvin tärkeää se, minkälaisen vaikutelman hän antoi muille ihmisille, ja miten hän hoiti työnsä. Hän mietti matkaansa varten pitkään esim. pukujaan, joita käyttää loman ajoaikana ja muuna aikana, samoin kenkiään. Hän oli hyvin pikkutarkka kaikessa tekemisessään, oli se sitten pölyjen pyyhkiminen tai henkilökunnan valitseminen ja kouluttaminen. Ilmekään ei värähtäyt Stevensin kasvoilla tilanteessa kuin tilanteessa. Tosin silloin hänellä oli vaikeuksia, kun hänen isänsä oli kuolemaisillaan.

Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta on Booker-palkittu muistelukirja ikääntyvän hovimestarin elämästä. Tarina sisältää haikean rakkaustarinan, josta lähemmin voi katsoa Anthony Hopkinsin ja Emma Thompsonin näyttelemästä elokuvasta.


Kazuo Ishiguro, Pitkän päivän ilta

Suom. Helene Bützow

Keltainen pokkari Tammi 2017

s. 283

The Remains of the Day 1989

Ensim. suomen kielinen painos 1990

Booker-palkinto 1989

Kazuo Ishiguro sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2017


Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

 

torstai 16. tammikuuta 2025

Linda Bondestam: Hopi Hopi - Reippaan robotin tarina

 


Tervetuloa vuoden 2032 maapallolle, toivotetaan suomenruotsalaisen Linda Bondestamin lastenkirjassa Hopi Hopi. Hopi Hopi kertoi hellyttävän tarinan pienestä robotista ja samalla elettiin maapallolla vuoteen 2142 asti. Mitä tapahtuikaan tuon sadankymmenen vuoden aikana, se kannattaa lukea tästä upeasti kuvitetusta lastenkirjasta, jonka kuvituksen on tehnyt kirjankuvittajana lukuisia lastenkirjoja kuvittanut Linda Bondestam. Hopi Hopi on Linda Bondestamin neljäs itse kirjoittamansa teos, ja se voitti Ruotsissa lasten- ja nuortenkirjallisuuden August-palkinnon vuonna 2024. 

 

 

Hopi Hopin synnyinvuonna 2032 maapallolla oli jo 9,7 miljardia asukasta ja 10 miljardia robottia. Pieni robotti meni töihin kuljetusliikkeeseen, missä liikutettiin paketteja. Pomon mielestä oli hyvä, että robotti ei käyttänyt aikaansa syömiseen, juomiseen eikä taukoihin ja oli sen lisäksi paljon vahvempi kuin muut työntekijät, eikä hänelle tarvinnut maksaa palkkaa. Yöt robotti siivosi työpaikan tiloja. Pian muut työntekijät saivat potkut.

 


 

Eräänä päivänä pieni robotti sai uuden työkaverin, jonka nimi oli Turbo Go Go Tech. Ja niinhän siinä kävi, että pomo ja pieni robotti saivat potkut. 

Hopi Hopi ohjemoitiin uudelleen ja hänet lähetettiin maailmalle muihin tehtäviin mm. kuljettamaan kauppaostoksia, viemään lahjoja ja kukkia, taluttamaan koiria, leikittämään lapsia ja kuvittamaan lastenkirjoja. Niiden jälkeen Hopi Hopi ohjelmoitiin töihin kanatehtaaseen ja sotateollisuuteen. Taisteluunkin hänet lähetettiin. Sota muutti kaiken. Mutta mitä siitä seurasikaan?



 

Linda Bondestamin Hopi Hopi laittaa miettimään, mitä oikein maapallolla on meneillään ja mikä on maapallon mahdollinen tulevaisuuskuva. Uskon, että tämä pienen robotin tarina laittaa lasten aivonystyrät töihin. Tulevaisuus on lasten, joten ei pilata sitä.

 

Linda Bondestam, Hopi Hopi - Pienen robotin tarina *****

Kuvitus Linda Bondestam *****

Suom. Päivi Koivisto *****

Förlaget & Teos 2024

s. 80

Chop Chop - En tapper jordbos bärettelse 2024

Lastenkirja

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden August-palkinto 2024