Charlotte Al-Khalili: Vastapyörre

 

Silloin hän kuulee viimeinkin. Sireenit, pelastus. Hän avaa silmänsä toivottaakseen siniset valot tervetulleiksi, mutta katu on tyhjä. Ääni haipuu kaukaisuuteen, ambulanssi ei tule hänen luokseen, ja se vahvistaa hänen epäilyksensä.

Ruotsalaisen Charlotte Al-Khalilin esikoisdekkari Vastapyörre sujahti piireihin, jossa ei pelätä väkivaltaa, päinvastoin, väkivalta oli toimintatapa, millä saavutettiin omia etuja. Vastapyörteen maailmassa liikuttiin maahanmuuttajien, huumeiden ja yhteiskunnan ikävimpien asioiden piirissä pää sekaisin ja teräviä veitsiä heilutellen.

Sinä iltana he istuivat Adamin kanssa kotona Stuvassa katsomassa painia. He blandasivat Elliotin laivalta ostamaa vodkaa ja Red Bullia ja ottivat pari amfetamiinitablettia.

Kirjan tapahtumissa selvitettiin Adamin väkivaltaista kuolemaa. Poliiseilla ei pahemmin ollut intoa selvittää väkivaltaisen rikoksista tuomitun miehen kuolemaa, mutta äiti etsi selviötä tapahtumille. Adamin kaverin Elliotin piirtämät hahmot veivät tutkimusta eteenpäin. Elliotin oma elämä oli muuttunut ahdistavaksi ja pelokkaaksi. Tilanteessa, jossa Adam kuoli, Elliotkin loukkaantui. Jokainen päivä näyttäytyi täynnä pelkoja.

Sen jälkeen kaikki kävi nopeasti. Lovisa perääntyi niin että selkä painautui vasten postilokeroita, ja hän näki tapahtumat puhelimen näytöltä kuin filminpätkinä. Hän ei uskaltanut nostaa katsettaan, hän ei kyennyt kohtaamaan todellisuutta.

Kirjassa oli myös pari lukiolaista tyttöä, Poppy ja Lovisa, jotka liittyivät juttuun todistajina. Mitä he oikein todistivat? Mikä heidän osuutensa oli tapahtumiin? Charlotte al-Khalili on kirjoittanut nykyaikaan sijoittuvan mysteerin, joka kyllä selvisi, mutta jätti mieleen kysymyksiä, joihin ehkä toinen sarjan kirja toisi vastauksia. Kiinnostavat henkilöhahmot, nopeat tapahtumat, väkivalta ja rikollisuus kutoivat tarinan, jonka takaa löytyi henkilö, joka piti puikkoja käsissään hyvin tiukoin ottein.

 

Charlotte Al-Khalili, Vastapyörre ****

Suom. Anu Koivunen

BlueMoon 2024

s. 422

Malström 2022 

Dekkari

Han Kang: Ihmisen teot

 Onnittelut uudelle nobelistille 💖

Mikrofoniin puhuva mies sanoo: ”Eikö verta ole vuodatettu kylliksi? Miten sen kaiken voi muka kätkeä? Vainajien sielut katsovat meitä. Silmät apposen avoinna.”

Korealaisen kirjailijan Han Kangin Ihmisen teot kirjan tapahtumat ovat saaneet lähtökohdan Etelä-Koreassa vuonna 1980 tapahtuneista mielenilmauksista hallintoa ja presidenttiä vastaan. Gwangjun kaupungissa tapahtuneilla ihmisten joukkosurmilla on vastaavat tapahtumat historiassa. 

 

Kirja on fiktiivinen kertomus tapahtumista, jotka keskittyivät mielenosoitukseen, sen aikaiseen joukkoteurastukseen ja sen jälkeisiin tapahtumiin. Joukkoteurastuksen suoritti armeija. Ihmisiä ammuttiin, heitä vangittiin ja kidutettiin, ihmisiä tuomittiin vankeuteen ja heidät armahdettiin. Kirjailija syntyi Gwangjunissa ja oli tapahtuma-aikana alle kymmenvuotias.

Yhteenottoja syntyi jatkuvasti. Opiskelijat rikkoivat keskuskirjaston ikkunat sisältäpäin, jotta voivat ripustaa aukkoihin banderolleja. Alas teurastaja Chun Doo-hwan.

Kirjan tapahtumia katsellaan useamman henkilön näkökulmista. Kirjailija on kirjoittanut usealle henkilölle omat elämäntarinansa, jotka liittyivät kauheisiin väkivallantekoihin, kun armeija tukahdutti väkivalloin mielenosoitukset ja vastarinnan. Kirjan tapahtumat saivat minut kiinnostumaan Etelä-Korean historiasta, josta aiemmin olen lukenut Kyung-sook Shinin Jään luoksesi teoksesta. 

 

Kirjailija toi rohkeasti esille veriset päivät, jotka joidenkin kohdalla jatkuivat kidutusten muodossa useiden kuukausien ajan. Armeijan käytös kuvattiin hillittömänä väkivallan tekona, joka jatkui joukkoteurastuksen jälkeen loukkaantuneiden ja vammautuneiden tappamisena sekä ruumiiden kauhistuttavana kohteluna.

Kuulin myöhemmin, että sotilaille oli annettu siksi päiväksi kahdeksansataa patruunaa. Gwangjun väkiluku oli niihin aikoihin neljäsataatuhatta.

Teoksen tunnelma oli intensiivinen ja täynnä tunteita. Kirjan henkilöt uskoivat vahvasti ajamaansa asiaan. Ihmisen teot on voimakas viesti menneisyydestä ja sen tapahtumista. Kirjailija on selkeästi halunnut antaa historialle kasvot, ja mielestäni Han Kang on loistava kirjailija. Kirjailijan teos Vegetaristi voitti Booker-palkinnon vuonna 2016 ja pidän kirjaa käännöskirjallisuuden parhaimmistoon kuuluvana. Ihmisen teot teos on teemoiltaan erilainen, mutta kirjoista voi löytää yhtymäkohtia ja samankaltaisuuksia. Ihmisen teot on tunnekirja, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi.

Han Kang, Ihmisen teot *****

Suom. Sari Karhulahti

Gummerus 2018

s. 230

Nobel 2024

 Kang Han: Vegetaristi

Annamari Marttinen: Tapahtui mitä tahansa

 

Vain Reetu tiesi sillä hetkellä. Jos se olisi osannut puhua, olisiko se kertonut minulle? Vai vain katsonut minua ja vaiennut, kuten kaikki muutkin.

Annamari Marttisen uusin teos Tapahtui mitä tahansa järkyttää ja pakahduttaa aihepiirillään. Kirjailija on rohkeasti valinnut teemansa, niin kuin kaikkiin kirjoihinsa. Kirjasta löytyi runsaasti tunteita, jotka vaiettiin hiljaiseksi. Niistä ei voinut puhua kenellekään, ei edes perheenjäsenille. Aihe oli tabu. Aihe oli murha.

Jokin kylmä liikahti vatsassani ja rintakehässäni.

Vesa asui koiransa kanssa Lappeenrannassa omakotitalossa. Hän oli jäänyt eron jälkeen rakentamaansa taloon asumaan. Vanhemmat lapset olivat jo omillaan, vain nuorin oli pari vuotta joka toinen viikonloppu hänen luonaan. Yhteydenpito oli heikkoa, vaikka Vesa oli toivonut asioiden olevan toisin. Sitten sairaalasta oli otettu yhteyttä. Hänen nuorin lapsensa oli syvästi masentunut, mutta hänet pantiin pois osastolta. 

Ennen puhuttiin puskaradiosta. Tänä päivänä jutut kulkivat valon nopeudella. Vielä kun oli kyseessä murha. Ja nuoret tekijät.

Tapahtui mitä tahansa teoksen kertojana toimi koko ajan Vesa. Hänen maailmansa kaventui entisestään tapahtumien jälkeen. Kukaan sukulainen tai ystävä tai kaveri ei ottanut yhteyttä häneen. Eikä Vesa ottanut yhteyttä. Vesalla oli silti hirvittävä paine puhua tapahtuneesta jonkun kanssa, mutta edes muut lapset eivät suostuneet puhumaan siitä. Hekin vaikenivat. Onneksi Vesalla oli koira, jonka kanssa oli kommunikoitava edes vähän, ja sen kanssa oli mentävä ulos. Eläimet eivät tuomitse, vaan he kulkevat rinnalla oli miten paha olo tahansa.

Ja täällä sinulla ei ole huumeita. Miltä se tuntuu? ajattelin. Mitä huumeita käytit? En halua tietää. Olen pelkuri. En vain kestä. Mitään tästä.

Vesan nuorin lapsi oli vangittu, ja edessä oli pitkä tuomio. Miten elää siinä mukana. Rakkaus lapseen ei loppunut synkkään tekoon. Tuli lyhyet vankilavierailut, mutta oikeudenkäynti oli liikaa. Asioiden piilottelu, häpeä, muiden ihmisten seuraaminen, tiesivätkö he, tuomitsivatko he, oliko hän huono isä? Marttisen tyyli kirjoittaa kauhistuttavista asioista salpaa hengen. Hänellä on taito löytää kaikista kipeimmät ja koskettavimmat tunne-elämän kipukohdat.

Annamari Marttisen Tapahtui mitä tahansa kertoi siitä, mitä vaikutuksia synkillä rikoksilla voi olla perheenjäseniin.

 

Annamari Marttinen, Tapahtui mitä tahansa *****

Tammi 2024

s. 277

Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla
Annamari Marttinen: Vapaa

Annamari Marttinen: Törmäys

Annamari Marttinen: Kuu huoneessa 

Annamari Marttinen: Tässä meillä on kaikki nyt  

Annamari Marttinen: Häiriömerkintä

Annamari Marttinen: Korsetti

 

 

 

Nicci French: Vainajien päivä

 

Hän astui ulos ja tunsi auringonpaisteen ja kuuli kuinka haukottiin henkeä. Hän oli ymmällään ja mietti mistä tässä oli kysymys, ja sitten hän katsoi itseään, punaisena yltä päältä, ja ymmärsi että kyse oli hänestä.

Nicci Frenschin kahdeksas dekkari Vainajien päivä lopettaa Viikonpäivät-dekkarisarjan. Sarjan päähenkilö on ollut koko ajan psykoterapeutti Frieda Klein. Tällä kertaa hän oli kadonnut lähipiiriltään, sillä sarjamurhaaja Dean Reeve tappoi aina hänen lähellään olevia ihmisiä, jos Frieda oli lähistöllä. Nyt Reeve tappoi näytösluontoisesti eri ihmisiä, jotta Frieda kiinnostuisi, ja tulisi poliisin avuksi. Reeven olisi silloin helpompi härnätä Friedaa. 

Hyvä Frieda Klein, toivottavasti teillä ei ole mitään sitä vastaan että otan teihin yhteyttä tällä tavalla, noin vain. Nimeni on Lola Hayes ja opiskelen kriminologiaa...

Kukaan läheinen ei kuitenkaan löytänyt Friedaa, mutta sen teki eräs opiskelija, joka oli saanut tehtäväkseen tutkia Frieda Kleiniin liittyvää rikollisuutta, ja varsinkin Dean Reeven murhia. Tuosta opiskelijasta tuli Friedalla aikamoinen kiviriippa, joka aiheutti monet ikävät tapahtumat. Frieda on oppinut auttamaan työssään ihmisiä ja hän koki, että Lola tarvitsi hänen apuaan. 

Ei kovinkaan kaukana istui mies joen rannassa iltahämärässä, vihellellen hampaittensa välistä, odottaen kärsivällisesti että kala nappaisi.

Aika jännäksi kävi Friedan pakomatka, sillä Dan Reeve oli monet kerrat saavuttamaisillaan Friedan, mutta Frieda pääsi kuin pääsikin pakoon. Loppukuvioissa Dan Reeve tietenkin kuvitteli murhaavansa Friedan, mutta kirjasta selviää, miten loppukohtauksessa lopulta kävi.

Friedalla on ollut suuri joukko hyviä ystäviä, joista Josefista on ollut apua monet kerrat, niin tälläkin kertaa. Josef on maahanmuuttaja ja hän on rempannut monet kerrat Friedan asuntoa. Tälläkin kertaa asuntoon tehtiin jotain uutta ja yllättävää, kunhan Frieda palaisi pakomatkaltaan. Nyyh, minun tulee Friedaa ikävä.

Nicci Frenchin takaa löytyy aviopari Nicci Gerrard ja Sean French. He ovat tehneet hyvää yhteistyötä jo monen dekkarin voimin.  Heidän Viikonpäivät-kirjasarja on huippuhyvä, älykäs ja koukuttava. Sarja sai arvoisensa loppuhuipennuksen teoksella Vainajien päivä.

Nicci Frenchin dekkarissa Vainajien päivä oli Frieda Kleinin ja hyisen psykopaatin yhteenotto syksyisessä Lontoossa.

Nicci Frensch, Vainajien päivä *****

Suom. Raimo Salokangas *****

BlueMoon 2024

s. 331

Dekkari

Psykoterapeutti Frieda Klein

Viikonpäivät-kirjasarjan 8. osa

French Nicci: Murheellinen maanantai

French Nicci: Tiistai taakse jäänyt 

 

French Nicci: Keskiviikkoa odottaessa 

 

French Nicci: Torstain lapsi

 

French Nicci: Perjantai mielessä 

 

French Nicci: Lauantain sielunmessu 

Frensch Nicci: Sunnuntai sarastaa

 

Matti Remes: Tappava tuliainen

 

Aina tulee muita roistoja, jos ei Kuunaama, niin sitten joku muu.

Matti Remeksen kolmas dekkari  Tappava tuliainen jatkoi Ruben Waarasta kertovaa dekkarisarjaa suoraan Suomen Hangosta. Oli talvisaika, ja Hangossa oli tehtävä paljon lumitöitä. Niitä riitti myös Ruben Waaralle, joka oli ostanut tyttäreltään omakotitalon. Vävypoika oli joutunut vankilaan, mutta pääsi vapaaksi, ja yritti piilotella itseään, ettei venäläinen rikollisjengi tavoittaisi häntä. Rikollisjengi tavoittikin sitten appiukon, eli Ruben Waaran, ja yritti kaikin keinoin keplotella Waaran mukaan rikollisiin puuhiinsa. Tottakai Waara oli utelias näkemään, mitä konnankoukkuja Kuunaaman vetämä rikollisjengi oikein touhusi.

Kirje oli selvääkin selvempi huijauskirje. Ristiriitainen, mutta näppärästi laadittu. Waara kertoi käsityksensä vanhukselle, joka ei ollut yllättynyt.

Nigerialaisia huijauskirjeitä. Ruben Waara yritti saada naapurissa asuvan vanhan miehen uskomaan, että vanhusta huijattiin. Vanhus oli samaa mieltä, mutta aikoi jatkaa rahan lähettämistä. Kun Waara selvitti sen, kuka tai ketkä oikein lähettivät kirjeitä vanhukselle, oli molempien henki vaarassa.

Kolmen tunnin pälpätyksen ja pomppisen jälkeen Waara oli niin väsynyt, että katui lupaustaan huolehtia pojista. Lopulta hän kuitenkin nukahti kaksosten kanssa yhtä aikaa vierashuoneen lattialle.

Waaran tyttärellä Veralla oli kaksospojat, joita Waara välillä hoiti. Tällä kertaa siksi, että Vera sai sopia ex-miehensä kanssa asioista. Tosin Vera oli ilmoittanut, että hän ei sovi mitään vankilakundin kanssa. Mutta miten siinä kävikään?

Ruben Waara huomasi lopulta, että venäläinen rikollisjengi oli kiinnostunut hänen firmastaan. Miten hän oikein selvisi kyseisistä rikollisista? Hanko oli satamakaupunki, jonne ylsivät ihmiskauppiaiden likaiset lonkerot. Tosin Ruben ei aikonut  antaa periksi rikollisten juonille, vaan hän aikoi selvittää ne ihan itse. Hyvä tyyppi ja sikses älykäs.

 

Matti Remes, Tappava tuliainen

Tammi 2005

s. 292

Dekkari

Ruben Waara-sarjan 3. osa

Ihmiskauppa

Huijauskirjeet

Rahanpesu

 

Matti Remes: Tappotanssi

Matti Remes: Verenpunainen spiraali

 

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

 

1996

Kosovo 

Olen pian yhdeksän vanha ja saanut hädin tuskin nukutuksi, niin paljon lehmä minua jännittää. Uuvuttavan, yli viikon kestäneen ajomatkan aikana vanhempani ovat puhuneet paljon kotimaastamme, Kosovo on kaunein paikka maailmassa...

Pajtim Statovcin neljäs teos Lehmä synnyttää yöllä jatkaa yhtä vakuuttavasti samoilla teemoilla kuin aiemmatkin kirjat. Teoksen teemoina ovat albanialaisuus, sota, vainot ja maahanmuuttajien elämä ja kokemukset suomalaisista. Myös uusin kirja on vahvasti seksuaalisesti latautunut ja sisältää sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Tämäkin kirja on saanut piirteitä yliluonnollisuudesta, sillä pojalla on värikäs mielikuvitus, mihin voi paeta ikäviä kokemuksia. Aikuisena pojasta tulee kirjailija ja hän haluaa selvittää ajatuksia vellovia lapsuuden tapahtumia. 

Tapahtunut tulee mieleeni kaupan karkkihyllyn edessä, ja päätän tappaa itseni.

Kirjailija ei kuitenkaan tapa itseään, vaan lähtee käymään äitinsä kanssa Kosovossa. Äiti oli sairaalloinen ja kärsi paniikkihäiriöistä. Eikä ihme, kun oli elänyt patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa miehet hakkasivat vaimojaan ja lapsiaan. Lisäksi hänen oli pitänyt kokea kotimaassaan vainoja ja sodan pelkoa.

Olen kertonut äidilleni, mistä kirjani kertovat, sanonut että niissä on yliluonnollisia tapahtumia ja ne käsittelevät ihmisen seksuaalisuutta ja sukupuolta ja maahanmuuttoa ja rasismia ja toiseutta ja sortoa ja alistamista, että kirjoissani on vihaa ja väkivaltaa, samanlaista kuin meidän elämässämme...

Äiti ei ollut lukenut poikansa kirjoja. Hän oli aina halunnut vaihtaa puheenaihetta, kun poika oli halunnut puhua kirjoistaan. Vanhemmille oli ollut selvillä poikansa sukupuolinen suuntautuminen jo hänen lapsuudestaan asti. Poika oli poikennut monella tapaa sisaruksistaan. Hän oli kiltti ja hyväkäytöksinen sekä opiskeli ahkerasti koulussa. Siitä huolimatta hän sai ikäviä selkäsaunoja jopa isoisältään, ja joutui Kosovossa sairaalaan. 

Lapsen hyväksikäyttö, ja häneen kohdistunut silmitön väkivalta nousee tästä kirjasta kammottavalla tavalla esille. Sellainen ei voi olla jättämättä jälkiä. Kun kirjailija saa kerrottua lapsuuden hyväksikäytöstä, seuraukset ovat tyrmistyttävät.

Pajtim Statovcin teos Lehmä synnyttää yöllä jättää sydämen vuotamaan verta ja kyyneleitä.

 

Pajtim Statovci, Lehmä synnyttää yöllä *****

Otava 2024

s. 277

Lapsen hyväksikäyttö

Henkinen ja fyysinen väkivalta

Kosovo

 

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Pajtim Statovci: Bolla

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

Max Seeck: Merkitty

 

Alexander Ewans laski sormensa ruudulle ja painoi numeroita huolellisesti: J-E-E-S-U-S.

Annoit virheellisen suojakoodin. Laite on lukittu tunniksi.

Max Seeckin uusin dekkari Merkitty aloitti uuden Milo-dekkarisarjan. Tämä tuli minulle vähän yllätyksenä, ja alkuun minulla oli kyllä ikävä Jessica Niemeä, ja sen sarjan joitakin yliluonnollisia juttuja, kuten peilistä katsovaa äitiä ja niitä muitakin noitia. Toivottavasti Jessicaa tavataan vielä jatkossa. Nyt tykästyin tähän Merkittyyn, jonka päähenkilönä toimi Helsingin rikospoliisin konsultoima profiloija Milo Perho.

Yllä oleva lainaus aloittaa kirjan. Siinä henkilö yritti avata varastamansa tabletin. Räväkkä aloitus, sillä varas sai luoksensa vieraan, joka oli todella vihainen.

Milo tuijotti auton ikkunasta ulos pimeyteen. Oli kuin kaupungin ylle olisi levitetty musta huntu, jonka alla katuvalot tekivät parhaansa mutteivät pystyneet ihmeisiin. Marraskuu oli valoa rakastavalle katkerin aika vuodesta: aurinko oli jo kauan sitten sanonut hyvästinsä, eikä lumen lohtua tuova peite vielä verhonnut mustana kiiltelevää asfalttia.

Oli siis marraskuinen ilta ja Seurasaaresta oli löytynyt uhri. Miksi paikalle tarvittiin profiloijaa, se selviää kirjan tarinasta. Milo Perho siis kutsuttiin paikalle ja selväähän se oli, että sarjamurhaaja oli kyseessä. Tekijä oli aloittanut pelaamisen, johon liittyi kirjan kannessa näkyvä nappula. 

Mukana tutkinnassa olivat rikosylikonstaapelit Minka Laine ja Robbe. Tutkinnan johdosta vastasi Kalle Åvist.

Jos jumala olisi halunnut meidän pelaavan shakkia, hän olisi tehnyt meistä mustia ja valkoisia.

Kalle Åvist oli saanut yllä olevan kirjeen postilaatikkoonsa. Välittömästi hän oli toimittanut vaimonsa ja lapsensa poliisin turvataloon. Valitettavasti hän ei järjestänyt heille poliisivartiota. Niistä tapahtumista voit lukea  lisää kirjan sivuilta. 

Kirjan rikollinen oli hyvä vedättämään poliiseja, jotka luulivat ratkaisseensa rikollisen, mutta loppuratkaisut vaativat vielä Milon ja hänen isäpuolensa puuttumista asiaan. Isäpuoli oli aikamoinen persoona suoraan Ukrainasta ja naapurimaan vakoiluhommista. Hän oli opettanut kaiken osaamisensa Milolle, kun tämä oli nuori. Tosin shakkia Milo ei ollut halunnut opetella syvemmin, ja siinä hän tarvitsi nyt isäpuolensa apua, ratkaistakseen kuka tekijä oikein olikaan.

Max Seeckin Merkitty dekkarissa pelataan mysteerishakkia.

Max Seeck, Merkitty *****

Tammi 2024

s. 399

Dekkari

Milo-sarjan 1. osa

 

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu

 

Minä hymyilen auringon esiin. Lausun sanoja mielessäni samalla kun kävelen. Ilta ei saa jalansijaa minun sisälläni. Askel askeleelta. Olen kolmekymmentäviisi vuotta vanha. Elämän puolivälissä. Antaa menneen jäädä taakse. Antaa sen, mikä on tullakseen, täyttää ajatukset.

Norjalaisen Ingeborg Arvolan historiallinen teos Jäämeren laulu aloitti Ruijan rannalla-sarjan hänen isoisoisoäidistään Priita-Kaisasta. Oli vuosi 1859. Ihmiset olivat jo nälkäisiä. Osa heistä suuntasi matkansa kohti Jäämerta, sillä merestä nousi kalaa, lohta ja turskaa. Jäämeren rannalla oli siis töitä ja ruokaa. Priita-Kaisa halusi jättää Sodankylän taakseen, sillä hänellä oli kaksi aviotonta lasta, ja pappi oli ripittänyt häntä julkisesti jo neljä kertaa. Priitta-Kaisa lähti lapsineen hiihtäen kohti Jäämerta.

Mistään en pysty päättelemään, että hetki on kohtalokas. En hajuista enkä niityistä, en tuulenpuuskista jotka jälleen lennättävät hiuksiani, en pilvien välistä pilkistävästä ilta-auringosta joka saa minut hohtamaan.

Matka Jäämerelle oli monta sataa kilometriä, joten matka kesti pitkään, sillä nuorempi pojista oli vasta kolmevuotias. Välillä pysähdyttiin useammaksi viikoksi taloihin, joissa tarvittiin apua. Heinäkuussa tarvittiin heinäntekoapua Kreeta ja Mikkeli Askan tilalla. Saapuminen tilalle oli kohtalokas, sillä Priita-Kaisa ja Mikkeli rakastuivat toisiinsa. Tulossa oli siis draamaa ja tragediaa, syvää onnea ja surua, jopa oikeudenkäynti ja tuomiot haureudesta ja salavuoteesta. Ilmoituksen salavuoteesta oli tehnyt Mikkelin vaimo Kreeta.

Onko  edes varmaa, että voin lähteä paluumatkalle Majavanniemeen, kun oikeudenkäynti on ohitse?

Yllä olevaan lainaukseen löytyy vastaus kirjan tarinasta. Jäämeren laulu on mahtava aloitus kirjasarjalle. Sarja kertoo  kveenien eli suomensukuisten ihmisten elämästä Pohjois-Norjassa ja Jäämeren rannalla. Kirjan päähenkilönä toimii parantajan ja näkijän taidoilla varustettu kaunotar Priitta-Kaisa.

Ingeborg Arvola, Jäämeren laulu *****

Suom. Aki Räsänen *****

Gummerus 2024

s. 365 + Jälkisanat

Kniven i ilden 2022

Ruijan rannalla-sarjan 1. osa

1859-1862

 

 

Carin Gerhardsen: Jääkylmät silmät

 

Puhua, puhua - aina piti puhua. Kun korvat saivat kaivatun levähdystauon metelistä, hiljaisuus piti täyttää papatuksella siitä ja tästä. Tyhjänpäiväisellä höpötyksellä siitä, mikä vain ensimmäisenä mieleen juolahti, asiakkaiden juoruista, julkkiksista ja yhteisistä tutuista.

Ruotsalaisen Carin Gerhardsenin dekkari Jääkylmät silmät sijoittui vuoden 2011 helmikuuhun. Kirjan alussa Eva-Lena oli vielä töissä, mutta tunsi pelkoa. Hän katosi samana päivänä. Mitä oikein tapahtui? Kirjassa oli oikea katoamisten suma. Rikoskomisario Conny Sjöberg sai tutkittavakseen outoja rikoksia. Oliko kyseessä sarjamurhaaja vai olivatko puolisot tappaneet vaimonsa. Lisäksi kadoksissa oli nuori nainen, joka katosi ravintolareissulta. Yhdistikö näitä rikoksia jokin yhteinen tekijä?

Mitä hänen pitäisi ajatella? Miten käsilaukku, joka selvästikään ei ollut hänen, oli päätynyt heidän kellariinsa?

Jääkylmät silmät on Hammarby-sarjan kuudes dekkari. Sarja on hyvinkin väkivaltainen, joten en suosittele sarjaa herkille lukijoille. Poliisit joutuivat kohtaamaan työssään kaikenlaista väkivaltaa. Silmitön väkivalta toista ihmistä kohtaan, oli se sitten henkistä väkivaltaa tai fyysistä väkivaltaa, tai sekä että, niin kuin tässä kirjassa, on kammottavaa. Poliisit saivat selville rikolliset, myös menneisyyden rikokset.

Kaikille heille hän oli tavalla tai toisella tehnyt pahaa, jotta voisi itse hyvin. Tai koska hän voi huonosti. Tämä on rangaistus, Eva-Lena mietti. Onko se pian ohi? Olen valmis kuolemaan.

Tämä kirja laittoi ajattelemaan naisten kokemaa väkivaltaa. Kirjassa naiset, jotka olivat kokeneet väkivaltaa, olivat toinen toisensa tukena. Omista kokemuksista oli helpompi puhua sellaisen kanssa, joka myös oli kokenut samoja inhottavia tekoja. Kotiseinien sisällä pitäisi olla turvallista, mutta sitä se ei aina ole. Joillekin oma koti on kauhujen kammio, joka jatkuu vuositolkulla.  

Carin Gerhardsenin dekkari Jääkylmät silmät syventyi arvoitukselliseen mysteeriin.

 

Carin Gerhardsen, Jääkylmät silmät

Suom. Maija Jokimäki

MinervaCrime 2024

s. 360

Hennes iskalla ögön 2013

Dekkari

Hammarby-sarjan 6. osa

 

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo

Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt

Carin Gerhardsen: Unilaulu

Carin Gerhardsen: Piirileikki

Carin Gerhardsen: Hyvä haltija

Carin Gerhardsen: Jääkylmät silmät 

 

Simone Buchholz: Mexikoring

 

Pidän toisinaan kiinni asioista, jotka vain lehahtavat yli, se viivyttää tärkeitä asioita vähän muttei tietenkään suojele minua siltä, että joudun tekemisiin niiden juttujen kanssa, joiden vuoksi olen täällä, siispä työnnän sytyttimen housuntaskuuni ja lentävät muovikassit pois ajatuksistani ja alan lähestyä lähes kuollutta miestä, joka makaa puoliksi hiiltyneessä autossa.

Saksalaisen Simone Buchholzin neljäs suomennettu dekkari on nimeltään Mexikoring. Mexikoring valittiin ilmestymisvuonnaan Saksan parhaimmaksi dekkariksi. Sarjan päähenkilö on viinaan menevä räväkkä syyttäjä Chastity Riley, ja sarjan tapahtumat keskittyvät lähinnä Hampuriin. 

Muistutan lukijoita siitä, että suomennosjärjestys ei ole oikea, vaan ensimmäisen dekkarin jälkeen neljä dekkaria jätettiin suomentamatta. Mexikoring on siis sarjan kahdeksas dekkari. Mielestäni sarjan suomennosjärjestys on outo ja haittaa lukemista, koska kyllähän neljässä poisjätetyssä dekkarissa on ollut sarjan kannalta tärkeitä tapahtumia ja henkilöhahmoja.

Mafia tarkoittaa aina, että mukaan ovat ujuttautuneet myös politiikka ja talous. Nämä kaverit ovat vielä kaukana siitä. He eivät ole vielä tajunneet, että Saksassa ei tehdä isoa rahaa huumeilla ja varastetuilla autoilla vaan Volkswagenilla.

Kirjan tarinassa oli nuori mies ja nuori nainen, jotka pyrkivät pakoon rikollisten maahanmuuttajasukujensa piiristä. Mies opiskeli ja pääsi lopulta töihin vakuutusfirmaan, huomatakseen sen, että työntekijöistä löytyi rikollisia ja huumeiden käyttöä. Sukukin oli katkaissut välinsä häneen. Miehestä olisi pitänyt tulla lakimies, joka hoitaisi suvun oikeusjuttuja.

Nuori nainen pakeni sukuaan, koska suku oli erittäin väkivaltainen. Hän ei saanut opiskella, ja edessä olisi väkivaltainen avioelämä jonkun suvun hyväksymän rikollisen kanssa. Hänen veljensä etsi siskoaan koko ajan tappaakseen siskonsa. Kunniamurha. Mielestäni outoa toimintaa nykyaikana. Suomessakin on tehty kunniamurhia, kun maahanmuuttajanaiset ovat eronneet miehistään. Toivoisin, että miehet ymmärtäisivät hakea terapia-apua tunne-elämäänsä, ettei tarvitse murhata ketään.

Lähdetään Meksikoon. Sieltä meitä ei löydä kukaan, ja siellä puhaltaa aina lämmin tuuli.

Näistä aineksista Simone Buchholz rakensi nykyaikaisen Romeo ja Julia tarinan. Nuorilla oli  tarkoitus matkata pois Saksasta, kun heillä olisi tarpeeksi rahaa. Mexikoring jatkoi sarjan mustanpuhuvaa huumoria, vahdikkuutta ja synkähköä draamaa kiihkeästi ja nopealla tempolla.

 

Simone Buchholz, Mexikoring

Suom. Anne Kilpi

Huippu 2021

s. 299

Mexikoring 2018 

Dekkari

Chastity Riley-sarjan 8. osa 

 

Simone Buchholz: Revolverisydän

Simone Buchholz: Krokotiiliyö

Simone Buchholz: Verikuu

Niina Holopainen: Anita

 

Anita muistelee isänsä muistuttaneen suurta kovakuoriaista, joka jää kuorensa varaan selälleen kiikkumaan. Ällöttävää, haisevaa ja juoppohullua kovakuoriaista, ei suloista ja metallinhohtoista.

Niina Holopaisen psykologinen trilleri Anita kertoi nykyajasta ja takautumia Anitan ikävistä  muistoista. Kirja on kertomus siitä, mitä voi tapahtua, kun mielenterveys järkkyy. Anitan isä oli todella tympeä tyyppi, joka pahoinpiteli perhettään. Isän käytös ja vuosikausien piina aiheuttivat Anitalle vaikeuksia parisuhteissa. Hän ei uskaltanut julkisesti olla sitä mikä oli, vaikka vanhemmat olivat kuolleet.

Jossain kohtaa teinivuosia äiti jopa haukkui Anitan huoraksi vain siksi, että löysi tämän huoneesta koulussa jaettua oppimateriaalia, jossa puhuttiin ehkäisyvälineistä ja seksistä piirroskuvien avulla. Tilanteessa ei olisi ainakaan auttanut se, että Anita olisi kertonut olevansa enemmän kiinnostunut tytöistä kuin pojista. Sitä ei tietenkään voisi koskaan kertoa vanhemmille.

Uskon, että jos ei voi kertoa omista suuntautumistaan vanhemmilleen ja sisaruksilleen, se voi olla nuoren mielelle todella ahdistavaa. Ylipäätään seksuaalisuudesta haukkuminen oli todella törkeää käytöstä, mitä vanhemmat tekivät kirjan sivuilla. Myös erään luokkakaverin käytös kotihipoissa oli tosi inhottavaa. 

Myymälän käytäviä kierrellessäni minut valtasi olo,  että joku tarkkailee minua.

Niina Holopainen  käsittelee teoksessaan seksuaalisuutta ja mielenterveyttä. Kirjailija on seksuaalineuvoja, joten aihepiirin käsittely on hänelle tuttua jo työn puolesta. Kirjan päähenkilö oli hyvin traumatisoitunut jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Hän olisi tarvinut apua mielenterveysongelmiinsa. Nyt asiat etenivät kauhistuttavalla tavalla eteenpäin.

Niina Holopainen, Anita

Reuna Publishing House 2024

s. 168

Psykologinen trilleri

Mielenterveys

Queer

 

Anu Ojala: Taivasverkko

 

Varhainen lauantaiaamu piti Haaparannan toria raukeassa otteessaan, kylvetti hiljaisuudessa ja auringon valossa, joka oli aloittanut äkäisen yöpakkasen häätämisen.

Anu Ojalan dekkari Taivasverkko jatkaa räväkästi Ronja Jentzsch-sarjaa. Taivasverkko on jo sarjan kolmas osa, mutta suosittelen aloittamaan Jääsilkkitiestä ja jatkamaan sen jälkeen Kuolinsoiton parissa. Sarja on todella jännittävä, ja siinä tulee runsaasti uhreja. Alueelle levisi jo sarjan eka kirjassa paha huume, fentanyyli, jota edelleenkin epäiltiin levitettävän molemmin puolin rajaa. Tullin ja poliisin sisälläkin epäiltiin olevan henkilöitä, jotka maksua vastaan auttoivat rikollisia. 

Aseen ääni kerrostui voimakkaana toria ympäröivissä kivitaloissa ja parvi pikkulintuja pyrähti säikähtäneeseen lentoon.

Rikosylikonstaapeli Ronja Jentzsch ja hänen työparinsa Janne Pallari olivat juuri parkkeeranneet autonsa Haaparannan torille, kun havaitsivat paikalle tulleesta autosta tulevan henkilöitä rynnäkkökiväärit käsissään. Kyseiset henkilöt aloittivat silmittömän ampumisen. Mitä sitten tapahtui, sen voit lukea Taivasverkosta.

Nyt oli pysyttävä rauhallisena.

Nyt oli oltava toimintakykyinen.

Oli hengitettävä.

Ja hengitettävä uudestaan.

Kristian oli töissä Tornion tullissa. Hän oli palannut töihin sairaslomalta, jolloin hän joutui melkein tapetuksi. Menneisyys ja sen tapahtumat palasivat mieleen hänen joutuessaan koston kierteeseen. Onneksi hänellä oli tukijoukkoja, sillä yksin hän ei olisi selvinnyt erään henkilön kostotoimilta.

Ronja Jentzch työkavereineen joutui todellisten terroritapahtumien keskelle. Tappopuuhissa oli joukkio todella outoa porukkaa. Entäs sitten se asearsenaali! Saapa nähdä millä tyylillä seuraava sarjan dekkari jatkuu. Paljon jäi aukkoja selvitettäväksi. Kuka tai ketkä oikein tahtipuikkoja heiluttivat? Ja mikä oli motiivi?

Oli tullut aika sukeltaa pintaan.

Anu Ojala, Taivasverkko

Gummerus 2024

s. 247

Dekkari

Ronja Jentzch-sarjan 3. osa

Huumerikollisuus

 

Anu Ojala: Jääsilkkitie

Anu Ojala: Kuolinsoitto

Anu Ojala: Taivasverkko

Johanna Holmström: Sielujen saari

 

Uintikerta jää Sigridin viimeiseksi. Ollaan syyskuun keskivaiheilla, ilma ja vesi ovat vielä lämpimiä. Hän on kävellyt paljain jaloin kylmänkostean nurmen poikki koko matkan kotoaan pappilasta Hullujenrannalle. Ohi kirkon, joka häämöttää vasemmalla, Fyyrin, joka on suoraan edessä ja pesulan, joka jää oikealle; hospitaali on ylhäällä Houruinhoitolan mäellä.

Johanna Holmströmin Sielujen saari kertoi kolmen naisen tarinan. Kristinan, Ellin ja Sigridin  elämät kietoutuivat yhteen Seilin saarella Turun saaristossa. Kristina ja Elli olivat mielenterveyspotilaita, joita Sigrid hoiti työkseen. Kristina viihtyi saarella, eikä olisi halunnut lähteä sieltä pois. Tosin saarelta ei ollut kukaan mielenterveytensä menettänyt päässyt aiemmin lähisaaria kauemmas pois, mutta Ellin vanhemmat olivat päättäväisiä ja hankkivat tyttärensä pois. Hehän hänet alunperin sinne hommasivatkin. Tytär oli levoton, keskittymiskyvytön ja seurusteli ihan väärän miehen kanssa.

Hoitajat, jotka puhuvat hänelle, kun hän kauhun vallassa pyrkii pakoon, sänky johon hänet on sidottu, tiukasti solmitut lakanat, remmit ranteissa, lääkkeen suolaisen kitkerä maku ja sitten helpotus. Hän liukuu varjojen maahan ja taas takaisin, pitkää ahnasta pimeyttä seuraa kova, armoton valo, ja niin on taas muutama kuukausi kulunut.

Kristina oli menettänyt järkensä synnytyksen jälkeen. Sen lisäksi mies lähti merille moneksi vuodeksi, ja jätti hänet ilman minkäänlaisia tukiverkkoja kotiin. Kristina kulki töissä ja maksoi palkastaan lasten hoidon ja päivittäisen ruoan. Mihinkään muuhun eivät rahat riittäneet. Syvä masennus paheni ja Kristina teki järjettömyyden vallassa synkän teon lapsilleen. Yön jälkeen hän heräsi ja tiesi mitä oli tehnyt.

Kaikki se mitä Elli oli niellyt vuosien ajan tohtorin vanhojen kunnon ihmetippojen mukana - jotka eivät sisältäneet juuri muuta kuin oopiumia ja spriitä, mutta tekivät Ellin tokkuraiseksi ja säyseäksi - kupli nyt pintaan, ja hän tarttui ruskeaan lasipulloon ja joi sen tyhjäksi yhdellä kertaa; täysin ohjeiden vastaisesti, sillä lääkettä neuvottiin ottamaan vain ruokalusikallinen.

Elli oli yrittänyt itsemurhaa. Sen jälkeen tohtori Almqvist vei hänet Hedvig Sofia-kotiin. Lievästi mielenvikaisille tarkoitettu koti sijaitsi Paraisilla. Kodista ei ollut apua Ellille, eikä hän viihtynyt siellä. Elli ei halunnut samaa kuin muut naiset - mies, lapset ja koti. Elli halusi elää ilman kahleita.

Arvoton olento, Elli ajattelee. Fossiili. Jonkun pitäisi mennä tuolin taakse ja vääntää häneltä niskat nurin, niin päästäisiin tuostakin kurjuudesta.

Nuori Elli ei kestänyt katsella hulluja ympärillään Seilin saarella. Kristina oli ollut saarella jo kymmeniä vuosia, ja hänen katseensa oli oudon tyhjä. Silmät olivat pohjattomat. Elli ei halunnut tulla samanlaiseksi. Hänen oli pakko päästä saarelta pois. Poispääsemiseksi hän suostui sterilisaatioon. Yhteiskunta ei halunnut huonosti käyttäytyvien naisten tekevän jälkeläisiä yhteiskunnan elätettäviksi.

Johanna Holmströmin Sielujen saari kertoi suomalaisen mielenterveyden hoidon historiaa kiinnostavalla tavalla kolmen naisen äänellä. Seilin saari hoitopaikkana on hieno. Olen käynyt siellä tutustumassa saareen. Suomalaisten tyyli hoitaa sairaita ja vammaisia on ollut piilottaa heidät niin sanottujen normaalien ihmisten silmistä kauas pois eri laitoksiin. Sitten heidät voi unohtaa sinne. Unohtaa ja ummistaa mielensä. 

Sigrid oli esimerkillinen hoitaja, joka kuitenkin itsekin koki maailmansa ja mielensä romahtavan. Se voi tapahtua meille jokaiselle. Sielujen saari on hieno historiallinen romaani.

Johanna Holmström, Sielujen saari *****

Suom. Jaana Nikula *****

Otava 2017

s. 365

Historiallinen romaani

1891-1997

Seilin saari

Mielenterveys

Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta - Potilas numero 43

Stacy Willingham: Välähdys pimeässä

 

Olin kaksitoistavuotias, kun varjot alkoivat saada hahmon, kun kasvot alkoivat piirtyä näkyviin. Silloin varjot lakkasivat olemasta häilyviä ja ne alkoivat saada selkeän muodon. Niistä tuli todellisempia. Silloin minulle alkoi valjeta, että hirviöt elävät keskuudessamme. Ja erästä tiettyä hirviötä opin pelkäämään eniten.

Yhdysvaltalaisen Stacy Willinghamin psykologinen trilleri Välähdys pimeässä on ollut suosittu kotimaassaan, ja siitä on tekeillä elokuva. Enkä ihmettele ollenkaan sen suosiota, sillä kirja on viihdyttävä ja jännittävä. Kirjan päähenkilö oli psykologi Chloe Davis, joka yritti selvittää omalta osaltaan teinityttöjen katoamista. Yksi kadonneista tytöistä oli hänen asiakkaansa. 

Me kaksi olimme mallikappaleita lapsuustraumasta ja meitä kiikutettiin kaikkien Lousianan lääkärien juttusilla. Kaikki tiesivät, keitä me olimme. Kaikki tiesivät, mikä meissä oli vialla.

Chloen ja hänen veljensä isä oli vangittu, kun he olivat teini-ikäisiä. He eivät olleet tavanneet isäänsä sen jälkeen. Äiti asui hoitokodissa. Hän ei ollut kyennyt hoitamaan lapsiaan sen jälkeen, kun isä vangittiin. Koko perhe olisi tarvinut perhe/yksittäisterapiaa tapahtumien jälkeen, mutta he saivat kokea vain ihmisten huutoa ja vihaa isän tekojen jälkeen.

Jokaisella sarjamurhaajalla on oma puumerkkinsä. Kuin taulun kulmaan sutaistu nimi tai piiloviittaus elokuvassa. Taiteilija haluaa, että hänen työnsä tunnistetaan ja että se säilyy. Että hänet muistetaan.

Chloe oli löytänyt kaksikymmentä vuotta aiemmin isänsä keräämät todisteet rikoksistaan, josta hänet sitten pidätettiin. Oliko nykyisyyden rikollisella sama keräilyaihe? Oliko kyseessä matkija? Mitä rikosten tekijä halusi kertoa rikoksillaan? Kuka rikollinen oli? Oliko se hänen sulhasensa? 

Stacy Willinghamin psykologinen trilleri Välähdys pimeässä nosti esille traumatisoituneita henkilöhahmoja ja ikäviä rikoksia.

 

Stacy Willingham, Välähdys pimeässä ****

Suom. Einari Aaltonen

Tammi 2024

s. 368

A Flicker in the Dark 2021

Psykologinen trilleri

 

Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet

 

"Olen lentokentällä", Lori sihahti huulet kiinni puhelimessa. "Missä helvetissä sinä olet?"

Englantilaisen Lucy Clarken jännittävä teos Haaksirikkoutuneet kertoi kahden sisaruksen tarinan. Lori oli vanhempi sisaruksista, ja odotti Fidžin lentokentällä siskoaan Eriniä, joka oli kadonnut edellisen illan riidan päätteeksi. Erin ei saapunut lennolle, jolla heidän oli määrä matkustaa lomalle pienelle Tyynenmeren saarelle. Koneessa oli muutama matkustaja, lentoemäntä ja huonovointisen näköinen lentäjä.

Mitään ei löytynyt. Ei lentokoneenhylkyä. Ei rautaromua. Ei ruumiita. Ei mitään.

Kahden vuoden päästä lentokoneen katoamisen jälkeen, koneen lentäjä löytyi. Hän oli elänyt eri nimellä Fidžillä, ja vältellyt viranomaisia. Lontoossa toimittajana työskentelevä Erin lensi Fidžille tehdäkseen jutun lentäjästä, ja selvittääkseen missä hänen siskonsa oli. Kirjan tarina eteni Erinin ja Lorin kappaleina. Lori kertoi ajasta, kun hän oli haaksirikkoutuneena saarella. Lentokoneesta pelastui muutama ihminen, mutta saarelta pelastui vielä vähemmän. Mitä saarella oikein tapahtui?

Lori yritti keskittyä tähtiin. Jos hän voisi sammuttaa pelon, epätoivoisen halun päästä pois - jos hän vain pysyisi tässä hetkessä, olisi oudon kaunista, rantaan huokuva pikimusta meri, tähdet, jotka puhkesivat lämpimän yön halki, selän takana puiden siluetti ja tuulen kantama savun tuoksu. Tähdenlento suhahti yön halki - ja toi mieleen muiston.

Lucy Clarken jännittävä Haaksirikkoutuneet sijoittui autiolle saarelle. Saarelta löytyi vesipuro ja hedelmäpuita, mutta hedelmät oli kuukauden aikana syöty loppuun. Meressä oli kalaa, mutta myös haikaloja. Miten selvitä hengissä saarella, kun eräs heistä hautoi ikäviä ajatuksia muiden pään menoksi?

Lucy Clarken jännityskirja Haaksirikkoutuneet sopii hyvin seikkailukirjojen lukijoille. Seassa vähän mysteerejä ja pikkasen romantiikkaa.

Lucy Clarke, Haaksirikkoutuneet ****

Suom. Kristiina Vaara

Otava 2024

s. 394

Jännityskirja

Fidži

 

Anni Kytömäki: Margarita

 

He seisovat kylki kyljessä, kukin omalla paikallaan. Virta hyökyy yli tauotta, mutta he eivät väsy. He tekevät mitä joki on heidän työkseen määrännyt: syövät mitä vesi ulottuville kuljettaa. Joki hotkii ylemmästä maailmasta ilmakuplia ja tuo ne heille, ja he hengittävät.

Anni Kytömäen Margarita palkittiin Finlandia-palkinnolla vuonna 2020. Kirja tuli ajankohtaiseksi tänä kesänä, kun kävi ilmi, että jokia, missä raakut vielä elävät, oli tuhottu piittaamatta luonnonsuojelulaeista. Raakkujen elinolot ovat suojeluskohteita, joita on ennallistettu ja parannettu, jotta raakut eivät kuole sukupuuttoon. Anni Kytömäen kirjassa raakuilla on oma roolinsa. Siksi päätin vihdoinkin lukea tämän kirjahyllystäni löytyvän kirjan. 

Hän on kaukana ja silti liian lähellä, kädet vellovat välissämme kuin omatahtoiset olennot. Tunnen ja näen ne mutta loittonen silti, katselen käsiä kuin ne koskettaisivat jotakuta toista.

Kirjan päähenkilö oli Senni, nuori Kankariston kylpylän hieroja, joka halusi lähteä kauemmaksi, mutta ei halunnut jättää äitiä yksin. Isä oli kuollut sota-aikana. Isä oli kouluttanut Sennistä hierojan. Taidoista oli myöhemmin apua, kun kylpylän toiminta lopetettiin ja tuli aika etsiä elämälle uusi suunta. Sitä ennen Senni koki muutoksen omassa elämässään, joka melkein vei häneltä hengen. 

Ruumis tekee tehtävänsä, ravitsee jälkeläiset ja antaa niille suojan. Toukat kehittyvät, valmistuvat ja lopulta lähtevät. Ne leijuvat ulos hänen kuorensa raosta, heittyvät virtaan ja katoavat. Omillaan ne eivät vielä aikoihin selviydy.

Anni Kytömäen Margarita on selviytymistarina. Luin ensimmäiset sata sivua jo kirjan ilmestymisvuonna, ja luin ne jälleen ja mietin mikä on kirjan pitkän alun tarkoitus. Mistä tulee kirjan nimi? Miten henkilöt yhdistyvät toisiinsa? Miksi sota kulkee mukana? Kirjan tarinan tarkoitus alkoi avautua pitkän alun jälkeen. Senni lähti opiskelemaan kokemiensa henkisten ja fyysisten vaikeuksiensa jälkeen, ja oli mukana hoitamassa potilaita Suomea koetelleessa polioepidemiassa. Sennin taidoille ja kyvyille oli kysyntää ja tarvetta.  

Sun leuassa on auringonpilkku, Onni kuiskaa.

Anni Kytömäen Margarita on koskettava teos. Odotin kovasti, että milloin oikein pääsen lukemaan enemmän raakuista. Sitä sai odottaa ihan kirjan loppukappaleisiin asti. Kirjassa oleillaan paljon ulkona ja luontokuvaukset ovatkin kirjan parasta antia. Olen valtavan kiitollinen kirjailijalle siitä, että hän on ottanut raakut ja niiden kohtalon kirjansa yhdeksi aiheeksi. Kirjasta löytyy myös muita tärkeitä aiheita. Kirjailija on kouluttautunut hierojaksi, ja se näkyy Sennin hierojan ammatin monipuolisista kuvauksista. Yksi ikävä huomio oli, kun kirjassa mainittiin sana lappalaiset. Kirjassa tarkoitettiin ilmeisesti saamelaisia. 

Anni Kytömäen Margarita on hienovarainen ihmisen ja luonnon vuoropuhelu. 

 

Anni Kytömäki, Margarita *****

Gummerus 2020 kolmas painos

s. 582

Finlandia 2020

1940-50-luvut

Raakut

 

Anni Kytömäki: Kultarinta

Anni Kytömäki: Kivitasku

Christian Rönnbacka: Henna Björk - Koodi

 

Odotettuaan pari päivää kiristäjien seuraavaa liikettä hänen henkensä alkoi vähitellen kulkea, kun sieltä suunnalta ei kuulunut mitään uutta. Ehkä tilanne oli tässä, ja sieltä ei tulisikaan enää lisää vaatimuksia.

Christian Rönnbackan uusin Henna Björk-sarjan dekkari Koodi syventyi nimensä mukaisesti tietoturvarikosten maailmaan. Hyvin ajankohtainen aihepiiri, sillä Suomessakin on käyty viime aikoina paljon julkisuutta saanutta oikeudenkäyntiä Vastaamo-nimiseen yritykseen hakkeroitunutta henkilöä vastaan. Kyseinen hakkeri oli pyrkinyt hyötymään taloudellisesti Vastaamon asiakkaista ja olikin onnistunut saamaan osalta rahaa. Hyvin ilkeää kiristystä mielenterveyspotilaiden tiedoista.

Koodissa oli IT-alan henkilö, jonka koodaaman sovelluksen ansiosta rikolliset hyötyivät tuntuvasti miljoonia euroja, mutta samalla tuli myös ruumiita. Kyseinen IT-alan henkilö ei edes huomannut, että häneltä oli huijattu miljoonayrityksen osakkeet, ennen kuin Henna Björk sai häneen yhteyden.

Jos etsimäsi henkilö ei löydy listalta, niin kysy. Kenties voimme toimittaa hänen tietonsa.

Tietokonesovellus oli siis matkailusovellus, jonka kautta rikolliset saivat ongittua ihmisten luottotiedoista lähtien kaikki tiedot. Romanialainen rikollisjengi hoiti uhrit pois päiväjärjestyksestä. Riitti, kun maksoi tarpeeksi hyvin. Tor-verkosta tietää varmasti kaikki dekkareiden lukijat. Sinne mahtuu kaikenlaista pimeää puuhastelua, mitä rikolliset tekevät. Sinne oli siis tehty mainos, jossa näytettiin oikea murha houkuttelemaan uusia maksavia asiakkaita, jotka halusivat päästä eroon jostakin henkilöstä.

Te nousitte pahuutta vastaan, ja vaikka vastapuoli koki menetyksiä, teitte sen, mikä oli tarpeen, eikä teidän tule siitä potea huonoa omaatuntoa.

Henna Björkin tämän  kertainen työmatka kiersi Budabestin, Pariisin ja Lontoon kautta ja sieltä takaisin mutkan kautta Helsinkiin. Hyvin toimittu tälläkin kertaa, sillä ikävät rikokset ratkesivat ja rikolliset jäivät kiinni. Henna sai uusia työkavereita ja heistä varsinkin tanskalainen Niels tuntui heti sympaattiselta kaverilta.

Christian Rönnbackan Koodi vei Henna Björkin kansainvälisten tietoturvarikosten maailmaan.

Christian Rönnbacka, Henna Björk - Koodi

Bazar 2024

s. 332

Dekkari

Henna Björk-sarjan 3. osa

Tietoturvarikokset

Christian Rönnbacka: Isku

Christian Rönnbacka: Jahti

 

Mari Lindqvist: Hiilellä piirretty talo

 

Paniikki nousee, liekkien tavoin pitkin hänen jalkojaan, pitkin selkää, saa posket hehkumaan. Ei, kaikella on aina hintansa.

Mari Lindqvistin psykologinen rikosromaani Hiilellä piirretty talo on ollut todella suosittu kirjastossa. Kun varasin kirjan, siinä oli minua ennen 140 varaajaa. Hyvää kannatti odottaa. Kirja alkoi menneisyyden tapahtumilla. Kirjan päähenkilö Mia oli silloin nuori tyttö ja näki kotitalonsa palavan. Hän oli nykyisyydessä Joonaksen yksinhuoltaja, sillä hänen miehensä oli kuollut. Joonas oli nepsynuori, joten Mian elämässä oli vaikeuksia ihan riittämiin, ja niitä hän yritti lievittää alkoholilla. Mian elämänhallintataidot olivat siis ihan kuutamolla.

Silmätipat. Niistä löytyi kesällä -98 vihdoin yksi keino hallita miehiä, pirulaisia.

Joonaksen ja Mian perheeseen ujuttautui todella salakavala henkilö. Tuo henkilö manipuloi ja teki kaikenlaista inhottavaa. Hän oli itsekin traumatisoitunut jo lapsuudessa. Turvallinen aikuinen oli ollut kaikkea muuta kuin turvallinen. Mia ei nähnyt tuossa ihmisessä mitään ikävää, mutta Joonas oli tarkkanäköinen havannoitsija, hän tiesi jo tuon ihmisen hajusta, että hän oli vaarallinen lisko. 

Tuli, oranssiliekkinen, tanssiva viettelijätär nuoli, hiveli ja siveli lämpimänkeltaista taloa, sen valkoisia ikkunanpuitteita ja nurkkalautoja.

Myös nykyisyydessä sytytettiin tulipalo. Myös nykyisyyden sytytetyn talon sisällä oli ihminen. Miten hänelle kävi? Kovia kokeneet ihmiset voivat muuttua itsekin pahuutta tekeviksi hirviöiksi. Mari Lindqvistin Hiilellä piirretty talo piirsi kuvainnollisesti traumat auki.

 

Mari Lindqvist, Hiilellä piirretty talo

Enostone kustannus 2023

239

Psykologinen rikoskirja

Traumat

Nepsy-nuori

Antti Tuomainen: Tapahtuu huomenna

 

Uumaja tuli lähemmäs. Hän tuoksui partavedeltä ja raivolta. Hän oli hieman minua lyhyempi, mutta puolitoista kertaa leveämpi. Hän näytti vain vaivoin pidättelevän itseään.

Tänään on Kansainvälinen lukutaitopäivä. Antti Tuomaisen teos Tapahtuu huomenna kertoi tarinan Petteri Puulasmaasta, joka oli joutunut yllättäen töihin epämääräiseen puhelinfirmaan. Petteri siis joutui työkseen kuuntelemaan puhelimessa ihmisten unia ja tulkitsemaan niitä. Pääasia siis oli, että ihmiset pysyttelivät langoilla tarpeeksi kauan, jotta firmalle tuli rahaa. Petterille oli tärkeintä pysyvä työpaikka, jotta hän saisi tyttärensä huoltajuuden itselleen. Työ vain ei ollut sellaista, mitä hän halusi tehdä, ja pomokin oli ihan kauhea, ja osoittautui vieläpä rikolliseksi, josta poliisi oli kiinnostunut.

Minä en maksa siitä että sinä pidät hauskaa ja vilvoittelet ruumiinjäseniäsi taukotilassa. Minä maksan siitä että sinulla on kuulokkeet päässä ja suollat paskaa jokaisen minuutin, jonka vietät näissä tiloissa.

Uumaja oli kyllä paskamaisin pomo mitä tiedän, mutta kyllähän noita vastaavia pomoja löytyy melkein joka työpaikalta. Uumajan ajatuksissa välkkyivät vain rikokset, joilla rikastua. Petteri-reppana joutui sitten altavastaajana toimimaan rikollisten puuhien mahdollistajana. 

Seuraavat päivät viimeistään osoittivat minulle sen, että olin tehnyt väärän uravalinnan ryhtyessäni puhelinennustajaksi.

Antti Tuomainen oli vuoden 2023 Kirjan päivien nimikkokirjailija, ja  hänen teostaan Tapahtuu huomenna jaettiin kirjakaupoissa kirjaostosten yhteydessä. Kirjan päivien viikolla vietetään yleensä myös Kansainvälistä lukutaitopäivää. Unesco on nimittänyt päivän lukutaitopäiväksi jo 1960-luvulla. Suurin osa ihmisistä, jotka eivät osaa lukea, ovat naisia. He asuvat etupäässä Saharan eteläpuolella sekä Keski- ja Etelä-Aasiassa. 

"Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä myös sukupuolten välisen tasa-arvon, rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta. Koulutuksella on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden kannalta." YK

Tutkimusten mukaan yli puolet ensimmäiselle luokkalle menevistä lapsista lukee tai osaa lukea yksittäisiä sanoja, mutta se ei riitä. Tarvitaan sujuvaa lukutaitoa ja lukemisen ylläpitoa säännöllisesti. Valitettavasti koulumaailmasta ovat kirjat katoamassa kokonaan, joten  se vähentää lukemisen ylläpitoa. Kirjastojen ja koulujen omien kirjojen lukemisella voitaisiin sujuvaa lukutaitoa ylläpitää paremmin. 

Opettajien omalla kiinnostuksella kirjallisuutta kohtaan on valtava merkitys. Kirjailijat käyvät ihanilla kouluvierailuilla, ja sillä on aivan mahtava merkitys lasten ja nuorten lukemisinnolle. Kirjoja kannattaa pitää esillä ja opettajien kannattaa kannustaa lapsia ja nuoria lukemisen ihmeelliseen maailmaan. Tietysti kirjojen sisällölläkin on merkitystä. Antti Tuomaisen kirjaa voisin suositella yläaste-/lukioikäisille nuorille ja aikuisille lukijoille.

Antti Tuomaisen teos Tapahtuu huomenna on mustaa huumoria tihkuva  rikollisen hulvaton tragikomedia. 

 

Antti Tuomainen, Tapahtuu huomenna

Otava 2023

s. 134 

Kirjan päivät 2023

Kansainvälinen lukutaitopäivä 8.9.2024

Kaari Utrio: Uhritulet

 

He etenivät vaivalloisesti Luostarin Yläkadulle, humalainen soturi, ruttoinen pormestari ja järkytyksestä tärisevä nuori tyttö. Ihmiset väistivät surullista ryhmää talojen porteista pihoille ikään kuin ruttoinen olisi spitaalisten tavoin kolistanut kalikkaa lähestyessään.

Kaari Utrion historiallinen romaani Uhritulet sijoittui 1300-luvun loppupuolelle. Kirjan päähenkilöt tapasivat toisensa hyvin ikävissä merkeissä, kun Judit  Mikhofin isä Turun pormestari Mikhof sairastui ruttoon. Kuusiston piispanlinnan päällikkö Sten Balk auttoi Juditia viemään pormestarin Pyhän Hengen huoneelle, jossa hoidettiin sairaita. Rutto ei tarttunut heihin, mutta kaikki sairastuneet kuolivat pormestarin lisäksi.

Vai ei herra Sten aikonut avioliittoon? Siinä oli varmasti piispan vaikutusta. Ehkä mies piti itseään jonkinlaisena ristiritarina. Ennen pitkää hän kuitenkin alkaisi ajatella tilojaan ja talojaan, ja sen jälkeen tarvittiinkin jo perillinen.

Judit ei kelvannut rälssiin kuuluvalle Sten Balkille vaimoksi. Niinpä nuori Judit naitettiin melkein kolme kertaa vanhemmalle porvari Gozmarille, joka vei Juditin Viipuriin. Gozmarille kävi huonosti, kun eräs Juditiin rakastunut mies tappoi hänet. Tuo mies piinasi Juditia useamman vuoden ajan, mutta noista vuosista voit lukea lähemmin kirjan sivuilta.

Kun kerran olet pannut avioliiton täytäntöön, minun lienee paras siunata häävuode edes jälkikäteen, piispa sanoi happamesti veljelleen.

Uskon, että viihdyt tämän koukuttavan tarinan mukana, jossa Juditin matka kulki Viipurista jälleen Turkuun ja Turusta Gotlantiin. Gotlannissa hän joutui elämään merirosvojen vankina, merirosvojen, jotka kulkivat ryöstämässä ympäristöä. Gotlannissa oli kuitenkin pappeja, jotka saivat kuunnella Juditin rippejä, joissa hän selosti syntejään. Miten Juditille kävi? Löytyikö hänelle onnea? Entäs kirjan toinen päähenkilö, ritari Sten Balk?

Kaari Utrion Uhritulet kertoi myrskyisän tarinan 1300-luvun turkulaisesta  porvarisneidosta, jossa neidolla ei ollut omaa päätäntävaltaa ajatuksiinsa, kehoonsa eikä tekoihinsa. Kaari Utrio on tuonut kirjassaan esille naisen kokemaa historiallista elämää hyvin kiinnostavalla ja mielikuvituksellisella tavalla.

Kaari Utrio, Uhritulet *****

Kannen kuva: Matti Kota

Tammi 1995  3. painos

s. 451

Ensimmäinen julkaisu 1993

1386-1398

Historiallinen romaani

Oma kirjahylly

 

Kävimme heinäkuussa opastetulla kierroksella, jolloin otin yllä olevan kuvan piispanlinnan raunioista Kaarinassa. Kirjan toinen päähenkilö oli Kuusiston piispanlinnan päällikkö. Kuusiston linna oli suuri linna ja meren ympäröimä. Meri oli tuolloin 3 metriä korkeammalla kuin tänä päivänä. Kustaa Vaasa alkoi noudattaa Martti Lutherin oppeja ja hajotutti piispanlinnan vuonna 1528, ja otti rikkaudet itselleen.

 

Arkkitehti Magnus Schjerfbeckin havainnekuva Kuusiston piispanlinnasta 1500-luvulta.