Ja niin kesä jatkui. Joinakin päivinä aurinko helotti kirkkaansiniseltä taivaalta, joskus sumu taas oli niin sakeaa, että omaa kättään tuskin näki. Tämä oli perin epätavallista, siitä kaikki olivat yhtä mieltä. Näin paljon sumua näin lyhyessä ajassa.
Ruotsalaisen Kristina Ohlssonin dekkari Varjopaikka on kolmas August Strindbergistä kertova kirja. Ruotsin lounaisrannikolla Hovenäsetissä elettiin kesäisissä tunnelmissa. August Strindberg muutti vuotta aiemmin paikkakunnalle, ja oli jo kotiutunut hyvin. He olivat rikoskomisario Maria Martinssonin kanssa muuttaneet yhteen ja viettäneet kesälomaa. Tosin siinä samalla August suunnitteli paikkakunnalle leivontakilpailuja, sillä hän oli innokas leipuri kaiken muun ohella.
Hänen syvin salaisuutensa oli se, että häntä syytettiin eräästä hirvittävästä teosta. Epäilykset taas liittyivät siihen, ettei hän muistanut itse koko jutusta mitään.
Oskarin elämä oli vihdoinkin jonkinlaisessa tasapainossa. Hän oli päässyt eroon alkoholista ja oli nykyisin pienen tytön yksinhuoltaja. Hänen lapsuuteensa liittyi järkyttävä tapahtuma, josta vanhemmat olivat syyttäneet häntä. Tuosta tapahtumasta ei saanut puhua ulkopuolisille mitään. Oliko nyt tullut aika tuoda julki Oskaria piinanneet ajatukset, kun vanhemmat olivat jo kuolleet.
Iben oli huolissaan jostakin. Jostakin mistä hän ei halunnut keskustella tuntemattomien kanssa.
Nuori Iben oli vuokrannut Augustin ja Marian viereisen talon lyhyeksi aikaa. Hovenäsetissä asui henkilöitä, joiden kanssa hän halusi jutella yli 30 vuotta sitten tapahtuneesta paloittelumurhasta. Murhaan liittyi eräs hänen sukulaisensa. Iben halusi selvittää vanhan rikoksen, sillä siihen liittyi liikaa epäilyksiä. Ehkäpä hänestä tulisi poliisi niin kuin hänen isoisänsä oli ollut.
Kuin tumma, raskas varjo valkean sumuverhon keskellä.
Maria ja Ray-Ray olivat paikkakunnan poliisit, ja saivat tutkittavakseen oudon rikoksen, joka liittyi yli 30 vuoden takaiseen paloittelumurhaan. Mukana tutkinnassa oli tietysti August Strindberg. Eikä hän tälläkään kerralla selvinnyt ilman kolhuja, mutta ne eivät onneksi haitanneet leipomista.
Kristina Ohlssonin Varjopaikka dekkarissa syvennyttiin menneisyyden rikosmysteeriin. Ai että minä tykkään tästä sarjasta.
Kristina Ohlsson, Varjopaikka *****
Suom. Pekka Marjamäki
Wsoy 2024
s. 618
Dekkari
Cosy crime
August Strindberg-sarjan 3. osa
Kristina Ohlsson: Myrskynvartija
Kristina Ohlsson: Jäänmurtaja
Olen lukenut Ohlssonin aiempia dekkareita, mutta en August Strindberg -sarjaa. Suosittelet sitä niin, että ehkä pitäisi kokeilla.
VastaaPoistaTämä sarja sopii minulle tosi hyvin, koska tämä ei ole liian raaka. Kirjoissa eletään ihmisten elämää, joten niissä on paljon muutakin kuin vain rikoksia ja niiden selvittelyjä. Tosin sivujakin on sitten runsaasti. Sujuva tarinoitsija ja koukuttavat tapahtumat sekä hyvä suomentaja ovat yhdessä nappivalinta.
PoistaMinustakin tämä on aivan kelpo sarja!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Sarjassa on pikkukylään sopiva tunnelma. Hyvin kodikasta ja herttaista, mutta tuo vanha ratkaisematon murhamysteeri oli todella ikävä juttu. Sen oli aikakin jo selvitä.
Poista