sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Passi Pekkola: Lohikäärmeen värit

Kirjailijan sanat kirjan lopussa herättävät monenlaisia tunteita ja ajatuksia:
Tämä kirja on omistettu kaikille niille Daisyille, Rosieille, Amyille, jotka kertoivat minulle tarinansa. Toivon, että kirjani auttaa tuomaan heidän ja niiden miljoonien muiden Kiinassa päivittäin prostituoituna työskentelevien naisten äänet paremmin kuuluviin.

Pasi Pekkolan vahva kertomus Lohikäärmeen värit vie lukijan Suomesta Kiinaan. Kirjassa liikutaan useammassa aikatasossa: vuodessa 2013, 1980-luvun alussa Suomessa ja yhden kirjan päähenkilöistä Pikku-Lohikäärmeen lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. Pikku-Lohikäärme syntyi Kiinan kansantasavaltaan tyttönä, elettiin yhden lapsen perheiden aikakautta, joten tyttölapsilla ei ollut juurikaan merkitystä, heidät voitiin laittaa jopa samaan hautaan äitinsä kanssa, jos äiti kuoli synnytyksessä. Pikku-Lohikäärmeen äiti kuoli, mutta isä halusi kasvattaa tyttärensä. Tyttären elämä muuttui, kun isä halusi hänen menevän töihin Shanghaihin. Jos isä olisi tiennyt minkälainen työpaikka tyttöä odotti, tuskin hän olisi pakottanut tyttönsä lähtemään sinne. Työpaikka ei todellakaan ollut ravintolatyötä, vaan työtä prostituoituna.

Aprikoosipuut näyttivät syysillan hämärässä yhtä neuvottomilta, ne eivät vielä tienneet luopuako lehtipeitteestään vai pitääkö lehdet vielä hetken yllään lämmittämässä.

Pikku-Lohikäärme oli rakastanut lapsuudesta asti samaa poikaa, mutta isä ei hyväksynyt häntä tyttärensä mieheksi. Rakkaus oli kuitenkin vahva, ja aina välillä rakastavaisilla oli mahdollisuus tavata toisensa. Mutta Pikku-Lohikäärme halusi pois Shanghaista ja yksi mahdollisuus avautui suomalaisen miehen avulla. Pian Pikku-Lohikäärme asui kylmässä, pimeässä ja hiljaisessa Suomessa.
Nuoruuden rakkaus veti kuitenkin takaisin Kiinaan ja Pikku-Lohikäärme jätti suomalaisen miehensä ja pienen vauvansa ja matkusti takaisin Kiinaan.

Tarkkailin sinua pitkään, istuin Tomin vieressä ja katsoin sinua tupakansavun läpi. Et olisi saanut tulla sinne, et siihen häpeälliseen paikkaan, mutta sitten ymmärsin jotakin sinusta. Et ollut etsimässä sieltä lihan iloja niin kuin ne muut miehet, olit etsimässä äitiäsi. Silloin minä muistin viimeisen kerran, kun näin Pikku-Lohikäärmeen.

Pikku-Lohikäärmeen poika oli kasvanut Suomessa aikuiseksi ja matkusti suomalaisen isänsä luokse Kiinaan. Samalla hän halusi vaivihkaa tiedustella missä hänen äitinsä oli. Kirjan tarinassa kudotaan nuoren miehen koko ikänsä kestäneen äidinkaipuun ja erilaisuuden kokemusten sekä nuoren kiinalaistytön kohtalon kudelmaa. Odottiko äiti poikaansa ja mikä hänen kohtalonsa oli palattuaan Kiinaan, sen voi lukea tästä kiinalaisen historian ja kulttuurien sekä ihmiskohtaloiden monitasoisesta tarinasta. Ei voi kuin ihailla näin upeaa kansainvälistä tarinaa. ****

Pasi Pekkola, Lohikäärmeen värit
Otava 2015
s. 456

Kristan bloggaus
Kaisa Reettan bloggaus
Mari A:n bloggaus
Jonnan bloggaus
Annikan bloggaus

Kirjailija Karo Hämäläinen haastoi lukemaan marraskuussa kirjoja 30 sivua päivässä. Marraskuun sivumääräksi tuli 3375. Viime vuonna luin 2956 sivua, joten luin yli 400 sivua enemmän kuin viime vuoden marraskuussa. Päivän sivumääräksi tuli 112.

Veera Salmi: Puluboin ja Ponin loisketiivis kirja

Telve, moi ja moljens!

Nauruvaroitus! Veera Salmen hupsunhauskoja Puluboi ja Poni - sarjan kirjoja on ilmestynyt jo neljä kikatuksia ja nauruun repeämisiä aiheuttavia lastenkirjoja. Ensimmäinen oli Puluboin ja Ponin kirja, toinen on tämä Puluboin ja Ponin loisketiiviskirja, kolmas on Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja ja neljäs on tänä vuonna ilmestynyt Puluboin ja Ponin tsombikirja.

Mukavaa, että olette istahtaneet siihen kiljan ääleen. Me olemme tämän Ponin kanssa kiljoittaneet teille, lakkaat lapset, kaikki naapulit ja linnut ja koilat ja kissat ja supikoilat ja lakkaat akvaaliokalat ja malsut ja hapstelit ja hipstelit ja hipit ja bodalit ja kiltit käppänäukkelit ja mukavat muolit.

Loisketiiviissä kirjassa Puluboi on innostunut pelaamaan nettipeliä, mutta Poni tarvitsee apua. Hänen isänsä on lähtenyt etsimään itseään eräälle saarelle ja äiti tarvitsee apua, koska hän on väsynyt hoitamaan yksin koko perheen asiat ja vielä hoitamaan vauvaakin. Ja nyt oli kesäloma ja äiti pitäisi saada lomatuulelle. Kuten ensimmäisestä kirjasta kävi ilmi, Poni ei ole oikea poni, vaan tyttö nimeltään Mai. Poni on todella ahkera ja keksiväinen tyttö, mutta kyllä nyt on jo aika saada isä kotiin äidin avuksi. Siispä Puluboi sai tämän tärkeän tehtävän hoitaakseen, vaikka olisikin mieluummin istunut pelaamassa, pleikkaamassa.

Puluboilta tuli ensimmäinen  kortti. Se oli todella omituinen. Silja line. Tölö-Tööt. Meikä pleikkaa! Laiva keikkaa. Seuraavana päivänä tuli vielä omituisempi kortti. Vikingline. Kingi kingi kingi, kuka on kingi? Ei makkalaa, ei mahaa, vaan baccalaa ja lahaa. Ja sitä seuraavana päivänä tuli kaikista omituisin kortti. Tallink klink klink klink! Pikku vinkki: Tallinkki = Pulun taivas!

Puluboi oli etsintäretkellään jäänyt seilaamaan eri laivoille ja pelaaminen jatkui. Onneksi Puluboi muisti lopulta, että hänen piti etsiä Ponin isä ja tuoda hänet kotiin. Sillä aikaa kotona jatkui Ponin kesäloma ja äidin piristäminen. Kyllähän Poni osasi sen taidon, vaikka olikin pieni tyttö, mutta aika rankkaa se oli. Lopulta isä löysi itsensä ja saapui Puluboin kanssa kotiin.

No niin, telve ja telvetuloa kiljan loppuun. Itkettääkö nyt? Eikä mitään itketä, kun: Nyt, töttölölöttötöö, jotain ihan öveliä, kleisiä, huljaa! Nimittäin te teette. En minä. Lähtekää puistoon, lähtekää koilapuistoon tai huvipuistoon. Tai jonnekin vesipuistoon tai kukkapuistoon. Tai lähtekää junalla Puistolaan. Tai Muulaisille. Se on kiva paikka. Siellä on paaaljon helkkuja. Tai en minä tiedä, mitä siellä on. Lähtekää kuitenkin jonnekin. Lähtekää akvaaliokauppaan. Paikkoja on vaikka kuinka paljon. *****

Veera Salmi, Puluboin ja Ponin loisketiiviskirja
kuvitus Emmi Jormalainen
Otava 2013
s. 208

Lukekaa ihmeessä tämä tajuton tositalina, Puluboin ja Ponin mekaplusplussekstlatuplasupelkakkonen! Plööt!

Rouva Huun bloggaus
Pihin naisen bloggaus
Serentiksen bloggaus

lauantai 28. marraskuuta 2015

JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään






Isä päästi tukastani irti. Kokeilin nenääni varovasti. Siihen sattui kamalasti. Aloin itkeä. Hangelle vuotavaan vereen sekoittui räkää ja kyyneliä. Isä paukutteli kepillä housunlahjettaan.
- Olkoon tämä sinulle opiksi. Kaikilla teoilla on seurauksensa. Jos on valmis kestämään seuraukset, voi tehdä mitä tahtoo.

Juha-Pekka Koskisen teos Kuinka sydän pysäytetään kiehtoi minua heti ilmestymisestään lähtien. Pelkäsin kuitenkin kirjan sotakohtauksia sen verran, että lukeminen jäi näin ilmestymisvuoden loppupuolelle. Nyt toivon, että olisin lukenut kirjan jo aiemmin. Paras  postauspäivä olisi Suomen itsenäisyyspäivä. Kirjan sotakuvaukset antoivat mielestäni hyvän kuvan siitä, mitä yksittäiset ihmiset ovat joutuneet kokemaan sodan aikana, menetykset, evakkomatkat, vammautumiset, nälkä, kylmyys, talvi, kuolema.
Tämä kirja on hyvä herättämään tuntemuksia siitä mitä se sota oikeastaan on ja miten siihen sotatilanteeseen oikein joudutaan, miksi suomalaiset sotivat?

Mannerheim on kysynyt minulta, onko koulussamme yhtään etevää miestä, jota voitaisiin käyttää diplomaattisissa neuvotteluissa. Miestä, joka on sotilas ja ymmärtää mitä sotiminen vaatii. Nuorta miestä, joka osaa ja uskaltaa puhua silloin, kun puheella on paikkansa ja pitää turpansa kiinni silloin, kun pitää olla hiljaa. Kun ehdotin muutamia nimiä, hän kiinnostui erityisesti teistä, kadetti Kivilaakso. Asia on tällä erää loppuun käsitelty. Tarkemmat ohjeet saatte myöhemmin. Poistukaa.

Kirjan päähenkilö vänrikki Juho Kivilaakso oli suomentanut nimensä Stendahlista Kivilaaksoksi. Hänen isänsä oli eversti Stendahl, joka oli jäänyt taistelemaan Venäjän sisällissotaan, ja jättänyt perheensä Suomeen. Perhe joutui jopa vankileirille, koska isää pidettiin maanpetturina. Mannerheim pelasti heidät leiriltä pois. Juho oli hyvä koulussa ja isä oli kouluttanut hänestä spartalaisella kurilla tulevaa sotilasta. Koulutukseen kuului mm. lumihangessa paljain jaloin juokseminen. Sukulaisten avulla Juho pääsi jatkamaan opintojaan lukioon ja sen jälkeen kadettikouluun.

Kun ratsastin länttä kohti, olin kuulevinani haavoittuneen venäläisen huutoa. Mies huusi ensin Stalinia, sitten äitiään. Sanottiin, että kaikki haavoittuneet sotilaat huutavat äitiään kuoleman hetkellä. En tiennyt, mitä äidit huusivat kuollessaan. Silmäni kostuivat. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani vaikka en itkenyt.

Koskisen teos Kuinka sydän pysäytetään kertoo koskettavalla tavalla yhden pojan kasvukertomuksen lapsesta mieheksi ja sotilaaksi. Hänen kasvutarinansa oli erikoinen, sillä hän varttui elävän legendan varjossa, joka oli hänen isänsä eversti Stendahl ja joka petti Suomen ja lähti johtamaan puna-armeijaa.
Juhon oma salainen suunnitelma oli kerätä tietoja isästä ja tappaa tämä. Lukija voi ottaa selvää onnistuiko Juho suunnitelmassa. Lisäksi Juho toimi Mannerheimin salaisena tiedustelu-upseerina ja joutui tehtävässään matkustelemaan varsinkin Saksassa ja Neuvostoliitossa. Hänellä oli hyvä kielipää ja venäjän hän oli oppinut lapsena, kun perhe asui isän asemapaikan vuoksi Venäjällä. Isä johti silloin tsaarin joukkoja.

Kuinka sydän pysäytetään on toive ja samalla se on haaste. Sydämen pysäyttäminen on helppoa aseilla, mutta kyllä siihen muutkin keinot käyvät. Juhon heikkous oli tietysti nainen, johon hän oli ihastunut lapsesta asti. Naisen vuoksi hän oli valmis mihin tahansa ja se oli helppoa sota-aikana. Nainen halusi rikkauksia ja sitä varten Juhon täytyi toimia uhkarohkeasti. Kirja on rohkea kuvaus Suomen sotahistoriasta ja yhdestä henkilöstä sotahistorian pyörteissä. Kirja on sopiva sekoitus perhetragediaa, lapsen kasvukertomusta, isättömyyttä ja isän kaipuuta, rakkautta sodan varjossa, vakoilua ja vastavakoilua ja lopuksi se sotatanner, joka on hienosti kuvattu kirjan kanteen Suomen muotoisena, sinivalkoisena, jota punaisena kirjoitettu kirjan nimi korostaa kuin kaatuneiden veri.

Hiljaisuus. Valo kirkastuu jälleen. Olen niityllä, häikäisevän lumen keskellä. Taivas on sininen, varjot terävät.

Juha-Pekka Koskinen, Kuinka sydän pysäytetään *****
WSOY 2015
s. 350

Elinan bloggaus
Kirsin bloggaus
Taikan bloggaus
Arjan bloggaus
Isan bloggaus
Ompun bloggaus
Linnean bloggaus
Paulan bloggaus
Jussin bloggaus
Juhan bloggaus

maanantai 23. marraskuuta 2015

Suomalaiset kirjailijat 1


Aalto Anna-Maija: Mistä valo pääsee sisään

Aalto Reetta: Musta aukko

Aarnio Reeta: Tuulien taikuri
Aarnipuro Marja: Rintasyövän jälkeen
Ahava Selja: Nainen joka rakasti hyönteisiä, Ennen kuin mieheni katoaa Taivaalta tippuvat asiat
Ahokumpu Anna-Liisa: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Airaksinen Heidi: Maa jota ei ole, Vierge Moderne

Airio Elina: Metsässä juoksee nainen 
Ala-Harja Riikka: Kahden maan Ebba, Kevyt liha ; Maihinnousu
Alaniva Kirsi: Villa Vietin linnut
Alatalo Katri: Ikuisesti siskoni  
Alasalmi Päivi: Siipirikon kuiskaus, Joenjoen laulu, Pajulinnun huuto
Aminoff Pauliina: Äiti meidän: tosielämän selviytymistarina
Amnell Anna: Kyynärän mittainen tyttö

Anttell Ann-Christin:  Puuvillatehtaan varjossa

Annola Johanna: Valkenee kaukainen ranta 
Aroniemi Iiris: Narsistin vuoristorata
Autere Terttu: Kosinta (novellikirjassa Rakas)
Autio Maria: Varjopuutarha

Autio Orvokki: Sininen kaappi

Backman Elina: Kuinka kuolema kohdataan, Ennen kuin tulee pimeää, Kun jäljet katoavat, Kun kuningas kuolee
Björk Marja: Lainaa vain; Posliini; Mustalaisäidin kehtolaulu; Poika, Puuma

Blomqvist Anni: Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä, Maija, Meren voimia vastaan, Hyvästi Myrskyluoto
Canth Minna: Köyhää kansaa, Työmiehen vaimo
Carlson Kristina: Maan ääreenWilliam N. päiväkirja

Chanfreau Sofia: Kirahvin sydän on tavattoman suuri 

Collins Karin: Sun luonas kaipuuni on,  Säilyt sydämessäin 
Ellilä Kirsti: Lemmenlukko (novellikirjassa Rakas)

Englund Anna: Lautapalttoo
Enoranta Siiri: Tuhatkuolevan kirousSurunhauras, Lasinterävä : Nokkosvallankumous

Erlandsson Karin: Yöjuna, Helmenkalastaja 

Ermilä Suvi: Vastaanottokeskus

Ertimo Laura ja Satu Kontinen: Vesi, kirja maailman tärkeimmästä aineesta
Erämaja Anja: Ehkä liioittelen vähän
Fagerholm Monika: Ihanat naiset rannalla Lola ylösalaisin

Farah Nura: Lumimaa
Feldscher Ulla: Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti
Forsblom Sabine: Betinka 
Foster Zoe: Peilissä näin naisen, Zoen tarina
Frantz Eva: Suvisaari, Sininen huvila,  Osasto 23  

Grahn Petronella: Pomenia-Taikamaailman suuri seikkailu 

Griffiths Kaarina: Meren syliin

Haavikko Anna-Liisa: Kaari 
Haavisto Maija: Makuuhaavoja
Hai Magdalena: Neiti Kymenen ihmeellinen talo, Susikuningatar

Hakkarainen Milka: Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla 
Halttunen Elina : Syysvieraita

Harjanne Maikki: Mintun joulukirja
Harjula Kristiina: Joen mutka (Rakas), Pispalan kiviä
Harno Tua: Oranssi maa; Ne jotka jäävät

Hast Susanna: Ruumis/ Huoneet
Hauru Hanna:  Viimeinen vuosi,  Jääkansi Tyhjien sielujen saari

Havaste Paula: Laahus

Haveri Hanna, Soili Soisalo ja Eeva Voutilainen: Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa 
Havukainen Aino: Tatu ja Patu Helsingissä
Heikkinen Susan: Pullopostia Seilin saarelta - Potilas numero 43 
Helminen Sini: Kaarnan kätkössä
Hiekkapelto Kati: Tumma Suojattomat; Kolibri
Hietamies Eve: Yösyöttö
Hiidensalo Venla: Sinun tähtesiKarhunpesä
Hirvisaari Laila: Hiljaisuus 
Holmström Johanna: Itämaa
Holopainen Anu: Ihon alaiset;  Ilmestyskirjan täti
Honkasalo Laura: Perillä kello kuusi
Hubara Koko: Bechi, Ruskeat Tytöt
Hulkko Johanna: K18
Hurma Nina: Hatuntekijän kuolema; Yönpunainen höyhen

Hurme Vuokko ja Julia Savtchenko: Karmeat taruolennot 

Hurme Maija ja Lina Laurent: Piilopalstan tarhurit 

Husaini Sara Al: Huono tyttö
Hyrri Juliana: Satakieli joka ei laulanut
Härkönen Anna-Leena: Kissapsykoosi, Huomenna hän ei tule, RikospaikkaIhan ystävänä sanonValomerkki, Ihana nähä! ja muita kirjoituksia; Kaikki oikein ; Onnentunti

Härkönen Rebekka: PihtiotePrinsessamekko 

Härmälä Anna: Sinkkumutsi

Ikonen Veera: Pimeässä syttyy majakka
Istanmäki Sisko: Liian paksu perhoseksi
Itäranta Emmi: Teemestarin kirja,  Kudottujen kujien kaupunki
Jaakola Marissa: Takaisin valoon
Jaatinen Heidi: Kaksi viatonta päivää
Jalonen Riitta: Kirkkaus
Jansson Tove: Viesti, Kesäkirja; Taikatalvi; Kuka lohduttaisi Nyytiä?; Kuinkas sitten kävikään?
Jensen Hanna: 940 päivää isäni muistina

Joenpelto Eeva: Tuomari Müller, hieno mies, Naisten kesken
Jotuni Maria: Tyttö ruusutarhassa, Kun on tunteet, Huojuva talo 

Juntunen Laura: Tyttö joka en
Juurikkala Kaija: Äitikirja 
Juvonen Anu: Lähiöoksennus
Jäntti Essi (toim.): Täyttä elämää ADHD:n kanssa
Järvi Elina, Hotti Tiina ja Olga Poppius: Error - Mielen häiriöitä
Kaarla Riina: Täältä tullaan lemmikit!  
Kaarlela Tanja: Saara
Kaimio Tuire: Koirien käyttäytyminen, Pennun kasvatus - Pennusta kunnon koiraksi
Kaitajärvi Anitta: Hillankukkanyrkki ; Rikotut kuvat
Kallas Aino: Marokon lumoissa 
Kallio Katja: Yön kantaja Säkenöivät hetket
Kallioniemi Tuula: Villi viikko , Karoliina ja nokkela Neema
Kankimäki Mia: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, Naiset joita ajattelen öisin

Kannas Vappu: Kimalaisten kirja, Rosa Clay 
Kanto Anneli: Rottien pyhimys, Pala palalta pois - Kertomuksia Alzheimerin taudista
Kariniemi Annikki: Erään avioliiton anatomia
Karjalainen Elina: Tonttutyttö Tarleena matkalla jouluun 
Karjalainen Tuula: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta

Karppinen Riikka: Sodankylän Jeanne d´Arc 

Katajavuori Maria: Valas lasimaljassa

Katajavuori Riina: Oravien sota 
Kaukonen Katja: Pitkä ikävä, Saari, jonne linnut lentävät kuolemaanVihkivedet

Kaukonen Martta: Terapiassa
Kaunisto Milja: Status, Corpus, Luxus, Piispansormus; Kalmantanssi; Synnintekijä

Kauppinen Katri: Laakson linnut, Aavan laulut

Kekkonen Helmi: Liv! 
Keränen Milla: Kaarneen varjo, Sisilian ruusuKapteeni 
Kesävuori Saara: Tarvitse minua
Kettu Katja: Rose on poissaYöperhonen ; Kätilö
Kilpi Eeva: Noidanlukko
Kirkkopelto Katri: Lintu Sininen   
Kirstinä Leena: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa 
Kirves Jenni: Aino Sibelius - Ihmeellinen olento
Kivelä Anneli: Näin on hyvä (novellikirjassa Rakas)
Kivi Aino: Maailman kaunein tyttö

Kjellsdotter Nilla: Jo joutuvi yö, Taivaankartano, Kivipuiston tyttö

Knuutila Sirkka: Rosmariini ja valkoinen joulu

Koivisto Silja: Sataman kapakan Hilda 
Kokkonen Terhi: Rajamaa
Koponen Noora: Jos mä oon oikee - Nuutin tarina
Korhonen Marja: Häivähdyksiä-Erityinen elämäni, Sydämeen tatuoitu

Kostet Jenna: Punainen noita, Kuuden Katariinan jäljillä, Margaretan synti

Kotajärvi Sanna: Pimeyden peto 

Kotakorpi Kerttu: Suomen luonto 2100

Kujanpää Mari: Rumuuspäiväkirja, Minä ja Muro 

Kummu Essi: Alaston lukupiiri
Kunnas Kirsi: Tiitiäisen satupuuTapahtui Tiitiäisen maassa

Kuoppamäki Venla: Sun poika kävi täällä
Kurenniemi Marjatta: Onneli ja Anneli ja Salaperäinen muukalainen, Onnelin ja Annelin talviOnnelin ja Annelin talo
Kuronen Kirsti: Merikki 

Kuusela Saija: Katse, Vyöry, Raja 
Kuutti Maria: Anna ja Elvis kylpylässä
Kytömäki Anni: KivitaskuKultarinta
Kähkönen Sirpa: 36 uurnaa, Vihreä saliGraniittimies
Kärki Katja: Jumalan huone
Köngäs Heidi: Siivet kantapäissä, Mirjami,  Dora, DoraHerttaJokin sinusta
Laakso Päivi: Sääskenpyytäjät
Laaksonen Heli: Raparperisyrän, Pulu uis  : Sulavoi; Peippo vei; 

Laatikainen Emilia: Ei ois susta uskonut

Lahtinen Anu, Sini Ojala ja Kirsi Vainio-Korhonen: Naisten kaupunki

Laitila Inka-Maria ja Tarja Strandén: Tukaattityttö
Laitila Johanna: Lilium Regale
Laitila Kälvemark Tiina: H2O, Seitsemäs kevät 

Lampela Hannele: Prinsessa Pikkiriikin talvi, Lumikuningattaren lumous
Lander Leena: Kuka vartijoita vartioi, Tummien perhosten koti

Lappalainen Mirkka: Smittenin murha-Katoamistapaus 1600-luvulta
Latvala Taina: Venetsialaiset, Ennen kuin kaikki muuttuu ; Välimatka
Laulajainen Leena: Maria ja taikalyhty
Lehmuskallio Kaija: Nokkosmadonna
Lehtola Laura: Pelkääjän paikalla
Lehtolainen Leena: Rautakolmio
Leino Katariina: Noitasiskot 
Leino Piia: Taivas
Liksom Rosa: Väylä, Everstinna, Hytti nro 6 ; Väliaikainen 
Lindholm Pauliina: Komendantti
Lindstedt Laura: Oneiron

Linna-Aho Anna-Kaisa: Myrskylasi
Lintula Tanja: Huomenna rakastan vähemmän

Lorenzo Lola ja Barbara Lybeck: Lola
Luhtanen Sari: Isadella - Sydän kylmänä
Lumberg Kiba: Hullun taiteilijan päiväkirjaMusta perhonen
Lundberg Ulla-Lena: Jää

Luttinen Meri: Myrskynsilmä
Lähde Kristiina: Joku on nukkunut vuoteessani
Lähteenmäki Laura: Sitten alkoi sade, Ikkunat yöhön ; Korkea aika

Magga Inga: Puolikas, Varjonyrkkeilijä 

Maijala Minna: Pirkko Lahtinen - Kuuntelija

Malmivaara Laura: Vaiti

Malmstedt Tuire: Luusaari, Lyijysydän, Lumihauta, Lasitarha 
Manninen Mari: Yhden lapsen kansa

Markkula Inkeri: Maa joka ei koskaan sula 
Marttinen Annamari: Elämä jota en odottanut, Häiriömerkintä, Kuu huoneessa, Korsetti, TörmäysVapaa  ; Mitä ilman ei voi olla

Marttinen Tittamari: Ikioma perheeni
Mattila-Laine Satu: Myyty tyttö 
Mazzarella Merete: Alma: Edelläkävijän tarina
Meriluoto Aila: Peter-Peter
Mero Niina: Englantilainen romanssi
Metso Riina-Maria: Miksi se ei vain lähde?
Mickwitz Camilla: Jason
Mikama Anniina: Taikuri ja taskuvaras
Mikkanen Raili: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää, Ei ole minulle suvannot!, Iivari-tonttu karkuteillä, Histamiini rakentaa lautan

Muhonen Anne: Älä unohda minua 
Muinonen Maija: Mustat paperit
Mustonen Enni: Ruokarouvan tytär, RuokarouvaEmännöitsijä ; Paimentyttö ; Lapsenpiika

Myllymäki Maisku: Holly 

Myllymäki Mia: Huomistarhuri

Mäki Merja: Itki toisenkin, Ennen lintuja 

Mäkinen Heidi: Kuura ja karkaileva isomummo
Mörö Mari: Kiltin yön lahjat 

Niemelä Reetta: Parhaat ystävätÄlä vihaa minua 
Niemi Juuli: Et kävele yksin
Nieminen Veera: Kottikärrykaruselli, Ei muisteta pahalla Avioliittosimulaattori
Nokkala Raija ja Ulla Kamppinen: Hirvi lukee dekkaria
Nopola Sinikka & Nopola Tiina: Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen
Noronen Paula: Yökoulu ja paha pulpetti, Yökoulu ja järkyttävä jättizombiTarja Kulho, Supermarsu, Supermarsu ja roskaavat ryökäleet
Nuotio Eppu & Nuotio Anna: Tuplana kiitos

Ojala Anu: Kuolinsoitto, Jääsilkkitie
Oksanen Sofi: PuhdistusStalinin lehmät, Baby Jane,  Koirapuisto, Norma ; Kun kyyhkyset katosivat
Ollikainen Milla: VeripailakatVesiraukka , Pirunkuru
Oranen Raija: Ackté
Paavilainen Anna-Maija:Kummitäti
Paavilainen Sinikka: Kyynelvaunut
Pakkanen Outi: Toinen kerros; Rakastaja
Paloheimo Laura: Klaukkala
Palonen Wilhelmiina: 206 pientä osaa
Parkkinen Leena: Neiti Steinin keittäjätärSinun jälkeesi Max
Parras Tytti: JojoPieni hyvinkasvatettu tyttö 

Patrakka Anu: Arvoton
Pehkonen Kirsti: Täydellinen juttu (novellikirjassa Rakas

Pekkarinen Heli: Kylässä Italiassa
Pelo Riikka: Jokapäiväinen elämämme
Peltola Linda: Puutarhan syksy Kodin lämmin Joulu
Pennanen Lea: Piilomaan pikku aasi

Pesonen Emmi: Taikurin tyttäret

Pettersson Maria: Suomen historian jännät naiset, Historian jännät naiset 

Peura Maria: Esikoinen 
Piispa-Hakala Satu: Pieniä sankaritekoja
Pohjola Tanja: Lintu pieni
Poijula Soili: Lapsi ja kriisi

Portin Anja: Radio Popov

Pruuki Heli: Sydänten piispa Irja Askola 
Puikkonen Emma: Lupaus 
Pullinen Sari: Kohta kaikki alkaa
Putkonen Liina: Jäätynyt tyttö 

Pölkki Anna: Kakkuja salaisesta puutarhasta 
Pöyhönen Virpi: Doe : Hän rakastaa minua
Pöyliö Sari: Ihmisen veri; Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
Raevaara Tiina: Yö ei saa tulla; Laukaisu

Rainio Sari ja Juha Rautaheimo:  Vainajat eivät vaikene
Rannela Terhi: Niin kuin muutkin herrat,  Yöuinti ja muita novellejaFrau, Punaisten kyynelten talo
Rasi-Koskinen Marisha: Auringon pimeä puoli, Katariina
Rauhala Pauliina: Taivaslaulu 

Rauma Ida: Hävitys
Rautiainen Petra: Meren muisti, Tuhkaan piirretty maa
Rinne Liisa: Odotus
Rintala Heli: Liian ihmeellinen maailma? Asperger-ihmiset kertovat

Rintanen Viivi: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta  
Ritanen-Närhi Paula: Nykyaikainen kaupunkipuutarha
Rohas Eeva: Raivo 
Romppainen Katriina: Luokkakokous (novellikirjassa Rakas)
Roth Anne: Sekundakroppa - Elämäni kilpirauhaspotilaana 
Rouhiainen Elina: Muistojenlukija
Ruohonen Laura ja Erika Kallasmaa: Otus opus - Runoa ja totta pienistä eläimistä 
Rytisalo Minna: Rouva C., Lempi

Rytisalo Minna ja Kinnunen Tommi: Huokauksia luokasta

Rämö Satu: Jakob, Rósa & Björk, Hildur, Talo maailman reunalla 

Saarikoski Sirpa: Kesä kasiysi

Saarinen Satu: Annikin  sota ja rauha
Saastamoinen Anni: Depressiopäiväkirjat   
Saisio Pirkko: Betoniyö

Salmi Heta: Sininen kaunotar
Salmi Hyppe: Aaltoja ja asiattomuuksia 
Salmi Veera: Puluboin ja Ponin kirja; Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja

Salminen Sally: Katrina
Salminen Tuuli: Surulintu 
Salokorpi Sinikka: Turun linnan Tonttu-ukon Jouluihme

Salovaara Aija: Ihan pieniä lintuja 
Sammalisto Iida: Tähtimosaiikki

Sandberg Camilla: Taikametsän joulu
Save Laura: Paljain jaloin

Savonen Meri: Amandan kolme kesää

Schreck Hanna-Reetta: Säkenöivät ja oikukkaat
Seppälä Anne: Topi löytöretkillä

Seppälä Rasaliina ja Anu Pensola: Yön äänet

Sillanpää Silja ja Marja Siira: Salasaaren salaisuudet
Silvan Heidi: Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos 
Simukka Salla: Musta kuin eebenpuu : Punainen kuin veri : Valkea kuin lumi
Sinervo Helena: Tykistönkadun päiväperho ; Armonranta

Sirén Mirjami: Kaupunki ilman koteja
Soudakova Anna: Mitä männyt näkevät
Snellman Anja: Kaikki minun isäni, Parvekejumalat, Sonja O kävi täällä, Kaikkien toiveiden kylä, Lähestyminen, Syysprinssi, Antautuminen ; Pääoma 

Stammeier Jenni: Tyttö maissipellossa, Anna Jokisen mysteerikuolema 

 
Stolbow Marianna: Surua se tyttö kantaa  
Storgård Päivi: Keinulaudalla
Storm Annastiina: Me täytytään valosta
Strömberg Mikaela: Sophie
Supinen Miina: Orvokki Leukaluun urakirja

Swan Anni: Kesätarina Joulu-ukosta
Tahvanainen Sanna: Lohikäärmeunia
Takala Riikka: Ole hyvä

Tanskanen Riina: Tympeät tytöt 
TaoLin: Kaunis maailma
Taponen Jaana: Fanny ja Jimmy (novellikirjassa Rakas)

Telkänranta Helena: Millaista on olla koira?
Tervo Kati: Ukko, Rapsuta minua ja muita kirjoituksiaIltalaulaja
Teräs Mila: Jäljet, Telma ja kuiskausten koulu
Tiilikka Elina: Myrsky

Tikkanen Märta: Miestä ei voi raiskata

 
Tikkanen Tiina Katriina: Toinen silmä kiinni

Timonen Karoliina: Laina
Tolonen Tuutikki: Mörköviesti, MörköreittiMörkövahti

Torikka Mirkka: Rakas katastrofini

Tuokko Kaisu: Yksin, Kosto

Tuominen Ilona: Huutoon vastaa kaiku vain
Tuominen Taija: Kuningaskobra

Turpeinen Iida: Elolliset 
Turtschaninoff Maria: Maresi. Punaisen luostarin kronikoita  
Tuuri Hanna: Ranta
Törmänen Katja: Maan tytärKarhun morsian
Törrönen Hannele: Väärin rakastettu - Vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista 
Utrio Kaari: Aatelisneito, porvaristyttö, Vehkalahden neidotRautaliljaVendela, Yksisarvinen
Vaara Maria: Toinen hengitys 
Vaara Sarianna: Huomenkellotyttö
Vainio-Korhonen Kirsi: Musta-Maija Ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa  
Vala Vera: Suden hetki
Valkama Johanna: Tervahovi, Kuningatarlaiva, Katariinanpyörä, Jäävuonon ruusu, Kaukosaarten Aino, Linnavuoren Tuuli, Itämeren Auri 

Valkama Meri: Sinun, Margot
Vallinkoski Noora: Perno Mega City
Valtonen Hilja: Vaimoke ja Hätävara 
Vanhatalo Pauliina: Keskivaikea vuosiPitkä valotusaikaKorvaamaton

Varila Jenni: Hullu koiramuija

Vasantola Satu: Kun isä osti Merenkurkun, Kaikki kadonneet 
Venho Johanna: Ensimmäinen nainen Syntysanat  

Virtanen Leena: Fredrika!
Virtanen Marja Leena: Verho
Vuorela Seita: LumiViima 
Vuori Kristiina: Tulppaaneja kuninkaalle, Viipurin valtiatar, Filippa, Neidonpaula; Disa Hannuntytär; : Siipirikko; Näkijän tytär ; Kaarnatuuli

Vuori-Kemilä Anne: Maahan viilletty raja, Mustaa jäätä

Vuoristo Sari: Etäisyys linnuntietä 

Vähäaho Anu: Niin kauan kuin voit rakastaa, En voi sua unhoittaa poies 

Väisänen Tuula: Houkka - Helgi Hansintyttären elämä
Waris Helena: Nuorgamin vettä

Westerholm Pia: Poikani Vimma

Åkerman Kaisa: Hajusteentekijän tytär 

Toivottavasti listalta löytyy sinulle lukuvinkkejä ja luettavaa :)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Pertti Lassila: Armain aika






Mitä muistot ovat, ei niistä ole juuri mihinkään, ja silti ne tahtoo pitää tallessa. Muisto on ryppyinen paperi, johon tavara oli kääritty, mutta tavara on hävinnyt kuin lapsena saatu syntymäpäivälahja. Sitä ei ole olemassa.

Pertti Lassilan Armain aika pienoisromaanissa elettiin sotien jälkeistä aikaa. Kirjassa oli kesäaika vastakohtana sota-ajoille, joita kirjassa muisteltiin. Perheen isoisä oli hyvin menestynyt työelämässä, ja menestys jatkui edelleen 75-vuotiaana. Maallista mammonaa oli kertynyt mukavasti, mutta avioliitto oli pettymys. Avioero ei tullut heidän piireissä kysymykseen. Nyt vaimo oli kuollut ja haudattu. Mutta sillä ei enää ollut mitään merkitystä isoisälle, hän oli omasta mielestään vanha.

Tänään ihminen elää, huomenna on vainaja, ja vainajaa ei ole, se on pelkkä sana sille ihmiselle, jota ei ole olemassa. Kun ihmisestä tulee vainaja, hän menettää  oikeutensa, yksilöllisyytensä, omaisuutensa, mielipiteensä, tietonsa, tunteensa, muistinsa eikä ole kukaan, ja silti maailma pysyy ennallaan.

Toinen kirjan henkilö oli Eila, perheen tyttö, joka menetti sodille kaksi miestä, poikaystävänsä ja aviomiehensä. Eila ei voinut pitkään surra, sillä hän odotti lasta ja hänen täytyi jaksaa poikansa vuoksi. Poika, Kimmo, oli kirjan kolmas henkilö. Hän menetti sodalle isänsä, jota ei ehtinyt tuntemaan. Isoisä, äiti ja poika elivät samassa asunnossa ja olivat viettämässä kesälomaa huvilalla.

En tiedä mitä hänelle tapahtui, minkälainen tilanne oli ollut. En tahtonut tietää siitä mitään. Inhosin sotaa, vihasin sotilassanoja, joita ihmiset ja sanomalehdet papukaijoina toistelivat, inhosin sotaväkeä, sitä hulluutta, sitä tappamista ja silpomista.

Pertti Lassilan Armain aika teos kutoo kesäisen kuvan, jossa elämä nähdään sodan jälkeisillä silmillä. Sota-aika verrattuna nykyaikaan. Eletty elämä ja nykyaika. Muistot ja nykyaika. Nykyaika ja tulevaisuus. Tulevaisuus on Eilassa ja Kimmossa. Eila on edelleen nuori ja elämä voi tuoda kaikenlaista uutta, jopa uuden miehen ja lapsia. Kimmo elää vielä lapsen elämää uteliain silmin. Armain aika kuvaa sukupolvien mahdollisuuksia tässä ja nyt hetkessä, jossa kuolema on vielä vahvasti läsnä, mutta auringon paistaessa elämällä on mahdollisuus yllättää.

Pertti Lassila, Armain aika ***
Teos 2015
s. 148


Armain aika teos on vuoden 2015 Finlandia-ehdokas.
Muut ehdokkaat:
Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Kari Hotakainen: Henkireikä
Panu Rajala: Intoilija
Markku Pääskynen: Sielut
Laura Lindstedt: Oneiron
Kuolema-teema on vahvasti läsnä näissä ehdokaskirjoissa. 

Katjan bloggaus
Jennin bloggaus 

torstai 19. marraskuuta 2015

Kirjallinen retki Pohjoismaissa haastekoonti





Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa haaste on lähestymässä loppuaan, joten on tullut aika koota lukemani kirjat eri Pohjoismaista yhteen. Suomi ei kuulunut tähän haasteeseen. Haaste oli niin kiva, että olisin viihtynyt sen matkassa pitempäänkin.

Ruotsi:
Ahrnstedt Simona: Skandaalinkäryä 
Boström Knausgård Linda: Helioskatastrofi
Börjlind Cilla ja Rolf: Nousuvesi
Börjlind Cilla ja Rolf: Kolmas ääni
Jungstedt Mari: Joka yksin kulkee 
Kallentoft Mons: Vesienkelit
Kepler Lars: Vainooja
Kvant Christel ja Palmstierna Inger: Kukoistava kotipuutarha
Lihammer Anna: Kun pimeys peittää maan
Lindgren Astrid: Marikki, katso, lunta sataa!
Läckberg Camilla: Leijonankesyttäjä
Läckberg Camilla: Mantelintuoksua lumimyrskyssä
Marklund Liza: Rautaveri
Ohlsson Kristina: Daavidintähdet 
Olsson Linda: Kun mustarastas laulaa


Islanti:
Indri∂ason Arnaldur: Talvikaupunki

Tanska:
Bengtsson Jonas T.: Submarino  
Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Satakielen kuolema

Norja:
Knausgård Karl Ove: Taisteluni - Ensimmäinen kirja
Nesbø Jo: Verta lumella I 
Petterson Per: Kirottu ajan katoava virta
Wassmo Herbjør: Lasi maitoa, kiitos

Olen lukenut jokaisesta maasta kirjan, joten olen  Pohjoismaiden reissaaja. Sen lisäksi olen lukenut Ruotsista ja Norjasta neljä kirjaa, joten olen kyseisten maiden kirjallisuuden tuntija. Minusta ei tullut Pohjoismaiden tuntijaa, koska Islanti jäi yhden kirjan varaan. En nyt ole ihan tyytyväinen näihin listoihin, sillä olisi pitänyt panostaa enemmän muuhun kirjallisuuteen kuin melkein pelkästään dekkareihin. Lapsille tulee luettua aika paljon kirjoja Pohjoismaista mm. tänään luin Viirusta ja Pesosesta, mutta se postaaminen aina jää vähemmälle lastenkirjoista. Voin kyllä tunnustaa, että niitä tulee luettua päivittäin työelämässä. Tällainen lista tällä kertaa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Taavi Vartia: Varastettu vaimo







- Älä milloinkaan laske katsettasi sen edessä.
- Minkä edessä?
- Kateuden tai himon. Tai vihan. Ymmärrätkö?
- Yritän.
- Jos lasket katseesi, sinun uskotaan antautuvan. Viha uskoo pelon voittaneen, kateus arvelee sinun nöyrtyneen, ja himo päättelee sinun olevan suostuvainen.

Taavi Vartian Varastettu vaimo teoksen päähenkilö Cristina oli vauraan villakuninkaan tytär keskiajan Sardiniassa. Isä, Rufino Salvar, uskoi tekevänsä hyvät naimakaupat kauniilla tyttärellään, mutta kohtalo oli määrännyt toisin. Entisestä ystävästä oli tullut kostonjanoinen vihamies, joka janosi Rufino Salvarin verta ja samalla hän halusi Salvarin tyttären orjakseen. Vihamies oli pelätty viikinkipäällikkö Norjasta. Nuori Cristina vietiin saareltaan hääpäivänä. Ensimmäisen osan vuosiluku oli 1069.

Sinut lukitaan maakuoppaan, jossa olet lumen sulamiseen asti. Maakuoppaan tuodaan kahdesti päivässä kuumennettuja kiviä lämmikkeeksi, ja yhdesti päivässä keittoa. Jos kuolet ennen lumen lähtöä, ruumiisi viedään metsään eikä sitä kuopata. Jos surmaat itsesi, sinut paloitellaan ja syötetään sioille. Kun vapaudut maakuopasta, sinä olet orja. Olet Halvardinkylän yhteistä omaisuutta, mutta jotta sinun käytöstäsi ei tule eripuraa, sinulle nimitetään isäntä, joka huolehtii siitä, että käyttösi on tasapuolista.

Cristina selvisi pitkästä vankeusajasta ja sopeutui viikinkikylän elämänmenoon ahkerana työntekijänä. Miehet katselivat kaunista Cristiinaa, mutta hänellä oli suojelijansa. Cristina sai kuitenkin myös vihamiehiä ja - naisia, joten elämä yllätti monella tapaa viikinkikylässä. Hän oli nuori ja olisi halunnut oman miehen ja lapsia, mutta orjan oli tyydyttävä siihen mitä sai. Kaipuu kotisaarelle oli kuitenkin koko ajan mukana ja mielessään hän suunnitteli pakomatkaa koko ajan.
Lopulta mahdollisuus paeta tuli kuin tarjottimella. Voit lukea tästä jännittävästä kirjasta miten Cristinan pakomatkan kävi. Olen historiallisten kirjojen ystävä, joten kirja oli kuin minulle tehty. Luin kirjaa yömyöhään, enkä malttanut millään lopettaa. Olisin toivonut kirjalle jatkokirjan ja hieman toisenlaisen lopun, mutta tähän on nyt tyytyminen.

Jos jotain olisin muuttanut, niin en pitänyt kirjan kansikuvasta. Kirjassa elettiin viikinkiyhteisössä, joten se olisi pitänyt näkyä jossakin muodossa. Varastetun vaimon kansikuva muistuttaa lähinnä surullista arabinaista. Cristina ei laskenut päätään alas, vaan katsoi kaikkia suoraan silmiin äitinsä kehoituksesta. Kirjan naiskuva oli voimakas selviytyjä. Viikinkiajan kuvaukset olivat mielenkiintoisia ja olenkin tutustunut Norjassa viikinkimuseoon, joten kirja loi elävän kuvan raakalaismaisista viikinkimiehistä, jotka kotona muuttuivat... enpäs sanokaan millaisiksi, lue kirjasta.

En saa kadottaa teitä enää! Minä tarvitsen teitä! Me lähdemme yhdessä!

Taavi Vartia, Varastettu vaimo ****
Paasilinna 2015
s. 383