Supertalvi, oli meteorologi sanonut eilen. Talvi, joka alkoi jo lokakuun puolella, eikä lumelle ja pakkaselle näkynyt loppua.
Maija Kajannon Taatelitalvi jatkaa Kahvila Koivu-sarjaa ahkeran Krissen eli Kristiina Kivimaan paiskiessa pitkiä päiviä, sillä hän oli aloittamassa kahvilansa ohella myös hotellinpitäjän töitä vanhassa lukiossaan, jonka oli vuokrannut kunnalta. Ensimmäisessä osassa hän oli tavannut Tommin, jota nyt ikävöi kovasti, sen mitä leipomiseltaan, ruoanlaitoltaan, siivoamiseltaan ym. jäi aikaa omille ajatuksille.
Krisse laskeutui varovasti paljuun toisten seuraksi, valui puoli-istuvaan asentoon ja hengitti syvään. Kevyt tuulenvire kohisi Pyhäjärven rantamännyissä. Tuntui uskomattomalta vain maata tässä ja tietää, että juuri nyt kaikki oli hyvin.
Tuolla hetkellä kaikki oli hyvin, mutta kaikenlaista ongelmaa oli luvassa tuoreelle hotellinpitäjälle. Maija Kajanto on kuvannut uskomattomalla tavalla sitä, miten yksityisyrittäjät lähtevät yrittäjän töihin, tekevät ympäripyöreitä päiviä, toisinaan jopa nukkumatta ja yrittävät keksiä ratkaisuja eri ongelmiin. Rahahan se on aina se suurin ongelma, eikä Krisselläkään sitä juuri ollut. Hotelli ja kahvila pyörivät juuri ja juuri rimaa hipoen plussan puolella.
Lopulta ulko-ovelle koputettiin ja Krisse riensi kahvilasalin poikki avaamaan oven. Tommi seisoi oven takana ja näytti - onnelliselta.
Onhan tässä Taatelitalvessa myös niitä onnellisia hetkiä, jotka tekevät elämästä helpomman jaksaa. Krissellä oli vahvat tukihenkilöt taustalla, jotka olivat valmiita auttamaan häntä sekä kahvilan että hotellin pidossa. Sitten vt. kunnanjohtaja kävi kertomassa, että hotellirakennus oltiin myymässä, mutta enempää hän ei voinut kertoa. Mitä siitä seurasi, sen voit lukea tästä talvisesta ja joulun viettoon rauhoittuvasta Taatelitalvesta. No siinä joulun vietossakin oli mukana härdelliä, mutta lopulta kaikki oli hyvin ja tunnelmaa riitti.
Maija Kajanto, Taatelitalvi
Wsoy 2022
s. 230
Feelgood
Kahvila Koivu-sarjan 2. osa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti