maanantai 30. elokuuta 2021

Jørn Lier Horst: Korpimaja

 

Wisting puristi rattia. Raha oli yleensä kaiken ahneuden, korruption ja vallan väärinkäytön alkujuuri. Edessä oleva tutkinta oli aivan toista tasoa kuin mihin hän oli tottunut, mutta lähtökohta oli mitä parhain. Hänellä oli rahat. Rahat jättivät aina jälkiä. Täytyi vain seurata niitä alkulähteelle.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin Korpimaja jatkaa jännittävää William Wisting-dekkarisarjaa. Kirjan alussa rikostutkija Wisting sai valtakunnansyyttäjältä tehtäväkseen tutkia eräältä kesämökiltä löytynyttä miljoonarahakätköä. Mökin omistaja oli tunnettu poliitikko, mutta jo kuollut. Mistä rahat olivat peräisin? Miksi ne olivat mökillä pahvilaatikoissa?

Puhelinnumero, johdonpätkä, avain, muutama tunnistamaton sormenjälki ja jonkinlainen ajankohta.

Wisting perusti kotinsa kellariin tutkintaryhmätilan, jonka ainoa poliisin ulkopuolinen jäsen oli hänen toimittajatyttärensä Line. Line oli kiinnostunut rikosaiheista, ja hän sai isältään tehtäväksi käydä juttelemassa tutkinnassa esille tulevien henkilöiden kanssa.  Pian kävi selville, että tutkintaan voisi liittyä rahakuljetukseen liittynyt ryöstö sekä erään nuoren miehen hukkumiskuolema, tosin ruumista ei oltu löydetty. Line alkoi hahmotella perusteellisemmin nuoren miehen kuolemaan liittyviä linkkejä, sillä siitä hän voisi tehdä hyvän artikkelin.

Line alkoi kirjoittaa. Kädestä jäi punaisia veritahroja paperiin. Hän ymmärsi, miksi kommandopipomies oli tullut ja mistä oli kyse. Ryöstäjät olivat käsittäneet, että kohta menneisyys saisi heidät kiinni. He olivat valmiita käyttämään mitä keinoja tahansa, että tutkinta lopetettaisiin. Väkivalta ja uhkailu olivat heidän kieltään.

Wistingin tutkintaryhmän teki tiivistä yhteistyötä ja tuloksia tuli ripeään tahtiin vanhojen valheiden ja salaisuuksien tullessa esille, joten rikollisryhmä hermostui ja osa heistä alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Wistingin tytär Line on aiemmissakin sarjan kirjoissa joutunut rikollisten kynsiin, ja sitä osasin odottaa tältäkin tarinalta. Lue kirjasta lähemmin minkälaiseen piinaan hän joutui Korpimajassa.

Tykkään todella paljon Jørn Lier Horstin Wisting-sarjan dekkareista, sillä Wistingillä ei ole mitään päihdeongelmia sun muitakaan ikäviä salaisuuksia. Minusta on mukava seurata, kun näissä kirjoissa syödään, juodaan teetä, kahvia tai vettä, syödään välipalaa, iltapalaa, aamupalaa ja lisäksi nukutaan. Kirjan päähenkilöt ovat siis mukavan tavallisia, mitä nyt ratkovat ikäviä rikoksia työkseen.

Jørn Lier Horstin Korpimaja sukelsi rahamaailman pimeälle puolelle, missä rahanahneet rikolliset olivat valmiita väkivallan pahimpiin rikoksiin. 

 

Jørn Lier Horst, Korpimaja

suom. Päivi Kivelä

Otava 2021

s. 382

Det innerste rommet 2018

Dekkari

Wisting-sarja 

lauantai 28. elokuuta 2021

Paula Noronen: Tarja Kulho - Räkkärimarketin kassa

 

Valitettavasti ilmoittautumiset ovat sitovia. Kurssi on todella antoisa. Saat kerran viikossa kolmen kuukauden ajan sähköpostiisi kirjoitustehtävän, jonka pohjalta uusi suunta työelämällesi rakentuu. Uravalmennukseen erikoistuneet opettajamme lukevat kaikki tekstit läpi ja antavat lopuksi palautteen. Tämä on automaattinen viesti. Ethän vastaa tähän viestiin.

Paula Norosen Tarja Kulho, Räkkärimarketin kassa sijoittuu huumorikirjojen osastolle. Kirjan luettuani mietin, että tämä Tarjan tarina olisi varmasti parempi kuunnella äänikirjana, sillä päähenkilö on sen verran erikoinen ja suorapuheinen korsolaisasukas, että suupielet vetivät pakostakin ylöspäin, ja jopa nauroin ääneen parhaimmissa kohdissa. Luulenpa, että Tarja Kulho menestyisi hyvin standup-koomikkona. 

Tarja miettii kirjassa itseään, perhettään, työtään, työkavereitaan, asiakkaitaan ja lähiympäristöään, huumoria unohtamatta, tarkalla kirjoitustyylillä, sillä hän ilmoittautui yömyöhään vahingossa ja pikkuviineissään "Uusi suunta työelämälle"-kirjoituskurssille.

Seitsemäs tehtävä: Kaikki mokaavat työssään, mutta sen myöntäminen voi olla voimavara ja alku uudelle kehityssuunnalle. Mitä virheitä olet työssäsi tehnyt ja millainen niiden käsittelyprosessi oli? Mitä työssäsi tapahtunutta kadut? Pohdi näitä kysymyksiä.

Vantaan harrasteopiston kirjoituskurssilla oli tosi hyviä tehtäviä. Niitä olisi hyvä itsekin miettiä ja aloin vähän miettiäkin. Tarjan mielikuvitus lähti laukkaamaan kysymysten ulkopuolelle, mutta hyvin hän kokosi tehtävien lopussa mietteensä kysymyksestä, johon olisi voinut vastata aika lyhyestikin muutamalla sanalla, mutta kirjoittamisen hauskuus ja luovuus ottivat vallan.

Paula Noronen on kirjoittanut Tarjalle jo jatkokirjan Tarja Kulho, Lomalle lompsis. Olen vähän viisaampi ja kuuntelen siitä äänikirjaversion yhdessä mieheni kanssa. Uskon, että hänkin tykkää Tarjasta ja jäisi varmasti puhumaan hänen kanssaan räkkärimarketin kassalla.

Terse

Paula Norosen Tarja Kulho, Räkkärimarketin kassa on oikea hyväntuulen kirja, joka hassuttelee ja ilakoi arkipäivän ajatuksille ja sattumuksille.

Paula Noronen, Tarja Kulho, Räkkärimarketin kassa

Tammi 2020

s. 166

Huumorikirja

torstai 26. elokuuta 2021

Ragnar Jónasson: Pimeys

 

Tuntui kuin hänet olisi viskattu häpeällisesti syrjään, eikä hänen vuosikymmenten mittaisella työurallaan yhtäkkiä ollut enää mitään merkitystä.

Islantilaisen Ragnar Jónassonin dekkari Pimeys aloitti uuden kirjasarjan, jonka pääosassa oli 64v. rikosetsivä Hulda Hermannsdóttir. Hulda oli jäämässä samana vuonna eläkkeelle, kun yllättäen kuuli esimieheltään olevansa töissä viimeisiä päiviään. Eläkkeelle jääminen ei oikein napannut tätä sinnikästä tutkijaa, joka oli ollut melkein koko ajan ainoa nainen miehisessä työympäristössä, ja hän sai luvan tutkia vielä yhtä ainokaista tutkimusta. Tutkimuksessa hän pääsi pitkälle, mutta kirjan nimen mukaisesti tutkimukselle kävi niin kuin kävi.

Kyseessä oli ratkaisematon kuolemantapaus, joka sellaisena myös pysyisi, ellei uusia todisteita ilmaantuisi. Ehkä siinä saattoi piillä onni onnettomuudessa, ehkä se kätki sisäänsä mahdollisuuksia.

Hulda päätti siis viimeisinä työpäivinään tutkia rantavedestä kuolleena löytyneen venäläisnaisen tapausta.  Tutkimus pitikin Huldan kiireisenä ja poissa työpaikalta, mutta siitä huolimatta hän ehti suututtaa työkaverinsa ja pomokin raastoi hiuksiaan Huldan niin sanottujen edesottamusten takia. Tarinassa oli todella outo työyhteisö, jossa sosiaalinen vuorovaikutus oli todella kurjan kuuloista.

Oli henkeäsalpaavan kaunista. Ja niin levollista, hän ajatteli. He eivät olleet ajaneet kovinkaan pitkälle, ja silti vaikutti siltä kuin he olisivat olleet ainoat ihmiset koko maailmassa. Tähän maisemaan olisi hätkähdyttävän helppo kadota.

Hulda ehti muutamassa päivässä miettiä elämänsä kipukohtia, perhettään, jonka oli menettänyt ja työpaikkaansa, josta oli melkein irtisanottu, ja työkavereiden puheetkin olivat mitä olivat, hyvin ikäviä.

Teoksesta nousee esille vanhenevan työntekijän kokemukset viimeisistä työajoistaan. Riippuu tietysti työpaikasta ja sen ilmapiiristä sekä johdosta, miten työpaikalla viihdytään, sillä se on jopa työturvallisuuteen liittyvä asia. Jos yksikin työntekijä voi huonosti työpaikan vuoksi, työpaikalla on jotain vinksallaan. 

Suomessa vanhenevia työntekijöitä ei arvosteta! Työtehtävät muuttuvat eläke-ikää lähestyttäessä vaatimattomimmiksi ja niitä karsitaan, palkkoja pienennetään, vihjaillaan eläkkeellelähdöstä, jopa irtisanotaan. Työhakemuksiin ei vastata ja työpaikat menevät ennemmin nuorille ja kokemattomille kuin työnsä osaaville ja runsaasti työkokemusta omaaville ns. yli-ikäisille eläkkeelle joutaville vanhuksille.

Sitten lapiointi alkoi taas. Ja linnut lauloivat. Niille pimeys ei ollut pimeyttä.

Ragnar Jónassonin Pimeys kertoi islantilaisen rikosetsivän viimeisistä työpäivistä ennen eläkepäiviä. The Sunday Timesia lainatakseni sanon, että kirjasarjan päähenkilö on jännityskirjallisuuden suuria traagisia sankarittaria. 

Ragnar Jónasson, Pimeys

suom. Vilja-Tuulia Huotarinen

Tammi 2021

s. 238

Dimma 2015 

Dekkari

Hulda-sarja 1  

tiistai 24. elokuuta 2021

VÄRIKÄS KIRJASYKSY 2021

 

Elokuun kääntyessä syksyyn on tullut aika katsella syksyn uusien kirjojen tarjontaa. Kirjavalikoimat monipuolistuvat selkeästi kohti syksyä, isänpäivää ja joulun markkinoita, jolloin uskon monen toivovan itselleen tiettyä kirjalahjaa, mutta sitä ennen kannattaa tutustua tarkemmin kirjavalikoimiin.

Tykkään lukea sellaisten kirjailijoiden kirjoja, joiden kirjoja olen lukenut aiemminkin. Tartun kyllä reippaasti uusiinkin tuttavuuksiin ja kirjoihin, joista esim. blogikaverit ovat vinkanneet. Historia, jännitys ja luonto jaksavat viehättää minua kirjojen tarinoissa. Kun niihin lisätään kiinnostavia henkilöhahmoja ja mukaansatempaavia juonenkäänteitä, on lukunautinto taattu.

Tässä tulevat uudet kirjat, jotka aion lukea vielä tänä syksynä:

 

Kotimaiset romaanit:

 

Markus Järvikallas: Sano jotain kaunista

Viime vuonna julkaistiin kirjailijan esikoisnovellikirja, jota en ole vielä lukenut. Sano jotain kaunista koskettaa jo kirjan nimellä, joten odotan kovasti tämän novellikirjan lukemista.

Roope Lipasti: Mikaelin kirja

Tykkään todella paljon historiallisista kirjoista. Lipastin kirja kulkee kauas menneisyyteen, 1500-luvulle, ja kertoo tietysti suomen kielen isästä Mikael Agricolasta. Olen lukenut aiemmin teokset Rajanaapuri ja Viikinkisolmu.

Anja Snellman: Kaikki minun isäni

Kauranen/Snellman-kirjojen fanille uusi kirja on aina luettavien kirjojen listalla, ja luen kirjan aina mielelläni. Snellman kirjoittaa uudessa kirjassaan miessukupolvien taakoista, jotka siirtyvät isiltä pojille. Suosittelen mm. teoksia Sonja O kävi täällä ja Parvejumalat.

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän

Komppaan edellistä kirjaa, myös Kallion kirjat luen hyvin mielelläni. Tämän kirjan aiheena on suomalaisnaisen ja neuvostovangin kielletty rakkaus. Mieleeni on jäänyt varsinkin Kallion kirjoittama Yön kantajat, jossa päähenkilö joutui Seilin saarelle eristyksiin.

Taina Latvala: Torinon enkeli

Latvalan teokset tuovat aina mieleeni Alice Munron teokset. Niistä löytyy samaa ilmavuutta ja kauneutta, joten uusin kirja on tietysti varauslistalla. Kirjassa kuljemme ihanassa Italiassa. Blogista löytyy mm. Venetsialaiset ja Ennen kuin kaikki muuttuu.


Rosa Liksom: Väylä

Liksomin uusin teos sijoittuu Lappiin ja vuoteen 1944, kun ihmiset pakenivat sotaa ja joutuivat jättämään kotinsa vihollisen sotatantereeksi. Tätä teosta odotan kiinnostuneena, sillä viime vuonna luin Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa, joka myös kertoi Lapin sodasta ja samasta vuodesta. Blogista löytyy teokset Everstinna, Hytti nro 6 ja Väliaikainen.

Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä

Heidi Könkään kirjat ovat mahtavia, sillä ne sijoittuvat menneisyyteen. Olen lukenut kirjailijalta teokset Jokin sinusta, Hertan, Mirjamin ja Dora, Doran. Siivet kantapäissä kertoo poikkeuksellisesta naisesta, joka valitsi taiteen ja miehet - ei avioliittoa eikä lapsia.

Emma Puikkonen: Musta peili

Kirja kertoo kolmesta eri naisesta, joista yksi eli 1860-luvulla, yksi 1970-luvulla ja yksi vuonna 2028. Heidän tarinoihinsa kietoutuu öljy tavalla tai toisella. Olen aiemmin lukenut Puikkosen teoksen Lupaus.

Johanna Venho: Syyskirja

Voi että minä odotan kovasti tätä kirjaa Tove Janssonista. Venholta olen lukenut aiemmin teokset Ensimmäinen nainen ja Syntysanat.

Jenna Kostet: Margaretan synti

Margaretan synnissä eletään 1600-luvun Turussa. Margareta on tyrmässä syytettynä miehensä murhasta. Kirja pohjautuu Margareta Kittin oikeudenpäiväkirjoista löytyneeseen tarinaan. Kirjailija on uusi tuttavuus.

 

Käännöskirjat:


Quynh Tran: Varjo ja viileys

Pietarsaaressa varttuneen Tranin esikoiskirja kertoo rakkaudesta, hullaantumisesta ja siitä mitä tarkoittaa kuulua perheeseen. 

Kim Thúy: Em - Rakasta

Kirja kertoo Vietnamin sodan syttymisestä ja tytöstä, joka oli nuori sodan syttyessä. Kim Thúyn koskettavat teokset Ru ja Vi  valloittivat sydämeni ja jäivät sinne.

Yoko Ogawa: Muistipoliisi

Tämä jännittävä dystopia kertoo ajasta, jolloin muistaminen on kielletty. Kirjailija on uusi tuttavuus.

Alexandra Andrews: Kuka on Maud Dixon?

Tämä valeidentiteetti kutkuttaa uteliaisuuttani, assistentista kuuluisaksi kirjailijaksi (sen kuuluisan kirjailijan katoamisen jälkeen). Mitä oikein tapahtui? Kirjailija on uusi tuttavuus.

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Mielenkiintoinen lähitulevaisuuteen sijoittuva teos, jossa on keinotekoinen nuorten ystävä Klara, joka auttaa ja tukee vaikeissa tilanteissa.


Dekkarit ja jännityskirjat:


Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

1700-luvun vanha apteekki Lontoossa ja nykyaika risteävät tässä tarinassa. Uusi kirjailijatuttavuus.

Abigail Dean: Tyttö A

Tyttö A:lla on kammottava lapsuus, josta hän pääsi pakenemaan pois. Kauhuvanhempiensa kuoleman jälkeen hänen on palattava kotitaloonsa ja kohdattava sisaruksensa. Kirja perustuu tosielämään ja siitä on tekeillä tv-sarja. Uusi kirjailijatuttavuus.

Tove Alsterdal: Juurakko

Tämä rikoskirja voitti tämän vuoden Lasiavain-jännityskirjapalkinnon. Murrosikäinen poika joutui pakkohoitoon nuoren tytön raiskauksesta ja murhasta. Palattuaan kotitalolle yli 20 vuoden jälkeen, hän löysi kuolleen isänsä, ja jälleen ajojahti oli valmis. Syyllinen kenties löytyy jostakin muualta, arvaan ma. En ole ennen lukenut kirjailijan teoksia.

Max Seeck: Kauna

Seeckin Helsinkiin sijoittuva Jessica Niemi-dekkarisarja on valloittanut maailmaa. Kolmannessa osassa, Kaunassa, tarina sijoittuu yritysmaailmaan, ja liippaa läheltä päähenkilö Jessican omaa elämää. Teemoina katkeruus, kateus ja parantumattomat haavat. Blogista löytyvät sarjan kaksi ensimmäistä osaa Pahan verkko ja Uskollinen lukija.


Toivon sinulle mukavia ja tunnelmallisia lukuhetkiä syksyn pimeneviin päiviin ja iltoihin.💚💛💜

Kiinnostaako sinua jokin näistä kirjoista? 

Otan vastaan myös uusia kirjavinkkejä 📚


sunnuntai 22. elokuuta 2021

Kerttu Kotakorpi: Suomen luonto 2100 - Tutkimusretki tulevaisuuteen

 

Suomen ilmasto tai luonto ei muutu 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan aikana täysin toiseksi. Muutoksia on paljon, mutta pääpiirteissään vuodenajat ja sääilmiöt ovat tuttuja ja ainakin jossain määrin entisen kaltaisia. Säätiloissa ja niiden vaihtelussa on tunnistettavia piirteitä, vaikka ääripäät ovat korostuneet ja monessa kohdassa mittakaava suurentunut. Ilmasto on muuttunut. Muutos näkyy selvästi luonnossa.

Kerttu Kotakorven tietoteos Suomen luonto 2100 pureutuu siihen, minkälainen ilmasto ja luonto tuon ajan ihmisillä on edessään. Kotakorpi ei ole kirjoittanut fiktiota, vaan hänen ajatuksensa perustuvat kansainvälisen ilmastopaneelin hyväksymiin tutkimuksiin, joiden perusteella on tehty Suomen olojen vaikutusarviot. Kyseisiä vaikutusarvioita ovat tehneet Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus. Lisätietoa kirjoittaja on hankkinut tieteellisistä artikkeleista, kirjoista ja verkkosivustoilta.

Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät ole kokonaisuudessaan katastrofaalisia, vaikka sään aiheuttamat häiriöt meilläkin lisääntyvät. Näkyviä ja tuntuvia muutoksia on koko vuoden kierrossa, mutta eniten muuttuvat talvet.

Vaikka Kotakorven mukaan ilmastonmuutokset eivät ole suinkaan katastrofaalisia, niin yhteen laskettuna kaikkien muiden muutosten kanssa se on katastrofaalinen, ja ihmisten tulisi herätä heti ilmaston lämpenemiseen, eikä siirtää ilmaston vaatimia muutostekoja tulevaisuuteen.

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa siihen, että vuoteen 2100 mennessä eläimiä kuolee yhä enenevissä määrin sukupuuttoon, samoin lintuja ja hyönteisiä, perhosia ja muita lentäviä ötököitä. Vesistöjen lämpenemisen myötä niissä asuvat kalat, ravut, korallit ja eläimet sekä kasvit kärsivät ja kuolevat. Toisaalta Suomeen on muuttanut tulevaisuudessa eläimiä ja lintuja sekä tuhohyönteisiä kuumemmista maista, joissa niille on jo liian kuuma elää.

Tulipalojen ja myrskyjen sekä tulvien määrä on lisääntynyt vuoteen 2100 mennessä Suomessa. Nämä yhdessä ja erikseen kuluttavat luonnon pintamateriaalia ja ravinteita pois sekä muuttavat luontoa ja vanhaa tuttua maisemaa. Tulipalot, tulvat ja myrskyt kuluttavat tulevaisuudessa myös infrastruktuuria ihan eri tavalla kuin tänä päivänä.

Vuonna 2100 Etelä-Suomen ilmasto on muuttanut Etelä-Lappiin. Se tarkoittaa sitä, että pahimmillaan Etelä-Lapin talvet muistuttavat nykyisiä Turun seudun talvia ilman lumipeitettä tai lumi vain käväisee maassa vähän aikaa. Joka talvi ei edes tule lunta. Tilalle tulee monta kuukautta kestävä vesisade, joka jäätyy öisin.

Suuri katastrofi kohtaa elämää maapallolla sellaisena kuin sen tunnemme. Emme voi tarkalleen tietää, mitä eri ekosysteemeille tapahtuu, mutta sen tiedämme, että ne ovat vaarassa ja tulevat väistämättä muuttumaan.

Ihmiset voivat ajatella hyvin lyhytnäköisesti, että eivät elä vuonna 2100, joten sen vuoksi ei tarvitsekaan tehdä mitään luonnon hyväksi. Nyt on kuitenkin vielä aikaa toimia luonnon hyväksi, ettei luonto muutu vielä pahemmaksi kuin mitä se on tämän tärkeän ja puhuttelevan tietokirjan tekstissä. Me olemme viettäneet viimeiset kesät kuumissa tunnelmissa. Jokainen kesä on ollut kuumempi ja kuivempi. Tämä on alkusoittoa tulevaisuuden luonnolle, joka voi olla jopa paljon pahempi.

Kerttu Kotakorpi kirjoitti tietokirjan Suomen luonto 2100 - Tutkimusretki tulevaisuuteen, joka herättelee, puhuttelee ja on koskettava näköala tulevaisuuden Suomeen.

Mitä sinä olet valmis tekemään nykyisen ja tulevaisuuden ilmaston ja luonnon puolesta?

 

Kerttu Kotakorpi, Suomen luonto 2100 - Tutkimusretki tulevaisuuteen *****

Bazar 2021

s. 250

Tietokirja

perjantai 20. elokuuta 2021

Tommi Laiho: Uhanalaiset

 

Aulan ovi heilahtaa sisäänpäin, mutta mitään ei näy ennen kuin lattiaa pitkin esiin hivuttautuvat hennot sormet. Käsi on veressä. Kättä seuraa ääni. Se on huutoa, eläimellistä kidutetun olion epätoivoa.

Tommi Laihon esikoisdekkari Uhanalaiset alkoi todella repäisevästi. Nuori poika konttasi sisään päivystykseen. Hän oli todella huonossa kunnossa. Poika oli yrittänyt itsemurhaa. Poikaa puhutellut psykiatri nimeltään Amina oli sitä mieltä, että jokin pojan kertomuksessa oli niin väärin, että se vaati paikalle poliisin, joten Amina pyysi paikalle hyvän ystävänsä rikostutkija Karita Haapakorven.

Ovi aukeaa sisäänpäin. Se suljetaan saman tien. Huoneessa on pimeä, eikä sisääntulija laita valoa päälle. Näin nuori mies ainakin olettaa, sillä silmien edessä olevan siteen takaa ei näe kuin pimeää, hieman himmeää valoa sekä niiden välissä olevan liikkeen varjon. Kädet on sidottu tuolin selän taakse. Suun ympärillä on moninkertainen teippi.

Karitan mies oli kuollut muutama vuosi sitten. Heillä oli nuori poika, Viljami, joka oli muuttanut pois, eikä halunnut tietää poliisiäidistään mitään. Sekä miehen kuolema, että huoli omasta pojasta pahensivat Karitan omaa henkistä vointia kirjan juonikuvioissa. Siitä huolimatta hänen hoksottimensa toimivat hyvin. Karita huomasi heti sairaalassa nuoren pojan kertomuksesta rikoksen, joka vaati perusteellista tutkimista. Karitan intuitio johti kohti ikävien rikosten sarjaa.

Miestä itkettää. Hän yrittää huutaa: mitä helvettiä! Miksi kidutat mua! 

Uhanalaiset dekkarista nousi esille  kirjan hahmojen mielenterveysongelmat. Sekä Karita että Amina olivat kärsineet omilla tahoillaan. Lisäksi tilastotieteilijä Juha, joka teki poliisille konsulttitöitä, kärsi omista mielenterveysongelmistaan. Ihminen on monen kokonaisuuden summa, eikä kukaan voi tietää etukäteen siitä, sairastuuko kenties johonkin fyysiseen tai psyykkiseen sairauteen. Kirjan tarina taustoitti myös kirjan pahista, joka esiintyi välillä tri Jekyllinä ja välillä tri Hydena.

Tommi Laihon Uhanalaiset vei mukanaan tummien rikosten poluille. 

Tommi Laiho, Uhanalaiset

Myllylahti 2021

s. 358

Dekkari 

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Anne Muhonen: Älä unohda minua

 

Anne Muhosen sarjakuvaromaani Älä unohda minua puhuttelee jo kansikuvallaan, sillä siinä on nuori yläasteikäinen Eero, joka kurkistaa epäluuloisesti muita ihmisiä pitkän otsatukkansa takaa. Kuvan taustalla on runsaasti kukkia, joten lukija voi arvata, että kukat liittyvät jollakin tavalla tarinaan.

Kirjan päähenkilönä toimi Hilla. Hillan taustalta löytyi surullinen nuoruusiän trauma, jota hän joutui käymään läpi kirjan tarinassa. Trauma oli johtanut pitkäaikaisiin mielenterveysongelmiin. Lopulta Hilla löysi parannuskeinon ongelmiinsa, ja eli nykyisin yksinäistä elämää, johon työ kukkakaupassa ja erilaiset asiakkaat toivat mukavaa vaihtelua. Sitten eräs mies menneisyydestä soitti ja pyysi palvelusta.

Kari... En ole kuullut sinusta vuosiin, ja nyt kun soitat, pyydät heti palvelusta. Noin vain?

Niinpä Hilla lupasi Karille, että Eero voisi aloittaa TET-harjoittelunsa kukkakaupassa. Eero käyttäytyi kukkakaupassa, kuten murrosikäiset käyttäytyvät, myöhästeli ja lähti kavereiden mukaan, kun he tulivat hakemaan, mutta muutaman päivän päästä työt alkoivat sujumaan, ja Hillakin sopeutui muuten mukavan Eeron seuraan.

Vois olla helpompaa, jos se edes joskus soittais ja käskis himaan. Olis joku syy lähtee, kun ei muuten kehtaa.

Älä unohda minua on hyvin ajankohtainen sarjakuvaromaani nuorten elämästä, sillä kirjan ikävästä tapahtumasta saa lukea nykyisin jatkuvasti uutisista, nuorten välienselvittelystä. Lue enemmän tapahtumasta tämän puhuttelevan kirjan sivuilta. Kirja pureutuu nykynuorten elämään, mutta siinä on myös Hillan nuoruuskuvauksia, joista molemmista löytyy paljon samaa. Kirja on monivärinen ja kauniisti kuvitettu.

 

Anne Muhonen, Älä unohda minua

Kuvitus Anne Muhonen

Avain 2021

s. 70

Sarjakuvaromaani

Nuortenkirja 

maanantai 16. elokuuta 2021

Clare Mackintosh: Panttivanki

 

Ajattelin katsetta, jonka olin nähnyt heidän vaihtavan; ajattelin myös Katyan punareunaisia silmiä ja hiljaista varoitusta. Et ansaitse tällaista paskaa.

Walesissa asuvan kirjailijan Clare Mackintoshin psykologinen trilleri Panttivanki imaisi minut koukuttavilla juonenkäänteillään tiukkaan puristukseen kuin suuri mustekala. Suorastaan hengästyin, kun luin kirjailijan kuvaileman lentokonekaappauksen, ja olin helpottunut siitä, että en itse ole joutunut kyseisenlaiseen klaustrofobiseen tilanteeseen. Kirjan päähenkilö Mina, joka oli lentoemäntä, joutui todella ikävään välikäteen, kun hänen lapsensa oli kaappajien vankina. Kaappaajat kiristivät siis Minaa avustamaan heitä lentomatkalla.

Seuraavia ohjeita noudattamalla pelastat tyttäresi hengen.

Lentokoneessa kuoli eräs matkustaja, ja tarkistaessaan miehen tietoja, Mina löysi häneltä tyttärensä valokuvan, joka oli otettu sinä aamuna. Mina myös epäili miehen tulleen murhatuksi. Tapahtuman jälkeen Mina sai kirjeen, jossa oli kaappajien ohjeet, mitä hänen pitää tehdä. Mina valitsi tyttärensä hengen, vaikka lennolla Lontoosta Sydneyhin oli monta sataa henkeä. Kaappaajat luottivat äidin valitsevan aina oman lapsensa hengen.

Luulin, että kuolemme kaikki yhtä aikaa - yksi kammottava mutta armollisen nopea räjähdys, joka lennättäisi metallinpaloja ja ruumiinkappaleita tuhansien metrien päähän - mutta ehkä olin väärässä. Ehkä me kuolemme yksi kerrallaan. Ehkä tuo mies oli vasta ensimmäinen uhri. 

Kirjan kertojina toimivat Mina, hänen miehensä Adam ja muutama matkustaja. Lukijat ovat tottuneet siihen, että Mackintoshin tarinoissa tapahtuu todella yllättäviä käänteitä, jolloin juoni muuttuu täysin erilaiseksi. Näin tapahtui myös Panttivangissa. Kaappauksen alussa lukija saa miettiä yhdessä Minan kanssa, kuka matkustajista kuuluu kaappaajiin. Matkan loppupuolella sain jännittää myös Minan perheen puolesta.

Mikä sitten oli kaappauksen takana? Takana ei ollut suinkaan rahan tai vallan ahnehtiminen. Kaappauksella haluttiin kuitenkin nopeuttaa tiettyä yhteiskunnallista toimintaa. Kaappauksen takana oleva henkilö halusi pysyä loppuun asti tuntemattomana ja syrjässä, mutta lopulta hän teki toiminnassaan erehdyksen ja jäi kiinni. Hyytävän jännittävää lentomatkaa kaikille lukijoille.

Clare Mackintoshin Panttivanki oli mitä jännittävin lentomatkatrilleri  pitkään aikaan. Selvästi kirjailijan paras teos.

Clare Mackintos, Panttivanki *****

suom. Marja Luoma

Gummerus 2021

s. 411

Hostage 2021

Psykologinen trilleri

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Clare Mackintosh: Minä näen sinut

Clare Mackintosh: Anna minun olla

Clare Mackintosh: Lopun jälkeen 

perjantai 13. elokuuta 2021

Anneli Kanto: Rottien pyhimys

 

Kolme miestä kammerteli mäkeä ylös ja vaivalloista näytti olevan kun heillä oli matkassaan paljon kummallista tavaraa. Nämä lienevät niitä jotka on otettu kirkkoa kaunistamaan vaikka en tiedä millä tavalla se tapahtuu enkä viitsi kysyä kun ei minulle kuitenkaan vastattaisi.

Anneli Kannon mielenkiintoinen historiallinen teos Rottien pyhimys kertoi tarinan 1500-luvun alkupuolelta, kun vasta rakennettun kirkon sisäseiniä saapui maalaamaan tukholmalainen kolmimiehinen ryhmä. Neljäs ryhmän jäsenistä oli sairastunut, eikä hän saapunut paikalle ollenkaan, joten ryhmässä oli vajausta jo alunperinkin. Sitten onnettomien tapahtumien jälkeen ryhmän koko väheni vielä yhdellä jäsenellä.

Saattaa olla, että tämä ei ole hyvä ajatus mutta linnanherra rouvansa kanssa toivoo, että ottaisitte tytön työhön. Jos ei onnistu, lähteköön tiehensä. Hän on yksinkertainen sielu mutta käsistään näppärä ja osaa piirrellä koristekuvioita savivateihin. 

Nuori Pelliina otettiin lopulta kaksimiehiseksi typistyneen maalariryhmän jäseneksi. Pelliina oli orpo, jonka tiilimestari oli kasvattanut ja opettanut hänelle tiilenteon ja savityöt, joilla Pelliina elätti itsensä. Tiilimestari oli opettanut myös ruotsinkielentaidon, joten Pelliina ymmärsi seinämaalareiden puheet, ja pian hän jutteli itsekin sujuvasti ruotsia miesten kanssa, varsinkin nuoremman Martinuksen kanssa. Vanhempi Andreas oli hiljainen ja äreä, ja Pelliina arasteli häntä ainakin alussa.

Iltaisin kun Martinus kiskoi peitteen korvilleen nukahtaakseen ansaittuun uneen, hänen mieleensä tunkeutuivat Pelliinan hohtavat silmät, jotka killittivät maalaria sileän otsan ja leveiden kulmakarvojen alta. Nuoren tytön innostunut ja ihaileva katse kiehtoi ja hiveli.

Pelliina sai tehdä alussa sapluunalla kukkia, köynnöksiä ja lehtiä, mutta eipä aikaakaan, kun hän pääsi tekemään myös piirroshahmoja seinille ja jopa värittämään niitä, sillä molemmat seinämaalarit huomasivat melkein heti, miten taiteellisesti lahjakas Pelliina oli, vaikka he alkuun olivat vastustaneet kovasti naisen mukaantuloa.

Pelliinan ja Martinuksen välillä kihisi ja kipunoi, joten eipä aikaakaan, kun Martinus alkoi viettää yönsä hänen luonaan. Martinuksella ei kuitenkaan ollut aivan puhtaat jauhot pussissaan, ja hän päätyi ilmiantamaan Pelliinan ikävästä rikoksesta, tosin kidutettuna.

Rotat vingahtelivat ja juoksivat ja tulivat rohkeammiksi. Ne haistelivat minua niin että tunsin niiden viiksikarvojen kutituksen ja pienen kuonon viileän kosketuksen.

Anneli Kannon Rottien pyhimys kiehtoi minua tällä 1500-luvun Hattulan kirkon seinämaalareiden tarinalla. Jo kirjan nimi kiinnosti kovasti ja kirjan sivuilta kävi ilmi, kuka oli kyseinen rottien pyhimys. Tarina kietoutui tiiviisti kirkon kuvien ympärille. Oman soppansa tarinaan sekoitti kirkon oma pappi, joka ei ymmärtänyt miksi kirkon kauniit vastakalkitut seinät piti sotkea. 

Gummeruksen sivulla oli Anneli Kannon Youtube-video, jossa hän kulki kyseisen Hattulan kirkon sisällä ja kertoili kirjastaan ja Hattulan kirkon historiasta. Kutkuttavan kiinnostava video näin historiasta kiinnostuneen lukijan näkökulmasta. Suosittelen katsomaan videon, sillä oli kiva nähdä livenä kirjan seinämaalaukset.

Anneli Kannon historiallinen kirja Rottien pyhimys teki tutuksi Hattulan kirkon mielenkiintoiset seinämaalaukset ja niiden lahjakkaat tekijät. Kyllä minä niin tykkäsin tästä tarinasta.

 

Anneli Kanto, Rottien pyhimys *****

Gummerus 2021

s. 402

Historiallinen romaani 

 

Anneli Kanto: Pala palalta pois 

keskiviikko 11. elokuuta 2021

Harriet Tyce: Kaikki valheesi

 

Tämä on niin väärin. Huomaan olevani todella vihainen: Andrew´lle hänen kusipäisyydestään; hylkäämisestä ja raivosta, jotka ovat ajaneet minut Atlantin yli takaisin äidin kouriin ja romahtamaisillaan olevaan taloon.

Lontoossa asuvan Harriet Tycen psykologinen jännityskirja Kaikki valheesi kertoi Sadien ja Robinin muutosta Lontooseen. He muuttivat Sadien entiseen kotitaloon, ja Robin aloitti kuudennen luokkansa Sadien entisessä tyttöjen yksityiskoulussa. Takana oli riitaisa ero. Mies oli käskenyt heitä häipymään silmistään.

Näen taas painajaista. Siitä ei oikein saa otetta: jonkinlainen nimetön, hahmoton kauhu leijuu ylläni ja sumentaa näkökenttäni. Herään peloissani, luomet raskaina.

Sadie vihasi entistä kouluaan ja nyt hänen tyttärensä joutui käymään samaa koulua. Eikä siinä kaikki, vaan Sadie haki entiseen työpaikkaansa, eikä vastaanotto ollut suopea. Onneksi hänen ystävänsä auttoi työpaikan saamisessa, ja Sadie aloitti oikeudenkäyntiavustajan työt. Työ ja lapsen hoitaminen oli ongelmallista, mutta pikku hiljaa sekin alkoi sujua.

Kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.

Olen melkein perillä. Vielä muutama askel. Sitten löydän hänet.

Harriet Tycen psykologinen trilleri pureutui englantilaiseen yksityiskoulukulttuuriin ja koulun sisäiseen luokkajakoon. Jo yksityiskouluun ilmoittautuminen tuli tapahtua vuosia aiemmin. Yläkouluun ja lukioon pääseminen vaati menestymistä alaluokkien kokeissa. Oppilaiden koulumenestys kiristi sekä vanhempien että oppilaiden väliä. Robin oli uusi oppilas, eikä häntä hyväksytty muiden joukkoon. Pahinta oli, että hän oli selvästi luokan paras oppilas.

Harriet Tycen Kaikki valheesi pureutui tiukalla kädellä vihamieliseen koulumaailmaan.

Harriet Tyce, Kaikki valheesi

suom. Oona Nyström

Otava 2021

s. 394

The Lies You Told 2020

Psykologinen jännityskirja

Harriet Tyce: Veriappelsiini

maanantai 9. elokuuta 2021

Anu Ojala: Jääsilkkitie

 

Sade putosi yhä raskaampana ja tiheämpänä, joka paikkaan tunkeutuvana, tappoi ohutta lumenpintaa. Ja siellä, merenselällä, hiekkapohjaa pitkälle jo kahlannut äiti seisoi keskellä vesipuuroa, oli kuin imeytynyt osaksi sitä.

Anu Ojalan esikoisdekkarin Jääsilkkitien alku kertoi Ronjan ja hänen äitinsä vaikeasta yhteiselämästä, sillä äidin muistisairaus oli pahentunut. Ronja halusi siitä huolimatta pitää äitinsä kotona. Äidin hoitamiseen ei vain meinannut löytyä aikaa, sillä Tornion ja Haaparannan seuduilla levisi uusi tappava huume, joka aiheutti kovasti kiireitä Lapin poliisille, jossa Ronja oli töissä.

Jaksa. Tämä loppuu vielä, joskus. Kokonaan. Kipu alkoi levitä tylppänä, tykyttävänä aaltona kasvoihin.

Ronjan lisäksi tarinan toisena kertojana toimi Kristian, jonka kotielämä oli kuin kauhujen galleriasta, josta olisi pitänyt päästä eroon mahdollisimman pian, mutta joka vaikutti vain pahenevan koko ajan. Mustasukkaisuusdraamaa, johon liittyi ikäviä pahoinpitelyjä. Siksi tilaisuuden tullen Kristian hairahtui rikollisuuden poluille, vaikka lukijana tietysti toivoin, että niin ei tapahtuisi. Kristian vaikutti todella luotettavalta ja hyvältä tyypiltä.

Jos olen päätä lyhyempi, muista viinat!

Kristianin lisäksi moni muukin kiinnostui helposti saadusta rahasta, mutta armoton murhaaja lahtasi siihen malliin huumepiirejä, että jotakin suurempaa oli selvästi tekeillä. Mutta kuka uskaltaisi avata suunsa ja kertoa vihjeensä?

Jääsilkkitie sijottui kiinnostavasti Lapin poliisin alueelle. Aihepiirinä huumeista johtuvat erilaiset rikokset, pahimmillaan murhat ja tapot, nousivat teoksesta julmina esille. Huumepiirien pieniä lapsiakaan ei unohdettu, vaan rikolliset kohtelivat heitä kurjasti. 

Anu Ojalan Jääsilkkitie on erittäin ajankohtainen toimintadekkari suoraan huumepiireistä.

Anu Ojala, Jääsilkkitie

Like 2021

s. 302

Dekkari

 

perjantai 6. elokuuta 2021

Elisabeth Norebäck: Nadia

 

Terävä rautatanko singahtaa ilman halki ja osuu päähäni. Se kyntää uran vasemman kulmakarvan yläpuolelle ja siitä poskelle, ja tunnen miten lämmin veri virtaa kasvoille. Huudan ja yritän suojautua seuraavalta iskulta.

Ruotsalaisen Elisabeth Norebäckin psykologinen trilleri Nadia alkaa todella jännittävissä merkeissä, sillä kirjan päähenkilö Linda oli hakattu vankilassa todella pahaan kuntoon. Leikkaukset ja kuntoutus kestivät pitkään. Lopulta hänet siirrettiin vankilan sairaalaosastolle, jossa hän tutustui vankilan epäviralliseen johtajaan, Kuningattareen.

Verta lattialla ja seinillä, punaista joka puolella vierasmökkiä. Hoipun kylpyhuoneeseen ja näen peilistä, että ripsiväri on valunut poskille ja hiukset ovat takkuiset. Ja mekko, koko minä, aivan veren peitossa. Kiemurtelen ulos mekosta ja alan hangata.

Vuosia sitten Linda heräsi eräiden mökkijuhlien jälkeen verisenä. Samana päivänä hänet vangittiin mökistä löytyneen uhrin murhasta syytettynä. Lindalla ei ollut asiasta mitään muistikuvaa. Hän alkoi olla varma siitä, että huoneessa oli sittenkin ollut joku muu, joka oli vierittänyt murhan hänen syykseen, ja sen vuoksi Linda istui vankilassa elinkautista tuomiota. Hän halusi selvittää murhan, sillä todistajat olivat selvästi valehdelleet oikeudenkäynnin aikana. 

Muuttuuko elämä yhdessä silmänräpäyksessä iäksi? Vai onko muutos pitkän tapahtumakeetjun tulosta, sekoitus tekemiämme valintoja ja puhtaita yhteensattumia? Ehkä vain sattuma ratkaisee tulevaisuutemme, onnemme tai epäonnemme.

Elisabeth Norebäckin psykologinen trilleri Nadia kertoi pitkän vankilatuomion saaneesta Lindasta, joka oli omasta mielestään syytön, eikä ansainnut murhatuomiota. Kirjasta voit lukea intensiiviset tapahtumat ennen ja jälkeen rikostapahtuman. Mitä Lindalle tapahtui jatkossa, sekin oli oma jännittävä lukunsa, sillä teemana oli ihmismielen syvät psykologiset salaisuudet, joita korostivat klaustrofobinen vankilamiljöö ja kaiken yllä leijuva uhka.


Elisabeth Norebäck, Nadia

suom. Tuula Tuuva-Hietala

Like 2021

s. 287

Nadia 2020

psykologinen trilleri


Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun

 

keskiviikko 4. elokuuta 2021

Riika Ruottinen: Porno sijainen

 

Olen käynyt kolmen vuoden KELAn puoleksi korvaaman psykoterapian ja syönyt kiltisti lääkkeeni, mutta odotusten vastaisesti kuntoutumiseni ei ole lisännyt työhalukkuuttani, vaan kaventanut sitä.

Riika Ruottisen sarjakuvakirja Porno sijainen pureutui työelämän hankaluuksiin ja siihen, mitä ihminen voi kokea olevansa ja tuntevansa työelämässä. Kirjan sivuilta tuli esille etupäässä koulumaailman ihmissuhdeongelmat, mutta myös työn johtamiseen ja henkilöjohtamiseen liittyvät ongelmat. Soppaa hämmentivät myös ylipäätään koulurakennuksia vaivaavat home- ja sisäilmaongelmat, joista johtui kaikenlaista oireilua oppilaille ja opettajille sekä muille koulurakennuksissa oleileville.

Olen melkein ja vähän sairas, määrittelemättömästi osakyvytön ja rajoitteinen. Kevyesti toksiineille altistunut, meluherkkä, selittämättömästi uupunut ja uupuva, sosiaalisesti aika ajoin ahdistuva.

Ensimmäisessä sarjakuvassa työkaveri kertoi Riikalle Puolangan sijaisesta, joka oli vähän varttuneempi rouva, eikä tullut oikein toimeen teinien kanssa. Lopulta sijainen oli pakannut laukkunsa ja tilannut taksin. Sitten hän oli ajanut taksilla ympäri koulua ja näyttänyt koko ajan keskaria. Oli se sekin omanlaisensa palaute sijaistyöstä. Koin sielujen sympatiaa kyseistä sijaista kohtaan, sillä olen itsekin tehnyt vuosikausia opettajien sijaisuuksia, eikä kiitoksen sanaa ole kuulunut mistään.

Syytän sairastelusta itseäni. En ole vain yrittänyt tarpeeksi. Tästedes rouskutan inkivääriä aamupalaksi ja imen lehtikaalipirtelön lounastauolla. Minusta tulee särmä, simpsakka ja super. Tästä hyvästä sallin itselleni dipiksi purkin hasselpähkinämähnää. 

Kirjan näkökulma oli nuoren naishenkilön, joka oli ollut vuosikausia opetusalan pätkätyöläisenä, kuten itse sarjakuvakirjan tekijäkin. Riika Ruottisen sarjakuvakirja Porno sijainen oli hyvin samaistuttava itselleni ja varmasti muillekin opetusalan ammattilaisille. Kirja on tekijälleen omakohtainen, joten hän on piirtänyt omia kokemuksiaan auki hyvin herkästi ja avoimesti.

Minulla on runsaasti kokemusta sisäilmaongelmista, ja niistä johtuvista sairauksista. Voisin sanoa, että minulla on homenenä, joka menee välittömästi tukkoon, jos joudun oleilemaan hometiloissa. Lisäksi nenästä alkaa valua kirkasta nestettä. Muutamassa päivässä tilanne pahenee ja joudun antibiootti- ja kortisonikuurille. 

Tilannehan on nykykouluissa sellainen, että vaikka tiloissa on huomattu sisäilmaongelmia, niin silti niissä joudutaan käymään koulua. Yleensä vain oireilevat siirretään, jos siirretään, käymään koulua muualla. Sijaisille ei juurikaan kerrota sisätilaongelmista, joten en ole voinut välttää homekouluihin menoa, kuten ei sarjakuvakirjan päähenkilökään.

Riika Ruottisen Porno sijainen on erittäin hyvä sarjakuvakirja, joka sisältää paljon asiaa mm. työelämästä, ihmissuhteista, johtamisesta ja siitä kurjasta homeongelmasta.

 

Riika Ruottinen, Porno sijainen

Pokuto 2019

s. 155

Sarjakuvakirja


 

maanantai 2. elokuuta 2021

Anna Jansson: Katoavat jäljet

 

Oli pitkäperjantai. Kevät oli tänä vuonna myöhässä. Järven tummassa vedessä kellui edelleen jäälauttoja.

Ruotsalaisen Anna Janssonin dekkari Katoavat jäljet aloitti uuden rikoskirjasarjan, jonka päähenkilö oli rikoskomisario Kristoffer Bark. Barkin tytär Vera oli kadonnut omista polttareistaan vuosia aiemmin, mutta tutkimus näytti jäävän ratkaisematta. Kun Bark siirrettiin tutkimaan rikoksia, jotka olivat jääneet ratkaisematta, Bark alkoi tutkia kadonneen sairaanhoitajan tapausta kolmen vuoden takaa. Tapaus muistutti samankaltaiselta kuin Veran katoaminen oli ollut.

Ulkona myrsky pauhasi. Puut natisivat ja rasahtelivat. Mieleen hiipi tuttu pelko. Hän yritti hengittää hitaasti ja syvään, rentouttaa itsensä ruumiinosa ruumiinosalta. Yhtäkkiä kuului toisenlainen ääni, ja hän ponnahti istumaan sängyssä suoraksi kuin kynttilä. Hän ei ollut erehtynyt, sillä nyt kuului selvästi, kuinka avainta kierrettiin lukossa.

Bark oli etsinyt tytärtään epätoivoisesti ja nyt hän pystyi samalla tutkimaan tyttärensä katoamista, kun hän tutki kadonnutta sairaanhoitajaa. Tyttären katoaminen oli vaikuttanut hänen mielenterveyteensä ja töissä tuli vaikeuksia, sillä hänestä tehtiin runsaasti valituksia. Veran äiti oli päihderiippuvainen, ja Bark yritti pitää hänestä huolta, mutta se ei aina onnistunut.

Sokaisevan kirkas auringonvalo vangitsi vaalean tukan, joka oli menettänyt kiiltonsa ja näytti levän raidoittamalta sotkuiselta heinätukolta. Lähes rikki hiutuneen juuttisäkin ja kankaanjäänteiden osittain verhoama naisen ruumis oli irvokkaasti turvonnut, iho oli kellanvalkea ja saippuamainen. Silmät olivat kiinni.

Anna Jansson on tullut tutuksi Maria Wern dekkarisarjastaan. Kirjoista on tehty myös tv-sarja, jota on näytetty ahkerasti telkkarissa. Sarjan miljöönä toimi Gotlanti.

Anna Janssonin Katoavat jäljet sijoittui Örebrohon, seudulle, jossa kirjailija itse nykyisin asuu. Rikoskomisario Kristoffer Barkin johdolla syvennyttiin tavallisten ihmisten arkipäiviin, joihin oli pureutunut jännityselementtejä ja ikäviä rikoksia.


Anna Jansson, Katoavat jäljet

suom. Sirkka-Liisa Sjöblom

Gummerus 2021

s. 392

Dotter saknad 2019

Dekkari

 

 

 

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

 

Emme ole saaneet kuulla minkäänlaisista väärinkäytöksistä, mutta se orpokoti, jonne menette... se on erikoinen, mr Baker. Se orpokoti ei ole mikään perinteinen paikka, ja siellä asuvat kuusi lasta eroavat kaikista muista aiemmin tapaamistanne orpolapsista, jotkut vielä enemmän kuin muut. He ovat ongelmatapauksia.

Yhdysvaltalaisen TJ Klunen fantasiaromaani Talo taivaansinisellä merellä kiehtoi mieltäni heti, kun kuulin sen ilmestymisestä suomen kielelle käännettynä. Sadut ja fantasiat ovat aina olleet lempikirjojani. Kirjan päähenkilö oli sosiaalityöntekijä Linus Baker Maagisen Nuorison Huolenpito-Osastolta. Eräänä päivänä hän sai kutsun mennä Äärimmäisen Korkean Johtoportaan puhutteluun. Linus sai johtoportaalta tehtäväkseen käydä taivaansinisen meren saarella sijaitsevalla orpokodilla. Tehtävä oli huippusalainen tarkastuskäynti, josta piti raportoida joka viikko. Tehtävä kestäisi kuukauden ajan.

"Kaikki eivät ole yhtä edistysmielisiä kuin te, mr Baker", nainen sanoi, ja silloin Linus tiesi, että häntä pidettiin pilkkana. "Marsyasin asukkaat eivät pidä meidän kaltaisistamme."

Tämä tuli yllätyksenä Linukselle. "Henkiolennoista?"

Nainen nauroi uudestaan, mutta nyt ääni oli katkeruuden läpitunkema. "Mistään maagisista olennoista, mr Baker."

Linus tiesi, että saarella häntä odottaisi kuusi erikoista lasta, joista hänen pitäisi kirjoittaa viikottainen raportti johtoportaalle. Lisäksi hänen pitäisi raportoida orpokodin johtajasta. Linus kuitenkin yllättyi, kun häntä vastassa junalla oli Ms Chapelwhite, josta johtoporras ei ollut puhunut mitään. Ms Chapelwhite oli suojelushenki ja saarenhenki, joka kertoi Linukselle, että saaren lähistöllä sijaitsevan kylän ihmiset eivät pitäneet saaren asukkaista.

"Me emme pidä vakoojista tässä paikassa", Talia lausui pahaenteisesti. "Viimeisimmästä vakoojasta, joka yritti soluttautua taloomme, ei kuultu enää koskaan." Hän kumartui lähemmäksi ja siristi uhkaavasti silmiään. "Sillä me paistoimme ja söimme hänet päivälliseksi." 

Linus tutustui saaren asukkaisiin pelokkaasti, mutta silti rohkeasti, sillä hän oli tottunut tekemään työnsä säntillisesti. Hänen raporteistaan riippuisi se, jatkaako orpokoti toimintaansa vai ei. Se mihin lapset joutuisivat kodin lopettamisen jälkeen, ei ainakaan ennen ollut kiinnostanut Linusta. Tällä kertaa tilanne oli toinen. Lisäksi orpokodin johtaja sai hänen poskensa punehtumaan ja ihon kihelmöimään. Mutta Linukselle työ oli numero ykkönen, ja huvitukseksi riitti musiikki, ehkäpä toisinaan tanssiminen.

Orpokodin kuusi lasta: maahinen, ihmissylikoira, metsänhenki, traakki, tunnistamaton vihreä otus ja antikristus saivat pian Linuksen tuntemaan olonsa kodikkaaksi ja tarpeelliseksi, mutta takaisinpaluu odotti kuukauden päästä. Mitä sitten tapahtui ja mitä luki Linuksen raportissa? Lue ihmeessä tämä sydämeen sattuvan koskettava tarina ennakkoluuloista, erilaisuudesta ja niiden hyväksymisestä.

TJ Klune, Talo taivaansinisellä merellä *****

suom. Mika Kivimäki

Karisto 2021

s. 443 

The House in the Cerulean Sea 2020 

Fantasiakirja