Sade putosi yhä raskaampana ja tiheämpänä, joka paikkaan tunkeutuvana, tappoi ohutta lumenpintaa. Ja siellä, merenselällä, hiekkapohjaa pitkälle jo kahlannut äiti seisoi keskellä vesipuuroa, oli kuin imeytynyt osaksi sitä.
Anu Ojalan esikoisdekkarin Jääsilkkitien alku kertoi Ronjan ja hänen äitinsä vaikeasta yhteiselämästä, sillä äidin muistisairaus oli pahentunut. Ronja halusi siitä huolimatta pitää äitinsä kotona. Äidin hoitamiseen ei vain meinannut löytyä aikaa, sillä Tornion ja Haaparannan seuduilla levisi uusi tappava huume, joka aiheutti kovasti kiireitä Lapin poliisille, jossa Ronja oli töissä.
Jaksa. Tämä loppuu vielä, joskus. Kokonaan. Kipu alkoi levitä tylppänä, tykyttävänä aaltona kasvoihin.
Ronjan lisäksi tarinan toisena kertojana toimi Kristian, jonka kotielämä oli kuin kauhujen galleriasta, josta olisi pitänyt päästä eroon mahdollisimman pian, mutta joka vaikutti vain pahenevan koko ajan. Mustasukkaisuusdraamaa, johon liittyi ikäviä pahoinpitelyjä. Siksi tilaisuuden tullen Kristian hairahtui rikollisuuden poluille, vaikka lukijana tietysti toivoin, että niin ei tapahtuisi. Kristian vaikutti todella luotettavalta ja hyvältä tyypiltä.
Jos olen päätä lyhyempi, muista viinat!
Kristianin lisäksi moni muukin kiinnostui helposti saadusta rahasta, mutta armoton murhaaja lahtasi siihen malliin huumepiirejä, että jotakin suurempaa oli selvästi tekeillä. Mutta kuka uskaltaisi avata suunsa ja kertoa vihjeensä?
Jääsilkkitie sijottui kiinnostavasti Lapin poliisin alueelle. Aihepiirinä huumeista johtuvat erilaiset rikokset, pahimmillaan murhat ja tapot, nousivat teoksesta julmina esille. Huumepiirien pieniä lapsiakaan ei unohdettu, vaan rikolliset kohtelivat heitä kurjasti.
Anu Ojalan Jääsilkkitie on erittäin ajankohtainen toimintadekkari suoraan huumepiireistä.
Anu Ojala, Jääsilkkitie
Like 2021
s. 302
Dekkari
Luin eilen loppuun, tykkäsin kovasti. Ei turhaa jaarittelua tai tyhjäkäyntiä vaan jännitystä lähes joka sivulla. Vaikeat perheasiat tuli hyvin ja koskettavasti selville, vaikka niitä ei vatvottu sivutolkulla. Tehokasta ja koukuttavaa!
VastaaPoistaSamaa mieltä, kunnon toimintadekkari. Tykkäsin tosi paljon miljööstä ja vuodenajasta.
PoistaOlen ihan dekkariähkyssä, mutta tätä voisi harkita joskus myöhemmin. Lappiin sijoittuvia kirjoja ei tule hirveästi luettua.
VastaaPoistaJääsilkkitie sijoittuu Tornio-Haaparanta-akselille. Ruotsin ja Suomen välinen huumekauppa sijoittuu kirjassa tälle välille. Huumekauppiaat etsivät koko ajan uusia välineitä, miten tuoda maahan huumeita. Tässä kirjassa eräs tapa nousee esille.
PoistaKiitos kirjan esittelystä. Kirjailija ja kirja ovat minulle ihan tuntemattomia, mutta kirja vaikuttaa todella kiinnostavalta ja ajankohtaiselta, joten laitanpa kirjan lukulistalle. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaJääsilkkitie on Anu Ojalan esikoisdekkari. Hän kirjoittaa nuortenkirjoja ja lastenkirjoja.
PoistaJääsilkkitie on todella ajankohtainen dekkari, kun Katiska-oikeudenkäynti huumekauppiaista on pysytellyt julkisuudessa jo pitemmän aikaa.
Huumeet on kurja juttu, meillä suvussa kaksi huumeiden tappamaa nuorta. Jos etukäteen kunnolla tajuaisi mihin huumeet johtavat ei edes kokeilisi niitä.
VastaaPoistaKirja on ilmeisen hyvä 📚 Voi toimia tietoiskunakin.
Olen samaa mieltä Rita, huumeet on kurja juttu varsinkin käyttäjille, mutta käyttäjien läheiset joutuvat myös kärsimään. Läheisten kärsimykset nousevat kirjasta esille ikävinä tapahtumina.
PoistaHyvä toimintadekkari ja plussaa annan miljööstä ja vuodenajasta.
Joko odotat syksyn saapumista ja pimeneviä iltoja? Fiilistelyä kynttilöiden & tunnelmavalojen kanssa? 🤍
VastaaPoistahttps://jasukuvaa.blogspot.com/
Kiitos Jasmin kommentistasi :)
PoistaAsun Turussa ja täällä on jo elokuussa pimeät illat, joten kynttilöiden tuikkeessa on jo kiva viettää koti-iltoja. Tosin haikailen Pohjois-Suomen vaaleita iltoja ja öitä. Tämä kirja kertoi mukavasti Pohjois-Suomesta.