Ilpo Koskela: Oulun linna #lukuviikko

 

Ilpo Koskelan sarjakuvateos Oulun linna on huikean hieno historiallinen katsaus Oulun kaupungin historiaan. Oulu on vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki, joten on todella hienoa, että tällainen historiallinen sarjakuvateos julkaistiin juuri tänä vuonna. Entisenä oululaisena halusin nähdä varsinkin Oulun linnan ja sen vaiheet. Mutta myös myöhemmistä vaiheista oli kiinnostavaa katsella hienosti piirrettyjä kuvia. 

 

 

Kuningas Kaarle IX määräsi vuonna 1605, että Oulun Linnasaareen rakennetaan uusi linna. Luultavasti tämä linna oli jo kolmas linna, mikä rakennettiin tälle paikalle. 

 

 

Yllä olevassa kuvassa näkyy vasemmassa yläkulmassa Kajaanin linna 1600-luvulla. Tohtori ja kirjailija Johannes Messenius oli kirjoittanut pääteoksensa, 14-osaisen Scondia illustratan, joka oli Ruotsin valtakunnan historiateos, ollessaan 20 vuotta vankina Kajaanin linnassa. Sen jälkeen hän saapui vaimonsa ja palvelijoiden kanssa vuonna 1636 Oulun linnaan, jonne hän rakennutti asuntonsa. Hän kuoli samana vuonna ja haudattiin Oulun kirkkoon.

 

 Hieno linna ja upeasti piirretty.

 

 

Oulun linnasta jäi jäljelle vain rauniot, kun salama sytytti linnan palamaan ja ruutikellari pamahti ilmaan.

 

 

Oulussa toimi 1863-1910 merikoulu, joka rakennutti linnan raunioille vuonna 1875 tähtitornin, jota käytettiin observatoriona ja astronomian koulutuspaikkana. Nykyisin tähtitornissa toimii kesäkahvila ja kellarimuseo. Tähtitornin suunnittelija oli Volmar Westling ja kesäkahvila on toiminut tornissa vuodesta 1912 asti. Linnan alue on suojeltu muinaismuistona 1962.

Ilpo Koskelan sarjakuvateos Oulun linna nostaa upeasti esille Oulun historiaa. 

 

Ilpo Koskela, Oulun linna *****

Kuvitus, Ilpo Koskela *****

Tammi 2026

s. 48

Sarjakuvateos

1605-1930

Oulu 

Laurie Gilmore: Kahvila Pumpkin Spice #lukuviikko

 

Jeanie ei ollut nukkunut kolmeen yöhön muutettuaan tätinsä kahvilan yläpuolella olevaan asuntoon. Tai oikeammin oman kahvilansa. Hän oli nyt virallisesti kahvila Pumpkin Spicen uusi omistaja.

Yhdysvaltalaisen Laurie Gilmoren supersuosittu feelgood-kirja Kahvila Pumpkin Spice saapui ilahduttamaan talven keskelle. Kirjan tapahtumat sijoittuivat syksyyn, jolloin Jeanie Ellis oli aloittanut Kahvila Pumpkin Spicen uutena omistajana Dream Harborin pikkukaupungissa. Tosin ennen avaamista hän joutui mysteeristen tapahtumien keskipisteelle, kun joku tai jotkin oudot jutut vaikeuttivat hänen nukkumistaan. Onneksi hän sai apua eräältä komealta maanviljelijältä. He pitivät yhdessä mm. kummitusten jahtiyön. Tietysti ilmassa oli romantiikkaa.

Kun heidän katseensa kohtasivat, Loganin silmät rävähtivät auki yllätyksestä. Hän tutki hullunkurista näkyä edessään: Jeanie upouusissa revityissä farkuissaan, hiukset edelleen kiinni työpäivän jäljiltä, istumassa keskellä kanaparvea. Yksi niistä saattoi parhaillaan juoda hänen teekupistaan.

Sekä Loganilla että Jeaniella oli halu edetä hitaasti suhteessa, ja siten, että kukaan ei tietäisi siitä mitään. No sehän ei onnistunut alkuunkaan, ja tunteet leiskuivat laidasta laitaan. Pidettiin mykkäkoulua ja oltiin erossa, mutta minkäs sille voi, kun ihastuu ja rakastuu ja haluaa olla lähekkäin.

Ehkä sitä täydellistä pikkukaupunkielämää, josta hän oli unelmoinut, ei ollut olemassa, mutta se elämä, jonka hän oli löytänyt, pääsi kyllä aika pirun lähelle.

Laurie Gilmoren teos Kahvila Pumpkin Spice on oikea hyväntuulen kirja. Kirjan tyyliin kuului ihastuminen ja rakastuminen ja kaikenlaiset ongelmat onnen tiellä. Kirjan loppupuolen sänkykamarihommat olisivat kaivanneet vähän enemmän salaisuuksia, eikä niin tarkkaa selostusta, mutta suoritin sivujen hyppelyn nopsaan tahtiin, joten osa touhuista säilyi salaisuuksina. 

Laurie Gilmoren Kahvila Pumpkin Spice tarjoilee kuumaa kahvia ja romantiikkaa. 

 

Laurie Gilmore, Kahvila Pumpkin Spice

Suom. Laura Ekberg

Gummerus 2025

s. 368

The Pumpkin Spice Cafe 2024

Feelgood

Yhdysvallat 

 

Taina Latvala: Arvostelukappale #lukuviikko

 

Joku pelkää ahtaita paikkoja, joku kuolleita, joku eläviä ihmisiä kahvipöydissä. Minä pelkään katastrofeja.

Taina Latvalan esikoisteos Arvostelukappale on ilmestynyt jo vuonnna 2007. Blogiaikana olen lukenut Latvalan Torinon enkelin, Välimatkan, Venetsialaiset ja  Ennen kuin kaikki muuttuu. Tänä vuonna ilmestyy Karuselliyö, joka on myös lukulistallani. Pidän valtavasti Latvalan tarinoista, jotka muistuttavat mielestäni hyvin paljon nobelisti Alice Munron tyyliä. Arvostelukappaleesta löytyy yli 20 novellia. Novellit on järjestetty aihepiireihin, joista aloittaa kappale Rintani kasvoivat suurien murheiden aikaan. Meillä kaikilla on murheita. Novellissa Väärät hälytykset murheista suurin oli isän kuolema.

Isän paljas pylly hyllyy halkopinojen keskellä. On outoa nähdä se erilaisesa paikassa kuin yleensä.

Yhdyntä aloitetaan yleensä esileikillä kappaleen ensimmäinen novelli oli nimeltään Leikki. Siinä oli jälleen aihepiirinä isä, jota lapsi tarkkaili piilosta. Isän tekemiset kiinnostivat, mutta lapsi tiesi jo varhain, että isän tekeminen oli salamyhkäistä ja outoa. Kun lapsi kasvoi nuoreksi, hän tiesi jo mitä isä oli tehnyt kesämökillä naapurin rouvan kanssa.

Ensimmäisessä kirjeessä oli pieni pillerirasia täynnä mustia häpykarvoja.

Älä puhu minulle rumia kappaleen novellissa nimeltään Ruoska kirjallisuusarvostelija alkoi saamaan outoa postia, josta hän ilmoitti myös poliisille. Lopulta hän sai vieraakseen kirjailijan, jonka teoksen Älä puhu minulle rumia  kirjallisuusarvostelija oli arvostellut. Novellista voit lukea jatkon.

Vanha ketunpuuhka kutitti kaulaa. Puuvillayöpaidan helmat laahasivat maata ja jäätyneet lätäköt rikkoutuivat mumman paljaiden varpaiden alla. Parin tunnin päästä tuttu konduktööri soitti paapalle asemalta.

Yllä oleva teksti on lainaus Diiva novellista. Ihana novelli, joka kertoo hyvin paljon vanhuksista ja heidän oloistaan. Kun vanhuus tulee, ja vielä  jaksaa tehdä jotain erikoista, mutta samalla se on merkki jostakin hyvin huolestuttavasta asiasta. 

Arvostelukappaleen novellien tarkastelun kohteena olivat lähinnä eri ikäisten ihmisten rakkaudet ja traumat, mutta hellyydellä ja herkkyydellä, niin kuin kirjailija on tottunut näyttämään myöhemmissäkin kirjoissa. Pidin valtavan paljon Arvostelukappaleesta, joten suosittelen sitä lämmöllä ja lempeydellä.

Taina Latvalan Arvostelukappaleen novellit kertoivat ihmisistä ja ihmissuhteista hyvin raikkaasti ja elämänmakuisesti. 

 

Taina Latvala, Arvostelukappale

Wsoy 2007

s. 189

Esikoiskirja 

Novellikirja

Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto

HS kirjallisuuspalkintoehdokas 

 

Taina Latvala: Venetsialaiset

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu

Taina Latvala: Välimatka

Taina Latvala: Torinon enkeli

 

LUKUVIIKKO ALKAA #lukuviikko

 

Juhlitaan jälleen lukuviikkoa 20-26.4.2026

Lukuviikko on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kirjojen pariin. Vuonna 2026 Lukuviikon teema on lukemaan oppiminen. Teemaviikon otsikko Lukeminen on juhla! muistuttaa kuinka lukeminen ja lukutaito ovat ilo ja etuoikeus.

Lukuviikolla juhlitaan lukemista ja sitä, kuinka Suomessa kaikki saavat opetella lukemaan. Lapsen lukemaan oppiminen on aina juhlan hetki, mutta muistutamme myös, että lukemisen taito kehittyy koko elämän ajan. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia nauttimaan lukemisesta.

Lukuviikko on vuosittainen valtakunnallinen lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa tietoa ja sisältöjä lukutaidon ja lukemisen ajankohtaisista kysymyksistä. Lukuviikkoon voi osallistua ympäri Suomen mm. hyödyntämällä lukuviikon materiaaleja, osallistumalla keskusteluun sosiaalisessa mediassa, nostamalla esiin lukutaitoa omasta näkökulmastaan, sekä järjestämällä erilaisia tapahtumia, tempauksia ja kirjailijavierailuja. 

Kirjasähkökäyrä-blogi on ollut mukana Lukuviikolla jo vuodesta 2012 lähtien. Kerron blogissani lukemistani kirjoista  ja yritän sitä kautta innostaa muitakin lukijoita kirjojen tarinoista. 

 

Oikein kivaa Lukuviikkoa kaikille lukijoille 💛💙💚💜💖

Mélissa Da Costa: Vuorten valo

 

Mistä tietää, ettei ole kuollut? Siitä että kuulee? Siitä että aistii? Siitä että havaitsee jotain?

Ranskalaisen Mélissa Da Costan teos Vuorten valo aloitti järkyttävällä tavalla, suoraan tunnemaailman räjäyttävällä tavalla. Muuta en olisi  halunnut lukeakaan, sillä jo kaksi teosta kirjailijalta lukeneena tiedän, että kyyneleet valuvat valtoimenaan ja nenäliinapakan pitää olla vieressä koko lukemisen ajan. Kirjan päähenkilö 20-vuotias Ambre oli löytynyt henkihieverissä. 

Jos he tajuaisivat, millainen Ambre oikeasti oli, tietäisivät mihin kaikkeen hän oli suostunut omantunnon hetkeäkään kolkuttamatta... Ajatus oli sietämätön. Kukaan täällä ei saisi tietää totuutta.

Selvittyään sairaalasta, Ambre lähti puoleksi vuodeksi Alpeille tarjoilijaksi erääseen hotelliin. Hiljaisuuteen ja yksinoloon tottunut Ambre vetäistiin mukaan hotellityöntekijöiden draaman täyttämään elämään. Ambre ei ollut selvinnyt vielä edellisestäkään miessuhteestaan, ja haikaili kyseisen miehen perään. Pian kuitenkin hänenkin elämänsä sai kaikenlaista uutta tekemistä ja uusia ihmissuhteita, varsinkin ystäviä. Ambre sai huomata, että myös ystävien elämästä löytyi ongelmia ja hankalia ihmissuhteita.

"Kas, täällä sinä nökötät yhtä yksinäisenä ja säälittävänä kuin minä. Miten onnistuit hätistelemään kaikki ystäväsi pois?" 

Ambre oli huomannut vuoristossakin jääneensä yksinäiseksi, mutta sai onneksi ainakin ulkoiluseuraa. Liikkuminen vapaa-ajalla ulkona ja luonnossa teki hyvää loukatulle mielelle. Luonnolla on ihmeitätekevä vaikutus. Ulkoiluseurastakin tuli hyvä mieli.

"Enää kaksi viikkoa jäljellä."

Tarjoilijan työt Hotel-restaurant Les Mélèsessä Arvieux´n kylässä olivat päättymässä, eikä Ambre tiennyt, mitä hän tekisi jatkossa. Vanhemmat kyllä odottivat häntä takaisin kotiin. Suurin toive tietysti oli, että välit sydänystävään paranisivat, ennen kuin olisi lähdön aika. Siitä voit lukea lähemmin tästä ihanasta tunnekirjasta. Vuoristoluonnon kauneus, ihanan kamalat ihmissuhteet ja läheisyydenkaipuu tekivät taikojaan. Mélissa Da Costa lumoaa jokaisella tarinallaan. 

Mélissa Da Costan Vuorten valo kertoi nuoren ihmisen mielen murtumisesta ja miten vaikeasta ihmissuhteesta voi toipua työn ja ystävien avulla.  

 

Mélissa Da Costa, Vuorten valo 💙💚💛💜💖

Suom. Saana Rusi 💙💚💛💜💖

Tammi 2026

s. 553

Je revenais des autres 2021 

Ranska

Alpit

Mielenterveys 

Queer

 

Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini

Mélissa Da Costa: Toivoa versovat päivät  

Jenna Kostet: Yöperhosten talo

 

Turku, helmikuu 1932

Lempi  Ahlgren oli aina ymmärtänyt hyvän draaman päälle. Kun hän sinä helmikuun päivänä loikoili serkkunsa Fannyn sängyllä ja ovikello soi, hän arvasi heti, että jotakin jännittävää oli tapahtumassa. 

Jenna Kostetin Yöperhosten talo on Ahlgrenin suvun naiset-trilogian kolmas kirja. Ensimmänen kirja oli nimeltään Sinisiipisten saari, ja siinä kerrottiin vanhimman serkuksen Ainan tarina. Valkoisen linnun kaupunki kertoi Fannyn tarinan ja Yöperhosten talo vuorostaan kertoi Lempistä, joka oli nuorin kolmesta serkuksesta, ja täytti 21 vuotta kirjan kuvioissa. Lempi oli selvästi myös temperamenttisin ja otti yhteen varsinkin vanhoillisen isänsä kanssa. 

Yllä olevassa lainauksessa Lempi oli vapaapäivänään vanuliikkeen myyjän hommista käymässä  serkkunsa luona, kun vieraisille tuli eräs nainen. Tarinan edetessä Lempi ja kyseinen nainen tutustuivat lähemmin. Lempin elämä sai muutakin uutta ajateltavaa, kun hänen miesystävänsä oli sekaantunut rikollisiin puuhiin. Neuvoja miesystävän auttamiseksi, Lempi sai kyseiseltä naiselta.

"Huonoja naisia! Sellainenko sinä haluat olla, kuin pieni yöperhonen, joka räpistelee pimeässä ja polttaa itsensä lampun valoon? Sellaisia ne hotellin naiset ovat, kuin yöperhosia..." 

Lempi haki uutta työpaikkaa Grand Hotel Hamburger Börsistä, Fannyn ehdotuksesta, sillä hän halusi vaihtelua elämäänsä. Vuoden ajan kestänyt työ Vanuliikkeessä oli liian hidastempoista Lempin luonteelle. Haastattelun piti itse omistaja Wallina Valtin. Haastattelun jälkeen omistaja pyysi Lempiä aloittamaan huhtikuun alussa, ja Lempi oli enemmän kuin innoissaan. Mutta ilmoitus uudesta työpaikasta ei ollut ainakaan isän ja veljen mieleen.

Jos eksyn väärälle polulle ja kuljen harhaan, on vain rämmittävä hetkinen pensaikossa ja etsittävä uusi suunta, Lempi ajatteli.

Kirjan lopussa oli vuoden 1932 elokuu, ja suku juhli uusien jäsentensä kanssa Lempin veljen häävastaanottoa Ruissalossa. Myös Aina-serkku oli palannut Egyptistä, ja hänelläkin oli jo uudet suunnitelmat mielessä. Lempillä oli oma miesystävänsä mukanaan juhlissa, mutta kenen kanssa hän siellä oli, sen voit lukea kirjasta.

Mielestäni serkusten elämänvalinnat olivat hyvin 1930-luvulle sopivat, nykyajasta katsottuna vanhanaikaiset ja tyypilliset. Pientä kapinointia tietysti oli, jota suku joko kritisoi suoraan tai epäsuoraan. Vanhemmilla oli nuoria kohtaan ennakkoluuloja ja yrityksiä ohjata suuntaan, jonka  he valikoisivat, mutta nuoret serkukset Aina, Fanny ja Lempi pitivät oman päänsä ja valitsivat itse elämänpolkunsa, mille lähtivät ja kenen kanssa.

 

Jenna Kostet, Yöperhosten talo

Aula & Co 2026

s. 285

Historiallinen viihdekirja 

1932 Turku 

Ahlgrenin suvun naiset-trilogian 3. osa

 

Kostet Jenna: Sinisiipisten saari

Kostet Jenna: Valkoisen linnun kaupunki 

 

 

Vanhoja kuvia hotelli Hamburger Börsistä, joka toimii edelleen samalla paikalla Turussa. Ylempi kuva torin vierestä Eerikinkadulta ja alempi kuva Kauppiaskadulta (suojeltu osa). Jenna Kostetin kirjassa Yöperhosten talo Lempi Ahlgren meni töihin Hamburger Börsiin Wallina Valtinin alaisuuteen. Wallina Valtin toimi hotellin johtajana oikeassa elämässä vuosina 1894-1947.

Sissel-Jo Gazan: Yksi pisara

 

Mia Jinju Thiel-Jensenillä oli toistuva uni. Hän uneksi, että jos hän riisui ihonsa, hänen todellisuutensa vaihtui.

Tanskalaisen Sissel-Jo Gazan Yksi pisara aloitti korealaissyntyisen Mia Thiel-Jensen-dekkarisarjan. Vuonna 1984 Mian adoptioäiti Merethe katosi kävelylenkillään. Poliisit päättivät heti, että Mian adoptioisä oli tehnyt jotain vaimolleen, ja kun äiti lopulta löydettiin, isä pidätettiin ja tuomittiin oikeudessa. 16-vuotiaan Mian mielestä isä oli syytön, eivätkä poliisit viitsineet hänen mielestään vaivautua etsimään oikeaa syyllistä.

"Sinä todistat, että isä on syytön, ja kun olet tehnyt niin, minä vierailen hänen luonaan vankilassa."

Mia opiskeli poliisiksi ja jatkoi opintoja rikostutkijaksi. Jo opiskeluaikana katosi samantyyppisesti naisia, joiden tekotapaa kutsuttiin kopiomurhiksi. Mian isää pidettiin alkuperäisenä murhaajana, jota kopioitiin. Mian Lea-sisko ei halunnut tavata isäänsä vankilassa, ja piti isää syyllisenä. Mia oli päättänyt puhdistaa isänsä maineen.  

Dna ei valehtele, Cluedo oli sanonut. Pian näet. Rikosjutuissa tehdään vielä upeita läpimurtoja.

Sitten tuli jo vuosi 2001, eikä Mia ollut ratkaissut äitiinsä liittyvää tapausta. Kuka oli oikea syyllinen? Mia kyllä tunsi kyseisen henkilön, mutta hänen pitäisi vielä ratkaista sekä äitiinsä, että pariin muuhunkin naiseen liittyvät murhat.  

Kun eräs leluhalli poltettiin, ja samalla kuoli miljonääri, joka omisti hallin, Mia alkoi oivaltaa, mikä ja kuka hänelle tuttu henkilö oli kaiken takana. Tällä kertaa tekijä oli siepannut miljonäärin tyttären. Tosin sieppaaja oli tullut myös katumapäälle sieppauksen vuoksi. 

Mia ratkaisi äitinsä murhan. Eräs Mialle jo nuoruudesta tuttu henkilö oli kuitenkin palannut, ja kiristi Miaa tuttuun tyyliinsä. Seuraavassa osassa jatkuu ilmeisesti tuon vaarallisen rikollisen kiinniottaminen. Se onnistuu luultavasti vasta trilogian viimeisessä osassa.

Sissel-Jo Gazanin dekkari Yksi pisara nosti esille Tanskaa vaivanneen yhteiskunnallisen ongelman. 

 

Sissel-Jo Gazan, Yksi pisara *****

Suom. Katarina Luoma *****

Docendo 2026

s. 508

I en dråbe 2024 

Dekkari

Mia Thiel-Jensen-sarjan 1. osa

Adoptio

Tanska