tiistai 19. maaliskuuta 2024

Minna Canth: Köyhää kansaa

 


Anni oli kipeänä. Hän ei koko yönä silmiään ummistanut, vaikeroitsi vaan ja tuskitteli. Äiti valvoi kätkyen ääressä, tuuditteli ja lauloi. Koetti aina toisin vuoroin ottaa häntä käsivarrelleenkin ja siinä hiljaa hyssyytellä, koetti tarjota rintaa, koetti painaa hellästi itseään vasten, koetti hyväilyillään saada rauhoittumaan. Kaikki turhaan.

Hyvää Minna Canthin (1844-1897) päivää kaikille lukijoille.  Minna Canth, eli Ulrika Wilhelmina os. Johnsson, oli ensimmäinen suomenkielisiin sanomalehtiin kirjoittava nainen. Hän teki myös uraauurtavaa työtä tukemalla tyttöjen koulutusta ja varsinkin suomenkielistä opetusta. Hän oli myös ahkera kirjailija ja näytelmien kirjoittaja. Näiden lisäksi hän oli myös liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Minna Canth oli kaiken lisäksi seitsemän lapsen yksinhuoltajaäiti, kun mies kuoli vuonna 1879. Sen jälkeen Minna Canth muutti lapsineen takaisin Kuopioon, ja otti hoitaakseen isältään jääneen lankakaupan.

Minna Canthin teoksessa Köyhää kansaa on kaksi novellia. Päänovelli Köyhää kansaa vuodelta 1886 kertoi perheestä, joka asui vuokrahuoneessa. Isä Holpainen oli työtön, joten vuokranmaksut olivat myöhässä. Perhe eli muiden avustuksilla ja kerjäämisellä. Äiti Mari hoiti pienen vauvansa lisäksi kolmea muuta alle kahdeksanvuotiasta lasta. Vauva oli sairastunut, eikä rahaa ollut lääkkeisiin, eikä lääkäriin.

Toinen Novelli nimeltään Salakari oli melkein ensimmäisen novellin vastakohta, sillä siinä oli perhe, jolla oli kaikki hyvin. Oli runsaasti ruokaa ja isä John oli rehtori, joten laskutkin tuli hoidettua ajallaan. Oli oma iso talo, ja äidillä apulaiset hoitamassa raskaammat työt, kuten siivoukset ja ruoanlaitot. Perheessä oli kolme lasta. 

Tuntui todella vaikealta lukea Köyhän kansan perään hyvinvoivasta perheestä, jolla kaikki asiat oli mallillaan. Köyhä kansa oli järkyttävä kuvaus todella vähävaraisista ihmisistä, joilla ei ollut mitään. Isäntä vei ainoan sängynkin vuokran maksuksi. Lapset olivat aina nukkuneet kylmällä lattialla. Lapsilla oli hyväntekijöiltä saadut vaatteet, toisella pojalla rimpsumekko. Ruokaa ei ollut, joten pojat varastivat naapurista leivän. Äiti pelkäsi, että heistä tulisi aikuisena varkaita.

Mikä sitten yhdisti näitä kahta novellia? Köyhää kansaa ja Salakaria yhdisti lapsen sairaus ja kuolema, sekä äidin mielenterveysongelmat. 

Minna Canthin novellikirja Köyhää kansaa nosti esille 1800-luvun yhteiskunnalliset ongelmat ja perheiden ongelmat.


Minna Canth, Köyhää kansaa

Saga Egmont 2020

s. 179

Ensimmäinen julkaisu 1886

Novellikirja


Minna Canth: Työmiehen vaimo

 Kiitos Yöpöydän kirjat-blogin Niinalle haasteesta.

Suomessa vietetään 19.3. Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Minna Canth on inspiroinut monia tutkijoita ja kirjailijoita. Alla blogista löytyvät Minna Canthista kertovat kirjat.


Elina Lappalainen ja Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset
Minna Rytisalo: Rouva C

 

 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Blogistania 2023 - äänestys

 


Kirjasähkökäyrän valinta vuoden 2023 parhaimmiksi kirjoiksi ovat:

 

Blogistania Finlandia:

3p. Iida Turpeinen: Elolliset  

2p. Juhani Brander: Amerikka

1p. Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa

 

Blogistania Globalia:

3p. Valérie Perrin: Vettä kukille

2p. Freida McFadden: Kotiapulainen

1p. Maja Lunde: Unelma puusta

 

Blogistania Kuopus:

3p. Magdalena Hai: Sarvijumala

2p. Adam Silvera: Lopussa molemmat kuolevat

1p. Alex T. Smith: Ärjyli ja kauhean kammottava joulu

 

Blogistania Tieto:

3p. Niko Kettunen: Örisevä konnakala, Tiedetoimittaja kertoo luonnon kummajaisista

2p. Reetta Nieminen ja Anni Nykänen: Parhaat ystävät, Koiralähtöinen tietokirja koko perheelle

1p. Anna Pölkki: Kakkuja salaisesta puutarhasta  

 

Sydämellinen kiitos äänestyksen vetäjille 💛

perjantai 15. maaliskuuta 2024

Jenni Stammeier: Tyttö maissipellossa, Anna Jokisen mysteerikuolema

 


Keuruulainen Anna Jokinen oli lähtenyt piikomaan Kanadaan syksyllä 1913. Hän oli ehtinyt asua ja työskennellä Torontossa vasta kaksi kuukautta ennen katoamistaan joulukuisen tanssi-illan jälkeen. Anna etsintäkuulutettiin koko Pohjois-Amerikan laajuisesti, ja huhut hänen katoamisensa syistä lähtivät liikkeelle.

Jenni Stammeierin tietoteoksessa Tyttö maissipellossa käydään läpi siirtolaisnaisten elämää 1900-luvun alkupuolen Kanadassa. Suomesta lähti 1800-1900 vaihteessa puoli miljoonaa siirtolaista Pohjois-Amerikkaan, ja tottakai lähtijöinä oli myös naisia ja kokonaisia perheitä. Anna Jokinen oli orpo, ja oli kasvanut kasvattityttönä isossa maatalossa Keuruulla, tosin hän oli tehnyt ajan mukaan piian töitä seitsemän ikäisestä lähtien. Annan matkan maksoi tuleva työnantaja. Matka olisi pitänyt maksaa takaisin palkasta.

Joulun alla 1913 Anna Jokinen oli hetken aikaa kaikkien torontolaislehtien etusivuilla. "Nuoren ja kauniin suomalaistytön" mysteerinen katoaminen ja kuolema talvisella maissipellolla levisi kanadalaisten lehtien palstoille myös Toronton ulkopuolella, ja tapauksesta kirjoitettiin myös Suomessa.

Anna Jokinen katosi tanssimatkan jälkeen. Hän oli tulossa tansseista naisystävänsä kanssa, kun ystävä lähti omalle asunnolleen ja Anna omalle, joka sijaitsi työpaikalla. Matka oli tuttu, mutta hän ei saapunut sinne. Kaikenlaiset huhut lähtivät liikkeelle, jopa valkoisesta ihmiskaupasta huhuttiin, prostituutiosta, raiskauksista, seksuaalimurhista jne. Annaa jopa pidettiin heikkomielisenä, jota hän ei työnantajan mielestä todellakaan ollut. Lehdistö puhui tuolloin 19-vuotiaasta, kun oikea ikä oli 24. Tosin lehdistö haastatteli tavan mukaan vain miehiä, joilla ei ollut läheisempää tietoa asiasta. Sama koski poliisia.

Jos lukee minkä tahansa suomalaisen paikallislehden pikku-uutisia vaikkapa juuri vuodelta 1913, löytyy niistä rötöksiä, petoksia ja puukotuksia sekä tarkastusnaisia, sikiönlähdetyksiä ja lapsenmurhia. Miehet vastasivat pontikankeitosta, mutta amerikanleskiksi jääneet naiset möivät pontikkaa siinä missä miehetkin, aviottomat lapset helmoissaan pyörien. Samat sosiaaliset ongelmat seurasivat suomalaissiirtolaisia Pohjois-Amerikkaan.

Jenni Stammeierin tietoteosta on kiinnostavaa lukea. Kirjan lähteinä on käytetty tosiaankin mm. vanhoja lehtiä, sukuhistoriaa, siirtolaisasiakirjoja, matkustajaluetteloita ja pohjoisamerikkalaisia väestörekisterikirjoja. Kirjan kansikuvassa näkyy torontolaisen lehden kansikuva aiheesta ja Anna Jokisen ainoa kuva. Sen lisäksi teksti on hyvinkin koukuttavaa.

Tuntuu oudolta, että Anna kävi ystävineen valokuvassa katoamispäivänä. Sitten yllättävä katoaminen, jota kirjailija kävi kirjassa läpi. Mitä tapahtui Annalle, se varmaan jää edelleen mysteeriksi, mutta kirjailija on tulkinnut erästä vaihtoehtoa niiden lukuisten vaihtoehtojen lisäksi, joista kirjassa kerrotaan tarkemmin. 

Kirjan sivuilla käydään läpi siirtolaisaikakautta ja suomalaisten siirtolaisten elämää siirtolaisena. Mitä töitä tehtiin, palkkaus, vapaa-aika, huvitukset jne. Sitten ne ikävämmät oikeudenkäynnit ja tuomiot, sillä niistä jää aina jälki. Anna Jokisen elämän ikävimmästä tapahtumasta jäi jälkiä sanomalehtiin ja poliisin tutkimuksiin, jotka salattiin, ja jotka tuhoutuivat. Säilyykö mysteeri mysteerinä?

Jenni Stammeierin historiallinen tietoteos Tyttö maissipellossa syventyi  tulkitsemaan yli sadan vuoden takaista mysteeriä.

 

Jenni Stammeier, Tyttö maissipellossa, Anna Jokisen mysteerikuolema 

Docendo 2022

s. 223 + Lähteistä ja metodeista + Kiitokset + Viitteet + Lähteet 

Tietoteos

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Martta Kaukonen: Terapiassa

 


Huoneessa oli liikaa verta. Ei, en ollut kirjoittanut seinille Beatlesin laulujen sanoja uhrini verellä niin kuin Mansonin perheellä oli tapana.

Martta Kaukosen psykologinen trilleri Terapiassa alkoi päähenkilön ajatuksilla. Päähenkilö oli traumatisoitunut pahasti jo lapsuudessa ja kärsi mielenterveysongelmista. Hän hakeutui terapiaan psykoterapeutille, joka otti asiakkaansa vastaan kotonaan. Takakannen mukaan päähenkilö oli sarjamurhaaja, mutta tarinan edetessä kaikki mitä olet lukenut, on valhetta ja totuus on aivan toisenlainen.

Koko huijaus oli suunniteltu nimenomaan minua varten.

Kirjan kertojia oli neljä. Eräs toimittaja sai toimeksiannon psykoterapeutin haastattelusta.  Haastattelu ei jäänyt yhteen kertaan. Jossakin vaiheessa kävi ilmi, että toimittaja tunsi myös kirjan päähenkilön.

Tätä skandaalia tultaisiin puimaan julkisuudessa. Ja osan loasta saisin päälleni minä!

Yksi kertojista oli psykoterapeutin puoliso, joka oli huolissaan kyseisestä terapiasuhteesta. Psykoterapeutilla oli ennenkin ollut tapana mennä liian syvälle hoitosuhteissaan. Puoliso ei itsekään ollut sitä, mitä voisi kuvitella. Takaa löytyi inhottavaa törkyä.

Martta Kaukosen psykologisesta trilleristä nimeltään Terapiassa löytyi kaikenlaista roinaa. Kirja imaisi heti alusta mukaansa valheiden maailmaan, joten oli turhaa räpiköidä vastaan. 


Martta Kaukonen, Terapiassa

Wsoy 2021

s. 405

Psykologinen trilleri

 

maanantai 11. maaliskuuta 2024

Laure van Rensburg: Kiltti tytär

 


Kuolema on tuonut kärpäsiä ja muukalaisia taloomme. Ensin mainitut pörräävät olohuoneessa lojuvien hiiltyneiden jäänteiden ympärillä.

Laure van Rensburgin psykologinen jännityskirja Kiltti tytär sijoittui yhdysvaltojen Etelä-Carolinaan. Kirjan päähenkilö oli 17v. Abicail, joka selvisi tulipalosta hengissä, mutta loukkaantuneena, eikä hän muistanut mitään kuulusteluissa. Tulipalossa kuolivat hänen vanhempansa. Mitä oikein oli tapahtunut ennen tulipaloa? Oliko Abicail kenties syyllinen paloon? 

Kukaan ei usko sinua. Olet pelkkä valheita levittävä hullu tyttö.

Abicail kuului perheineen uskonnolliseen lahkoon. Jostakin syystä hänen isänsä alkoi syyttelemään häntä valheista, ja ne puheet levisivät lahkon sisällä. Abicailia kartettiin, ja epäluulo häntä kohtaan vain vahvistui tulipalon jälkeen. Lopulta Abicailia pidettiin vangittuna huoneessaan, eikä hän saanut tavata edes pikkusisaruksiaan. Abicailin syyksi pantiin aivan kaikki. Oliko Abicail syyllinen vai oliko hän uhri?

Helvetti mikä kuvottava kusipää. Ja äitisi meni hänen kanssaan naimisiin omasta vapaasta tahdostaan.

Abicail oli tavannut läheisessä kaupungissa erään nuoren naisen, joka halusi tehdä podcastin heidän uskonnollisesta kultistaan. Lopulta tuo henkilö oli melkein ainoa, joka uskoi Abicailia, jonka elämä ja siihen kuuluneet henkilöt näyttivät lopulta todelliset luonteensa. Salaisuuksien verhot aukenivat. Mitä tapahtui Abicailille, joka huomasi elämänsä olleen pelkkää valhetta? 

Laure van Rensburgin Kiltti tytär nosti esille yhdysvaltalaisen uskonnollisen yhdyskunnan, jossa noudatettiin äärikonservatiivisia tapoja ja sääntöjä, jossa mies oli perheen pää ja naisten tehtävä oli huolehtia miehestä ja lapsista, joko hyvällä tai pahalla. Tarinasta nousi esille myös yhteisön aseistus, ja väkivaltaisuus. Kun uskoi Jumalaan, niin väkivalta oli sallittua hänen nimeensä ja vereensä. Jumalahan antoi kaiken ja kaikille anteeksipyytäjille anteeksi. Jopa kivityksen, kun se sallittiin vanhassa testamentissakin.

Laure van Rensburgin Kiltti tytär vei mukaansa uskonnollisen kultin kammottaviin salaisuuksiin.


Laure van Rensburg, Kiltti tytär

Suom. Elina Koskelin

Otava 2024

s. 369

The Good Daughter 2023

Psykologinen jännityskirja

Uskonnollinen lahko


Laure van Rensburg: Ei muita kuin me

lauantai 9. maaliskuuta 2024

Satu Saarinen: Annikin sota ja rauha

 


Kemiläinen 23-vuotias konttoristi ja sähköttäjä Annikki Pennanen tapasi 21-vuotiaan saksalaisen sotilaan Reinhold Raschen Kemissä huhtikuussa 1944. Annikki kutsui Reinholdia aina Peteriksi.

Satu Saarinen kertoo kirjassaan Annikin sota ja rauha isoäitinsä ja isoisänsä rakkaustarinan toisen maailmansodan kiihkeimpään aikaan. Pari tapasi, kun Suomi ja Saksa olivat aseveljiä keskenään. Nuoruus ja rakkaus kuuluvat yhteen. Kun tuhannet saksalaiset aloittivat poistumisen Pohjois-Suomesta, lähti myös Annikki monen muun suomalaisnaisen mukana, ensin kohti Pohjois-Norjaa. Annikki oli ainoa lapsi, eikä hän silti kertonut vanhemmille mitään lähdöstään.

Tällä elämäni ensimmäisellä merimatkalla sain kokea myös ensimmäiset pommituksen kauhut. Englantilaiset hävittäjät pommittivat kahta saksalaista alusta, joista toinen upposi miehistöineen päivineen Jäämeren kylmiin aaltoihin. Meidät vietiin laivaltamme pelastusveneissä läheiseen saareen odottamaan pommituksen  loppumista.

Kirjan ensimmäisellä aukealla olevassa kartassa on Annikin kulkema matka Kemistä Saksaan ja takaisin. Välissä olivat pysähtymiset. Saksassa odotti pakkotyö Saksan sotateollisuuden vaatimissa tehtävissä sodan runtelemassa maassa. Luulenpa, että seikkailunhalu oli jo lieventynyt tuossa vaiheessa, kun asumus oli mitä oli ja ruoka oli mitä oli ja hygienia oli todella alkeellista. Niiden lisäksi Annikki oli raskaana ja odotti kirjan kirjoittajan äitiä. Sodan loppupommitukset olivat myös käynnissä.

Kuulusteltava ja Rasche olisivat solmineet avioliiton, mutta englantilaiset viranomaiset eivät siihen suostuneet, kun kuulusteltavalla ei ollut mitään suomalaisia asiapapereita itsestään.

Annikki ja Reinhold elivät aikaa, jolloin sotilasviranomaiset päättivät kuka saa mennä naimisiin ja kenen kanssa. Kenties Annikki olisi jäänyt Saksaan, jos heidät olisi voitu vihkiä siellä. Saksassa oli pula kaikesta, joten Annikki päätti palata Suomeen. Hän odotti monta vuotta omaa Peteriä tulevaksi Suomeen, mutta Saksa ei antanut hänelle lupaa poistua. Kirjeet kyllä lensivät maiden välillä ja tunteet leiskuivat kuumina. Mitä lopulta tapahtui?

Sauna lämpimäksi! Sitten minä kerron kaiken, mitä olen kokenut.

Satu Saarisen teos Annikin sota ja rauha avasi hänen isovanhempiensa rakkaustarinan esille. 


Satu Saarinen, Annikin sota ja rauha

Otava 2023

s. 200 + Lähteet + Kiitokset + Viitteet + Valokuvia

Elämäkerrat

 

torstai 7. maaliskuuta 2024

Saija Kuusela: Raja

 


Nea tuijotti turhautuneena otsalamppua. Ottaisiko hän sen mukaan? Näin elokuun loppupuolella lamppu oli aivan turha kapine, päivät olivat vielä pitkiä ja valoa riitti, mutta entä jos reissu jostain syystä venyisi syyskuun puolelle?

Olipa mahtavaa lukea tätä Saija Kuuselan dekkaria nimeltään Raja, sillä se sijoittui elokuiseen Pohjois-Norjaan lähelle Suomen rajaa ja liikuttiinpa siinä Suomenkin puolella mm. Inarijärvellä. Kirjan päähenkilö oli norjalainen, puoleksi saamelainen poliisi Nea Guttorm, joka lähti etsimään saamelaista äitiään, tai henkilöä joka tietäisi äidistä tarkemmin. Äiti oli yksi kirjan kertojista. Kolmas kertoja oli Nean esimies Bobby, joka kirjan alussa murehti äitinsä kuolemaa.

Nealle pienen kylän ahdasmielisyys ja henkilökohtaiset ulkopuolisuudentunteet olivat tuttuja. Hetken hän muisteli lapsuudenkotiaan Finnmarkissa lähellä Lakselvin kylää, kotitalon perinteistä turvekattoa, isän moottoriöljyn hajuista valtakuntaa autotallissa ja pohjoisen erämaita, jotka levittäytyvät ympärillä.

Isä oli kasvattanut Nean, sillä äiti oli kadonnut Nean ollessa kahdeksanvuotias. Isä oli varma, että äiti oli lähtenyt takaisin Suomeen, eikä halunnut tulla löydetyksi. Sitten Nea sai tekstiviestin Karigasniemeltä.

Sinun pitää saada tietää äidistäsi. Voin kertoa Ailista kaiken.

Nea joutui mukaan outoihin rikostapahtumiin, joissa mukana oli myös läheinen sukulainen. Kirjan rikokset selvisivät, mutta niissä taitaa olla vielä selvitettävää seuraavassakin dekkarissa.

Äkkiä, tien kaartuessa jyrkästi etelään, Nea tajusi katselevansa joen vastarannalle, Suomen puolelle.

Saija Kuuselan Raja dekkarissa pohjoisen rikolliset kohtasivat päättäväisen vastustajan. Viihdyin ja vaikutuin. Erinomainen uusi dekkarituttavuus.

 

Saija Kuusela, Raja *****

Tammi 2023

s. 329

Dekkari

Nea Guttorm-dekkarisarja 3. osa

 

Saija Kuusela: Katse

Saija Kuusela: Vyöry