Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja

 

"Miten poistaa veritahrat villasekoitteesta?"

Googlea hän ei uskalla käyttää, nykyään kun pitää muistaa varoa oikeiden jalanjälkien lisäksi myös digitaalisia. Siivoushullujen someryhmästä löytyy kuitenkin sata ja yksi testattua vinkkiä tahranpoistoon. 

Hanni Maulan dekkari Vintagea ja veritekoja aloitti uuden kirjasarjan, jossa eläkkeellä oleva entinen kirjastonhoitaja Helvi Helve ratkoi rikoksia Hämeenlinnan lähellä Hauhossa ystäviensä Riitan, Hannun ja Annan kanssa, ja apuna hääri tietysti Helvin pieni villakoira.

"Olet mussukka aivan oikeassa, jotain on pielessä", Helvi Helve pohtii ääneen pupun papanoita imuroivalle koiralleen.

Helvi Helve oli huolestunut ikääntyneestä naapuristaan, jota ei ollut näkynyt vähään aikaan. Yleensä ikääntyneen luona kulki kotipalvelun hoitajia, mutta heitäkään ei ollut näkynyt vähään aikaan. Valot kuitenkin paloivat koko ajan. Siispä huolestunut Helvi päätti piipahtaa kysymässä mitä kuului. Siellähän se naapuri makasi olohuoneessaan kuolleena kuin kivi. Tuosta tapahtumasta alkoi sitten tapahtua kaikenlaista puuhastelua, mikä piti mielen pirteänä sekä Helvillä että hänen ystävillään.

"Emme tietenkään rupea häiriköimään. Mutta kai saamme pirauttaa, jos vintagemurhaaja iskee uudestaan?" Helvi iskee silmää ja kohottaa juuri täytetyn lasinsa lähtökilistykseen.

Ja vintagemurhaajahan iski uudelleen, ja olipa hankkinut jopa apureitakin. Mutta Helvillä oli muistisolut vielä tallella ja järjestyksessä, ja hän käytti niitä sen verran ahkerasti, että rikokset ratkesivat. Tosin poliisithan eivät ihan päässeet lopulliseen tietoon siitä, että kuka oli kaiken takana, mutta ans kattoo nyt, miten jatkossa menee. Tuli kesä ja Anna-poliisikin muutti Hauholle. Arvaatko mihin?

Hanni Maulan hyvänmielen dekkari Vintagea ja veritekoja  nosti esille pikkukylän oman salapoliisikolmikon.

 

Hanni Maula, Vintagea ja veritekoja

Karisto 2025

s. 365

Dekkari

Hauho

Cosy crime

Helvi Helve tutkii-sarjan 1. osa

Kathleen McGurl: Smaragdinvihreä sydän

 

Toukokuu 1916

Herätessään sinä aamuna auringon noustessa tyttö mietti, oliko sittenkin vain kuvitellut kaiken yhtenä suloisena lyhyenä hetkenä. Ehkä sitä ei ollut lainkaan tapahtunut: edellistä iltaa vankilan kappelissa, muutamia päiviä vankisellissä muiden naisten kanssa tai edellistäkään viikkoa, kapinaviikkoa. Oliko sitä kaikkea lainkaan tapahtunut? 

Englantilaisen Kathleen MacGurlin Smaragdinvihreä sydän sijoittui vuoden 1916 Irlantiin ja vuoden 1998 Englantiin ja osin Irlantiin. Nicky opiskeli historiaa ensimmäistä vuottaan yliopistossa. Hänen piti tehdä tutkimus jostakin kapinasta. Äidin ehdotuksesta Nicky suuntasi tutkimuksensa isoäitinsä äidin kapinalliseen historiaan Irlannissa.

Jos Irlannin tasavalta joskus toteutuisi, Gráinne toivoi hartaasti, että se kunnioittaisi naisia ja kohtelisi heitä tasavertaisina kansalaisina sekä antaisi heille äänioikeuden ja mahdollisuuden ottaa aktiivisesti osaa politiikkaan ja päätöksentekoon.

Vuonna 1916 nuoren Gráinnen  haaveet itsenäisestä Irlannista olivat kaukaisia, mutta töitä ja kapinointia sen eteen sai tehdä. Gráinne pääsi erään itsenäisyysajatusta kannattavan henkilön palvelijaksi, ja sitä kautta tietoiseksi kaikesta mitä tulisi tapahtumaan. Tiedossa olisi myös verenvuodatusta, mutta sekään ei pelottanut Gráinnea.

"Sen kuin kapinoit rauhassa, mutta pidä huoli, että kapinoit jonkin arvokkaan puolesta."

Nickyllä  oli myös menossa kapinointivaihe. Sen seurauksena hän oli riidoissa äitinsä kanssa ja poikaystäväkin sai lähteä. Se, mitä hän sai tilalle, oli aluksi jännittävää ja kiihottavaa, mutta ei kauan. Onneksi isoisoäidin nuoruuden elämänvaiheen tutkiminen  historian valossa oli jännittävää ja kiinnostavaa. Sen lisäksi hän päätti vierailla Gráinnen luona Dublinissa. Satavuotias Gráinne otti Nickyn avosylin vastaan.

Kirjailija Kathleen McGurl taustoittaa hieman tarinaa kirjan lopussa. Suurin osa vuoden 1916 hahmoista oli historiallisia henkilöitä mm. kapinanjohtajia. Päähenkilö Gráinne perheineen oli keksitty.  Kirjailija on naimisissa irlantilaisen miehen kanssa. Mies vei hänet Dublinin vierailulla katsomaan postilaitoksen päärakennusta. Tuo päärakennus oli tärkeässä osassa pääsiäiskapinassa, johon nuori Gráinne otti osaa lähettinä ja loukkaantuneiden hoitajana. Tuo rakennus on ollut tärkeä osa Irlannin itsenäistymisprosessia, samoin monet kuolleet, haavoitetut, vangitut ja teloitetut ihmiset vuosien varrella. Irlannin itsenäistyminen on ollut verinen niin kuin monen muunkin maan itsenäistyminen.

Kathleen McGurlin Smaragdinvihreä sydän vei tutustumaan Irlannin kiihkeisiin itsenäistymistapahtumiin viihteen ja romantiikan  keinoin.

 

Kathleen McGurl, Smaragdinvihreä sydän

Tuukka Pekkanen

Bazar 2025

s.  377

The Girl with the Emerald Flag 2022 

1916 Irlanti

1998 Englanti ja Irlanti

Nita Prose: Hotellivieras

 

En suotta koeta kaunistella nyt eteen tullutta laajamittaista katastrofa: tänä aamuna eräs kuuluisa mies kupsahti kuolleena hotellin teesalongin lattialle.

Kanadalaisen Nita Prosen Hotellivieras jatkoi Molly Graysta kertovaa Huonesiivooja-kirjasarjaa. Molly Gray oli viiden tähden hienostohotelli Regency Grandin siivousesimies. Koska tarjoilijoista oli pulaa, siivoojia tarvittiin auttamaan tarjoiluissa, kun kuuluisa kirjailija tuli hotellille ja piti puheen. Ennen puhetta kirjailija kuukahti lattialle kuolleena kuin kivi.

"Molly, olit aivan loistava!" hän sanoo. "Nuo naiset uskoivat aivan täpöillä, että olet joku etsivä, nielivät koko stoorin nahkoineen karvoineen."

Niinhän siinä kävi, että Molly huomasi tutkivansa hotellissa tapahtunutta rikosta sekä ystävänsä Angelan että rikostutkija Starkin kanssa. Mollylla oli omat kykynsä ja taitonsa huomioida ja havainnoida eri asioita. Lisäksi hän oli pikkutarkka ja huolellinen sekä äärimmäisen siisti. Kaiken huipuksi hän oli rehellinen, mutta myös hyväsydäminen. Molly on kerta kaikkisen ihana päähenkilö tärkeässä ammatissaan, mutta tuleekohan siihen kenties muutos seuraavassa sarjan kirjassa?

"Ulos!" rouva kirkuu äänellä, joka saa mummin säpsähtämään. Hän tarttuu käteeni ja taluttaa minut kiireesti pois.

Hotellivieraan tarinassa Molly muisteli aikaa, kun hän tapasi lapsuudessaan kyseisen kirjailijan. Hänen mumminsa oli kotiapulaisena kirjailijan kartanossa. Mummi raatoi ja teki kaikki työt nurkumatta. Ihan kaikkea mummin ei olisi tarvinut tehdä. Onneksi Molly auttoi, jotta mummi pääsi pois kartanosta. 

Nita Prosen Hotellivieraasta nousi tärkeitä aihepiirejä esille. Jo Huonesiivoojassa esille nousi hotellialan tärkeimmät ja ikävimmät piirteet. Hotellivieraan sivuilla tarkasteltiin niiden lisäksi Mollyn mummin kotiapulaisen työtä isossa kartanossa ikävien työnantajien alaisena. Pienipalkkaisten ihmisten työn arvostus ei ole kummoista. 

Nita Prose nostaa esille yhteiskunnallisesti tärkeitä kannanottoja monessa eri asiassa. Mollyn lapsuuden koulukokemukset olivat kammottavia, kun hän poikkesi normilapsista. Huolimatta älykkyydestään ja osaamisestaan, koulun mielestä tärkeintä oli sosiaalinen osaaminen ts. ystävystyminen ja leikkiminen muiden lasten kanssa. Molly oli aikuistuttuaan oppinut elämään muiden ihmisten parissa. Toki hän olisi tarvinnut jo lapsuudessaan tukea, jotta sosiaalinen osaaminen olisi ollut helpompaa muiden lasten kanssa. Koulu ja yhteiskunta eivät halunneet maksaa tuesta.

Nita Prosen Hotellivieras jatkoi huumorilla höystettyä ja nokkelaa dekkarisarjaa siivousalan mysteerisotkuista. Suosittelen.

 

Nita Prose, Hotellivieras

Suom. Katariina Kallio

Bazar 2025

s. 299

The Mystery Quest 2023

Dekkari

Cosy crime

Huonesiivooja-sarjan 2. osa

Kanada 

Nita Prose: Huonesiivooja

Elizabeth Strout: Burgessin pojat

 

Burgessin lapsista oli tullut hänelle pakkomielle, varmaan siksi että kaikki kolme olivat joutuneet kärsimään julkisuudesta ja myös siksi että äiti oli opettanut heitä vuosikausia neljäsluokkalaisten pyhäkoulussa. Pojat olivat hänen suosikkejaan.

Yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin Burgessin pojat kertoi Burgessin perheen salaisuuksista. Äiti oli ollut yksinhuoltaja ja perhe oli elänyt hyvin köyhää elämää Mainessa. Pojat Jim ja Bob olivat opiskelleet oikeustiedettä, valmistuneet ja asuivat New Yorkissa. Jim oli hyvin menestynyt perheellinen mies, jolla oli koko ajan monta rautaa tulessa. Sitten Susan, heidän siskonsa, soitti Mainesta hätääntyneenä. Hänen poikansa tarvitsi puolustusasianajajaa.

Myöhäisen iltapäivän valo alkoi himmetä ja kaupunki näytti hämäränharmaalta ja melankoliselta. He seurasivat partioautoa jonka takaistuimelta erottui Zachin pää. Ajettiin yli sillan jota myöten pääsi piirikunnan vankilaan.

Jim lähti lomailemaan vaimonsa kanssa ja Susanin ja hänen poikansa tueksi Maineen meni Bob. Bobista ei kauhean paljon apua ollut. Susan ja hän olivat kaksoset, mutta ei heitä läheiseksi voinut sanoa. Kumpikin heistä tukeutui aina isoveljeensä Jimiin. 

Se oli totta: Bobista ei ollut mihinkään. Hän istui liikkumatta Susanin sohvalla. "Sinusta ei ole koskaan ollut mihinkään", Susan oli huutanut ennen kuin oli ajanut pois. Koiraparka tuli ja työnsi pitkän kuononsa Bobin polven alle. "Ei hätää", Bob mutisi ja koira asettui makuulle hänen jalkojensa juureen.

Susan oli hätääntynyt poikansa vuoksi ja silloin tunteet kävivät kuumina. Burgessin perheellä oli puhumattomia asioita lapsuudesta asti. Nyt oli tullut aika puhua niistäkin, kun Susanin pojan Zachin ikävä salaisuus paljastui. Tuo tapahtuma avasi perheen tunnelukkoja joka suuntaan. Elizabeth Strout kirjoitti kirjassaan rasismista, sillä Maineen oli tullut runsaasti somaleja ja rasismi oli levinnyt sitä mukaa. Zach jäi kiinni teosta, joka oli vastoin somalien uskontoa.

Stroutin tyyli on syventyä perheiden sisäisiin rakenteisiin ja se tyyli näkyy myös teoksessa Burgessin pojat. Kuka menestyy ja johtaa, kuka on perheen luuseri ja mistä se johtuu jne. Miten samaan perheeseen voi syntyä niin erilaisia lapsia, vaikka kasvatuksen luulisi olevan yhtäläinen.  Toinen lapsi menestyy opinnoissa, toinen ei. Toinen menestyy työelämässä, toinen ei. Toinen tarvitsee terapiaa, toinen ei.

Elizabeth Stroutin Burgessin pojat syventyi perheen sisäisiin ongelmiin, mutta myös rasismiin.

 

Elizabeth Strout, Burgessin pojat

Suom. Kristiina Rikman

Keltainen Kirjasto 2025

s. 397

The Burgess Boys 2013

Rasismi

Perheen sisäiset ongelmat

 

 

 

Liz Nugent: Särmikäs Sally Diamond

 

Minä en tappanut häntä, ei se niin mennyt. Sinä aamuna toin hänelle teetä, ja hän oli vuoteessa kylmänä. Luojan kiitos hänen silmänsä olivat ummessa. Vihaan sitä, kun tv-sarjoissa ruumiit tuijottavat rikoskomisariota.

Irlantilaisen Liz Nugentin psykologinen jännityskirja Särmikäs Sally Diamond kertoi Sallysta, joka eli ensimmäiset elinvuotensa vangittuna äitinsä kanssa. Isä oli siepannut Sallyn äidin, kun äiti oli lapsi. 

Sally sai uudet vanhemmat äidin kuoleman jälkeen. Vankeusaika oli vaikuttanut ikävällä tavalla hänen kehitykseensä, ja häntä pidettiin outona ja erikoisena, jopa pelottavana. Hän kävi koulua ja menestyi hyvin, mutta ei osannut ystävystyä. Hän oli taitava pianonsoittaja. Adoptiovanhempiensa kuoleman jälkeen Sally vapautui elämään rajoitustensa ulkopuolella, hän sai terapiaa ja ystäviä. Hän sai jopa osa-aikatyön pianonsoittajana.

Luulen, että useimmat kirkossa olleet pelkäsivät minua. Nadine sanoi, että olin vahingossa tehnyt väärin, ja että ihmiset tiesivät minun olevan erilainen. Tiedän, että hän tarkoitti sosiaalisesti rajoittunutta.

Ei Sally ollut pelottava, hän oli erityinen. Hänen adoptioisänsä, joka oli psykiatri ammatiltaan, oli yrittänyt saada selville, mikä Sallyn diagnoosi oli, mutta ei ollut onnistunut siinä. Isän mielestä Sallylla ei ollut autismia eikä ADHD:tä. 

Sally oli pidetty poissa median silmistä tarkoituksella. Sallyn nimikin oli muutettu. Lapsuus tuli esille mediassa, kun adoptioisä kuoli. Sallylle olisi pitänyt kertoa jo aiemmin, kuka hän oli. Nyt jopa kaksi eri henkilöä otti yhteyttä oudoilla tavoilla.  Olivatko he luotettavia?

Minä olin oikeassa, kun en luottanut kehenkään. Lopulta kaikki pettivät minut. Pelkkää salailua ja selän takana supattelua.

Kirjailija Liz Nugentilla on itsellään sairaus nimeltään dystonia, jonka hän sai aivovamman seurauksena 6-vuotiaana. Sairaus ei ole vaikeuttanut hänen uraansa teatteriohjaajana ja käsikirjoittajana. Särmikäs Sally Diamond on Nugentin viides psykologinen jännityskirja, ja ne kaikki ovat menestyneet hyvin.  Hienoa, että Nugent on nostanut esille, miten vankeudessa eläminen voi vaikuttaa kehittyviin lapsiin sekä aikuisiin.

Liz Nugentin Särmikäs Sally Diamond  oli jännityskirja joka piti hereillä ja valppaana, joka hetki.

 

Liz Nugent, Särmikäs Sally Nugent *****

Suom. Veli-Matti Murtovaara *****

Sitruuna 2025

s. 416

Strange Sally Diamond 2023 

Psykologinen jännityskirja

TJ Klune: Taivaansinisen meren tuolla puolen

 

Noustessaan lautalta saarelle ensi kerran vuosikymmeniin Arthur Parnassus uskoi roihahtavansa liekkeihin siinä paikassa. Niin ei käynyt, mutta läheltä piti: hänen sisällään palava tuli tuntui kirkkaammalta kuin vuosikausiin. Häntä halutti purskahtaa ulos nahoistaan ja levittää siipensä, nousta taivaalle ja tuntea höyhenissään tuttu suolantuoksuinen tuuli.

Yhdysvaltalaisen kirjailijan TJ Klunen fantasiaromaani Taivaansinisen meren tuolla puolen jatkoi  Marsyasin saaren orpokodin tarinaa. Orpokotia johti Arthur Parnassus, joka oli fenix-lintu. Hänen puolisonsa oli Linus Baker, joka ensimmäisessä kirjassa Talo taivaansinisellä merellä toimi Maagisen Huolenpito-Osaston sosiaalityöntekijänä. Linus matkasi tarkastamaan Marsyasin saaren orpokotia ja rakastui Arthuriin ja kuuteen lapseen, jotka asuivat saarella - maahinen, ihmissylikoira, metsänhenki, traakki, tunnistamaton vihreä otus ja antikristus.

"Lapsena altistuin väkivallalle Maagisen Nuorison Huolenpito-Osaston työntekijän käsissä. Kyse ei ollut pelkästään ruumiillisesta väkivallasta..."

Arthur Matkasi Linuksen kanssa kuultavaksi, jotta tiedettäisiin, miten lapsia oli kohdeltu kyseisissä orpokodeissa ympäri maan. Kyseessä oli lapset ja nuoret, jotka olivat maagisia. Heidät haluttiin erottaa muista, rekisteröidä eivätkä he olleet tervetulleita tavallisten ihmisten pariin. Arthur ja Linus halusivat siihen muutoksen. Siksi Arthur suostui kuultavaksi julkisesti kokemuksistaan. Hän toivoi muutosta, mutta edessä oli pahempia vaikeuksia ja ongelmia. 

"Minä näen teidät sellaisina kuin olette. Te olette hallitsemattomasti leviävä tulehdus, joka tahraa niiden sydämet ja mielet, joista te väitätte välittävänne, ja täyttää heidän päänsä naurettavilla pötypuheilla..."

Valitettavasti saarelle tuli jälleen tarkastaja, joka haki vain vikoja kaikesta ja kaikista. Hänen oli tarkoitus kirjoittaa raportti, jonka avulla orpokodin lapset olisi sijoitettu muualle, ja yhtä heistä olisi käytetty erään vallanhimoisen henkilön omiin tarkoitusperiin. Lapsilla oli yliluonnollisia voimia, ja noita voimia kyseinen henkilö himoitsi itselleen.

TJ Klune on omistanut kirjansa transyhteisölle kaikkialle maailmassa. Minä näen teidät, minä kuulen teidät, minä rakastan teitä. Tämä tarina on tarkoitettu teille.

Taivaansinisen meren tuolla puolen tarinasta nousi tärkeitä teemoja esille mm. sijaisvanhemmuus ja sijaishuolto sekä lasten ja nuorten ikävät kokemukset sijaishuollossa. Kirjasta nousi myös ensimmäisen kirjan tapaan esille ennakkoluulot, erilaisuus ja niiden hyväksyminen. Kirja on upeasti kirjoitettu fantasiatarina, jota ennen suosittelen lukemaan ensimmäisen kirjan Talo taivaansinisellä merellä. 

TJ Klunen kiehtova fantasiakirja Taivaansinisen meren tuolla puolen jatkoi taianomaista Marsyasin orpokodin ja sen asukkaiden tarinaa.

 

TJ Klune, Taivaansinisen meren tuolla puolen *****

Suom. Mika Kivimäki *****

Karisto 2025

s. 482

Somewhere Beyond the Sea 2024

Fantasia

Queer

Laulu äidille!

 

ORVOKKINI TUMMASILMÄ

San. S. Lampén

Säv. J.N. Lahtinen

 

Orvokkini tummasilmä,

kultasydän pieni.

Katsot aina lempeästi,

kun käy luokses tieni.

 

Itse hoidan kukkamaani,

rikkaruohot kitkin.

Vettä kannoin iltasella,

rantatietä pitkin.

 

Noudan tästä äidilleni,

orvokin tai kaksi.

Annan kaunokukkaseni

äidin armahaksi.

 

Hoivastasi hellimmästä,

jonka sain mä sulta,

luoja sua siunatkohon

oma äiti-kulta.

 

                        💜 Hyvää Äitienpäivää ! 💜