Terhi Ilosaari: Iloa etsimässä

 

Näyteikkunat valmistautuvat jouluun. Minä valmistaudun en-tiedä-mihin. Lennän pian tuntemattomaan, ensin vapaaehtoiseksi bosnialaiseen majataloon ja sitten - en tiedä. Lähden matkalle, jolta en palaa.

Terhi Ilosaaren matkateos Iloa etsimässä on hänen muistelukirjansa Bosnian, Islannin, Italian ja Grönlannin matkoilta vapaaehtoisvuotensa aikana.  Hän teki vapaaehtoistyötä yksityisillä maatiloilla Islannissa ja Italiassa, turistimajatalossa Sarajevossa ja alkavassa turistimatkailukohteessa Grönlannissa sekä turistiveneissä Islannissa. 

Vapaaehtoisten työaika oli sovittu viisituntiseksi viitenä päivänä viikossa, mutta tunnollisena ihmisenä Terhi Ilosaari paiskoi melkein ympäripyöreitä päiviä. Siinä ei paljon ehtinyt miettiä oman elämänsä murheita, mikä oli lopulta hyvä asia. Kirja siis avasi myös vapaaehtoisten työntekijöiden kokemuksia eri maissa.

En ole koskaan asunut näin puheliaassa talossa. Myöhemmin tajusin kylmyyden saapuneen entiseen kotiini jo kuukausia aikaisemmin.

Terhi Ilosaarella oli takanaan koskettava ero, jota hän oli kipuillut pitkään. Hän halusi muutosta yksityiseen ja työelämäänsä. Ylhäällä bosnialaisilla vuorilla työskennellessä oli mahtavat maisemat, puheliaita kavereita ja lemmikkejä, koiria ja vuohia, jotka yllättivät hänet läheisyyden kaipuullaan. Toinen koirista jopa halusi viettää yöt hänen vieressään. Ainut iso miinus oli talon isäntä, joten matka jatkui muualle maailmaa aiemmin kuin oli tarkoitus. 

Heinän jakelu on uskomaton elämys ensikertalaiselle. Satapäinen ihailijajoukko seuraa jakelijan jokaista liikettä, kaikkialla kohisee ja kuhisee. Kun viimeinenkin rivi on saanut heinänsä, on hiljaista.

Matka Islannin  pohjoisosiin Akureyriin sujui lentokoneella. Ainoa miinus vaikutti olevan kaiken kalleus. Ihanat lämpimät ulkoilma-altaat houkuttelivat uimaan. Vapaaehtoistyöpaikka sijaitsi pitkän ajomatkan päässä yksinäisessä, mutta kauniissa laaksossa. Terhi tutustui tilalla lampaiden hoitamiseen ja siihen liittyviin tehtäviin. Hän matkasi tilalle myös myöhemmin, kun lampaiden synnytyksen aika koitti, jolloin työtä tehtiin vuorotta.

Kiitollisuuteni hevosta kohtaan läikkyy yli. Kiitos, kun saan ratsastaa sinulla. Kiitos, kun olet minulle näin kiltti.

Italialaisella hevostilalla Terhi Ilosaari pääsi opettelemaan ratsastusta enimmäistä kertaa elämässään, ja hän ihastui ikihyväksi hevosiin ja ratsastamiseen. Ihminen, joka ei ole koskaan aikaisemmin ollut tekemisissä eläinten kanssa, oppi tekemään töitä eläinten kanssa, rakastamaan ja hellimään niitä - lampaita, vuohia, hevosia, kissoja ja koiria. Myös kalastus tuli tutuksi Grönlannissa. Ensimmäiset valaat tuli nähtyä Islannin vesillä. Kokemuksia kertyi siis valtavasti erilaisten ihmisten parissa ja varsinkin eri maiden ruokia tuli syötyä runsaasti.

Terhi Ilosaaren matkateos Iloa etsimässä vei mukanaan mielenkiintoisiin kohteisiin. 

 

Terhi Ilosaari, Iloa etsimässä

Kannet ja taitto: Sofia Kivistö

Kustantaja: Terhi Ilosaari

Paino: Nordprint, Helsinki 2020

s. 363 

Matkakirja

Bosnia

Islanti

Italia

Itävalta

Grönlanti 

 

 

Minna Canth: Laulaja ja muita novelleja #minullaoncanthia

 

Hyvää Minna Canthin (1844-1897) päivää  ja samalla tasa-arvonpäivää kaikille lukijoille.  Minna Canth, eli Ulrika Wilhelmina os. Johnsson, oli ensimmäinen suomenkielisiin sanomalehtiin kirjoittava nainen. Siksi halusin tuoda esille hänen alunperin sanomalehdissä julkaistuja novelleja. 

Kirsti luki ylistävän arvostelun eilispäivän konsertista. Loistava menestys. Yleisön mieltymys tavaton. Myrskyiset hyvähuudot ja aploodit. Huone täpösen täynnä.

Minna Canthin (1844-1894) teos Laulaja ja muita novelleja sisältää seitsemän lyhyttä novellia, jotka on julkaistu ensimmäisenä sanomalehdissä ajan tapaan, ja sen jälkeen käännetty ruotsiksi ja julkaistu kirjana. Ensimmäisenä aloitti novelli Laulaja, jossa Kirsti luki sairaalle äidilleen sanomalehtiarvostelua. Perheen kasvattipojasta oli tullut kuuluisa laulaja. Koska hän oli esintynyt kiertuematkallaan Kuopiossa, äiti tietenkin toivoi rakkaan kasvattipoikansa näkemistä. Kirsti ei niinkään. Laulaja on julkaistu Uudessa Kuvalehdessä vuonna 1895.

Nouse ylös, kah, Emmi, etkö sinä kuule, kun rouva soittaa. Emmi, voi, voi tuota tyttöä, kuinka raskaasti nukkuu. Emmi, Emmi!

Toinen novelli oli nimeltään Lapsenpiika, ja se julkaistiin Keski-Suomi-lehdessä vuonna 1887. Nuori tyttö hoiti pikkuvauvaa äidin apuna, eikä ollut saanut nukkua moneen yöhön, kuin katkonaisia unia.

Aina sai jo talvella vanhemmiltaan luvan kutsua Hilman luokseen kesää viettämään.

Kolmannessa novellissa, nimeltään Eräs Puijolla käynti, kaksi nuorta tyttöä lähtivät kaupungista kävellen Puijolle, aikomuksena kiivetä torniin. Oli kesä ja lämmin ilma. Päätettiin olla huimapäisiä ja riisua sukat ja kengät pois jalasta.

Ellin mies oli kauppias. Viisi vuotta he olivat olleet naimisissa ja heidän onnensa oli vaan kasvanut päivä päivältä.

Neljäs novelli, Epäluulo, kertoi kauppiaan rouvasta ja hänen ahdingostaan. Ellin ahdinko kasvoi nopeasti liian suuriin mittoihin, eikä hän kestänyt sitä.

Viidentenä novellina oli Ompelija, joka kertoi naisesta, joka huomasi rakastettunsa löytäneen uuden rakkauden. Tulevaisuus näytti ankealta ja toivottamalta.

Häntä kutsuttiin "hurjaksi neidiksi" ja hän asui kaukana kaupungin syrjässä, aina Seilaisen mäellä, vanhan hautausmaan takana.

Kuudes novelli oli nimeltään Vanha piika. Vuosia sitten naimatta jääneitä naisia kutsuttiin vanhoiksi piioiksi. Nykyään kaikki vapaat ihmiset ovat sinkkuja, eikä ole tarvetta mennä naimisiin, jos ei halua, ainakaan Suomessa. Tämä oli reipas ja rempseä novelli. Päähenkilö oli vahvaluonteinen, mutta romantikko, jos ei saanut puolisokseen suuriruhtinasta, niin eipä kukaan muukaan kelvannut.

Viimeinen novelli, Kodista pois, kertoi Fannysta, joka halusi opintojensa jälkeen opettajaksi. Vanhemmat olivat eri mieltä asiasta, sillä he halusivat lapsensa hyviin naimisiin tekemään lapsenlapsia. Novellista voit lukea Fannyn suunnitelmista.

Minna Canthin teos Laulaja ja muita novelleja kertoi tyttöjen ja naisten elämästä 1800-luvun Suomessa. 

 

Minna Canth, Laulaja ja muita novelleja

Kansikuvassa Maria Wiikin taulu  Ullakkokamarissa 1889 

Wsoy 1998

s. 153 + Esipuhe

Novelleja vuosilta 1887-95

 

Minna Canth: Köyhää kansaa ja Salakari

Minna Canth: Työmiehen vaimo 

Minna Canth: Hanna 

 

 

 

 

Yöpöydän kirjat-blogin Niina on 12. Minna Canth-lukuhaasteen vetäjä. Kiitos haasteesta Niina 💖.

Minna Canth oli huikea naisten tasa-arvon edistäjä ja on ansainnut oman päivänsä kalenterissa ja sen, että hänen teoksiaan nostetaan esille. Canthin  teoksia lukemalla on hienoa huomata, miten asiantilat ovat muuttuneet menneisyyden ajoista.  

Joel Kangas: Kaltio

 

Valkoinen ja harmaa poro kulkevat hiljaista kylätietä Norjan suuntaan. Valkoisen kyljessä näkyy erotuksen jäljiltä vihreitä maalimerkintöjä. Koparat kopisevat jäistä asfalttia vasten rennon oloista tahtia, eikä poroilla tunnu olevan kiire pois auratulta polulta.

Joel Kankaan Kaltio jatkoi inarilaissyntyisestä poliisista, Mikkal Moilasesta kertovaa dekkarisarjaa yhtä hyytävän kylmäävään tapaan, kuin ensimmäinen dekkari Kaamos, joka valittiin Suomen dekkariseuran vuoden esikoisdekkariksi 2025. 

Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat Lapin perukoille Inariin ja Jäämeren rannalle Pohjois-Norjaan. Talviolot olivat ankarat, paljon lunta ja kaamosaika loi oman pimeytensä. Silti Mikkal oli matkalla hiihtoreissulle siskonsa Sunnan, tämän miesystävän ja erään kaverin kanssa.

Fileerausveitsi uppoaa kylmään lihaan vaivattoman ja pehmeän näköisesti. Poikkisyin lihasta viiltävä terä liikkuu tottuneen oloisesti Tor Erikin kädessä. Kohmeinen paistipala muuttuu ohuiksi lastuiksi veto vedolta, ja kattilaan nostettu hiljalleen sulava lihasilppu nostaa huoneeseen raa´an poronlihan tuoksun. 

Lapissa syötiin tietysti poronkäristystä, mutta pilkittiin myös kaloja ja syötiin kalakeittoa.  Mikkal, Sunna, Tor-Erik ja Samuli hiihtivät Iisakkijärven tuvalle, ja tuvalla Sunna ilmoitti veljelleen kivan asian. Tuvalla vietettiin muutama päivä rauhaiseloa, mutta sitten alkoi tapahtua.

Valitettavasti eräs ikävämpi ihminen alkoi häiriköimään heitä tuvalla, ja teki lopulta ilkityönsä. Tuo henkilö avasi menneisyyttään vuodesta 2016 lähtien. Hänellä ei ollut hiihtoporukkaan kuuluviin henkilöihin mitään syytä tehdä mitään ikävää, mutta miksi hän teki mitä teki, selvisi ainakin osittain Kaltion sivuilta.

Joel Kangas on itse syntynyt Inarissa, ja nautin suuresti hänen tarinoinnistaan ja paikkatuntemuksestaan. Lappilainen elämänmeno tuli hienosti esille Kaltion sivuilta. Olipa mahtava olla mukana dekkarimatkalla Inarissa.

Joel Kankaan Kaltio dekkarissa oli vauhdikasta menoa kaamosajan Lapissa. Tästä tulisi mahtava tv-sarja.

 

Joel Kangas, Kaltio *****

Kirjan kansikuva ***** 

Karisto 2026

s. 315

Dekkari

Mikkal Moilanen-sarjan 2. osa

Inari

 

Joel Kangas: Kaamos 

Joel Kangas: Kaltio 

Marguerite Duras: Rakastaja

 

Lossi ylittää Mekongia.

Kuva kestää koko ylityksen ajan rannalta toiselle. Minä olen viidentoista ja puolen eikä tässä maassa ole vuodenaikoja, meneillään on ainoa mahdollinen vuodenaika, kuuma ja kostea, me olemme maapallon pitkällä kuumalla vyöhykkeellä, ei kevättä, ei uutta kesää. 

Ranskalaisen Marguerite Durasin (1914-1996) Rakastaja sijoittui 1930-luvun Vietnamiin, jossa kirjailija syntyi, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Kirjailija seurusteli nuorena salassa vietnamilaisen miehen kanssa, koska vallalla oli molemminpuolinen vahva rotu- ja luokkaerottelu ranskalaisten ja vietnamilaisten välillä. Kirjailija oli lisäksi nuori lukiolainen ja mies oli huomattavasti vanhempi, aikuinen mies.

Äiti saattoi minut autoon kuten ennenkin ja uskoi minut kuljettajan huostaan, Saigonin autossa hän uskoo minut aina kuljettajalle kaiken varalta, tulipalon, raiskauksen, rosvojen hyökkäyksen, lossionnettomuuden varalta. Kuten ennenkin kuljettaja istutti minut lähelleen etuosaan, valkoisille matkustajille varatulle paikalle.

Kirjailijan vanhemmat olivat ranskalaisia opettajia, jotka muuttivat Vietnamiin, joka tuolloin kuului Ranskan Indokiinaan yhdessä Laosin ja Kambodžan kanssa. Kirjailijan isä oli kuollut varhain, ja äiti yritti elättää ja kouluttaa kolme lastaan hyvin köyhissä oloissa. Tytön seurustelu vietnamilaisen kanssa ei ollut hyväksyttyä, eikä perhe halunnut tuntea miestä julkisesti. Koska mies tuli rikkaasta perheestä ja antoi paljon lahjoja, ne otettiin vastaan viileästi.

Hän pelkää jatkuvasti että minä tapaan toisen miehen. Minä en ikinä pelkää mitään sellaista. Hänellä on toinenkin pelko, ei se että olen valkoinen vaan se että olen kovin nuori, niin nuori että hän voisi joutua vankilaan jos suhteemme paljastuisi. 

Marguerite Duras oik. Marguerite Germaine Marie Donnadieu oli ranskalainen kirjailija, elokuvaohjaaja, näytelmäkirjailija ja kulttuurivaikuttaja, jonka kirjat pohjautuivat hänen omiin elämänkokemuksiinsa. Rakastaja on saanut Concourt-palkinnon ja siitä on tehty elokuva ja näytelmiä. 

Marguerite  Durasin Rakastaja on muisteluteos kirjailijan nuoruudesta.

 

Marguerite Duras, Rakastaja

Suom. Jukka Mannerkorpi

Esipuhe Anne Fried

Otavan Kirjasto 2021

s. 121

L´ Amant 1984

Ensim. julkaisu suomeksi 1985

1930-luku

Vietnam, joka kuului Ranskan Indokiinaan 1930-luvulla 

Nuoruus   

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

 

Herra Sherlock Holmes, joka tavallisesti nousi hyvin myöhään ylös aamuisin, paitsi niissä kylläkin useissa tapauksissa, jolloin hän oli valvonut koko yön, istui aamiaisella. Minä seisoin matolla tulisijan edessä pitäen kädessäni keppiä, jonka eräs edellisenä iltana luonamme käynyt herra oli unohtanut.

Brittiläiskirjailija Arthur Conan Doylen (1859-1930) klassikkoteos Baskervillen koira yhdisteli kauhua ja jännitystä Englannin maaseudulla marraskuun hyytävässä pimeydessä. Kirjan päähenkilöinä toimivat kertojana tomiva tohtori Watson ja salapoliisi Sherlock Holmes, jotka olivat hyviä ystäviä ja ratkoneet jo aiemmin monet rikosjutut. Sherlock Holmes ratkoi rikokset ja Watson auttoi tutkimuksissa sekä kirjoitti tapahtumista kirjoja. Edellisenä iltana heillä oli käynyt muuan tohtori Mortimer, joka halusi puhua Baskervillen koirasta.

Tohtori Mortimer sai omituisen ilmeen silmiinsä ja alensi äänensä kuiskaukseksi vastatessaan:

"Herra Holmes, ne olivat tavattoman suuren koiran!"

Tohtori Mortimer oli siis nähnyt erään kuolleen vanhuksen vieressä suuren koiran jälkiä, ja hän oli myös nähnyt suuren mustan koiran liikkuvan alueella pimeään aikaan ulvoen kammottavalla äänellään. Lisäksi hänellä oli vanha käsikirjoitus mukanaan 1700-luvulta, jossa puhuttiin Baskervillen sukua uhkaavasta yliluonnollisesta koirasta. Suvun jäsenten ei kannattanut liikkua pimeään aikaan nummella. Oliko vanhus, koiran nähtyään, saanut sydänkohtauksen ja kuollut, vai oliko tapahtunut jotakin pahempaa? 

"Olet siis itsekin taipuvainen ylenluonnolliseen selitykseen?"

"Paholaisella saattaa kai kätyrinä  olla olentoja lihasta ja luusta, vai kuinka? Kaksi kysymystä kohtaamme heti tutkimuksemme alussa. Ensiksikin: onko tässä ensinkään kysymys rikoksesta, toiseksi: mikä tämä rikos on, ja kuinka se tehtiin?

Seuraavaksi Holmes ja Watson tutustuivat uuteen sir Baskervilleen eli perijään. Koska tohtori Mortimerilla ei ollut työnsä ja perheensä vuoksi aikaa olla perijän tukena ja turvana kartanossa, päätettin, että Watson lähtisi hänen seurakseen ja raportoisi tapahtumista Holmesille.

Baskervillen koiran tapahtumissa oli mukana vain muutama henkilöhahmo, joten se, miten rikos tai tuleva rikos tultaisiin tekemään, oli kiinnostavaa seurata. Holmeskin liikkui Watsonin tietämättä lähistöllä, ja oli varsinkin loppukahinoissa mukana. 

Oliko tarinan mukana yliluonnollisia juttuja, tai ylenluonnollisia, kuten kirjan suomentaja oli kääntänyt vuonna 1904, voit tarkistaa kirjan sivuilta. Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes-dekkarit ovat maailmankuuluja ja niistä on tehty runsaasti tv-sarjoja ja elokuvia. 

Suosittelen lämpimästi lukemaan Baskervillen koiran, sillä siinä kuvaillaan 1800-luvun elämänmenoa, ihmisiä ja miljöötä mm. ihmiset kulkivat rattailla, hevosilla, junalla ja kävelivät pitkiäkin matkoja. Ei ollut kännyköitä, eikä puhelimia, joten ihmiset kirjoittivat kirjeitä ja lähettivät sähkösanomia.

 

Arthur Conan Doyle, Baskervillen koira 

Suom. Yrjö Weilin 1904

Saga Egmont 2026

s. 218

The Hound of the Baskervilles (Sherlock Holmes) 1844

Klassikkodekkari

Englanti

1800-luku 

Teos on julkaistu historiallisena dokumenttina, jonka kieli kuvastaa julkaisuaikansa näkemyksiä. 

Ps. Kirjan suomen kieli on peräisin 1900-luvun alusta, joten se ei vastaa nykyajan kieltä. Kirjassa on myös joitakin nykyaikana eettisesti arvelluttavia kohtia esim. siinä mainitaan kallojen mittaukset, joita tehtiin 1800-luvulla ja 1900-luvulla myös Suomessa, ja puhutaan eri ihmisryhmien kalloista, niin kuin siihen aikaan on ollut tapana puhua ja kirjoittaa, mutta joka ei sovi nykyaikaiseen kielenkäyttöön ja arvomaailmaan Suomessa. 

 

Agatha Christie: Kuolema keskitalvella

 

Meillä oli tapana viettää joulua Cheshiressä Wattsien luona.

Agatha Christien (1890-1976) teos Kuolema keskitalvella  sisältää 12 novellia, joissa esiintyvät tutut henkilöhahmot Hercule Poirot, neiti Marple, Tommy ja Tuppence, Parker Pyne ja Harry Quin.

Alkuruoaksi osterikeittoa (mistä minä en oikein välittänyt), kampelaa, keitettyä kalkkunaa, paistettua kalkkunaa ja iso paahtopaisti. Sitten jälkiruokatorttu, hedelmäpiirasia ja joulukakku, jonka sisältä paljastui tulevaisuutta ennustavia hopealantteja, porsasfiguureja, sormuksia, nappeja sun muuta. Ja sen jälkeen vielä ties kuinka monta jälkiruokalajia. 

Kirjan ensimmäisessä novellissa, Joulu Abney Hallissa, kirjailija kertoi aika ylenpalttisista joulunviettotavoista, joita heidän perheensä vietti hänen nuoruudessaan. Ainakin ruokaa ja herkkuja oli runsaasti, samoin lahjoja, ja palvelijoiden tehdessä ruoat, siivoukset ja muun ylläpidon, herrasväki sai vain nauttia joutenolosta ja joulusta.

Tämä murhenäytelmä (sanoi moniseur Poirot) tapahtui Belgiassa monia vuosia sitten.

Suklaarasia novellissa Poirot kertoi ystävälleen ja apurilleen kapteeni Hastingille erään ratkaisemansa jutun, joka painettiin lopulta villaisella.

Äsken kertomani selittää, miksi en Sandersit tavattuani lainkaan epäillyt, vaan tiesin heti, että mies oli aikeissa tappaa vaimonsa. 

Jouluinen murhenäytelmä nimisessä novellissa neiti Marple kertoi  ratkaisemastaan murhenäytelmästä, jossa näki heti avioparia katsoessaan, mitä aviomiehellä oli mielessä.

Suuri halko paloi iloisesti rätisten avotakassa, ja tulen räiskettä säesti kuuden ahkerasti käyvän kielen kalkatus. Nuoriso oli kokoontunut nauttimaan joulusta. Vanha neiti Endicott, jonka useimmat läsnäolijat tunsivat Emily-tätinä, hymyili suopeasti hälinälle.

Jouluseikkailu novellissa Hercule Poirot oli joulun aikana vierailulla eräässä kartanossa. Olen katsellut Poirotista tehtyjä tv-elokuvia, joita tulee useita viikossa. Myös tästä novellista tehty tv-elokuva esitettiin helmikuussa. Novellissa löytyi suuri punainen rubiini jouluvanukkaasta.

Agatha Christien kirja Kuolema keskitalvella sopii nautittavaksi novelli kerrallaan hunajaisen teen ja skonssien kera.

 

Agatha Christie, Kuolema keskitalvella

Suom. Saara Pääkkönen, Kirsti Kattelus, Anna-Liisa Laine, Matti Rosvall ja Jukka Saarikivi 

Wsoy 2024

s. 239

Midwinter Murder 2020

Novellikirja sisältää novellit:

Christmas at Abney Hall 1975

The Chocolate Box 1923

A Christmas Tragedy 1930

The Mystery of the Baghdad Chest 1932

The Clergyman´s Daughter/ The Red House 1923

The Blymouth Express 1923

Problem at Pollensa Bay 1935

Sanctuary 1954

The Mystery of Hunter´s Lodge 1923

The World´s End 1929

The Manhood of Edward Robinson 1924

Christmas Adventure 1923 

 

 

 

Noora Mustajoki ja Bosse Hellsten: Turisti

 

Tien päässä oli tunturi, linja-auto ja tunturin takana jäätynyt metsäkone ja avohakkuu, sen takana muiden tuntureiden ääriviivoja silmänkantamattomiin. Bussin kyljessä tarrakirjaimet: ARCTIC LIGHTS TOURS.

Noora Mustajoen ja Bosse Hellstenin Turisti aloitti räväkkään tyyliin uuden Arktis-dekkarisarjan. Päätapahtumat sijoittuivat Leville, missä yritysryppään kierona toimitusjohtajana pyöri Pete Huhtaniemi. Pete oli velkaantunut joka puolelle, ja mukaan olivat tulleet kansainväliset hämäräpiirien rahoittajat, missä rikollista rahaa pestiin eri firmoissa. Mikään ei riittänyt ulkomaisille rahoittajille, ja niinpä Levillä pyöri rikollisia, jotka takasivat rahojen virtaukset niiden lainaajille, joko hyvällä tai pahalla. Pete pelkäsi henkensä edestä, sillä liikekumppani oli tapettu.

Taivaanranta leiskui kellertävänä ja hohti kuin Edvard Munchin Huudossa. Frank Korpela käveli kirjastosta ulos ja nosti takinkaulusta suojaamaan parrakkaita kasvojaan. Hän käveli edelleen suoraselkäisesti kuin  poliisi, tasaista vauhtia mutta ei liian nopeasti, pää korkealla, vaikkka kroppa ja painovoima pistivät hanttiin. Pakkasta oli lähes kolmekymmentä.

Pete Huhtaniemen turistiryhmään kuulunut  henkilö oli löytynyt kuolleena. Paikallinen poliisi, Eeva Rantanen, pyysi Frank Korpelaa mukaan tutkimuksiin. Eeva ei oikein pitänyt työkavereitaan pätevinä murhatutkimukseen. Hiljainen ja omissa oloissaan viihtyvä Korpela oli alkuun vastahakoinen, mutta pian hän huomasi, että Helsingin huumepiireissä pyörineet väkivaltaiset rikolliset olivat saapuneet Leville. Mutta miksi, ja kuka oli tappanut brittiläisen turistin?

Jängän yllä matkailukeskuksen moniväriset valopylväät valaisivat nopeasti pimenevää taivasta. Levi oli romantikkojen ja viikonloppuromantikkojen Eldorado, tuntureiden ympäröimä kultainen kaupunki suomaan keskellä.

Levillä sattui ja tapahtui kaikenlaista mystistä ja hämäräperäistä, joista Lapin Maan runoiluun ja fiktioon taipuvainen toimittaja, Gonzo Hyvärinen, kirjoitti mehukkaita ja värikkäitä juttujaan. Ja juttujahan riitti loputtomasti alkaen brittiläistoimittajan kuolemasta Lapin yritysmogulin viimeisimpiin villityksiin, ja mafioosojen edesottamuksista, joita riitti ympäri Lappia.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli riittävästi  Mustajoen ja Hellstenin Turisti-dekkarissa. Kaiken yllä loistivat Levin matkailukeskuksen värikkäät valot ja vaihtelevasti revontulet. Pakkasta ja luntakin oli riittämiin. Pääosassa oli kuitenkin musta huumori, jota riitti alusta loppuun asti. Ja ihana oli seurata, kun tarinan henkilöiden mukana kulki lemmikkieläimiä. "Salkun  salaisuus" jatkuu kenties seuraavassa osassa?

Noora Mustajoen ja Bosse Hellstenin Turisti vei vauhdikkaalle dekkarimatkalle Leville. Suosittelen.

 

Noora Mustajoki ja Bosse Hellsten, Turisti ***** 

Gummerus 2026

s. 472

Dekkari

Arktis-sarjan 1. osa

Levi, Kittilä

Matkailu

Kansainväliset rikollisryhmät