Dora Wang: Uudet ystävät

 

Yhdysvaltalaisen Dora Wangin ihana lastenkirja Uudet ystävät kuuluu Pocket Peaches-kirjasarjaan, joka soveltuu hyvin juuri lukemaan oppineille ja sitä harjoittaville lapsille. Kirja on sarjakuvamaisesti piirretty ja eläinhahmot ovat suloisia. Uudet ystävät kirjassa on myös niitä ikäviä tapahtumia, jopa kiusaamista, mikä on hyvin ikävää, ja olisi kiva, jos jokaisella lapsella olisi ystävä, jonka kanssa pystyisi puhumaan eri asioista, myös kiusaamisesta.

 

 

Kirjan päähenkilö oli Peaches, joka halusi ystävystyä Taron kanssa. Ystävystyminen ei kuitenkaan ollut helppoa, mutta lopulta Peaches sai kuulla, että Taro tykkäsi kauhuelokuvista. Peaches piti leffailtaa perjantaisin ystäviensä kanssa, joten hän kutsui Taron katsomaan leffaa heidän kanssaan. Tosin Peaches pelkäsi kauhuelokuvia. Eikähän siitä tullutkaan mitään, sillä elokuva oli liian jännittävä Peachesille ja hänen piti poistua muualle.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lopulta ystävykset katsoivat sarjaa, josta kaikki pitivät. Dora Wangin Uudet ystävät lastenkirja sopii  hyvin lapsille, jotka pitävät kirjasarjan hahmoista ja sarjakuvamaisista kirjoista, joissa voi tapahtua myös ikäviäkin juttuja ja joissa puhutaan tunteista.

Dora Wangin lastenkirjassa nimeltään Uudet ystävät  oli herkkuja, leffoja ja myös jännitystä. Suosittelen 💜

 

Dora Wang, Uudet ystävät 💜💖💙💛💚

Kuvitus Dora Wang  💜💖💙💛💚

Suom. Robi Vuokko

Wsoy 2026

s. 79

Pocket Peaches 2023

Lastenkirja 

Rosa Liksom: Talo pastoraali

 

Unisten kurjitten huuot kaikuvat pellon suunalta halki viileän syysaamun sumun, aurinko tekkee nousua vaaran takana ja valon aavistus taittuu keltasseen. Kävelen kartanon poikki Sulo-sonnin hauale. Ristikiven vieressä kasuaa kolme kukatonta maitohorsmaa.

Rosa Liksomin uusimman teoksen, nimeltään Talo, päähenkilö nuori Aale, oli kasvattipoikana tornionjokilaaksolaisessa maatalossa. Vanhemmat olivat kuolleet. Talon Vanhaemäntä oli huutanut Aalen, hänen ollessa muutaman vuoden ikäinen, ja ajatellut Aalesta tulevan tulevaisuuden työntekijä. Aale oli ahkera ja sinnikäs. Pienestä koosta ja keuhkotaudista huolimatta, hän teki aamusta iltaan talon töitä, ja toisinaan jopa öisin.

Mie seisoskelen puuhuohneen eessä ja veän tyynesti sisäle kirmakkaa, satheen raikastammaa syysilmaa. Jos imaisisin hätäisesti, keuhkot panisit vasthaan. Satheen jälkheensä jättämä sumu kiertää ja kaartaa pelloitten hollila. Hahtuvapilvitten seasta vilkuilee aurinko.

Aale eli lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Partakarvat eivät vielä kasvaneet, niin kuin talon nuorimmalla pojalla, jota kirjassa kutsuttiin Piruksi. Kirjan kertomus kulki alusta loppuun Aalen ajatuksilla ja muistoilla. Kun taloon tuli uusi renki, Aalen seksuaalisuus heräsi. Hän tiesi jo, että hän oli kiinnostuneempi miehistä kuin naisista, mutta kenenkään kanssa ei voinut puhua aiheesta. 

Mie kuokin maasta syömäpottuja ja seuraan samala ko maantielä marssii Pohjosen kauppalan suunalta komppania semmosia saksalaisia, joita ei ole näilä kylilä ennen nähty. Taitavat olla kenraalieversti Rentulikin kaupunkilaispläsejä. Signe näyttää miettelihäältä ja huokasee, että mihinkhään nämä sotapojat on menossa nyh ko itärintama hiljeni.

Rosa Liksomin Talo kertoi maalaistalon töistä ja ahkerista asukkaista, mutta se kertoi myös ajankuvasta talon ympärillä. Itärintamalla oli taisteltu, ja solmittu rauha, mutta rauhan ehdoissa määrättiin saksalaiset poistumaan Suomesta. Oli tulossa uusi sota, jatkosota eli Lapin sota. Suomalaisia sotilaita oli kaatunut taisteluissa, ja niitä tarvittiin lisää ajamaan saksalaiset pois. Aalekin joutui mukaan kutsuntoihin alaikäisenä ja keuhkotautisena. Talon kiinnostavista asukkaista, Aalesta ja Aalen ihastuksesta renkiin voit lukea lisää kirjan sivuilta.

Rosa Liksomin Talo sijoittui rauhan aikaan sotien välimaastossa. Talo on kirjoitettu rehevällä tornionjokilaakson murteella ja kirjan lopusta löytyi sanasto.

 

Rosa Liksom, Talo pastoraali 

Like 2026

s. 261+ sanasto

1944

Maaseutu

Tornionjokilaakso

 

 

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Rosa Liksom: Everstinna

Rosa Liksom: Väliaikainen

Rosa Liksom: Väylä 

 

Johanna Valkama: Kultalangan kehrääjä

 

No jopas sentään! Hyvää päivää neiti kaunein! Tarjoaisimme teille toki kyydin samaan suuntaan, mutta kuten näette, se on juuri nyt mahdotonta.

Johanna Valkaman uusin teos Kultalangan kehrääjä aloitti uuden kirjasarjan, jonka päähenkilönä toimi leskiäidin tytär Maria Enegrén. Oli vuosi 1865 ja Maria oli matkalla Turusta takaisin kotiseudulleen Tyrväälle, kun hän tapasi matkallaan kulkukauppiaan. 

Maria oli saanut Turussa arkkipiispan talossa hyvän kasvatuksen ja oppinut puhumaan myös ruotsia. Hän halusi naimisiin sivistyneen, mielellään papistoon kuuluvan miehen kanssa, mutta kirjan sivuilta voit kuitenkin lukea, kenen kanssa Maria päätyikään naimisiin ja Tampereelle asumaan.

Olisi siellä Finlaysonilla ollut tarjolla myös kullankeltaista ja hopeaa... Minun vaimolleni kelpaisi vain kulta, jos olisin päättämässä.

Kirjan sivuilla vietettiin juhannuksena Marian ystävän Miinan häitä, ja jo elokuussa Marian omia häitä. Häitä varjosti eräs ikävä tapahtuma ja juorut. Onneksi Maria pääsi muuttamaan miehensä kanssa Tampereelle, mutta lähestyessä Tampereen keskustaa, sankka savun haju levisi joka paikkaan. Tampere paloi oikeastikin elokuussa 1865 ja yli viisisataa kaupunkilaista jäi kodittomiksi.

Minä odotin iltaa myös, ja vähän yötäkin. Jos vaikka saisimme viettää sen viimein ihan kahden, ihailla Pyhäjärvelle aukeavaa maisemaa ja kuunnella kehrääjälinnun laulua. Se lentelisi öisessä männikössä meidän yllämme, napsisi hämähäkinseittejä ja yöperhosia ja kehräisi niistä kaukomaiden silkin sijaan kotoisen puhtoista kangasmetsän kultalankaa. 

Johanna Valkaman Kultalangan kehrääjä teoksen sivuilla kerrottiin fiktiivisesti tamperelaisen kangaskauppias Maria Tirkkosen elämästä. Kirjan sivuilta nousi aitoja tapahtumia esille, tosin kirjailijan vapauksilla yhdisteltynä. Vuoden 1865 jälkeen olivat edessä suuret nälkävuodet, jotka jo näkyivät vuonna 1865 nälkäisten ja köyhien ihmisten siirtyessä maalta suuriin kaupunkeihin etsimään töitä ja elinkeinoja. 

Johanna Valkaman Kultalangan kehrääjä kertoi nuoren ja päättäväisen naisen alkutaipaleesta kauppiaaksi.

 

Johanna Valkama, Kultalangan kehrääjä *****

Otava 2026

s. 289 + Lukijalle 7s. + Teoksessa käytettyjen lainausten lähteet

Historiallinen teos

1865 

Feelgood

Anders ja Anette De La Motte: Vehkeilyä Amalfin rannikolla

 

Miten mikään voisi vetää vertoja hänen ympärillään avautuvalle kauneudelle? Majesteettisille kesänvihreille kukkuloille ja kirkkaansiniselle vedelle, joka näytti sulautuvan taivaan äärettömyyteen. Näkymä oli niin kaunis, ettei sitä voinut selittää ilman merten jumalia, nymfejä, pyhimyksiä ja ihmeitä.

Ruotsalaisen avioparin Anders ja Anette De La Motten dekkari Vehkeilyä Amalfin rannikolla oli toinen osa Italiaan sijoittuvassa Lomaparatiisin murhat-sarjassa. Ensimmäinen osa sijoittui Caprille, tämä toinen osa sijoittui Amalfiin, ja kolmannessa osassa päähenkilöt, matkanjohtaja Lara ja bussikuskina toimiva Hugo, vievät turistit mukanaan Italian pääkaupunkiin Roomaan.

"Hyvät naiset ja herrat", hän sanoi tuttuun juhlalliseen tyyliinsä. "Olen ymmärtänyt, että te kaikki kuulutte konvehti-imperiumiin, ja siksi me haluamme tarjota teille aivan erityistä leivonnaista, joka on nimetty luostarin mukaan.

Amalfissa tutustuttiin paikallisiin nähtävyyksiin maalta ja mereltä käsin esim. maatilaan, jossa kasvatettiin sitruunoita. Ruotsalaisen konvehtitehtaan omistaja halusi alaistensa, jotka olivat etupäässä sukua ja muuten läheisiä, saavan matkalla vinkkejä, miten kehittää suklaan valmistusta, sillä konvehtitehtaalla  meni todella huonosti. Tehtaan omistajalla oli muutakin ilmoitettavaa, mikä ei ollut mieleistä kuultavaa kenellekään läsnäolijalle.

Lara katsoi olentoja uudestaan. Sudenleukoja, kynsiä. Pitkulaista kiepille vetäytynyttä ruumista, jota peittivät niljakkaan vihreät suomut. "Tai sitten se on merikäärme", hän mutisi.

Ruotsalaisen turistiryhmän lomalle  tuli odottamaton käänne, kun ryhmään tuli lisää sukulaisia, jotka konvehtitehtaan omistaja oli kutsunut paikalle. Tämä ei ollut ainoa yllätys, vaan lisää oli tulossa, sillä hotellin pihalta löytyi aamulla henkilö, joka oli saanut kohtauksen ja kuollut. Mitä tapahtuikaan ja mitä selvisi, siitä voit lukea kirjan sivuilta tarkemmin. Lupaan, että ainakin lomakaipuu herää kirjan sivuilla.

Anders ja Anette De La Motten dekkarissa Vehkeilyä Amalfin rannikolla jatkettiin tutustumista Italiaan, lomanähtävyyksiin ja herkulliseen ruokailuun.

Anders ja Anette De La Motte, Vehkeilyä Amalfin rannikolla

Suom. Tarja Lipponen

Johnny Kniga 2026

s. 346 + italian kielisiä sanahelmiä

Intrig i Amalfi 2025

Cosy crime

Lomaparatiisin murhat-sarjan 2. osa

Italia 

 

Anders ja Anette De La Motte: Kuolema Caprilla 

Frida Skybäck: Varjosusi

 

Vaikka kello oli vasta kymmenen, aurinko mollotti jo korkealla. Se paahtoi ikkunasta armoa antamatta ja muutti kokoushuoneen saunaksi.

Ruotsalaisen Frida Skybäckin Varjosusi dekkarin päähenkilöillä, Fredrika Stormilla ja Henry Calmentilla, oli kuumat oltavat, sillä kevät oli kuumaakin kuumempi, eikä poliisilaitoksen ikkunoita saanut auki, sisätuuletus oli olematonta, eikä lisätuulettimia ollut. Kokoushuoneen kuumuus oli vain kestettävä kaikkien muiden rikostutkijoiden kanssa. Fredrika ja Henry saivat tutkittavaksi erään nuoren opiskelijanaisen katoamisen. Siinä menikin sitten koko dekkarin aika. Jotain tulostakin saatiin aikaiseksi.

"Tervetuloa BubbleBuyhin, miten voin auttaa?" nainen sanoi mekaanisesti. 

Frida Skybäckin Varjosusi on kolmas osa Lundiin sijoittuvassa Fredrika Storm-dekkarisarjassa. Molemmilla, sekä Fredrikalla että Henryllä, oli meneillään myös yksityiselämässä hankaluuksia. Fredrika oli löytänyt äitinsä ja pikkusiskonsa, ja Henry oli epätietoinen, oliko hänestä tullut tietämättään isä.

Työelämään liittyvät tutkimukset eivät näyttäneet etenevän sitten millään. Fredrikan ja Henryn tutkimukset junnasivat paikoillaan, niin kuin painostavan kuuma kevätsääkin. Tutkimus linkittyi vihjeiden perusteella erääseen sovellusalan johtajaan, joka omisti BubbleBuy-sovelluksen.

"Olenko ainut, jolle tulee tästä paikasta kylmät väreet?"

Tutkimukset veivät myös eräälle vanhalle mökille, josta löydettiin lisää tutkittavaa. Tutkimuskuviot junnasivat jo sen verran pahasti minustakin, että olin jo varma, että mitään ei saataisi aikaiseksi, tai tutkimukset etenisivät vasta seuraavassa sarjan kirjassa.

Onneksi sentään eräs vanha kuolemantapaus selvisi, ja sen tekijä joutui lukkojen taakse. Fredrika jäi kyllä miettimään, että oliko tullut johdatelluksi jonkun suunnitelmiin. Niistä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta.

Frida Skybäckin Varjosusi hiippaili taustalla, kun kadonneen etsinnät olivat kuumimmillaan.

 

Frida Skybäck, Varjosusi

Suom. Jonja Rajala

Wsoy 2026

s. 434 

Dekkari

Fredrika Storm-sarjan 3. osa

Lund

Ruotsi

Kevät 

 

Skybäck Frida: Musta lintu 

Skybäck Frida: Rautakukka 

Skybäck Frida: Varjosusi       

 

 

Eeva Åkerblad: Amalia, Amalia!

 

 

Talo kuin saari peltojen keskellä. Puitten ja pensaiden oksat kasvoivat toistensa alle ja lomaan. Kärrytie vei kohti kivisiä portinpylväitä, joiden välistä saattoi sukeltaa sisään. 

Eeva Åkerbladin teos Amalia, Amalia! uppoutui kuumaan alkusyksyn maailmaan vanhassa pitsihuvilassa puutarhoineen, ja huvilan asukkaisiin, uskomattoman mielenkiintoisiin naishenkilöihin, joihin kuvaaja Erik A. Hyvärinen tutustui kuvatessaan toimeksiantajalleen kyseisiä pitsihuviloita.

Villiviini kiersi talon seiniä ja lasikuistia, kiipesi kaikkialle minne ylsi. Köynnösten alta erottui haalistunutta vaaleaa maalia. 

Pitsihuvila ei ollut unohdettu ja hylätty, vaikka Erik. A. Hyvärinen niin luuli aluksi.  Hän löysi puutarhasta nuorimman talon asukkaista, Amalian, joka oli tehnyt kasvimaasta hyvin tuottoisan, ja käytti aikaansa säilömiseen, sillä säilömisaika oli menossa.  

Maitohorsmista leijaili valkoista, pehmeää haituvaa, ja rähjäinen nuori harakka lennähti pihamaan poikki. Keltaraitainen kissa juoksi matalana, silmät olivat mustat ja häntä paksu.

Pitsihuvilassa asui siis kolme Amalia-nimistä naista. Iki-Amalia eli isoäiti oli ollut näyttelijä ja voisi sanoa, että näytteleminen jatkui heti, kun Erik A. Hyvärinen tuli kameroineen taloon. Iki-Amalian mielestä Erik tuli varta vasten kuvaamaan häntä, kuuluisaa näyttelijää. 

Pian Erik päättikin tehdä talosta ja sen asukkaista dokumentin, mutta hänen pitäisi saada ajatuksilleen hyväksyntä talon asukkailta.  Keskimmäistä Amaliaa oli hyvin vaikea edes tavata, saatikka jutella hänen kanssaan, sillä hän oli hyvin ihmisarka.

Eeva Åkerbladin teos Amalia, Amalia! henki pitsihuvilan rapistunutta, mutta samalla hyvin kuvauksellista elämää.

 

Eeva Åkerblad, Amalia, Amalia!

S & S 2026

s. 253

Maikku Hollola: Murhia ja kenkiä

 

Yllättäen, kesken kuuman ja uneliaan aamupäivän, katua käveli vieras nainen reppu selässään. Hän oli selvästi turisti. 

Maikku Hollolan dekkari Murhia ja kenkiä aloitti uuden Lángos-kirjasarjan tavalla, josta nousi esille heti Eurooppaa ja samalla koko maapalloa kuumentava ilmaston lämpeneminen, sekä toisena asiana pakolaiskriisit ja niiden vuoksi rakennetut korkeat raja-aidat. Kirjasta nousi myöskin EU-tukien väärinkäyttö, joten kirjan kirjoittajille kiitokset yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden esille nostamisesta.

Voiko ihminen oikeasti sulaa kuumuudesta, Eerika ajatteli, kun hiki valui salakavalasti aurinkolasien takana suoraan silmään ja kirveli. 

Makra István eli unkarilaisen Kismóran pikkukaupungin poliisipäällikkö, tuttujen kesken Lángos, joutui yllättäen ratkomaan kaupungin rajalle rakennettujen raja-aitojen väliin ilmestyneen uhrin tapausta. Asukkaat olivat varmoja, että uhri oli pakolainen tai prostituoitu, joten rikosta ei heidän mielestä kannattanut enempää tutkia, niitähän riitti ihan liikaakin. Kaiken tietävä pormestari paasasi sitä, että rikos pitäisi tutkia niin, ettei kaupungin maine kärsi. 

Struudeli oli lehtevä ja hedelmäinen juuri niin kuin kuuluikin. Pinnalle ripoteltu tomusokeri antoi sopivaa lisämakeutta. Eerika kalasti viimeisetkin taikinamurut kostutetulla etusormella suuhunsa. Olo alkoi olla täydellinen.

Eerika oli miehensä kanssa rakennuttanut talon Kiásmoraan, ja oli nyt tullut viettämään viikon loman yksin, ja kirjoittamaan samalla dekkariaan. Eerika suri miestään, mutta muut asukkaat ottivat puheliaan suomalaisen heti seuraansa. Varsinkin naapuritalossa asuva Ilona oli hauskaa seuraa, ja kuskasi mielellään Eerikaa. Tosin kotiinpaluumatkat jäivät usein saamatta, kun Ilonalla oli yllättäen muuta tekemistä.

Wellcome to Villa Kirsikka! 

Viikon lomailu Kiásmorassa teki hyvää miestään surevalle Eerikalle. Lähistöllä asuva Lángoskin kiinnostui Eerikan seurasta, ja lupasi pelata jopa pingistä yhdessä. Onneksi Lángos asui lähellä, sillä Eerika tarvitsi apua eräänä iltana ja kiljui hätääntyneenä avunhuutoja.  Mutta siitä tapahtumasta ja rikosten ratkaisuista, unkarilaisen viinin sekä mausteisen ruoan sekä herkullisten tunteiden  mehevästä sekoituksesta, jonka kruunasivat yllättävät loppukuviot, voit lukea lisää kirjan sivuilta.

Maikku Hollola oli pistänyt unkarilaisen pikkukaupungin salaisuudet sekaisin dekkarissaan nimeltään Murhia ja kenkiä.

 

Maikku Hollola, Murhia ja kenkiä

Lind & Co 2026

s. 238

Dekkari

Cosy crime 

Lángos ratkaisee -sarjan 1. osa 

Unkari 

ps. Maikku Hollola on Johanna Hulkon ja Kristiina Olmiala-Szépin kirjailijanimi.