Mari Johanna Hauta-aho: Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil

 

Tää kirja on tositarina mun lapsuudesta ja nuoruudesta.

Mari Johanna Hauta-ahon Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil on tositarina suomalaisesta lapsuudesta ja nuoruudesta. Kirjan kansikuvassa kaikki näytti olevan hyvin, mutta nopeasti kaikki meni todella huonosti. Vanhempien päihteiden käyttö irtosi niin sanotusti lapasesta. Kodin ja vanhempien pitäisi olla lapselle turvasatama, mutta sitä se ei ollut. Tämä kirja järkyttää jokaista lukijaansa.

Vähä ajan pääst mutsi tuli himaa. Se oli sekavan olone. Se oli jossai kamois ja vihanen.

Miksi ihmeessä tämän perheen oloihin ei puututtu aiemmin. Kaikki ympärillä tiesivät perheen olot. Perhe sai useita häätöjä ilmeisesti päihdeporukan metelin ja juhlinnan vuoksi, ja vanhempien riitelyn ja tappelujen vuoksi. Äiti syytti tytärtään kaikesta, jopa siitä että tämä oli syntynyt. Isä rakasti alkoholistin tyylillä lastaan pysyttelemällä poissa kuvioista, mutta paikalle tultua hajotti paikkoja. 

Faija ei tienny, miten sen pitäis toimii, ja se sano, et ei sil oo mulle mitää paikkaa, mis olla yötä. Se asu silloin ite sporissa ja dösissä yöt. 

Kummastakaan vanhemmasta ei ollut lapsen huoltajaksi. Tilanne paheni koko ajan ja lopulta edessä oli huostaanotto, mikä minusta oli aivan liian myöhään. Huostaanottoa kesti siihen asti, kun tyttö täytti 18-vuotta. Hän oli kuitenkin siihen mennessä suorittanut ammattitutkinnon, ajokortin ja käynyt töissä opintojen ohessa. Hän oli raivannut itsensä pois vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien täyttämästä elämästä. Kirjan kirjoittajalla oli ystäviä ja tukijoukkoja, joista  hän on kiitollinen. Olisin toivonut hänelle tukijoita jo lapsuudesta lähtien. Miksi perhettä ei autettu enempää?

Omaa syntymäperhettä ei voi valita, mutta elämässä voi selvitä hengissä ilman vanhempiakin. Mari Johanna Hauta-ahon Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil on tositarina siitä, miten lapsuudesta ja nuoruudesta voi selvitä vanhempien sekoilun keskellä.

 

Mari Johanna Hauta-aho, Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil

Wsoy 2025

s. 191

Tositarina

Päihteet 

Mielenterveys

Huostaanotto

Slangi 

Fredrika Runeberg: Nuori nunna

 

Samalla hetkellä metsän keskeltä ilmestyi ritari. Miehen katse osui Birgittaan, ja hän tuijotti hetken ihmeissään tätä kaunista tyttöä... 

Suomenruotsalaisen Fredrika Runebergin (1807-1879) novelli Nuori nunna on julkaistu ruotsinkielisenä ensimmäisen kerran Helsingfors Morgonblad sanomalehdessä jatkokertomuksena vuonna 1833.

Fredrika Runeberg os. Tengström toimi miehensä apuna Helsingfors Morgonblad-lehden toimittamisessa. Runebergien kirjastossa Porvoon kodissa on lehtien vuosikerrat vuosilta 1833-37, joihin Fredrika on musteella merkinnyt nimimerkkinsä -a -g kirjoitustensa alle ja öfv.-merkinnän käännöksiensä loppuun.  

Nuori nunna kertoi nuoren ritarin ja nuoren Birgitan tarinan. Naantalissa sijaitsi nunnaluostari, ja nuoresta Birgitasta oli tuleva luostarin nunna äitinsä tapaan. Ritari oli Saksassa ollessaan tutustunut Lutheriin ja hänen teeseihinsä. Suomeen palatessa ritari haluttiin vangita kerettiläisenä valtion ja kirkon nimessä. Birgitta ja ritari ihastuivat toisiinsa, mutta onnen edessä olisi kaikenlaisia vaikeuksia, joihin voit perehtyä tarkemmin kirjan sivuilta.

Fredrika syntyi Pietarsaaressa ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Turussa. Tiedonjanoinen Fredrika oppi jo hyvin pienenä itsekseen lukemaan ja kirjoittamaan. Pikkulasten koulu, rouva Johnssonin saksankielinen koulu ja englantilaissyntyisen Anna Salmbergin tyttöpensionaatti opettivat saksan, ranskan ja englannin kielen ja tutustuttivat ulkomaalaiseen kirjallisuuteen. Fredrikan hyvä kielitaito oli eduksi varsinkin sanomalehden toimittamisessa, kun hän käänsi ulkomaisia sanomalehtiartikkeleita.

Fredrika Runeberg oli naimisissa kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin kanssa. Uskoisin miehen tukeneen ja olleen tyytyväinen vaimonsa kirjallisesta lahjakkuudesta. Fredrikan aikaa vei myös kahdeksan lasta, eli hän oli todellinen suurperheen äiti ja siten täystyöllistetty. Porvooseen lopulta rakennettu koti ja puutarha on museoitu ja suojeltu. Fredrikan taitava kädenjälki näkyy siellä edelleen.    

Fredrika Runebergin Nuori nunna oli todella ihastuttava historiallinen novelli. 

 

Fredrika Runeberg, Nuori nunna

Käännös Laura Ekberg

Kirjan kansikuvassa on Fredrika Runebergin kuva 

Painotalo Painola 2023

s.53 + kuva sanomalehtiartikkelista + Karin Allard Ekelundin esipuhe 1945 + suomen kielinen käännös novellista + ruotsinkielinen novelli Den unga Nunnan

Novelli vuodelta 1833

Turku ja Naantali

Luther eli vuosina 1483-1546, joten novelli sijoittuu 1500-luvulle. 

 

 

5.2. vietetään Suomessa Runebergin päivää. Silloin on tapana nauttia Runebergin torttuja, joiden resepti löytyy Fredrikan kirjoittamana leivontakirjasta. Kuvassa nuori kirjailijapari. 

 

Liz Moore: Metsien jumala

 

Lopulta kun viivyttely ei enää auta, hän antaa viimeisen nimen nousta mieleensä: Barbara. Tyhjä sänky on Barbaran.

Yhdysvaltalaisen Liz Mooren Metsien jumala nousi heittämällä lukemieni parhaimpien käännöskirjojen joukkoon. Kirjan tapahtumat sijoittuivat mm. vuoden 1975 kesäleirille, josta katosi rikkaan pankkisuvun teini-ikäinen tytär Barbara. Traagisinta oli, että viisitoista vuotta aiemmin perheen 8-vuotias poika Bear oli kadonnut vastaavasti perheen omistamaan metsään, eikä häntä oltu koskaan löydetty. Tulette lukemaan mitä ikävimmän rikkaiden peittelemän pahansuovan perhetragedian, josta syytettiin asiaan kuulumattomia henkilöitä. 

Jos joku muu mökissä tiesi Barbaran puuhista, hän piti suunsa kiinni. Kukaan ei kysellyt, eikä Barbara kertonut mitään oma-aloitteisesti - aluksi.

Kirjan kertojina toimivat nuori Barbara, kesäleirin ohjaaja Louise, Barbaran äiti Alice, kesäleirille osallistunut Tracy ja Jacob, joka karkasi vankilasta. Barbaran veljen Bearin katoamisesta kertoi Carl, joka oli Van Laarin perheen puutarhuri vuonna 1961. Judyta Luptack toimi New Yorkin keskusrikospoliisissa ensimmäisenä naispuolisena rikostutkijana. Judyta huomasi nopeasti, että kaikki valehtelivat tai salasivat jotakin Barbaran katoamiseen liittyvistä asioista. Tosi pian hän yhdisti Barbaran katoamisen liittyvän Bearin katoamiseen, ja ymmärsi, että Bearin tapaus oli lopetettu jostakin syystä kesken.

Täällä sinä olet turvassa, hän sanoo veljelle mielessään.

Liz Mooren perhetragedia Metsien jumala koukutti minut heti kirjan alusta asti, joten luin kirjan yhdellä lukukerralla, huolimatta siitä, että kirjassa on yli 500 sivua. Kirjan henkilöhahmot, jotka kertoivat tapahtumista, oli koottu  kiinnostavasti esille. Kirjan tarina eteni monessa eri tasossa, sekä aiemmissa tapahtumissa, että vuoden 1975 tapahtumissa. Perheen äidin suru ja mielenterveys- ja päihdeongelmat nousivat erityisesti esille. Myös Louisen äidillä oli vastaavia ongelmia. Päihteet nousivat esille sekä köyhemmissä että rikkaammissa piireissä. 

Liz Mooren Metsien jumala on hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa. Kirjailija on yliopiston englanninkielen professori, kääntäjä ja tuottaja, ja on kirjoittanut viisi romaaania.

Liz Mooren Metsien jumala yhdisti luonnonsuojelumetsän salaisuudet ja oudot perhekuviot uhkaavalla tavalla yhteen.

 

Liz Moore, Metsien jumala *****

Suom. Aleksi Milonoff *****

Tammi 2025

s. 523

The God of the Woods 2024 

Perhetragedia

Kesäleiri

Päihde- ja mielenterveysongelmat 

1950-1975 

 

L. M. Montgomery: Sininen linna #klassikkohaaste 22

 

Jollei eräänä toukokuun aamuna olisi satanut, olisi Valancy Stirlingin koko elämä ollut aivan toisenlainen.

Kanadalaisen L. M. Montgomeryn (1874-1942) sata vuotta sitten ensi kerran julkaistu Sininen linna valikoitui 22. Klassikkohaasteen kirjakseni. Ja ihastuin kerta kaikkisen paljon tähän romanttiseen kirjaan, jossa koko suvun tyhmäksi vanhaksipiiaksi pilkkaamasta lähes kolmikymppisestä päähenkilöstä kehittyi erinäisen tapahtuman jälkeen oman elämänsä päätösten tekijä ja niistä vastaava aikuinen nainen.

Valancy kiiruhti heikossa sinisessä hämärässä kotiin, kiiruhti ehkä liian nopeasti. Kohtaus, jonka hän sai päästyään kiitollisena oman huoneensa suojaan, oli tähänastisista pahin. Se oli tosiaan perin paha. Hän voisi kuolla johonkin tuollaiseen puuskaan.

Valancy oli kyllästynyt äitinsä ja tämän serkun sekä muidenkin sukulaistensa tyhmyyteen, ahneuteen, kitsauteen, juoruiluun ja kiusantekoon. Hän päätti lähteä hoitamaan erästä tuntemaansa henkilöä, joka oli sairastunut tuberkuloosiin. Koko suku oli aivan kauhuissaan. Eihän heidän suvun naiset käyneet palkkatöissä ulkopuolisten luona. Siitähän meni koko suvun maine. Mutta Valancy pysyi työpaikassaan. Lisäksi hän oli ihastunut erääseen mieheen, joka kävi vieraisilla talossa.

"Sininen linnani!" 

Valancy päätyi naimisiin miehen kanssa, johon oli rakastunut, ja muutti asumaan miehen luokse erääseen saareen. Tuosta avioliitosta ja mitä sitten seurasikaan, voit lukea lisää kirjan sivuilta. Avioliitto oli kuitenkin solmittu vain vuodeksi, mutta sitten tulikin mutkia matkaan. Molemmille selvisi salaisuuksia toinen toisesta, ja miten niistä selvittiinkään. Ai että minä rakastin tätä tarinaa 💖. 

He astuivat kanoottiin ja meloivat saarta kohti. He jättivät jälkeensä arkipäiväisyyden ja tutut asiat ja nousivat salaperäiselle ja lumoavalle alueelle, jossa saattoi tapahtua mitä tahansa - jossa mikä tahansa voi olla totta.

L. M. Montgomery eli Lucy Maud Montgomery sai jo 15-vuotiaana julkaistua ensimmäisen runonsa. Sen jälkeen hän suoritti opettajatutkinnon ja jatkoi kirjallisuuden opintoihin yliopistossa. Opettajan töiden lisäksi hän teki töitä sanomalehdessä. Ensimmäinen Anna-kirja julkaistiin hänen ollessa 34-vuotias. Kirjailija meni naimisiin vasta 36-vuotiaana rakastamansa miehen kanssa. Miehen mielenterveys varjosti avioliittoa ja kirjailija itsekin tuntui masentuvan. Pitkään luultiin hänen kuolleen sydänsairauteen, mutta lopulta selvisi, että kirjailija oli tehnyt itsemurhan. 

Montgomery julkaisi elinaikanaan 20 romaania ja kaksi novellikokoelmaa. Vuonna 1917 hän julkaisi urastaan teoksen The Alphine Path. Myöhemmin on julkaistu hänen lehdissä julkaistuja novellejaan ja päiväkirjoja. Anna - ja Runotyttö-sarjat ovat olleet todella suosittuja ja niistä on tehty mm. tv-sarjoja.

L. M. Montgomeryn Sininen linna loihti esille sadan vuoden takaisen hurmaavan rakkaustarinan.

 

L. M. Montgomery, Sininen linna 💙💙💙💙💙 

Suom. A. J. Salonen *****

Karisto 2010, 8. painos

s. 280

The Blue Castle 1926

Rakkaustarina

 

 

 

Kirjabloggaajien 22. klassikkohaasteen vetäjänä toimi Arja Kulttuuri kukoistaa-blogista. Kiitokseni vetäjälle 💙.

Klassikkohaasteesta on muodostunut jo  yli 10-vuotinen perinne. Joka vuosi tammikuussa ja heinäkuussa kirjojen lukijat ja kuuntelijat voivat osallistua kyseiseen lukuhaasteeseen lukemalla valitsemansa klassikkokirjan. 

 

Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys 

16. Anni Blomqvist: Maija

17. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

18. Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar 

19. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu 

20. Mary Shelley: Frankenstein

21. Eeva Kilpi: Tamara 

22. L. M. Montgomery: Sininen linna 

 

 

Pirjo Silveri & Aino Öhman: Puutarhaihmiset

 

Puutarha sijaitsee Sastamalassa, mutta se voisi sijaita missä tahansa muuallakin.

Yllä oleva lainaus on Pirjo Silverin ja Aino Öhmanin teoksesta Puutarhaihmisiä. Kirja on sekoitus tietokirjaa puutarhan kasveista ja lisäksi siinä on kirjan kirjoittajien suvun elämäkertaa. Eläkkeellä oleva toimittaja Pirjo Silveri hoitaa lapsuudenkotinsa puutarhaa Sastamalan Vinkkilässä. Kirjasta tuli tutuksi henkilöitä, joilta kasveja oli saatu. Ennen vanhaan oli yleistä, että kasvin taimia tai siemeniä ja mukuloita saatiin naapureilta, sukulaisilta jne. Nykyisin ne haetaan etupäässä kauppapuutarhoilta tai marketeista.

Nyt 2020-luvulla Haapakalla häärää Mirjan ja Heikin tytär Pirjo, jonka kolmesta lapsesta Aino on myös innokas puutarhaharrastaja.

Kirjan toinen kirjoittaja on biologi Aino Öhman, joka on Pirjo Silverin tytär. Yhdessä he istuttavat joka syksy satoja tulppaaneja perennapenkkiin, joita jo isoäiti Mirja oli istuttanut. Myös joriinit eli dahliat olivat isoäidin lempikukkia. Nykyisin Pirjo ja Aino huolehtivat joriinien kasvatuksesta ja siitä, että ne kaivetaan syksyisin ylös kuivumaan ja talvehtimaan sekä keväisin esikasvatetaan ennen maahan istuttamista.

Suomalainen maaseutuväestö ei 1900-luvun alkupuolella voinut valita, viljelisikö vai eikö. Jos maata oli viljeltäväksi, näin piti myös toimia, jos mieli pitää perheensä kylläisenä...

Puutarhaihmisiä on kattava teos yksityisestä puutarhasta, jota äiti ja tytär, Pirjo Silveri ja Aino Öhman hoitavat Sastamalassa, Kokemäenjoen yläjuoksulla. Tänä päivänä monet haluavat pihoistaan mahdollisimman helppohoitoisen, ja se on heidän valintansa. Pirjo Silveri ja Aino Öhman vaalivat menneisyyden pihaa, jossa näkyy kymmenten vuosien ahkeruus ja pihan muokkautuminen nykypäivään. Kirjoittajat kunnioittavat ja vaalivat kasveja, joita menneet sukupolvet ovat istuttaneet, samalla, kun itse kasvattavat ja kokeilevat lisää eri lajikkeita.

Tutkimuksen mukaan puutarhanhoito ylläpitää terveyttä. Siihen on helppo ottaa kantaa ja olla samaa mieltä. Meillä kasvaa kesäkodin kasvimaalla saaristossa mansikoita, karviaisia, viinimarjoja, vadelmia, pensasmustikoita ja luumupuita, jotka olen kaikki istuttanut mieheni kanssa. Työ on keväisin vaativaa, mutta sadonkorjuuaikana on ihana saada syötävää. Lisäksi tontilla kasvaa jo 1940-luvulta lähtien istutettuja omenapuita, joista on riittänyt syötävää myös eläimille ja linnuille. Mieheni isä oli tomaattiviljelijä, joten aiemmin saaressa on ollut jopa ulkopuolista työvoimaa töissä kasvukaudella.

Kuivuus ja kuumat kesät alkavat verottaa kasvua ja lisätä myös kasvitauteja, joten tänä kesänä luumupuut ja iso osa omenapuista jätti ensimmäisen kerran tuottamasta satoa. Ehkä kylmä kevät ja hedelmöittäjien eli pörriäisten puute vaikuttivat myös asiaan.

Pirjo Silverin ja  Aino Öhmanin teos Puutarhaihmisiä kuvasi Haapakan pihamaan kasveja, ja niiden vaalijoita.

 

Pirjo Silveri ja Aino Öhman, Puutarhaihmisiä

Warelia 2025

s. 284 + kuvia + Kasvilajihakemisto + Henkilöhakemisto + Viitteet + Lähteet 

Tietoteos 

Sara Strömberg: Saalis

 

Kuva ei jättänyt häntä rauhaan, se hiipi hänen sisäänsä öisin, saapui sydämenlyöntien ja hengenvetojen myötä. Samoin teki kysymys: katosiko Marit ennen niitä minuutteja vai niiden jälkeen?

Ruotsalaisen Sara Strömbergin kolmas dekkari Saalis jatkaa palkittua Vera Bergström-rikosromaanisarjaa yhtä jännittävällä tavalla. Vera on melkein kuusikymppinen toimittaja, joka tällä kertaa tutki Pohjois-Ruotsin tunturialueella tapahtunutta vanhaa perhesurmaa. Onneksi Vera sai tutkimukseen vauhtia poliisienkin puolesta, ja melkein kolmekymmentä vuotta kateissa ollut Maritkin löytyi lopulta, mutta siitä voit lukea enemmän kirjan runsailta sivuilta.

Frank ei vain osannut keskittyä. Tuon tuostakin hänen katseensa osui ikkunaan aivan kuin hän olisi odottanut, että Louise seisoisi siellä pimeässä puiden välissä katsomassa häntä.

Oli menossa vuosi 1995, ja nuori perheenisä Frank yritti selvitä taloudellisista ongelmistaan tekemällä mahdollisimman paljon töitä. Nuori perhe oli joutunut kokemaan sairautta ja työttömyyttä, ja vanha talokin vaati korjausrahaa. Sitten ikävyyksiä kehittyi Frankin vanhan seurustelukumppanin taholta. 

Mitä parkkipaikalla tapahtuikaan ennen kuin hän haki kiikarin, se oli jäänyt häneltä näkemättä. Sydän takoi nopeasti. Tämä ei ehkä ollut enää turvallinen ympäristö hänelle ja Sammylle.

Roya oli yksinhuoltaja, joka oli kasvattanut poikansa aikuiseksi Tukholmassa. Poika oli eronnut avovaimostaan, ja oli muuttanut takaisin äitinsä luokse asumaan. Royan huoli pojasta kasvoi päivä päivältä, sillä alue missä he elivät, oli todella levoton. Roya pelkäsi huumeita ja rikollisuutta. Hän pelkäsi, että poika joutuu mukaan rikollisuuteen, sillä pojan isä oli ollut väkivaltainen rikollinen, ja oli sitä ehkä edelleen. Ahdistus ja pelko kasvoivat päivä päivältä suuremmiksi.

Voin kertoa sinulle, että murhapaikan dna on peräisin verestä, jota oli talon eteisestä löytyneissä rikkonaisissa lasinpalasissa. Mutta sitä sinä et ole kuullut minulta, muista se.

Sara Strömberg kuljetti Saaliin juonia koukuttavasti yhteen. Veralla vain oli kiire, sillä hän oli taipuvainen paneutumaan tutkimiinsa juttuihin pieteetillä, pikkutarkasti, eikä mikään muu asia kiinnostanut samalla hetkellä. Vera siis unohti miesystävänsä, kotityönsä, talvirenkaiden vaihtamisen, syömisen, nukkumisen jne., kun hän halusi selvittää alueen pahimman rikostapahtuman.

Sara Strömbergin Saalis eteni tunturimaisemien hiljaisuudessa.  

 

Sara Strömberg, Saalis *****

Suom. Pekka Tuomisto *****

S & S 2026

s. 491

Skinn 2024

Rikosromaani

Vera Bergström-sarjan 3. osa

Pohjois-Ruotsi 

 

Sara Strömberg: Hakkuu 

 

Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän

 

Me olemme kolme ystävystä. Meidän nimemme ovat Kissa, Koira ja Näätä.

Tomi Kontion Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän voitti vuoden 2025 lasten ja nuorten Finlandia-kirjallisuuspalkinnon. Kirja kuuluu Koira nimeltään Kissa-sarjaan, jossa on aiemmin ilmestynyt viisi kirjaa. Sarjan ihanan kuvituksen on tehnyt Elina Warsta.  Kaikki kirjat ovat ihanan tunteellisia ja täynnä pakahduttavan hienoja ja tärkeitä asioita.

Menemme paikkaan, jossa se Näätä, jonka tunnette, syntyi. Paikkaan, jossa ymmärsin, että vaikka minulla ei ole mitään, on minulla silti pohjattomasti rikkautta, kun annan vähänkin toisille.

Kirja kertoi kuolemasta ja surusta ja rakkaudesta hyvin lohdullisesti. Voin hyvin kuvitella, miten kirjan kertomus herättää lasten mielikuvituksen. Kuolemasta on kuitenkin hyvä puhua lasten kanssa. Kuolema voi tulla meille jokaiselle. Kun olin toisella luokalla koulussa, luokkakaverimme hukkui, ja koko luokka osallistui hautajaisiin. Muistan hyvin elävästi kohteliaan pojan ja varsinkin joulukortin, minkä sain häneltä.

Rakas ystäväni, hyvästelen sinut nyt, juuri nyt, kun tulet luokseni. Niin kuin hyvästelen puheeni ja sanani. 

Voimme rakastaa heitä, jotka ovat kuolleet, aina sydämissämme. Surun voima, ankaruus  ja musertavuus antaa lopulta periksi. Suruun auttaa aika ja se rakkaus. 

Tomi Kontion lastenkirja Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän on ihana tunnekirja.

 

Tomi Kontio, Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän 💜💜💜💜💜

Kuvitus Elina Warsta 💛💛💛💛💛

Teos 2025

s. 111

Lastenkirja

Lasten ja nuorten Finlandia-kirjallisuuspalkinto 2025

 

Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa ja joulun ihme