sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Joona Keskitalo: Saari, joka repesi

 

 

Sigge jähmettyy huomatessaan tuijottavansa haalean sinisiin silmiin. Iiristen päällä on jääkiteitä, jotka saavat silmät kimaltamaan elottomina ja kylminä kuin märkä marmori.

Joona Keskitalon uudessa dekkarissa Saari, joka repesi ollaan Korppoossa, Turun saaristossa. Dekkari aloittaa uuden sarjan, jossa paikalliset yhteisöt ratkovat rikoksia omin voimin. Korppoossa ei paljon poliisia näy ei kuulu. Saareen menee maantielautta, ja siellä eletään meren keskellä. Kesäisin turistikautena näkyy enemmän ihmisiä. Sigge oli yksi kirjan päähenkilöistä. Kirjan tarinassa hän joutui aikamoiseen seikkailuun, kun kiinnostui venäläisistä, jotka ostivat joko hyvällä tai pahalla saaria Turun saaristosta.

Uusi elämä Korppoossa ei alkanut ihan niin kuin  Jennifer oli ajatellut. Ensin Jerkerin kuolema ja nyt nuo oudot venäläiset haluavat ostaa paikan. Tiedä sitten, mitä illalla järjestettävässä kylätoimikunnan kokouksesssa tapahtuu, kun hän kertoo kaikille suunnitelmistaan.

Kirjan päähenkilönä toimiva Jennifer osti Korppoosta ex-tempore majatalon ja vierasvenesataman. Nyt majatalon entinen omistaja löytyi merestä kuolleena kuin kivi. Myös venäläiset olivat kiinnostuneita majatalosta ja olisivat ostaneet sen Jenniferiltä. Yksi miehistä aloitti jopa Jenniferin piirittämisen, jotta tämä möisi paikan heille. Kirjasta voit lukea tarkemmin, miten siinä kävi... romanssissa ja majatalon myymisessä.

Ahola katselee tihkusateen läpi, kun ruumiita kannetaaan ulos verisestä hallista, ja pudistaa päätään. Helvetillinen katastrofi.

Semmoista menoa Korppoossa. Poliiseille riitti rikostutkintaa pitkäksi aikaa, mutta epäilenpä, etteivät he sittenkään pääse jyvälle siitä, että kuka teki ja mitä, sillä sen verran kiero tarina tuli luettua. Tosin arvasin tekijät aika nopeasti. Seuraava dekkari ilmestyy syksyllä ja se sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle, eli sinne mistä kirjailija on kotoisin. Syksyisen dekkarin nimi on Suo, joka upposi.

Kieroa menoa Korppoossa on Joona Keskitalon dekkarissa Saari, joka repesi.


Jooona Keskitalo, Saari, joka repesi

Bazar 2024

s. 397

Dekkari

Takamailla-sarjan 1. osa

perjantai 23. helmikuuta 2024

Sigrid Nunez: Paras ystävä

 


Sen isot pähkinänruskeat silmät ovat hätkähdyttävän inhimilliset - ne tuovat mieleen sinun silmäsi.

Yhdysvaltalaisen Sigrid Nunezin Paras ystävä voitti vuonna 2018 National Book Award for Fiction-palkinnon. Kuten kirjan kansikuvasta voi nähdä, Paras ystävä kertoo koirasta. Kirja on niin ihana. Kirjan päähenkilön ystävä oli tehnyt itsemurhan, eikä hänen vaimonsa halunnut pitää miehensä koiraa, suurta tanskandoggia, joka ulisi ikäväänsä. Koira tuli siis päähenkilön hoidettavaksi, vaikka hän oli allekirjoittanut vuokrasopimuksen, jossa ei sallittu lemmikkieläimiä. Tosin hänellä oli jo ollut kaksi kissaa ennestään, sillä hän tunnustautui kissaihmiseksi. 

Katselen nukkuvaa Apolloa. Sen kylkien rauhallista kohoilua. Sillä on vatsa täynnä, sillä on lämmintä ja kuivaa, ja se on tänään ollut kuuden kilometrin lenkillä.

Päähenkilö ikävöi ja suri ystäväänsä, joka oli kuollut. Samoin ikävöi ja suri koira, jonka nimi oli Apollo. Kirjassa ihmisillä ei ollut nimeä. Yksi nimi vilahti jossakin, mutta mieleeni tuli, että se oli vahinko tai tarkoituksellinen vahinko tai tyylikeino. Päähenkilö nimittäin kirjoitti kirjoja ja kävi yliopistolla opettamassa ilmeisesti luovaa kirjoittamista. Kuollut ystävä oli myös ollut opettajana yliopistolla ja oli sen lisäksi kirjailija. Parhaassa ystävässä on paljon kirjallisuutta, ja siinä pohditaan mm. kirjoittamiseen liittyviä ongelmia. 

Vielä yksi kesä. Sen sinä ainakin sait.

Apollo oli jo ainakin viisivuotias. Tanskandogit eivät elä montaa vuotta. Tuona lyhyenä aikana syttyi päähenkilön ja Apollon välille lämmin suhde, jota oli ihana seurata. Kirja sisältää myös paljon muuta.

Sigrid Nunezin Paras ystävä on uskomattoman ihana teos ystävyydestä.


Sigrid Nunez, Paras ystävä *****

Suom. Kristiina Drews

Aula & Co

s. 214

The Friend 2018

National Book Award for Fiction 2018


Ps. Kuvassa on meidän Mimmi puolentoista vuoden ikäisenä. Mimmi on vikkelä murrosikäinen koiraneito. Tykkää leikkimisestä, lenkkeilystä ja huomiosta. Nukkuu vieressäni samassa sängyssä. Kun kirjoitan tietokoneella, hän nukkuu tuolin alla.

 

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Lilja Sigurdardóttir: Kalmankalpea maa

 

 

Kylmä, se painautuu aluksi uhkaavana naisen pintaan joka puolelta hakien lakkaamatta tilaisuutta päästä iholle, tunkeutua vaatteiden alle, pureutua lihaan. Se tarttuu jäseniin, sormiin, käteen, jalkaan, polvitaipeeseen.

Islantilaisen Lilja Sigurdardóttirin Kalmankalpea maa on Áróran tutkimuksia-sarjan kolmas dekkari. Kirjan alussa löytyy kontti, joka oli jätetty jonnekin syrjään. Lenkkeilijä oli löytänyt sen, katsonut sisään ja soittanut poliisit paikalle, sillä kontin sisällä oli ruumiita. Sarjan poliisit, Helena ja Daniel, tutkivat tapausta muiden poliisien kanssa, ja pääsivät ikävän ihmiskaupan jäljille. 

"Kuulostaa omituiselta, että käännyin hänen puoleensa poikaystäväni vuoksi, mutta en tiennyt kenen muunkaan puoleen kääntyä. Daniel on nimittäin entinen aviomieheni." 

Áróra sai tutkittavaksi Danielin ex-vaimon poikaystävän, joka loppujen lopuksi  oli aika ikävä tyyppi. Mies oli Eliniä paljon nuorempi, mutta hän kohteli Eliniä hyvin, ja halusi naimisiin Elinin kanssa. Elin oli rakastunut. Mies meni kuitenkin muualle puhumaan, kun joku Sofia soitti ja kertoi aina, että se oli hänen äitinsä. Äidin nimi ei kuitenkaan ollut Sofia.

Oliko hänelle sanottu, että hän oli Islannissa? Mitä pirua hän täällä teki?

Kontissa oli yksi henkilö, joka oli vielä hengissä, mutta pahoin paleltuneena. Mikä hänen tarinansa oli? Ainakin hän ihmetteli mielessään, että miksi hän oli Islannissa. Rikollisilla on omat metkunsa. Ihmishengillä ei ole paljon painoarvoa, kun todistajista pyritään eroon. Bisi oli tärkeä todistaja, jotta ihmiskauppaketju joutuisi vankilaan. Rikollispiirissä oli myös rötöspoliisi. Jännää oli seurata, jäisikö rötöspoliisi kiinni.

Áróra ei ollut vielä löytänyt siskoaan tai hänen ruumista, eikä aikonut antaa periksi siinäkään hommassa. Danielin ja hänen välit eivät olleet vielä parantuneet, mutta kipinää oli jäljellä.

Lilja Sigurdardóttirin Kalmankalpea maa paljasti ihmiskaupan salaisuudet.

 

Lilja Sigurdardóttir, Kalmankalpea maa *****

Suom. Marjakaisa Matthiasson *****

BlueMoon 2024

s. 255

Náhvit jörd 2021

Dekkari

Áróran tutkimuksia-sarjan 3. osa


Lilja Sigurdardóttir: Jääkylmä aurinko

Lilja Sigurdardóttir: Verenpunainen meri

 

maanantai 19. helmikuuta 2024

Saija Kuusela: Vyöry

 


Ulkona meri loiskahteli levottomana vasten laituria. Yön myötä nouseva tuuli kumisutti teollisuushallin kattoa. Valon vähentyessä reikäisten kattopeltien alle kerääntyneet kyyhkyt valpastuivat; ne iskeytyivät siivilleen, kun laukaus kajahti.

Saija Kuuselan toinen dekkari nimeltään Vyöry jatkaa hyvin alkanutta Nea Guttorm-sarjaa jylhissä Pohjois-Norjan maisemissa. Tällä kertaa Nea etsi työkaverinsa poikaa Trondheimista. Poika ei ollut saapunut opiskelupaikkakunnaltaan kotiin, vaikka lennot oli valmiiksi varattu. Hän ei myöskään vastannut puhelimeen. Oliko tapahtunut jotain pahaa?

Tiedän, että tämä on sekaantumista teidän tutkintaanne, mutta... mikä sen ammutun miehen nimi on?

Nea, Bobby ja Emil matkasivat Trondheimiin etsimään Emilin poikaa. Lopulta Bobby ja Emil palasivat kotiin, ja Nea jäi avustamaan tutkintatiimiä, sillä Emilin pojan epäiltiin sotkeutuneen kahden nuoren ampumistapauksiin. Poika oli pakko löytää.

Tuomiosta on kulunut kahdeksan vuotta, ja hovioikeuden päätöstä ehdonalaisesta vapaudesta odotetaan näinä päivinä.

Nea oli vastavalmistuneena poliisina töissä Trondheimissa, kun hän ratkaisi erään ikävän rikoksen. Tuon rikoksen tekijä vapautui samaan aikaan vankilasta, kun Nea oli tutkimassa ampumistapauksia Trondheimissa. Nea pelkäsi mitä siitä seuraisi. Menneisyys saavutti häntä, mutta saisiko se hänet kiinni.

Sarjan ensimmäisen kirjan nimi oli Katse. Siinä tapahtumat vyöryivät loppua kohden suurella vauhdilla. Samaa vauhtia oli myös Vyöryn loppupuolella. Nean vahvuus ja samalla heikkous rikostutkinnoissa on hänen kyky nähdä enteitä. Tuon kyvyn hän peri äidiltään, joka oli saamelainen. Vyöryn kuvioissa kyvyllä nähdä enteitä oli kovasti käyttöä. Tällä kertaa niistä oli apua.

Saija Kuuselan Vyöry dekkarissa tapahtumat kiihtyivät loppua kohden. Mitä kirjan nimi tarkoittaneekaan, sen voit lukea kirjan sivuilta.

 

Saija Kuusela, Vyöry *****

Tammi 2022

s. 324

Dekkari

Nea Guttorm-sarja 2. osa

 

Saija Kuusela: Katse

Pohjois-Norja

lauantai 17. helmikuuta 2024

Patricia MacDonald: Pikkusiskon painajainen

 


Nyt he tuijottivat kumpikin taustalla olevaa portaikkoa. Sen tasanteella seisoi pikkuinen lapsi flanellisessa sukkapyjamassaan, joka oli koristeltu pupujussein ja pörröisin keltaisin kananpojin. Kädessään lapsella oli kookas revolveri, jolla hän osoitti riitelevää pariskuntaa.

Yhdysvaltalaisen Patricia MacDonaldin (1949-) jännityskirja Pikkusiskon painajainen aiheutti minulle painajaisia ja unettomuutta. Kirjan kannessa lukee, että hyytävää jännitystä, mutta ajattelin lukea kirjan toistamiseen, ennen kuin pistän sen kiertoon. Edellisestä lukukerrasta oli kulunut jo parikymmentä vuotta. Silloin taisin olla rohkeampi lukija.

Yllä oleva lainaus tulee esille heti kirjan alussa. Se kertoo paljon  yhdysvaltalaisesta aseiden käytöstä ja säilytyksestä. Asetta säilytettiin niin, että lapsi sai sen käsiinsä. Kaiken lisäksi ase oli ladattu.

Ulkona ei ole ketään, hän vakuutti itselleen. Ei kerta kaikkiaan ketään. Et voisi olla tämän enempää yksin.

Beth palasi kotiinsa monen vuoden jälkeen, kun kuuli isänsä kuolemasta. Kotona odotti pikkusisko, Francie, joka oli elänyt isän kanssa kahdestaan vuosikausia. Beth ei ollut pitänyt yhteyksiä kotiinsa, ja kotiin tuleminen oli ikävä kokemus. Hautajaiset piti kuitenkin hoitaa. Sitten piti päättää, mitä tehdä 14-vuotiaan pikkusiskon kanssa.

Mielestäni hän on nuori mies, jolla on kosolti ongelmia.

Beth sai pian selville, että Francie seurusteli huomattavasti vanhemman miehen kanssa, miehen, jolla oli runsaasti ongelmia. Pian Beth pääsi tietämään noista ongelmista. Andrew oli päättänyt, että Francie olisi vain yksistään hänen, joko hyvällä tai pahalla.

Patricia MacDonaldin Pikkusiskon painajainen oli pelottavuudessaan ihan järkyttävän paha.

 

Patricia MacDonald, Pikkusiskon painajainen

Suom. Kaisa Peltonen

Gummerus 1989

s. 339

Little sister 1986

Psykologinen trilleri

torstai 15. helmikuuta 2024

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy

 


Kazu nyökkäsi hienoisesti ja kohotti hitaasti oikealla kädellä hopeapannun tarjottimelta. Hän katsoi syrjäkarein Fumikoon ja aloitti sanoen: "No niin."

"Ennen kuin kahvi jäähtyy..." hän kuiskasi.

Japanilaisen Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy on ihanan yliluonnollinen teos. Kirjan loppupuolella tarvitsin nenäliinoja, sillä loppupuolen tapahtumat pakahduttivat jo tunteeni, ja kyyneleet valuivat valtoimenaan. Voin hyvin kuvitella, että joillekin toisille lukijoille tapahtumat voisi kokea päinvastoin kuin minä, mutta sen lupaan, että kirjan tarinoissa koetaan tunteita todella paljon.

Tyttö oli tulevaisuudesta, muttei olisi näyttänyt yhtään oudolta ulkona kadullakaan, jos vain rasittavat säännöt eivät olisi estäneet häntä lähtemästä tuolilta. 

Ennen kuin kahvi jäähtyy teoksessa oli Tokiossa eräällä sivukadulla kahvila nimeltään Funiculi Funiculá.  Kellarikahvilassa oli vain muutama pöytä ja yhdessä tuolissa oli mahdollisuus matkata menneisyyteen, ja kirjaa lukiessa huomattiin, että siinä pystyi matkaamaan myös tulevaisuuteen. Kirjassa oli neljä tarinaa: Rakastavaiset, Aviopari, Siskokset ja Äiti ja lapsi

Lähtiessäsi tulevaisuuteen sinä tähtäsit kymmenen vuoden päähän, mutta päädyitkin jonkin virheen takia viidentoista vuoden päähän.

Toshikazu Kawaguchin esikoisromaani Ennen kuin kahvi jäähtyy on syntynyt näytelmän pohjalta, sillä kirjailija on tuottanut, ohjannut ja kirjoittanut näytelmiä. Kirja on niin koukuttava, että luin sen yhdellä kertaa kannesta kanteen. Uskon, että nauttisin suuresti myös näytelmästä, joka on kirjan pohjalla. Kirjassa on aika paljon henkilöitä ja alkuun oli vaikea hahmottaa esim. henkilöhahmojen ikää ja sukupuolta, kunnes heistä kerrottiin tarkemmin tarinoiden edetessä.

Toshikazu Kawaguchin teos Ennen kuin kahvi jäähtyy kietoi kiehtoviin aikamatkailun tunnelmiin. 


Toshikazu Kawaguchi, Ennen kuin kahvi jäähtyy *****

Suom. Markus Juslin *****

Bazar 2024

s. 236


 

tiistai 13. helmikuuta 2024

Paul Heyse: Trevison koru-ompelijatar

 


Tässä vihossa näkyy vieläkin suitsutukselta tuoksuvan, tummanpunaisen luostariviiniin jälkiä, jolla koetin silloin tällöin huuhdella alas kronikkatomua, kunnes monien kuivien muistiinpanojen parista sattui käsiini Vaaleaverisen Giovannan kertomus, joka virkisti minua äkkiä kuin lähde kuivalla ylängöllä, monta vertaa enemmän kuin  mikään viini.

Saksalaisen nobelistin Paul Ludvig von Heysen (1830-1914) Trevison koru-ompelijatar sisältää kaksi novellia, niminovellin ja Kuolleen järven rannalla. Novellit ovat rakkausnovelleja.  Heysen tuli tutuksi näytelmä- ja novellikirjailijana, mutta myös runoilijana sekä kirjallisuuden kääntäjänä. Kirjallisuuden Nobelin hän sai vuonna 1910.

Monet luulivat, että hän menisi luostariin, varsinkin kun hän kernaimmin ompeli vain kirkkovaatteita ja alttariliinoja ja pysytteli erillään julkisista huveista.

Kirjan niminovellissa oli kaunis nainen Giovanna italialaisessa Trevison kaupungissa. Monet miehet olisivat halunneet hänet itselleen, mutta hän pysytteli naimattomana, kunnes hän oli 31-vuotias ja kohtasi paljon nuoremman Attilion. He rakastuivat syvästi, mutta Attiliolla oli jo morsian muualla.

Oli keskikesä, mutta ylhäällä vuoristossa puhalsi terävän kylmä tuuli, joka uhkasi muuttaa rankan sateen lumeksi.

Kuolleen järven rannalla oli majatalo, jonne saapui vieras matkamies. Tuo matkamies oli surun murtama. Hän oli hyvin masentunut ja hänen ajatuksensa oli vallannut vain kuolema. Hän halusi kuolla ja Kuolleen järvi oli siihen sopiva paikka.

Sitten paikalle tuli hevosvaunuilla myös muita matkalaisia, äiti ja pieni lapsi. Lapsi oli hyvin kuumeinen ja tarvitsi lääkäriä. Lasta hoitaessa, sillä matkamies oli ammatiltaan lääkäri, hän ihastui palavasti lapsen äitiin.

Paul Heyse on tarkastellut kirjansa novelleissa rakkautta, sen syttymistä ja miten se muuttikaan näiden rakastavaisten elämää. Rakkausnovellit sopivatkin hyvin helmikuulle, sillä 14. helmikuuta vietetään Ystävänpäivää.

Paul Heysen Trevison koru-ompelijatar syventyi rakkauden maailmaan. 

 

Paul Heyse, Trevison koru-ompelijatar

Suom. Helmi Krohn

Otava 1913

s. 112 

Ensim. suomennos 1911

Novellikirja

Nobel 1910

Rakkaus

 

Paul  Heyse: Unohtamattomia sanoja

Paul Heyse: Kaksi vankia 

 


Lukemani Paul Heysen kirja oli 111 vuotta vanha. Kirjan takaosaan oli jätetty muistoja menneestä kirjastomaailmasta, eli palautuslappu, johon oli leimattu milloin kirja pitäisi palauttaa. Ensimmäinen merkintä näkyy olevan vuodelta 1935 ja viimeinen vuodelta 1949. Tämä kirja on selvinnyt siis jopa kaksi maailmansotaa Turun kaupunginkirjastossa.