lauantai 31. heinäkuuta 2021

Juhani Aho: Rautatie (Klassikkohaaste 13)

 

Niin olikin, ett´ei Matilla lapsia ollut. Vaimo hänellä oli, Liisa, mutt´ei muuta joukkoa mitään. Kahden ne asuivat Korventaustan pienessä mökissä pappilan metsäsaralla. Vanhoja ne olivat molemmat, olivat olleet jo kauvan... ja pieniä. Pieni oli hevonenkin, tammarupukka, vaikka riski, ja pieni oli Liisan lehmä. Muusta maailmasta ne eivät paljoa tienneet eikä muu maailma niistä. Muutamia kertoja vuodessa ne vaan ihmisten ilmoissa kävivät...

Juhani Ahon (Johannes Brofeldt 1861-1921) Rautatie valikoitui 13. Klassikkohaasteen kirjaksi. Rautatie on tullut luettua jo ala-asteella koulussa, en muista luinko sen itse, vai lukiko opettaja ääneen, mutta tykkäsin tarinasta jo silloin. Matissa ja Liisassa oli maaseudun asukkaiden vaatimattomuutta, mikä viehätti silloin ja viehätti nytkin. Mutta tulihan sitä heidänkin elämään uutta ja erikoista rautatien muodossa. Rautatietä piti lähteä katsomaan sen jälkeen, kun siitä talvi oli riidelty ja mökötetty.

- Mitä sinä sanoit Lapinlahtelaisten tehneen?

- Ei ne mitään ole ne tehneet, mutta ruunu on tehnyt niille rautatien, jota myöten saavat mennä vaikka Helsinkiin eli Ameriikkaan.

- Minnekkä?

- Ameriikkaan...

- Elä nyt valehtele, hyvä mies...

Eihän se Liisa uskonut miehensä juttuja, vaikka mies sanoi rovastin ja ruustinnan kertoneen hänelle rautatiestä. Liisan piti lähteä itse käymään pappilassa, jossa viipyi peräti kaksi yötä Matin harmiksi.

Juhani Ahon Rautatie  oli 23-vuotiaan kirjailijan läpimurtoteos. Kirjailija toi esille syrjäisimmän maaseudun  vaatimattomaan elämään tottuneita ihmisiä, jotka lähtivät ihmettelemään rautatietä, uuden aikakauden liikkumisvälinettä. Kiipesivätpä tuota itsekkin junavaunun kyytiin matkustamaan, kun tuttu kylänmies oli heitä houkuttelemassa.

Juhani Ahon Rautatie on yksi kahdentoista klassikkokirjan sarjasta, jotka julkaistiin vuonna 2017 Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kirjan lopun jälkisanat on kirjoittanut kirjallisuudentutkija ja dosentti Riikka Rossi.  

Ahon Rautatie ilmestyi 1884. Tarinassa junarata  oli tehty Lapinlahdelle, Ahon kotikylään. Tosielämässä se valmistui Lapinlahdelle vasta vuonna 1902. Kirjassa on siis omanlaista tulevaisuusfiktiota muuttuvasta maailmasta.

 

Juhani Aho, Rautatie

Kannen maalaus Susanne Gottberg

Wsoy-klassikot 2017

s. 132 + 9s. Jälkisanat 

Teoksen ensimmäinen painos julkaistiin 1884

 

Klassikkohaasteeseen lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

 

Klassikkohaasteen vetäjänä toimi Jonna Kirjakaapin kummitus-blogista. Kiitokset vetäjälle.

                               logo Niina T.
 

 

keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Väinö Riikkilä: Pertsa ja Kilu - Viimeiset kaanit

 

Pojat nukkuivat aamullisen univelan pois ja heräsivät vasta kun aurinko paistoi jo korkealla. Heillä ei ollut kelloa, mutta ajankulku oli helppo arvata suunnilleen auringon asemasta. Nyt oli paras aika kokea siima ja syödä eväät. Sitten he voisivat lähteä soutamaan kotiin. Onkiminen ei huvittanut kumpaakaan, sillä pitkästäsiimasta nousisi kaloja varmasti aivan tarpeeksi.

Väinö Riikkilän klassikkokirjasta Pertsa ja Kilu, Viimeiset kaanit on tehty elokuva, joten oli aika muistella lapsuuteni hauskimman seikkailukirjan jännittäviä tapahtumia. Harva lapsi joutuu tekemisiin rikollisen kanssa, mutta Pertsaa ja Kilua ei niin vain säikytelläkään. He perustivat rikollista vastaan salaseuran, jonka päällikkönä toimi tietysti Pertsa ja Kilusta tuli lähetti. Salaseuraan hankittiin muitakin lähistön lapsia, sillä rikollista piti seurata tarkasti. 

Jännittävät tapahtumat alkoivat eräänä kauniina päivänä, kun Pertsa ja Kilu olivat kalastamassa...

Kyllä tämän päivän Eteenpäissäkin oli eri jänniä juttuja. Melkein kuin jossain romaanissa. Kuules nyt, Hapulan jahti on honittu. Ja sitten oli vielä tehty oikea pankkiryöstö. Naamarit ja paukut ja kaikki. Ihan niin kuin leffassa. Mulle melkein välähti, että ne molemmat vois sopia siihen äijään - hän hiljensi ääntään - joka me ongittiin tänään merestä.

Paikkakunnalle oli siis pesiytynyt rikollinen tai rikollisia, joista myös poliisit pian kiinnostuivat. Kaanit lähettivät poliisille viestin harmaapukuisesta nuoresta miehestä, mutta poliisi ei ollut kiinnostunut pikkulasten viesteistä. 

Loppujen lopuksi rikollinen jäi kaanien ansiosta kiinni ja heidät palkittiin ruhtinaallisesti, mikä sopii hyvin lastenkirjoihin. 

Väinö Riikkilän seikkailukertomus Pertsa ja Kilu, Viimeiset kaanit on mainio 50-luvun lastenkirjaklassikko 10-vuotiaista pojannaskaleista, joiden tylsistä päivistä tuli varsin nopeasti jännittäviä ja tapahtumarikkaita, kun pojat pistivät viisaat päänsä yhteen.

 

Väinö Riikkilä, Pertsa ja Kilu - Viimeiset kaanit

Wsoy 2020

s. 147

Lastenkirjaklassikko

Ensimmäinen painos ilmestyi 1951


 

maanantai 26. heinäkuuta 2021

Johanna Mo: Yölaulaja

 

Neljä askelta, sitten hän pysähtyy taas ja kääntyy kuuntelemaan. Ei uskalla luottaa hiljaisuuteen takanaan. Kuuluu vain hepokattien siritys. Ei moottorin pärinää. Ei lintuja. Hän kaipaa yölaulajaa. Sen korkeita, nopeita ääniä, jotka pitävät pimeyden loitolla.

Ruotsalaisen Johanna Mon dekkari Yölaulaja on ensimmäinen osa Saarimurhat-sarjasta. Tapahtumapaikkana on Öölannin saari, jonne päähenkilönä toimiva rikostutkija Hanna Duncker palasi vuosien jälkeen. Hannan isä oli aikoinaan tuomittu vankilaan, jota pikkupaikkakuntalaiset eivät olleet unohtaneet. Hanna ei kuitenkaan viihtynyt muualla. Hän osti saarelta pienen talon ja joutui heti ensimmäisenä päivänä tutkimaan nuoren pojan murhaa. Hannan saapuminen paikkakunnalle sai aikaan ikävyyksiä.

Et tajua, mitä olet kaivamassa esiin. Tuhoat kaiken.

Suomalaiset järkyttyivät keväällä tapahtuneesta nuoren pojan murhasta, kun kävi selville, että murhan olivat tehneet pojan kaverit ja se ei riittänyt, vaan he olivat yksissä tuumin kiusanneet uhria vuosikausia väkivaltaisesti. 

Yölaulajassa on paljon samaa kuin kyseisessä suomalaisessa rikostapahtumassa. Kiusaamisesta oli todella ikävä lukea Yölaulajan sivuilla, ja tunteet nousivat pintaan. Mielestäni on hyvä, että kirjoitetaan kiusausilmiöistä ja sen taustavaikuttajista. Kiusaaminen on hyvin yleistä ja se on ollut pitkään tabu, josta ei puhuta, sillä kyseessä ovat alaikäiset lapset ja koululaiset, ja heitä koskevat salassapitovelvollisuudet. 

Mielestäni kiusaamisesta pitäisi pystyä puhumaan, vaikka ei nosteta nimiä esille. Niitä pitäisi pitää esillä enemmän, jotta yhteiskunta heräisi huomaamaan kiusaamisen vaikutukset, mistä ne johtuvat ja mitä seurauksia niillä on? Lapset eivät ole turvassa missään kiusaamiselta ja se on totuus.

Olet mielisairas.

Öölanti oli kiinnostava paikkakunta, ja Hanna oli myös kiinnostava henkilöhahmo. Kirjan lopussa vinkattiin koukuttavasti mitä seuraavassa kirjassa tutkitaan. Johanna Mon dekkari Yölaulaja vei tunnelmaiselle saarelle, jonka onnellisen olotilan repi ikävä tapahtuma auki, eikä paluuta entiseen ollut näkyvissä.

Johanna Mo, Yölaulaja

suom. Kristiina Vaara

Like 2021

s. 394

Nattsångaren 2020

Dekkari

Saarimurhat 1


perjantai 23. heinäkuuta 2021

Mhairi McFarlane: Hei ethän unohda minua (Naistenviikko)

 

Sori hempukka. Joskus niille täytyy antaa yksi päänahka. Tule takaisin kahden viikon kuluttua ja jos kriitikko saa tietää sano että äitisi kuoli tai jotakin ja me säälimme sinua. Ota tämä loman kannalta! Palkattoman loman.

Skotlantilaisen Mhairi McFarlanen kirjat saavat joka kerta aivoni hymyilemään leveästi, tosin välillä myös itkemään, mutta ei se haittaa, sillä viihtymispotenssi on korkealla. Näin kävi myös Hei ethän unohda minua teoksen kanssa. Teos on chic-litiä, mutta näin kesäkuumalla parasta on, kun hyytelöityneet aivoni ovat tyytyväiset lukemaansa. Minussa asuu välillä chic-litiä rakastava lukija, ainakin McFarlanen kirjoja rakastava lukija.

Räpäytän kaksi kertaa silmiäni. Olet juuri nähnyt minun saavan potkut nöyryyttävimmällä, julkisimmalla mahdollisella tavalla, ja kiristät minulta seksiä? Harkitsen tylyä vastausta: Pesen nännikarvani sinä iltana.

Luettuani ylläolevan tekstin repesin nauramaan ääneen. Hei ethän unohda minua teoksessa on todellinen nauruvaara, joten varoitan kaikkia lukijoita etukäteen mahdollisista leukojen loksahduksista ja  huulien ääriään myöten venymisistä tahattomien naurupurskahduksien vuoksi. Ei voi mitään, sillä kirjaa ei voi jättää kesken. Päähenkilö 30v. Georgina on uskomattoman ihana tarjoilija, jonka suusta ja kynästä lähtee aina jollakin tavalla koskettavaa tai posketonta tarinaa.

Olen taas sinkku eikä minulla ole töitä eikä rahaa ja asun alueen pahimman tyypin kämppiksenä vuokratalossa matofarmin naapurissa, mutta minulla on kuitenkin kavereita ja iso lasillinen punaviiniä.

Vaikka Georgina menetti työpaikkansa ja poikaystävänsä samana päivänä, pian hänellä oli uusi työpaikka, jonka pomona oli mies menneisyydestä, ensirakkaus. Tietysti heidän välillä alkoi kipinöidä, mutta eihän kirjan draamakaari voi kovin yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti edetä, ehei, vaan luvassa on kaikenlaisia juonenkoukkuja ex-poikaystävän ja perheen taholta ym. 

Hyvin juonikasta ja hauskaa tarinaa voit lukea skotlantilaisen Mhairi McFarlanen teoksesta Hei ethän unohda minua. Sopii hyvin kesäfiilistelyyn.

Mhairi McFarlane, Hei ethän unohda minua

suom. Hanna Arvonen

HarperCollins 2019

s. 398

Don´t You Forget About Me 2019 

Rakkausromaani

Mhairi McFarlane: En minä vaan sinä

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Marie Benedict: Rouva Einstein (Naistenviikko)


 

Izgoobio sam sye. Vain näillä sanoilla osaan kuvailla, miltä minusta tuolla hetkellä tuntui. Karkeasti serbiasta kääntäen se tarkoitti, että eksyin häneen. Eksyin suunnastani, eksyin itsestäni, eksyin häneen.

Amerikkalaisen kirjailijan Marie Benedictin (Heather Terrell) historiallinen kirja Rouva Einstein kertoi fiktiotarinan kuuluisan fyysikon Albert Einsteinin ensimmäisestä vaimosta Mileva Marićista. Huippuälykäs Mileva oli kotoisin Serbiasta. Hän oli kiinnostunut opiskelusta ja pääsi opiskelemaan fysiikkaa ainoana naisena sveitsiläiseen yliopistoon vuonna 1896. Hänen tavoitteensa oli valmistua opinnoistaan ja jatkaa uraa tiedenaisena, mutta kohtalo päätti toisin, hän tapasi Albertin ja rakastui.

Mihin minun luonnollinen rakkauteni fysiikkaa kohtaan oli hävinnyt? Ennen olin hakeutunut kohti fysiikan kuvioita, koska ajattelin sieltä löytyvän avaimen Jumalan suunnitelmiin. Nyt se tuntui jumalattomalta orjatyöltä. En erottanut häivääkään jumalallisesta suunnitelmasta.

Mileva rakastui naisiin ihastuvaan mieheen, joka oli jo seurusteluaikana muidenkin naisten kanssa. Nuori Mileva antoi aina anteeksi. Sitten hän tuli raskaaksi, eikä Albertista kuulunut mitään. Raskaaksitulo oli ainostaan Milevan asia. Mileva rakasti lastaan suuresti, mutta jälleen tuli eteen asioita ja henkilöitä, jotka johdattivat häntä Albertin luokse.

Mutta sitten en enää kestänyt Albertia. Kolmas mekaniikan laki sai minut syttymään, ja minusta tuli voima, joka vaikutti hänen voimaansa yhtä paljon, mutta vastakkaiseen suuntaan. Otin takaisin itselleni kuuluvan tilan. Jätin hänet.

Vuonna 1980 löydettiin Einsteinin pariskunnan välinen kirjeenvaihto vuosilta 1897-1903, jonka jälkeen fyysikkoyhteisössä on käyty kiivasta keskustelua Mileva Marićin roolista Albert Einsteinin uraauurtavissa vuoden 1905 teorioissa, joista Einstein palkittiin Nobelilla. Kirjeissä pariskunta keskusteli yhteisistä projekteista. Kirjailija on pyrkinyt tarinassa niin lähelle totuutta kuin on ollut mahdollista päivämäärissä, paikoissa ja ihmisissä. 

Marie Benedictin Rouva Einstein oli romaani, joka kertoi tarinan Albert Einsteinin nerokkaasta ensimmäisestä vaimosta, joka jäi olosuhteiden sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun naisen aseman loukkuun yhteiskunnassa ja parisuhteessaan.

Marie Benedict, Rouva Einstein

suom. Kaisa Haatanen

Sitruuna 2020

s. 351 + Kirjailijan loppusanat

The Other Einstein 2016

Historiallinen romaani 

maanantai 19. heinäkuuta 2021

Anne Holt: Jäinen painajainen (Naistenviikko)

 

Hän etsii aivojensa uumenista omaa nimeään. Tietoa siitä, kuka ja missä hän on. Kuluu sekunteja, minuutteja, ajasta hän ymmärtää sen olemassaolon. Sekä sen, että se kuluu. Aika kuluu, ja hänellä on kylmä, vaikka hän kuulee tulen rätinän.

Norjalaisen Anne Holtin Jäinen painajainen jatkaa Selma Falck-sarjaa. Päähenkilö on siis asianajaja Selma Falck, jolta on viety mahdollisuus toimia asianajajana. Jäinen painajainen meinaa viedä häneltä hengen, mutta päähenkilönä hän jää henkiin ja selvittää Norjan valtakuntaa ravistelevan skandaalin. Myös sarjan ensimmäisessä dekkarissa Falck selvitti skandaalin hiihtopiireistä. Lisäksi kirjoissa ratkaistaan henkirikoksia dekkarityyliin. 

Anne Holt on itse asianajaja, joten päähenkilön ammatista taitaa olla omakohtaisia kokemuksia. Tällä kertaa tarinassa liikutaan politiikan huipulla. Politiikastahan liikkuu Suomessakin kaikenlaista kommentointia, poliitikotkin kun ovat ihmisiä ja tekevät virheitä. Selma Falck pääsi politiikkovävynsä kutsumana tyttärensä häihin, joihin hänellä ei olisi muuten ollut mitään asiaa. Häissä tapahtui kuolemantapaus, jota Falck ryhtyi tutkimaan.

Pimeys ei hellitä, hän kääntää päätään ja erottaa luomien läpi punertavaa ja lepattavaa kajoa. Jossain palaa, ja nyt sen jo haistaakin, palaneen tervaspuun pistävän katkun.

Anne Holtilla on varma draamantaju. Jäisen painajaisen alku koukutti minut välittömästi, sillä päähenkilö oli tajuttomaksi hakattuna mökissä keskellä ei mitään, alastomana ja ulkona oli talvi. Lisäksi mökki oli sytytetty palamaan. Siitä voit jatkaa tämän kirjan parissa ja olen varma, että kokutut heti kirjan alusta yhtä varmasti kuin minäkin. 

 

Anne Holt, Jäinen painajainen

suom. Outi Menna

Gummerus 2021

s. 520

Furet/varbitt. Selma Falck andre store sak. 2019

Dekkari

Selma Falck-sarja 2

Anne Holt: Kuolematon kunnia 

perjantai 16. heinäkuuta 2021

Heine Bakkeid: Nuku lapsi armaani

 

Rakkaus on sokea, sanotaan. Lizin tapauksessa on niin, että nyrkiniskut, potkut ja uhkaukset raunioittavat häntä sekä fyysisesti että henkisesti, mutta se osa hänestä, jota Arvid epätoivoisesti yrittää nujertaa, hänen luottamuksensa universumin hyvyyteen, puhtaaseen rakkauteen ja tähtikirkkaaseen taivaaseen, vain sitkistyy joka lyönnillä.

Norjalaisen Heine Bakkeidin kolmas dekkari Nuku lapsi rakkain jatkaa entisestä poliisista Thorkild Askesta kertovaa sarjaa. Asken siskon nimi on Liz. Liz on kestänyt enemmän ja vähemmän miehensä väkivaltaa, mutta nyt siihen tuli loppu. Heidän isänsä soitti sopivasti Islannista ja kertoi haluavansa tavata. Thorkild pakkasi laukkunsa ja hommasi heille kummallekin liput lentokoneeseen, ennen kuin Liz ehtisi muuttaa mielensä ja palata hakkaajamiehensä luokse.

Kaappiin ahdettu ruumis on väriltään merensininen ja vihreä, ja sen päällä vilistää hyönteisiä. Haju on niin voimakas, niin imelän päällekäyvä, että se suorastaan tulvii ulos kaapista kuin parvi ruttokirppuja, takertuu vaatteisiin, hiuksiin ja ihoon. Onneksi olen tyhjentänyt mahani jo veneessä.

Thorkildin ja Lizin isä oli joutunut vaikeuksiin. Thorkildin salapoliisivaistot heräsivät jutellessaan isänsä kanssa, joka oli vankilassa. Asken suvun perhekuviot olivat todella mielenkiintoiset, ja löytyipä suvusta uusi musta lammas, joka teki kirjan kuvioissa outoja juttujaan. Liz siis toimi Thorkildin apurina aina kun mahdollista. Molemmat palasivat juurilleen, sillä he olivat syntyneet Islannissa.

Olen hänelle kateellinen, ja syynä on itsekäs pelkoni, että matriisissa on virhe, että jonakin päivänä kaikki muut ovat poissa ja minä olen yksin maapallolla, vihoviimeisenä ihmisenä. Ainoa joka haluaisi pois, muttei pääse.

Sarjan aiemmissa dekkareissa Aske on kipuillut enemmän ja vähemmän kaikenlaisten lääkkeiden ja mielenterveyden kanssa. Onneksi hän pysyi tässä kirjassa selvinpäin. Lääke/huumeriippuvuus voi olla kamalaa, ja Aske ajoi aiemmin tapahtuneen kuolemankolarin lääkehuuruissaan, jonka vuoksi hän sai vankilatuomion ja menetti poliisinvirkansa.

Heine Bakkeidin dekkari Nuku lapsi armaani kertoi islantilaisissa maisemissa tapahtuneista rikoksista, joihin sekoittui ympäristöaktivisteja ja menneisyyden mysteerejä. Sarja on todella tiivistunnelmainen ja koukuttava. Heine Bakkeidilla on taito kuvata jännittävästi ympäristöä ja henkilöhahmoja. Lisäpointtina on musta huumori, joka tihkuu yllättävistä kohdista tarinaa.


Heine Bakkeid, Nuku lapsi armaani

suom. Jonna Joskitt-Pöyry

Into 2021

s. 420

Vi skal ikke våkne 2019

Dekkari

Thorkild Aske-sarja 3

Heine Bakkeid: Meren aaveet

Heine Bakkeid: Paratiisin kutsu