Christina Wahldén: Miehiltä kielletty #dekkariviikko

 

Näky on tavallaan kaunis. Kuin asetelma. Nainen limetinvihreässä puuvillamekossa makaa tummalla lasilattialla aivan hiljaa. 

Christina Wahldénin dekkari Miehiltä kielletty hohkaa kuumaa australialaista ilmaa. On Wurrgeng eli "Kylmän sään" kausi, joka kestää kesäkuusta elokuuhun. Päivälämpötila on noin 30 ja yöllä noin 17 astetta. Siivooja tuli aikaisin töihin Darwinin oikeustalolle, josta hän löysi tunnetun poliitikon kuolleen oloisena, mutta siitä huolimatta aloitti tekohengityksen, kun oli ensin soittanut hätänumeroon.

Miksi? Ja miten? Valkohaalariset rikospaikkatutkijat liikkuvat varovasti kuolleen naisen ympärillä aivan omanlaisessaan koreografiassa. Kuoleman dokumentaatiossa.

Miehiltä kielletty on Darwin-sarjan kolmas teos. Aikaisemmat osat ovat nimeltään Älä puhu kuolleista ja Syklonivaroitus. Miehiltä kielletty nimi liittyy  kirjassa kerrottuun  alkuperäiskansan noin 40 000 vuotta vanhaan pyhään synnytyspaikkaan, jonne miehillä ei ole ollut asiaa, ja jota mielenosoittajat olivat kokoontuneet suojelemaan. Nyt kaivosyhtiö aikoi räjäyttää paikan. Christina Wahldén on poiminut aiheen vuonna 2020 tapahtuneesta oikeasta vanhan pyhän paikan räjäytystyöstä Juukan Gorgessa Länsi-Australialaisesta osavaltiossa.

Synnytysluola räjäytetään elokuun yhdestoista päivä. Siihen on vajaa viikko.

Darwin-sarjan poliiseina toimivat Bluey ja Jess. Varsinkin Jessin oma elämä liittyi tiukasti rikostutkintaan, sillä hänen omakin siskonsa oli liittynyt mielenosoittajiin. Tutkinta kohdistui osin juuri mielenosoittajiin, sillä heillä oli vahva motiivi poliitikon murhaan. Jess kuului itsekin alkuperäiskansaan, joten siskon ja muiden osallistujien puhuttaminen oli hänelle vaikeaa. 

Mitä helvettiä? Bluey miettii. Kuin suoraan italialaisesta mafialeffasta. Vain pirun hevosenpää puuttuu. Seksiä ja kuolemaa. Dekatenssia. Rikkauksia.

Niinpä niin. Murhaaja halusi vielä yhden kuoleman. Tässä vaiheessa olin jo varma murhaajasta, mutta olihan se mielenkiintoista lukea milloin poliisitkin hoksaavat, kuka onkaan rikollinen, sillä taitavasti hän ohjaili poliiseja etsimään syyllistä ihan muualta. Ohjailun kohteeksi joutui myös eräs nuori toimittaja, Alex. 

Christina Wahldén on itse toiminut rikostoimittajana, jolloin hän kirjoitti paljon naisiin ja lapsiin kohdistuvista rikoksista, parisuhde- ja kunniaväkivallasta sekä ihmiskaupasta. Tässä teoksessa esille nousee myös naistoimittajaan kohdistuva uhkailu, jota Wahldén itsekin koki toimittajan työssään.

Christina Wahldénin dekkari Miehiltä kielletty kertoi uhkaavasta räjähdyksestä. Esille nousee hyvin sekä alkuperäiskansan kulttuuri menneisyydessä ja nykyisyydessä, että Australian yhteiskunta monella tasolla. Tätä sarjaa voin ilolla suositella.

 

Christina Wahldén, Miehiltä kielletty *****

suom. Jänis Louhivuori ***** 

Minerva 2023

s. 424

Enbart kvinnor 2022 

Dekkari

Darwin-sarja 3. osa

Australia 

 

 

Elly Griffiths: Yöhaukat #dekkariviikot

 

Koira osoittaa hänelle kiintymystä ensimmäistä kertaa, ja kaipa siitä pitäisi olla kiitollinen. Mutta samalla hän miettii, pystyykö hän enää ikinä tuntemaan normaaleja, inhimillisiä tunteita.

Elly Griffithsin dekkari Yöhaukat on jo 13. osa arkeologi Ruth Gallowaysta kertovassa sarjassa. Kirjan alussa puhutaan koirasta, ja tuo koira oli hyvin tärkeä tekijä kirjan kuvioissa. Ettei vain ollut kyseessä tarujen jättiläismäinen koira. 

Eräällä maatilalla oli tapettu kaksi henkilöä. Miksi ja minkä vuoksi? Niitä motiiveja ja mahdollisia tappajia oli niin paljon, että välillä ärsytti. Kirjan loppukuvioissakin oli paikalla lähes kymmenkunta henkilöä, ennen kuin tappaja/tappajat/osalliset selvisivät. Paikalla oli tietysti myös kirjan päähenkilöt Ruth Galloway ja hänen salainen ihastuksensa Nelson. Ja jälleen yksi henkilö heilui aseen kanssa, vai oliko heitä sittenkin kaksi...

Yöhaukat tarkkailevat kohoavia vesimassoja valppaina. Onhan tämä vaarallista aluetta. Mutta he ovat metsästäjiä ja valmiina hyökkäämään. Blakeney Pointin läheltä hiekasta on löydetty rautakautisia kolikoita, ja huhutaan, että ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta, kenties jopa aarrekätköä.

Ruth Galloway asuu kirjassa tyttärensä kanssa jälleen Norfolkin marsimaalla, jota rakastaa yli kaiken. Alueella on paljon löydettävää arkeologeille, joten ei ihme, että muutkin kuin arkeologit ovat kiinnostuneita erilaisista aarteista ja löydöistä. Eräs aarteenetsijäryhmä oli nimennyt itsensä Yöhaukoiksi. Kirjan kuvioissa tuon ryhmän jäsenet tulivat tutuiksi, sillä he löysivät rannoilta jopa pari kuollutta henkilöä. Heidän löytämälleen kaivaukselle haluttiin tutkijaksi kukas muu kuin Ruth Galloway. Ruth oli kuitenkin saanut uudeksi alaisekseen erään innokkaan arkeologin, joka etsi hänen seuraansa jopa liian ahkerasti ja tunki itsensä joka paikkaan. Ja tuo henkilö kehtasi neuvoa ja opastaa Ruthia ja jopa itse Nelsonia.

"En kadu."

Elly Griffithsin Yöhaukat vei salaperäiselle maalaistalolle, jota piti reviirinään mystinen paholaiskoira, Black Shuck.

Elly Griffiths, Yöhaukat

suom. Anna Kangasmaa

s. 349

The Night Hawks 2021

Dekkari

Ruth Galloway-sarja 13.osa

Griffiths Elly: Risteyskohdat  
Griffiths Elly: Januksen kivi  
Griffiths Elly: Jyrkänteen reunalla
Griffiths Elly: Käärmeen kirous
Griffiths Elly: Korppikuningas
Griffiths Elly: Kadonneet ja kuolleet 
Griffiths Elly: Aavekentät 
Griffiths Elly: Siniviittainen nainen

Griffiths Elly: Maan alla 

Griffiths Elly: Musta enkeli

Griffiths Elly: Muukalaisen päiväkirjat 

Griffiths Elly: Kivikehä

Griffiths Elly: Lyhdynkantaja 

Griffiths Elly: Ruth Gallowayn joulu 

Griffiths Elly: Yöhaukat 

Sarah Penner: Lontoon salatieteellinen seura #dekkariviikko

 

Hylätyssä linnassa Pariisin metsäisillä laitamilla oli alkamassa synkkä spiritistinen istunto.

Yhdysvaltalaisen Sarah Pennerin historiallinen dekkari Lontoon Salatieteellinen seura kertoi vuodesta 1873, jolloin nuori Lenna Wickes yritti ratkaista siskonsa murhaa yhdessä kuuluisan spiritualistin Vaudeline D´Allairen kanssa. Spiritistisissä istunnoissa yritettiin saada yhteyttä kuolleisiin, ja kuolleet kertoivat sitten murhaajansa nimen Vaudelinelle. Lenna oli aloittanut meedio-opintonsa Vaudelinen luona, samoin kuin siskonsa oli tehnyt.

Lenna oli ollut muutaman viikon Vaudelinen opissa, eikä hänen tarvinnut pyytää tarkennusta. Hän tiesi, että mediumissa transsitilaan pääsi, kun henki kirjaimellisesti kaappasi meedion ruumiin ja heräsi elossa olevan, hengittävän ihmisen sisällä. 

Lontoon Salatieteelliseltä seuralta tuli pikainen pyyntö Vaudelinelle saapua Lontooseen, sillä seuran johtaja oli murhattu. Myös poliisi olisi mukana tutkimuksessa, joten Vaudeline olisi turvallisissa käsissä. Tietysti pelkona oli, että murhaaja kävisi myös Vaudelineen käsiksi, ettei hän paljastaisi syyllisiä. 

Lenna päätti auttaa tutkimuksissa, jotka veivät hänet yllätys yllätys myös hänen siskonsa jäljille. Sisko oli ollut todella salaperäinen jo pitemmän aikaa ennen kuolemaansa, ja Lenna oli epäillyt, että hänellä oli mielitietty, jonka luokse hän aina katosi.

Lontoon Salatieteelliseen seuraan ei naisilla ollut asiaa. Seuran jäsenistä oli alkanut kuulua huhuja, että he tekivät vilppiä ja kaikenlaisia temppuja, jotka eivät kuuluneet oikeisiin okkultismin menetelmiin. Kuka tai ketkä olivat temppujen takana? Olivatko he myös murhaajia?

Sarah Pennerin teoksessa Lontoon Salatieteellinen seura oli mukana salaperäistä mystiikkaa ja murhia ripauksella fantasiaa. Mainio kesäkirja.

 

Sarah Penner, Lontoon Salatieteellinen seura

suom. Pävi Paju

HarperCollins 2023

s. 351

The London Séance Society 2023

Historillinen dekkari

1870-luku

Taikausko

 

 

KESÄKIRJOJA

 

Kesäkuu starttasi kolealla säällä. Ulkona kuitenkin vihertää, kesäkukat kukkivat ja linnut laulavat iloisesti. Nyt on oikein hyvä sää lukea kirjoja. Kuvassa olevat kirjat ovat tulleet kirjastosta luettavakseni. Aikamoinen lukuruuhka, mutta uskon selviäväni. Yhtään kirjaa en halua palauttaa lukemattomana. Yleensä palautan kirjat sitä mukaa, kun olen ne lukenut. Luen tällä hetkellä ranskalaisen Valérie Perrinin iki-ihanaa teosta Vettä kukille. Päähenkilö on hautausmaan hoitaja. Tämä kirja toi heti mieleeni hurmaavan Siilin eleganssin.

 

Valérie Perrin: Vettä kukille

Miksi Violette viettää hiljaiseloa hautausmaan hoitajana? Ihana ja suloinen Violette, jolla oli aikaa jokaiselle hautausmaalla kävijälle.

 

Elizabeth Strout: Lucy meren äärellä

Jotain kivaa on tiedossa Lucylle meren rannalla korona-aikana. Strout on yksi lempparikirjailijoistani.

 

Karin Collins: Säilyt sydämessäin

Ihana kesäinen kansikuva tässä kirjassa. Merimaisema, purjevene, kalliot, uimapukuiset ihmiset, Hanko. On toukokuu 1939.

 

Anne Vuori-Kemilä: Maahan viilletty raja

Tässäkin kirjassa on kaunis kansikuva. Pieni tyttö. Pohjoinen paikkakunta ja 1900-luvun alkupuoli. Nainen ja satamatyöt. Miten käy orvolle Reetalle?

 

Anna-Kaisa Linna-Aho: Myrskylasi

Kirja kertoo Jatkosodan jälkeisestä ajasta. Kartano. Ellen ja Valdemar.

 

Sari Elfving: Saattaja

On vuosi 1941. Nuori ja kokematon Laina matkasi junalla kenttäsairaalaan töihin apusisareksi. Mitä tapahtui Lainalle sodan kiihtyessä?

Elif Shafak: Kadotettujen puiden saari

Elif Shafak on myös yksi lempparikirjailijoistani. Tällä kertaa tarina kertoo vuoden 1974 Kyproksesta. Rakkautta jaetun maan raunioissa.

 

Hila Blum: Kuinka rakastaa tytärtään

Sydäntäsärkevä aihepiiri. Äidin ja tyttären välit olivat katkenneet. Miksi? Mikä aiheutti raastavan eron?

 

Kesällä minulla on tapana lukea kirjoja, joiden parissa viihdyn. Luen paljon dekkareita, ja 5-18.6. on odottamani Dekkariviikkojen aika Blogistaniassa. 31.7. on vuorostaan 17. Klassikkohaasteen aika. Olen ajatellut lukea siihen Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

Mitä sinä aiot lukea kesällä?

Cilla & Rolf Börjlind: Laupias samarialainen

 

Hän juoksi! Sade piiskasi häntä kasvoihin, kun hän säntäsi tiheän metsän läpi. Terävät pikkukivet viilsivät jalat verille, jäykät oksat raapivat käsivarret naarmuille ja pitkät märät hiukset liimautuivat tiukasti suuta vasten. Mutta pahinta oli pimeys.

Ruotsalaisen käsikirjoittaja- ja kirjailijapariskunnan Cilla ja Rolf Börjlindin Laupias samarialainen on jo seitsemäs osa huikean hyvää Tom Stilton ja Olivia Rönning-dekkarisarjaa. Jälleen päästiin vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin heti kirjan alusta lähtien, kun Olivia juoksi henkensä edestä pakoon erästä henkilöä, joka oli siepannut hänet. Kirjasta voit lukea, miten kävi pakomatkassa.

Testit antoivat kaksi eri tulosta. Toinen oli positiivinen ja toinen negatiivinen. Positiivinen oli Stiltonin. Mikä oli ollut odotettavissa. "Sinulla on korona", Luna sanoi rauhallisesti.

"Siltä näyttää."

Kirjan kuviot tapahtuivat juuri, kun maailmanlaajuinen pandemia oli iskenyt voimakkaasti joka puolelle maapalloa, eikä rokotteita vielä ollut saatavilla. Päähenkilö Stilton siis sairastui koronaan. Koska hän oli riski-iässä, mies ja elänyt vuosikausia alkoholistielämää, oireet olivat todella voimakkaat. Tulevista rokotteista ei siis ollut hänelle mitään hyötyä. Sen verran voin valaista kirjan rikollisten puuhastelua, että niissä oli mukana salaliittoteorioita, mutta myös niitä dekkareille tyypillisiä murhatapauksiakin ilmeni. Valitettavasti päärikollinen oli ihastunut tulipaloihin, joista myös kansikuva on saanut mallia.

Savusukeltajat työskentelivät nopeasti ja järjestelmällisesti, niin nopeasti kuin olosuhteet ja kuumuus mahdollistivat. Yksi heistä kiskoi palaneen hirren syrjään ja jähmettyi sitten paikoilleen.

Palomiehet tekevät kyllä hurjia pelastusoperaatioita tulipaloissa. Työ on todella rankkaa siinä hurjassa kuumuudessa. Kirjan kuvioissa tuli selväksi myös, miten rankkaa hoitajien ja lääkäreiden työ oli korona-aikana. Kaikki suojavarusteet päällä piti olla koko ajan ja yrittää pelastaa tukehtuvia potilaita. Sama ongelma joka puolella maapalloa. Niinpä suosittelen edelleen kaikkia pesemään käsiä, käyttämään käsidesiä ja yskimään hihaan. Näin kesäaikaan yskiminen on vaikeampaa, kun kaikilla on lyhyet hihat, mutta ei yskitä päin kanssaihmisiä missään nimessä. Jotain pitää oppia tuommoisesta kamalasta pandemiasta, edes kohtelias yskimistapa.

"Te tuhositte Samarialaisen elämäntyön."

Cilla & Rolf Börjlindin Laupias samarialainen kietoi dekkariainekset pandemia-ajan kauhuihin.

 

Cilla & Rolf Börjlind, Laupias samarialainen *****

suom. Ulla Lempinen ja Pekka Tuomisto

S & S 2023

s. 370 

Den barmhärtige samariten 2021

Dekkari

Tom Stilton ja Olivia Rönning-sarjan 7. osa

Börjlind Cilla ja Rolf: Nousuvesi
Börjlind Cilla ja Rolf: Kolmas ääni 
Börjlind Cilla ja Rolf: Musta aamunkoitto
Börjlind Cilla ja Rolf: Uinu, paju pienoinen 
Börjlind Cilla ja Rolf: Polttopiste 

Börjlind Cilla ja Rolf: Jäätynyt kulta

Börjlind Cilla ja Rolf: Laupias samarialainen

 

Helmet-lukuhaasteen koontipostaus

 

Vuoden 2023 Helmet-lukuhaaste valmistui ja nyt on aika julkaista lukemani kirjat. Haastekohdista jotkut olivat vaikeampia, joten niihin kohtiin luin pari sarjakuvakirjaa. Listalta löytyy myös pari lastenkirjaa ja yksi nuortenkirja, yksi runokirja ja kuusi Finlandia-palkittua kirjaa. Listalla on Anni Blomqvistin koko Myrskyluoto-sarja, ja hänen pikkuserkkunsa Sally Salmisen Katrina, joka oli listan vanhin kirja, sillä se ilmestyi ruotsiksi vuonna 1936. Ahvenanmaa on siis hyvin edustettuna listallani. Listalla on kolme elämäkertaa ja kuusi tietokirjaa. Jännitystä tuli listalle kymmenen kirjan verran. 

Kaikista koskettavimmaksi koin kirjan Äitee, Siiri Rantasen tarina. Luin kirjan juuri ennen, kun hän kuoli toukokuussa. Valtavan hieno ja esimerkillinen urheilija kaikille hiihtäjille. Jokainen voi kuvitella, miten suuren työn hän sai tehdä ilman valmennusta ja tukirahaa työnsä ohella ja perheen äitinä, ja hän sai kolme Olympia-mitalia. Hurraa Siiri 💗

1. Kirjassa on kartta, Johanna Valkama: Tervahovi

2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta: Luca Crippa ja Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta

3. Kirjan nimessä on kasvi, Heli Laaksonen: Raparperisyrän

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna, Minna Maijala: Pirkko Lahti - Kuuntelija

5. Kirjassa ollaan maan alla, Mirkka Lappalainen: Smittenin murha

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate, Heli Pruuki: Sydänten piispa Irja Askola

7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta, Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista, Fiona Barton: Yksi meistä katoaa

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä, Michael Bennett: Viattomien veri

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja, Jensen Hanna: Äitini muistina - Toinen kierros

11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi, Johanna Mo: Metsämaa

12. Kirjan nimi liittyy veteen, Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs, Annie Ernaux: Vuodet

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta, Tuukka Hämäläinen: Pakko

15. Kirjan nimessä on ja-sana, Mari Kujanpää: Minä ja Muro

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa, Vesa Haapala: Alexis

17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja, Antti Palmroos: Keveitä askelia ja kelmintöitä

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä), Emma Donoghue: Ihme

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt, Hannu Paloniemi: Lumiluolapoika

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla, Sofi Oksanen: Puhdistus

21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta,  Vesa Vitikainen ja Tuomas Myllylä: Kalevala 3000

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon, Annamari Marttinen: Elämä jota en odottanut

23. Kirja on iso, Iida Rauma: Hävitys

24. Kirja kertoo urheilijasta, Jari Porttila ja Osmo Kärkkäinen: Äitee, Siiri Rantasen tarina

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi, Nicci French: Lauantain sielunmessu

26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä, Colleen Hoover: Se päättyy meihin

27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin, Hanna Haveri, Soili Soisalo ja Eeva Voutilainen: Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä, Kristina Carlson: Maan ääreen

29. Kirjassa on minä-kertoja, Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi, Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas, Jo Nesbø: Verikuu

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet, Satu Rämö: Rósa ja Björk

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun, Celeste Ng: Kadonneet sydämemme

34. Kirja kertoo Ukrainasta, Kuznjetsova Jevhenija: Kysykää Mialta

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua, Terhi Rannela: Niin kuin muutkin herrat

36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan, Antti Tuuri: Lakeuden kutsu

37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole, Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto

38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan, Risto Isomäki, Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen: Sarasvatin hiekkaa

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta, Heidi Airaksinen: Vierge Moderne

40. Kirjassa hylätään jotain, Tuula Väisänen: Houkka - Helgi Hansintyttären elämä

41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla, Brit Bennett: Äidit

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa, Sofia Chanfreau: Kirahvin sydän on tavattoman suuri

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa, Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle

44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä, Mari Kujanpää: Rumuuspäiväkirja

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan, Richard Osman: Hutiluoti

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika, Heidi Airaksinen: Maa jota ei ole

47. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön, Anni Blomqvist: Luoto meressä

48. Anni Blomqvist: Maija 

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023, Freida McFadden: Kotiapulainen

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä, Sally Salminen: Katrina

Hanna Haveri, Soili Soisalo ja Eeva Voutilainen: Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa

 

 

Planetaarinen ruokavalio on laadittu ohjeeksi, jotta jokainen voisi tehdä osansa maapallon ja sen asukkaiden hyvinvoinnin eteen. Puhutaan myös ilmastoviisaasta ja kestävästä syömisestä. Se tarkoittaa, että syömme ruokia, joista ei tule suuria kasvihuonekaasujen päästöjä tai muuta ympäristökuormaa, ja luonnon monimuotoisuus säilyy. Tavoite on, että ruokamme on terveellistä ja sen tuottaminen tukee kestävää kehitystä maapallolla.

Hanna Haverin, Soili Soisalon ja Eeva Voutilaisen huikean hieno tietoteos Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa tuli luettavakseni, kun etsin Helmet-lukuhaasteeseen kirjaa kohtaan 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin. Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa on jokaiselle ihmiselle sopiva keino osallistua ilmastokriisin selättämiseen. Kirjassa annetaan jopa ruokakolmio näyttämään, miten voi syödä ja samalla osallistua ilmastonsuojelutalkoisiin. 

Planetaarisen ruokasuositusten tavoite on ylläpitää kaikkien ihmisten hyvää terveyttä ja planeetan kantokykyä tuottaa ruokaa ympäristöä vahingoittamatta. Tavoitteeseen pyritään vuoteen 2050 mennessä kestävän ruoantuotannon ja kasvipainotteisen ruuan avulla. Siirtyminen kestäviin ruokiin on edellytys, jotta Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet toteutuvat.

Nyt on vuosi 2023, joten tuohon tavoitteeseen on vain 27 vuotta aikaa. Silloin ruokatuotannon pitäisi olla tasapainossa. Tällä hetkellä ruokatuotanto on hyvinkin epätasapainossa, sillä sitä tuotetaan valtavasti länsimaille ja sitä on niin paljon, että suuri osa menee kaatopaikoille tuottamaan lisää kasvihuonekaasuja hajotessaan. 

Ruoan ostaminen ja käyttäminen kannattaa järkiperäistää niin, että ruoasta viedään mahdollisimman vähän kaatopaikoille. Se ruoka, mikä hankitaan, se pitäisi myös syödä, joten ostetaan kerralla vähemmän ruokaa. Kirjasta löytyy ohjeita jäännösruokien muuttamiseen, esim. puuron lopusta voi tehdä sämpylöitä. 

Suomalaismiesten tulisi lisätä kasvisten syöntiä. Naisten ruokavalio oli ympäristöystävällisempi kuin miesten. Laskelmien mukaan, jos miehet vaihtaisivat optimiruokavalioon, kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät lähes 30 prosenttia. Naisten tekemät ruokamuutokset pienentäisivät päästöjä vastaavasti 15 prosenttia.

Optimiruokavaliossa liha- ja maitovalmisteita korvataan viljoilla, juureksilla, perunalla, palkokasveilla ja pähkinöillä. Kirjoittajien mielestä muutos vaatii vielä sopeutumista ja totuttautumista, mutta pienillä askelilla muutokseen tottuu helpommin. 

Toistaiseksi noin 40 prosenttia maailman viljasadosta päätyy eläinten rehuksi. Kun väestön kasvu jatkuu, viljan tuotanto lisääntyy entisestään. Jos nykyiset viljelymaat valjastettaisiin ihmisravinnoksi tarkoitetun viljan kasvattamiseen, saataisiin miljardeille ihmisille ruokaa.

Kirjassa olevat tietoiskumaiset lokerot kertovat tehokkaan iskevästi, mitä tässä kirjassa halutaan painottaa ja mitä ihmiset voisivat tehdä. Surullisinta on, että suurin osa liharuoasta kulutetaan länsimaissa ja sitä menee valtavasti kaatopaikoille, kun taas köyhemmissä maissa ei kaikille ole ruokaa saatavilla. Kun vähennetään liharuoan syömistä, pelloilla voidaan kasvattaa viljaa ihmisille, joita on päivä päivältä enemmän.

Meidän perheessä mies syö lihaa ja minä lähinnä kasvisruokaa, toisinaan kalaruokaa. Salaattia, juureksia, marjoja ja hedelmiä syömme reilusti. Mies käyttää maitotuotteita, minä tosi vähän - smoothiessa ja vähän kahvissa. Ostamme vain sen ruoan minkä kulutamme. Toisinaan syömme jopa neljä päivää samaa keittoa, sillä mies tekee aina ison kattilallisen. Riisin olemme vaihtaneet ohrasuurimoihin.  Meillä on kerran viikossa puuropäivä, jolloin emme syö lihaa eikä kalaa. Mietin mitä muuta voisi tehdä, sillä omasta mielestä meillä on jo optimiruokavalio käytössä. Ehkä pitäisi itse kasvattaa enemmän vihanneksia ja juureksia sekä poimia enemmän marjoja metsistä. Sitten tarvittaisiin enemmän säilöntätiloja. Tällä hetkellä meillä on kolme pakastinta, jotka täyttyvät kesän mittaan marjoista ja hedelmistä ja toukokuuhun mennessä ne ovat tyhjiä. Kaikki syödään. Luulenpa, että näillä mennään tämä kesä - mansikoiden kypsymistä odotellessa ja liikkumalla luonnossa.

Lue ihmeessä tämä upea tietoteos. Voi olla, että nappaat kirjasta muutaman ruokareseptin tai innostut muuttamaan elämäntapasi. Toivottavasti kirja valitaan Finlandia-tietopalkintoehdokkaaksi. 💚

 

Hanna Haveri, Soili Soisalo ja Eeva Voutilainen, Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa

Ulkoasu ja kansi Emmi Kyytsönen Karppi Design

Kirjoittajien kuva: Vilja Harala

Kannen kuva ja muut ruokakuvat: Laura Riihelä

Muut valokuvat: Arttu Syrjänen ja Hanna Haveri

Piirroskuvat: Tiina Ripatti-Toledo

Duodecim 2023

s. 181+ Kirjallisuutta ja verkkosivuja + Hakemisto

Tietokirja