U. M. Susimetsä: Hämeen linnan varjossa #naistenviikko

 

Häme, syyskuu 1614

Syksyllä mikkelinpäivän aikoihin, silloin lapsen oli määrä syntyä. Yhdeksisen kuukautta Tuomaanpäivästä, niin Kerttuli oli laskeskellut. Silti hän jähmettyi aloilleen, kun ensimmäinen kivun aalto vihlaisi vatsanpohjaa.

Ulla ja Marko Susimetsän Hämeen linnan varjossa jatkoi kiinnostavalla tavalla historiallista Hämeen linna-kirjasarjaa. Sarja kertoo nuoren Kerttulin elämästä. Kerttuli oli menettänyt perheensä eräässä väkivaltaisessa hyökkäyksessä, ja teki töitä fatabuuripiikana Hämeen linnassa. Hän oli piilotellut raskauttaan, mutta lopulta raskaus tuli ilmi. Lapsen isä oli lähtenyt Ruotsin puolelle, ja Kerttuli oli jäänyt yksin selviytymään lapsensa kanssa. 1600-luku oli ikävää aikaa yksinäisille äideille, jos heillä ei ollut perheensä turvaa. Kerttulia odotti häväistys ja karkoitus Hämeen linnasta.

"Naista ja lasta täytyisi nyt pitää visusti silmällä", Helga Hampaaton sanoi asetellessaan peitettä paremmin lavitsan jalkopäässä. "Ovat raukat, alttiina pahoille hengille ja kateille. Äiti on kirkottamatta, ja niin kauan kuin lasta ei ole ristitty, saattaa piru käydä tuomassa tilalle vaihdokkaan."

Kerttuli oli saanut lapsineen yllättävän turvapaikan, mutta sitä turvaa uhkasi koko ajan eräs kurja ja väkivaltainen rosvojoukko. Tuo joukko pääsi lopulta yllättämään Kerttulin, ja toisella kertaa vuorostaan hänen turvanaan toimineen henkilön. Kirjan sivuilta voit lukea lähemmin noista ikävistä tapahtumista. 

"Tämä on Christine de Pizanin jo 1400-luvun alussa kirjoittama Le Livre des Trois Vertus. Hän kirjoittaa, että mikäli tytöt kävisivät koulua ja heille opetettasiin samoja asioita kuin pojille, he oppisivat täysin samalla tavalla ymmärtämänn taiteita ja tieteitä."

"Toivon, jungfru Kirstin, että lainaatte tämän kirjan." 

Kerttulin lapsen isä, vapaaherra Karl Ulvhufud, oli paneutunut  kotikartanossaan Upsalassa rakuunakomppanian kokoamiseen ja kouluttamiseen nuoren kuninkaan, Kustaa II Aadolfin kehoituksesta. Edellisellä Venäjän sotamatkallaan, Karl oli tutustunut aatelisneito Kirstiniin, ja heistä oli tullut hyvät ystävät. Tosin Kirstin tunsi jo enemmän kuin ystävyyden tunteita Karlia kohtaan, vietettyään aikaa useamman kerran Karlin kartanolla. Karl ei voinut kuitenkaan unohtaa nuorta Kerttulia.

Uudelle sotamatkalleen lähtiessään, Kirstin ja jopa kuningas kehoittivat Karlia noudattamaan sydämensä ääntä. Tapasivatko Kerttuli ja Karl vielä toisensa, sen voit lukea kirjan sivuilta. Vai oliko sydämet jo valloitettu toisaalle?

U. M. Susimetsän Hämeen linnan varjossa  vei 1600-luvun väkivaltaisiin sotiin, sekä rakkauden ja vanhojen parantavien loitsujen maailmaan.

U. M. Susimetsä, Hämeen linnan varjossa

Karisto 2026

s. 440 + Jälkisanat ja kiitokset

Historiallinen viihderomaani

Hämeen linna-sarjan 2. osa

1614-1615

 

U.M. Susimetsä: Hämeen linnan Kerttuli 

 

Nimpparionnea Tiinat, Kirsit, Kirstit ja Kristiinat  💝

 

 Yöpöydän kirjat-blogin Niinalle kiitokset haasteesta. 

Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut #naistenviikko

 

Tämä oli ensimmäinen matkani Julian kanssa. Olin astunut hänen palvelukseensa kolmisen viikkoa aikaisemmin, helmikuun alussa.

Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut on jo kolmas osa Henkivartija-sarjassa. Sarjassa on nyt ilmestynyt jo 6 dekkaria. Hilja Ilveskero tekee työkseen henkivartijan töitä, ja kolmannessa kirjassa hän oli töissä venäläissyntyisen Julian henkivartijana. Julia oli kihloissa suomalaisen liikemiehen kanssa, ja häät olivat tulossa heti, kun sulhasen ero edellisestä vaimosta olisi selvä. Edellinen vaimo oli suuttunut tapahtuneesta, ja uhkaili kaikenlaisilla jutuilla. Oli ottanut  myös julkisuuden ja iltapäivälehden apuun taistelussaan tulevia häitä kohtaan.

Haju oli etova. Silti haistoin sen alta tutun tuoksun, erotin viiksien peittämien poskipäiden muodon ja värjättyjen ripsien takaa katseen, johon olin monta kertaa uponnut.

Hilja ei ollut nähnyt rakastamaansa miestä melkein vuoteen, ja luuli tämän kuolleen. Jostakin syystä mies ilmestyi Sveitsissä pukeutuneena autonkuljettajaksi. Naamiointi oli taitavaa ja jopa vastenmielistä hajun perusteella. Mies ilmestyi siis pahimpien vihollistensa lähipiiriin, mutta miksi? Hilja otti kuitenkin ilon irti vähäisistä hetkistään rakkaansa seurassa.

En edes tiennyt oliko isäni selvillä siitä, että hänellä oli toinenkin tytär.

Hiljan isä oli tappanut Hiljan äidin, ja elänyt 30 vuotta vankimielisairaalassa. Nyt hänet oli määrä päästää koevapauteen. Isä oli karannut pari kertaa, mutta otettu kiinni. Hilja epäili isänsä tappaneen myös Hiljan kasvattaneen Jari-enon. Nyt Hilja oli huolissaan siskonsa ja tämän perheen puolesta.  Huoli ei ollut aiheeton. Kirjasta voit lukea, mitä tapahtui, kun Hilja kohtasi vihdoin isänsä.

Vedin paidan päältäni, aloin juuri avata rintaliivieni hakasia, kun ovi vetäistiin auki. Gezolian astui sisään ensimmäisenä, aseen piippu osoitti suoraan kohti meitä. Kiljahdin ja heittäydyin sivuun.

Näihin tunnelmiin on helppo lopettaa tämän kirjan bloggaaminen, mutta Paholaisen pennut jatkui vielä. Hilja Ilveskerosta kertova sarja oli minulle aiemmin tuntematon, ja tarina oli sekavaa verrattuna Maria Kallio-dekkareihin. Syynä oli tietysti se, että aloitin kolmannesta dekkarista. Kannattaa siis aloittaa ensimmäisestä dekkarista, jonka nimi on Henkivartija. 

Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut vei rikollisten juonittelujen ja salailujen  luvattuun maailmaan, missä henkikulta oli lainaa vain.

 

Leena Lehtolainen, Paholaisten pennut

Tammi 2012

s. 415

Dekkari

Henkivartija-sarjan 3. osa

 

Onnittelut kaikille Leena-nimisille henkilöille 💝 

 

Niinalle Yöpöydän kirjat-blogista kiitokset haasteesta.

Johanna Mo: Hyökyaalto #naistenviikko

 

Tuuli kävi lännestä, joten vesi todellakin oli kylmää, mutta Hannasta sen kylmyys oli miellyttävämpää kuin ilman. Meri oli aina kiehtonut häntä kovasti. Tai sjön, kuten täällä sanottiin - lyhenteenä Östersjönistä, Itämerestä. Kylmä vesi piristi kunnolla. Pahin univaje oli takanapäin.

Ruotsalaisen Johanna Mon Hyökyaalto on Saarimurha-sarjan viides ja samalla sarjan viimeisin dekkari. Mutta onneksi kirjailija lupaili jo uutta sarjaa. Hyökyaalto alkoi ikävällä tavalla, kun kirjan päähenkilön Hanna Dunckerin entinen esimies ja ystävä Ove löydettiin kotinsa läheltä kuolleena. Hannalla olisi ollut vielä kolme viikkoa äitiyslomaa jäljellä, mutta hän palasi töihin ja Isak, hänen miehensä jatkoi sillä aikaa Hedvigin hoitamista. 

Rykäisy sai Hannan erkanemaan halauksesta. Lyhyt valkohiuksinen nainen astui huoneeseen ja sulki oven takanaan. Sen täytyi olla heidän uusi pomonsa Gertrud Nylander.

Oven jäätyä eläkkeelle, tilalle oli tullut uusi  pomo, joka aloitti heti Hannan pomottelun. Läheinen suhde entisen pomon ja työntekijöiden välillä oli loppunut. Gertrud Nylander oli tiukka ja hän vain käskytti oudolla tavalla. Onneksi välit muiden poliisilaitoksen työntekijöiden kanssa oli hyvät, ja heidät oli kaikki kutsuttu Hannan ja Isakin häihin. Murhatutkinta ja häät aiheuttivat Hannalle kiireitä. Lisäksi eräs henkilö oli kateissa, tuo henkilö oli yrittänyt tappaa Hannan useamman kerran aiemmissa kirjoissa. Hänet olisi pakko saada kiinni ja vankilaan.

Seuraava aalto pyyhkäisee hänen ylitseen ja tuo mukanaan pimeyden.

Johanna Mon Hyökyaalto kokosi sarjan viiden aiemmankin kirjan tapahtumat yhteen ja avasi tapahtumien kulut taitavasti esille. Ennen Hannan ja Isakin häitä Oven murha selvisi. Miksi Oven piti kuolla, sekin tuli esille. Ovella oli omat salaisuutena, jotka koskivat myös Hannaa läheisesti. Niistä voit lukea kirjasta.

Olen seurannut kiinnostuneena Hannan elämää Öölannissa viiden kirjan ajan. Sarjan ensimmäisessä Yölaulaja-dekkarissa Hanna palasi Öölantiin rikostutkijaksi, ja halusi selvittää rikoksen, josta hänen isänsä oli istunut tuomion vankilassa. Varjoliljassa isän rikos ei ollut vielä ratkennut. Metsämaa alkoi ikävästi tulipalolla. Niittoheinä avasi oikeudenkäyntiä, jossa Hannan velikin oli osallisena Hannan luona asuessaan. 

Kirjailija kirjoitti draamaa myös hääpäivälle, mutta sekin selvisi, joten Öölannissa oli kaikki hyvin, ja rikolliset joutuivat vankilaan pitkäksi ajaksi.  

Johanna Mon dekkari Hyökyaalto nosti esille salaisuuksia ja rikoksia meren läheisyydessä.

 

Johanna Mo, Hyökyaalto *****

Suom. Kristiina Vaara *****

Like 2026

s. 399

Brottsjön 2024 

Dekkari

Saarimurhat-sarjan 5. osa

 

Johanna Mo: Yölaulaja

 

Johanna Mo: Varjolilja 

 

Johanna Mo: Metsämaa 

Johanna Mo: Niittoheinä

 

Onnittelut Johannat ja Hannat  💝 

 

 

 Yöpöydän kirjat-blogin Niinalle kiitokset haasteesta.

Sara Strömberg: Vyöry #naistenviikko

 

Helvetillinen pauhu maan sisästä. Suuria savilaattoja irtosi ja alkoi liukua alaspäin. Viemäriputkia ja sähkökaapeleita työntyi ylös maasta. Kaikki sekoittui yhdeksi ruskeanmustaksi mönjäksi, joka näytti muuttuvan yhä nestemäisemmäksi. Pian koko rinne oli liikkeessä, se vei mukanaan kaiken päällä olevan, aivan kuin Jumala olisi paljaalla kädellä sipaissut pois muutamia murusia.

Ruotsalaisen Sara Strömbergin toinen dekkari Vyöry valittiin vuoden 2022 parhaaksi dekkariksi  Ruotsissa. Sarja kertoo kuusikymmentä lähestyvän toimittajan Vera Bergströmin rikostutkimuksista Pohjois-Ruotsissa. Åren rinteessä tapahtui hurja maanvyöry, ja Vera sattui olemaan paikalla, näki ja kuvasi kaiken. Tapahtumilla oli muitakin seurauksia.

Monet luulivat tuntevansa Jonten. Onnittelutervehdyksiä ja emojeja - punainen sydän, ruusuja ja söpöjä koiria halausasennossa. Stina ehti rentoutua.

Stina oli yksi kertojista. Hänen veljensä olisi täyttänyt 25 vuotta. Stina asui miehensä Martinin kanssa lammastilalla, jossa Jontekin oli asunut, kunnes oli kadonnut vuosi sitten. Stina oli etsinyt Jontea vuoden ajan ja piti somessa "Löydä Jonte"-ryhmää. Jonten Henning-setä oli tullut auttamaan heitä lammasfarmin töissä Jonten katoamisen jälkeen. Kirjan tapahtumat liittyivät Jonten katoamiseen.

Hän klikkasi kuvaa näytöllä ja luki. Veri alkoi suhista korvissa. Yö Åressa vyöryi hänen ylitseen. Hän ei pystynyt hengittämään.

Clas oli tv-toimittaja. Tänä kesänä olisi viimeinen perheloma  Åren rinnemökissä, sillä he olivat päättäneet erota Vickyn kanssa. Vuosi sitten oli tapahtunut jotain kamalaa talvilomalla, josta he eivät päässeet vaimon kanssa ylitse. 

Vera, Stina ja Clas olivat Vyöryn kertojia. Sara Strömberg kuljetti Vyöryn tapahtumia, kuin rinteeltä tapahtuvaa maanvyörymää. Mikään ei auttanut, vaan kaikki rikokset tulivat julki. Vera oli taitava ja perinpohjainen toimittajan työssään, mutta yksityiselämässään hänellä oli suuria solmuja. Varsinkin hyvän lapsuudenystävänsä Thomasin kanssa. 

Sara Strömbergin Vyöry aiheutti tuhoa ja nosti esille salaisuuksia.

 

Sara Strömberg, Vyöry *****

Suom. Pekka Tuomisto *****

S & S 2025

s. 445

Skred 2022

Dekkari

Vera Bergström-sarjan 2. osa

Åre 

Vuoden paras rikosromaani Ruotsissa 2022 

 

Sara Strömberg: Hakkuu 

Sara Strömberg: Saalis  

 

Onnittelut Saarat ja Sarat ja Sarit 💝 

 Kiitos haasteesta Niinalle Yöpöydän kirjat-blogista.

Hanna-Riikka Kuisma: Maaperä #naistenviikko

 

Kun aamun ensimmäinen tupakoitsija astuu parvekkeelle, kun ensimmäinen ulko-ovi avautuu ja varhaisin aavistus auringosta kajastaa taivaanrannassa, sitä ei voi olla näkemättä. Naisen päällä on viileässä ilmassa vain ohut valkoinen yöpaita.

Hanna-Riikka Kuisman teos Maaperä kertoi Nanan ja hänen seuraajiensa tarinat murenevaa jännitystä tihkuvalla tavalla. Maaperän teksti oli rehellisen räävitöntä, ja nosti esille aivan kaikki ikävyydet, mitä eräässä lähiössä tapahtuu, tapahtui ja oli tapahtunut. Kaikki pimeimpienkin salaisuuksien salaisuudet saivat päivänvalon, mutta mitä sitten tapahtui. Nana oli nainen, joka ei ujostellut mitään, vaan eli seurueensa kanssa päihdehuuruista virtuaalielämää somessa.

Kaikki näkyvä haukutaan tässä kuviossa ruumiinosa kerrallaan, ja näkymätön kuvitellaan. Sille ei voi mitään, jos haluaa eteenpäin. Ilkeät kommentit on opeteltava ohittamaan. Tuntuu hivenen ikävältä, että Nana nauraa katsojien mukana, mutta kai se kuuluu pelin henkeen.

Nana haukkui kaiken ja kaikki ympärillä olevat. Hän keksi juttujaan, jotka välillä olivat hyvinkin väkivaltaisia. Silti hän sai seuraajia, silti hänen seuraajansa maksoivat hänelle kaiken. Rosa oli tuhlannut perintönsä Nanalle. Lala palveli ja haki kaupasta viinat ja tupakat omilla rahoillaan. Hyväksikäytettyjä oli satoja, ja he olivat vihaisia. Viha nosti joka puolella päätään. 

Nainen puistossa ryömii ja nousee välillä konttaamaan, ottaa pari puolikasta askelta, mätkähtää mutaan matelemaan ja nousee konttaamaan taas. 

Nana oli valmiina kaikkeen mistä maksettiin, sillä hän halusi elää päihde-elämää kaikin tavoin, ja hän halusi elää sitä somessa. Nana ei pelännyt edes kiristämistä, mutta sitten hän päätyi kiristämään väärää ihmistä, ihmistä jolla oli suhteita, ihmistä joka päätti asioista, ja jonka päätökset eivät kestäneet päivänvaloa.

Varjojen meri huuhtoo kaupunginosan alleen jonakin päivänä, mutta sitä ennen kaikki sujuu taas hetken hyvin. 

Hanna-Riikka Kuisman Maaperä nosti esille somen ikävimmät ilmiöt.

 

Hanna-Riikka Kuisma, Maaperä

Like 2026

s. 352

Some/livelähetykset

Mielenterveys

Lähiöelämä

 

 Onnittelut Riikalle ja Hannalle nimipäivien johdosta 💝

 

 

Petri Saari: On hiekka polttavaa

 

Aamunvirkku aurinko ponnistaa pintaan koillisen suunnalta. Se on kastanut köyryselkänsä Perämereen vain lyhyeksi hetkeksi kuin mökkisaunan punoittava kylpijä.

Petri Saaren On hiekka polttavaa dekkarilla on erään kesäisen laulun antama nimi, josta heti tulee mieleen Kalajoen hiekat. Tapahtumat sijoittuivat Kalajoelle, tosin välillä käytiin myöskin Oulussa. Kirjan päähenkilöinä toimivat myyntimies Mikko Lehto ja hänen hyvä ystävänsä rikosylikonstaapeli Kaisa Rantala.

- Urho pois sieltä! Jätä lokit rauhaan! Mikko huusi, mutta koira ei totellut hänen komentoaan.

Mikko oli lenkillä hiekkarannalla, kun hänen koiransa löysi vedestä ruumiin.  Koirilla on tapana löytää kaikenlaista. Hyvä kun Mikolla oli lenkkeilykaveri. Muutettuaan takaisin Kalajoelle, Mikko oli aloittanut uudelleen kuntoilun Kaisan houkuttelemana. Kaisa luuli, että Mikko oli jättänyt myös päihteet, mutta ne olivat edelleen käytössä. Toisinaan jopa niin, että hän ei muistanut missä oli ja mitä tekemässä.

- Pidä perkele puolesi pentu! Teen sinusta kovemman kuin isäs oli. Se saatanan itkupilli. Näillä tiluksilla on pelkkiä voittajia - ei vollottajia.

Kirjan tarinassa oli myös vanhempi kertomus taustalla, jonka nimihenkilö oli Antti, nuori poika, joka oli joutunut muuttamaan Kalajoelle 1990-luvulla vanhempiensa kuoleman jälkeen. Antti joutui heti koulukiusatuksi ja sama jatkui kotona, sillä setä oli hyvin ikävä ihminen. 

Checkmate. Onneksi olkoon, voititte tämän erän. Palaamme varmasti.

Mikko sai viestin tuntemattomalta henkilöltä ja se näkyi vain hetkisen, kunnes viesti hävisi bittiavaruuteen. Mikolla oli siis vihollinen, jota hän ei tunnistanut, mutta joka hääräsi taustalla aiheuttaen ikäviä juttuja. Petri Saaren On hiekka polttavaa dekkari tulee siis saamaan vauhdikkaita jatkotarinoita tuon viestin lähettäjän ansiosta. 

On hiekka polttavaa dekkarin päähenkilöt olivat kiinnostavia omine ongelmineen ja Kalajokihan on hiekkarantoineen ja merimaisemineen ihan loistava tapahtumapaikka kaikenlaisille mysteerijutuille. Mitähän sille Mikon löytämälle uhrille oikein tapahtuikaan ja miksi ja kuka olikaan tekijä? Nyt olisi uudelle tv-sarjalle hyvää matskua heti ensimmäisessä kirjassa!

Petri Saaren On hiekka polttavaa dekkarissa oli vauhtia ja hengenvaarallisia tilanteita. 

 

Petri Saari, On hiekka polttavaa

Gummerus 2026

s. 425

Dekkari

Esikoiskirja

Kalajoki

Kesä 

Kansainvälinen rikollisuus 

 

 

 

Pirjo-Riitta Tähti: Lintuneidit

 

Kaikkialla huoneessa on pölynhienoa tuhkaa. Sitä on piironkien päällä olevilla valokuvilla, posliinisilla paimentytöillä, matkamuistonukeilla, pienten pyöreiden pöytien pitsiliinoilla ja lasisilla hedelmänmaljoilla. Kaikki on tuhkan peittämää.

Pirjo-Riitta Tähden Lintuneidit kertoi Turun Littoisissa asuneesta emigranttiperheestä, joka muutti Suomen kartanonsa turvaan vallankumouksen melskeestä Pietarista. Pietari ja sinne jäänyt omaisuus, sekä rikkaiden ihmisten huoleton elämä, oli kaipuuna koko loppuelämän ajan. Suomessa piti totuttautua asumaan tavallisten ihmisten keskellä, lopulta ilman palvelijoita ja niukalla rahalla.

Ylhäällä John Thiessin huoneessa kirjoituspöydällä oli huolellisesti suljettu kirjekuori, jonka päällä luki 

Rakkaalle perheelleni. 

Ensimmäisenä itsemurhan teki perheen isä, joka oli mielestään epäonnistunut kaikessa.  Eihän vallankumous ja menetetty omaisuus ollut hänen syytään, mutta siitä hän sai kuulla perheeltään jatkuvasti.

Siispä perheeseen tarvittiin työssäkävijöitä. Perheen poika Victor oli levoton liikkuja, ja työpaikat ja maat vaihtuivat tiheään sen jälkeen, kun hän oli päässyt pois Venäjältä. Hänen ongelmakseen tulivat jo nuorena sota, ameija ja vankeudet.  Victorista ei ollut elättäjäksi, vaan päinvastoin hän tarvitsi jatkuvasti lisää rahaa. Victor teki toisena itsemurhan.

Kun hän makasi osastolla sidottuna valkoisessa rautasängyssään, hän kuuli äänet ympärillään vaimentuneina, mutta kauhu ei hävinnyt minnekään. Se ei enää kirkunut eikä ryntäillyt, se kuiski hiljaa raapien.

Perheen Marion tytär joutui puolestaan mielisairaalaan, josta hän yritti karata monet kerrat, mutta pysyi potilaana kymmeniä vuosia. Lopulta hän oli potilaana samassa vanhainkodissa kuin äitinsä. Äiti oli tyytyväinen, kun pääsi vanhainkotiin ja ruoka tuli säännöllisesti eteen. Hän oli aliravittu ja nälkäinen, sillä nuorin tytär Edna oli pitänyt häntä nälässä. Edna teki myös itsemurhan. 

Thiessin perheen kaksosista Nora asui  ja kävi töissä Helsingissä ja Rina Lontoossa. He elättivät muita perheen naisia pienillä tuloillaan. He elivät yli kahdeksankymppisiksi Villa Solgårdissa, eivätkä suostuneet ottamaan vastaan kodinhoitaja-apua tai muutakaan apua. Olisivat kyllä tarvinneet sitä.

Pirjo-Riitta Tähti on kirjoittanut surumielisen tarinan Thiessin emigranttiperheestä. Luin helmikuussa hänen kirjoittamansa teoksen Rakkaudella sisaresi. Tähti on kirjoittanut myös Rakkaudella sisaresi näytelmän, jonka kantaesitys oli Raumalla. Kirjat ja näytelmä pohjautuvat runsaaseen kirjemateriaaliin, joita perheenjäsenet kirjoittivat toisilleen.

 

Pirjo-Riitta Tähti, Lintuneidit

Sammakko 2025

s. 198 + Epilogi 

Thiessin emigranttiperhe

Littoinen

Mielenterveys

Traumat

 

Pirjo-Riitta Tähti: Rakkaudella sisaresi