Vera Wongin vinkit vainajia vakoileville

 

Aina joskus vanha rouva haluaisi murhan ratkaistavaksi. Onko se muka liikaa pyydetty?

Jakartalla asuvan Jesse Q. Sutanton dekkari Vera Wongin vinkit vainajia vakoileville kertoi jo nimellään päähenkilöstä ja kirjan sisällöstä ja genrestä. Päähenkilö oli ihastuttava kiinalaistaustainen kuusikymppinen Vera Wong, joka piti teehuonetta San Franciscon kiinalaiskorttelissa. Vera piti kaikista läheisistään hyvää huolta, ja läheisten määrä senkuin kasvoi tässäkin kirjassa, sillä Verasta tuli sometähti. Vera keitteli tiktok-postauksissaan ihania ruokiaan, ja kertoili siinä samalla eräästä kuolleen somevaikuttajan tapauksesta, sekä pyysi apua seuraajiltaan. Vera siis harrasti murhien tutkimista, korjaan ratkaisemista.

Vera huokaa. Voi näitä nykyajan nuoria. Kaikki näyttää olevan heille niin mutkikasta. Onneksi heillä on hänet ratkomassa kaikenlaisia ongelmia heidän puolestaan.

Poliisit epäilivät kuolleen somevaikuttajan  tehneen itsemurhan. Vera oli  eri mieltä asiassa, sillä hän kiinnostui asiasta, koska eräs nuori nainen, Millie, oli erittäin ahdistuneen oloinen, ja häneltä kesti kauan kertoa, että ystävä oli kadonnut. Milliestä tuli Veralle hyvin läheinen henkilö, vaikka Millie oli hyvin sulkeutunut asioistaan. Lopulta kävi Veralle ilmi se, miksi Millie oli sulkeutunut. Asia kävi selväksi myös siksi, että jälleen Veran teehuoneeseen kohdistettiin ilkivaltaa, ja myös Veraa ja hänen läheisiään uhkailtiin.

Niinä lukemattomina kertoina, kun Isä ja Äiti ovat rankaisseet häntä ja Millie on ulissut ja kamppaillut, yksi ajatus on ajanut yli kaiken: En halua kuolla. 

Vera oli yllättäen löytänyt suuren luokan kansainvälisen huijausrikollisryhmän, joka teki rahaa ihmiskaupalla ja huijaamalla ihmisiä. Näitä kansainvälisiä huijausrikollisryhmiä on tosielämässä löydetty monesta maasta, ja niitä nousee kuin sieniä sateella. Rikolliset sieppaavat lapsia ja nuoria, aivopesevät heitä väkivalloin huijaamaan ihmisiä ja tietysti taustalla on rahanahneus. Lapsilla ja nuorilla ei ole mitään turvaa elämässä. Heidän yhteytensä on katkaistu perheisiin, heitä pelotellaan väkivallalla ja perheenjäsenten väkivallalla, heitä käytetään hyväksi jne. He ovat rikollisryhmien orjia.

Siispä onnittelen ihanaa Veraa tapauksen selvittämisestä. Tätä sarjaa voin ilokseni ja riemukseni suositella kaikille huumoridekkareiden ystäville. 

Jesse Q Sutanton päähenkilö sulattaa kaikkien sydämet cosy crime-dekkarissa Vera Wongin vinkit vainajia vakoileville.

 

Jesse Q. Sutanto, Vera Wongin vinkit vainajia vakoileville ***** 

Suom. Pia Korpisaari *****

Publiva 2026

s. 359

Vera Wong´s Guide to Snooping (On a Dead Man) 2025

Cosy crime

Vera Wong-sarjan 2. osa

 

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot 

Suvi Eriksson: Linnan varjossa

 

Ovat löytäneet kuolleen naisen kellumasta vesialueesta nimeltä Loch Duich. Makasi jonkun linnan mailla, rantakivikossa. Kuin suoraan Outlanderista tai Highlanderista, vai mitä niitä elokuvia ja sarjoja nyt onkaan.

Suvi Erikssonin esikoisdekkari Linnan varjossa aloitti toivottavasti uuden dekkarisarjan, joka sijoittuu Skotlantiin. Linnan varjossa dekkarissa liikuttiin sekä Suomessa että Skotlannissa. Päähenkilönä hääräsi vanhempi rikoskonstaapeli Tuuli Puro, joka lähti tutkimaan pienen Kyle of Lochalsihin kylän tapahtumia, sillä sieltä oli löydetty suomalaisen naisen ruumis.

Tuuli tarkasteli reittiään Glasgow´n määränpäähän, se vaikutti karttasovelluksen perusteella kohtuullisen helpolta. 

Niinhän sitä luulisi, että helppoa oli, mutta Skotlannissa ajetaan tien vasenta reunaa, joten auton kaikki laitteet olivat päinvastoin kuin Suomessa. Lisäksi maasto oli hyvin haastavaa. Mutta Tuuli oli rohkea ja utelias koettamaan rajojaan, myös auton ratissa ulkomailla. Ja niinpä hän pääsi kuin pääsikin lentokentältä Glasgow´n Queen Elizabethin sairaalaan, jossa tapasi tulevan pomonsa rikosylikonstaapeli Blair Angusin.

Tuuli hymyili. Nyt kuulosti hyvältä. Hänellä oli huutava nälkä ja kofeiininpuutos, eikä tutkinta varmasti etenisi ilman ravintoa ja kahvia mihinkään. Ja Hannah Angusin näyttö ruokahuollon saralla oli kyllä vahva.

Olen samaa mieltä siinä, että ilman ruokaa ja juomaa ei tutkinnat etene. Luen mielellään ihan normaalisti käyttäytyvistä ja tuntevista rikostutkijoista. Tuulilla oli omat traumansa, mutta hän oli hakenut niihin apua. Sen vuoksi hän ymmärsi traumatisoituneita ihmisiä vähän liiankin hyvin, ja pystyi keskustelemaan heidän kanssaan, vaikka oli ulkopuolinen ja osa kyläläisistä vierasti häntä.

Suvi Erikssonin dekkari Linnan varjossa kihisi salaisuuksia, joiden oli aika tulla esille. Pikkukylään sijoittuvassa dekkarissa oli lisäksi tunnelmaa joka lähtöön. Tykkäsin myös kirjan sujuvasta puhekielestä. Linnan varjossa sopii mielestäni hyvin kesälomakirjaksi.

 

Suvi Eriksson, Linnan varjossa

Myllylahti 2026

s. 332

Dekkari

Skotlanti ja Suomi 

 

 

 ps. Kirjassa oli Raaseporin linnan pihalla juhlatapahtuma, jonka aikana sieltä löytyi kirjan toinen uhri. Kuvassa on kyseinen Raaseporin linna, ja kuvan reunassa kurkistaa mieheni. Osa linnasta on hienosti entisöity.

Hyvää juhannusta!

 

Paljasjaloin istui kivellänsä
pieni tyttönen,
tahtoen pukea runoksi
kesän juhlan juhannuksen,
mukaan siihen ruusut,
syreenit ja tuoksut kesäyön,
kokkojen ja saarten ja
vesien kimmeltävän vyön.

Hymyillen hän odotti,
että runoon sanat kirpoaa,
ympärillään hymyili myös
suloisimmin taivas maa,
kaunis, kirkas aurinko paistoi,
metsät ja kummut kultaa,
runotytön varpaiden välissä
ripaus juhannusmultaa.

E.A. Wiksten (1849-1920)

Runo on julkaistu vuonna 1886

 

 

Hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille 💚 

 

Mira Selander: Vapauden oppitunnit

 

Palermon lentokenttä on pieni ja maalaismainen, aivan kuten ihmisetkin täällä. Passintarkastaja katsoo niin pitkään ja tuimasti silmiin, että minua alkaa hermostuttaa. Satavarmasti on jotain, mistä jään kiinni.

Mira Selanderin Vapauden oppitunnit kertoi hänen muutostaan Sisiliaan. Alkuunsa matka oli kahden kuukauden opintovapaa. Matkalla mukana oli hänen kuopuksensa, joka suoritti lukion viimeisiä kursseja etänä. Kirjailija oli asunut 1990-luvulla Milanossa, joten italialainen elämäntyyli oli hänelle tuttua. Tosin Sisiliassa vastaan tuli mafian synkkä menneisyys ja nykyrikollisuuden väkivaltainen läsnäolo. 

Eros ja thanatos, rakkaus ja kuolema, täällä hoetaan. Kauneus ja rumuus. Valot ja varjot. Hetket! Pysähtykää niihin. Ne voivat olla ohi ihan milloin tahansa.

Palermo muuttui lämpimämmäksi huhtikuussa ja tytärkin oli saapunut Palermoon. Tutustuminen kaupunkiin ja sen ympäristöön ja ihmisiin jatkui kiinnostavalla tavalla.

Sisilialla on kiinnostava historia. Kirkon vaikutus näkyy joka paikassa erilaisina patsaina, kirkonmenoina ja kirkollisina juhlakulkueina.  

Eräänä iltapäivänä me otamme bussin Mondellon rantaan, että myös tytär näkee sen. Kirkkaanturkoosin meren, valkoisen hiekan ja rantaa ympäröivät vuoret...

"Tältä varmaan kissoista tuntuu, kun ne lekottelevat auringossa"... 

Toukokuun lopussa äiti ja poika palasivat takaisin Suomeen, mutta Palermon asunto oli varattu jo syyskuuksi koko perheelle, kun keskimmäinen lapsikin olisi mukana. Työt Ylen toimittajana jatkuivat Suomessa. Väkisinkin Suomen ja Sisilian oloja tuli toimittajana vertailtua esim. ihmisten yksinäisyyttä. 

Ennen kuin tytär saapuu illalla, keskimmäinen on ottanut kaupungin jo haltuun. Hän on kävellyt kanssani rannan päästä päähän, syönyt uunipastaa tutussa rosticceriassa ja sardiinrullia, kikhernelettuja ja caponataa paikallisen sitruunalimsan kanssa Chiluzzossa Kalsan legendaarisessa frittikioskissa.

Mira Selanderin vaiherikas sisilialainen elämänmeno jatkui syyskuun jälkeenkin. Mukaan kuvioihin astuivat patriarkkaaliset sisilialaismiehet ja tunteiden kuohahtelut. Kirjailija oli jo nuorena oppinut italian kielen, joten kommunikointi oli luonnollista. Ehkäpä sisilialaismiehiä kiinnosti itsenäinen, hyvin koulutettu toimittajanainen Suomesta, joka tuosta vain muutti Sisiliaan yksin asumaan. Eikä juurikaan pelännyt asua melkeinpä slummiolosuhteissa. 

Asumisolosuhteisiin tuli jatkossa muutoksia, ja miehetkin vaihtuivat, ja elämään tuli yllättäen koiranpentu. Pääasia oli, että hyvät ystävät ja lapset pysyivät edelleen yhtä läheisinä. Kirjailija sai myös uusia paikallisia ystäviä, joilla oli hyvin viisaita neuvoja. Niitä kannattaa noudattaa.

Mira Selanderin teos Vapauden oppitunnit kertoi aikuisen naisen elämänmuutoksesta. Tosin helppoa se ei ollut ainakaan yli 40 asteen lämpötilassa, eikä varsinkin kun sähköt olivat poikki, tai vedentulo loppunut, tai viemärit olivat tukossa ja samalla maastopalot levisivät Palermon ympärillä.

 

Mira Selander, Vapauden oppitunnit

Tammi 2026

s. 445

Muistelukirja

Elämänmuutos 

Sisilia 

Tom Ryan: Aarteenetsijöiden klubi

 

Jos heitä olisi katsellut kauempaa, olisi voinut luulla astuneensa ajassa taaksepäin, sillä maisema oli kuin suoraan vanhasta maalauksesta tai haalistuneesta, seepianvärisestä valokuvasta. Kallioinen ranta, karu ja koskematon. Etäämmällä aava meri, horisontissa keinahtelevia purjeveneitä. Yllä laaja, eloisan uhmakas taivas. Tuuli ja eteenpäin kiitävät pilvet ja aika.

Kanadalaisen Tom Ryanin viihteellinen kesädekkari Aarteenetsijöiden klubi sijoittui pieneen merenrantakaupunkiin, nimeltään Maple Bay. Kaupunki hyödynsi matkailussaan satoja vuosia sitten tapahtunutta meritaistelua, ja aarretta, jonka jokainen halusi löytää. Myös nuori Dandy oli etsinyt koko ikänsä Obeliskin aarretta isoisänsä kanssa. 

Jokainen kirje oli samanlainen. Niissä kerrottiin, että vuonna 1920 viisi poikaa löysi Obeliskin aarteen.

Myös Peter oli kiinnostunut Maple Bayn aarteesta. Tosin hän sai yllättäen myös oman aarteensa, kun hän peri isoäidiltään suuren merenrantakartanon, Bellwoodsin. Yksin asuminen suuressa kartanossa oli vaikeaa, mutta siihen toi vaihtelua osa-aikatyöskentely kirjakaupassa, ja pian Peter tuli tutuksi kaupunkilaisten kanssa.

Mable Bayhin saapui myös esikoiskirjansa julkaissut Cass, joka halusi kirjoittaa uuden kirjan, mutta mistä ihmeestä hän oikein kirjoittaisi? Kävelyretkillään Banjo-koiran kanssa, Cass tutustui ympäristöön ja mielenkiintoisiin kaupunkilaisiin. Kun Cass kuuli tarinan meritaistelusta ja haudatusta aarteesta, kirjan juoni alkoi kehittyä vauhdikkaasti hänen mielessään.

Miksi ihmeessä Bill Jinx, joka tunsi rannikon paremmin kuin kukaan muu, olisi lähtenyt pimeässä vesille, kun sää oli myrskyinen?

Mable Bayn suloisen rauhan alla kyti salaisia virtauksia, joiden oli aika tulla päivänvaloon. Mutta missä olikaan se kuuluisa aarre? Kaikkien salaisuuksien ei tarvitsekaan tulla esille, mutta Dandy oli nokkela ja ratkaisi salajuonet ja niiden tekijät.

Tom Ryanin Aarteenetsijöiden klubi vei kesälomalle salaisten mysteerien merenrantakaupunkiin. 

 

Tom Ryan, Aarteenetsijöiden klubi 

Suom. Sirpa Saari

Docendo 2025

s. 325

The Treasure Hunters Club 2024 

Cosy crime

Kanada 

 

Agatha Christie: Tuijottava katse #dekkariviikko

 

Neiti Marple istui ikkunansa ääressä. Ikkunasta oli näköala puutarhaan, joka oli kerran ollut hänen ylpeytensä. Mutta se aika oli ohi. Kun hän nykyisin katsoi ulos, hän vavahti. Varsinainen puutarhatyö oli kielletty häneltä jokin aika sitten. Ei saanut kumartua, ei kaivaa, ei istuttaa - enintään hiukan karsia.

Agatha Christien dekkari Tuijottava katse ei tarkoittanut neiti Marplen katsetta puutarhaansa, jonka nykytilasta ja hoitajasta hän ei oikein pitänyt. Neiti Marple oli sairastellut, joten lääkäri oli kieltänyt häneltä kaikenlaiset fyysiset rasitukset, ja siskonpoika oli vieläpä palkannut kokopäiväisen hoitajan häntä varten. Neiti Marple oli siis sangen kiukustunut raihnaiseen olotilaansa. 

"Kas niin, mehän näytämme paljon virkeämmältä", hän sanoi. "Määräsikö tohtori jotain vahvistavaa lääkettä?"

"Hän suositteli kiinnostumista murhaan."

Onneksi neiti Marplen lääkäri tunsi potilaansa ja hänen mielenliikkeensä. Mikään ei virkistäisi neiti Marplea paremmin, kuin kunnon aivotyö kinkkisen murhan selvittämisessä, ja sellainen oli tietysti tulossa ihan lähistöllä eräässä suuressa kartanossa, jonne oli muuttanut julkisuuden henkilöitä. 

Tilaisuuteen, jossa Gossington Hallin puisto avattiin yleisölle Pyhän Johanneksen Ensiapuyhdistyksen hyväksi, saapui aivan tavaton väenpaljous. Shillingin pääsymaksuista kertyi vähitellen varsin tyydyttävä rahasumma.

Ihmiset olivat siis uteliaita näkemään, miten filmimaailman henkilöt elivät, ja olihan kartanolle tehty kaikenlaisia uudistuksia uima-altaasta lähtien. Kartanon uudet omistajat ottivat kutsuvieraita vastaan talon sisäpuolella. 

Eipä aikaakaan, kun eräs kutsuvieraista kuoli nopeaan kohtaukseen. Koska kartanon omisti rikkaat amerikkalaiset, mukaan tutkimustyöhön kutsuttiin Scotland Yardin ylikomisario Dermot Craddock, joka tunsi hyvin neiti Marplen. Yhteistyö heidän kahden välillä toimi todella hienosti.

Vaikka neiti Marple oli jo vanha ja kunto oli raihnainen, hänen aivonsa olivat silti partaveitsen terävät ja yhdistelivät hyvin asioita toisiinsa. Pelastipa hän jopa erään kartanossa töitä tehneen ihmisen joutumasta murhaajan uhriksi. Ihana neiti Marple 💖.

Agatha Christien Tuijottava katse uppoutui maalaiskartanon murhiin. Agatha Christien neiti Marple-dekkarit ovat aivan mahtavia ja sopivat hyvin kesäajalle luettaviksi.

 

Agatha Christie, Tuijottava katse

Suom. Raija Hermala 1965

Wsoy 2025 pokkari

s. 290

The Mirror Crack´d from Side to Side 1962

Neiti Marple-dekkari

Hannes Korpi-Anttilan tarkistama painos ilmestyi 1980 

Cosy crime 

Christie Agatha: Ruumis kirjastossa

Christie Agatha: Murha maalaiskylässä

Christie Agatha: Lomahotellin murhat

Christie Agatha: Neiti Marplea ei petetä 

Christie Agatha: Neiti Marple koston jumalattarena

Christie Agatha: Syyttävä sormi 

Christie Agatha: Kuolema ilmoittaa lehdessä

Christie Agatha: Tuijottava katse 

 

 

 Dekkariviikon vetäjänä toimii Tuulevin lukublogi. Kiitokset vetäjälle. 

 

Agatha Christie: Salaperäiset rukiinjyvät #dekkariviikko

 

Sillä hetkellä neiti Grosvenor liiteli sisään valmistamaan herra Fortescuen pyhää teetä. Herra Fortescuella oli oma teensä, omat teekuppinsa ja erikoiset keksinsä. Ainoastaan kattila ja vesi naistenhuoneen johdosta olivat samat.

Agatha Christien dekkari Salaperäiset rukiinjyvät vei jälleen brittiläiseen maalaiskartanoon, jossa tapahtui kaikenlaisia mystisiä kuolemantapauksia ja muita juttuja, joita yksinomaan neiti Marple pystyi selvittämään. Ai, että minä tykkään näistä neiti Marple-dekkarijuonista. Tällä kertaa juoniteltiin vanhan lastenlorun mukaan. Loru pitäisi löytyä vanhoista englantilaisista Hanhiemon loruista, ja siinä kerrotaan rastaista.

Viidestä pennistä laulun laulan, taskuntäydestä ruista.

Viistoista rastasta piirakkaan pantiin linnanpihan puista...

Kyllähän neiti Marple tiesi heti, mitä lorulla ajettiin takaa, ja senkin miksi tapahtumat oli tehty mukailemaan lorua. Ja tietenkin hän selvitti mysteerit omaan omintakeiseen tapaansa juttelemalla kahdenkesken palvelijoiden ja asukkaiden kanssa. Kaikki kartanon henkilöt halusivat jutella ennemmin höpsähtäneeltä vaikuttavan vanhan neidin kanssa, kuin  jäykkien poliisimiesten kanssa. Ja siinä samalla kului teetä ja skonsseja hunajalla tai hillolla voideltuina.

Rakas Madam,

Antakaa anteeksi kun kirjoitan tämän mutta minä en todella tiedä mitä minun pitää tehdä en minä tiedä ja minä en tarkoittanut mitään pahaa...

Neiti Marple selvitti syylliset, ja poliiseille jäi tehtäväksi viedä juttu oikeuteen kokoamalla todisteet. Onneksi neiti Marple sai lopullisen ratkaisun tapaukselle kirjeen muodossa. Kirje oli hänen kouluttamaltaan nuorelta naiselta, joka oli siirtynyt kartanoon sisäköksi. 

Agatha Christien dekkarissa Salaperäiset rukiinjyvät oli maalaiskartanoon pesiytynyt sydämetön henkilö.

 

Agatha Christie, Salaperäiset rukiinjyvät

Suom. Eila Pennanen

Wsoy 2024

s. 254

A Pocket Full of Rye 1953

Ensim. suomenkielinen painos ilmestyi 1958

Neiti Marple - dekkari

Christie Agatha: Murha maalaiskylässä

Christie Agatha: Ruumis kirjastossa

Christie Agatha: Lomahotellin murhat

Christie Agatha: Neiti Marplea ei petetä

Christie Agatha: Syyttävä sormi 

Christie Agatha: Kuolema ilmoittaa lehdessä

Christie Agatha: Neiti Marple koston jumalattarena 

Christie Agatha: Salaperäiset rukiinjyvät 

 

 

Dekkariviikon vetäjänä toimii Tuulevin lukublogi. Kiitokset vetäjälle.