Hanna-Riikka Kuisma: Maaperä #naistenviikko

 

Kun aamun ensimmäinen tupakoitsija astuu parvekkeelle, kun ensimmäinen ulko-ovi avautuu ja varhaisin aavistus auringosta kajastaa taivaanrannassa, sitä ei voi olla näkemättä. Naisen päällä on viileässä ilmassa vain ohut valkoinen yöpaita.

Hanna-Riikka Kuisman teos Maaperä kertoi Nanan ja hänen seuraajiensa tarinat murenevaa jännitystä tihkuvalla tavalla. Maaperän teksti oli rehellisen räävitöntä, ja nosti esille aivan kaikki ikävyydet, mitä eräässä lähiössä tapahtuu, tapahtui ja oli tapahtunut. Kaikki pimeimpienkin salaisuuksien salaisuudet saivat päivänvalon, mutta mitä sitten tapahtui. Nana oli nainen, joka ei ujostellut mitään, vaan eli seurueensa kanssa päihdehuuruista virtuaalielämää somessa.

Kaikki näkyvä haukutaan tässä kuviossa ruumiinosa kerrallaan, ja näkymätön kuvitellaan. Sille ei voi mitään, jos haluaa eteenpäin. Ilkeät kommentit on opeteltava ohittamaan. Tuntuu hivenen ikävältä, että Nana nauraa katsojien mukana, mutta kai se kuuluu pelin henkeen.

Nana haukkui kaiken ja kaikki ympärillä olevat. Hän keksi juttujaan, jotka välillä olivat hyvinkin väkivaltaisia. Silti hän sai seuraajia, silti hänen seuraajansa maksoivat hänelle kaiken. Rosa oli tuhlannut perintönsä Nanalle. Lala palveli ja haki kaupasta viinat ja tupakat omilla rahoillaan. Hyväksikäytettyjä oli satoja, ja he olivat vihaisia. Viha nosti joka puolella päätään. 

Nainen puistossa ryömii ja nousee välillä konttaamaan, ottaa pari puolikasta askelta, mätkähtää mutaan matelemaan ja nousee konttaamaan taas. 

Nana oli valmiina kaikkeen mistä maksettiin, sillä hän halusi elää päihde-elämää kaikin tavoin, ja hän halusi elää sitä somessa. Nana ei pelännyt edes kiristämistä, mutta sitten hän päätyi kiristämään väärää ihmistä, ihmistä jolla oli suhteita, ihmistä joka päätti asioista, ja jonka päätökset eivät kestäneet päivänvaloa.

Varjojen meri huuhtoo kaupunginosan alleen jonakin päivänä, mutta sitä ennen kaikki sujuu taas hetken hyvin. 

Hanna-Riikka Kuisman Maaperä nosti esille somen ikävimmät ilmiöt.

 

Hanna-Riikka Kuisma, Maaperä

Like 2026

s. 352

Some/livelähetykset

Mielenterveys

Lähiöelämä

 

 Onnittelut Riikalle ja Hannalle nimipäivien johdosta 💝

 

 

Petri Saari: On hiekka polttavaa

 

Aamunvirkku aurinko ponnistaa pintaan koillisen suunnalta. Se on kastanut köyryselkänsä Perämereen vain lyhyeksi hetkeksi kuin mökkisaunan punoittava kylpijä.

Petri Saaren On hiekka polttavaa dekkarilla on erään kesäisen laulun antama nimi, josta heti tulee mieleen Kalajoen hiekat. Tapahtumat sijoittuivat Kalajoelle, tosin välillä käytiin myöskin Oulussa. Kirjan päähenkilöinä toimivat myyntimies Mikko Lehto ja hänen hyvä ystävänsä rikosylikonstaapeli Kaisa Rantala.

- Urho pois sieltä! Jätä lokit rauhaan! Mikko huusi, mutta koira ei totellut hänen komentoaan.

Mikko oli lenkillä hiekkarannalla, kun hänen koiransa löysi vedestä ruumiin.  Koirilla on tapana löytää kaikenlaista. Hyvä kun Mikolla oli lenkkeilykaveri. Muutettuaan takaisin Kalajoelle, Mikko oli aloittanut uudelleen kuntoilun Kaisan houkuttelemana. Kaisa luuli, että Mikko oli jättänyt myös päihteet, mutta ne olivat edelleen käytössä. Toisinaan jopa niin, että hän ei muistanut missä oli ja mitä tekemässä.

- Pidä perkele puolesi pentu! Teen sinusta kovemman kuin isäs oli. Se saatanan itkupilli. Näillä tiluksilla on pelkkiä voittajia - ei vollottajia.

Kirjan tarinassa oli myös vanhempi kertomus taustalla, jonka nimihenkilö oli Antti, nuori poika, joka oli joutunut muuttamaan Kalajoelle 1990-luvulla vanhempiensa kuoleman jälkeen. Antti joutui heti koulukiusatuksi ja sama jatkui kotona, sillä setä oli hyvin ikävä ihminen. 

Checkmate. Onneksi olkoon, voititte tämän erän. Palaamme varmasti.

Mikko sai viestin tuntemattomalta henkilöltä ja se näkyi vain hetkisen, kunnes viesti hävisi bittiavaruuteen. Mikolla oli siis vihollinen, jota hän ei tunnistanut, mutta joka hääräsi taustalla aiheuttaen ikäviä juttuja. Petri Saaren On hiekka polttavaa dekkari tulee siis saamaan vauhdikkaita jatkotarinoita tuon viestin lähettäjän ansiosta. 

On hiekka polttavaa dekkarin päähenkilöt olivat kiinnostavia omine ongelmineen ja Kalajokihan on hiekkarantoineen ja merimaisemineen ihan loistava tapahtumapaikka kaikenlaisille mysteerijutuille. Mitähän sille Mikon löytämälle uhrille oikein tapahtuikaan ja miksi ja kuka olikaan tekijä? Nyt olisi uudelle tv-sarjalle hyvää matskua heti ensimmäisessä kirjassa!

Petri Saaren On hiekka polttavaa dekkarissa oli vauhtia ja hengenvaarallisia tilanteita. 

 

Petri Saari, On hiekka polttavaa

Gummerus 2026

s. 425

Dekkari

Esikoiskirja

Kalajoki

Kesä 

Kansainvälinen rikollisuus 

 

 

 

Pirjo-Riitta Tähti: Lintuneidit

 

Kaikkialla huoneessa on pölynhienoa tuhkaa. Sitä on piironkien päällä olevilla valokuvilla, posliinisilla paimentytöillä, matkamuistonukeilla, pienten pyöreiden pöytien pitsiliinoilla ja lasisilla hedelmänmaljoilla. Kaikki on tuhkan peittämää.

Pirjo-Riitta Tähden Lintuneidit kertoi Turun Littoisissa asuneesta emigranttiperheestä, joka muutti Suomen kartanonsa turvaan vallankumouksen melskeestä Pietarista. Pietari ja sinne jäänyt omaisuus, sekä rikkaiden ihmisten huoleton elämä, oli kaipuuna koko loppuelämän ajan. Suomessa piti totuttautua asumaan tavallisten ihmisten keskellä, lopulta ilman palvelijoita ja niukalla rahalla.

Ylhäällä John Thiessin huoneessa kirjoituspöydällä oli huolellisesti suljettu kirjekuori, jonka päällä luki 

Rakkaalle perheelleni. 

Ensimmäisenä itsemurhan teki perheen isä, joka oli mielestään epäonnistunut kaikessa.  Eihän vallankumous ja menetetty omaisuus ollut hänen syytään, mutta siitä hän sai kuulla perheeltään jatkuvasti.

Siispä perheeseen tarvittiin työssäkävijöitä. Perheen poika Victor oli levoton liikkuja, ja työpaikat ja maat vaihtuivat tiheään sen jälkeen, kun hän oli päässyt pois Venäjältä. Hänen ongelmakseen tulivat jo nuorena sota, ameija ja vankeudet.  Victorista ei ollut elättäjäksi, vaan päinvastoin hän tarvitsi jatkuvasti lisää rahaa. Victor teki toisena itsemurhan.

Kun hän makasi osastolla sidottuna valkoisessa rautasängyssään, hän kuuli äänet ympärillään vaimentuneina, mutta kauhu ei hävinnyt minnekään. Se ei enää kirkunut eikä ryntäillyt, se kuiski hiljaa raapien.

Perheen Marion tytär joutui puolestaan mielisairaalaan, josta hän yritti karata monet kerrat, mutta pysyi potilaana kymmeniä vuosia. Lopulta hän oli potilaana samassa vanhainkodissa kuin äitinsä. Äiti oli tyytyväinen, kun pääsi vanhainkotiin ja ruoka tuli säännöllisesti eteen. Hän oli aliravittu ja nälkäinen, sillä nuorin tytär Edna oli pitänyt häntä nälässä. Edna teki myös itsemurhan. 

Thiessin perheen kaksosista Nora asui  ja kävi töissä Helsingissä ja Rina Lontoossa. He elättivät muita perheen naisia pienillä tuloillaan. He elivät yli kahdeksankymppisiksi Villa Solgårdissa, eivätkä suostuneet ottamaan vastaan kodinhoitaja-apua tai muutakaan apua. Olisivat kyllä tarvinneet sitä.

Pirjo-Riitta Tähti on kirjoittanut surumielisen tarinan Thiessin emigranttiperheestä. Luin helmikuussa hänen kirjoittamansa teoksen Rakkaudella sisaresi. Tähti on kirjoittanut myös Rakkaudella sisaresi näytelmän, jonka kantaesitys oli Raumalla. Kirjat ja näytelmä pohjautuvat runsaaseen kirjemateriaaliin, joita perheenjäsenet kirjoittivat toisilleen.

 

Pirjo-Riitta Tähti, Lintuneidit

Sammakko 2025

s. 198 + Epilogi 

Thiessin emigranttiperhe

Littoinen

Mielenterveys

Traumat

 

Pirjo-Riitta Tähti: Rakkaudella sisaresi 

Eija Peltonen: Herra Parkinson muutti meille

 

Aurinko paistoi olohuoneeseen. Sen valo leikki seinillä ja lupasi kevättä. Mari ryhtyi kahvinkeittopuuhiin. Hän halusi nyt olla ystävällinen Jounille ja hoitaa miestään jotenkin. Tuntui siltä, että mistään ei uskaltaisi alkaa jutella... Ehkä olisi vain parasta antaa Jounin hetken hengähtää.

Eija Peltosen esikoisteos Herra Parkinson muutti meille kertoi vanhenevan pariskunnan elämästä vuoden ajalta, kun mies oli saanut vakavan sairauden, Parkinsonin. Kertojana toimi Mari, kotona töitä tekevä kirjankuvittaja. Aikuiset lapset olivat muuttaneet toisille paikkakunnille töihin ja nuorimmat opiskelemaan.

Maaliskuu oli mennä hujahtanut ja kylmän huhtikuun loppu antoi viimein edes vähän lupauksia lämmöstä ja keväästä.

Jounin elämään tuli lääkitys. Mari yritti olla sekaantumatta ja hoitamatta, jotta Jouni selviäisi ja oppisi ottamaan lääkkeet ajallaan. Lääkkeen ansiosta käsien tärinä väheni, askel alkoi joustaa ja ryhti nousta. Lääkkeet eivät kuitenkaan poista etenevää sairautta. Tunteet välillä kuumenivat ja yöt olivat täynnä painajaisunia. Eläkkeellä olevan Jounin elämään tuli sairauteen liittyviä tapaamisia, ja Mari kulki mukana tukemassa miestään.

Vähitellen Marikin ymmärsi ja hyväksyi, että muuttaminen oli viisautta. Silti - ajatus viimeisestä joulusta tässä kodissa oli valtavan haikea.

Jouni oli väsynyt, ja väsyi kaikesta tekemisestä, mitä omakotitalossa ja sen pihalla riitti. Siispä hän ehdotti Marille muuttoa kerrostaloon, jossa olisi hissi. Vanhassa omakotitalossa oli portaiden kiipeämiset ylös ja alas. Parkinson toi mukanaan liikkumisongelmat, kaatuilut ym. ikävät asiat. Lopulta pariskunta sopi muutosta ja aloittivat tavaroiden karsimisen kaapeista ja laatikoista.

Eija Peltosen teos Herra Parkinson muutti meille kertoi vanhenevan pariskunnan elämästä lämmöllä ja hellyydellä.

 

Eija Peltonen, Herra Parkinson muutti meille

Momentum kirjat 2026

s. 179

Esikoiskirja

 

Janelle Brown: Minne paratiisi päättyy

 

Ihan ensiksi teidän tulee tietää, että isäni oli minulle koko maailma. Niin oli ollut siitä asti, kun äitini kuoli ollessani neljän, minkä jälkeen jäimme keskenämme. Emme keskenämme siten kuin tyypilliset surevat perheet vaan todella keskenämme, elimme nimittäin erämaassa ihan kahdestaan.

Yhdysvaltalaisen Janelle Brownin huikean jännittävä Minne paratiisi päättyy koukutti minut tehokkaasti heti kirjan alusta asti. Kun pidin eka kerran taukoa, olin lukenut jo yli 200 sivua aivan huomaamatta ajan kulumista. Kirjan päähenkilö oli siis nuori Jane, joka oli elänyt isänsä kanssa kahdestaan Montanan erämaassa. Aika oli 1990-lukua.

Silloin minulle vihdoinkin valkeni, että tämä oli ollut alusta alkaen isän suunnitelma. Tästä Seattlen-reissussa oli oikeasti ollut kyse. Tempusta, julistuksesta, verisestä mainoksesta hänen uskomusjärjestelmälleen. Yrityksestä saada julkisuutta. Yrityksestä saada kunnioitusta. 

Janen elämään tuli erikoisia käänteitä, kun hän alkoi ymmärtää sen, että hän oli elänyt itse asiassa isänsä vankina, ja että hän ei tiennyt, keitä he oikeasti olivat. Lisäksi isä vaikutti mielisairaalta outoine puheineen ja manifesteineen, jotka Jane joutui kirjoittamaan internettiin, sillä isä oli määrännyt Janen avustajakseen. Lisäksi isä oli aina jättänyt Janen yksin erämaan mökkiin ihan pienestä asti, ja nyt isän poissaolot olivat pidentyneet. Jane päätti karata. Sitä ennen Janen piti avustaa isää eräässä hämäräperäisessä jutussa.

San Mateo. Nimi oli kumman tuttu, vaikka en saanutkaan syytä päähäni. Mieleni sopukoissa alkoivat kuitenkin soida hiljaiset hälytyskellot.

Jane matkasi Kaliforniaan selvittääkseen syntymäänsä ja sitä, missä hänen syntymäperheensä elämä oli mennyt pieleen. Elämä suurkaupungin hälinässä oli uuden oppimista joka kulmassa. Jane ei ollut matkustanut koskaan aiemmin julkisilla kulkuvälineillä, eikä tavannut niin paljon ihmisiä. Ihmisten keskusteluissa tuli esille asioita, joita hän ei tiennyt olevan olemassakaan. Jane oli käynyt vain isän opettamaa kotikoulua. Hän oli elänyt vain kiihkoilijaisän uskomusten ja päähänpinttymien maailmassa.

Janelle Brown teos Minne paratiisi päättyy kertoi Montanan erämaihin ja San Franciscon 90-luvun internetaikakaudelle sijoittuvan nuoren tytön kasvukertomuksen. Psykologista jännitystä joka sivulla.

 

Janelle Brown,  Minne paratiisi päättyy *****

Suom. Johanna Laitila

Otava 2026

s. 438

What Kind of Paradise 2025

Isäsuhde 

1990-luku

Montanan erämaa

San Francisco

Internet 

 

Christian Rönnbacka: Valkyria

 

Rovajärvi

Vanha, korkea, ruskearunkoinen männikkö näytti kasvavan hassusti pituussuunnassa vasemmalta oikealle, kun Henna avasi silmänsä ja sukelsi pimeydestä takaisin tajunnan pinnalle. 

Christian uusin dekkari Valkyria jatkoi 5. osassa vauhdikkaaseen tapaansa tarinointia Henna Björkin työtehtävistä. Kirjan tapahtumat alkoivat Rovajärveltä, jossa Henna oli koulutuspäivillä. Ne koulutuspäivät eivät sovellu fyysisesti ihan kaikille, sillä luvassa oli todella rankkaa rääkkiä. Hennaa odotti ihan uusi pesti henkivartijana, Supon Rautiaisen alaisuudessa edelleen. Tuo pesti vaati kovaa kuntoa ja nopeita hoksottimia, sekä älyä.

- Meinasitte päästä hengestänne, Henna vastasi ja käänsi taskustaan ottamansa taittoveitsen terän kasaan. - Mitkä helvetin naamiaiset täällä on?

Henna Björk oli räväkkä ja tehokas työssään ja vapaa-ajallaan, jonka hän vietti mielellään miesystävänsä Nielsin seurassa. Työt henkivartijana eskaloituivat pian siihen malliin, että Nielsin kanssa aika vain väheni, ja henkivartijan työ vaati valppautta ja kokopäiväistä kohteen vartiointia. Siihen sekaan ulkomaalaiset rikolliset yrittivät sekaantua kaikin mahdollisin keinoin.

Henna lähestyi rynnäkkökivääri ampumavalmiina ja toivoi, etteivät tien päässä olevat erikoisjoukot ehtisi näkemään, kun hän tulittaa heidän miestään. Siinä saattaisi käydä hänelle kalpaten.

Hennan henkivartijan työ vei hänet Ukrainaan, jossa viholliset saivat heidät lopulta kohteikseen. Kuka joutui joukon petturiksi ja mistä syystä, sekä keitä viholliset olivatkaan, sen voit lukea Valkyrian sivuilta.

Christian Rönnbackan Valkyria keskittyi tämän päivän aktiivisimpiin sodankäyntitapahtumiin, sekä maissa että ilmassa. Valkyria on sen verran väkivaltainen teos, että suosittelen herkimpien lukijoiden jättävän kirjan lukematta.

 

Christian Rönnbacka, Henna Björk: Valkyria

Bazar 2026

s. 350

Dekkari

Henna Björk-sarjan 5. osa

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Isku

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Jahti 

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Koodi 

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Hydra

 

 

 

 

 

Kaisu Tuokko: Petos

 

Kesämarkkinat olivat levittäytyneet Kristiinankaupungin torille ja sitä ympäröiville kaduille kuin värikäs, äänekäs ja kirjava räsymatto.

Kaisu Tuokon Petos on jo neljäs osa Kristiinankaupunkiin sijoittuvassa Eevi Manner-dekkarisarjassa. Eevi Manner oli tehnyt haastattelun eräästä nuorukaisesta, joka löydettiin kuolleena markkinateltasta. Jopa Eeviä kuulusteltiin asiasta, sillä kyseinen nuorukainen oli yrittänyt tavoitella Eeviä  kuolinpäivänään.

"Tämä tulee olemaan ... hankalaa", hän sanoi. "Nuoret reagoivat voimakkaasti. Ja perhekodilla on tietyt käytännöt tällaisissa tilanteissa."

Kuollut nuorukainen asui kuuden nuoren perhekodissa. Nuoret eivät sopeutuneet asumaan muualla, tai heillä oli hankaluuksia esim. päihteiden käyttöä ym. Kuollut nuorukainen oli kiinnostunut netin mahdollisuuksista etsiä tietoa ja käyttää sitä hyväkseen. Hän oli löytänyt useita epäkohteita ja väärinkäytöksiä. Oliko hänet tapettu juuri sen vuoksi?

Joku ajoi autollaan heidän katuaan pitkin ja soitti suurella volyymillä Gyllene Tiderin kappaletta Lova att du aldrig glömmer bort mig. Se oli kaikessa nuoruudenrakkauden kiihkossaan niin osuva, että Eevi hymyili itsekseen.

Eevi ja Mats olivat olleet rakastuneet toisiinsa teini-ikäisinä. Sitten elämä oli astunut heidän väliinsä. Mats oli naimisissa toisen naisen kanssa ja heillä oli aikuinen poika. Kun taas Eevi oli lähtenyt pois Kristiinankaupungista ja palannut vasta vähän aikaa sitten takaisin kotikaupunkiinsa. Nyt hänellä oli pieni tyttö ja mies, joka matkusteli maailmalla valokuvaamassa.

Mats oli tullut tutkimaan kuolleen nuorukaisen tapausta ja he tapasivat jälleen toisensa. Tunteet eivät olleet kadonneet mihinkään. Mutta joko oli tullut aika rakastaa ja olla yhdessä?

Kaisu Tuokon Petos dekkarissa tunteet kuohuivat ja uudet ja vanhat rikokset nousivat päivänvaloon.

 

Kaisu Tuokko, Petos *****

Otava 2026

s. 334

Dekkari

Eevi Manner-sarjan 4. osa

Kristiinankaupunki

Perhekoti 

 

Tuokko Kaisu: Yksin

 

Tuokko Kaisu: Kosto

 

Tuokko Kaisu: Valhe