perjantai 12. elokuuta 2022

Meri Valkama: Sinun, Margot

 

 

Mutta yhä edelleen on myös hetkiä, joina tarvitsen sinua. Ja Kastanjaa. Öitä kuten tämä, kun ikävä on kipu, ihon alle asettunut. Näinä hetkinä ajattelen lasta varjossa huovan päällä, juuri nukahtamaisillaan. Hiekkarannalla, laiturilla, niityllä tuuli tukassaan. Ajattelen sinua, kuiskaamassa korvaani: tältä sinä tunnut. Vedän sisääni tuoksuasi, iholleni asettunutta.

Meri Valkaman teoksen, Sinun, Margot, kansikuvassa on kastanjoita. Kastanja kypsyy piikikkään kuoren alla. Samaa piikikkyyttä löytyi kirjan päähenkilöstä Viljasta, joka vietti lapsuutensa ensimmäisiä vuosia Itä-Berliinissä. Eräs henkilö kutsui häntä kirjeissään Kastanjaksi. Vilja oli löytänyt kirjeet isänsä jäämistöstä. Kirjeiden mukana alkoi matka menneisyyteen ja omaan identiteettiin, joka oli ollut pitkään rikkinäinen. Elämästä puuttui tärkeä ihminen. Mutta kuka oli kirjeiden allekirjoittaja, Margot?

Raivo kupli ihon alla, ja Rosa tiesi, että jos ei nyt tekisi kaikkeaan hillitäkseen itseään, riita äityisi kovaääniseksi huutamiseksi, joka herättäisi lapset - ja juuri sitä hän ei nyt haluaisi.

Viljan vanhemmat, Rosa ja Markus, muuttivat Itä-Berliiniin 1980-luvun alussa. Itä-Berliini oli muurien ympäröimä, mutta elämä oli suhteellisen normaalia sen kaltaisissa oloissa, missä milloin tahansa joku voisi ilmiantaa sinut, ja joutuisit vankilaan ja kenties sinut tapettaisiin siellä. Ihmiset halusivat vapaaksi muureista ja matkustuskielloista ym. elämää rajoittavista tekijöistä, mutta oli tietysti heitäkin, jotka halusivat pitää kaiken ennallaan. 

Markus oli toimittaja, joka kirjoitti Itä-Saksan eli DDR:n oloista. Hän tapasi henkilön, josta tuli hänelle hyvin läheinen vuosiksi. Rosa hoiti kotona lapsiaan. Hän aavisti ikävyyksiä, mutta kesti kauan, ennen kuin hänelle valkeni lopullinen totuus Markuksen kaksoiselämästä.

Meri Valkaman teoksen Sinun, Margot  tapahtumat sijoittuivat pääosin 1980-luvun Itä-Berliiniin. Kirja toi esille noita poliittisesti kuohuvia vuosia erään rakkauskertomuksen taustamiljöönä. Tuo rakkaustarina aiheutti ikävän perhetragedian, jonka vaiheita kirjan päähenkilö halusi selvittää oman mielenrauhansa vuoksi.

Meri Valkaman Sinun, Margot on hyvin ansiokas teos. Kirjailija on kirjoittanut pitkään teostaan, jopa vuosikausia. Siinä oli kuitenkin jotain sellaista, mikä ei auennut minulle.

Eikä mikään ole ennen sitä niin tärkeää kuin se, ettei hän unohtaisi.

 

Meri Valkama, Sinun, Margot

Wsoy 2021

s. 554

DDR ja Itä-Berliini

Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinto 2021

 

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli

 

 

Niitä voi antaa myös hevosen selästä pudonneelle ja siitä säikähtäneelle ratsastajalle. Minulla ei ole mitään hajua auttavatko ne yhtään, mutta ihmisen on aina hyvä kokea, että hänen kärsimyksensä on nähty ja sitä on lääkitty. Lisäksi kyseessä on 98-prosenttinen alkoholiuute, jonka voinee sitten viime kädessä vetää itse snapsinomaisesti naamaansa, jos asiakas ei ala rauhoittua.

Kesän huumorikirjaksi valikoitui Veera Niemisen Kottikärrykaruselli. Tykkään huumorista ja tykkään varsinkin Niemisen huumorista. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat hevostallille (ei missään nimessä heppatallille!!!), sillä päähenkilö Katri pyöritti yrittäjänä hevostilaa. 

Lapsettomana sinkkunaisena eläneelle Katrille ei oikein auennut asiakkaiden tuomat keskustelunaiheet perheongelmistaan. Hänellä riitti ongelmia ihan tarpeeksi omassa elämässään ja hevostallin taloudellisissa ongelmissa. Katri oli reipaspuheinen ja reipasotteinen päähenkilö, jonka ajatustenjuoksu repäisi minut nauramaan ääneen jo sivulla 26 (Yllä oleva lainaus). Ja naurua piisasi pitkin kirjaa, tosin kirja sai minut myös itkemään.

Kuluu minuutteja. kuusi hevosta tytön ympärillä. Minä portilla osaamatta liikkua siitä mihinkään tai sanoa mitään. Tytöllä ei tunnu olevan kiire hevosen selkään. Hevosilla ei tunnu olevan kiire mihinkään. Kiireettömyys alkaa saada otteen myös minusta ja huomaan, että voin vain olla ja hengittää. 

Katri sai hevostilalleen seuraksi serkkunsa 16-vuotiaan tytön. Kirjan koskettavin kohtaus oli, kun tyttö valitsi itselleen hevosta, millä ratsastaa.

En ole koskaan ratsastanut. Minähän suorastaan pelkään hevosia, vaikka toivoin varhaismurkkuiässä itselleni omaa hevosta joululahjaksi. Serkuilla oli oikeita poneja ja hevosia, joten tottakai minullakin olisi pitänyt olla. Eipä tullut mieleen, että missä sitä hevosta sitten olisi pidetty ja hevosiahan pitää hoitaa ja juoksuttaa. Katri vuokrasi tallipaikkoja hevosille. Siitä seurasi kyllä kaikenlaista hupia, ja vähemmän huvittavia sosiaalisia kanssakäymisiä eri omistajien kesken.

Luulen jo tolkkuuntuneeni parin kilometrin kotimatkalla, mutta kun hyvästelen iloisina kaljatölkkejään aukovia miehiä, katseeni kohtaa tupakkamiehen selvästi sitä odottaneen katseen. Kasettini leviää taas aivan täysin.

Onhan tässä kirjassa myös vähän semmoinen suhteen poikanenkin. Katri sai aikamoista säpinää aikaiseksi tutustuessaan eräällä työkeikalla kiinnostavaan mieheen. Ja kiinnostusta oli molemmin puolin. Jep jep.

Veera Niemisen Kottikärrykaruselli vei hevostilalle, jossa sattui ja tapahtui kaikenlaisia hauskoja juttuja. Veera Niemisen kynästä sauhusi tälläkin kertaa tunnetarina vailla vertaa.

 

Veera Nieminen, Kottikärrykaruselli ****

Tammi 2022

s. 234

 

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla

maanantai 8. elokuuta 2022

JÄNNITTÄVÄ KIRJASYKSY 2022


 


Tämä aika on aina jännittävää, kun varailen syksyä varten kirjoja kirjastosta. Mitä uutta ja kiinnostavaa luettavaa löytyykään pimenevien ja kylmenevien päivien iloksi? Näillä tarinoilla mennään tämä syksy ja joulukuussa sitten jouluaiheisilla kirjoilla.

 

Kotimainen kirjallisuus:

 

 

Leena Parkkisen kirjassa Neiti Steinin keittäjätär on kaunis kansikuva ja jännittävä menneisyyteen viittaava nimi. Kyseiseltä keittäjättäreltä löytyy verinen menneisyys 1900-luvun alusta.

 

 

 

Emmi Pesosen Taikuriperheen tyttäret on eroperheen tarina ja kertoo sisaruksista, joista vanhempien eron jälkeen toinen kasvaa äitinsä luona ja toinen isänsä luona. Mutta tärkeintä ovat muistot. Ovatko ne todellisia vai sepitettyjä? Isä on toiminut hypnotisoijana, joten onkohan hän vaikuttanut jotenkin muistoihin?



Tommi Takkusen Kaukovainio vie kirjamatkalle oululaiseen lähiöön. Aiemmin häneltä on julkaistu novellikirja Tulevaisuus kuuluu bingoemännille.



 

Kristiina Vuoren Kesytön liekki kertoo 1650-luvun ruukkielämästä. Kirjailija luki Suomen ensimmäisestä naispuolisesta teollisuusjohtajasta Elin Sågerista ja lukeminen innosti kirjoittamaan fiktiivisen tarinan hänen tyttärestään Mariasta. Marialla pitää kiirettä, sillä hän etsii tulipalojen sytyttäjää.



 

Tommi Kinnusen kirjassa Pimeät kuut on historiaan viittaava kansikuva. Kirja kertookin vuodesta 1947. Kirjan päähenkilö on opettajatar Elna Suorajärvi, joka päätyi opettajaksi Neuvostoliiton rajalle. Elna ei vähästä, eikä paljosta säikähtänyt, sillä opettaa hän osasi. 

 

 

Asko Sahlbergin Marraskuun mies sijoittuu aikavälille 1918-1939. Kirjan nimensä mukaisesti teos kertoo miehestä, joka saapuessaan pikkukaupunkiin, alkaa vaikuttamaan ihan kaikkeen. Semmonen tyyppi.




Laura Lähteenmäen Sukella silmät auki on tiheätunnelmainen tarina Tanskan dyyneiltä. Kirja kertoo vaietuista perhesalaisuuksista. Salaisuudet ovat mielenkiintoisia.

 


 


Mikael Helasvuon esikoiskirjalla Elisabetin kakku ja muita novelleja on mainio nimi ja kansikuva.  Onkohan tiedossa oikein runsauden kakku, toivon niin.



 

Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset kertoo selvännäkijöistä, sotilaista, saarnaajista ja silmänkääntäjistä jne. Tuskin maltan odottaa näin kiinnostavaa kirjaa. Petterssonin aiempi tietokirja Historian jännät naiset oli mielestäni supermahtava.



Pauliina Vanhatalon Vastuulliset kertoo syyllisyydestä, valinnoista ja itsensä uhraamisesta. Tärkeitä teemoja.

 

Käännöskirjallisuus:

 


 

Tanskalaisen Ane Rielin Tiima kertoo kuurosta ja muistisairaasta Almasta, joka ainoana henkilönä tietää mitä tapahtui hänen edesmenneelle miehelleen. Mutta hän ei muista.

 


 

Ruotsalaisen Karin Smirnoffin trilogian viimeinen kirja on nimeltään Sitten menin kotiin. Trilogian aiemmat osat ovat nimeltään Lähdin veljen luo ja Viedään äiti pohjoiseen. Kirjat ovat karuja ja armottomia Pohjois-Ruotsin kuvaajia. Tämä sarja on huippumahtava.



Irlantilaisen Emma Donoghuen Ihme sijoittuu suuriin nälänhätävuosiin Irlannissa vuosina 1845-1852. Kirjassa on nuori tyttö, joka on elänyt jo kuukausikaupalla syömättä mitään ja vannoo elävänsä taivaan mannalla. Tytön seuraksi palkattiin sairaanhoitaja, jonka pitää selvittää, puhuuko tyttö totta.

 


 

Australialaisen Holly Ringlandin Alice Hartin kadonneet kukat viehättää jo kansikuvansa ja nimensä perusteella tämmöistä itseoppinutta viherpeukaloa. Kirja on nuoren tytön kasvukertomus isoäidin kukkafarmilla  Australiassa.  Kukkaiskannet sisältävät kaikenlaista tragediaa ja draamaa, jota odotan kovasti. Myös Australia miljöönä kiehtoo kovasti.




Australialaisen Charlotte McConaghyn teos Täällä oli susia sijoittuu Skotlantiin. Kirjassa on kaksoset, jotka vapauttavat biologitiimin avulla susia luontoon takaisin. Sudet eivät ole lempparieläimiäni, mutta muuten kirja kuulostaa hienolta. Arvostan villieläinten vapauttamista takaisin luontoon. 




Ruotsalaisen Ulrika Rolfsdotterin dekkari Saaliin sydän aloittaa uuden dekkarisarjan. Sarjassa on luvassa noitia ja vanhoja uskomuksia. Sarja sijoittuu Pohjois-Ruotsiin. Mikä ettei, vaikka kuulostaakin hiukan Max Seeckin sarjalta.



Norjalaisen Anne Holtin dekkari Hyytävä kosto jatkaa päähenkilöstä Selma Falckista kertovaa dekkarisarjaa. Holtin dekkarit ovat ihan parasta dekkarilaatua. Sen lisäksi kirjoista nousee ajankohtaiset yhteiskunnalliset teemat esille. Pidän kovasti elämässään ryvettyneestä Selmasta. Niin ne fiksut ja älykkäätkin voivat repsahtaa, ainakin kirjojen tarinoissa.




Norjalaisen Heine Bakkeidin dekkari Haudattu salaisuus on neljäs kirja sarjassa, joka kertoo entisestä poliisista Thorkild Askesta. Kirjassa on löytynyt ruumis, joka kenties kuuluu eräälle kadonneelle poliisille. Tämä sarja on pikimustaa nordic noiria, mutta sekin mustalla huumorilla höystettynä.





Ruotsalaisen Christina Wahldenin dekkari Syklonivaroitus jatkaa Darwin-kirjasarjaa. Huikean hyvän ensimmäisen osan nimi oli Älä puhu kuolleista. Kirjasarja sijoittuu Australiaan, jossa luonto näyttää omat hurjat puolensa hyvin herkästi. Poliiseina toimivat irlantilaissukuinen Bluey ja alkuperäisasukkaisiin kuuluva Jess. Myös ruotsalainen opiskelija Greta tuli tutuksi jo ensimmäisessä kirjassa.

 


 

Japanilaisen Keigo Higashinon teoksella Namiyan puodin ihmeet on mainio nimi. Öiseen aikaan kolme rikollista oleilee puodissa ja lukee kauppiaalle tulleen nimettömän avunpyynnön. Rosvot huomaavat olleensa väärässä paikassa väärään aikaan, mutta otetaanpa selvää, mitä muuta tässä huippusuositussa kirjassa lukekaan.


Mitä sinä aiot lukea syksyllä?




 

lauantai 6. elokuuta 2022

Johanna Valkama: Kuningatarlaiva

 

 

Elämä Tukkiholmissa oli vaarallista, mutta olimme ehtineet jo tottua siihen. Katselin haikeana vihertävän kivitalon seiniä. Suojaisa talo ja sisäpiha olivat tarjonneet meille turvaa niin rutolta kuin tulipaloilta. Ruukussa kasvava lemonipuu teki ensimmäisiä kukkia talven jälkeen. Neliskanttisten ikkunoiden räystäitä kiersivät humalaköynnökset ja niiden alla versoivat heleäkukkaiset kirsikkapuut. Pyöreät, rannalta kannetut kivet kiersivät tiheää orjanruusupensasta, joka houkutteli kesällä perhosia.

Johanna Valkaman Kuningatarlaiva jatkoi historiallista Ilkkalan Susanna  sarjaa upealla ja kiinnostavalla tavalla. Sarjan ensimmäisessä osassa, Katariinanpyörä, sarjan päähenkilö Susanna Katariina Weck pakeni Kyrönmaalta Turkuun, josta hän siirtyi erinäisten tapahtumien jälkeen Tukholmaan eli suomalaisittain Tukkiholmiin. 

Kirjan tapahtumat alkoivat vuodesta 1625. Katariina toimi Tukkiholmissa arvostettuna porvarina, tosin porvarinoikeudet olivat jääneet vannomatta raatihuoneella. Edellisessä kirjassa Katariina sai apua pakomatkallaan kahdelta lapselta, Piritalta ja Hannekselta. Nyt he olivat jo aikuisia ja pitivät Katariinaa kasvattiäitinään. Vaikka he olivat jo aikuisia, silti he tuottivat kasvattiäidilleen vielä huolta ja murhetta.

Lähdin Saaran perään kohti ovea ja kylmäävä tunne levisi rinnassani. Mitä maineelleni kävisi, jos minut tavattaisiin täältä? En tahtonut saada porton korvamerkkiä tai neljänkymmenen markan sakkoa vain ilkeiden juorujen tähden.

1620-luvulla naisten oli vaikea toimia porvarina ilman miespuolisia liikekumppaneita. Kirjan alussa kävi niin, että Katariinan pitkäaikainen liikekumppani ja hyvä ystävä kuoli.  Muutenkin liikeasiat menivät huonosti, joten Katariinalla riitti huolia ja murheita aivan liikaa. Nokkelan naisen toimintakyky vaati erityisiä voimia. Lisäksi he joutuivat muuttamaan keskikaupungilta melkein maalle. Toivottavasti muut porvarit eivät kuulisi hänen alennustilastaan pienintäkään pihausta. Entäs sitten se veto sen Paksun Saaran kanssa!

Johanna Valkaman Kuningatarlaiva jatkoi koukuttavasti Susanna Katariina Weckin elämäntarinaa. Katariina oli viettänyt siveää leskenelämää jo yli parikymmentä vuotta, mutta nyt näköpiiriin oli asettunut eräs tummakulmainen mies, joka sai Katariinan ajattelemaan levottomia ajatuksia, joten aikamoista säpinää on luvassa kirjan sivuilla. Mutta miten Katariina selvisi Tukkiholmin tulipalosta? Entä miten kävi Wasa-laivalle? Ne voit selvittää lukemalla kirjan. Minulle kirja oli lukuiloa alusta loppuun saakka.

- Laiva on minun kuningattareni.

 

Johanna Valkama, Kuningatarlaiva *****

Otava 2022

s. 297 + Lukijalle 5s. + Kirjan historiallisia tietolähteitä

Historiallinen teos 1620-luvulta

Ilkkalan Susanna-kirjasarja 2 

 

Johanna Valkama: Katariinanpyörä

Johanna Valkama: Itämeren Auri

Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli

Johanna Valkama: Kaukosaarten Aino

Johanna Valkama: Jäävuonon Ruusu

 

 

 

torstai 4. elokuuta 2022

Romy Hausman: Lapsikulta

 


Täysin kieroutuneeseen asetelmaan solisee iloisten, kirkkaiden lapsenäänten pälpätys. Sanoista en saa selvää. Lasten puhe kantautuu korviini kuin paksun vanukerroksen läpi samalla kun mietin, miten saan heidän isänsä hengiltä.

Saksalaisen Romy Hausmannin esikoistrilleri Lapsikulta meni heittämällä lukemieni psykologisten trillereiden huippulistalle, vaikka ennen kirjaa ajattelin, että onkohan tämä liikaa Emma Donoghuen Huoneen kaltainen. Tarinan perusasetelmassa on samankaltaisuuksia, mutta myös sen verran eroavuuksia, että trilleri oli todella jännittävä. 

Perusasetelma oli se, että Lena heräsi eräästä mökistä ja hänellä oli kaksi lasta ja mies. Nämä olivat hänelle tuntemattomia, mutta he käyttäytyivät kuin hän olisi perheen äiti. Tosin he asuivat mökissä, jonka ikkunat oli peitetty ja ovet olivat lukossa. Mies valvoi kaikkea.

Mikä äiti sinä muka olet, Lena?

Tuollainen hirviö ihmiseksi!

Lena pääsi lopulta pakoon mökistä, mutta hän joutui onnettomuuteen pakomatkallaan ja päätyi sairaalaan. Hänen mukanaan sairaalaan tuli toinen lapsista, Hannah. Hannah oli elänyt koko elämänsä pienessä mökissä, ilman muita ihmiskontakteja. Hänen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kehityksensä oli vaurioitunut, samoin hänen veljellään. He olivat eläneet täysin oman isänsä alistamina eristyksissä kaikesta ja kaikista. Mutta miksi?

"Ei tämä ole Lena", huohotan kämmeneeni. "Tämä ei ole minun tyttäreni."

Kolmas kirjan henkilöhahmoista oli Matthias, Lenan isä. Hän joutui tunnistamaan Lenan sairaalassa, mutta kyseinen henkilö ei ollutkaan heidän tyttärensä, joka oli kadonnut, mutta sitävastoin Hannah oli aivan kuin heidän oma tyttönsä lapsena. Lena oli kadonnut parikymppisenä. Ainoan lapsen katoaminen oli valtava perhetragedia Matthiakselle ja hänen vaimolleen. Olisiko mahdollista, että lapset olisivat heidän lapsenlapsiaan, varsinkin Hannah?

Tämä on sinun vankilasi. Ei meidän.

Romy Hausmannin psykologinen trilleri Lapsikulta vei syrjäiseen metsämökkiin, missä eli epätavallinen perhe kuvitellen elämää tavalliseksi.

 

Romy Haussmann, Lapsikulta *****

suom. Veera Kaski

Wsoy 2022

s. 365 

Liebes Kind 2019

tiistai 2. elokuuta 2022

Nick Hornby: Olet tässä

 


Paul oli tuhlannut heidän rahansa. Paul oli pilannut liian monta syntymäpäivää. Paul oli ämmitellyt ja akoitellut häntä liian monta kertaa. Paul oli törmännyt ruoanjakeluautoon ja tuonut kokaiinia ja huumekauppiaita taloon, jossa hänen lapsensa elivät. Lucy tuntisi Paulin lopun ikänsä ja voi kuvitella, että vielä jonakin päivänä, kunhan menneisyyden ja tulevaisuuden välissä olisi riittävästi vuosia, hänen raivonsa laantuisi. Mutta raivon laantuminen ei ollut sama asia kuin rakkaus.

Englantilaisen Nick Hornbyn teos Olet tässä kertoi 42-vuotiaasta Lucysta, joka asui asumuserossa miehestään Paulista. Lucyn mies oli päihteiden väärinkäyttäjä, joten voin hyvin kuvitella, miten vaikeaksi yhteiselämä kävi epäluotettavan ihmisen kanssa. Nyt oli tullut aika aloittaa tutustuminen uusiin ihmisiin. Kenties hän tapaisi ihmisen, johon pystyisi luottamaan ja jonka kanssa voisi keskustella. 

Miten koko juttu oli edes alkanut? Joseph oli huomannut naisen ensi kerran, kun tämä oli tullut puotiin sen äänekkään blondin kanssa, joten ehkä hän oli tullut silloin pohtineeksi, kumman hän valitsisi pyssynpiippu ohimolla.

Kirjan toinen päähenkilö oli parikymppinen Joseph. Eipä aikaakaan, kun Joseph ja Lucy huomasivat viihtyvänsä yhdessä, alkuun lakanoiden välissä, mutta sitten muutenkin. Kirja on siis rakkauskertomus, mutta kirja on paljon muutakin. Kirja kertoi mm. rasismista.

Lucyn ja Josephin ikäero mietitytti ainakin Lucya. Moni mies seurustelee itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa, eikä siinä mitään, kunhan ollaan täysi-ikäisiä. Hornbyn teoksessa ikäero onkin toisinpäin kuin tavallisesti. Tarinasta voit lukea, miten eri ihmiset suhtautuivat heidän seurusteluunsa tai miten Lucy ja Joseph suhtautuivat ikäeroonsa. Eivätkä erot jäneet pelkästään ikään, vaan myös ihonväriin, koulutukseen ja luokkaeroon ym. Vastakkaisuuksia löytyi yllin kyllin.

Jotta tarina ei käynyt liian tylsäksi rakkaustarinaksi, Hornby oli sekoittanut keitokseensa eri makuisia draama-aineksia. Oli pettämistä, eroa, muiden kanssa seurustelua ja juonia, joita en aio enempää paljastaa.

Nick Hornbyn teoksessa Olet tässä löydettiin kumppani, mutta kuinka siinä sitten kävikään. Hornbyn teksti on uskomattoman nokkelaa ja sitä lukee yhtä aikaa tunteella ja huumorilla.

 

Nick Hornby, Olet tässä

suom. Irmeli Ruuska

Wsoy 2022

s. 328

Parisuhdekirja

 

 

 

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys (15 Klassikkohaaste)

 

 

Ihminen ei voi koskaan tietää, mitä hänen tulee haluta, sillä eläessään vain yhden elämän hän ei voi verrata sitä edellisiin tai korjailla sitä seuraavissa.

Tšekkiläisen kirjailijan Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys on ollut pitkään lukulistallani, joten sovitin sen tähän viidenteentoista Klassikkohaasteeseen, joka alkaa olla jo aikamoinen perinnelukuhaaste kirjablogeissa. Kirjan teemoina toimivat parisuhde sekä sen ongelmat ja Tšekkoslovakian miehitys sekä sen vaikutukset elämään ja ihmisiin.

Kirjan tarinassa seurattiin prahalaisen lääkärismiehen ja maalta muuttaneen nuoren tytön seurustelua ja vuosikausien avioelämää. Mies oli aikamoinen pettäjä, vaikka hän yrittikin selitellä, että rakkaus ja uskottomuus olivat eri asia. Miehellä oli myös vuosikausia kestäneitä suhteita eri naisiin.

Jossakin vaiheessa nainen jätti miehensä. Se tapahtui samaan aikaan, kun Venäjä miehitti Tšekkoslovakian vuonna 1968. Tästä alkoikin mielenkiintoisin vaihe kirjan tarinassa, sillä en ole lukenut aiemmin Tšekkoslovakian miehityksestä yhtään kirjaa. Muuten kirjan tarina oli aika puuduttavaa lukea. Väliin mies kertoi omasta ja vaimonsa elämästä ja sitten vaimo kertoi oman versionsa elämästä miehensä kanssa.

Jonkin aikaa meni hyvin, mutta sitten lääkärimies joutui jättämään kirurgin tehtävänsä, sillä venäläiset ahdistelivat häntä kaikenlaisilla tarjouksilla. Olisi pitänyt olla ilmiantaja tai julkaista kannanotto, että kannattaa nykyistä hallintoa ym. Lopulta hän teki ikkunanpesuja. Kaikki halusivat tietysti tohtorimiehen ikkunanpesijäkseen. Naiset tietysti halusivat sänkyyn hänen kanssaan.

Milan Kundera (1.4.1929) on ollut kiihkeä stalinismin vastustaja. Kundera osallistui vuonna 1968 Prahan kevääseen, jonka johdosta hänen kirjailijanuransa kiellettiin  Tšekkoslovakiassa vuoteen 1989 asti, jolloin tapahtui Tšekkoslovakian samettivallankumous. Kommunistihallinto vainosi Kunderaa ja lopulta hän pääsi vuonna 1975 muuttamaan Ranskaan.

Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys on  parisuhdekertomus Tšekkoslovakiasta Venäjän miehityksen aikana. Kirjasta nousee myös viitteitä hänen omaan elämäänsä. Selätin klassikon.


Milan Kundera, Olemisen sietämätön keveys

suom. Kirsti Siraste 1985

Wsoy 2022

s. 557

Nesnesitelmä lehkost byti 1985


Kiitokset Ankin kirjablogin Ankille 15. Klassikkohaasteen vetovastuusta. Linkistä pääset katsomaan haasteen blogit ja kirjat.


Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys