maanantai 10. joulukuuta 2018

Petra Hammesfahr: Pahantekijä (tv-sarja Syntinen)


Kuusi isoa ja mehukasta omenaa, joissa oli kellertävät kuoret. Golden Delicious. Hän rakasti niitä. Hän rakasti myös elämää, jota ei enää ollut. Tarkasti ottaen sitä ei ollut koskaan ollutkaan.

Saksalaisen rikoskirjailijan Petra Hammesfahrin Pahantekijän alussa kerrotaan kirjan huippukohta, joten se tiedetään sitten koko kirjan ajan. Vierastan hieman näitä rikos tapahtuu jo ihan alussa - kirjoja, mutta Pahantekijä on todella hyvä, sillä tarina kuvaa rikosta edeltäviä tapahtumia. Mikä oli rikoksen motiivi? Se poliisien ja tässä tapauksessa myös psykologin pitää yrittää saada selville.

Pahantekijästä on tehty kiinnostava tv-sarja Syntinen. Tv-sarjassa on aika paljon samaa kuin kirjassa, mutta eroavuuksiakin löytyy. Varsinkin rikoskomisarion, joka tutkii rikosta, elämässä on ihan eri tavalla jännitystä kuin kirjan rikoskomisariolla. Myös päähenkilön Coran mies käyttäytyy ja on esillä ihan eri tavalla kirjassa ja tv-sarjassa.

Cora tappaa yleisellä paikalla ihmisen, ja rikoskomisario tutkii tekoon johtaneita syitä. Cora on tunnustanut rikoksen, mutta motiivi on hukassa. Viisi vuotta aiemmin Coran elämässä tapahtui ikäviä asioita, eikä hän pysty muistamaan niitä kuin pätkittäin ja erittäin sekavasti, joten rikoskomisariolla on vaikea tehtävä edessä. Ehkäpä syy ja motiivi löytyvät sekavista muistoista.

Petra Hammesfahrin psykologinen trilleri Pahantekijä koukuttaa heti ensi sivuilta mukaansa. Kirjan rikos tapahtuu Otto-Maigler-järven rannalla Kölnissä. Coran vanhemmat asuvat lähikaupungissa, mutta Cora ei ole vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Lapsuudesta löytyy ikäviä asioita, mutta myös niitä mukavia asioita, kuten rakas sisko, mutta siihenkin suhteeseen liittyy pimeitä puolia. Kirjan tarinassa vaihtelevat sekä nykyisyys että menneisyys hyytävällä tavalla. Coran elämä oli todella kurjaa 19-vuotiaaksi asti. Ja senkin jälkeen elämä oli tasapainoilemista ohuella narulla. Laadukas trilleri kaikenkaikkiaan.

Ensin Grovian ajatteli, että Elsbeth ei enää edes muistanut vanhinta tytärtään. Mutta sitten Elsbeth oli kertonut saatanan sikiöstä, joka oli huijannut heitä kaikkia. Joka vieraili synnin temppelissä eikä tutkiskellut itseään. Joka vei kärsivän olennon tuhoon, koska oli lihan himon turmelema. Elsbeth ei tiennyt, milloin saatanan sikiö oli kääntänyt selkänsä kodille.

Petra Hammesfahr, Pahantekijä ****
Suom. Marja Kyrö
Otava 2005
s. 443
Die Sünderin 1999
Psykologinen trilleri

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Raili Mikkanen: Histamiini rakentaa lautan




Riki ja Pinna olivat päättäneet rakentaa lautan. He aikoivat purjehtia ensin jokea pitkin merelle ja sitten merta pitkin maailman ääriin. Vaikka Afrikkaan tai Japaniin asti.
Mutta tulisiko siitä nyt mitään?
Kuka voisi auttaa heitä?

Minä rakastin telkkarin lastenohjelmia, joissa kopsutteli marionettihevonen nimeltään Histamiini. Histamiini on lastenkirjailija Raili Mikkasen luoma hahmo, ja sen äänenä toimi ihana näyttelijä Matti Ranin. Histamiini seikkaili mm. joulukalentereissa vuosina 1980 ja 1985. Raili Mikkanen on kirjoittanut kokonaisen kirjasarjan Histamiinin seikkailuista, johon kuuluu peräti 12 lastenkirjaa. Histamiini rakentaa lautan on julkaistu vuonna 2003 ja nimestä päätellen siinä on seikkailulle lähdön huumaa ja muuta lapsia kiinnostavaa satuilua. Kirja sopii hyvin alle kouluikäisille ja jo lukemaan oppineille, sillä teksti on isokokoista, jota lapsen on helpompi lukea.

- Muista, että tämä on Suuri Salaisuus, Riki sanoi ja katsoi Pinnaa tiukasti.
Vannotaan yhdessä!
He painoivat peukalot yhteen ja sanoivat yhtä aikaa:
- Jos petän valan ja juoruan, huuleni saa liimata umpeen! Varokoon petturi!

Sisarukset Riki ja Pinna haluaisivat rakentaa lautan, mutta he eivät itse osaa ja tarvitsevat siis apua. Onneksi luotettava pieni marionettihevonen Histamiini lupautuu auttamaan heitä. Ja kirjasta voi lukea valmistuiko lautta ja seurasiko siitä Suuri Seikkailu.

Raili Mikkanen on ahkera kirjailija, sillä Histamiini-kirjasarjan lisäksi hän on kirjoittanut viitisenkymmentä teosta lapsille, nuorille ja aikuisille. Mikkanen sai Junior-Finlandian vuonna 2002 kirjasta Ei ole minulle suvannot! , joka kertoo Aino Kallaksen nuoruudesta.

Lapsen maailmaan kuuluu kokea jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Sopivasti satumaailmaan kuuluvalla tarinalla myös seikkailu lautalla voi onnistua tai sitten epäonnistua. Kirja herätti minulle valtavasti erilaisia tunnetiloja menneisyydestä. Matti Raninin ääni Histamiinina muistui mieleen elävästi. Jännitystä on siis tiedossa tämän kirjan matkassa.

Klip, klop,

klop, klop,

hevonen on pop!



Klip, klop,

klop, klop,

ystävyys on pop!

Raili Mikkanen, Histamiini rakentaa lautan
Kuvittanut Jukka Lemmetty
Tammi 2003
s. 92

Mikkanen Raili ja Valojärvi Laura: Iivari-tonttu karkuteillä

lauantai 8. joulukuuta 2018

Tapani Bagge ja Salla Savolainen: Hämeenlinnan Janne (Jean Sibelius)


Muistan hyvin syntymäni. Oli joulukuun kahdeksas 1865 ja pakkanen soi ilmassa. Lunta ei vieläkään tullut. Tuli poika.
Sain nimekseni Johan Kristian Julius Sibelius, mutta Janneksi minua sanottiin.

Tapani Baggen lapsille suunnattu Hämeenlinnan Janne - Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius-kuvakirja on lapsille suunnattu tietoteos kansallissäveltäjästämme. Kirjan on kuvittanut hauskasti ja mieleenpainuvasti Salla Savolainen. Uskoisin, että tällainen tietoteos saa lapset lukemaan mieluusti tietoja aikamme suurmiehestä, joka oli aikoinaan ympäri maailman tunnettu säveltäjä.

Jean Sibelius (1865-1957) syntyi ja vietti lapsuutensa Hämeenlinnassa.  Kirjan ensimmäisellä aukealla on kuva Hämeenlinnan kaupungista ja kuvasta voi nähdä Sibeliuksen synnynkodin, kodin ja kouluaikaisen kodin. Kartassa näkyy mm. Hämeen linna, jossa kannattaa vierailla, sillä kyseisellä linnalla on juuret 1200-luvulle saakka. Opastettu kierros on mainio keino tutustua linnan historiaan. Kirjassa kerrotaan myöskin tästä historiallisesta linnasta. Jean Sibeliuksen isä oli lääkäri, joka hoiti vankeja, joita pidettiin Hämeen linnassa.

Jean Sibeliuksella oli absoluuttinen sävelkorva, joten hänellä oli uskomaton perimä, joka mahdollisti hänelle opiskella musiikkia, jota Janne oppi soittamaan jo kotonaan. Isän kuolema, kun Janne oli vasta kolmevuotias, vaikeutti opiskelua, mutta onneksi isän Pehr-veli auttoi Jannea rahallisesti. Olisihan se ollut surullista, jos uskomattoman taitavasta nuoresta miehestä ei olisi tullut maailmankuulua säveltäjäneroa. Hieno lasten tietoteos, joka kertoo myös paljon Hämeenlinnan, eli Jean Sibeliuksen synnyinkaupungin, historiasta.

Tapani Bagge, Hämeenlinnan Janne – Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius ****
Kuvitus Salla Savolainen
Tammi 2015
s. 41
lasten tietoteos

torstai 6. joulukuuta 2018

Michael Cunningham: Tunnit


Nainen kiiruhtaa talosta yllään säähän nähden liian tukeva takki. On vuosi 1941. Taas on yksi sota alkanut. Hän on jättänyt kirjeen Leonardille ja toisen Vanessalle. Hän kävelee määrätietoisesti kohti jokea, on varma aikeestaan, mutta jopa nyt hänen ajatuksensa lähes harhautuvat, kun hän näkee kumpuilevan maan, kirkon ja pienen valkoisena hohtavan, hieman rikinkeltaiselta vivahtavan lammaskatraan laiduntavan tummenevan taivaan alla.

Yhdysvaltalaisen kirjailijan Michael Cunninghamin Pulizer-palkittu teos Tunnit tuli lukuun jo toisen kerran, ja nyt ajattelin tehdä myös bloggauksen kirjasta. Kirjan sain vuonna 2015 Kirjakaapin avain-blogin Jonnalta hänen järjestämästään kirja-arvonnasta. Ensimmäisellä lukukerralla en oikein saanut kirjasta mitään tarttumapintaa. Kirjan kieli on todella kaunista ja sulavaa, ja suomennos on onnistunut hyvin.

Kirja lähtee liikkeelle kirjailija Virginia Woolfin elämästä, sillä hän epäilee hankalien mielenterveysongelmiensa palanneen, ja hän pelkää ääniä ja päänsärkyä. Hän työstää paraikaa Mrs Dalloway-romaania, jonka työnimenä on ”Tunnit”.

Vuonna 1949 kotiäiti Laura Brown miettii myös omaa elämäänsä, hänellä on hyvä mies, ihana rakastettu lapsi ja toinen tulossa, mutta silti hän ei ollut tyytyväinen elämäänsä, vaan hän haluaisi kadota omasta elämästään.

1900-luvun loppupuolella viisikymppinen Clarissa Vaughan suunnitteli ystävälleen ja entiselle rakastetulleen Richardille juhlia, koska hän oli saanut arvostetun kirjapalkinnon. Richardilla oli pitkälle edennyt aids. Cunningham on kietonut tarinoiden päähenkilöt miettimään omaa seksuaalisuuttaan ja elämää omassa parisuhteessaan tai sen puutteessa. Aids tuli tunnetuksi 1980-luvulla, kun ensimmäiset ihmiset kuolivat sairastuttuaan aidsiin. Aids liitettiin vahvasti seksuaalisuuteen ja varsinkin miehiin, mutta myöhemmin se liitettiin veren välityksellä tarttuvaan hiviin.

1990-luvulla aidsin lääkitys ei vielä ollut tehokasta, joten Richard oli todella huonossa kunnossa. Richard kirjoitti palkitussa kirjassaan äidistään, joka oli rakastanut lukemista ja varsinkin Virginia Woolfin Mrs Dalloway-teosta. Richard puolestaan kutsui läheistä ystäväänsä, auttajaansa ja entistä rakastettuaan Clarissaa Mrs Dallowayksi. Kirjallisuus ja parisuhteet sekä seksuaalisuus yhdistävät kirjan henkilöitä. Tarina on hieno aikansa kuvaaja ja uskon, että Pulizer-palkinto on annettu ansaitusti juuri tälle kirjalle.

Hän ottaa lantun kulhosta ja leikkaa siitä kannan tottuneella veitsenheilautuksella. Noin, Virginia ajattelee, hän haluaisi viiltää kurkkuni auki, juuri noin, huolettomalla vedolla, kuin minun tappamiseni olisi taas yksi talousaskare hänen ja nukkumisen välissä.

Michael Cunningham, Tunnit ****
Suom. Marjo Alopaeus
Gummerus 2000
s. 235
The Hours 1998

Michael Cunningham: Illan tullen

tiistai 4. joulukuuta 2018

Kirjabloggareiden joulukalenteri 4. luukku


Olen Raija Nokkalan naivististen maalausten fani ja olen odottanut tätä hänen maalaustensa ja Ulla Kamppisen runojen yhdistelmäteosta siitä asti, kun tiesin kirjan ilmestyväksi. Kirja on juuri sellainen kuin toivoinkin. Jokaisella aukeamalla on yksi maalaus ja runo, joka kuvaa maalausta. Todella oivaa yhteistyötä.

Kirjan nimikkotaulu ja runo ovat muikeita ja saavat tällaisen dekkarien ystävän todella hyvälle tuulelle. Joissakin maalauksissa siis luetaan kirjoja. Voisinpa jopa luulla, että taulujen tekijä tykkää myös dekkareiden lukemisesta. Ja meitä dekkareiden ystäviä taitaa olla miljoonia maapallolla. Jännitävistä tilanteista voi lukea kirjoissa ihan kaikessa rauhassa, mutta minullekin käy monesti hyvän dekkarin seurassa samalla tavalla kuin runon hirvelle:


Hirvi lukee dekkaria metsässä

Valo heiveröinen
metsän takana
hirvi kalpeana
niin kuin lakana
lukee dekkaria
ahmimalla
hanki lammikoksi
sulaa vatsan alla

agatha christie
ja conan doyle
siinä lukemista
ahmijoille
aamu valkenee
ja käki kukkuu
hirvi mättäällänsä
vielä nukkuu


Dekkareita tulee siis usein luettua ahmimalla ja nukkumaan pääsee vasta aamuyöstä tai kun kirjan saa loppuun. Tämä on hassu runo missä on lunta ja käki kukkuu. No ainakin Suomen kesässä kaikki on mahdollista, talvella en ole koskaan kuullut käen kukkuvan. Naivismille on yleistä, että se tekee katsojan iloiseksi ja onnelliseksi. Raija Nokkalalla on taito saada hymy katsojien huulille. Taulut ovat reheviä ja värikkäitä. Taustalla on usein tumma sininen väri, joka on hänelle tyypillinen väri. Muutkin värit ovat iloisen kirkkaita. Tauluista voi löytää kaikki mahdolliset eläimet, joita metsistämme tai maatiloilta löytyy. Koirat ja kissat ovat monen taulun aiheina. Hirvi lukee dekkaria on oikea hyvän mielen kirja satumaisine kuvineen ja hurmaavine runoineen.

Lämpöä, lempeä, hyvää mieltä ja lukuiloa!

Huomenna Kirjabloggareiden joulukalenterin avaa KirsinBook Glub.
Eiliseen luukkuun pääset kurkistamaan Elämä on ihanaa blogissa.

 

lauantai 1. joulukuuta 2018

Vilkutus


Vilkutus

Jotta tassuni
selvemmin
näkisit
sytytin tämän
kynttilän

ihan vain että
paremmin
huomaisit
minun sinua
tervehtivän


Ulla Kamppisen runo ja
Raija Nokkalan maalaus
kirjassa Hirvi lukee dekkaria 2018

torstai 29. marraskuuta 2018

Kirjakevät 2019

Kohta se on täällä – KIRJAKEVÄT!

Olen valtavan helpottunut, kun marraskuu jää taaksepäin, sillä minulle ei sovi tämmöiset synkät säät. Onneksi viimeiset pari päivää on ollut pakkasta ja maassa vähän lunta, se valaisee maisemaa kummasti. Kevään kirjakatalogeja olen lukenut mielenkiinnolla, mutta kirjavarauksia on aika vähän tullut tehtyä, sillä laskin lukemattomia kirjapinojani, ja niitä on ihan liikaa. Siirryn siis, osittain, lukemaan oman kirjahyllyni kirjoja, mutta ajattelin laittaa esille niitä, joita olen bongannut ilmestyväksi ja haluan ne ihan ehdottomasti itse lukea, ihan syvältä sydämestäni.

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen
...Sylvi Kekkonen <3
Olen lukenut kirjailijalta aiemmin Syntysanat.

Katja Kärki: Jumalan sanat
Onkohan nyt muotia uskontoaiheiset kirjat? ”Hyvästi koko perkeleen suku”, ilmoittaa päähenkilö Elsa lähtiessään kotipaikkakunnalta. Tämä lause ratkaisi lukukiinnostukseni tämän esikoisteoksen puolesta.

Päivi Laakso: Sääskenpyytäjät
Jotain ihanaa tässä kirjassa oli, koska varasin sen kirjastosta.

Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä
Tässäkin kirjassa oli jotain uskontoon liittyvää, muistaakseni, kai?
Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi 
Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika 
Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton
Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä

Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar
Kaikki Vuoren historialliset kirjat löytyvät blogista. Olen uskollinen fani!

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista.
Rakastuin kirjailijan Nimeni on Lucy Barton teokseen.

Emma Hooper: Koti-ikävän laulut
Ai kun minä tykkäsin kirjailijan Etta ja Otto ja Russell ja James teoksesta.

Nadeem Aslam: Kultainen legenda
Sokean miehen puutarha ja Elävältä haudatut niittasivat minut kirjailijan ihailijakuoroon.

Jonas Hassen Khemiri: Isän säännöt
Jo kirjan nimi saa kylmät väreet kulkemaan selkärangassa. Kaikki se mitä en muista 
on kirja, jonka muistan ja haluan lukea sen uudelleen.

Elämässä pitää olla myös jännitystä!!!

Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa
Apua, ihan uusi tuttavuus!

Fiona Barton: Lapsi
Lesken jälkeen olen odottanut tätä tosi kovasti.

Alan Bradley: Kuolon kultaiset kiehkurat
Kaikki yhdeksän edellistä dekkaria löytyy blogista.

Elly Griffiths: Korppikuningas
Heti ensimmäisestä kirjasta olen fanittanut tätä Ruth Galloway-sarjaa.
Griffiths Elly: Risteyskohdat  
Griffiths Elly: Januksen kivi  
Griffiths Elly: Jyrkänteen reunalla  
Griffiths Elly: Käärmeen kirous