Johanna Annola: Langenneiden naisten talo

 

Aurinko on laittanut minulle lämpöisen pesän heinien keskelle. Suljen silmät ja käperryn keräksi. On melkein kuin makaisin kotona sängyssä ja äitikin olisi siinä.

Johanna Annolan Langenneiden naisten talo jatkoi 1800-luvulle sijoittuvien yhteiskunnan ulkopuolelle jääneiden ihmisten elämänkohtaloiden kuvaamista. Kirjan tarina sivusi esikoiskirjan, Valkenee kaukainen ranta, tarinaa, jossa nuori Tekla oli vaivaistalon piikana.

Ja sitten yhtenä päivänä isäntä toi minulle kaupungista korean kirkkosilkin kuin morsiamelle ikään. 

Vaivaistalon johtajatar ja hänen opettajatar-ystävänsä hankkivat Teklalle paikan helsinkiläisestä langenneiden naisten talosta, eikä siinä auttanut sanoa vastaan. Talon johtajat, Eelis ja Mathilda, kuuluivat erääseen uskonlahkoon. Eelis olisi mielellään ollut enemmän esillä uskonlahkossa, saarnaajana. Langenneiden naisten auttaminen oli Mathildalle sydämen- ja uskonasia, ja halukkaita tulijoita oli paljon. Eelis olisi halunnut kodin vain heille kahdelle ja tuleville lapsille.

Eelis-herra tulee ulos kamarista, vilkaisee minua ja mutisee jotain, mistä en saa selvää, kaikenlaisia taloja olen nähnyt, ja kaikenlaisia herroja, joten kyllä minä arvaan, ettei Eelis-herra taida ihan eheäjärkinen olla.

Kirjan kertojina toimivat Eelis ja Tekla. Tekla oli oikeassa siinä, että Eelis oli sairas mieleltään. Sairaus vain paheni koko ajan ja vielä enemmän, kun Mathilda joutui useaksi viikoksi sairaalaan. Eelis aloitti mielipuolisen tutkimustyönsä, joka kohdistui langenneen talon asukkaisiin. Siitä voit lukea lähemmin kirjasta.

Se  kaunis tyttö hänen kattonsa alla oli koko ajan ollut Maria Magdalena. 

Onneksi Tekla piti jalat maassa, mutta myös hän joutui Eeliksen tutkimuskohteeksi. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan halunnut uskoa Teklaa, ja hänen yrityksiään kertoa, mitä talossa oli tapahtunut. Jännityksellä odotan seuraavaa Johanna Annolan kirjaa, joka toivottavasti myös kuvaa syrjäytymistä ja turvapaikkoja, mutta myös mielenkiintoisia henkilöhahmoja, kuten Langenneiden naisten talossa. 

Johannna Annolan Langenneiden naisten talo kirjassa oudot tapahtumat seurasivat toisiaan.

 

Johanna Annola, Langenneiden naisten talo

Siltala 2026

s. 334 

Historia

1899-1900

Naisten turvakoti 

 

Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta 

Matti Remes: Islantilainen syleily

 

Huhtikuu oli puolivälissä ja päivästä tulisi yksi kevään ensimmäisistä aurinkoisista. Waara avasi takin vetoketjun, suoristi jalkansa, nojautui taaksepäin ja antoi auringon lämmittää kasvojaan.

Matti Remeksen Islantilainen syleily on Ruben Waara-dekkarisarjan neljäs kirja. Aiemmissa kirjoissa on tullut jo esille, että viisikymppinen Ruben sekaantuu aina, ehkä uteliaisuuttaan, ehkä rikollispiireissä viihtyvän vävypoikansa myötä, jollakin tavalla rikollisten touhuihin. Ruben kävi nuorena miehenä jonkin aikaa poliisikoulua, mutta lopetti sen kesken. Poliisikoulusta jäi hänelle kuitenkin hyvä ystävyys poliisi Juha Puskan kanssa, joka on tullut tutuksi aiemmista kirjoista. Tällä kertaa tutustuttiin uuteen poliisiin, rikoskomisario Arttu Lampeen.

Haloo, ymmärrätkö itsekään mitä olet ehdottamassa? Janne tuhahti. - Esitit juuri, että meidän pitäisi tutkia kansanedustaja Grönroosin murhaa. Ei onnistu. Minä en osallistu, koska se ei kuulu meille. Poliisiasia.

Waaran vävypoika Janne Beck oli päässyt vankilasta, ja asui Veran ja kaksospoikiensa luona. Waaran ylläoleva ehdotus ei siis saanut kannatusta, mutta jostakin syystä islantilainen tekijä pyöri lähistöllä. Mitä hän oikein etsikään? Vaikka rikoskomisario Lampi pysytteli tarkkailuhommissa, rikollinen pääsi yllättämään Waaran ja tämän tyttären Veran. Ja taas oltiin matkalla kohti Hankoa, josta Waara oli jo muuttanut Tapiolaan vuokra-asuntoon.

Ammun sinut ja poliisit, jos teet jotain, Kasper kuiskasi. Hän tuijotti niin, että Waara ajatteli miehen menettäneen lopullisesti järkensä.

Islantilainen syleily jatkui vähemmän miellyttävissä merkeissä Hangossa, jonne rikoskomisario Arttu Lampikin ymmärsi saapua. Rikollinen kuitenkin pääsi karkuun, vai pääsikö?

Kirjan alkupuolella Ruben Waara tuskaili taloudellisessa ahdingossaan, ja oli jo päättänyt myydä Hangon vaaleanpunaisen pitsihuvilansa, jonka puutarhatöitä hän rakasti. Onneksi hänen elämäänsä tuli ihana Laila, joka innosti terveellisempään elämään, kuntoiluun, lukemiseen jne. Ai, että minä tykkään tästä sarjasta, jossa on mukana vähän romantiikkaakin ja huumoria ja nyt myös koira nimeltään Laila. 

Matti Remeksen dekkarissa Islantilainen syleily oli outoja rikoksia.

 

Matti Remes, Islantilainen syleily

Tammi 2006

s. 241

Dekkari

Ruben Waara-sarjan 4. osa

Hanko

Tapiola

Islanti 

  

Matti Remes: Tappotanssi

Matti Remes: Verenpunainen spiraali

Matti Remes: Tappava tuliainen

 

Henrika de Kermadec: Säädytön

 

Tämä on tosielämän satu.

Henrika de Kermadec kertoi Säädytön esikoisteoksessaan vuosistaan Ranskassa.  Kirjan tarina on sekoitus muistikuvia ja mielikuvia kirjailijan vapaudella järjesteltynä, ja voin sanoa, että viihdyin koronavuoden hänen seurassaan. Lähtö Ranskaan vuonna 2018 oli alkuun uuden roolin hakemista uusissa lavasteissa, sillä kirjailija oli esiintyvä drag-taiteilija ja muusikko, ja kiersi eri lavasteissa esiintyvänä taiteilijana. Lähtö Ranskaan oli niin sanottu irtiotto vanhasta minästä, vanhoista rooleista ja kielestä.

Provence, heinäkuu 2018

Seisoin tuntemattoman kylän laidalla, keskellä liikenneympyrää, keskellä yötä. Sirkat sirittivät, ilmassa tuoksui öinen, lämmin kosteus.

Ranskan kesäinen lämpö hullaannutti suomalaisen kirjailijan. Tutustuminen eri ihmisiin kävi nopeasti ja luvassa oli terassi-iltoja ja runsaasti viini-illallisia eri-ikäisten ihmisten parissa. Viikot etenivät nopeasti ja matkalle tuli lisäviikkoja aivan yllättäen. Kotiinpaluu tuntui syksyllä vain väliaikaiselta, sillä halu palata takaisin oli suuri. Matka takaisin ei kuitenkaan toteutunut ihan heti.

Provence, marraskuu 2019

Palasin loppuunkulutettuna Saint-Rémy-de-Provencen pittoreskiin pikkukylään. Jos kerran Van Gogh oli valinnut paikan toipuakseen henkisestä romahduksestaan, miksei se voisi auttaa myös minua.

Marraskuinen pikkukylä ei ollut sama kuin heinäkuinen pikkukylä oli ollut. Kylästä tuli sittemmin väliaikainen paikka, kun kirjailija etsi itselleen uutta asumusta. Sellainen löytyi lopulta Bretagnen perukoilta Finistérestä. 

Pienen mökiin asukas otti tulokkaan siipiensä suojaan. Asumus järjestyi vastapalvelusta vastaan, joten kirjailija pääsi auttamaan talon eläinten hoidossa sekä remppahommissa. Hän sai myös töitä lähistöllä sijaitsevasta linnasta.

Kirjailijan aika Bretagnessa oli erityistä ja sisällysrikasta, huolimatta siitä, että maapallolle levisi ikävä pandemia-aalto, joka eristi ihmiset toisistaan. Kirjailija vietti kyseisen ajan lähellä olevassa linnassa asuen ja työskennellen. Kyseisessä linnassa vietti aikaansa myös nopeasti hyvin läheiseksi tullut henkilö.

Henrika de Kermadecin Säädytön oli viihdyttävän erilainen muistelmatarina Ranskasta ja vähän Suomestakin. Suosittelen.

 

Henrika de Kermadec, Säädytön

Wsoy 2025

s. 312

Muistelmateos

Esikoiskirja

Ranska 2018-2021

 

Leena Lehtolainen: Rivo satakieli

 

- Moi, mä olen matkalla Tontunmäkeen telkkaristudiolle. Siellä on tapahtunut ihan ihme juttu, epäselvä kuolemantapaus. Viimeinen esiintyjä ei saapunutkaan kameran eteen, vaan hänet löydettiin pukuhuoneen lattialta kuolleena.

Leena Lehtolaisen dekkari Rivo Satakieli oli jo 9. osa Maria-Kallio-sarjassa. Sarjassa on nykyisin ilmestynyt jo 17 dekkaria. Kaikkia en ole lukenut. Tällä kertaa ahkera Maria joutui tv-studion äärelle, sillä rikosuhri oli löytynyt pukuhuoneesta kuolleena tv-ohjelman aikana. Kyseisessä ohjelmassa keskusteltiin maksullisesta seksistä, ja uhri oli yksi osallistujista.

- Rivo Satakieli on rekisteröity toiminimi, toimialana seuralaispalvelu ja eroottinen tanssi.

Uhri omisti yrityksen, jonka nimi oli Rivo Satakieli. Hän oli ollut paljon julkisuudessa ja ilmeisesti yrityksellä meni hyvin. Tosin naapurimaamme tyypit olivat sitä mieltä, että he eivät pitäneet sellaisesta yritteliäisyydestä, sillä heidän mielestään ainoastaan heidän työntekijöillään oli mahdollisuus tehdä seksiin liittyviä töitä alueella, joten uhri oli palkannut itselleen suurikokoisen turvamiehen. Turvamiestä tarvittiin myös hankalien asiakkaiden aikana. Seksiala on todella vaarallista.

Viimeisenä sairaslomapäivänäni Leena tuli käymään. Kai hän arvasi, että minua pelotti töihin meneminen, ystävät vaistosivat sellaiset asiat.

Maria joutui itsekin väkivallan uhriksi ikävän tekijän taholta. Pitkä sairasloma valotti tulevaisuudensuunnitelmia, sillä vaarallinen, intensiivinen työ rikollisten parissa, ja jatkuvan väkivallan kohtaaminen stressasi suuresti kahden pienen lapsen äitiä, sillä aviomies Antti oli hänkin paljon pois kotoa. 

Etupäässä olen lukenut Maria Kallio-sarjan kirjoja ennen blogiaikaa. Mutta kaikki Maria Kallio tv-sarjat olen katsonut ja pidin molemmista päänäyttelijöistä. Maria Kallio-kirjasarja on menestynyt hyvin myös ulkomailla, sillä sarja on käännetty 30 kielelle. Sarjasta on tehty myös sovituksia radioon ja näyttämölle.

Leena Lehtolaisen dekkari Rivo Satakieli sukelsi maksullisen seksin, politiikan ja vallanhimon maailmaan.

 

Leena Lehtolainen, Rivo Satakieli

Tammi 2005

s. 346

Dekkari

Maria Kallio-sarjan 9. osa

Tv-ohjelma

 

Leena Lehtolainen: Rautakolmio 

 

Ellie Levenson: Huone 706

 

Pari uutislähetyksen sanaa kiinnitti Katen huomion. "Lontoo" ja "hotelli", hän muisteli kuulleensa. Mitkä tahansa sanat ne olivatkin, ne saivat hänet nousemaan ylös ja keskittymään televisioruutuun.

Brittiläisen Ellie Levensonin Huone 706 oli trillerimäinen jännityskirja suoraan lontoolaisesta hotellihuoneesta, jonne Kate ja James olivat tehneet treffit. Heidän suhteensa oli kestänyt jo useamman vuoden, mutta epäilenpä, että kirjan tapahtumien jälkeen kyseessä oli viimeinen tapaaminen. 

Vakava vaaratilanne lontoolaisessa hotellissa. Katelle tuli huono olo.

Kirjan kertojana toimi siis Kate. Kate kertoi sekä menneisyyden että nykyisyyden asioista, hän kertoi mm. avioliitostaan ja lapsistaan, sekä elämäänsä vaikuttaneista ikävistä jutuista, mutta nyt oli kohdalle osunut tapahtuma, mikä voisi muuttaa koko hänen elämänsä, ja myöskin perheensä elämän dramaattisella tavalla. Kaikki Katen salaisuudet tulisivat esille jollakin tavalla, mutta millä, sitä piti miettiä. Aikaa vain ei ollut kovin pitkään ja mihin sen käyttäisi.

Kate yritti keskittyä hengitykseensä. Hän hengitti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Se ei toiminut. Hän tunsi paniikin yltyvän.

Ellie Levensonin Huone 706 vei mukanaan Lontooseen ja Roomaan, missä Kate oli opiskellut kieliä. Uskoisin, että kirjan tarinasta tulisi hyvä elokuva, missä oltaisiin välillä Italiassa ja välillä Lontoossa. Italian tapahtumat olisivat kivoja ja onnellisia, kun taas Lontoosta löytyisi kaikenlaista draamaa. 

Ellie Levensonin Huone 706 oli dramaattinen jännitystarina Lontoosta.

 

Ellie Levenson, Hotelli 706

Suom. Karoliina Timonen

Johnny Kniga 2026

s. 421

Room 706  2026

Jännityskirja

Lontoo

Rooma

 

 

Vuoden 2025 parhaimmat kirjat-kooste

 

Omat valintani vuoden 2025 parhaimmiksi kirjoiksi Blogistanian äänestyksessä olivat: 

 

Blogistanian Finlandia 2025:

3p. Emmi Itäranta : Lumenlaulaja

2p. Mikko Kamula: Pohjolan neito

1p. Satu Rämö: Tinna

 

Blogistanian Globalia 2025:

3p. Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta

2p. Mélissa Da Costa: Toivoa versovat päivät

1p. TJ Klune: Taivaansinisen meren tuolla puolen

 

Blogistanian Lastenkirjat 2025:

3p. Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän

2p. Eva Frantz: Kilpikonnasaari 

 

Blogistanian Nuortenkirjat 2025:

3p. Katri Kauppinen: Laulunpunojat 

2p. Alan Bradley: Hiljaa keinuu hirttoköysi

1p. Sisko Latvus: Rudolfin näköinen poika  

 

Blogistanian Tieto 2025:

3p. Roy Arunthati: Turvani ja myrskyni

2p. Laura Wathén: Ai se olikin ADHD 

1p. Miia Siistonen: Harri Henttinen, Sieluni värit  

 

 

Terhi Ilosaari: Iloa etsimässä

 

Näyteikkunat valmistautuvat jouluun. Minä valmistaudun en-tiedä-mihin. Lennän pian tuntemattomaan, ensin vapaaehtoiseksi bosnialaiseen majataloon ja sitten - en tiedä. Lähden matkalle, jolta en palaa.

Terhi Ilosaaren matkateos Iloa etsimässä on hänen muistelukirjansa Bosnian, Islannin, Italian ja Grönlannin matkoilta vapaaehtoisvuotensa aikana.  Hän teki vapaaehtoistyötä yksityisillä maatiloilla Islannissa ja Italiassa, turistimajatalossa Sarajevossa ja alkavassa turistimatkailukohteessa Grönlannissa sekä turistiveneissä Islannissa. 

Vapaaehtoisten työaika oli sovittu viisituntiseksi viitenä päivänä viikossa, mutta tunnollisena ihmisenä Terhi Ilosaari paiskoi melkein ympäripyöreitä päiviä. Siinä ei paljon ehtinyt miettiä oman elämänsä murheita, mikä oli lopulta hyvä asia. Kirja siis avasi myös vapaaehtoisten työntekijöiden kokemuksia eri maissa.

En ole koskaan asunut näin puheliaassa talossa. Myöhemmin tajusin kylmyyden saapuneen entiseen kotiini jo kuukausia aikaisemmin.

Terhi Ilosaarella oli takanaan koskettava ero, jota hän oli kipuillut pitkään. Hän halusi muutosta yksityiseen ja työelämäänsä. Ylhäällä bosnialaisilla vuorilla työskennellessä oli mahtavat maisemat, puheliaita kavereita ja lemmikkejä, koiria ja vuohia, jotka yllättivät hänet läheisyyden kaipuullaan. Toinen koirista jopa halusi viettää yöt hänen vieressään. Ainut iso miinus oli talon isäntä, joten matka jatkui muualle maailmaa aiemmin kuin oli tarkoitus. 

Heinän jakelu on uskomaton elämys ensikertalaiselle. Satapäinen ihailijajoukko seuraa jakelijan jokaista liikettä, kaikkialla kohisee ja kuhisee. Kun viimeinenkin rivi on saanut heinänsä, on hiljaista.

Matka Islannin  pohjoisosiin Akureyriin sujui lentokoneella. Ainoa miinus vaikutti olevan kaiken kalleus. Ihanat lämpimät ulkoilma-altaat houkuttelivat uimaan. Vapaaehtoistyöpaikka sijaitsi pitkän ajomatkan päässä yksinäisessä, mutta kauniissa laaksossa. Terhi tutustui tilalla lampaiden hoitamiseen ja siihen liittyviin tehtäviin. Hän matkasi tilalle myös myöhemmin, kun lampaiden synnytyksen aika koitti, jolloin työtä tehtiin vuorotta.

Kiitollisuuteni hevosta kohtaan läikkyy yli. Kiitos, kun saan ratsastaa sinulla. Kiitos, kun olet minulle näin kiltti.

Italialaisella hevostilalla Terhi Ilosaari pääsi opettelemaan ratsastusta enimmäistä kertaa elämässään, ja hän ihastui ikihyväksi hevosiin ja ratsastamiseen. Ihminen, joka ei ole koskaan aikaisemmin ollut tekemisissä eläinten kanssa, oppi tekemään töitä eläinten kanssa, rakastamaan ja hellimään niitä - lampaita, vuohia, hevosia, kissoja ja koiria. Myös kalastus tuli tutuksi Grönlannissa. Ensimmäiset valaat tuli nähtyä Islannin vesillä. Kokemuksia kertyi siis valtavasti erilaisten ihmisten parissa ja varsinkin eri maiden ruokia tuli syötyä runsaasti.

Terhi Ilosaaren matkateos Iloa etsimässä vei mukanaan mielenkiintoisiin kohteisiin. 

 

Terhi Ilosaari, Iloa etsimässä

Kannet ja taitto: Sofia Kivistö

Kustantaja: Terhi Ilosaari

Paino: Nordprint, Helsinki 2020

s. 363 

Matkakirja

Bosnia

Islanti

Italia

Itävalta

Grönlanti