Hanni Maula: Teetä ja teräaseita

 

Hemmetin ilmastonmuutos! Kesäkuun alussa ei kuuluisi olla näin painostava ilma, vanhempi konstaapeli Anna Järvinen tuskailee ja tuntee orastavan päänsäryn tykyttelevän takaraivossa.

Hanni Maulan Teetä ja teräaseita on toinen osa Hauholle sijoittuvassa  dekkarisarjassa, jonka päähenkilöihin tutustuttiin ensimmäisessä osassa nimeltään Vintagea ja veritekoja.

Sarjan ihana päähenkilö on utelias eläkeläinen Helvi Helve ja hänen ihanan persoonallinen villakoiransa Nemesis. Ensimmäisessä osassa Anna-poliisi muutti poikansa kanssa Helvin naapuriin, ja teki nyt vapaa-ajalla hiki hatussa remppaa, kun poika oli lähtenyt isänsä mukana lomalle.

"Tiesin jo entuudestaan, että jätkä on Hämeenlinnasta kotoisin, mutta hänen sukupuunsa onkin varsin löyhkäävää sorttia. Ville on Likaveikkojen perintöprinssi."

Helvin veljentytär Sara oli muuttanut yllättäen hänen luokseen. Sara odotti viimeisillään vauvaa, ja oli eronnut miehestään. Nyt hän vain itkeskeli huoneessaan. Helvi oli huolissaan ja tutki Saran miehen Villen taustoja. Likaveikkojen omistajat Laakkoset olivat pysytelleet julkisuudessa firman hämäräperäisten juttujen vuoksi, ja nyt Likaveikkojen jätteenkäsittelylaitoksella oli tapahtunut onnettomuus, missä oli kuollut yksi henkilö. 

"Onnettomuustutkinnassa moni asia viittaa siihen, että Rami Rannan promptivirhe aiheutti Poutasen kuoleman. Mutta oliko teko tahallinen vai vahinko? Mitä me tähän mennessä tiedämme Rannasta?

Ruumiita alkoi löytyä vauhdikkaalla tavalla. Anna kävi useamman kerran puhumassa Likaveikkojen omistajien kanssa. Myös Helvi teki koiransa kanssa tutkimuksia, joihin osallistuivat myös hänen toinen naapurinsa Riitta, sekä lähikaupassa töitä tekevä Hannu.

Helvi Helve onnistui koiransa kanssa olemaan pääpahisten kanssa loppukahinoissa vanhassa kartanossa, missä olisi pitänyt olla rauhallinen teeretriitti, eli hiljaisuutta ja teelajien maistelua hyvässä seurassa. Kesämyrsky vain pauhasi, sähköt katkesivat ja salamat löivät sateiselta taivaalta. Ja Helville tuli kiire viemään Nemesis eläinlääkärille.

Hanni Maulan dekkarissa Teetä ja teräaseita viihdyttiin kesämaisemissa rikollisia jahtaamassa.

 

Hanni Maula, Teetä ja teräaseita

Karisto 2026

s. 350

Dekkari

Helvi Helve-sarjan 2. osa

Hauho 

 

Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja 

Pohjoismaiset dekkarit

 

ISLANTI

Indri∂ason Arnaldur: Talvikaupunki 

Jónasson Ragnar: Lumisokea

Jónasson Ragnar: Tuhkayö

Jónasson Ragnar: Repeämä 

Jónasson Ragnar: Sydäntalvi  

Jónasson Ragnar: Pimeys

Rämö Satu: Hildur 

Rämö Satu: Rósa & Björk 

Rämö Satu: Jakob 

Rämö Satu: Rakel 

Rämö Satu: Tinna

Rämö Satu: Disa

Sigurdardóttir Lilja: Jääkylmä aurinko

Sikurdardóttir Lilja: Verenpunainen meri

Sigurdardóttir Lilja: Kalmankalpea maa

Sigurdardóttir Lilja: Kuolonmusta laava

Sigurðardóttir Yrsa: Nukke 

Sigurðardóttir Yrsa: Hiljaisuus

Sigurðardóttir Yrsa: Näen sinut 

Sigurdsson Skúli: Isoveli        

     

NORJA

Bakkeid Heine: Haudattu salaisuus 

Bakkeid Heine: Meren aaveet 

Bakkeid Heine: Paratiisin kutsu 

Bakkeid Heine: Nuku lapsi armaani  

Bjørk Samuel: Minä matkustan yksin

Bjørk Samuel: Yölintu

Bjørk Samuel: Poika pimeästä 

Brekke Jørgen: Armon piiri    

Brekke Jørgen: Uneton 

Fossum Karin: Varoitus 

Fossum Karin: Minä näen pimeässä

Holt Anne: Kuollut kulma

Holt Anne: Kuolematon kunnia

Holt Anne: Jäinen painajainen 

Holt Anne: Hyytävä kosto

Horst  Jørn Lier: Hiljainen meri  

Horst Jørn Lier: Hylkiöt

Horst Jørn Lier: Tulikoe

Horst Jørn Lier: Luolamies

Horst Jørn Lier: Koodi 

Horst Jørn Lier: Avaintodistaja

Horst Jørn Lier: Pimeä laskeutuu 

Horst Jørn Lier : Kadonnut Felicia 

Horst Jørn Lier: Pahan otteessa 

Horst Jørn Lier: Yksi ja ainoa 

Horst Jørn Lier : Suljettu talveksi 

Horst Jørn Lier: Tapaus 1569

Nesbø Jo: Aave

Nesbø Jo: Poliisi

Nesbø Jo: Jano

Nesbø Jo: Veitsi

Nesbø Jo: Verikuu  

Nesbø Jo: Isänsä poika

Nesbø Jo: Verta lumella I 

         

                 

  

 

RUOTSI

Al-Khalili Charlotte: Vastapyörre

Alsterdal Tove: Juurakko

Alsterdal Tove: Vajoama

Alsterdal Tove: Syväsatama

Anna Karolina: Toinen meistä kuolee tänään

Bengtsdotter Lina: Beatrice 

Bengtsdotter Lina: Annabelle  

Bengtsdotter Lina: Francesca 

Berg Anton: Kahdeksantoista 

Bergenstav Jeanette: Syntiuhrit

Börjlind Cilla ja Rolf: Nousuvesi

Börjlind Cilla ja Rolf: Kolmas ääni 

Börjlind Cilla ja Rolf: Musta aamunkoitto

Börjlind Cilla ja Rolf: Uinu, paju pienoinen

Börjlind Cilla ja Rolf: Polttopiste 

Börjlind Cilla ja Rolf: Jäätynyt kulta

Börjlind Cilla ja Rolf: Laupias samarialainen 

Börjlind Cilla ja Rolf: Yön silmä

Dahl Arne: Vapaus

Edvardsson Mattias: Melkein tosi tarina

Edvardsson Mattias: Aivan tavallinen perhe

Edvardsson Mattias: Hyvät naapurit

Edvardsson Mattias: Perhetragedia

Ekman Kerstin: Tapahtui veden äärellä 

Ericson Pernilla: Älä käännä selkääsi

Eriksson Maria: Mian salaisuus

Gerhardsen Carin: Piparkakkutalo

Gerhardsen Carin: Tuhkimotytö

Gerhardsen Carin: Unilaulu

Gerhardsen Carin: Piirileikki

Gerhardsen Carin: Hyvä haltija

Gerhardsen Carin: Jääkylmät silmät  

Grebe Camilla: Kun jää pettää alta

Grebe Camilla: Lemmikki

Grebe Camilla: Horros

Grebe Camilla: Varjokuvat 

Grebe Camilla: Veteen piirretty viiva

Grebe Camilla: Ajasta ikuisuuteen

Hjulström Carin: Pikku murha vain

Hjulström Carin: Vain pisara verta 

Hjulström Carin: Yksi ruumis liikaa 

Hjulström Carin: Kun luminen on maa 

Jansson Anna: Murhan alkemia

Jansson Anna: Haudan takaa

Jansson Anna : Tuhopolttaja

Jansson Anna: Katoavat jäljet 

Jungstedt Mari: Kevään kalpeudessa; Hiljaisuudenhinta , Vaarallinen leikki

Jungstedt Mari: Joka yksin kulkee 

Jungstedt Mari: Pimeys keskellämme

Kallentoft Mons: Sydäntalvenuhri; Suvisurmat; Syyskalma ;Kevätkuolema

Kallentoft Mons: Viides vuodenaika

Kallentoft Mons: Vesienkelit

Kepler Lars: Paganini ja paholainen

Kepler Lars: Tulitodistaja 

Kepler Lars: Nukkumatti

Kepler Lars: Vainooja

Kepler Lars: Kaniininmetsästäjä

Kepler Lars: Lazarus 

Kvensler Ulf: Erämaa

Laestadius Ann-Helén: Varkaus

Lapidus Jens: Ainakin äiti yritti - Rikostarinoita

Larsson Åsa: Isien pahat teot

Larsson Åsa: Uhrilahja

Lihammer Anna: Kun pimeys peittää maan

Lindstein Mariette: Ehdoton valta

Lindstein Mariette: Tuomiopäivä 

Lundgren Jennie ja Ulrika Lundgren Lindmark: Kun jää murtuu

Läckberg Camilla: Pahanilmanlintu

Läckberg Camilla: Perillinen; Merenneito; Majakanvartija  

Läckberg Camilla: Enkelintekijä

Läckberg Camilla: Leijonankesyttäjä

Läckberg Camilla: Mantelintuoksua lumimyrskyssä  

Marklund Liza: Ajojahti

Marklund Liza: Rautaveri 

Marklund Liza: Napapiiri

Marklund Liza: Suonsilmä 

Marklund Liza: Myrskyvuori   

Mo Johanna: Yölaulaja

Mo Johanna: Varjolilja 

Mo Johanna: Metsämaa 

Mo Johanna: Niittoheinä  

Moström Jonas: Kameleontti 

Natt och Dag Niklas: 1793

Natt och Dag Niklas: 1974 Elävien haudasta

Natt och Dag Niklas: 1795 Petojen naamiot

Niemi Mikael: Veden viemää

Niemi Mikael: Karhun keitto

Norebäck Elisabeth: Sano että olet minun

Norebäck Elisabeth: Nadia

Ohlsson Kristina: Tuhatkaunot

Ohlsson Kristina: Varjelijat

Ohlsson Kristina: Paratiisiuhrit

Ohlsson Kristina: Daavidintähdet

Ohlsson Kristina: Syntitaakka

Ohlsson Kristina: Lotus Blues

Ohlsson Kristina: Mion Blues

Ohlsson Kristina: Sairaat sielut

Ohlsson Kristina: Myrskynvartija

Ohlsson Kristina: Jäänmurtaja

Ohlsson Kristina: Varjopaikka

Ohlsson Kristina:  Pelastusrengas             

   

                        

 

                 

   

  

            

   

 

 

 

TANSKA  

Bengtsson Jonas T.: Submarino  

Blӕdel Sara: Nimimerkki Prinsessa

Blӕdel Sara: Vain yksi elämä

Blӕdel Sara: Uhrilehto

Blӕdel Sara: Kadonnut nainen

Blӕdel Sara: Tyttö puun alla

Blӕdel Sara: Hiljainen leski 

Ekberg Anna: Salattu nainen

Ekberg Anna: Uskottu nainen

Ekberg Anna: Kadotettu nainen

Ekberg Anna ja Thomas Rydahl: Merenneidon kuolema  

Engberg Katrine: Krokotiilinvartija

Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Poika matkalaukussa

Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha

Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Satakielen kuolema

Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Huomaavainen murhaaja 

Krefeld Michael Katz: Langenneet 

Nordbo Mads Peder: Tyttö ilman ihoa   

    

       

Jari ja Kati Tervo: Ukko ja onnen aika

 

Sekä Ukko että minä olimme kyllästyneet muutamassa viikossa talsimaan kesäperukkamme ainoaa hiekkatietä. Sillä oli tarjolla vain kaksi suuntaa.

Jari ja Kati Tervon  Ukko ja onnen aika on jo  kolmas kirja ihanan persoonallisesta borderterrieristä Ukosta, joka on nyt jo  6-vuotias. Meidän Mimmi 3v. ihailee kuvassa Ukko-kirjaa, tai tietenkin ihmettelee, että miksi se mamma tuon kirjan pisti lattialle.

Tätä takaperoista järjestystä - ensin hiekkaa, sen päälle lunta - Skattan kaikki koirat inhosivat. Heidän tassujensa anturat olivat kovilla. 

Talvella Ukon ja muiden kaupunkikoirien tassut ovat lujilla sepelikaduilla. Sepelistä huolimatta koiria on lenkitettävä ahkerasti. Ukon lenkkiseurueeseen kuuluu nykyisin jo  eläkkeellä oleva, mutta ahkerasti edelleen kirjoittava kirjailijapariskunta, Jari ja Kati Tervo. Kirjassa he kertoivat vuorotellen omista päivistään Ukon kanssa, mutta oheistuotteena seurattiin heidän yhteiselämää vuoden aikana, ja varsinkin Jarin tekstistä nousi esille pinnalla olevia yhteiskunnallisia aiheita, ja erityisesti hänen teräviä mielipiteitään niistä, jotka saivat minut välillä nauramaan ääneen. 

Tosin jokatalvinen ikävä sepelirumba ei naurata minua. Mieluummin koirat kävelisivät hiekoitushiekan tai suolattujen katujen pinnalla talvisin tai pelkällä lumella. 

Kati jätti Ukolle jämät kaurapuurosta. Hän laski lautasen matolle nojatuolin viereen, ja kun Ukko vilkaisi häntä, Kati lausahti: Jep. Ukko syöksyi hotkimaan puuroa.

Tervon perheellä oli päivittäisiä, hyvin tavallisia, juttuja Ukon kanssa. Ukko oli selvästi kotiutunut perheenjäseneksi ja osasi jopa vaatia itselleen erilaisia oikeuksia, mm. makupaloja eri tilanteissa.

Ukko nautti, kun sai tepastella äiskän tai iskän kintereillä milloin rantaan, milloin kasvitarhaan, aina ilman hihnaa. 

Tervon perhe vietti koko kesän mökillä. Mökillä oli leppoisaa ja rauhallista. Kukaan ei häirinnyt heitä, mutta oman pojan Kallen ja hänen tyttöystävän Arinan vierailut olivat hyvin hartaasti odotettuja. Kesäsää oli alkukesästä kylmä ja sateinen, mutta parani heinäkuussa. Mökilläkin Ukolla oli omat jo vakiintuneet jutut ja samoin Jarilla ja Katilla. Vaihtelua mökkeilyyn toivat varsinkin kauppareissut. 

Odotin mielenkiinnolla Jari ja Kati Tervon yhteisteosta Ukko ja onnen aika. Koska meilläkin on koiria, on kiva lukea, miten muissa koiraperheissä eletään arkea lemmikin kanssa.  Voi sitä rakkauden määrää, mitä Ukolle annetaan ja sitä saadaan takaisin, se aivan huokui kirjan sivuilta. Tätä kirjaa on ilo suositella 💕.

 

Jari ja Kati Tervo, Ukko ja onnen aika *****

Kannen kuva Elina Warsta *****

Otava 2026

s. 255

Muistelukirja

 

Jari ja Kati Tervo: Ukko ja mökki 

Jari ja Kati Tervo: Ukko 

 

Mimmi tykkää katsella peilistä

 

 

 

Anders De La Motte: Ruostemetsä

 

Ruostemetsä ei ikinä unohda. Hetkeään odottaessaan se käärii salaisuutensa rihmaisiin liinoihin ja palsamoi ne maahapoilla. Ja toisinaan, sarvipöllön luikauttaessa öisen valituslaulunsa ja tuulen puhaltaessa pohjoisesta, metsä  raottaa nihkeää sisintään.

Ruotsalaisen Anders De La Motten Ruostemetsä on jo kolmas osa huikean jännittävässä Kadonneet sielut-dekkarisarjassa. Kirjan kansikuvassa on hieno kuva turilaasta, joka liikkuu Ruostemetsän sivuilla, mutta kyllähän sivuilta löytyi isompiakin turjakkeita, sillä metsän omisti Offerlundin perhe. 

Offerlundin perhe oli kuulu väkivallasta ja rikoksista, eikä metsään ollut kenelläkään mitään asiaa. Siitä huolimatta kirjan toinen päähenkilö, professori Martin Hill, uskalsi uhmata useamman kerran metsän omistajia, ja seikkaili metsässä. Toisinaan hänellä oli seuraakin.

Sellaisena yönä, kauan sitten, hänet löydettiin jälleen. Känsäkätiset ja jäyhäilmeiset miehet kaivoivat hänet kovakouraisesti esiin turpeesta. Ja aivan kuten aikaisemminkin, kuolema seurasi hänen kannoillaan.

Kirjan toinen päähenkilö, rikospoliisi Leo Asker, sai tehtävän, joka ensialkuun vaikutti vain sellaiselta, minkä eräs ilkeämielinen esimies voisi hänelle antaa, muka vahingossa, jotta Leolla ja hänen alaisillaan olisi edes jotain tekemistä. Leo oli kuitenkin saanut alaisensa vauhtiin, ja sitä vauhtia oli mahtavaa seurata myös tässä tarinassa. Lisäksi alaisista oli tullut läheisempiä, mikä Leolle oli yllättävää, sillä hänellä oli tapana vetäytyä syrjään ja toimia vain yksin. Siihen hän oli saanut koulutuksen isältään Preppaaja-Periltä. Isä oli edelleen karkuteillä, ja tuli vastaan vasta kirjan lopussa, mutta jatkaa ikäviä touhujaan myös seuraavassa kirjassa. 

Hän on Harmaatyttö.

Tuhat vuotta hän on valvonut.

Odottanut.

Täällä.

Ruostemetsässä.

Kirjan nimi voisi olla myös Harmaatyttö, sillä sellainen löytyi tarinastakin, ja hän makasi museon vitriinissä kuolleena kuin kivi. Suomudassa hyvin säilynyt, satoja vuosia vanha nuoren naisen ruumis, joka paikkakunnalla sai kaikenlaisia matkijoita. Myös Leo Askerin tutkimukset johdattivat Ruostemetsään, ja ikävä kyllä Offerlundin rikollisperheen keskelle. Mutta kuka tai ketkä olikaan kaiken takana? 

Anders De La Motten Ruostemetsä dekkarissa vanhat salaisuudet tulivat julki.

 

Anders De La Motte, Ruostemetsä ***** 

Suom. Aki  Räsänen ***** 

Into 2026

s. 413

Rostskogen 2024

Dekkari

Kadonneet sielut-sarjan 3. osa 

 

Anders De La Motte: Keräilijä 

Anders De La Motte: Lasiprinssi

Anders De La Motte: Ruostemetsä  

Raija-Leena Rekilä: Osast6 - Tositarinoita suljetulta

 

Psykiatrisen osaston arjesta on varmasti monenlaisia mielikuvia. Totuus on toisaalta kuvitelmia arkisempaa, toisaalta usein niin absurdia, että sitä on vaikea itsekin uskoa.

Raija-Leena Rekilän tietoteos Osast6 kertoi otteita kuntouttavan suljetun osaston arjesta ja potilaista. Rekilä kirjoitti kokemuksista omasta työntekijän näkökulmastaan sairaanhoitajana kyseisellä osastolla. Raija-Leena Rekilä on tehnyt yli 30 vuotta psykiatrisen sairaanhoitajan työtä, josta hän myös kertoo kirjassaan. Hän on viihtynyt hyvin työssään mielenterveyspotilaiden hoitajana, ja hän on ollut mukana perustamassa kyseistä osastoa.

En osannut ottaa huomioon sitä, että Teijo ei ollut vuosikausiin käynyt kaupungilla tai edes sairaalan alueen ulkopuolella. Olimme siis täysin uuden kokemuksen edessä.

Kyseinen potilas oli elänyt vuosikausia mielisairaalassa, joten hänellä ei ollut enää sopivia vaatteita, kun hän siirtyi kuntouttavalle osastolle. Siispä hoitaja suunnitteli kauppamatkan, ja Teijo saisi uudet vaatteet. Mikään  ei kuitenkaan luonnistanut, ei sovituskoppiin meno, ei rullaportaat, ei muut ihmiset, joten Teijo alkoi huutamaan kaupassa. Matkassa oli liikaa yhdellä kerralla opittavaa ihmiselle, joka oli tottunut olemaan mielisairaalassa.

Lahja oli haastava asukas jo pelkästään psyykkisen vointinsa vuoksi, eikä vointi näyttänyt vanhemmiten yhtään tasaantuvan. Hän pimitti lääkkeitä, riiteli ja pelotteli muita asukkaita.

Lahjan hoito oli siis hankalaa ja vaati paljon huolellista etukäteisvalmistelua. Varsinkin suihkussakäynti oli todella haastavaa, ja Lahja oli  selvästi oppinut hallitsemaan hoitajaansa, joka yritti tehdä kaikkensa Lahjan mieliksi. Lopulta kuitenkin hoitajankin pinna paloi, shampoot lentelivät päälle ja tilanne ratkesi valtavaan naurunremakkaan, kun molemmat, sekä hoitaja että hoidokki olivat shampooliemessä.

Raija-Leena Rekilän tietoteos Osast6 oli todella silmiä avaava teos suljetulta osastolta. Monet potilaat kävivät useiden vuosien ajan hoidettavana, ja monesti syynä oli se, että kun oli lääkitys saatu kuntoon, potilaat eivät tunteneet tarvetta syödä lääkettä ja menivät siksi jälleen huonoon kuntoon. Hoidettavat tulivat siis tutuiksi hoitajalleen ja usein kauppareissuillaan tulivat myöhemmin juttelemaan, kun olivat kotiutuneet.

Toivottavasti saamme seuraavaksi kuulla psykiatrisen sairaanhoitajan kertomana nuorten osaston toiminnasta, jossa hän jatkoi suljetun osaston jälkeen. Mielenterveyden hoito on pysynyt edelleen hiljaisena tabuna, josta ei pahemmin puhuta julkisuudessa muuta kuin, että hoitoa on todella hankala saada, ja hoitoon on kuukausien pituinen jono.

Raija-Leena Rekilän Osast6 avasi suljetun osaston ovet kiinnostavalla tavalla. 

 

Raija-Leena Rekilä, Osast6 - Tositarinoita suljetulta

Deadline Kustannus 2025

s. 218

Tietokirja

Mielenterveys

Psykiatrinen kuntoutusosasto 

 

Jørn Lier Horst: Petturi

 

"Larvikin Møllebakkenilla on sortunut vähintään neljä taloa maanvyöryssä. Ensimmäisenä paikalle ehtivää yksikköä pyydetään ilmoittamaan tilanne välittömästi. Kaikki käytettävissä olevat yksiköt ilmoittautuvat kanavalla kaksi. Täällä 1-1, loppu."

Norjalaisen Jørn Lier Horstin Petturi aloitti todella jännittävästi, kun sarjan päähenkilö poliisi William Wisting joutui yllättäen työkaverinsa kanssa perustamaan ambulanssipisteen ja kokoamispaikan loukkaantuneille maanvyörymäpaikalla, jossa oli sortunut useita taloja, ja siten loukkaantuneitakin oli useita.

Kolmelta yöllä tilanne alkoi olla hallinnassa. Lähimmät talot oli evakuoitu eivätkä tuhot olleet niin suuria kuin Wisting oli pelännyt. Ketään ei ollut ilmoitettu kuolleeksi ja loukkaantuneet oli kuljetettu hoitoon.

Poliisin työ voi olla todella vaativaa. On toimittava monessa eri roolissa, kuten maanvyörymätapahtuma osoitti. Seuraavana päivänä löytyi kuitenkin maahan hautautunut mies, joka ei asunut maanvyörymäpaikan taloissa. Ja niskasta löytyvä jälki osoitti, että mies ei ollut kuollut luonnollista kuolemaa. 

Wistingille ja hänen työkavereilleen löytyi ratkottavaa murhatapauksessa, jonka jäljet ulottuivat Ruotsin puolelle. Sieltä saapuikin nopeasti kolme henkilöä, jotka olivat mukana ratkaisemassa raakoja sieppaus/kiristys/ryöstörikoksia Ruotsin puolella. Rikolliset eivät siis kaihtaneet väkivaltaa, eivätkä murhia.

"Ei tässä ole kyse kiristyksestä"

Wisting ratkoi jälleen yhden rikolliskoplan aiheuttamat rikokset Larvikissa. Vastassa oli pimeälle puolelle siirtynyt petturi, joka osasi esiintyä valheellisesti ja toimi samalla rikollisten pomona. Mitä tapahtuikaan, kun Wisting itse joutui kiristäjien kohteeksi, sen voit lukea kirjan jännittävääkin jännittävimmiltä sivuilta.

 

Jørn Lier Horst, Petturi *****

Suom. Päivi Kivelä

Otava 2026

s. 348

Forræderen 2022

Dekkari

William Wisting-sarjan 17. osa

Norja 

 

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja 

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia 

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri 

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa 

Jørn Lier Horst: Yömies 

Jørn Lier Horst: Hylkiöt 

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 

Jørn Lier Horst: Ajokoirat 

Jørn Lier Horst: Luolamies 

Jørn Lier Horst: Tulikoe 

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu 

Jørn Lier Horst: Koodi 

Jørn Lier Horst: Korpimaja  

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Tapaus 1569 

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä

Jørn Lier Horst: Petturi 

 

Outi Hongisto: Hylätyt lapset

 

Torstai, toukokuun 11. päivä 2023

Kuusiaidan sisäpuolella on nurmikaistale, jolla on kuin onkin joku nainen. Hän aikoo istahtaa tämän viereen, sanoa ainakin hyvää päivää, ehkä jutella hänen kanssaan, kun samassa maan vetovoima saa hänet kellahtamaan samaisen marjakuusen juureen. 

Outi Hongiston dekkari Hylätyt lapset aloitti uuden Halmeenkivi-dekkarisarjan. Sarjan päähenkilönä toimii poliisikouluun pyrkivä kolmikymppinen Tuukka Halmeenkivi.  Tuukka muutti veljensä Miikan kanssa Espooseen, ja näki uuden asunnon parvekkeelta erään henkilön kulkevan epämääräisesti ja vaatteet verisinä. Ei muuta kuin kännykkä esille ja kuvaushommiin ja seuraamaan, mihin kyseinen mies oli menossa. Näytti ihan laitapuolen kulkijalta.

- Tarvitsen apua. Uskon, että voisit auttaa tai ainakin neuvoa, kuinka voisin edetä asian suhteen.

Tuukka sai puhelun eräältä Lauralta, jolle oli sattunut ikävä juttu omalla mökillä. Tuukka oli Lauran personal traineri. Laura halusi, että Tuukka lähtisi hänen avukseen katsomaan mökille tarkemmin, mitä siellä oikein oli tapahtunut. Lauran elämä liittyi tiiviisti juonenkulkuun. Hän oli joutunut outojen tapahtumien sijaiskärsijäksi, kun oikeat syylliset piilottelivat salanimien ja salaosoitteiden takana ja kaikenlaisen muunkin salailun takana.

Vuosien viha puskee ihon alta, ja kädet puristuvat kuin huomaamatta nyrkkiin.

Outi Hongiston dekkarin Hylätyt lapset  johdatteli menneisyyden lapsuusvuosiin, jossa suru ja menetys velloivat ja saivat kasvaa rauhassa. Lopputuloksena oli koston kierre, josta sitten seurasi ikäviä juttuja, kun mukana oli väkivaltarikollinen.

 

Outi Hongisto, Hylätyt lapset

Docendo 2026

s. 310

Dekkari

Halmeenkivi-sarjan 1. osa