Sawako Natori: Kirja jota etsit #lukuviikko

 

Kerrotaan, että eräällä pohjoisen Kanton alueella sijaitsevalla pienellä asemalla oli kirjakauppa, josta voi löytää juuri sen kirjan, jonka haluaa lukea. 

Japanilaisen Sawako Natorin Kirja, jota etsit aloitti uuden Kirjakauppa Perjantai-sarjan. Kirjan päähenkilö oli nuori opiskelija Fumiya, joka etsi isälleen kirjaa. Isä halusi vain tietyn teoksen, kirjan, minkä hänen poikansa oli hukannut. Isä oli vakavasti sairas ja sairaalassa, ja Fumiya halusi toteuttaa isänsä toiveen. 

"Etsin kirjaa, jonka isäni haluaisi lukea. Se on Kaoru Shojin Joutsenlaulua ei kuulu."

Kirjakauppa Perjantain myymäläpäällikkö Minami oli todella taitava etsimään kirjaston varastotiloista eri kirjoja. Tietysti hän löysi Fumiyalle sopivan kirjan, mutta hän myös houkutteli Fumiyan itsensä lukemaan samaisen kirjan. Isä oli toivonut sitä samaa, kun oli antanut oman kirjansa pojalleen lainaan. Isällä oli valtavat määrät omia kirjoja kotonaan, mutta myös työpaikallaan, jonne hän toivoi poikansakin tulevan jonakin päivänä töihin. Fumiya ei ollut aiemmin viihtynyt kirjojen parissa, vaan vietti vapaa-aikaansa mieluummin netissä.

"Vasta lukuharrastuksen aloittanut heppu ei taida pärjätä pojalle, joka on ihan pikkuisesta lukenut, sisäistänyt ja opetellut ulkoa käsikirjoituksia", hän virnuili.

Yllättäen Fumiya aloitti osa-aikatyön Kirjakauppa Perjantaissa, ja huomasi aloittaneensa lukuharrastuksen. Kirjakaupassa kävi kiinnostavia asiakkaita, joiden kanssa pystyi keskustelemaan kirjoista ja niiden tarinoista. Myös henkilökunta oli hyvin innokas lukemaan ja keskustelemaan henkilöhahmoista ja kirjojen tapahtumista. Kirjakaupassa kokoontui joka  viikko lukupiiri. Kirjakaupassa oli myös kahvio, josta sai kirjoihin liittyviä tarjoiluja.

Sawako Natorin Kirja, jota etsit vei japanilaiseen kirjakauppaan ja kirjojen maailmaan. 

 

Sawako Natori, Kirja, jota etsit

Suom. Raisa Porrasmaa

Otava 2026

s. 254

Japaninkielinen alkuteos ilmestyi 2016

Kirjakauppa Perjantai-sarjan 1. osa 

Virpi Vainio: Petsamon enkeli #lukuviikko

 

Elämä on kuin helminauha, jossa mennään eteenpäin helmi kerrallansa, Marikka-babuska ruukasi sanoa.

Rovaniemeläisen Virpi Vainion esikoisromaani Petsamon enkeli sijoittui 1930-luvun loppuvuosien Petsamoon, Jäämeren rannalle. Petsamo kuului tuohon aikaan vielä Suomelle. Kirjan yksi päähenkilöistä oli parikymppinen nuori neitokainen Valeria Vedoroff, joka oli rakastunut ja sopinut muuttavansa miesystävänsä perässä Helsinkiin. Tietyistä tapahtumista johtuen hän jäi kuitenkiin Petsamoon.

Oikeastaan hätäkös tässä! Toukokuun alun hämärä valaisi mukavasti tummaa pirttiä, ja palava turvepala kolisutti kotoisasti hellan luukkua.

Onni on monesti helposti katoavaa. Valeria oli asunut kahdestaan isänsä kanssa siitä asti, kun hänen äitinsä oli kuollut. Kotiin tultua oli ikävä huomata, että isä oli viety. Pukumiehet olivat tulleet ja vieneet isän Kemiin kuulusteltavaksi. Isä joutui vankilaan tunnustettuaan syyllisyytensä monen viikon hakkaamisen ja ampumisen uhalla.

Saavuttuaan lauantaina puoliltapäivin Rovaniemen rautatieasemalle Teerikallio oli hyvillään siitä, että postiauto Petsamoon lähtisi vasta maanantaina kello seitsemän.

Rikospoliisi Antti Teerikallio lähetettiin Helsingistä Petsamoon selvittämään paikallisia rikoksia. Ilmeisesti esimies oli saanut käskyn ylemmiltään, mutta esimies puhui ympäripyöreitä tehtävistä. Teerikallio oli aiemmin tehnyt Petsamossa rajamiehen töitä, joten ainakin maasto oli tuttua. Jotakin muutakin tuttua siellä oli, mutta myös paljon töitä oli odotettavissa. Sota-aika oli tulossa, ja sitä enteilivät vakoilut puolin ja toisin eri maiden kesken. Valitettavasti suomalaisia vakoojia oli soluttautunut joka puolelle.

Porot kalistelivat menemään jossain kylän laitamilla. Niiden ääni oli kuin tuuli; se kuului tänne. Riisitunturin jylhää siluettia katsoessaan Valeriasta tuntui ensimmäisen kerran, että hän kestäisi.

Virpi Vainion Petsamon enkeli on omistettu tavallisille petsamolaisille, jotka syksyn 1939 vakoilijupakassa joutuivat osaksi näytelmää, johon useimmilla heistä ei ollut osaa eikä arpaa. Kirjan fiktiotarinassa veljekset Dimitri ja Ilja sekä heidän serkkunsa oli valjastettu syyllisiksi, vaikka syylliset olisi helposti löytyneet, kun olisi seurattu juhlintaa, hienoja taloja, mökkejä ja autoja. Vakoojat eivät peitelleet rahojaan, tosin pankkiin niitä ei voinut viedä.

Valeria avasi radion. Venäjänkieliset uutiset olivat jo meneillään, kun hän sai yhteyden kuulumaan kunnolla... "Elämme historiallisia aikoja. Juuri nyt, näillä minuuteilla puna-armeijamme ylittää Suomen rajan..."  

Dimitri ja Valeria asuivat pienessä hirsimökissä, eikä heillä ollut autoa millä ajella. Muutama lammas, yksi lehmä ja muutama poro elättivät heitä sen lisäksi, että Dimitri kalasti ja Valeria ompeli ja neuloi vaatteita myytäväksi. Marraskuun lopulla vuonna 1939 he kuulivat radiosta, miten Neuvostoliitto aloitti Talvisodan. Mitään evakuointikäskyä ei ollut tullut Petsamoon asti. Miten he pääsivät pois Petsamosta, missä pommikoneet pommittivat ja puna-sotilaat ampuivat surutta kaikki pois? 

Virpi Vainion Petsamon enkeli aloitti upeaakin upeamman historiallisen Jäämeri-Suomesta kertovan Petsamo-sarjan. 

 

Virpi Vainio, Petsamon enkeli 🌸🌸🌸🌸🌸  

Wsoy 2026

s. 338 

1937-1939 Jäämeri-Suomi

Petsamo-sarjan 1. osa

Rikoksia ja rakkautta

Ilmestynyt aiemmin äänikirjana. 

Ilpo Koskela: Oulun linna #lukuviikko

 

Ilpo Koskelan sarjakuvateos Oulun linna on huikean hieno historiallinen katsaus Oulun kaupungin historiaan. Oulu on vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki, joten on todella hienoa, että tällainen historiallinen sarjakuvateos julkaistiin juuri tänä juhlavuonna. Entisenä oululaisena halusin nähdä varsinkin Oulun linnan ja sen vaiheet. Mutta myös myöhemmistä vaiheista oli kiinnostavaa katsella hienosti piirrettyjä kuvia. 

 

 

Kuningas Kaarle IX määräsi vuonna 1605, että Oulun Linnasaareen rakennetaan uusi linna. Luultavasti tämä linna oli jo kolmas linna, mikä rakennettiin tälle paikalle. 

 

 

Yllä olevassa kuvassa näkyy vasemmassa yläkulmassa Kajaanin linna 1600-luvulla. Tohtori ja kirjailija Johannes Messenius oli kirjoittanut pääteoksensa, 14-osaisen Scondia illustratan, joka oli Ruotsin valtakunnan historiateos, ollessaan 20 vuotta vankina Kajaanin linnassa. Sen jälkeen hän saapui vaimonsa ja palvelijoiden kanssa vuonna 1636 Oulun linnaan, jonne hän rakennutti asuntonsa. Hän kuoli samana vuonna ja haudattiin Oulun kirkkoon.

 

 Hieno linna ja upeasti piirretty.

 

 

Oulun linnasta jäi jäljelle vain rauniot, kun salama sytytti linnan palamaan ja ruutikellari pamahti ilmaan.

 

 

Oulussa toimi vuosina 1863-1910 merikoulu, joka rakennutti linnan raunioille tähtitornin vuonna 1875, jota käytettiin observatoriona ja astronomian koulutuspaikkana. Nykyisin tähtitornissa toimii kesäkahvila ja kellarimuseo. Tähtitornin suunnittelija oli Volmar Westling ja kesäkahvila on toiminut tornissa vuodesta 1912 asti. Linnan alue on suojeltu muinaismuistona 1962.

Ilpo Koskelan sarjakuvateos Oulun linna nostaa upeasti esille Oulun historiaa. 

 

Ilpo Koskela, Oulun linna *****

Kuvitus, Ilpo Koskela *****

Tammi 2026

s. 48

Sarjakuvateos

1605-1930

Oulu 

Laurie Gilmore: Kahvila Pumpkin Spice #lukuviikko

 

Jeanie ei ollut nukkunut kolmeen yöhön muutettuaan tätinsä kahvilan yläpuolella olevaan asuntoon. Tai oikeammin oman kahvilansa. Hän oli nyt virallisesti kahvila Pumpkin Spicen uusi omistaja.

Yhdysvaltalaisen Laurie Gilmoren supersuosittu feelgood-kirja Kahvila Pumpkin Spice saapui ilahduttamaan talven keskelle. Kirjan tapahtumat sijoittuivat syksyyn, jolloin Jeanie Ellis oli aloittanut Kahvila Pumpkin Spicen uutena omistajana Dream Harborin pikkukaupungissa. Tosin ennen avaamista hän joutui mysteeristen tapahtumien keskipisteelle, kun joku tai jotkin oudot jutut vaikeuttivat hänen nukkumistaan. Onneksi hän sai apua eräältä komealta maanviljelijältä. He pitivät yhdessä mm. kummitusten jahtiyön. Tietysti ilmassa oli romantiikkaa.

Kun heidän katseensa kohtasivat, Loganin silmät rävähtivät auki yllätyksestä. Hän tutki hullunkurista näkyä edessään: Jeanie upouusissa revityissä farkuissaan, hiukset edelleen kiinni työpäivän jäljiltä, istumassa keskellä kanaparvea. Yksi niistä saattoi parhaillaan juoda hänen teekupistaan.

Sekä Loganilla että Jeaniella oli halu edetä hitaasti suhteessa, ja siten, että kukaan ei tietäisi siitä mitään. No sehän ei onnistunut alkuunkaan, ja tunteet leiskuivat laidasta laitaan. Pidettiin mykkäkoulua ja oltiin erossa, mutta minkäs sille voi, kun ihastuu ja rakastuu ja haluaa olla lähekkäin.

Ehkä sitä täydellistä pikkukaupunkielämää, josta hän oli unelmoinut, ei ollut olemassa, mutta se elämä, jonka hän oli löytänyt, pääsi kyllä aika pirun lähelle.

Laurie Gilmoren teos Kahvila Pumpkin Spice on oikea hyväntuulen kirja. Kirjan tyyliin kuului ihastuminen ja rakastuminen ja kaikenlaiset ongelmat onnen tiellä. Kirjan loppupuolen sänkykamarihommat olisivat kaivanneet vähän enemmän salaisuuksia, eikä niin tarkkaa selostusta, mutta suoritin sivujen hyppelyn nopsaan tahtiin, joten osa touhuista säilyi salaisuuksina. 

Laurie Gilmoren Kahvila Pumpkin Spice tarjoilee kuumaa kahvia ja romantiikkaa. 

 

Laurie Gilmore, Kahvila Pumpkin Spice

Suom. Laura Ekberg

Gummerus 2025

s. 368

The Pumpkin Spice Cafe 2024

Feelgood

Yhdysvallat 

 

Taina Latvala: Arvostelukappale #lukuviikko

 

Joku pelkää ahtaita paikkoja, joku kuolleita, joku eläviä ihmisiä kahvipöydissä. Minä pelkään katastrofeja.

Taina Latvalan esikoisteos Arvostelukappale on ilmestynyt jo vuonnna 2007. Blogiaikana olen lukenut Latvalan Torinon enkelin, Välimatkan, Venetsialaiset ja  Ennen kuin kaikki muuttuu. Tänä vuonna ilmestyy Karuselliyö, joka on myös lukulistallani. Pidän valtavasti Latvalan tarinoista, jotka muistuttavat mielestäni hyvin paljon nobelisti Alice Munron tyyliä. Arvostelukappaleesta löytyy yli 20 novellia. Novellit on järjestetty aihepiireihin, joista aloittaa kappale Rintani kasvoivat suurien murheiden aikaan. Meillä kaikilla on murheita. Novellissa Väärät hälytykset murheista suurin oli isän kuolema.

Isän paljas pylly hyllyy halkopinojen keskellä. On outoa nähdä se erilaisesa paikassa kuin yleensä.

Yhdyntä aloitetaan yleensä esileikillä kappaleen ensimmäinen novelli oli nimeltään Leikki. Siinä oli jälleen aihepiirinä isä, jota lapsi tarkkaili piilosta. Isän tekemiset kiinnostivat, mutta lapsi tiesi jo varhain, että isän tekeminen oli salamyhkäistä ja outoa. Kun lapsi kasvoi nuoreksi, hän tiesi jo mitä isä oli tehnyt kesämökillä naapurin rouvan kanssa.

Ensimmäisessä kirjeessä oli pieni pillerirasia täynnä mustia häpykarvoja.

Älä puhu minulle rumia kappaleen novellissa nimeltään Ruoska kirjallisuusarvostelija alkoi saamaan outoa postia, josta hän ilmoitti myös poliisille. Lopulta hän sai vieraakseen kirjailijan, jonka teoksen Älä puhu minulle rumia  kirjallisuusarvostelija oli arvostellut. Novellista voit lukea jatkon.

Vanha ketunpuuhka kutitti kaulaa. Puuvillayöpaidan helmat laahasivat maata ja jäätyneet lätäköt rikkoutuivat mumman paljaiden varpaiden alla. Parin tunnin päästä tuttu konduktööri soitti paapalle asemalta.

Yllä oleva teksti on lainaus Diiva novellista. Ihana novelli, joka kertoo hyvin paljon vanhuksista ja heidän oloistaan. Kun vanhuus tulee, ja vielä  jaksaa tehdä jotain erikoista, mutta samalla se on merkki jostakin hyvin huolestuttavasta asiasta. 

Arvostelukappaleen novellien tarkastelun kohteena olivat lähinnä eri ikäisten ihmisten rakkaudet ja traumat, mutta hellyydellä ja herkkyydellä, niin kuin kirjailija on tottunut näyttämään myöhemmissäkin kirjoissa. Pidin valtavan paljon Arvostelukappaleesta, joten suosittelen sitä lämmöllä ja lempeydellä.

Taina Latvalan Arvostelukappaleen novellit kertoivat ihmisistä ja ihmissuhteista hyvin raikkaasti ja elämänmakuisesti. 

 

Taina Latvala, Arvostelukappale

Wsoy 2007

s. 189

Esikoiskirja 

Novellikirja

Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto

HS kirjallisuuspalkintoehdokas 

 

Taina Latvala: Venetsialaiset

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu

Taina Latvala: Välimatka

Taina Latvala: Torinon enkeli

 

LUKUVIIKKO ALKAA #lukuviikko

 

Juhlitaan jälleen lukuviikkoa 20-26.4.2026

Lukuviikko on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kirjojen pariin. Vuonna 2026 Lukuviikon teema on lukemaan oppiminen. Teemaviikon otsikko Lukeminen on juhla! muistuttaa kuinka lukeminen ja lukutaito ovat ilo ja etuoikeus.

Lukuviikolla juhlitaan lukemista ja sitä, kuinka Suomessa kaikki saavat opetella lukemaan. Lapsen lukemaan oppiminen on aina juhlan hetki, mutta muistutamme myös, että lukemisen taito kehittyy koko elämän ajan. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia nauttimaan lukemisesta.

Lukuviikko on vuosittainen valtakunnallinen lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa tietoa ja sisältöjä lukutaidon ja lukemisen ajankohtaisista kysymyksistä. Lukuviikkoon voi osallistua ympäri Suomen mm. hyödyntämällä lukuviikon materiaaleja, osallistumalla keskusteluun sosiaalisessa mediassa, nostamalla esiin lukutaitoa omasta näkökulmastaan, sekä järjestämällä erilaisia tapahtumia, tempauksia ja kirjailijavierailuja. 

Kirjasähkökäyrä-blogi on ollut mukana Lukuviikolla jo vuodesta 2012 lähtien. Kerron blogissani lukemistani kirjoista  ja yritän sitä kautta innostaa muitakin lukijoita kirjojen tarinoista. 

 

Oikein kivaa Lukuviikkoa kaikille lukijoille 💛💙💚💜💖

Mélissa Da Costa: Vuorten valo

 

Mistä tietää, ettei ole kuollut? Siitä että kuulee? Siitä että aistii? Siitä että havaitsee jotain?

Ranskalaisen Mélissa Da Costan teos Vuorten valo aloitti järkyttävällä tavalla, suoraan tunnemaailman räjäyttävällä tavalla. Muuta en olisi  halunnut lukeakaan, sillä jo kaksi teosta kirjailijalta lukeneena tiedän, että kyyneleet valuvat valtoimenaan ja nenäliinapakan pitää olla vieressä koko lukemisen ajan. Kirjan päähenkilö 20-vuotias Ambre oli löytynyt henkihieverissä. 

Jos he tajuaisivat, millainen Ambre oikeasti oli, tietäisivät mihin kaikkeen hän oli suostunut omantunnon hetkeäkään kolkuttamatta... Ajatus oli sietämätön. Kukaan täällä ei saisi tietää totuutta.

Selvittyään sairaalasta, Ambre lähti puoleksi vuodeksi Alpeille tarjoilijaksi erääseen hotelliin. Hiljaisuuteen ja yksinoloon tottunut Ambre vetäistiin mukaan hotellityöntekijöiden draaman täyttämään elämään. Ambre ei ollut selvinnyt vielä edellisestäkään miessuhteestaan, ja haikaili kyseisen miehen perään. Pian kuitenkin hänenkin elämänsä sai kaikenlaista uutta tekemistä ja uusia ihmissuhteita, varsinkin ystäviä. Ambre sai huomata, että myös ystävien elämästä löytyi ongelmia ja hankalia ihmissuhteita.

"Kas, täällä sinä nökötät yhtä yksinäisenä ja säälittävänä kuin minä. Miten onnistuit hätistelemään kaikki ystäväsi pois?" 

Ambre oli huomannut vuoristossakin jääneensä yksinäiseksi, mutta sai onneksi ainakin ulkoiluseuraa. Liikkuminen vapaa-ajalla ulkona ja luonnossa teki hyvää loukatulle mielelle. Luonnolla on ihmeitätekevä vaikutus. Ulkoiluseurastakin tuli hyvä mieli.

"Enää kaksi viikkoa jäljellä."

Tarjoilijan työt Hotel-restaurant Les Mélèsessä Arvieux´n kylässä olivat päättymässä, eikä Ambre tiennyt, mitä hän tekisi jatkossa. Vanhemmat kyllä odottivat häntä takaisin kotiin. Suurin toive tietysti oli, että välit sydänystävään paranisivat, ennen kuin olisi lähdön aika. Siitä voit lukea lähemmin tästä ihanasta tunnekirjasta. Vuoristoluonnon kauneus, ihanan kamalat ihmissuhteet ja läheisyydenkaipuu tekivät taikojaan. Mélissa Da Costa lumoaa jokaisella tarinallaan. 

Mélissa Da Costan Vuorten valo kertoi nuoren ihmisen mielen murtumisesta ja miten vaikeasta ihmissuhteesta voi toipua työn ja ystävien avulla.  

 

Mélissa Da Costa, Vuorten valo 💙💚💛💜💖

Suom. Saana Rusi 💙💚💛💜💖

Tammi 2026

s. 553

Je revenais des autres 2021 

Ranska

Alpit

Mielenterveys 

Queer

 

Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini

Mélissa Da Costa: Toivoa versovat päivät