Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet

 

Nuori naiskonstaapeli seisoi huoneen nurkassa. Koruttomat kalkitut seinät, raskas ovi, puinen pöytä ja kaksi tuolia sekä yksi pieni huurrelasi-ikkuna tekivät huoneesta sieluttoman. Iltapäivä oli kylmä, ja nainen oli pysytellyt nurkassa siitä lähtien, kun saapui töihin kaksi tuntia aiemmin, seuranaan vain seinään käännetyllä tuolilla kumarassa kyyhöttävä suttuinen tyttö.

Englantilaisen Jacqueline Winspearin Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet  on jo kolmas osa historiallisessa sotien väliseen aikaan sijoittuvassa dekkarisarjassa, jossa pääosassa on psykologi-etsivä Maisie Dobbs. Maisiella oli oma toimisto Lontoossa, jossa hän otti asiakkaita vastaan, ja Billy oli hänen alaisensa. Rikoskomisario Stratton oli pyytänyt Maisieta vankilaan puhuttelemaan murhasta epäiltyä nuorta tyttöä, joka ei ollut suostunut puhumaan heille mitään. 

"Haluaisin teidät edustamaan neiti Avril Jarvisia oikeudenkäynnissä."

Maisie oli kauhuissaan, kun hän totesi vangitun nuoren tytön  olevan vasta 13-vuotias, ja ilman ketään tukemassa häntä. Poliisit olivat varmoja, että tyttö oli murhaaja, koska hänet oli löydetty uhrin viereltä. Maisie halusi kuitenkin tutkia tapausta tarkemmin, mutta poliisit pitivät tapausta jo selvitettynä.

"Mutta tarina vaikuttaa kyllä liiankin tutulta: köyhä tyttö lähtee kotoa etsimään onneaan Lontooseen, joutuu ahdinkoon ja sutenöörin leipiin, ja tässä tapauksessa joutuu maksamaan synneistään." 

Maisie tutki myös toista tapausta, jossa pyydettiin varmistamaan, että eräs sodassa kaatunut henkilö oli varmasti kuollut. Koska pyytäjä oli lakimies, Maisie halusi tämän edustavan nuorta tyttöä oikeudessa. 

Maisie matkasi sillä aikaa etsimään kadonnutta lentäjää Ranskaan. Samalla hän tapasi siellä ystävättärensä, Priscillan, joka myös oli pyytänyt etsimään veljensä. Maisiella oli kädet täynnä töitä, lisäksi häntä ahdisti palata Ranskaan, koska hän oli sodan aikana toiminut siellä sairaanhoitajana, kokenut sodankäynnin ja nähnyt todella paljon pahaa - haavoittuneita, verta, kuolemaa.

"Halusin äidin luo."

"Sinne sinä pääsetkin. Älä huoli, sinne sinä pääset."

Maisie Dobbsin työhön liittyi kadonneiden sotilaiden etsintää, mutta myös murhajuttu, jossa todella nuorta tyttöä syytettiin erään sutenöörin murhasta. Kadut vilisivät itseään kauppaavia lapsia ja nuoria, joista suurin osa kuului ihmiskauppiaiden väkivallan piiriin. Lapset pidettiin pakolla kaduilla myymässä itseään, ja rahat veivät sutenöörit. Todella ilkeää puuhaa, ja ihmiskauppiaita on edelleen, joka maassa. Valitettavasti myös Suomessa.

Jacqueline Winspearin Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet sijoittui 1930-luvun syksyiseen  Lontooseen ja Ranskaan. 

 

Jacqueline Winspear, Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet *****

Suom. Maria Lyytinen *****

Tammi 2026

s. 391

Pardonable Lies 2005

Historiallinen dekkari

Maisie Dobbs-sarjan 3. osa

Lontoo ja Ranska

1930-luku

Ihmiskauppa

Ensimmäisen maailmansodan kaatuneet 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus 

Jørn Lier Horst: Kuiva maa

 

Vesi oli laskenut edelliskerrasta yli metrin. Vanha rikkinäinen soutuvene oli tullut esiin. Se lojui kyljellään puoliksi mutaan vajonneena, peräosa sameassa vedessä.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin dekkari Kuiva maa on jo 18. osa William Wisting-sarjassa. Kuuman kesän seurauksena monta metriä kuivuneen Farris-järven rannalta löytyi kaikenlaista rikoksiin viittaavaa materiaalia, ja jopa vuosia kadonneena ollut nuorukainen moottoripyöränsä kanssa. Wisting ymmärsi, että taustalla voisi olla jotain epämääräistä, salaisuuksia, joita voisi hieman selvitellä.

Paikallislehden toimittaja kehotti häntä pitelemään ruosteista polkupyörää että saisi hyvän kuvan. Kicki Dalberg työnsi kielellä purukumin kitalakeen, tarttui molemmin käsin ohjaustankoon ja otti vakavan ilmeen. He olivat löytäneet padon edestä peräti kahdeksan polkupyörää ja neljä sähköpotkulautaa. Kasassa oli myös autonrenkaita, ostoskärryjä, leirintävarusteita ja muuta romua.

Jørn Lier Horst on ottanut kirjassaan kantaa, sekä ilmaston lämpenemiseen, että siihen, miten ihmiset roskaavat vesistöjä. Toiset roskaavat ja toiset siivoavat heidän jälkiään. Roskilla on tapana ilmestyä esille, samoin veteen tai maahan piilotetuilla uhreilla.

Aamun tuntien aikana tapaus oli kääntynyt yllättävään suuntaan. Wisting huomasi ajatelleensa yksioikoisesti, hän ei ollut miettinyt muita mahdollisia tekijöitä kuin Solifer-miestä ennen kuin metallinpaljastusmiehen lanko tuli kuvaan mukaan. Hänen olisi pitänyt käsittää, että mahdollisuuksia olikin paljon enemmän.

Poliisin työ on uhrien ja rikosjälkien löytämistä, selvitystyötä ja salaisuuksien esillekaivamista. Tärkeää on myös saada ihmiset puhumaan, ja se taito Wistingillä on. Kuiva maa dekkarissa Farris-järven rannalta löytyi lisäksi eräs nuori uhri, joten tarina laajeni nopeasti seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Mutta kuka oikein olikaan tekijä? Ja yllättävän nopeasti tapahtui myös eräs kuolemantuottamus, mutta saisiko Wisting tekijän avautumaan?

Jørn Lier Horstin Kuiva maa nosti esille vanhoja rikosmysteerejä järven pohjasta. 

 

Jørn Lier Horst, Kuiva maa *****

Suom. Päivi Kivelä *****

Otava 2026

s. 334

Tort land 2024

Norja

Kesä 

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja 

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia 

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri 

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa 

Jørn Lier Horst: Yömies 

Jørn Lier Horst: Hylkiöt 

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 

Jørn Lier Horst: Ajokoirat 

Jørn Lier Horst: Luolamies 

Jørn Lier Horst: Tulikoe 

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu 

Jørn Lier Horst: Koodi 

Jørn Lier Horst: Korpimaja  

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Tapaus 1569 

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä

Jørn Lier Horst: Petturi 

Jørn Lier Horst: Kuiva maa

DEKKARISYKSY 2026

 

Mitähän jännää syksyn dekkarit tuovatkaan lukijoilleen. Siitä on hyvä ottaa hieman selkoa, vai mitä? Olen varannut hyvissä ajoin kirjaston varauslistalle uutuusdekkareita ja -jännäreitä, mutta syksy näyttää löytyykö niitä vielä lisää. Ja syksyisin tykkään lukea dekkareita, joissa on mukana yliluonnollisia juttuja, kiitos 🎃

 

 

 

Agatha Christien Sysipimeä syksy sisältää 12 novellia, joissa Christien tunnetuiksi tekemät salapoliisit etsivät ja ratkovat hämäräperäisiä juttuja. Viimeksi olen lukenut tänä vuonna Christien Kuolema keskitalvella-novellikirjan ja Salaperäiset rukiinjyvät sekä Tuijottava katse Miss Marple-sarjan dekkarit.

 

 

Amanda Palon Kreikan pääkaupunkiin sijoittuvalla Ateenan kaunein mies trillerillä on kiinnostava nimi. Tulipa heti omat Kreikan matkat mieleeni, mutta Ateenassa en ole käynyt.

 

 

 

Myös Tuire Malmstedt on antanut Jehki dekkarilleen kiinnostavan nimen. Kirjassa liikutaan Jäämerellä, niin kuin kansikuvasta näkyy. Päähenkilö Ninan mies, nimeltään Jehki, katosi Tenovuonolla vuosia sitten, joten Nina halusi selvittää, mitä oikein oli tapahtunut miehelle. 5 osaa on tulossa tähän Jäämeri-sarjaan.

 

 

Irlantilaisen Liz Nugentin trillerin Totuus Ruby Cooperista tapahtumat sijoittuvat Bostoniin ja Dubliniin. Blogista löytyy hänen aikaisemmin julkaistu psykologinen jännityskirja Särmikäs Sally Diamond, josta pidin kovasti. Saapas nähdä, mikä se Rubyn salaisuus onkaan.

 

 

Ruotsalaisen Sara Bergmark Elfgrenin Saari trilleri  on hänen ensimmäinen aikuisille kirjoitettu romaaninsa. Päähenkilö on kutsuttu viettämään siskonsa syntymäpäiviä saarelle, jossa he ovat viettäneet lapsuutensa kesälomia. Mukana on myös ripaus goottikauhua, yes, se sopii hyvin syksyyn.

 

 

Norjalaisen Jo Nesbøn Armonlaukaus jatkaa supersuosittua Harry Hole-dekkarisarjaa 14. osallaan. Harrylla on suruaika läheisen kuoleman johdosta. Toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä armonlaukaus kohdistu häneen. Sarjan 13. osa oli nimeltään Verikuu.

 

 

Ruotsalaisen Mikael Hjorthin ja islantilaisen Bjarni Thorssonin Väkivallan saari sijoittuu Islantiin ja aloittaa uuden Helga Bjarki-dekkarisarjan. Tykkään kovasti näistä "saari"-nimistä ja varsinkin Islantiin sijoittuvista dekkareista. Islantihan on oikeasti maa, jossa tapahtuu todella vähän rikoksia, mutta kirjoissa sitäkin enemmän. Parempi niin 👮.

 

 

Turkulaisen Eeva Kiviniemen dekkari, nimeltään Konnanleinikki, sijoittuu tietysti Turkuun. Odotan aitoa kaupungin tuntemusta tämän kirjan päähenkilöltä, arkeologina työskentelevältä Lyydialta. Ihana nimi päähenkilöllä. Konnanleinikki on oikeasti tosi myrkyllinen kasvi, joten mieleeni hiipivät sanat myrkky ja myrkytys ja mitä niistä voikaan seurata esim. myrkytystila.

 

 

S. K. Tremaynen Leskenpeili jatkaa psykologi Karenza Braysta kertovaa Roseland-mysteerit-kirjasarjaa. Karenza kutsutaan auttamaan äitinsä menettänyttä nuorta tyttöä, joka käyttäytyy oudosti. Edellinen kirja oli nimeltään Hylynryöstäjän tytär. Traumoja vai yliluonnollisia juttuja, siinä pulmaa kerrakseen.

 

 

Alexandra Benedictin Joulun karamellimurhat kuulostaa vekkulilta mysteeriltä. Kirja ilmestyy lokakuussa, joten voi olla, että en ehdi saada sitä luettavaksi vielä tänä vuonna, johtuen pitkistä varausjonoista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat syrjäiselle skotlantilaiselle saarelle ja siellä olevalle hotellille, ja tapausta ratkoo eräs ristikkorouva. Itse tykkään enemmän kryptoista, sekä ristikoiden ja kryptojen yhdistelmistä. Benedictin Joulun pikajunan arvoitus oli oikea suljetun paikan mysteeri.

 

       Lukuiloa dekkarisyksyyn 👀 

 

ps. Alussa oleva valokuva on meidän viimeiseltä illalta mieheni kotisaarelta. Olipa heinäkuussa upea verenpunainen taivas. Kiva oli viettää saarella työntäyteisiä viimeisiä päiviä.  Nyt siellä jatkavat uudet asukkaat.

 

Anna Pihlajaniemi ja Lotta Lehtikari: Elämäni ilman sinua

 

Siskoni Pipsa hyppäsi katolta tyttärensä yhdekänvuotissyntymäpäivänä. Sitä ennen hän oli leiponut suklaakakun valmiiksi jääkaappiin.

Anna Pihlajaniemen ja Lotta Lehtikarin teos Elämäni ilman sinua on surumielinen tositarina Lotan isosiskon  itsemurhasta, suuresta surusta ja elämän jatkumisesta. Siskolla oli todettu jo vuosia aiemmin mielenterveysongelmia. Hän ei jaksanut elää manian, masennuksen ja psykoosien pyörityksessä, kun ei itse pystynyt hallitsemaan omaa käyttäytymistään, ja hoitoonpääsy oli aina hankalaa tai se tapahtui joka kerta liian myöhään. 

Suurin syyni inhota äitiä ei ollut se, mitä hän teki minulle. Eniten vihasin äitiä siksi, että hän oli niin epäreilu sinua kohtaan.

Lotan ja Pipsan äiti oli hammaslääkäri. Hyväkään koulutus ei vaikuta siihen, miten vanhempi kohtelee lapsiaan. Äiti oli ilkeä ja väkivaltainen tyttäriään kohtaan. Hän määräsi perheen asiat, mitä tehdään ja milloin tehdään. Lotta vastusti äitiään, mutta Pipsa vetäytyi kuoreensa. Aikuisena Pipsa ei halunnut olla samanlainen äiti omille lapsilleen. Mutta äidin mielenterveysongelmat olivat siirtyneet myös Pipsalle, joten hän ei pystynyt hillitsemään itseään.

Äiti ja sinä, te molemmat käytitte psyykenlääkkeitä kuollessanne. Tutkin kuolemanne jälkeen lääkkeiden pakkausselosteet huolellisesti. Teidän molempien lääkkeissä oli haittavaikutuksena kohonnut itsemurhariski.

Lotan äiti ja isosisko tekivät itsemurhan. Molemmilla oli takana vuosien mielenterveysongelmat. Mietin miten toiset pystyvät elämään kaksisuuntaisen mielialasairauden  kanssa, mutta toisille se on paljon hankalampaa? Lotan ja Pipsan äiti jaksoi elää pitkän elämän, ennen itsemurhaansa. Kirje odotti pöydällä tyttöjä, ja siinä luki anteeksipyyntö. Pipsa lähti lopulliselle matkalleen lentäen.

Ehkä minuun ei tarvitse antaa anteeksi äidille tai oppia rakastamaan häntä. Tärkeämpää on nähdä äiti sellaisena epätäydellisenä ihmisenä kuin hän oli. Katsoa hänen kärsimystään ja kipua, kaikkea sitä mitä hän kantoi. 

Molemmat kantoivat kärsimystä ja kipua, Lotan äiti ja isosisko. Läheisen on vaikea hyväksyä itsemurhaa ja sen lopullisuutta, mutta sen jälkeen on kuitenkin elettävä ja jatkettava eteenpäin. Lotta sai omiin traumoihinsa lopulta apua rosenterapiasta, ja sai siitä kimmokkeen opiskella itsekin terapeutiksi.  Lopulta hän tarvitsi itsekin psykoterapiaa. Elämästä oli tullut liian kuormittavaa ja muiden auttaminen vei itseltä voimia.

Anna Pihlajaniemen ja Lotta Lehtikarin Elämäni ilman sinua vei syvälle  mielenterveysongelmista kärsivän perheen elämään.

 

Anna Pihlajaniemi & Lotta Lehtikari, Elämäni ilman sinua

Wsoy 2026

s. 246

Muistelmat

Perhetraumat 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Itsemurha 

 

Simo Halinen: Nainen joka katosi

 

Kohtasin naisen Hotelli Tornin baarissa samana päivänä kun äitini haudattiin.

Simo Halisen psykologinen jännitysromaani Nainen joka katosi kertoi miehestä, joka tapasi naisen ja tapaili tämän kanssa kesän ajan ja sitten nainen katosi. Mies oli rakastunut naiseen. Mies kertoi kirjassa omista ongelmistaan tapailla naisia, sillä ne olivat aina hankalia joillakin tavoin. Kadonnut nainen oli kaikin puolin hänelle sopiva, ja heillä oli molemmin puolin kiihkeitä tunteita toisiaan kohtaan. He puhuivat paljon ja kulkivat miehen veneellä merellä ja saaristossa telttailemassa. Nainen oli kadonnut kerran jo aikaisemminkin, mutta ottanut sitten yhteyttä.

Mitä ne ovat, tunteet? Kertokaa. Mistä ne tulevat, minne menevät? Pelkkää aivojen kemiaa, niinkö? Miten sitten elää, kun ne on leikattu kemikaaleilla pois?

Mies oli kohdannut hyvin ongelmallisen naisen, joka oli jo nuorena lukiolaisena traumatisoitunut pahasti. Nainen ei ollut koskaan seurustellut miesten kanssa. Kirjan sivuilta voit lähemmin lukea naisen tuskasta, joka välittyi traagisena tekstinä ja henkisenä kipuna hyvin esille. Nainen ei pystynyt kertomaan totuutta, joten hän eli hyvin rajoittunutta lasikuplaelämäänsä.

Yritin mutta en lopultakaan voinut itselleni mitään. Sellaisia me olemme. Me emme päästä irti rakkaudesta vaikka se on päästänyt irti meistä.

Mies etsi kadonnutta naista. Hänellä oli pääsy tietoihin, joihin tavallisilla ihmisillä ei ole pääsyä, joten hän löysi naisen lähiomaisen.

Simo Halisen Nainen joka katosi teoksesta on tehty tv-sarja, jota odotan kovasti alkavaksi. Odotan sitä, välittyykö naisen kokema henkinen tuska kameran välityksellä esille. 

Simo Halisen tummanpuhuva psykologinen jännitysromaani Nainen joka katosi kertoi nuoren ihmisen kokemasta traumasta ja sen seurauksista hyvin intensiivisesti ja kohtalonomaisesti.

 

Simo Halinen, Nainen joka katosi ****

CrimeTime 2022

s. 208

Psykologinen jännitysromaani 

Helsinki

Traumat

Väkivalta

tv-sarja 

Outi Lepistö: Kaiken jälkeen elossa

 

Molemmat vanhemmat ovat varmoja siitä, ettei syntyvä lapsi voi olla terve. Tai edes elossa.

Outi Lepistön tietoteos Kaiken jälkeen elossa kertoi Tarun elämänkerran. Taru syntyi nuorille vanhemmille, jotka käyttivät ankarasti huumeita. Äiti ei edes tiennyt odottavansa lasta, ennen kuin kuudennella kuulla. Siitä huolimatta huumeiden käyttö jatkui ja jatkui myös lapsen syntymän jälkeen ja lopulta kuolemaan asti.

Erään kerran pariskunta yritetään ryöstää keskellä kirkasta päivää Katin asunnolla Pajamäessä. Heillä on iso amfetamiinisatsi, ja sana siitä on kiirinyt. Joku ampuu oven läpi. Vauva on sisällä asunnossa.

Tuostakin tapahtumasta mumminsa asunnolla Taru selvisi hengissä. Taru jäi melkein kokonaan Kati-mumminsa hoidettavaksi. Osaksi hän oli hoidossa päiväkodissa. Elämää varjosti kuitenkin päihteitä käyttävät vanhemmat ja epämääräinen narkomaaniporukka ympärillä. Vauva kasvoi vaaran ja väkivallan keskellä, missä vanhemmilla oli elämänhallintataidot hukassa. Taru oli usein teini-ikäisen tätinsä hoidettavana, kun mummikin oli vielä työelämässä. 

Kerrotaan, että Tarun ensimmäisiä lauseita on kysymys: 

- Kuka huutaa?

Tarusta oli tullut sisäänpäin kääntynyt, hiljainen vauva ja taapero väkivaltaisesti käyttäytyvien huumevanhempiensa parissa, jotka jättivät lapsensa tarpeet hoitamatta. Tarun elämä sai vakaamman suunnan, kun isä jätti hänet kaksivuotiaana Kati-mummin hoitoon. Jossakin vaiheessa  isä yritti siepata lapsen huumehörhöissään, mutta lopulta hän luovutti.

Huumeista ja kavereista löytyy puuttuva turva ja koti.

Nuori Taru oli perinyt huumevanhemmiltaan  alttiuden päihteiden käytölle. Vanhemmat kävivät jatkuvasti mummin luona ja lopulta he muuttivat Ruotsista takaisin Helsinkiin, ja siitä alkoi huumeäidin ja mummin riitely siitä, kenen luona Taru asuu ja kuka on huoltaja. Myös aikuisena todettu ADHD oli yksi tekijä sille, että huumeiden käyttö veti puoleensa. Lopulta nuori yläasteikäinen tyttö piikitti itseään ja etsi joka päivä huumeita huonoon oloonsa. Jopa itsemurha ja kuolema olivat ajatuksissa jatkuvasti.

Terapeutin kanssa keskustellaan huumeista ja toipumismatkasta, mikä Tarun kohdalla on vasta alussa. Hän ottaa ensimmäisiä uusia askeleitaan päihteettömässä maailmassa, mutta samaan aikaan ulkoisen elämän tapahtumien tahti on hirmuinen.

Taru pääsi irti huumeista ja siitä ja sen jälkeisistä muutoksista voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Taru on saanut yhteiskunnalta runsaasti tukea kasvunsa aikana, mutta jäin miettimään kirjaa lukiessa, että miten huonosti kasvatus-, hoito- ja sosiaalialan ihmiset tunnistavat huumeiden käyttäjät. Onko syynä se, että hoitoon ohjaus tai  huoli-ilmoitusten tekemiset ovat liian vaikeita tai niitä arastellaan tehdä, ja sen vuoksi näkyvästi huumeiden käyttäjistä ei kirjata ylös huomioita. Huumeiden käyttäjät ovat myös ovelia kieltämään käytön, vaikka ulkonäkö kertoo käytöstä.

Ikävää, että Tarun elämä sai kurjan alun ja sitä kurjuutta riitti. Tunne-elämän  ongelmat tulivat mukaan jo syntymästä lähtien, kun niihin ei vastattu. Taru eli rikotun lapsuuden ja nuoruuden. Elämä on kuitenkin saanut uuden suunnan, mikä on hienoa.

Outi  Lepistön tietokirja Kaiken jälkeen elossa kertoi tytöstä ja huumemaailman synkistä kuvioista.

 

Outi Lepistö, Kaiken jälkeen elossa

Tammi 2026

s. 312 + Lähteet

Tietokirja

Huumemaailma

Huostaanotot

  

 

 

Valérie Perrin: Kolmikko

 

Tänä aamuna Nina katsoi minua muttei nähnyt. Hänen katseensa lipui ylitseni kuin vesipisarat sadetakilla juuri ennen kuin hän katosi koiratarhaan.

Ranskalaisen Valérie Perrinin teos Kolmikko kertoi kolmesta ystävyksestä Ninasta, Étiennestä ja Adrienista, jotka ystävystyivät kymmenvuotiaina. He olivat melkein aina yhdessä. Kotiväet oppivat varaamaan myös ystäville syötävää ja nukkumapaikat.  Ystävyyteen eivät mahtuneet muut kaverit. Sitten he olivat jo lukiolaisia ja 18 täyttäneitä. Tapahtui ikäviä juttuja. Heidän piti valmistua ja muuttaa Pariisiin opiskelemaan kolmestaan, mutta vain kaksi heistä lähti sinne. Ystävyys alkoi rakoilla.

Sama ääni. Silmät ovat hieman erilaiset; niiden muoto on pyöreämpi, mutta väri identtinen. Sama nenä. Samanlainen suu. Nina ei tunne enää jalkojaan. Hän haluaisi toisaalta paeta, toisaalta halata poikaa. Juosta kauas pois ja ottaa syliin. Pidellä pojan kasvoja ja nuuhkia niiden tuoksua. Silitellä hänen hiuksiaan.

Nina ja hänen lapsuudenaikaiset ystävänsä olivat jo yli neljänkymmenen. Nina teki töitä lemmikkieläinten löytökodissa, kun sinne tuli käymään nuori poika. Nina tunnisti hänet heti ystävänsä pojaksi. Pojalla oli hänelle asiaa. Poika toivoi, että Nina auttaisi hänen isäänsä.

- Vielä viimeinen asia: tällä lomakkeella ilmoitetaan niiden henkilöiden nimet, joihin otetaan yhteyttä hätätilanteessa. On parempi laittaa useita.

- Nina ja Virginie.

Valerie Pérrinin Kolmikko upposi syvälle sydämeeni lukiessani kolmen henkilön ystävyydestä. Kolmikon ystävyydellä oli siis pitkiäkin aikoja, että ei pidetty juuri mitään yhteyttä, mutta sitten kun yhteyttä pidettiin, palautui mieliin kaikki yhteinen aika, yhteiset kokemukset ja tunteet. Heidän ystävyyttä ei oltu luotu rikottavaksi, vaikka moni sitä yritti. Vaikka ystävyyttä koetteli julkisuus, rikoksen varjo,  mustasukkainen aviomies tai tyttökaveri tai vaimo, seksuaalinen identiteetti, ikävät salaisuudet, näytti, että mikään ei tule heidän ystävyytensä tielle. Kunnes se ikävin vaihtoehto oli vain mahdollinen. Kuolema.

Valérie Perrinin Kolmikko  yhdisti sydäntäsärkevästi ystävyyden parhaimmat ja pahimmat tapahtumat.

 

Valérie Perrin, Kolmikko 💗💗💗💗💗

Suom. Saara Pääkkönen 💗💗💗💗💗

Wsoy 2026

s. 617

Ystävyys

Queer 

 

Valérie Perrin: Sunnuntain unohdetut 

Valérie Perrin: Vettä kukille