maanantai 20. toukokuuta 2024

Katja Kaukonen: Pitkä ikävä

 


Anoppi piilotti kenkäni, mutta ei hän pysty meitä erottamaan. Minä pyyhin saven jaloistani ja puserrun Juhon kylkiluuhun kiinni, hänen sydämensä päälle minä asetun ja matkaan hänen mukanaan. Minä asun hänen kanssaan saaressa ja pysyn piilossa, niin olen hänelle luvannut.

Katja Kaukosen teoksessa Pitkä ikävä on vuosi 1916. Nuori aviopari, Juho ja Anna, asui miehen vanhempien luona, kun Venäjän keisari aloitti merilinnoituksen rakennuttamisen Hiidenmaalle, Saarenmaalle, Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle. Noin 100 000 palkattua ja pakkotyöhön otettua miestä osallistui hankkeeseen, ja heidän mukanaan Juho. Örön saari Varsinais-Suomessa kuului merilinnoitusketjuun, jonne Juho suunnisti rakennustöihin ansaitsemaan talorahoja, jotta he saisivat Annan kanssa uuden kodin. 

Juho ei tuoksunut enää vastakaadetulta männyltä niin kuin mantereella, hän tuoksui kivimurskalta, tomulta, hieltä ja kiireeltä.

Juhon työpäivät  kestivät pitkään. Vapaa-ajan hän vietti Annan seurassa. Anna oli niin todellinen. Sillä aikaa Annan todellisuus anopin seurassa oli kaikkea muuta kuin kiva. Anoppi osasi olla todella inhottava. Hän piti miniäänsä mielisairaana, eikä ollut koskaan tyytyväinen mihinkään, mitä Anna teki. Annan ja Juhon välillä oli pitkä ikävä ja pitkä välimatka. Annan ajatukset karkasivat Juhon luokse.

Rakennuksen ydinolemus pysyi samana, vain ulkokuori, pinnat tai seinien paikat muuttuivat. Sellaisiako ihmisetkin olivat, samaa ydintä sukupolvesta toiseen, samoja tunteita, murheita, pettymyksiä, haaveita, unelmia ja kaipausta, vain ulkonäkö vaihtui?

Vuonna 2020 Juhon ja Annan lapsenlapsenlapsi Inga tuli miehensä Antin kanssa käymään Örön saarella. Inga tiesi, että Juho oli ollut rakentamassa kyseistä merilinnoitusta. Antti oli käynyt armeijan saarella. Saari toi mieleen kaikkea muisteltavaa.

Pian olisi vuoden lyhin yö. Päivää seuraisi päivä. Hyinen tuuli oli vihdoin tyyntynyt, aallot olivat asettuneet ja rakentamisen äänet hiljenneet.

Örössä vietettiin miesvoimin juhannusjuhlia vuonna 1916. Kokko koottiin miesvoimin, juhannussalkokin oli suunnitteilla. Juomistakin oli saatavilla. Miehet tanssivat keskenään, kun ei paikalla ollut muita. Osa pukeutui naisiksi.

Katja Kaukosen Pitkä ikävä kertoi Juhon ja Annan tarinan, johon liittyi nykyisyyden Inga miehineen. Tarinaan liittyi muitakin henkilöitä, kuten Annan pirullinen anoppi. Inga kävi samalla saarella, Örössä, missä Juho oli ollut nuorena töissä.

Katja Kaukosen uusin teos Pitkä ikävä  kertoi kahdesta avioparista ja linnoitussaaresta.

 

Katja Kaukonen, Pitkä ikävä

Wsoy 2024

s. 283

Örö 1916

Örö 2020

perjantai 17. toukokuuta 2024

Tommi Kinnunen: Kaarna

 


Laina ei enää tunne selän taakse sidottuja käsiään. Hän siristää silmiään, ja näkee, kuinka puiden kilpikaarnan takana soljuu elämä.

Tommi Kinnusen Kaarna kertoi Lainan tarinan, mutta se kertoi myös Martin tarinan. Kaarna kertoi myös sodan hiljaisten uhrien, naisten ja lasten tarinan, heidän, jotka neuvostoliittolaiset partisaanit veivät vankeinaan maahansa. Kohtelivat väkivalloin ja tappoivat keinoja kaihtamatta. Heistä ei saanut puhua. Naisten ja lasten kokemasta väkivallasta ei saanut puhua. Heidät hylättiin naapurimaahan tai kuka mihinkin matkan varrelle.

Hän kääntää kasvonsa ikkunaan päin ja löytää lasista peilikuvansa. Häntä tuijottaa vieras, nimetön vanhus, jonka elämästä ei kukaan mitään tiedä ja jonka olemassaololla ei ole merkitystä.

Kirjan päähenkilö Laina oli jo menettänyt puolisonsa sodassa. Hän menetti sodan aikana myös muita läheisiään. Sodan kovat kokemukset näkyivät hänen käytöksessään. Hän ei pystynyt osoittamaan hellyyttä. Varsinkin tytöt saivat kokea äidin väkivallan ja haukkumiset. Laina eli vuodesta toiseen kovien kokemustensa alla. Mistään ei saanut helpotusta. Kenellekään ei voinut puhua niistä mieltä järkyttäneistä tapahtumista. Ne olivat mielessä aina.

Mutta sitten oli toisenlainen äiti. Se joka vitsaili ja lauloi yksinään surumielisiä lauluja, ja kun ei muistanut sanoja, hyräili pelkkää säveltä.

Martti oli pieni poika sodan aikana. Lapsen mieli unohti järkyttävät tapahtumat, joissa hän oli mukana. Hän pääsi pakoon Lainan ansiosta. Kirjan tapahtumissa Martti oli jäänyt lapsuudenkyläänsä äitinsä avuksi ja tueksi. Kerran hän oli lähtenyt pois kotikylästään, mutta äiti oli soittanut avukseen. Kirjan tarinassa vanha äiti eli vielä sairaalassa, ja kaksossiskot tulivat äitiä katsomaan. Tosin eivät mielellään, sillä äidin viha oli siirtynyt heihin. He olivat oppineet vihaamaan äitiään.

Tommi Kinnunen antaa Kaarna teoksessa äänen  sodan vaurioittamalle Lainalle. Lainan toinen mies Antti oli myös sodan vaurioittama. Yleensä miesten kokema sodan julmuus on enemmän esillä, ja sen jättämät traumat ymmärretään paremmin. Naisten ja siviilien kokemat traumat ohitetaan vähempiarvoisina, vaikka viereen ammuttaisiin vanhemmat. Vaikka itse joutuisi julman väkivallan kohteeksi. Vaikka läheiset vietäisiin rajan taakse. Hys hys.

Älä tapa, oli jokaisen mieleen painettu jo lapsena, mutta myöhemmin siihen oli käsketty ja jopa pakotettu. Veriset tarinat irtosivat miehistä kuin pitkänsiiman koukkuihin tarttuneet siiat. Jokainen luovutti vuorollaan toisille oman hirvittävän selostuksensa ja sen päätyttyä kaatoi juomalasiin uuden sormenleveyden ja oli hetken ääneti.

Tommi Kinnusen Kaarna teoksen alkulehdellä lukee särjetyille. Kirja on siis omistettu ihmisille, jotka ovat särjettyjä. Voi kuinka paljon tämäkin päivä tuo lisää särjettyjä ihmisiä sodan runtelemissa maissa. Eikö yhteiskunnat opi mitään sodista?


Tommi Kinnunen, Kaarna *****

Wsoy 2024

s. 205

Rajaseutu sodan aikana

Partisaanit

Sotatraumat


 

keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Sosuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

 


Isoisää ei enää ollut.

Raaka toteamus näin heti aluksi, mutta se tosiasia ei muuttuisi.

Japanilaisen Sosuke Natsukawan teos Kissa joka suojeli kirjoja hurmasi minut mennen tullen ja palatessa. Kirjan päähenkilö oli nuori lukiolaispoika Rintaro, joka oli asunut isänsä kanssa. Isoisällä oli kirjakauppa, joka isoisän kuoleman jälkeen jäi Rintaron hoidettavaksi. Rintaro suri isoisäänsä, eikä pystynyt menemään kouluun.

"Kamalan synkkä putiikki."

Eräänä iltana Rintaron istuessa lukemassa kirjakaupan uumenissa, kuului yllättävä lause kirjakaupan uumenista. Kirjakauppaan oli ilmestynyt kissa, joka puhui. Tuo kissa tarvitsi Rintaron apua. Rintaro oli kohtelias, ja lupasi lopulta auttaa. Mutta mihin kissa tarvitsi Rintaron apua, sen voit ottaa selvää tästä hurmaavasta kirjasta. Voin luvata, että mistään hiirten jahtaamisesta ei ollut kysymys, vaan kysymys oli kirjoista. 

"Kirjoilla on sielu", kissa julisti äkkiä.

Sen silmäterät kimaltelivat kauniisti tähtien valossa.

Minusta on hurjan kiva lukea kirjoja, joissa on lemmikkieläimiä. Varsinkin koirat ja kissat ovat todella kivoja kirjojen hahmoja. Toisinaan  lemmikit ovat kirjoissa vain sivulauseita, mutta jokainen lemmikin omistaja tietää, että lemmikit ovat täysvaltaisia perheenjäseniä. Ei heistä voi kirjoittaa niin, että he eivät olisi läsnä. 

Sosuke Natsukawa on kirjoittanut fantasiakirjassaan hienosti juurikin Tiikeri-nimisestä kissasta, joka kulki niin kuin itseään huvitti. Kissa ei ollut tarinassa kenenkään lemmikki, vaan ilmestyi esille, silloin kun se itse halusi jotain. 

Sosuke Natsukawan ihastuttava teos Kissa joka suojeli kirjoja kertoi ystävyyden ja kirjojen parantavasta vaikutuksesta surun hetkellä.

 

Sosuke Natsukawa, Kissa joka suojeli kirjoja

Suom. Raisa Porrasmaa

Kannen kuvitus ja suunnittelu: Ilja Karsikas *****

Tammi 2021

s. 182

Hon o mamoro to suru neko no hanashi 2017

Fantasia

YA

maanantai 13. toukokuuta 2024

Christian Rönnbacka: Henna Björk - Isku

 


Toisella puolella maapalloa Abdulin ollessa vasta lapsi tuo sama mies oli muuttanut hänen elämänsä kulun. Nyt mies saisi muuttaa sen uudelleen, tällä kertaa parempaan suuntaan. Miehellä olisi paljon menetettävää. Abdulilla ei ollut juuri muuta kuin voitettavaa.

Christian Rönnbackan Isku dekkari aloitti uuden sarjan, jonka päähenkilö on irakilaissuomalainen Henna Björk. Kirjan alussa Henna oli vielä töissä Göteborgissa, mutta erinäisten rikostapahtumien jälkeen hän huomasi olevansa sekä poliisien että rikollisten jahtaama kidnappaaja. 

Iskun tapahtumiin liittyi tiiviisti vuosia sitten Sierra Leonen sodankäynti, jossa käytettiin sotilaina lapsia. Osa lapsisotilaista oli päässyt pakoon. Etsinnässä oli myös lapsisotilaiden komentaja Toojay.

Minulla on valtuudet rekrytoida sinut tältä istumalta, jos vain otat tehtävän vastaan.

- Eli tarjoatko minulle vakoojan paikkaa? Henna hahmotteli lukemaansa ääneen.

Supon ylitarkastaja Jarmo Rautiainen oli Toojayn kannoilla. Hän halusi Hennan palkkalistoilleen. Houkutteleva tarjous. Hennan piti toimittaa eräs entinen lapsisotilas Suomeen turvasäilöön. Kirjasta voit lukea, miten Henna onnistui tehtävässään, kun sekä rikolliset että Ruotsin poliisit hankaloittivat sen minkä kerkesivät.

Rönnbacka on poiminut kirjaansa erittäin ajankohtaisen aiheen. Suomessakin on käyty muutama oikeudenkäynti entisiä sotakomentajia vastaan. Oikeudenkäynnit ovat tulleet maksamaan miljoonia Suomen valtiolle. Tietääkseni kukaan ei ole saanut tuomiota teoistaan. Päinvastoin, syytetyille on maksettu suuria rahoja siitä, että ovat olleet syytettyinä.

Christian Rönnbackan Isku vei hurjalle pakomatkalle. Isku ei sovi herkemmille lukijoille.


Christian Rönnbacka, Henna Björk - Isku

Bazar 2022

s. 272

Dekkari

Henna Björk 1. osa

 

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Hyvää äitienpäivää!

 


 

Äiti leipoo

 

Äiti leipoo hymyellen

Kelle leivot, äiti, kellen?


Vielä kysyt - kelles muille:

pienoisille piimäsuille.


Tää on kakku pikku Annin,

tuo on Heikin, tää on Hannin.


Tämän saapi pikku Asta,

joll´ on yksi hammas vasta.


Tehdään muita murakampi,

hiukan muita makeampi.


Oisko onneks joka muru!

Siit on äidin ainut suru.


Leivät nousee, hiipuu uuni,

miss´ on pienet piimäsuuni?


Kätken kakkuun kaipausta,

sirottelen siunausta.


Rakkautta rahdun verran -

toinen teille leipoo kerran.


Äidin kakku makeaisin,

sitä, ah, jos aina saisin!


Immi Hellén (1861-1937)



                          Hyvää äitienpäivää!

perjantai 10. toukokuuta 2024

Anna Härmälä: Sinkkumutsi

 


Tämä kirja on omistettu kaikille, jotka ovat tuskailleet vanhemmuuden kanssa, mutta erityisesti niille, jotka tuskailevat yksin.

Äitienpäivä lähenee. Tässä yksi sopiva lahjaehdotus äideille. Anna Härmälän sarjakuvateos Sinkkumutsi kaivautuu elämän kipukohtiin, mutta myös niihin erilaisiin tunteisiin, kun  elää pienen vauvan kanssa, mutta kaipaisi siihen rinnalle toista ihmistä jakamaan arkipäivän vastuuta ja se rakkauskin on ihana asia.

 

Onneksi kirjan päähenkilöllä Mialla on ystäviä, sukulaisia ja hän jaksaa käydä vauvan kanssa harrastamassa. Heillä on yhteishuoltajuus vauvan isän kanssa. Exän lähdettyä, Mia osallistui myös terapiaan.

 

 

Kirjan tarina on uskomattoman puhutteleva. Sinkkumutsin sivuilta löytyy kaikki fiilikset siitä, miltä tuntui tulla jätetyksi, ja kaikki fiilikset siitä, miltä tuntui aloitella deittailu vauvan äitinä.

Erosin itsekin lasteni isästä, tosin lapset olivat jo 10-14-vuotiaita. Pahimman surun ja ikävän päästettyä irti, tuli aika myös  deittailla, mikä ei ollut helppoa. Voin hyvin ymmärtää teoksen sinkkuäitiä.

Anna Härmälän Sinkkumutsi tuntee ja tunnelmoi arkipäiväisin ja rehellisin ajatuksin, mutta myös huumorin keinoin elämää vauvan kera.

 

Anna Härmälä, Sinkkumutsi *****

Kuvitus Anna Härmälä *****

S & S 2024

s. 166

Sarjakuvateos

keskiviikko 8. toukokuuta 2024

Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen

 


Perheen koirajäsen ei toimi kuten ihminen. Jotta eläintä voisi hoitaa tai kouluttaa hyvin, sen käyttäytyminen pitää ensin tuntea. Koira viihtyy ja voi hyvin, kun se saa toteuttaa luontaisia käyttäytymismallejaan. (Tuire Kaimio)

Tuire Kaimion tietoteos Koirien käyttäytyminen auttaa ymmärtämään koirien käytöstä. Meille tuli puolitoista vuotta sitten Mimmi, joka on havannankoira. Aiemmin olen elänyt vain uroskoirien kanssa. Meillä on myös monirotuinen Ozzy 10v. Pentukoiravaiheen apuna meillä on ollut käytössä Tuire Kaimion kirja nimeltään Pennun kasvatus. Siitä oli paljon hyötyä myös Mimmin pentuvaiheessa.

Kirjan sisällyksestä käy ilmi, että kirja on jaettu kuuteen osaan: Itsekseen kesyyntynyt, Synnynnäisesti koira, Sosiaalinen käyttäytyminen, Lisääntyminen ja pentujen kehitys, Ongelmakäytöstä? ja Oppiminen. Näiden yläotsikoiden alta löytyi sitten alaotsikot. Itseäni kiinnostivat erityisesti  osat Ongelmakäytöstä ja Oppiminen.

Mimmi on lähtöisin tarhaoloista. Kirjan sivulla 318 kerrottiin tarhasyndroomasta, mikä tarkoittaa sitä, että koira on  kasvanut yksipuolisissa kenneloloissa, eikä ole oppinut varhaisina herkkyysviikkoina kotioloihin, ihmisiin ja muihin lajitovereihin kuin emoonsa ja sisaruksiinsa. Tavallinen elämä ihmiskontakteineen ja touhuineen oli siis Mimmille vierasta. Tarhasyndrooma näkyy koirissa voimakkaana pelkona ja arasteluna. Mimmille ulkoilu on ihanaa, mutta ihmisiin ja eläimiin totuttelu on ollut huomattavasti vaikeampaa, kuin aiemmilla koirillamme on ollut. 

Siedättäminen on sekä koiran että myös ympäristön kannalta turvallisin tapa poistaa pelon ja kiihtymyksen aiheita. Se vaatii aina tilanteiden suunnittelua ja malttia.

Mimmin kanssa on nyt harjoiteltu kovasti kaikenlaisia tilanteita, mutta pelko ja arkuus tulevat esille joka päivä.  Harjoitellaan edelleen. Mimmi kyllä oppii, mutta juuri ihmiset ja muut eläimet ovat niin arvaamattomia, että arkuus tulee silloin esille helposti. Siihen pelkoon kuuluu hillitön haukkuminen, valitettavasti. Mutta koirat haukkuvat, ja siihen koiran omistajat tottuvat.

Tuire Kaimion tietoteos Koirien käyttäytyminen antaa tietoa ja ohjeita sekä antaa ymmärrystä elää koirien kanssa. 

 

Tuire Kaimio, Koirien käyttäytyminen *****

Valokuvat Minna Tallberg *****

Wsoy 2007

s. 369 + Viitteet 5 s. + Hakemisto 10 s.

Tietoteos

 

Tuire Kaimio: Pennun kasvatus - Pennusta kunnon koiraksi