torstai 20. kesäkuuta 2024

Rauhallista juhannuksen aikaa!

 


Ota käpy pois kenkäst

kaar vesi pois saappast

nost ämpär silmiltäs

jua kuppis tyhjäks.


Ol ilone

ol valone

ol pulune.


Älä lait kät sirkkeli

älä purot kirvest kintuil

älä unhota kotti avamei

älä karota annetui syrämei.


Viä roskapussi mennessäs.


Heli Laaksonen, Raparperisyrän 2002


Näillä Helin ohjeilla on turvallista matkata kohti juhannuksen aikaa. Ollaan ilosia, valosia ja pulusia toinen toisillemme. 💚

 

       Hyvää Juhannusta 💚 

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Elina Backman: Kuinka kuolema kohdataan

 


Mies istuu yksin varjossa ja tuijottaa pöydällä lojuvaa ruusua kummastuneena. Kun hän tarttuu kukkaan, tuntuu kuin se liimautuisi hänen käteensä. Kukan varressa oleva piikki on tehnyt heiveröisen viillon etusormen ihoon, mutta mies ei silti saa laskettua kukkaa kädestään.

Elina Backmanin  dekkarissa Kuinka kuolema kohdataan jaetaan ruusuja. Dekkari on neljäs sarjassa, jonka päähenkilö on toimittaja Saana Havas. Sarjan rikostutkijana toimii Saanan miesystävä Jan Leino. Jan sai tällä kertaa uuden poliisin tiimiinsä, Rynkyn, joka puhui myös ranskaa. Kielen osaaminen tuli tarpeeseen, kun Nizzassa oli tapettu suomalainen mies, ja Jan ja uusi kollega matkasivat tutkimaan tapausta.

Juhannustalkoot. Niin Inkeri-täti oli myynyt idean hänelle. He auttaisivat Inkerin ystävää vanhan puutalon kunnostuksessa ja saisivat vastalahjaksi yöpyä kesäidyllissä.

Saana matkasi pariksi viikoksi Inkeri-tädin kaverin saaristolaismökille. Alkuun talkootyöt veivät koko ajan, mutta sitten Saana kiinnostui eräästä vuonna 1985 tapahtuneesta kuolontapauksesta, joka selvästi vaivasi saaren pitkäaikaisia asukkaita. Siitähän saisi tehtyä seuraavan podcastin. 

Kaunis kesäinen mökki järvinäköalalla on muuttunut painajaisen näyttämöksi.

Kyseisen mökin asukas löytyi siis kuolleena. Hän ei ollut saanut ruusua, mutta jotain muuta hän oli saanut tekijältä. Tuo esine yhdisti Nizzan tutkimuksen suomalaiseen uhriin. Janilla tiimeineen oli kiire, sillä ilmeisesti seuraavakin uhri olisi pian tulossa. Tapauksia yhdisti eräs saari, missä Janin rakas Saana vietti juhannuksen aikaa. Saana oli sitäpaitsi kiinnostunut rikoksista ja teki rikospodcasteja. Jan oli erittäin huolestunut murhista ja siitä, että Saana sotkeutui rikoksiin.

"Istun kesähuvilan kammarissa ja mielessäni pyörii kaikki juuri tapahtunut. Kaunissaari on päällisin puolin viehättävä kesäidylli, mutta kaiken kauniin alla on paljon synkkää. Ja se synkkä valtasi hetkeksi koko saaren." 

Saana on taitava ratkomaan rikoksia. Tälläkin kertaa hän joutui maalilinjalle. Eikä siinä kaikki, vaan poliisit saivat jälleen kaupan päälle yllätysrikollisen Saanan tutkimusten ansiosta. 

 

Elina Backman, Kuinka kuolema kohdataan *****

Otava 2024

s. 378

Dekkari

Saana Havas-sarjan 4. osa

Cosy crime

 

Backman Elina: Kun kuningas kuolee

Backman Elina: Kun jäljet katoavat

Backman Elina: Ennen kuin tulee pimeää

 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Christian Rönnbacka: Henna Björk - Jahti

 


Yhdestä asiasta Ismael oli ollut lapsesta lähtien varma. Kun hän vain saisi tilaisuuden, hän kostaisi. Lista koston syistä oli loputon alkaen menetetystä lapsuudesta, ehkä jopa sielusta, mutta myös hänen ystäviensä kuolemat huusivat öisin hänen päässään kostoa.

Christian Rönnbackan Jahti jatkoi varsin nopeatempoisesti Henna Björk -dekkarisarjaa. Henna ja Ismael olivat erään sotakomentajan perässä, joka oli nimeltään Toojay. Toojay oli siepannut 11-vuotiaan Ismaelin, ja kouluttanut hänestä lapsisotilaan muiden lasten lisäksi. Kolme lasta oli paennut veritimantit mukanaan, Ismael oli yksi heistä. Sarjan ykkösosassa Toojay tapatti kaksi heistä Ruotsissa. Ismael pääsi pakoon Hennan avustamana.

Missä muuallakaan se paska olisi kuin siellä, mistä valtaosa Euroopan raakatimanteista kulkee läpi.

Toojay oli nähty Antwerbenissä, jonne Supon palkkaamat Henna ja Ismael suuntasivat.  Heidän piti löytää Toojay tuosta kaupungista ja varmistaa hänen henkilöllisyytensä. Sen jälkeen poliisit hoitaisivat kiinnioton. Löytyikö Jahdin aikana tuo inhottava ja väkivaltainen entinen komentaja, nykyinen rahakas liikemies, jota Supo oli pitkään tarkkaillut Suomessa?

Olen käytännössä kuollut niin kauan kuin Toojay elää. 

Ismaelilla oli siis syynsä etsiä Toojay ja saada hänet hengiltä. Henna ei tiennyt, että Ismaelilla oli omat kanavansa etsiä Toojay.  Vauhdikkaissa tapahtumissa sekä Henna että Ismael joutuivat käyttämään väkivaltaa että joutuivat väkivallan kohteiksi. 

Christian Rönnbackan Jahti vei mukanaan kansainvälisiin  rikostapahtumiin, joissa henkikulta oli vaarassa kaikilla osapuolilla. Ja loppujen lopuksi sain ihmetellä, että kuka tai ketkä niitä rikollisia oikein olivatkaan. Pyhittikö tarkoitus keinot, vai miten se oikein menikään.

 

Christian Rönnbacka, Henna Björk - Jahti

Bazar 2023

s. 318

Dekkari

Henna Björk-sarjan 2. osa

 

Christian Rönnbacka: Isku

 


 Kiitos Kirsti Dekkariviikko-lukuhaasteesta.

perjantai 14. kesäkuuta 2024

Agatha Christie: Neiti Marplea ei petetä

 


Neiti Marplella oli valkeat hiukset, pehmeät vaaleanpunertavat ryppyiset kasvot ja viattomat posliininsiniset silmät. Hän näytti hyvin herttaiselta vanhalta naiselta.

Agatha Christien dekkari Neiti Marplea ei petetä kertoi suuresta kartanosta, jonne oli tehty  poikakoti. Poikakotia johti neiti Marplen nuoruudenaikaisen ystävättären mies. Ystävättären sisko pyysi neiti Marplea vierailemaan kartanossa, sillä hän aavisti jotain pahaa tapahtuvaksi. Tuo vierailu sopi hyvin neiti Marplelle, sillä hän oli hyvä selvittämään  arvoituksia.

Neiti Marple katsoi häneen kiitollisena. Hän näytti viehättävältä ja avuttomalta vanhalta naiselta, mutta tarkemmin häntä katsoessaan mies olisi voinut havata, että hänellä oli hyvin tarkat siniset silmät. 

Neiti Marple saapui suureen kartanoon, jonka oli rakennuttanut joku rikas rautatehtailija aikoinaan. Neiti Marplen ystävätär Carrie Louise omisti talon. Hän oli saanut sen ensimmäiseltä mieheltään perintönä. Toinen mies oli ehtinyt teettää taloon kymmenen kylpyhuonetta, ennen kuin oli lähtenyt toisen naisen matkaan. Kolmas mies oli sitten perustanut paikalle poikakodin ja haaveili vielä suuremmasta poikakodista. 

Sinä yönä neiti Marple yritti makuuhuoneessaan luoda kuvaa Stonygatesin ilmapiiristä, mutta se oli vielä liian sekava.

Kartanossa oleili sekava seurakunta ihmisiä, Carrie Louisen mies Lewis, tytär Mildred ja adoptiotyttären tytär Gina, Ginan mies Wally ja Carrie Louisen toisen miehen aikuiset pojat, jotka pitivät kartanoa kotinaan. Lisäksi paikalla oli poikakodin työntekijöitä, palvelijoita ja Carrie Louisen henkilökohtainen sihteeri ja seuralainen neiti Bellever. Carrie Louisen miehellä oli myös sihteeri, joka oli Edgar Lawson. Paikalle saapui myös poikakodin säätiön johtaja.

"Toivottavasti tämä shokki ei ole saanut teitä tuntemaan oloanne kovin epämukavaksi", hän sanoi. "Murhan tapahtumapaikalle joutuminen on epäilemättä suuri rasitus kenelle tahansa, joka ei ole ennen ollut tekemisissä sellaisten asioiden kanssa."

Neiti Marple saattoi näyttää hyvinkin vanhalta ja avuttomalta, mutta aivot raksuttivat terävinä, joten kyllähän hän ratkaisi kartanon mysteerin. Tosin sitä ennen ehti tapahtua kolme murhaa.  Uskoisin, että neiti Marple viihtyi omalla tavallaan kartanossa ja viihtyi varsinkin ystävättärensä seurassa. Kartanon puutarha oli päässyt ränsistymään, joten se harmitti hiukan puutarhatöistä pitävää neiti Marplea. Puutarhasakset vain käteen ja hommiin.

 

Agatha Christie, Neiti Marplea ei petetä

Suom. Leena ja Matti Jaskari

Wsoy 2023

s. 196 

They Do It with Mirrors 1952

Ensim. suom. kielinen julkaisu 1969

Neiti Marple-dekkari

Agatha Christie: Murha maalaiskylässä

Agatha Christie: Lomahotellin murhat

Agatha Christie: Ruumis kirjastossa 

 

Kiitos Kirsti Dekkariviikko-lukuhaasteesta.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Agatha Christie: Lomahotellin murhat

 


Neiti Marple oli suonut heille kaikille samaa herttaista lähimmäisenrakkautta. Hän oli istunut tarkkaavaisena kallistaen aina välillä päätään ystävällisen hyväksymisen merkiksi. Hän ajatteli omia ajatuksiaan ja nautti siitä, mistä oli tilaisuus nauttia: tällä kertaa Karibian meren syvästä sinestä.

Agatha Christien dekkari Lomahotellin murhat alkoi neiti Marplen näkökulmasta aika tylsästi, sillä hänen terävät aivonsa vaativat tekemistä. Neulominen ja muiden lomalaisten seura alkoi jo hiukan puuduttamaan. Mutta kauaa ei tarvinut odottaa, sillä ensimmäinen murha tapahtui nopeasti. Tosin muut pitivät sitä ikääntyneen miehen kuolemana korkeaan verenpaineeseensa, mutta neiti Marple oli heti varma siitä, että mies oli murhattu. Niin kuin sitten olikin. 

Jos joku olisi sattunut huomaamaan herttaisen näköisen vanhahkon naisen, joka seisoi mietteisiinsä vaipuneena huvilansa parvekkeella, ihmiset olisivat tuumineet, ettei naisella ollut muuta ajateltavaa kuin miten viettää aikaansa sinäkin päivänä....

Mutta herttainen vanha neiti mietti ihan muita asioita - hän oli sotaisalla tuulella. 

Tässä vaiheessa surmansa oli saanut jo lomahotellin siivooja. Neiti Marple oli päässyt jo juonesta selvyyteen, ja hän pelkäsi, että tulossa oli kolmas murha. Mikä tulikin nopeasti. Lomalaiset lähtivät nopeasti hotellista pois. Neiti Marple ei missään tapauksessa olisi lähtenyt pois näin jännittävistä tilanteista.

Jospa tietäisitte, miltä te näytitte tuona yönä päässänne tuo pörröinen vaaleanpunainen villahuivi, kun seisoitte siinä ja sanoitte olevanne Nemesis. En ikinä unohda sitä.

Neljäskin murha oli todella lähellä. Onneksi neiti Marple ehti siihen väliin apuvoimien kanssa ja pörröinen villahuivi päässään. Murhaaja jäi kiinni teoistaan. 

Agatha Christien dekkarissa Lomahotellin murhat ei ehditty lomailla, vaan jännitettiin milloin neiti Marple selvittää rikokset.

 

Agatha Christie, Lomahotellin murhat

Suom. Anna-Liisa Laine

Wsoy 2023

s. 229

A Caribbean Mystery 1964

Ensim. suom.kielinen julkaisu 1965

Neiti Marple -dekkari

Agatha Christie: Murha maalaiskylässä

Agatha Christie: Ruumis kirjastossa

 


 
Kiitos Kirsti Dekkariviikko-lukuhaasteesta.

maanantai 10. kesäkuuta 2024

Agatha Christie: Murha maalaiskylässä

 


Neiti Marple näkee aina kaiken. Puutarhanhoito käy savuverhosta, ja hän saattaa myös käyttää hyödykseen kaukoputkea jonka avulla hänellä on tapana tehdä havaintoja linnuista.

Dekkariviikolle sopii hyvin tämä Agatha Christien (1890-1976) ensimmäinen  neiti Marplesta kertova dekkari Murha maalaiskylässä. Neiti Marplesta kertovia dekkareita on kaiken kaikkiaan 12 kappaletta. Kirjan tapahtumat ovat tuttuakin tutummat, silllä tämäkin tarina on näkynyt tv-sarjoina ja elokuvana telkkarissa monet monituiset kerrat. Tarina on ilmestynyt jo vuonna 1930 ja sen on suomentanut Eila Pennanen.

On vaikea päättää, mistä tämä tarina oikeastaan pitäisi aloittaa, mutta olen valinnut lähtökohdakseni keskiviikon ja pappilan lounasajan.

Kirjan kertojana toimi St Mary Meadin pappi. Kirjan englannin kielinen nimi on Murha pappilassa, ja se olisi kyllä sopinut suomeksikin, mutta ilmeisesti se oli vielä 1950-luvulla liikaa suomalaisille, kun se suomennettiin. Kirja suomennettiin mielestäni tosi myöhään, 24 vuotta julkaisunsa jälkeen.

Murha tapahtui siis pappilassa. Pappi oli kutsuttu siksi aikaa kuolevan potilaan luokse, muutenhan hän olisi syyllinen. Kävi kyllä mielessäni, että olikohan pappi sittenkin syyllinen. Agatha Christie pyöritteli mahdollisia syyllisiä edes takaisin, ja pari ihmistä tunnustikin murhan. Jos minut tarina sai pikkasen sekaisin, niin onneksi neiti Marple pysyi skarppina ja nokkelana.

Täsmälleen puoli kymmeneltä kuului pieni naputus, ja nousin vastaanottamaan neiti Marplea. Hänellä oli hyvin kaunis Shetlandin-huivi kiedottuna päänsä ja hartioittensa ympärille ja hän näytti melko vanhalta ja hennolta. Sisään tullessaan hän suorastaan pursui pieniä kiihtyneitä huomautuksia.

Minusta on hassua, että elokuvissa neiti Marplella on aina sama rähjääntynyt korihattu päässään, vaikka ei hänellä näissä kirjoissa sitä koskaan ole. Huivi on aina. 

Tästä kirjasta lähti uteliaan ja aina oikeassa olevan neiti Marplen ura kotitekoisena salapoliisina maailmalle. Tykkään hänestä valtavan paljon ja jaksan katsella samat tv-ohjelmat aina vain. Kirjassa on sopivasti viihdettä ja huumoria. Rikoksetkin ratkeavat teekupposen äärellä. Vaativampi aivotyö vaatii sitten tilkan kotitekoista likööriä, se rauhoittaa mukavasti sekavia ajatuksia.

 

Agatha Christie, Murha maalaiskylässä *****

Suom. Eila Pennanen *****

Wsoy 2023

s. 293

The Murder at the Vicarage 1930

Ensimmäinen suom. kielinen julkaisu 1954

Dekkari

Neiti Marple-dekkarit

Agatha Christie: Ruumis kirjastossa

 


Kiitos Kirsti Dekkariviikko-lukuhaasteesta.

 

perjantai 7. kesäkuuta 2024

Jyrki Vartiainen: Kolme kesää

 


Marketin pihalla myydään herneitä ja mansikoita, joiden imelä lemu hermostuttaa poikaa. Hänen mustat shortsinsa on leikattu farkuista. Kankaansuikaleet ulottuvat polviin joissa näkyy punertavia ruhjeita.

Jyrki Vartiaisen pienoisromaani Kolme kesää kertoi nuoresta pojasta ja hänen kolmesta kesästään. Ensimmäisenä kesänä hänen seurassaan kulki kaksi tyttöä Sanna ja Terhi. Heillä oli tapana käydä lähikaupasta näpistämässä nameja ja mennä syömään niitä erään katoksen katolle. Paikkaan, joka vaikutti todella hylätylle ja jota he kutsuivat rosvomajaksi.

He miettivät, ovatko heidän rosvomajan suojiin piilottamat tupakat tallessa ja jos ovat, mikä voisi olla sellainen päivä, että heidän olisi mahdollista polttaa.

Kesä kuluu notkuessa päivästä päivään. Ystävyys näiden kolmen kesken ei ollut pysyvää, vaan toisena kesänä toinen tytöistä oli siirtynyt toiseen kaveriporukkaan, mikä pojasta oli ikävää, sillä hän oli vähän ihastunut Terhiin. 

Päivistä on tullut pojalle sellaisia, että hän on melkein aina poissa kotoa ja rooleissa, jotka ovat hänelle yhtäaikaisesti tuttuja ja vieraita.

Kesällä on kiva lukea kirjoja, joissa myös on kesä. Tässä kirjassa kerrotaan nuoren pojan kolmesta eri kesästä, ja miten ne erosivat toisistaan. Aika yksinäisiä ne olivat, eikä pojalla ollut harrastuksia tai sukulaisia joiden luona käydä.

Jyrki Vartiaisen Kolme kesää kertoi nuoren pojan kolmesta kesästä ja uinuvista tunteista.


Jyrki Vartiainen, Kolme kesää

Teos 2020

s. 103