Maria Burrow: Kuole kuin vasarahai

 

Lautan kyljessä luki kokeroisilla kirjaimilla nimi Maurai. Alus puski hyvää vauhtia kohti Kawaun saarta Mikko ja Amy kyydissään.

Maria Burrown kolmannessa dekkarissa Kuole kuin vasarahai sarjan päähenkilö vanhempi konstaapeli Mikko Laine joutui poliisin hommiin avovaimonsa Amyn kotimaassa Uudessa-Seelannissa. Heidät oli kutsuttu lomamatkallaan erääseen saareen viettämään uutta vuotta, kun aamulla heitä kohtasi ikävä näky taloon liittyvässä museossa. Pahinta oli, että saarella ei ollut puhelinverkkoa, satelliittipuhelin oli kadonnut ja isännän vene oli rikki.

Vanhempi konstaapeli Mikko Laine painautui tiiviisti pilkkopimeän museon seinää vasten. Yö oli hiljainen, mutta iäkkään huvilan rakenteista kuului aika ajoin vaimeita narahduksia. 

Pahinta saarivierailulla oli, että heidän piti olla siellä viisi vuorokautta ja pelätä koko ajan, että surmaaja iskisi uudestaan. Ja todellakin rikokset laajenivat koko ajan.

Oli kuumaa ja kosteaa. Mikko näki ensimmäistä kertaa suuren valkohain, opossumin, moan ja kiivin. Muitakin Uuden-Seelannin eläimiä ja lintuja tuli vastaan, jopa myrkyllisiä sellaisia. Myös maan luonnosta ja kasveista oli kiva lukea, sillä olen aina haaveillut matkasta Uuteen-Seelantiin. Kiinnostuin heti kumarasta, napsijakalasta ja ananasguavasta, joita olisi kiva maistella paikan päällä. 

Mikko seisoi muutaman metrin päässä seinästä ja katseli hyllyjen esineitä ja seinälle kiinnitettyjä naamioita. Hänen huomionsa kohdistui soturin kasvoja esittävään naamioon. Siihen, joka oli professorin isoisän tekemä.

Maria Burrown dekkari Kuole kuin vasarahai oli suljetun paikan murhamysteeri suoraan Uudesta-Seelannista, jolle kirjailija myös omisti dekkarinsa. Uusi-Seelanti on nimittäin kirjailijan perheen toinen kotimaa.

Kaua e mate wheke mate ururoa

Älä kuole kuin mustekala, kuole kuin vasarahai 

 

Maria Burrow, Kuole kuin vasarahai

Lind & Co 2025

s. 274

Dekkari

Mikko Laine-sarjan 3. osa

Uusi-Seelanti

 

Maria Burrow: Rosholmin murhat

Maria Burrow: Friimannin kirous 

Maria Burrow: Kuole kuin vasarahai  

Silvia Avallone: Musta sydän

 

Marraskuisena maanantaina, vainajien muistopäivänä Emilia ja hänen isänsä astuivat Stra´ dal Forcheksi kutsutulle polulle ja alkoivat kavuta ylös kastanjametsään, joka erottaa Sassaian muusta maailmasta.

Italialaisen Silvia Avallonen upean koukuttava Musta sydän  sijoittui Pohjois-Italian vuoristoseudulle, jossa sijaitsi kastanjametsä vuoren rinteellä. Kirjan päähenkilö Emilia oli juuri päässyt vapaaksi pitkien vankilavuosiensa jälkeen, jonne joutui jo nuorena, ja oli päättänyt piiloutua sukulaiselta vapaaksi jääneeseen taloon, jonka takana häämötti Alpit. Pienessä kylässä vuoren rinteellä oli kaksi muuta asukasta Emilian lisäksi. Emilia ei halunnut olla heidänkään kanssa missään tekemisissä, mutta toisin kävi.

"Vuorilla on eräs paikka, Piemontessa, jossa vietin lapsena kesälomia. Maalasin kankaalle ne vuoret ja ripustin kuvan sängyn yläpuolelle."

Emilia oli valmistunut taidehistoriasta, ja etsi töitä lähiseudulta. Yllättäen toinen naapureista oli maalari, joka entisöi kirkkojen tauluja ja patsaita. Emilia pääsi kyseisen yli 70-vuotiaan Basilion apulaiseksi. Basilio oli tunnistanut hänet heti, mutta oli hiljaa. Hänellä ei ollut tapana tuomita ihmisiä. Hän oli varma, että Emilia tuomitsi  itse itsensä ja kärsi edelleen nuoruuden teostaan, josta sai pitkän vankilatuomion. Tuomionsa hän vietti alkuun suljetussa luostarissa, joka oli muutettu nuorisovankilaksi, ja jatkoi  myöhemmin tuomiotaan aikuisten vankilassa.

Meidän olisi pitänyt olla varovaisempia, jälkiviisaasti ajatellen. Jatkaa rakkaustarinaamme Sassaiassa, missä meidät näkivät vain kalliot, pyökit ja eläimet. Olisimme voittaneet aikaa, ehkä. Tai ehkä ei, koska se, minkä täytyi tapahtua, tapahtuu. Kaikista varotoimenpiteistä ja ponnistuksista huolimatta. Ehkä siis toimimme oikein napatessamme tuon palasen onnea, kaiken ja heti.

Silvia Avallonen Musta sydän on rakkaustarina kaikesta synkästä menneisyydestä huolimatta. Rakkaustarinan toinen osapuoli, Bruno, asui myös samassa kylässä, ja oli koko ikänsä piiloutunut yksinäisyyteensä. Yksinäisyydestä huolimatta hän oli opiskellut ja toimi osa-aikaisena alakoulun opettajana. Emilia ei kertonut ikävästä menneisyydestään Brunolle, mutta joku muu kertoi.

Silvia Avallonen Musta sydän on täynnä sydämeen sattuvia tunteita. 

 

Silvia Avallone, Musta sydän 💜💜💜💜💜 

Suom. Laura Lahdensuu 💜💜💜💜💜

Aula & Co 2026

s. 422

Cuore nero  2024 

Italia

Elsa Morante-palkinto 2024 

 

Thua Aalto: Augustan tehtävä

 

Joskus elämä voi mullistua ihan yhtäkkiä. Ensin on jono aivan tavallisia, huolettomia päiviä, ja sitten jono katkeaa. Minullekin tuli eteen päivä, jota en haluaisi muistaa.

Thua Aallon esikoiskirja Augustan tehtävä alkoi vuoden 1840 Turusta, kun kirjan päähenkilö Augusta Heurlin oli vasta 14-vuotias. Augustalla oli neljä vanhempaa siskoa ja kaksi pikkuveljeä. Rakkain perheenjäsen oli kuitenkin isä, joka ymmärsi Augustaa ja hänen tiedonhaluista mieltään. Äidin kanssa ei ollut helppoa, sillä hän halusi tyttäristään vain kuuliaisia avioliittomarkkinoiden mallikappaleita, Augusta ei mielestään kuulunut tuohon joukkoon. Koska äiti ei halunnut heidän opiskelevan, Augusta opiskeli itsenäisesti isän ja veljen avustuksella. Sitten isä kuoli.

Kerran kun olimme vielä pieniä, isä vei minut, Clementinen ja Sofien Frenckellin kirjapuotiin. 

Frenckellin kirjapuodista oli tullut yksi Augustan lempipaikoista. Isän lempipuuhaa oli ollut lukea sanomalehteä ääneen perheelleen. Hänen kuoltuaan Augusta jatkoi sanomalehtien lukemista, sekä itsekseen, että ääneen perheelleen. Lehdissä oli paljon artikkeleita lähestyvästä sodasta, ja myöskin eri koulujen yleistymisestä. Augustan perhe oli ns. säätyläisperhe, ja kotona oli ollut kotiopettajatar ja myöhemmin pojilla oli ollut kotiopettaja. Naisten opiskelu haki paikkaansa ja oli hyvin kirjavaa. Augustalla oli jo hyvin nuorena ajatuksia siitä, mitä hän haluaisi tehdä asian hyväksi. Esteenä oli vain äiti, joka sinnikkäästi toivoi kaikkien tyttöjensä avioituvan.

Heinäkuussa herra Laurén vastasi minulle, että olin tervetullut Pietarsaareen seuraamaan koulun opetusta.

Augusta oli jo yli kolmenkymmenen, kun hänen haaveensa perustaa oma koulu alkoi häämöttää paremmin esillä. Pietarsaareen oli nimittäin perustettu koulu nuorille naisille, ja koulun johtajana toimi nainen. Augusta oli pyytänyt lupaa päästä seuraamaan opetusta ja viihtyikin Pietarsaaressa koko lukuvuoden.

Thua Aallon Augustan tehtävä aloitti uuden Heurlinin koulu-kirjasarjan. Augustan tehtävä kertoi Suomen ensimmäisen edistyksellisen tyttökoulun perustajan, Maria Nicolina Augusta Heurlin (1826-1888), vuosista ennen kuin hän oli perustanut koulua. Kirjan sivuilla oli kiva kulkea menneisyyden Turussa, josta myös kansikuvan tausta kertoi paljon. Turku paloi vuonna 1827, joten kirjassa näkyy, miten palo näkyi kaupunkikuvassa ja ihmisten mielissä vielä pitkään, sillä puutalot olivat kadonneet melkein kokonaan kaupunkikuvasta.

Thua Aallon historiallinen teos Augustan tehtävä nosti esille  nuoren naisen, joka rakasti kirjoja.

 

Thua Aalto, Augustan tehtävä

Bazar 2026

s. 409

Historiallinen teos 

Heurlinin koulu-sarjan 1. osa 

1840-1861 

Turku 

 

Eva Frantz: Kilpikonnasaari

 

Meri, Edla pikkuinen, meri on kauneinta maailmassa.

Eva Frantzin lastenkirja Kilpikonnasaari kertoi jännittävän tarinan saarelta, joka muistutti kilpikonnaa, kuten kirjan todella hienossa kansikuvassa näkyy. Kirjan päähenkilönä toimi 12-vuotias Edla, josta oli tullut orpo. Kun hänen äitinsä ja isosiskonsa kuolivat, Edlan hiukset putosivat pois, eivätkä kasvaneet takaisin. Edla lähetettiin lastenkodista hänen serkkunsa luokse Kilpikonnasaarelle. Tiedossa olisi työntekoa majatalossa.

- No niin, nainen pauhasi. - tuossa on kahvikerma ja kermanekat ovat tuolla. Pese kätesi huolellisesti, täytä kermakot ja muista sokeri. 

Yllätyin niin, etten osannut kuin totella. Selvisi, että nainen oli Ragna. Hän oli majatalon keittäjä ja jakeli käskyjä kuin kuningatar.

Edla oli heti alkuun saanut kuulla, että hän oli liian nuori ja liian sairaalloinen majatalon töihin, mutta Ragnan opissa työt sujuivat vauhdikkaasti. Edla oli joutunut paiskimaan töitä lastenkodissa, joten Ragnan opeissa päivät sujuivat nopeasti, ja yöt hän nukkui hyvin, vaikka äidin ja siskon ikävä oli valtava. Serkusta ei ollut apua, sillä Joline suhtautui häneen ikävästi.

Siinä samassa näin jotain. Kalliolla käveli joku. Kaukaa katsottuna hän näytti nuorelta tytöltä. Hänellä oli pitkä tukka, joka liehui tuulessa kuin purje ja oli punainen kuin tuli.

Edlalle oli kerrottu, että saarella ei ollut muita lapsia, mutta aivan varmasti hän näki siellä nuoren tytön. Kukahan tyttö olikaan? Edla kyllä sai selville useammankin salaisuuden. Hän sai ystäviä, mutta myös vihollisia. Tapahtumat pahenivat nopeasti, sillä eräät tahot halusivat käyttää hyväkseen taitoja, joita Edlan uusilla ystävillä oli. Eivätpä tienneet, että nokkelat lapset päihittäisivät koko rosvoporukan. Ystävyys on ihana asia.

Eva Frantzin Kilpikonnasaari kertoi ystävyydestä ja yhteistyöstä.

 

Eva Frantz, Kilpikonnasaari *****

Suom. Anu Koivunen *****

Kansikuva Sami Saramäki ***** 

S & S 2025

s. 203

Sköldpaddsön 2025 

Lastenkirja

Fantasia + jännitys

1895 

 

Eva Frantz: Osasto 23 

Mika Wickström ja Arto Nyyssönen: Mörkö Marko

 

Mörkö-Marko on tarina lätkäpojasta, josta kasvoi koko kansan rakastama Leijona-sankari. 

Mika Wickströmin ja Arto Nyyssösen sarjakuvakirjan, nimeltään Mörkö Marko, päähenkilön tunnistaa varmasti kaikki suomalaiset ja varmasti jääkiekkopiirit myöskin ulkomailla. Hän on niin tunnettu, että jos hän kävelee vastaan kadulla, niin yli kaksimetrisen jättiläisen huomaa, tunnistaa ja moikkaa varmasti kaikki. Mörkö-Marko eli Marko Anttila onkin tuumaillut, että kauppaostoksia on vaikea tehdä, ja kaikki varmaan arvaa miksi. Kaikki haluavat häntä jututtaa, sillä hän on niin lähestyttävän lempeä jättiläinen.

 

Teini-iässä Marko venähti niin isoksi, ettei hänelle ollut löytyä enää sopivankokoisia varusteita.

Voi vain kuvitella, miten paljon ruokaa isoksi venähtänyt teinipoika söi kotona ja koulussa. Onneksi Lempäälän yläkoulun keittäjä ymmärsi, että kasvuun tarvittiin paljon ruokaa. Marko on siis Lempäälästä kotoisin, ja siellä hän aloitti jääkiekkoharrastuksensa alkuun järven jäällä ja sitten Kelhon kyläkoulun kaukalon kautta Tampereen Ilveksen juniorijoukkueeseen. 

 

 

Varausnumero 260 kuuluu maineikkaalle Chicago Blackhawksille, jonka edustajat tekevät yllätysvalinnan: "Marko Anttila, Finland."

Mörkö-Marko oli 18v., kun hänet varattiin NHL:n mahdolliseksi pelaajaksi. Harjoitusleirillä Chicagossa hänen piti näyttää kykynsä. Kirjan sivuilta pääset seuraamaan Markon uraa, ja miten hänestä lopulta kehittyi taitava jääkiekkoilija, joka toimi kapteenina Leijonien riveissä ja voitti maailmanmestaruuden.

 

 

Mika Wickströmin ja Arto Nyyssösen Mörkö Marko on hieno jääkiekkoilijan kasvutarina.

 

Mika Wickström ja Arto Nyyssönen, Mörkö Marko *****

Kuvitus Arto Nyyssönen *****

Arktinen Banaani 2021

s. 80

Sarjakuvakirja

Jääkiekko

Urheilu 

S.K. Tremayne: Hylynryöstäjän tytär

 

Pihisen kiukusta. Mitä lännemmäksi Cornwallissa menee, sitä selvemmin se näyttää karvansa, sitä cornwallilaisemmaksi ja jääräpäisemmäksi se paljastuu. Autojen vauhti hidastuu, tiet kapenevat, puhelinverkko pätkii, kaikki muuttuu ankeammaksi ja kuitenkin kauniimmaksi.

Lontoolaisen bestsellerkirjailijan S.K. Tremaynen psykologinen trilleri Hylynryöstäjän tytär aloitti uuden Roseland-mysteerit rikoskirjasarjan kummitusten parissa synkässä suuressa kartanossa. Kirjan päähenkilö, oikeuspsykologi Karenza Bay, sai kutsun auttamaan perheen lapsia heidän oudossa käytöksessään. Lasten äiti oli kuollut, joten ei ihme, että lapset oireilivat. Lisäksi äidin kuolemaan johtaneet syyt olivat vielä selvittämättä.

"Tämä talo on aina ollut outo ja vetoisa ja vaikka mitä, mutta entä sitten? Me pärjäämme, olemme aina pärjänneet. Tyackit. Me emme kaipaa sitä, että joku pöljä pahentaa asiaa penkomalla menneisyyttä. Ei niiden lapsiparkojen takia, ei Gracen takia."

Karenzalla kesti aikansa sopeutua Tyackin perheen osittain vastahakoiseen tyyliin ottaa vastaan apua. Hän sai kyllä kuulla, että parempi olisi, jos hän lähtisi kotiin. Mutta avun antaminen vaati havainnoimista ja tarkkailua, sekä tutkimista. Karenza oli aiemmin tehnyt töitä vankiloissa pahimpien vankien parissa, joten hän ei vähästä säikähtänyt, ei edes silloin, kun hänet lukittiin pimeään kellariin. Perheen jäsenet eivät mielellään puhuneet menneisyydestään, ja siihen liittyvistä salaisuuksista.

Saan huomata, että Baldhu Housessa jouluaattoon liittyy totista hauskanpitoa illan pimetessä. Takkoihin on viritetty isot roihut, jopa huoneissa, joita ei yleensä käytetä. Sukulaiset soittavat aitoa elävää musiikkia kitaroilla, peltihuiluilla ja  viuluilla.

Karenza vietti jopa joulunsa Tyackin perheen parissa kirjan loppupuolella.  Hänelle oli alkanut selvitä perheen äidin ja menneisyyden mysteerit, mutta sitä ennen hän oli joutunut tottumaan, jopa niiden kummitusten läsnäoloon satoja vuosia vanhassa kartanossa. 

S.K Tremaynen takaa löytyy kirjailija Tom Knox alias kirjailija ja toimittaja Sean Thomas. 

S.K. Tremaynen Hylynryöstäjän tytär vei ikivanhaan kartanoon, jonka takana pauhasi meri, ja kartanon sisällä elivät levottomat asukkaat, elävät ja kuolleet. 

 

S.K. Tremayne, Hylynryöstäjän tytär

Suom. Ilkka Rekiaho

Otava 2025

s. 393

The Wrecker´s Girl

Roseland-mysteerit-sarjan 1. osa

Psykologinen trilleri

 

S.K. Tremayne: Jääkaksoset

S.K. Tremayne: Äänet 

 

Monika Fagerholm: Eristystila / Kapinoivia naisia

 

Tämä aika, juuri nyt, loppukesä, alkusyksy, jota värjää auringonpaiste. Keltaisia auringonvarjoja, vihreitä nurmikoita - kaikki pihat ovat täysin toistensa kaltaisia tässä rivitalossa, jonka keskimmäisen asunnon vierashuoneessa tyttö asuu, se on nukketalo.

Monika Fagerholmin Eristystila/ Kapinoivia naisia voitti, sekä Finlandia-palkinnon, että Runeberg-palkinnon vuonna 2025. Onnentoivotuksia runsain mitoin molemmista kirjallisuuspalkinnoista.

Teoksen aika sijoittui vuosiin 1976-1977, jolloin päähenkilö, Alice, oli 18-19-vuotias. Alice halusi muutosta elämäänsä ja niinpä hän muutti äitinsä ja siskopuolensa Lilijan luota isänsä perheen luokse asumaan. Isällä oli kaksi nuorta poikaa, Michael ja Jacob, ja heidän äitinsä oli Siri. Alice ilmoittautui viimeiseksi vuodeksi iltalukioon opiskelemaan ja teki töitä siinä ohessa. Lisäksi hän oli päättänyt kirjoittaa kirjan. Luova perhe, sillä isä oli valokuvaaja ja muutkin perheenjäsenet olivat taiteellisia. Perhe liikkui hyvin paljon kulttuuripiireissä.

Ja täällä, nukketalossa, vierashuoneessa, hän, Alice, alkaa vähitellen istua kirjoituskoneen ääressä tummanpuhuvan, tyylitellyn, "Sieni" -nimisen valokuvataulun alla kirjoittamassa esikoisromaaniaan. 

Kirjassa seurattiin Alicen elämää ja kirjan edistymistä, mutta myös muiden perheenjäsenten  elämää. Draamaa löytyi joka lähtöön, varsinkin nuorimmasta pojasta, jota kutsuttiin Prinssiksi, ja joka koki lellikkiasemansa olevan uhattuna Alicen taholta. Alice oli hyvinkasvatettu, toisin kuin siskopuolensa Lilija, joka myös ilmestyi hyvin pian kuvioihin mukaan. Tosin Prinssi ja Lilija elivät kuohuvaa murrosikää. Michael oli yhtä tyyni kuin Alice, ja heillä oli hyvä sisaruussuhde keskenään.

Nuori nainen nukketalossa. Se tulee tuhoutumaan. Odota vain.

Monika Fagerholm on syventynyt teoksessaan Eristystila / Kapinoivia naisia seuraamaan erään perheen tapahtumia tietyssä ajassa. Miten nukketalon kuviteltu hyvinvoiva perhe hajosi, kun tapahtui jotakin yllättävää. Sivujuonia oli useita, joista lähemmin voit lukea kirjan sivuilta. 

Monika Fagerholmin Eristystila / Kapinoivia naisia  nosti esille nuoruuden ja omien kykyjen mahdollisuudet.

 

Monika Fagerholm,  Eristystila / Kapinoivia naisia

Suom. Hannimari Heino

Teos 2025

s. 392

Döda trakten / Kvinnor i revolt 2025

1976-77

Finlandia-palkinto 2025

Runeberg-palkinto 2025 

 

Monika Fagerlund: Ihanat naiset rannalla

Monika Fagerlund: Kuka tappoi Bambin? 

Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin