Jevhenija Kuznjetsova: Tikapuut

 

Joskus tämäkin sota loppuu...

Ukrainalaisen Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut sijoittui vasta-alkaneen sodan  alkujärkytykseen. Kirjan päähenkilö oli nelikymppinen Tolik, joka oli muuttanut aiemmin Espanjaan päästäkseen itsenäistymään. Hän oli ostanut talon ja teki paljon etätöitä. Sodan alettua, hän haki äitinsä, enonsa, siskonsa ja tämän kaverin sekä tätinsä Ukrainan rajalta ja antoi heille suojapaikan talossaan. Mukana tuli koira ja pari kissaa.

Tämä kokoonpano oli viettänyt talossa jo kaksi viikkoa, ja Tolikista oli vastoin tahtoaan tullut suuren suvun patriarkka ja sponsori. 

Tolik oli luonteeltaan introvertti ja viihtyi hyvin itsekseen. Nyt talossa oli elämää joka hetki, eikä työn tekemisestä tullut juuri mitään. Siispä Tolik siirtyi tekemään töitä öisin. Sekin oli äidin mielestä väärin. Myöskin juokseminen oli väärin, kun Tolik lähti joka-aamuisille juoksulenkeilleen. Tolikin olisi pitänyt olla seurallisempi, hankkia itselleen vaimon ja perheen ja mennä sotimaan. Pihalle piti saada multaa ja tomaatin taimia ja lannoitteita ym. Koko ajan vaadittiin jotakin.

- Kun me lähdemme, äiti aloitti, - tomaatit jäävät sinulle.

Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut kertoi sodan alun pahimmista viikoista, ja miten Tolikin perheenjäsenet viettivät sitä turvassa Espanjassa. Heitä jokaista poltteli takaisinmeno omiin koteihinsa ja naapureilta ja paikalle jääneiltä he saivat lisätietoja sodan tapahtumista.

Sotaan liittyviä teemoja tuli esille Tikapuiden sivuilla mm. rahankeruu Ukrainalle. Tolik perheineen oli mukana toiminnassa, mutta he yrittivät päästä pois toiminnasta, kun huomasivat venäläisten ujuttautuneen kieroudella mukaan avustustoimintaan.

- Vaikeinta on, ettei voi tehdä mitään. Korkeintaan ottaa aseen käteen, mutta ensinnäkin minua pelottaa...

Tolikin sukulaiset lähtivät takaisin Ukrainaan, ja Tolik löysi myös tavan auttaa Ukrainaa. Kirjan kerronta oli kepeää, mutta kepeys oli savuverho sodan aiheuttamien tunteiden  painolastin jaksamisen kanssa. Toivotaan kaikki rauhaa Ukrainaan.

Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut toi esille sotaa paenneet henkilöt tunteineen. 

Jevhenija Kuznjetsova, Tikapuut

Suom. Eero Balk 

Aula & Co 2024

s. 203

Драбина 2023

Espanja

Vuosi 2022

 

Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta

Jevhenija Kuznjetsova: Niin kauan kuin on elämää  

 

 

Paula Havaste: Ruttotyttö

 

Tuuli oli nostanut veden kuohuville laineille. Oli selvää, että alla oli mittaamattomia syvyyksiä. Siellä lymysi takuulla pelottavaa veden väkeä, pahantahtoisia vedenmiehiä kidukset kaulansa sivuilla, pyrstöään loiskauttavia ilkeitä vedenneitoja ja pahimpana kaikista näkki...

Paula Havasteen uusimman teoksen, nimeltään Ruttotyttö, päähenkilö oli kirjan alussa vasta lapsonen, pieni Liina, joka oli matkalla meren yli armollisen neidin ja hänen seuraneitinsä kanssa. He olivat matkalla luostariin. Liina oli palkattu pikkupiiaksi tekemään ikävimmät työt, yöastioiden tyhjennykset ja pesut, mutta sitä työtä ei kovin paljon ollut matkalla.  Piti vain kestää kammottava merimatka ja matkapahoinvointi. Kirja kertoi Liinan työteliäästä elämästä 1600-luvulla.

Ja niin Liinasta tuli alimmista alimmainen, haisevimpien töiden tekijä, mutta ei se häntä haitannut.

Liina sai asua luostarin mailla sijaitsevassa pienessä tuvassa. Työkseen hänen piti tyhjentää ja pestä luostarin asukkaiden yöastioita aamuin illoin. Yöastiat hän tyhjensi tuvan lähelle ja teki kompostimultaa, jossa kasvoi hyvin kasvit mm. pavut. Liina auttoi luostarin keittäjää, ja oppi keittotaidon. Hän ei kuitenkaan oppinut kunnolla paikallista kieltä, ennen kuin eräs luostarissa asuva rouva tutustui häneen. He puhuivat yhdessä suomen kieltä, ja rouva opetti Liinalle myös paikallista kieltä. Rouva ohjasi Liinan tulevaa elämää ja valitsi Liinalle puolison. Liinalta ei kysytty halusiko hän, joten hän vain nyökkäsi kuuliaisesti.

No, nyt sitten olet kihlattu nainen. Hyvän miehen saat. 

Leon vei Liinan toisena kuulutuspäivänä  katsomaan maatilaansa, jonne Liinakin muuttaisi vihkipäivän jälkeen. Kylään oli tullut tautiaalto, joten heille ei tullut juhlia. Liina sai kulkea vihkimisen jälkeen Leonin perässä mökille, heidän yhteiseen kotiinsa. Kodissa kaikki muu oli hyvin, mutta Liina pelkäsi Leonin suuria koiria. Ehkäpä myös Leon oppisi pitämään hänestä.

Liina oli jähmettynyt paikoilleen, sillä hän tajusi, että luostarissa oli tapahtunut kauheita.

Liinan piti käydä vielä jonkin aikaa töissä luostarissa häiden jälkeen, mutta sinne palattuaan, hän löysi vain yhden ihmisen, joka oli hädin tuskin elossa. Mitä olikaan tapahtunut, siitä voit lukea tämän kiehtovan 1600-luvulle sijoittuvan Ruttotytön sivuilta. 

Paula Havasteen historiallinen Ruttotyttö vei mukaansa meren ylitse vieraille maille.

 

Paula Havaste, Ruttotyttö ***** 

Gummerus 2026

s. 336

Historiallinen teos

1600-luku

Luostari 

 

Paula Havaste: Laahus 

 

 

 

Satu Rämö: Disa

 

Tämä oli ensimmäinen lapsuusmuistoni: Sängyn alla oli ahdasta ja tuoksui happamalta. Oli syntymäpäiväni, ja aamulla kakussa oli ollut kolme kynttilää. Iltaa kohden tunnelma oli muuttunut, ja siksi makasin sängyn alla aivan hiljaa ja liikkumatta.

Satu Rämön uusin dekkari, nimeltään Disa, jatkoi supersuosittua Islantiin sijoittuvaa Hildur-sarjaa. Jokaisella kirjalla on ollut henkilön nimi, joka on nostettu esille kirjan tapahtumissa. Disa oli poliisin tiedonantaja. Hänen piti kaivaa esille varsinkin aiempiin huumerikoksiin liittyneitä henkilöitä ja heidän rikoksia. Disa toimi myös vapaaehtoishenkilönä naisten turvatalossa. Hänellä meni turvatalon naisten auttaminen jopa rikosten puolelle.

- Nyt on hyvin tärkeää, että kukaan ei koske ruokaan. Kukaan ei saa koskea ruokaan!

Hildurille ja hänen työkavereilleen tuli erikoinen tutkimustapaus hoidettavaksi, sillä eräässä juhlassa oli tarjolla sisäelimiä, jotka olivat peräisin ihmisestä. Toisaalla eräästä airbnb-asunnossa oli löytynyt teurastuksen jälkiä, mutta kuollut oli kateissa. Uhri oli helppo tunnistaa geenitutkimuksella, mutta kuka tai ketkä olivat tekojen takana ja miksi. Siinäpä oli Hildurille ja muille tekemistä useammaksi päiväksi. 

Hildurille koti oli paikka, jossa hän säilytti tavaroitaan ja itseään ja näköjään nyt myös kahta tärkeää ihmistä.

Hildurin kotiin oli siis väliaikaisesti muuttanut pari ihmistä, ja syykin oli selkeä. He eivät halunneet asua perheenisän kanssa, jolla oli menossa uusi suhde. Noista henkilöistä ja tapahtumista löydät enemmän tarinaa kirjan sivuilta.  

Disan juonikuvioissa paneuduttiin Islannissa rehottavaan ihmiskauppaan ja naisten pahoinpitelyyn. Rikosten tekijät olivat kokeneet lapsuudessa kovia, ja halusivat kostaa itsensä ja kovia kokeneiden naisten puolesta. Tällä kertaa myös Hildur joutui tulituksen kohteeksi, mutta siitäkin tapahtumasta kerrotaan tarkemmin kirjan sivuilla.

- Että kunpa osaisit olla joskus onnellinen. Niin hän usein sanoi. 

Satu Rämön Disan merkillisen oudot tapahtumakuviot Islannissa vetivät mukaansa vastustamattomaan lukukokemukseen.

 

Satu Rämö, Disa *****

Wsoy 2026

s. 436

Dekkari

Hildur-sarjan 6. osa

Islanti

Naisten ja lasten pahoinpitely

Ihmiskauppa

 

Satu Rämö: Hildur

Satu Rämö: Rósa ja Björk

Satu Rämö: Jakob

Satu Rämö: Rakel 

Satu Rämö: Tinna 

 

Dora Wang: Uudet ystävät

 

Yhdysvaltalaisen Dora Wangin ihana lastenkirja Uudet ystävät kuuluu Pocket Peaches-kirjasarjaan, joka soveltuu hyvin juuri lukemaan oppineille ja sitä harjoittaville lapsille. Kirja on sarjakuvamaisesti piirretty ja eläinhahmot ovat suloisia. Uudet ystävät kirjassa on myös niitä ikäviä tapahtumia, jopa kiusaamista, mikä on hyvin ikävää, ja olisi kiva, jos jokaisella lapsella olisi ystävä, jonka kanssa pystyisi puhumaan eri asioista, myös kiusaamisesta.

 

 

Kirjan päähenkilö oli Peaches, joka halusi ystävystyä Taron kanssa. Ystävystyminen ei kuitenkaan ollut helppoa, mutta lopulta Peaches sai kuulla, että Taro tykkäsi kauhuelokuvista. Peaches piti leffailtaa perjantaisin ystäviensä kanssa, joten hän kutsui Taron katsomaan leffaa heidän kanssaan. Tosin Peaches pelkäsi kauhuelokuvia. Eikähän siitä tullutkaan mitään, sillä elokuva oli liian jännittävä Peachesille ja hänen piti poistua muualle.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lopulta ystävykset katsoivat sarjaa, josta kaikki pitivät. Dora Wangin Uudet ystävät lastenkirja sopii  hyvin lapsille, jotka pitävät kirjasarjan hahmoista ja sarjakuvamaisista kirjoista, joissa voi tapahtua myös ikäviäkin juttuja ja joissa puhutaan tunteista.

Dora Wangin lastenkirjassa nimeltään Uudet ystävät  oli herkkuja, leffoja ja myös jännitystä. Suosittelen 💜

 

Dora Wang, Uudet ystävät 💜💖💙💛💚

Kuvitus Dora Wang  💜💖💙💛💚

Suom. Robi Vuokko

Wsoy 2026

s. 79

Pocket Peaches 2023

Lastenkirja 

Rosa Liksom: Talo pastoraali

 

Unisten kurjitten huuot kaikuvat pellon suunalta halki viileän syysaamun sumun, aurinko tekkee nousua vaaran takana ja valon aavistus taittuu keltasseen. Kävelen kartanon poikki Sulo-sonnin hauale. Ristikiven vieressä kasuaa kolme kukatonta maitohorsmaa.

Rosa Liksomin uusimman teoksen, nimeltään Talo, päähenkilö nuori Aale, oli kasvattipoikana tornionjokilaaksolaisessa maatalossa. Vanhemmat olivat kuolleet. Talon Vanhaemäntä oli huutanut Aalen, hänen ollessa muutaman vuoden ikäinen, ja ajatellut Aalesta tulevan tulevaisuuden työntekijä. Aale oli ahkera ja sinnikäs. Pienestä koosta ja keuhkotaudista huolimatta, hän teki aamusta iltaan talon töitä, ja toisinaan jopa öisinkin.

Mie seisoskelen puuhuohneen eessä ja veän tyynesti sisäle kirmakkaa, satheen raikastammaa syysilmaa. Jos imaisisin hätäisesti, keuhkot panisit vasthaan. Satheen jälkheensä jättämä sumu kiertää ja kaartaa pelloitten hollila. Hahtuvapilvitten seasta vilkuilee aurinko.

Aale eli lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Partakarvat eivät vielä kasvaneet, niin kuin talon nuorimmalla pojalla, jota kirjassa kutsuttiin Piruksi. Kirjan kertomus kulki alusta loppuun Aalen ajatuksilla ja muistoilla. Kun taloon tuli uusi renki, Aalen seksuaalisuus heräsi. Hän tiesi jo, että hän oli kiinnostuneempi miehistä kuin naisista, mutta kenenkään kanssa ei voinut puhua aiheesta. 

Mie kuokin maasta syömäpottuja ja seuraan samala ko maantielä marssii Pohjosen kauppalan suunalta komppania semmosia saksalaisia, joita ei ole näilä kylilä ennen nähty. Taitavat olla kenraalieversti Rentulikin kaupunkilaispläsejä. Signe näyttää miettelihäältä ja huokasee, että mihinkhään nämä sotapojat on menossa nyh ko itärintama hiljeni.

Rosa Liksomin Talo kertoi maalaistalon töistä ja ahkerista asukkaista, mutta se kertoi myös ajankuvasta talon ympärillä. Itärintamalla oli taisteltu, ja solmittu rauha, mutta rauhan ehdoissa määrättiin saksalaiset poistumaan Suomesta. Oli tulossa uusi sota, eli Lapin sota. Suomalaisia sotilaita oli kaatunut taisteluissa, ja niitä tarvittiin lisää ajamaan saksalaiset pois. Aalekin joutui mukaan kutsuntoihin alaikäisenä ja keuhkotautisena. Talon kiinnostavista asukkaista, Aalesta ja Aalen ihastuksesta renkiin voit lukea lisää kirjan sivuilta.

Rosa Liksomin Talo sijoittui rauhan aikaan sotien välimaastossa. Talo on kirjoitettu rehevällä tornionjokilaakson murteella ja kirjan lopusta löytyi murresanasto.

 

Rosa Liksom, Talo pastoraali 

Like 2026

s. 261+ sanasto

1944

Maaseutu

Tornionjokilaakso

 

 

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Rosa Liksom: Everstinna

Rosa Liksom: Väliaikainen

Rosa Liksom: Väylä 

 

Johanna Valkama: Kultalangan kehrääjä

 

No jopas sentään! Hyvää päivää neiti kaunein! Tarjoaisimme teille toki kyydin samaan suuntaan, mutta kuten näette, se on juuri nyt mahdotonta.

Johanna Valkaman uusin teos Kultalangan kehrääjä aloitti uuden kirjasarjan, jonka päähenkilönä toimi leskiäidin tytär Maria Enegrén. Oli vuosi 1865 ja Maria oli matkalla Turusta takaisin kotiseudulleen Tyrväälle, kun hän tapasi matkallaan kulkukauppiaan. 

Maria oli saanut Turussa arkkipiispan talossa hyvän kasvatuksen ja oppinut puhumaan myös ruotsia. Hän halusi naimisiin sivistyneen, mielellään papistoon kuuluvan miehen kanssa, mutta kirjan sivuilta voit kuitenkin lukea, kenen kanssa Maria päätyikään naimisiin ja Tampereelle asumaan.

Olisi siellä Finlaysonilla ollut tarjolla myös kullankeltaista ja hopeaa... Minun vaimolleni kelpaisi vain kulta, jos olisin päättämässä.

Kirjan sivuilla vietettiin juhannuksena Marian ystävän Miinan häitä, ja jo elokuussa Marian omia häitä. Häitä varjosti eräs ikävä tapahtuma ja juorut. Onneksi Maria pääsi muuttamaan miehensä kanssa Tampereelle, mutta lähestyessä Tampereen keskustaa, sankka savun haju levisi joka paikkaan. Tampere paloi oikeastikin elokuussa 1865 ja yli viisisataa kaupunkilaista jäi kodittomiksi.

Minä odotin iltaa myös, ja vähän yötäkin. Jos vaikka saisimme viettää sen viimein ihan kahden, ihailla Pyhäjärvelle aukeavaa maisemaa ja kuunnella kehrääjälinnun laulua. Se lentelisi öisessä männikössä meidän yllämme, napsisi hämähäkinseittejä ja yöperhosia ja kehräisi niistä kaukomaiden silkin sijaan kotoisen puhtoista kangasmetsän kultalankaa. 

Johanna Valkaman Kultalangan kehrääjä teoksen sivuilla kerrottiin fiktiivisesti tamperelaisen kangaskauppias Maria Tirkkosen elämästä. Kirjan sivuilta nousi aitoja tapahtumia esille, tosin kirjailijan vapauksilla yhdisteltynä. Vuoden 1865 jälkeen olivat edessä suuret nälkävuodet, jotka jo näkyivät vuonna 1865 nälkäisten ja köyhien ihmisten siirtyessä maalta suuriin kaupunkeihin etsimään töitä ja elinkeinoja. 

Johanna Valkaman Kultalangan kehrääjä kertoi nuoren ja päättäväisen naisen alkutaipaleesta kauppiaaksi.

 

Johanna Valkama, Kultalangan kehrääjä *****

Otava 2026

s. 289 + Lukijalle 7s. + Teoksessa käytettyjen lainausten lähteet

Historiallinen teos

1865 

Feelgood

Anders ja Anette De La Motte: Vehkeilyä Amalfin rannikolla

 

Miten mikään voisi vetää vertoja hänen ympärillään avautuvalle kauneudelle? Majesteettisille kesänvihreille kukkuloille ja kirkkaansiniselle vedelle, joka näytti sulautuvan taivaan äärettömyyteen. Näkymä oli niin kaunis, ettei sitä voinut selittää ilman merten jumalia, nymfejä, pyhimyksiä ja ihmeitä.

Ruotsalaisen avioparin Anders ja Anette De La Motten dekkari Vehkeilyä Amalfin rannikolla oli toinen osa Italiaan sijoittuvassa Lomaparatiisin murhat-sarjassa. Ensimmäinen osa sijoittui Caprille, tämä toinen osa sijoittui Amalfiin, ja kolmannessa osassa päähenkilöt, matkanjohtaja Lara ja bussikuskina toimiva Hugo, vievät turistit mukanaan Italian pääkaupunkiin Roomaan.

"Hyvät naiset ja herrat", hän sanoi tuttuun juhlalliseen tyyliinsä. "Olen ymmärtänyt, että te kaikki kuulutte konvehti-imperiumiin, ja siksi me haluamme tarjota teille aivan erityistä leivonnaista, joka on nimetty luostarin mukaan.

Amalfissa tutustuttiin paikallisiin nähtävyyksiin maalta ja mereltä käsin esim. maatilaan, jossa kasvatettiin sitruunoita. Ruotsalaisen konvehtitehtaan omistaja halusi alaistensa, jotka olivat etupäässä sukua ja muuten läheisiä, saavan matkalla vinkkejä, miten kehittää suklaan valmistusta, sillä konvehtitehtaalla  meni todella huonosti. Tehtaan omistajalla oli muutakin ilmoitettavaa, mikä ei ollut mieleistä kuultavaa kenellekään läsnäolijalle.

Lara katsoi olentoja uudestaan. Sudenleukoja, kynsiä. Pitkulaista kiepille vetäytynyttä ruumista, jota peittivät niljakkaan vihreät suomut. "Tai sitten se on merikäärme", hän mutisi.

Ruotsalaisen turistiryhmän lomalle  tuli odottamaton käänne, kun ryhmään tuli lisää sukulaisia, jotka konvehtitehtaan omistaja oli kutsunut paikalle. Tämä ei ollut ainoa yllätys, vaan lisää oli tulossa, sillä hotellin pihalta löytyi aamulla henkilö, joka oli saanut kohtauksen ja kuollut. Mitä tapahtuikaan ja mitä selvisi, siitä voit lukea kirjan sivuilta tarkemmin. Lupaan, että ainakin lomakaipuu herää kirjan sivuilla.

Anders ja Anette De La Motten dekkarissa Vehkeilyä Amalfin rannikolla jatkettiin tutustumista Italiaan, lomanähtävyyksiin ja herkulliseen ruokailuun.

Anders ja Anette De La Motte, Vehkeilyä Amalfin rannikolla

Suom. Tarja Lipponen

Johnny Kniga 2026

s. 346 + italian kielisiä sanahelmiä

Intrig i Amalfi 2025

Cosy crime

Lomaparatiisin murhat-sarjan 2. osa

Italia 

 

Anders ja Anette De La Motte: Kuolema Caprilla