Eva Frantz: Kilpikonnasaari

 

Meri, Edla pikkuinen, meri on kauneinta maailmassa.

Eva Frantzin lastenkirja Kilpikonnasaari kertoi jännittävän tarinan saarelta, joka muistutti kilpikonnaa, kuten kirjan todella hienossa kansikuvassa näkyy. Kirjan päähenkilönä toimi 12-vuotias Edla, josta oli tullut orpo. Kun hänen äitinsä ja isosiskonsa kuolivat, Edlan hiukset putosivat pois, eivätkä kasvaneet takaisin. Edla lähetettiin lastenkodista hänen serkkunsa luokse Kilpikonnasaarelle. Tiedossa olisi työntekoa majatalossa.

- No niin, nainen pauhasi. - tuossa on kahvikerma ja kermanekat ovat tuolla. Pese kätesi huolellisesti, täytä kermakot ja muista sokeri. 

Yllätyin niin, etten osannut kuin totella. Selvisi, että nainen oli Ragna. Hän oli majatalon keittäjä ja jakeli käskyjä kuin kuningatar.

Edla oli heti alkuun saanut kuulla, että hän oli liian nuori ja liian sairaalloinen majatalon töihin, mutta Ragnan opissa työt sujuivat vauhdikkaasti. Edla oli joutunut paiskimaan töitä lastenkodissa, joten Ragnan opeissa päivät sujuivat nopeasti, ja yöt hän nukkui hyvin, vaikka äidin ja siskon ikävä oli valtava. Serkusta ei ollut apua, sillä Joline suhtautui häneen ikävästi.

Siinä samassa näin jotain. Kalliolla käveli joku. Kaukaa katsottuna hän näytti nuorelta tytöltä. Hänellä oli pitkä tukka, joka liehui tuulessa kuin purje ja oli punainen kuin tuli.

Edlalle oli kerrottu, että saarella ei ollut muita lapsia, mutta aivan varmasti hän näki siellä nuoren tytön. Kukahan tyttö olikaan? Edla kyllä sai selville useammankin salaisuuden. Hän sai ystäviä, mutta myös vihollisia. Tapahtumat pahenivat nopeasti, sillä eräät tahot halusivat käyttää hyväkseen taitoja, joita Edlan uusilla ystävillä oli. Eivätpä tienneet, että nokkelat lapset päihittäisivät koko rosvoporukan. Ystävyys on ihana asia.

Eva Frantzin Kilpikonnasaari kertoi ystävyydestä ja yhteistyöstä.

 

Eva Frantz, Kilpikonnasaari *****

Suom. Anu Koivunen *****

Kansikuva Sami Saramäki ***** 

S & S 2025

s. 203

Sköldpaddsön 2025 

Lastenkirja

Fantasia + jännitys

1895 

 

Eva Frantz: Osasto 23 

Mika Wickström ja Arto Nyyssönen: Mörkö Marko

 

Mörkö-Marko on tarina lätkäpojasta, josta kasvoi koko kansan rakastama Leijona-sankari. 

Mika Wickströmin ja Arto Nyyssösen sarjakuvakirjan, nimeltään Mörkö Marko, päähenkilön tunnistaa varmasti kaikki suomalaiset ja varmasti jääkiekkopiirit myöskin ulkomailla. Hän on niin tunnettu, että jos hän kävelee vastaan kadulla, niin yli kaksimetrisen jättiläisen huomaa, tunnistaa ja moikkaa varmasti kaikki. Mörkö-Marko eli Marko Anttila onkin tuumaillut, että kauppaostoksia on vaikea tehdä, ja kaikki varmaan arvaa miksi. Kaikki haluavat häntä jututtaa, sillä hän on niin lähestyttävän lempeä jättiläinen.

 

Teini-iässä Marko venähti niin isoksi, ettei hänelle ollut löytyä enää sopivankokoisia varusteita.

Voi vain kuvitella, miten paljon ruokaa isoksi venähtänyt teinipoika söi kotona ja koulussa. Onneksi Lempäälän yläkoulun keittäjä ymmärsi, että kasvuun tarvittiin paljon ruokaa. Marko on siis Lempäälästä kotoisin, ja siellä hän aloitti jääkiekkoharrastuksensa alkuun järven jäällä ja sitten Kelhon kyläkoulun kaukalon kautta Tampereen Ilveksen juniorijoukkueeseen. 

 

 

Varausnumero 260 kuuluu maineikkaalle Chicago Blackhawksille, jonka edustajat tekevät yllätysvalinnan: "Marko Anttila, Finland."

Mörkö-Marko oli 18v., kun hänet varattiin NHL:n mahdolliseksi pelaajaksi. Harjoitusleirillä Chicagossa hänen piti näyttää kykynsä. Kirjan sivuilta pääset seuraamaan Markon uraa, ja miten hänestä lopulta kehittyi taitava jääkiekkoilija, joka toimi kapteenina Leijonien riveissä ja voitti maailmanmestaruuden.

 

 

Mika Wickströmin ja Arto Nyyssösen Mörkö Marko on hieno jääkiekkoilijan kasvutarina.

 

Mika Wickström ja Arto Nyyssönen, Mörkö Marko *****

Kuvitus Arto Nyyssönen *****

Arktinen Banaani 2021

s. 80

Sarjakuvakirja

Jääkiekko

Urheilu 

S.K. Tremayne: Hylynryöstäjän tytär

 

Pihisen kiukusta. Mitä lännemmäksi Cornwallissa menee, sitä selvemmin se näyttää karvansa, sitä cornwallilaisemmaksi ja jääräpäisemmäksi se paljastuu. Autojen vauhti hidastuu, tiet kapenevat, puhelinverkko pätkii, kaikki muuttuu ankeammaksi ja kuitenkin kauniimmaksi.

Lontoolaisen bestsellerkirjailijan S.K. Tremaynen psykologinen trilleri Hylynryöstäjän tytär aloitti uuden Roseland-mysteerit rikoskirjasarjan kummitusten parissa synkässä suuressa kartanossa. Kirjan päähenkilö, oikeuspsykologi Karenza Bay, sai kutsun auttamaan perheen lapsia heidän oudossa käytöksessään. Lasten äiti oli kuollut, joten ei ihme, että lapset oireilivat. Lisäksi äidin kuolemaan johtaneet syyt olivat vielä selvittämättä.

"Tämä talo on aina ollut outo ja vetoisa ja vaikka mitä, mutta entä sitten? Me pärjäämme, olemme aina pärjänneet. Tyackit. Me emme kaipaa sitä, että joku pöljä pahentaa asiaa penkomalla menneisyyttä. Ei niiden lapsiparkojen takia, ei Gracen takia."

Karenzalla kesti aikansa sopeutua Tyackin perheen osittain vastahakoiseen tyyliin ottaa vastaan apua. Hän sai kyllä kuulla, että parempi olisi, jos hän lähtisi kotiin. Mutta avun antaminen vaati havainnoimista ja tarkkailua, sekä tutkimista. Karenza oli aiemmin tehnyt töitä vankiloissa pahimpien vankien parissa, joten hän ei vähästä säikähtänyt, ei edes silloin, kun hänet lukittiin pimeään kellariin. Perheen jäsenet eivät mielellään puhuneet menneisyydestään, ja siihen liittyvistä salaisuuksista.

Saan huomata, että Baldhu Housessa jouluaattoon liittyy totista hauskanpitoa illan pimetessä. Takkoihin on viritetty isot roihut, jopa huoneissa, joita ei yleensä käytetä. Sukulaiset soittavat aitoa elävää musiikkia kitaroilla, peltihuiluilla ja  viuluilla.

Karenza vietti jopa joulunsa Tyackin perheen parissa kirjan loppupuolella.  Hänelle oli alkanut selvitä perheen äidin ja menneisyyden mysteerit, mutta sitä ennen hän oli joutunut tottumaan, jopa niiden kummitusten läsnäoloon satoja vuosia vanhassa kartanossa. 

S.K Tremaynen takaa löytyy kirjailija Tom Knox alias kirjailija ja toimittaja Sean Thomas. 

S.K. Tremaynen Hylynryöstäjän tytär vei ikivanhaan kartanoon, jonka takana pauhasi meri, ja kartanon sisällä elivät levottomat asukkaat, elävät ja kuolleet. 

 

S.K. Tremayne, Hylynryöstäjän tytär

Suom. Ilkka Rekiaho

Otava 2025

s. 393

The Wrecker´s Girl

Roseland-mysteerit-sarjan 1. osa

Psykologinen trilleri

 

S.K. Tremayne: Jääkaksoset

S.K. Tremayne: Äänet 

 

Monika Fagerholm: Eristystila / Kapinoivia naisia

 

Tämä aika, juuri nyt, loppukesä, alkusyksy, jota värjää auringonpaiste. Keltaisia auringonvarjoja, vihreitä nurmikoita - kaikki pihat ovat täysin toistensa kaltaisia tässä rivitalossa, jonka keskimmäisen asunnon vierashuoneessa tyttö asuu, se on nukketalo.

Monika Fagerholmin Eristystila/ Kapinoivia naisia voitti, sekä Finlandia-palkinnon, että Runeberg-palkinnon vuonna 2025. Onnentoivotuksia runsain mitoin molemmista kirjallisuuspalkinnoista.

Teoksen aika sijoittui vuosiin 1976-1977, jolloin päähenkilö, Alice, oli 18-19-vuotias. Alice halusi muutosta elämäänsä ja niinpä hän muutti äitinsä ja siskopuolensa Lilijan luota isänsä perheen luokse asumaan. Isällä oli kaksi nuorta poikaa, Michael ja Jacob, ja heidän äitinsä oli Siri. Alice ilmoittautui viimeiseksi vuodeksi iltalukioon opiskelemaan ja teki töitä siinä ohessa. Lisäksi hän oli päättänyt kirjoittaa kirjan. Luova perhe, sillä isä oli valokuvaaja ja muutkin perheenjäsenet olivat taiteellisia. Perhe liikkui hyvin paljon kulttuuripiireissä.

Ja täällä, nukketalossa, vierashuoneessa, hän, Alice, alkaa vähitellen istua kirjoituskoneen ääressä tummanpuhuvan, tyylitellyn, "Sieni" -nimisen valokuvataulun alla kirjoittamassa esikoisromaaniaan. 

Kirjassa seurattiin Alicen elämää ja kirjan edistymistä, mutta myös muiden perheenjäsenten  elämää. Draamaa löytyi joka lähtöön, varsinkin nuorimmasta pojasta, jota kutsuttiin Prinssiksi, ja joka koki lellikkiasemansa olevan uhattuna Alicen taholta. Alice oli hyvinkasvatettu, toisin kuin siskopuolensa Lilija, joka myös ilmestyi hyvin pian kuvioihin mukaan. Tosin Prinssi ja Lilija elivät kuohuvaa murrosikää. Michael oli yhtä tyyni kuin Alice, ja heillä oli hyvä sisaruussuhde keskenään.

Nuori nainen nukketalossa. Se tulee tuhoutumaan. Odota vain.

Monika Fagerholm on syventynyt teoksessaan Eristystila / Kapinoivia naisia seuraamaan erään perheen tapahtumia tietyssä ajassa. Miten nukketalon kuviteltu hyvinvoiva perhe hajosi, kun tapahtui jotakin yllättävää. Sivujuonia oli useita, joista lähemmin voit lukea kirjan sivuilta. 

Monika Fagerholmin Eristystila / Kapinoivia naisia  nosti esille nuoruuden ja omien kykyjen mahdollisuudet.

 

Monika Fagerholm,  Eristystila / Kapinoivia naisia

Suom. Hannimari Heino

Teos 2025

s. 392

Döda trakten / Kvinnor i revolt 2025

1976-77

Finlandia-palkinto 2025

Runeberg-palkinto 2025 

 

Monika Fagerlund: Ihanat naiset rannalla

Monika Fagerlund: Kuka tappoi Bambin? 

Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin 

 

Orhan Pamuk: Valkoinen linna

 

Olimme purjehtimassa Venetsiasta Napoliin, kun turkkilaisten laivasto ilmestyi näkyviin. Meidän laivojamme oli kolme kaiken kaikkiaan, mutta heidän sumusta ilmaantuvien kaleeriensa jonolla ei näyttänyt olevan loppua. Rohkeutemme petti; laivassamme puhkesi heti pelko ja hämminki ja soutajamme, joista useimmat olivat turkkilaisia ja maureja, kiljuivat riemusta.

Vuoden 2006 Nobel-kirjallisuuspalkinnon voittajan, turkkilaisen Orhan Pamukin teos, Valkoinen linna, kertoi kaksoisolentotarinan 1600-luvun Istanbulista. Kirjan kertojana toimi nuori italialainen tähtitieteen opiskelija, joka joutui merirosvojen vangiksi, ja myytiin orjaksi tiedemies Hocalle, joka sattui olemaan italialaisen kaksoisolento ulkonäöltään, mutta ei luonteeltaan. Hoca vaati italialaista opettamaan hänelle kaiken, mitä oli oppinut kouluissaan ja yliopistossa, kertomaan koko elämäntarinansa ja opettamaan italian kielen.

Kaupungissa oli puhjennut rutto! Koska hän sanoi tämän aivan kuin olisi puhunut jostakin muusta kaukaisesta paikasta eikä Istanbulista, en aluksi uskonut sitä; kysyin, mistä hän oli tämän uutisen kuullut, halusin tietää kaiken.

Hoca ei pelännyt ruttoa, mutta italialainen pelkäsi, ja niinpä hän karkasi eräälle saarelle, jotta ei saisi tautia. Hoca löysi hänet pian.

Hoca kutsuttiin sulttaanin luokse ennustamaan ruton liikkeistä. Koska italialainen oli opiskellut myös lääketiedettä, hänellä oli ohjeita siitä, miten torjua ruttoa. Hoca tarvitsi italialaisen kirjoitustaitoa ja lääketieteellisiä keinoja, jotta nuori sulttaani uskoisi hänen neuvojaan.

Se seisoi korkean kukkulan laella, sen torneihin, joissa liput liehuivat, osui laskevan auringon vaimea punainen hehku ja se oli valkoinen, puhtaan valkoinen ja kaunis. En tiedä, miksi minusta tuntui että jotakin noin kaunista ja saavuttamatonta saattoi nähdä vain unessa.

Hoca suunnitteli ja rakennutti sulttaanilta saatujen rahojen avustuksella sotakoneen, joka kulki sulttaanin sotaretkillä mukana. Mutta sotakoneestakaan ei ollut mitään apua, vaan vihollisten valkoinen linna pysyi voittamattomana. Epäonnistumisen seurauksena toisen heistä, joko Hocan tai italialaisen, oli paettava Venetsiaan. Kumpi pakeni ja kumpi jäi?

Oli hauska huomata, että Orhan Pamukin Valkoinen linna oli kirjailijan ensimmäinen kirja, joka ylitti niin sanotun kielimuurin. Turkkilaiset kriitikot olivat palkinneet jo hänen aiempiakin teoksiaan, mutta Valkoinen linna sai brittiläisen Independent Award for Foreign Fiction- palkinnon, ja sitä mukaa myös muutkin teokset käännettiin eri kielille. Valkoinen linna on käännetty englannista suomeksi. Muut Pamukin teokset on käännetty suomeksi suoraan turkin kielestä.

Orhan Pamukin  Valkoinen linna kertoi 1600-luvun Istanbulista kiinnostavan kaksoisolentotarinan.

 

Orhan Pamuk, Valkoinen linna

Englannista (The White Castle) suom. Kalevi Nyytäjä

Tammi 2006 Loistopokkari 3. painos

s. 216

Beyaz Kale 1985 

Ensim. suomenkielinen painos ilmestyi 1993 

1600-luku

Turkki

Nobel 2006 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Onnenkauppaa

 

Vaalit pidettäisiin suurin piirtein vuoden päästä. Kampanjajulisteita alkaisi ilmestyä lähikuukausina. Kaikki seinät sotkettaisiin miesten naamatauluilla, vaikka niiden miesten hymyistä näki heti, ettei heihin ollut luottamista.

Nigerialaisen Ayọ̀bámi Adébáyọ̀n teos Onnenkauppaa kertoi kuvernöörivaalien ikävistä tapahtumista, mutta samalla se kertoi 16-vuotiaasta Eniọ̀lásta ja 25-vuotiaasta Wúràọ̀lásta eli tohtori Wúràsta. He joutuivat tekemisiin vaalien kanssa, juuri niihin liittyvien ikävyyksien kautta. 

Toinen heistä oli kotoisin köyhääkin köyhemmistä oloista, jossa ei ollut ruokaa joka päivälle, eikä rahaa koulumaksuihin, toinen heistä oli kotoisin yltäkylläisistä oloista. Ihmettelen kirjan kepeää nimeä,  sillä tarina itsessään järkyttää varmasti jokaista lukijaa. Kaksi vastakkaista henkilöä, joiden elämä kohtasi silmitöntä väkivaltaa.

Kotia lähestyessään hän oli varma, että keksisi uskottavan valheen. Olihan myös Arvonherraa niin ilahduttanut tarina keksitty. Hänen perheensä ei ollut käynyt messussa vuosiin, eikä hän ollut eläessään yrittänyt varastaa mitään.

Kirjan sivuilla tuli esille nigerialainen koulumaailma, jossa koululaisten hakkaaminen oli jatkuva järkyttävä tapahtuma, ja josta kärsi eniten köyhimmät koululaiset. Vastakkain olivat valtion koulut, joissa ei ollut välttämättä opetusta ja yksityiskoulut.

Eniọ̀lá oli joutunut mukaan vastakkaisen kuvernööriehdokkaan leiriin. Hänestä yritettiin leipoa väkivaltaista henkivartijaa, joka oli valmis mihin tahansa. Aiemmat vuodet nälissään, koulukiusattuna ja opettajien hakkaamana olivat tehneet hänestä otollisen kohteen suorittamaan ikäviä tekoja.  

Wúràọ̀lá lakkasi inahtamasta tai säpsähtämästä Kúnlén ojentaessa kättään, ja perjantaihin mennessä he olivat alkaneet nimittää sitä viikkoa esimakuhäämatkakseen.

Wúràọ̀lá oli menossa naimisiin miehen kanssa, joka hakkasi häntä. Mies oli isänsä kuvernööriprojektin mediavastaava. Hyvän koulutuksen saanut, mutta noudatti myös isänsä tapaa hakata puoliso sairaalakuntoon. Silmitöntä vallantuntoa, alistamista ja perheväkivaltaa. Oliko  tohtori Wúrà valmis kokemaan jatkuvaa väkivaltaa, häpeää ja kipua tulevassa avioliitossaan? Hän oli sentään lääkäri, samoin kuin hänen tuleva anoppinsa. 

Olen yrittänyt soittaa. Meillä on kuvaa muistuttava ruumis. Tulettehan katsomaan.

Vaalityö eskaloitui pian väkivallanteoiksi, joissa myös  nuori Eniọ̀lá oli mukana. Hän ei halunnut lopulta osallistua, vaan pakeni. Hänen pakonsa vaati kuitenkin veronsa. Vallanhimoiset kuvernööriehdokkaat olivat siis valmiita mihin tahansa.

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀n teos Onnenkauppaa ei ollut lähelläkään onnea, vaan kirjan sivuilla on tiedossa sydänsurua, kyyneleitä ja väkivaltaa, vastakkain asettelua ja vallanhimoa jokaisella yhteiskunnan tasolla.

 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀, Onnenkauppaa

Suom. Terhi Kuusisto

Atena 2023

s. 406

A Spell of Good Things 2023

Nigeria

Vaalit

Väkivalta 

Kirja oli vuoden 2023 Booker-ehdokas  

 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois 

  

 

Richard Osman: Mahdoton mammona

 

En ole kirjoittanut vähään aikaan. Tiedetään. Olen kamalan pahoillani.

Englantilaisen Richard Osmanin Mahdoton mammona jatkaa hulvattoman hauskaa Torstain murhakerho-dekkarisarjaa. Sarjassa on nyt ilmestynyt viisi dekkaria ja jokaisella on hauska nimi: Torstain murhakerho, Mies joka kuoli kahdesti, Hutiluoti, Viimeinen pirulainen ja Mahdoton mammona. Jo nimistä päätellen kirjoissa tutkitaan aina jotain rikosta, ja niitä ratkovat senioritalon asukkaat, Ron, Ibrahim, Joyce ja Elizabeth, apureinaan pari poliisia Chris ja Donna, sekä Donnan miesystävä  Bogdan ja aiemmista kirjoista tutuksi tullut Connie, jonka taustoista voit lukea kirjoista.

Jokin sanoi hänelle, että oli uuden alun aika. Hän arveli sen ehkä johtuvan tilaisuudesta nähdä rakkautta omin silmin, mutta ei. Se olikin jotain paljon parempaa. Se johtui bestmanista, joka on saanut tappouhkauksen.

Elizabeth oli surrut pitkään miehensä kuolemaa. Ystävät olivat hänen tukenaan, mutta hienotunteisesti. Kun hän osallistui Joycen tyttären häihin, bestman tuli hänen puheilleen ja pyysi apua. Vakoojana työskennellyt Elizabeth heräsi eloon. Tätä hän tarvitsi. Tilanne oli erikoinen, ja Torstain murhakerho pisti mietintämyssyt päähänsä ja hihat heilumaan. Kuka siis uhkasi tappaa bestmanin?

Yhtenä hetkenä sitä istuu sohvalla katselemassa rusketuslaitteita netistä, seuraavana joutuu häädetyksi omasta kodistaan aseella uhattuna. Yllätyksiä joka nurkan takana.

Ron sai yllätysvieraita, kun hänen poikansa tuli Ronin lapsenlapsen kanssa kyläilemään muutamaksi päiväksi. Siinä oli selvästi jokin juttu takana. Jotain oli tapahtunut kenties Suzille, Ronin tyttärelle, joka oli naimisissa hulttiorikollisen kanssa. Ronille selvisi nopeasti, että vävypoika oli lähettänyt tappajan, jonka kohteena oli koko perhe. Touhua riitti. Itse vävypoika makoili Portugalin auringon alla suunnitellen kostoaan.

Ron työntää käden taskuunsa ja kouraisee paperilappua, jonka arvo on kolmesataaviisikymmentä miljoonaa puntaa.

Richard Osmanin Mahdoton mammona dekkarissa oli kyse todella suuresta rahasummasta, jonka toinen omistaja oli se alussa mainittu bestman, jota Elizabeth lupasi auttaa. Miten auttamistouhut sujuivat ja saiko pahikset palkkansa, siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta, joissa välillä sai nauraa ja sitten itkeä ja etupäässä nauraa. Huumori on vain niin kivaa, ja Richard Osman osaa hauskuuttaa tarinoidessaan.

 

Richard Osman, Mahdoton mammona *****

Suom. Antti Saarilahti *****

Otava 2026

s. 407

The Imbossible Fortune 2025

Dekkari

Torstain murhakerho-sarjan 5. osa 

 

Richard Osman: Torstain murhakerho

Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti

Richard Osman: Hutiluoti

Richard Osman: Viimeinen pirulainen