Jørn Lier Hors: Tapaus 1569

 

 

Kärpänen lensi vesilasin reunalle. Wisting huitaisi sen pois ja meni istumaan auringonvarjon alle suojaan. Hän joi puoli lasillista ja katsoi askelmittarin lukeman puhelimen sovelluksesta. Melkein neljätuhatta, eikä kello ollut vielä kahtatoistakaan.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin dekkari Tapaus 1569 jatkoi William Wisting dekkarisarjaa kesäloman merkeissä. Jo eläkeikää lähestyvä Larvikin poliisin rikoskomisario Wisting vietti lomaansa, kun postilaatikkoon alkoi tipahdella erikoisia kirjeitä. Ensimmäisessä kirjeessä oli erään vanhan tapauksen numerosarja. Wisting ei itse ollut mukana tapauksen tutkinnassa, mutta päätti lomalla tutkia kyseistä tapausta. Aikaa oli riittämiin, sillä naapuritalossa asuva tyttö ja tytöntyttö olivat mökkeilemässä, eikä Wistingiä tarvittu lastenhoitoapuna.

Hän avasi postilaatikon. Sen pohjalla oli valkoinen kirjekuori. Pitkään hän vain seisoi ja katsoi välillä ympärilleen ja välillä postilaatikkoon. Sitten hän otti kuoren kahdella sormella. Samanlaiset kirjaimet, mutta vain hänen nimensä tällä kertaa. 

Wisting sai siis useamman nimettömän kirjeen. Kyllähän kokenut poliisi ymmärsi nopeasti, että joku tai jotkut halusivat hänen huomionsa kiinnittyvän tiettyihin tapauksiin, ja yhdistelevän niitä. Mutta mikä oli niiden taka-ajatuksena? Kyllähän Wisting löysi tekijät nopeasti, mutta tutkinta vaati hieman erikoisen lähestymistavan, sillä vanhojen tapausten tutkiminen kolahti henkilöihin, jotka niitä oli tutkineet.

Levottomuutta aiheutti se että henkilö, joka oli huomannut puuttuviin tietoihin sisältyvät mahdollisuudet, pysytteli piilossa.

Wistingillä oli siis kiirettä myös kesäloman aikana vanhan tapauksen tiimoilta. Tapauksen syyllinen istui tuomionsa, mutta kiisti koko ajan syyllisyytensä. Hän oli päässyt jo vapaalle. Saman aikaisesti Wistingin työpaikalla tutkittiin erään naisen katoamista. Jälleen kerran aviomies oli suurennuslasin alla, mutta kiisti syylllisyytensä, kun vaimo löytyi murhattuna.

Jørn Lier Horstin Tapaus 1569 tutki menneisyyden ja nykyisyyden murhamysteerejä koukuttavaan tapaansa.

Jørn Lier Hors, Tapaus 1569 *****

Suom. Päivi Kivelä

Otava 2024

s. 373

Sak 1569 2020

Dekkari

William Wisting-sarja

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja

Jørn Lier Horst: Hylkiöt

Jørn Lier Horst: Tulikoe

Jørn Lier Horst: Luolamies

Jørn Lier Horst: Koodi

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi

Jørn Lier Hors: Yömies

Jørn Lier Hors: Tapaus 1569

Karin Collins: Sun luonas kaipuuni on

 

Hän ottaa kiiltävän, mustavalkoisen kuvan varoen esiin ja pitelee sitä reunoista peukalonsa ja etusormensa välissä. Silmät kostuvat kyynelistä, samassa, kuten aina. Kuva muuttuu sumeaksi, eikä hän näe sitä kunnolla, mutta se ei haittaa. Hän tietää, miltä se näyttää, muistaa jokaisen yksityiskohdan. Nisse.

Karin Collinsin uskomattoman hienossa trilogiassa on ilmestynyt toinen osa nimeltään Sun luonas kaipuuni on. Ensimmäinen osa sijoittui Hankoon. Toisessa osassa hankolaiset ovat asuneet kuka missäkin evakossa, sillä Hanko luovutettiin rauhanehdoissa Neuvostoliitolle 30 vuodeksi. Sitähän ei kukaan suomalainen hyväksynyt, eikä hyväksyisi tänäkään päivänä.

Yllä olevassa lainauksessa edellisestä kirjasta tutuksi tullut ikääntynyt kalastaja Hjalmar kaipasi pientä lapsenlastaan Nisseä, joka oli vaarin silmäterä. Tietysti pojanpoika oli tärkeä myös hänen vaimolleen Saralle. Pojan Berndt-isä oli töissä maanpuolustuksen leivissä Helsingissä, eikä ehtinyt ajattelemaan poikaansa. Hänen mielestä oli parempi, kun Nisse oli turvassa Ruotsissa. Sieltä oli jo lähetetty adoptiopaperitkin. Tieto adoptiosta oli isku Hjalmarin sydämeen. Hjalmar ja Sara viettivät evakkoaikaansa Saran siskon perheen maatilalla Bromarvissa.

Niin arpinen ja erilainen kuin Helsinki onkin, se on yhä olemassa. Disa tunnistaa siellä täällä rakennuksia ja näkymiä, jotka eivät ole olennaisesti muuttuneet sitten hänen lapsuutensa. Hän lupaa itselleen arvostaa niitä, hän lupaa, ettei koskaan pidä elämän turvallisia kulisseja itsestäänselvyytenä, vaikka tietääkin, ettei pysty pitämään lupaustaan. Ihminen on luotu unohtamaan vaikeudet, luotu vähättelemään kokemaansa tuskaa ja katsomaan toiveikkaasti eteenpäin.

Ensimmäisen kirjan tanssiaisten kuningatar, Bellevue-hotellin johtajatar Disa, asui Helsingissä, mutta kaipasi Hankoa, hotelliaan ja hotellityötään. Helsingissä hän teki töitä professorin taloudenhoitajana ja yöt, ihanat yöt hän nukkui  Bergströmin kainalossa tämän asunnossa. Oman asuntonsa hän oli vuokrannut karjalaisille evakoille. Bergström tuli aiemmin tutuksi Bellevue-hotellin talonmiehenä. Tässä tarinassa Bergströmistä nousi esille uusia puolia, mitkä yllättivät Disan. Disa halusi auttaa sodan uhreja. Niinpä hän löysi itsensä läheisestä sairaalasta ja tutun haavoittuneen.

Miltähän tuntuu jakaa vuode rakastettunsa kanssa? Ajatus valvottaa Ainoa monena yönä, kun hän yrittää palauttaa mieleensä uusia yksityiskohtia kohtaamisistaan Berndtin kanssa. Miehen pehmeistä huulista ja jäntevistä käsivarsista. Niskan sileästä ihosta juuri siinä hiusrajan kohdalla, ja lämpimästä hengityksestä Ainon poskea vasten.

Nuori Aino kirjoitti ylioppilaaksi Tammisaaressa. Hänen vanhempansa olivat evakossa Kemiön saarella. Aino jäi kuitenkin tammisaarelaiseen kauppaan töihin ja kaipasi kovasti Hankoa  ja miesystäväänsä. Berndt ei ollut innokas kirjoittamaan, eikä oikein ymmärtänyt sitä, että Aino tarvitsi enemmän yhteydenpitoa ja läheisyyttä. Lopulta Berndt ymmärsi tilanteen, ja Ainonkin päiviin tuli lisää toimintaa, kun hän aloitti työnsä lehden toimituksessa.

Lippu on nostettava. Se on tärkeää, luutnantti tähdentää. Kaikki muu voi odottaa, mutta siniristilippu on nostettava liehumaan.

Karin Collinsin  Sun  luonas kaipuuni on vei ensimmäisestä kirjasta tutut hankolaiset evakkomatkalle, ja seurasi heidän elämäänsä parin vuoden ajan, kunnes tuli aika ottaa Hanko takaisin. Upea tarina, jossa kiinnostavat henkilöhahmot: Hjalmar, Disa ja Aino, tekivät arkisen elämän näkyväksi sotien välimaastossa. Kirja on täynnä tunteita ja tunnelmia.

Karin Collins, Sun luonas kaipuuni on *****

Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom

S & S 2024

s. 430

Hos dig min längtan är förtöjd 2024

1940-41 

 

Kiitos Tuijata Naistenviikko-lukuhaasteesta

 

#naistenviikko2024 - lukuhaasteen koonti

 

Sara Strömberg: Hakkuu

Kristin Harmel: Katoavien tähtien metsä

Kaisu Tuokko: Yksin

Karin Collins: Sun luonas kaipuuni on 

 

Kiitos Tuijatalle kesäisestä lukuhaasteesta <3

Kaisu Tuokko: Yksin

 

Kun pääsin lähemmäksi näin jalan, vaikka en ensin tajunnut sitä jalaksi, vaan luulin sitä joksikin vaalen liilaksi esineeksi, joka jotenkin törrötti vaatekasan alta.

Kaisu Tuokon dekkari Yksin on toinen osa Kristiinankaupunkiin sijoittuvassa sarjassa. Ensimmäisen osan nimi oli  Kosto, ja siinä tutkittiin erään nuoren pojan murhaa. Yksin dekkarissa tutkinnanjohtaja Mats Bergholm tutki Myllykalliolta löytyneen uhrin kuolemaa tutkijatiiminsä kanssa. Jälleen toimittaja Eevi Manner löysi ensimmäisenä uhrin henkilötiedot, ja pystyi auttamaan nuoruuden ihastustaan eteenpäin tutkinnassa.

Kristiinan kirja- ja värikauppa oli kiinnostava sekoitus kirjakauppaa, maalikauppaa ja lelukauppaa. Pienellä paikkakunnalla piti erikoiskaupan kattaa monta alaa ollakseen kannattava.

Kristiinankaupunki näyttäytyy kirjassa mukavan kesäisenä ja idyllisenä paikkana. Eevi oli paluumuuttaja, sillä hän oli ostanut lapsuudenkotinsa vanhemmiltaan. Työuupumus hellitti rauhallisissa lapsuusmaisemissa, mutta nyt oli kuvioissa raskaat hedelmällisyyshoidot. 

Eeville tuli muitakin murheita, esim. Matsin narkomaaniveli ilmestyi Eevin kotiin. Hänen jälkeensä Eevi auttoi erästä lapsuudenystäväänsä, jonka kotiolot olivat räjähdysherkässä tilassa. Lisäksi Eevin kännykkään oli ilmestynyt ikäviä viestejä ym. Poliiseillakaan ei mennyt oikein hyvin, ja vaikutti, että vankilaan joutui ihan väärä henkilö.

Kaisu Tuokon Yksin dekkarissa sai jännittää, ja kirjan loppu koukutti tuleviin tapahtumiin. Saa nähdä miten Eevin romanssihaaveiden kanssa käy jatkossa.

 

Kaisu Tuokko, Yksin *****

Otava 2024

s. 299

Dekkari

Cosy crime

Eevi Manner-sarjan 2. osa 

 

Kaisu Tuokko: Kosto

 

  Kiitos Tuijata Naistenviikko-lukuhaasteesta.

Kristin Harmel: Katoavien tähtien metsä

 

Vanha nainen oli tarkkaillut Jüttnereita jo lähes kaksi vuotta ja tiesi heistä asioita, joilla oli merkitystä hänen tulevalle tehtävälleen.

Yhdysvaltalaisen Kristin Harmelin Katoavien tähtien metsä pohjautui tosielämän kuvauksiin aikana, jolloin natsit olivat vallassa, ja tappoivat järjestelmällisesti juutalaisia, ja siinä sivussa muitakin. Ihan järjetöntä puuhaa.

Kirjan alussa eräs todella iäkäs nainen, Jerusza, tarkkaili pienen perheen elämää Berliinissä vuonna 1922. Perheellä oli 2-vuotias lapsi, jonka iäkäs nainen kävi sieppaamassa yön pimeydessä ja vei lapsen syvälle metsään.

Jotain oli kuitenkin tekeillä, ja kun Yona täytti kaksikymmentä, maailma metsän ympärillä oli muuttunut vihaiseksi. Maa ärisi, lentokoneet jylisivät usein taivaalla rikkoen hiljaisuuden. Joskus kaukaa kuului räjähdyksiä ja ääniä, jotka olivat Jeruszan mukaan peräisin sotilaiden aseista, ja vaikka Yona rukoili tätä kertomaan, mitä oli tekeillä, vastaukset olivat epämääräisiä.

Jerusza oli kasvattanut tytön, Yonan, selviämään metsissä. Tuli aika, että Jerusza kuoli ja Yona oli yksin metsässä. Pian hän huomasi, että sinne oli hakeutunut muitakin ihmisiä, ihmisiä jotka pakenivat natseja, keskitysleirejä, tappamista. Yona ryhtyi auttamaan ihmisiä selviytymisessä. Hän koki mm. ensimmäisen ihastumisensa ja auttoi synnytyksessä. Jerusza oli kasvattanut vahvan ja seikkailuhenkisen tytön, joka ei pienistä säikähtänyt ja osasi piiloutua sekä hankkia ruokaa metsän antimista.

Minäkin olen rikki. Mutta joskus me sovimme yhteen juuri rosoisten reunojemme vuoksi. Joskus särkyminen tekee meistä vahvoja.

Kristin Harmelin Katovien tähtien metsä loihti kiehtovasti esille tarinan rohkeasta Yonasta, jolla oli sydän puhdasta kultaa. 

 

Kirstin Harmel, Katoavien tähtien metsä *****

Suom. Aila Herronen *****

Tammi 2024

s. 326

The Forest of Vanishing  Stars 2021

1922-1945

 

 Kiitos Tuijata Naistenviikko-lukuhaasteesta

 

Sara Strömberg: Hakkuu

 

Hän ei koskaan uskonut, että hänessä on pahuutta, mutta oli hänessä. Kun päivä astuu yöhön, hän pitelee omaa kättään. Hänen kaltaistensa tyttöjen täytyy aina pidellä omaa kättään.

Ruotsalaisen Sara Strömbergin esikoisdekkari Hakkuu sijoittui Pohjois-Ruotsiin. Olin kerrassaan myyty tästä entisestä toimittajasta Vera Bergströmistä kertovasta kirjasta. Ei ihme, että kirja sai ilmestymisvuonna 2021 Vuoden dekkaritulokkaan palkinnon. 

Hakkuualueelta oli löytynyt naisen ruumis. Veran entinen pomo halusi häneltä artikkelin Kallissa murhatusta naisesta. Naisesta ja hänen lähipiiristä löytyi sitten tutkittavaa koko kirjan ajaksi. Yllä oleva tyttö oli menneisyydessä tehnyt pahojaan ja hänet oli huostaanotettu ja viety pois kotiseudultaan. Myös hänen ystävänsä oli huostaanotettu. Molemmat saivat tuomion alaikäisinä tehdyistä rikoksista. Hyvin ajankohtainen rikoskirja, kun alaikäisten tekemät rikokset ovat kasvussa myös Suomessa.

Jörgen ei pystynyt keskittymään, hän sai raivokohtauksia, kun opettaja komensi häntä. Hän ryntäsi ulos luokkahuoneesta monta kertaa viikossa eikä enää palannut sinä päivänä. Maria kohtasi hänet usein kotimatkalla.

Vera oli jo yli viidenkymmenen ja suri eroaan miehestään. Liittoa oli kestänyt 35 vuotta, mutta mies oli löytänyt uuden rakkauden. Veralla oli myös muita traumoja, joten hän oli viimeiset kuukaudet ollut masentunut. Sen lisäksi hänet oli pakotettu puolipäivätöihin apuopettajaksi kouluun. Entisen pomon soitto toi virkistävää vaihtelua vapaa-aikaan. Veralle oli jo lapsesta asti ollut selvää, että hänestä tulee toimittaja. Hän halusi kirjoittaa ja ottaa selvää asioista. Vera on nappivalinta tähän kirjaan, jolle onneksi tulee jatkoa.

Sara Strömbergin dekkari Hakkuu vei pohjoisruotsalaisiin maisemiin. 

Ps. Kirjailijan sukunimi on Strömberg ja hän on kääntänyt oman sukunimensä järjestyksen päähenkilö Vera Bergströmille. Myrskyvuori on muuntunut Vuorimyrskyksi.

Sara Strömberg, Hakkuu *****

Suom. Pekka Tuomisto *****

S & S 2024

s. 414

Sly 2021

Dekkari

Vera Bergström-sarja 1. osa

 

Kiitos Tuijata Naistenviikko-lukuhaasteesta.

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset

 

Kaikki seinäkellot ja rannekellot siirretään tunnilla eteenpäin... Saksan aikaan.

Brittiläisen Lorna Cookin teos Ystävät, rakastavaiset, viholliset kertoi kaksi tarinaa, jotka sijoittuivat sota-aikaan ja vuoteen 2016 Guernseyn saarella. Kaksi siskosta Dido ja Persephone asuivat kaksitornisessa talossa, Deux Tourellesissa, kun Saksa miehitti Kanaalisaaret vuonna 1940. Miehitystä kesti viisi vuotta. Sotilaita sijoitettiin saarelaisten koteihin, myös Dido ja Persephone saivat kotiinsa saksalaisen upseerin. Mies vaikutti hyvinkin tutulta.

Mollyn ehdotus, että Lucy asuisi toistaiseksi Deux Tourellesissa, oli itse asiassa melko järkevä, sikäli kuin Dido ei ollut jättänyt taloaan perinnöksi kissaväelle. Ei olisi herkkua nukkua yksin isossa talossa, mutta parempi sekin kuin Claran katon alla.

Lucy oli tullut lapsuutensa kotisaarelle, koska Dido oli kuollut, ja heidän isänsä oli Didon lähin sukulainen. Saarella asui Lucyn Clara-sisko, mutta heidän välinsä olivat aina olleet riitaisat. Siskontyttö Molly oli ihana. 

Lucy ja Clara hoitivat hautajaiset ja muut järjestelyt, myös talo pitäisi järjestää myyntikuntoon. Deux Tourellesin lähellä asui mies, joka auttoi Lucya remppatöissä. Yhdessä oli kiva tutkia myös Didon menneisyyttä vanhoista papereista. Yllätys olikin mahtava, kun he löysivät vanhoista papereista tietoja, että Didolla oli ollut sisko, Persephone.

Monet saarelaiset säilyttivät radioita kätköissään, mutta jos saksalaiset löysivät ne, rangaistus oli ankara - vankeusrangaistus mantereella miehitetyssä Euroopassa.

Millaista on elää miehittäjien kanssa, siitä voit lukea Lorna Cookin teoksesta Ystävät, rakastavaiset, viholliset. Kirjailija on omistanut kirjan kaikille kanaalisaarelaisille, jotka kestivät natsien miehitysajan, juutalaisille, jotka karkotettiin, saarelaisille, jotka tekivät urhoollisesti vastarintaa, ja niille, jotka joutuivat vangituiksi eivätkä koskaan palanneet.

Lorna Cook, Ystävät, rakastavaiset, viholliset

Suom. Nina Mäki-Kihniä

Bazar 2024

s. 451

The Girl from the Island 2021

Natsien miehitysaika 1940-45