Leena Lehtolainen: Rivo satakieli

 

- Moi, mä olen matkalla Tontunmäkeen telkkaristudiolle. Siellä on tapahtunut ihan ihme juttu, epäselvä kuolemantapaus. Viimeinen esiintyjä ei saapunutkaan kameran eteen, vaan hänet löydettiin pukuhuoneen lattialta kuolleena.

Leena Lehtolaisen dekkari Rivo Satakieli oli jo 9. osa Maria-Kallio-sarjassa. Sarjassa on nykyisin ilmestynyt jo 17 dekkaria. Kaikkia en ole lukenut. Tällä kertaa ahkera Maria joutui tv-studion äärelle, sillä rikosuhri oli löytynyt pukuhuoneesta kuolleena tv-ohjelman aikana. Kyseisessä ohjelmassa keskusteltiin maksullisesta seksistä, ja uhri oli yksi osallistujista.

- Rivo Satakieli on rekisteröity toiminimi, toimialana seuralaispalvelu ja eroottinen tanssi.

Uhri omisti yrityksen, jonka nimi oli Rivo Satakieli. Hän oli ollut paljon julkisuudessa ja ilmeisesti yrityksellä meni hyvin. Tosin naapurimaamme tyypit olivat sitä mieltä, että he eivät pitäneet sellaisesta yritteliäisyydestä, sillä heidän mielestään ainoastaan heidän työntekijöillään oli mahdollisuus tehdä seksiin liittyviä töitä alueella, joten uhri oli palkannut itselleen suurikokoisen turvamiehen. Turvamiestä tarvittiin myös hankalien asiakkaiden aikana. Seksiala on todella vaarallista.

Viimeisenä sairaslomapäivänäni Leena tuli käymään. Kai hän arvasi, että minua pelotti töihin meneminen, ystävät vaistosivat sellaiset asiat.

Maria joutui itsekin väkivallan uhriksi ikävän tekijän taholta. Pitkä sairasloma valotti tulevaisuudensuunnitelmia, sillä vaarallinen, intensiivinen työ rikollisten parissa, ja jatkuvan väkivallan kohtaaminen stressasi suuresti kahden pienen lapsen äitiä, sillä aviomies Antti oli hänkin paljon pois kotoa. 

Etupäässä olen lukenut Maria Kallio-sarjan kirjoja ennen blogiaikaa. Mutta kaikki Maria Kallio tv-sarjat olen katsonut ja pidin molemmista päänäyttelijöistä. Maria Kallio-kirjasarja on menestynyt hyvin myös ulkomailla, sillä sarja on käännetty 30 kielelle. Sarjasta on tehty myös sovituksia radioon ja näyttämölle.

Leena Lehtolaisen dekkari Rivo Satakieli sukelsi maksullisen seksin, politiikan ja vallanhimon maailmaan.

 

Leena Lehtolainen, Rivo Satakieli

Tammi 2005

s. 346

Dekkari

Maria Kallio-sarjan 9. osa

Tv-ohjelma

 

Leena Lehtolainen: Rautakolmio 

 

Ellie Levenson: Huone 706

 

Pari uutislähetyksen sanaa kiinnitti Katen huomion. "Lontoo" ja "hotelli", hän muisteli kuulleensa. Mitkä tahansa sanat ne olivatkin, ne saivat hänet nousemaan ylös ja keskittymään televisioruutuun.

Brittiläisen Ellie Levensonin Huone 706 oli trillerimäinen jännityskirja suoraan lontoolaisesta hotellihuoneesta, jonne Kate ja James olivat tehneet treffit. Heidän suhteensa oli kestänyt jo useamman vuoden, mutta epäilenpä, että kirjan tapahtumien jälkeen kyseessä oli viimeinen tapaaminen. 

Vakava vaaratilanne lontoolaisessa hotellissa. Katelle tuli huono olo.

Kirjan kertojana toimi siis Kate. Kate kertoi sekä menneisyyden että nykyisyyden asioista, hän kertoi mm. avioliitostaan ja lapsistaan, sekä elämäänsä vaikuttaneista ikävistä jutuista, mutta nyt oli kohdalle osunut tapahtuma, mikä voisi muuttaa koko hänen elämänsä, ja myöskin perheensä elämän dramaattisella tavalla. Kaikki Katen salaisuudet tulisivat esille jollakin tavalla, mutta millä, sitä piti miettiä. Aikaa vain ei ollut kovin pitkään ja mihin sen käyttäisi.

Kate yritti keskittyä hengitykseensä. Hän hengitti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Se ei toiminut. Hän tunsi paniikin yltyvän.

Ellie Levensonin Huone 706 vei mukanaan Lontooseen ja Roomaan, missä Kate oli opiskellut kieliä. Uskoisin, että kirjan tarinasta tulisi hyvä elokuva, missä oltaisiin välillä Italiassa ja välillä Lontoossa. Italian tapahtumat olisivat kivoja ja onnellisia, kun taas Lontoosta löytyisi kaikenlaista draamaa. 

Ellie Levensonin Huone 706 oli dramaattinen jännitystarina Lontoosta.

 

Ellie Levenson, Hotelli 706

Suom. Karoliina Timonen

Johnny Kniga 2026

s. 421

Room 706  2026

Jännityskirja

Lontoo

Rooma

 

 

Vuoden 2025 parhaimmat kirjat-kooste

 

Omat valintani vuoden 2025 parhaimmiksi kirjoiksi Blogistanian äänestyksessä olivat: 

 

Blogistanian Finlandia 2025:

3p. Emmi Itäranta : Lumenlaulaja

2p. Mikko Kamula: Pohjolan neito

1p. Satu Rämö: Tinna

 

Blogistanian Globalia 2025:

3p. Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta

2p. Mélissa Da Costa: Toivoa versovat päivät

1p. TJ Klune: Taivaansinisen meren tuolla puolen

 

Blogistanian Lastenkirjat 2025:

3p. Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän

2p. Eva Frantz: Kilpikonnasaari 

 

Blogistanian Nuortenkirjat 2025:

3p. Katri Kauppinen: Laulunpunojat 

2p. Alan Bradley: Hiljaa keinuu hirttoköysi

1p. Sisko Latvus: Rudolfin näköinen poika  

 

Blogistanian Tieto 2025:

3p. Roy Arunthati: Turvani ja myrskyni

2p. Laura Wathén: Ai se olikin ADHD 

1p. Miia Siistonen: Harri Henttinen, Sieluni värit  

 

 

Terhi Ilosaari: Iloa etsimässä

 

Näyteikkunat valmistautuvat jouluun. Minä valmistaudun en-tiedä-mihin. Lennän pian tuntemattomaan, ensin vapaaehtoiseksi bosnialaiseen majataloon ja sitten - en tiedä. Lähden matkalle, jolta en palaa.

Terhi Ilosaaren matkateos Iloa etsimässä on hänen muistelukirjansa Bosnian, Islannin, Italian ja Grönlannin matkoilta vapaaehtoisvuotensa aikana.  Hän teki vapaaehtoistyötä yksityisillä maatiloilla Islannissa ja Italiassa, turistimajatalossa Sarajevossa ja alkavassa turistimatkailukohteessa Grönlannissa sekä turistiveneissä Islannissa. 

Vapaaehtoisten työaika oli sovittu viisituntiseksi viitenä päivänä viikossa, mutta tunnollisena ihmisenä Terhi Ilosaari paiskoi melkein ympäripyöreitä päiviä. Siinä ei paljon ehtinyt miettiä oman elämänsä murheita, mikä oli lopulta hyvä asia. Kirja siis avasi myös vapaaehtoisten työntekijöiden kokemuksia eri maissa.

En ole koskaan asunut näin puheliaassa talossa. Myöhemmin tajusin kylmyyden saapuneen entiseen kotiini jo kuukausia aikaisemmin.

Terhi Ilosaarella oli takanaan koskettava ero, jota hän oli kipuillut pitkään. Hän halusi muutosta yksityiseen ja työelämäänsä. Ylhäällä bosnialaisilla vuorilla työskennellessä oli mahtavat maisemat, puheliaita kavereita ja lemmikkejä, koiria ja vuohia, jotka yllättivät hänet läheisyyden kaipuullaan. Toinen koirista jopa halusi viettää yöt hänen vieressään. Ainut iso miinus oli talon isäntä, joten matka jatkui muualle maailmaa aiemmin kuin oli tarkoitus. 

Heinän jakelu on uskomaton elämys ensikertalaiselle. Satapäinen ihailijajoukko seuraa jakelijan jokaista liikettä, kaikkialla kohisee ja kuhisee. Kun viimeinenkin rivi on saanut heinänsä, on hiljaista.

Matka Islannin  pohjoisosiin Akureyriin sujui lentokoneella. Ainoa miinus vaikutti olevan kaiken kalleus. Ihanat lämpimät ulkoilma-altaat houkuttelivat uimaan. Vapaaehtoistyöpaikka sijaitsi pitkän ajomatkan päässä yksinäisessä, mutta kauniissa laaksossa. Terhi tutustui tilalla lampaiden hoitamiseen ja siihen liittyviin tehtäviin. Hän matkasi tilalle myös myöhemmin, kun lampaiden synnytyksen aika koitti, jolloin työtä tehtiin vuorotta.

Kiitollisuuteni hevosta kohtaan läikkyy yli. Kiitos, kun saan ratsastaa sinulla. Kiitos, kun olet minulle näin kiltti.

Italialaisella hevostilalla Terhi Ilosaari pääsi opettelemaan ratsastusta enimmäistä kertaa elämässään, ja hän ihastui ikihyväksi hevosiin ja ratsastamiseen. Ihminen, joka ei ole koskaan aikaisemmin ollut tekemisissä eläinten kanssa, oppi tekemään töitä eläinten kanssa, rakastamaan ja hellimään niitä - lampaita, vuohia, hevosia, kissoja ja koiria. Myös kalastus tuli tutuksi Grönlannissa. Ensimmäiset valaat tuli nähtyä Islannin vesillä. Kokemuksia kertyi siis valtavasti erilaisten ihmisten parissa ja varsinkin eri maiden ruokia tuli syötyä runsaasti.

Terhi Ilosaaren matkateos Iloa etsimässä vei mukanaan mielenkiintoisiin kohteisiin. 

 

Terhi Ilosaari, Iloa etsimässä

Kannet ja taitto: Sofia Kivistö

Kustantaja: Terhi Ilosaari

Paino: Nordprint, Helsinki 2020

s. 363 

Matkakirja

Bosnia

Islanti

Italia

Itävalta

Grönlanti 

 

 

Minna Canth: Laulaja ja muita novelleja #minullaoncanthia

 

Hyvää Minna Canthin (1844-1897) päivää  ja samalla tasa-arvonpäivää kaikille lukijoille.  Minna Canth, eli Ulrika Wilhelmina os. Johnsson, oli ensimmäinen suomenkielisiin sanomalehtiin kirjoittava nainen. Siksi halusin tuoda esille hänen alunperin sanomalehdissä julkaistuja novelleja. 

Kirsti luki ylistävän arvostelun eilispäivän konsertista. Loistava menestys. Yleisön mieltymys tavaton. Myrskyiset hyvähuudot ja aploodit. Huone täpösen täynnä.

Minna Canthin (1844-1894) teos Laulaja ja muita novelleja sisältää seitsemän lyhyttä novellia, jotka on julkaistu ensimmäisenä sanomalehdissä ajan tapaan, ja sen jälkeen käännetty ruotsiksi ja julkaistu kirjana. Ensimmäisenä aloitti novelli Laulaja, jossa Kirsti luki sairaalle äidilleen sanomalehtiarvostelua. Perheen kasvattipojasta oli tullut kuuluisa laulaja. Koska hän oli esintynyt kiertuematkallaan Kuopiossa, äiti tietenkin toivoi rakkaan kasvattipoikansa näkemistä. Kirsti ei niinkään. Laulaja on julkaistu Uudessa Kuvalehdessä vuonna 1895.

Nouse ylös, kah, Emmi, etkö sinä kuule, kun rouva soittaa. Emmi, voi, voi tuota tyttöä, kuinka raskaasti nukkuu. Emmi, Emmi!

Toinen novelli oli nimeltään Lapsenpiika, ja se julkaistiin Keski-Suomi-lehdessä vuonna 1887. Nuori tyttö hoiti pikkuvauvaa äidin apuna, eikä ollut saanut nukkua moneen yöhön, kuin katkonaisia unia.

Aina sai jo talvella vanhemmiltaan luvan kutsua Hilman luokseen kesää viettämään.

Kolmannessa novellissa, nimeltään Eräs Puijolla käynti, kaksi nuorta tyttöä lähtivät kaupungista kävellen Puijolle, aikomuksena kiivetä torniin. Oli kesä ja lämmin ilma. Päätettiin olla huimapäisiä ja riisua sukat ja kengät pois jalasta.

Ellin mies oli kauppias. Viisi vuotta he olivat olleet naimisissa ja heidän onnensa oli vaan kasvanut päivä päivältä.

Neljäs novelli, Epäluulo, kertoi kauppiaan rouvasta ja hänen ahdingostaan. Ellin ahdinko kasvoi nopeasti liian suuriin mittoihin, eikä hän kestänyt sitä.

Viidentenä novellina oli Ompelija, joka kertoi naisesta, joka huomasi rakastettunsa löytäneen uuden rakkauden. Tulevaisuus näytti ankealta ja toivottamalta.

Häntä kutsuttiin "hurjaksi neidiksi" ja hän asui kaukana kaupungin syrjässä, aina Seilaisen mäellä, vanhan hautausmaan takana.

Kuudes novelli oli nimeltään Vanha piika. Vuosia sitten naimatta jääneitä naisia kutsuttiin vanhoiksi piioiksi. Nykyään kaikki vapaat ihmiset ovat sinkkuja, eikä ole tarvetta mennä naimisiin, jos ei halua, ainakaan Suomessa. Tämä oli reipas ja rempseä novelli. Päähenkilö oli vahvaluonteinen, mutta romantikko, jos ei saanut puolisokseen suuriruhtinasta, niin eipä kukaan muukaan kelvannut.

Viimeinen novelli, Kodista pois, kertoi Fannysta, joka halusi opintojensa jälkeen opettajaksi. Vanhemmat olivat eri mieltä asiasta, sillä he halusivat lapsensa hyviin naimisiin tekemään lapsenlapsia. Novellista voit lukea Fannyn suunnitelmista.

Minna Canthin teos Laulaja ja muita novelleja kertoi tyttöjen ja naisten elämästä 1800-luvun Suomessa. 

 

Minna Canth, Laulaja ja muita novelleja

Kansikuvassa Maria Wiikin taulu  Ullakkokamarissa 1889 

Wsoy 1998

s. 153 + Esipuhe

Novelleja vuosilta 1887-95

 

Minna Canth: Köyhää kansaa ja Salakari

Minna Canth: Työmiehen vaimo 

Minna Canth: Hanna 

 

 

 

 

Yöpöydän kirjat-blogin Niina on 12. Minna Canth-lukuhaasteen vetäjä. Kiitos haasteesta Niina 💖.

Minna Canth oli huikea naisten tasa-arvon edistäjä ja on ansainnut oman päivänsä kalenterissa ja sen, että hänen teoksiaan nostetaan esille. Canthin  teoksia lukemalla on hienoa huomata, miten asiantilat ovat muuttuneet menneisyyden ajoista.  

Joel Kangas: Kaltio

 

Valkoinen ja harmaa poro kulkevat hiljaista kylätietä Norjan suuntaan. Valkoisen kyljessä näkyy erotuksen jäljiltä vihreitä maalimerkintöjä. Koparat kopisevat jäistä asfalttia vasten rennon oloista tahtia, eikä poroilla tunnu olevan kiire pois auratulta polulta.

Joel Kankaan Kaltio jatkoi inarilaissyntyisestä poliisista, Mikkal Moilasesta kertovaa dekkarisarjaa yhtä hyytävän kylmäävään tapaan, kuin ensimmäinen dekkari Kaamos, joka valittiin Suomen dekkariseuran vuoden esikoisdekkariksi 2025. 

Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat Lapin perukoille Inariin ja Jäämeren rannalle Pohjois-Norjaan. Talviolot olivat ankarat, paljon lunta ja kaamosaika loi oman pimeytensä. Silti Mikkal oli matkalla hiihtoreissulle siskonsa Sunnan, tämän miesystävän ja erään kaverin kanssa.

Fileerausveitsi uppoaa kylmään lihaan vaivattoman ja pehmeän näköisesti. Poikkisyin lihasta viiltävä terä liikkuu tottuneen oloisesti Tor Erikin kädessä. Kohmeinen paistipala muuttuu ohuiksi lastuiksi veto vedolta, ja kattilaan nostettu hiljalleen sulava lihasilppu nostaa huoneeseen raa´an poronlihan tuoksun. 

Lapissa syötiin tietysti poronkäristystä, mutta pilkittiin myös kaloja ja syötiin kalakeittoa.  Mikkal, Sunna, Tor-Erik ja Samuli hiihtivät Iisakkijärven tuvalle, ja tuvalla Sunna ilmoitti veljelleen kivan asian. Tuvalla vietettiin muutama päivä rauhaiseloa, mutta sitten alkoi tapahtua.

Valitettavasti eräs ikävämpi ihminen alkoi häiriköimään heitä tuvalla, ja teki lopulta ilkityönsä. Tuo henkilö avasi menneisyyttään vuodesta 2016 lähtien. Hänellä ei ollut hiihtoporukkaan kuuluviin henkilöihin mitään syytä tehdä mitään ikävää, mutta miksi hän teki mitä teki, selvisi ainakin osittain Kaltion sivuilta.

Joel Kangas on itse syntynyt Inarissa, ja nautin suuresti hänen tarinoinnistaan ja paikkatuntemuksestaan. Lappilainen elämänmeno tuli hienosti esille Kaltion sivuilta. Olipa mahtava olla mukana dekkarimatkalla Inarissa.

Joel Kankaan Kaltio dekkarissa oli vauhdikasta menoa kaamosajan Lapissa. Tästä tulisi mahtava tv-sarja.

 

Joel Kangas, Kaltio *****

Kirjan kansikuva ***** 

Karisto 2026

s. 315

Dekkari

Mikkal Moilanen-sarjan 2. osa

Inari

 

Joel Kangas: Kaamos 

Joel Kangas: Kaltio 

Marguerite Duras: Rakastaja

 

Lossi ylittää Mekongia.

Kuva kestää koko ylityksen ajan rannalta toiselle. Minä olen viidentoista ja puolen eikä tässä maassa ole vuodenaikoja, meneillään on ainoa mahdollinen vuodenaika, kuuma ja kostea, me olemme maapallon pitkällä kuumalla vyöhykkeellä, ei kevättä, ei uutta kesää. 

Ranskalaisen Marguerite Durasin (1914-1996) Rakastaja sijoittui 1930-luvun Vietnamiin, jossa kirjailija syntyi, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Kirjailija seurusteli nuorena salassa vietnamilaisen miehen kanssa, koska vallalla oli molemminpuolinen vahva rotu- ja luokkaerottelu ranskalaisten ja vietnamilaisten välillä. Kirjailija oli lisäksi nuori lukiolainen ja mies oli huomattavasti vanhempi, aikuinen mies.

Äiti saattoi minut autoon kuten ennenkin ja uskoi minut kuljettajan huostaan, Saigonin autossa hän uskoo minut aina kuljettajalle kaiken varalta, tulipalon, raiskauksen, rosvojen hyökkäyksen, lossionnettomuuden varalta. Kuten ennenkin kuljettaja istutti minut lähelleen etuosaan, valkoisille matkustajille varatulle paikalle.

Kirjailijan vanhemmat olivat ranskalaisia opettajia, jotka muuttivat Vietnamiin, joka tuolloin kuului Ranskan Indokiinaan yhdessä Laosin ja Kambodžan kanssa. Kirjailijan isä oli kuollut varhain, ja äiti yritti elättää ja kouluttaa kolme lastaan hyvin köyhissä oloissa. Tytön seurustelu vietnamilaisen kanssa ei ollut hyväksyttyä, eikä perhe halunnut tuntea miestä julkisesti. Koska mies tuli rikkaasta perheestä ja antoi paljon lahjoja, ne otettiin vastaan viileästi.

Hän pelkää jatkuvasti että minä tapaan toisen miehen. Minä en ikinä pelkää mitään sellaista. Hänellä on toinenkin pelko, ei se että olen valkoinen vaan se että olen kovin nuori, niin nuori että hän voisi joutua vankilaan jos suhteemme paljastuisi. 

Marguerite Duras oik. Marguerite Germaine Marie Donnadieu oli ranskalainen kirjailija, elokuvaohjaaja, näytelmäkirjailija ja kulttuurivaikuttaja, jonka kirjat pohjautuivat hänen omiin elämänkokemuksiinsa. Rakastaja on saanut Concourt-palkinnon ja siitä on tehty elokuva ja näytelmiä. 

Marguerite  Durasin Rakastaja on muisteluteos kirjailijan nuoruudesta.

 

Marguerite Duras, Rakastaja

Suom. Jukka Mannerkorpi

Esipuhe Anne Fried

Otavan Kirjasto 2021

s. 121

L´ Amant 1984

Ensim. julkaisu suomeksi 1985

1930-luku

Vietnam, joka kuului Ranskan Indokiinaan 1930-luvulla 

Nuoruus