perjantai 14. helmikuuta 2025

David Nicholls: Melkein perillä

 


Kolmen päivän patikkamatka ventovieraiden ihmisten seurassa. Tämä oli juuri sellainen potentiaalisesti kammottava kokemus, jollaista Marnie kipeästi kaipasi, ja jossain mielensä sopukoissa hän päätti harkita asiaa. Tosimaailmassa hän tuli vastanneeksi: "Sopii."

Ystävänpäiväkirjaksi sopii hyvin tämä englantilaisen David Nichollsin teos Melkein perillä. Kirja kertoi nelikymppisistä Marniesta ja Michaelista, jotka tekivät monen päivän vaellusretken yhdessä. He tutustuivat toisiinsa matkalla. Marnie ei ollut aiemmin vaeltanut, sitä vastoin Michael vaelsi kaikki vapaa-aikansa yksin. Molemmat viihtyivät yksinäisinä, mutta eräs yhteinen ystävä halusi heidän viettävän sosiaalisempaa elämää. 

He hymyilivät toisilleen, ja hetken kuluttua Marnie sanoi: "Mutta haisenko minä ihan totta lehmänpaskalta?"

Ensimmänen etappi oli saavutettu ja vaellusporukka oli päässyt hotelliin. Suihkunraikkaana ja tälläytyneenä, Marnie huomasi vaelluskengällään sitä ihteään, ja siitä kehittyi aikamoinen siivousurakka, kuten  jokainen voi kuvitella. Kirja on kaikessa sympaattisuudessaan myös välillä huvittava. Marnie on kerta kaikkisen ihana nainen. Illallisen jälkeen eräs vaellusporukan jäsen yritti kehitellä intiimejä sänkypuuhia Marnien kanssa, mutta siitäkin kannattaa lukea lähemmin kirjan sivuilla.

Johtuipa se sitten korkeammalle nousemisesta tai universumin kostosta, nyt vettä alkoi tulla oikein toden teolla. Polku hävisi näkyvistä ja muuttui puron kanssa samansuuntaisesti virtaavaksi vuoksi, joka loiskui ja lorisi ensin heidän vasemmalla, sitten oikealla puolellaan heidän hyppiessään sinne tänne helpointa reittiä etsien.

Uskomaton kävelymatka luonnon armoilla jatkui sitten kahteen pekkaan, vain Michel ja Marnie uskalsivat ulos sateeseen, sillä muut eivät halunneet kastua, vaan menivät taksilla seuraavalle hotellille. Semmoinen vaihtoehto olisi minullekin sopinut hyvin kaatosateessa. 

Suosittelen lukemaan tämän feelgood-kirjan, vaikka vaeltaminen ei kiinnostaisikaan. Kirjan syvin teema on yksinäisyys ja miltä se tuntuu. Michael oli eron ja muiden ikävien tapahtumien jälkeen traumatisoitunut ja käpertynyt siihen, että selviäisi päivästä toiseen. Marnie oli jäänyt omiin oloihinsa pandemian jälkeen, eikä mikään oikein huvittanut, työt olivat kotona, minnekään ei tarvinnut lähteä, kukaan ei kaivannut.

David Nichollsin teos Melkein perillä vei kahden yksinäisen ihmisen matkalle itseen ja muiden luo. Nicholls on käsikirjoittanut mm. Rimakauhua ja rakkautta-tv-sarjaa, joka on ollut yksi suosikki-sarjoistani. Sitä samaa teemaa eli rakkauden  pelkoa, lähestyä toista ihmistä, ystävystyä ym. löytyy myös Melkein perillä teoksen sivuilta. Ja mikä upea nautinto tämän kirjan teksti- ja sanavarasto onkaan.

 

David Nicholls, Melkein perillä 💕 *****  

Suom. Oona Nyström 💕 *****

Otava 2024

You Are Here 2024 

Feelgood

Vaelluskirja

 

        Hyvää Ystävänpäivää !!!



 

keskiviikko 12. helmikuuta 2025

Joel Kangas: Kaamos

 


 

Nuori nainen näyttää taskulampun valossa enemmän kylmettyneeltä mallinukelta kuin ihmiseltä. Pisamaisille kasvoille on luonnottoman ilmeettömyyden lisäksi jäänyt kalpeus, jonka alta paistaa kuolemasta huolimatta nuori kauneus.

Joel Kankaan esikoisdekkari Kaamos kertoi inarilaislähtöisestä helsinkiläisestä poliisista Mikkal Moilasesta. Inarissa asui vielä tullin palveluksessa oleva sisko. Kaipuu pohjoiseen oli kyllä mielessä, mutta lapsuuden traumat pitivät öisin hereillä. Tutkinnan alle tuli nuoren naisen ikävä kuolema, joka laajeni yllättäen kirjan tarinassa myös koskettamaan Mikkalia. Joku hautoi ikävyyksiä koko poliisilaitokselle, ja etenkin Mikkalille.

Mikkal säpsähtää ja pysähtyy. Aivan kuin vähän matkan päässä joku olisi livahtanut ison kiven taakse. Iso ja tumma hahmo. Hetkittäin hänellä on ollut levoton olo, näille juoksulenkeille vieras. Hänestä on tuntunut, että joku seuraa tai vaanii.

Mikkal harrasti juoksemista, joten ihan kuka tahansa ei pysynyt 28 kilometrin lenkillä mukana. Lukijoille  selviää kirjan pahis aika nopeasti, mutta poliisit näyttivät olevan aika sinisilmäisiä tutkimuksissaan. Tuo pahis sekoitti kyllä omatoimisesti tutkintalinjoja. Ikävä tyyppi kerta kaikkiaan.

Kylmä ja paukkuva, mutta ei armoton pakkanen. Lumen valtaama tunturimaisema aukeaa mökintekeleestä kömpivän Mikkalin kasvojen edessä. Alkutalven lumimäärät eivät vielä riitä valkaisemaan koko maisemaa.

Tulihan se Inarissa käyntikin Mikkalin eteen. Hänellä jäi hiukan aikaa poliisin tehtäviltä, joten Otsamo-tunturille oli päästävä kipuamaan. Otsamolla olen itsekin käynyt muutaman kerran. Tunturin laella on oikea mökki, ja sieltä on hienot näkyvyydet joka suuntaan.

Eräs henkilö piti noutaa Norjan rajalta kuulusteltavaksi Helsinkiin. Samalla reissulla Mikkal tapasi siskonsakin ohimennen. 

Ilma on viileä. Kostea ja kalantuoksuinen. Tumma pilvimassa valloittaa vauhdilla taivasta, tuuli on yltynyt ja Inarijärvi pauhaa vaahtopäinä.

Kirjan tarinassa kuljettiin Mikkalin lapsuuden kuvauksissa 1990-luvun loppupuolen Inarissa, ja nykyajan poliisitutkinnassa. Jokin yhdisti nuo molemmat, joista voit lukea kirjan sivuilta tarkemmin.

Tykkään tosi paljon koukuttavista kirjan lopuista, joissa koukutetaan seuraavaan sarjan kirjaan. Nyt jäi hiukan harmittamaan, kun en tiedä, mitä loppujen lopuksi oikein tapahtui. Mikkalin lapsuudenkin kuvaukset jäivät avonaisiksi. Joten toivottavasti näihin mietteisiin tulee vastauksia jatkossa. Inarissa voitaisiin pysytellä seuraavassakin dekkarissa. 

 

Joel Kangas, Kaamos

Karisto 2025

s. 317

Dekkari

Inari 1990-luvun loppuvuodet

Helsinki nykyaika

 

maanantai 10. helmikuuta 2025

Sigurdardóttir Lilja: Sysimusta kuilu

 


Ísafold oli aina sanonut elävänsä unelmaelämää, mitä Áróra oli pitänyt outona. Ísafoldin mukaan Islannissa asuminen, kielitaidon palautuminen yhtä sujuvaksi kuin lapsena ja islantilaisten tapojen omaksuminen oli aina ollut hänen unelmansa. Áróralla ei ollut koskaan ollut samanlaista tarvetta kiinnittyä maahan. Ei ennen kuin sisko katosi.

Islantilaisen Lilja Sigurdardóttirin Sysimusta kuilu on viides osa Áróran tutkimuksia-dekkarisarjassa. Kirjan tapahtumat sijoittuivat  Reykjavikiin, missä Áróra asui, ja missä hänen miesystävänsä Daniel oli poliisina. Áróra tuli alunperin Islantiin Englannista, sillä hänen siskonsa oli kadonnut. Aróra oli varma, että siskon mies Björn oli tappanut hänet. Sitten katosi Björn. Edellisessä kirjassa heidät molemmat löydettiin.

Áróra oli jo ennen puolta päivää käynyt Kaffikón kaikissa Reykjavikin keskustaa lähimpänä olevissa viidessä kahvilassa.

Áróra tutki työkseen talousrikoksia. Islannissa oloaikanaan töitä oli ollut vähän, mutta nyt hän sai vinkin Danielilta. Kahvilaketju siis pesi  selvästi rahaa. Pitäisi vain selvittää mitä rahaa ja mistä se tulee. Keitä rikollisiin kuului, ja miten hommaa pyöritettiin. Áróra tutki tapausta intensiivisesti, ja lähestyi jopa rikollisryhmän pomoa tuttuun rehvakkaaseen tapaansa. Daniel tutki toisaalla samaa tapausta yhdistellen todisteita, haastatellen ja kuulustellen. Tulostakin syntyi.

Kun Áróra kääntyi, Daniel pudotti takin lattialle ja syöksyi rakkaansa luokse. "Áróra! Mitä on tapahtunut?" Hänellä oli huuli halki, otsassa iso kuhmu  ja ... 

Ároran siskon elämä parisuhteessa oli kaikkea muuta kuin unelmaelämää. Se elämä oli väkivaltaa ja väkivallan pelkoa. Mies oli kammottava pikkurikollinen, joka piti Ísafoldia otteessaan, ja pakotti tekemään ikäviä asioita, jopa muuttumaan itsekin rikolliseksi. Mutta hän rakasti miestään, eikä pystynyt jättämään Björniä, vaikka tiesi, että Björn lopulta tappaisi  hänet.

Lilja Sigurdardóttirin dekkari Sysimusta kuilu kertoi päähenkilön sisaren tarinan ja päätti samalla viisiosaisen dekkarisarjan. Kirjan sivuilla juotiin paljon kahvia ja setvittiin huumemaailman ikävyyksiä. Tiivistunnelmainen dekkari, jossa pääosa on lähisuhdeväkivallalla. Ei sovi herkemmille lukijoille.


Lilja Sigurdardóttir, Sysimusta kuilu *****

Suom. Seija Holopainen *****

BlueMoon 2025

s. 215

Daudadjúp sprunga 2023

Dekkari

Áróran tutkimuksia-sarjan 5. osa

Islanti

 


Sigurdardóttir Lilja: Jääkylmä aurinko
 
Sikurdardóttir Lilja: Verenpunainen meri 
 
Sigurdardóttir Lilja: Kalmankalpea maa

Sigurdardóttir Lilja: Kuolonmusta laava

 

lauantai 8. helmikuuta 2025

Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär

 


Ei kukaan tietenkään odota, että hyvän saksalaisen perheen tytär olisi omissa häissään iloinen, mutta olisi hyvien tapojen mukaista yrittää olla näyttämättä sitä noin selvästi...

Ulla Raskin esikoisromaani Blanka, Itämeren tytär aloitti uuden historiallisen Kylmä meri-kirjasarjan. Kirjan alussa vietettiin Blankan sisaren Dorothea häitä  vuoden 1606 Räävelissä eli nykyisessä Tallinnassa. Sulhasena oli lyypekkiläinen leskimies. Dorothea oli saanut kuitenkin tappavan taudin, ja kuoli. Kalliit häät ja isän velkaantuminen pakottivat myös Blankan avioitumaan, mutta siitä voit lukea lähemmin kirjan sivuilta.

"Älä huuda", Blanka suhisi, kapusi sängylle ja kurkki ulos hytin ainoasta ikkunasta. "Laivaan kiipeää oudon näköisiä miehiä veneestä, jossa on lippu, jollaista en ole koskaan nähnyt. Ja nyt on yö." 

Kun Blanka lähti piikansa Margon kanssa viimein Räävelistä kohti Lyypekkiä miehensä luokse täyteen lastatun laivan matkassa, laiva ryöstettiin ja Blanka ja Margo kaapattiin lunnaiden toivossa mukaan. Siitä seurasi aikamoinen seikkailu pitkin Suomenlahtea ja Itämerta. Lunnasrahoja ei vain kuulunut eikä näkynyt ilkeille kaappaajille. Naiset pelkäsivät henkensä edestä kaappajiaan.

Jokainen Rode Draakin miehistön jäsen, joka suinkin pääsi irrottautumaan töistään, oli kerääntynyt kannelle ihmettelemään ruumasta löytyneitä salamatkustajia.

Vuoden 1607 juhannuksena Visbyn väki juhli keskikesän juhlaa vahvassa humalatilassa. Niin myös kaapparit, joiden ruokaa oli vahvistettu salaperäisillä huumaavilla marjoilla. Niiden avulla Blanka ja Margo pääsivät pakoon ja piiloutuivat. Oli heillä tietysti eräs kiltti ja ihastunut apurikin matkassa. Onneksi oli. Vielä piti selvitä Visbyn ja Lyypekin välinen matka joten kuten laivan ruumassa niin, että kukaan ei löytäisi heitä. Toisin kävi. 

Ulla Raskin upea historiallinen Blanka, Itämeren tytär  kertoi kahdesta nuoresta naisesta, jotka joutuivat hurjaan seikkailuun merimatkallaan. Suosittelen lämpimästi historiallisten kirjojen lukijoille.

 

Ulla Rask, Blanka, Itämeren tytär

Wsoy 2025

s. 375

Kylmä meri -sarjan 1. osa

1600-luku

Rääveli, Lyypekki

 

torstai 6. helmikuuta 2025

KEVÄTDEKKARIT 2025

 


Nyt olisi tarjolla jännitystä kevään lukupinoihin. Olen dekkareiden suurkuluttaja, joten ajattelin tällä kertaa esitellä lukulistallani olevia jännittäviä kirjoja. Tykkään cosy crime tyyppisistä kirjoista, joissa saa mielellään olla huumoriakin mukana. Luen toisinaan trillereitä ja mietin aina kuka on syyllinen. Oudointa on, jos syyllinen tulee kertomuksen ulkopuolelta.

 


 

Englantilaisen Jacqueline Winspearin dekkari Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu aloittaa sotien väliseen Englantiin sijoittuvan dekkarisarjan. Historiaa, romantiikkaa ja jännitystä luvassa lukijoille.

 


 

Laura Anderssonin Tähtipölyn bulevardi aloittaa uuden historiallisen sarjan 1930-luvun Helsingistä, jossa elokuvatähti Doris Laine elää kaksoiselämää alamaailmassa.

 


 

Hyvänmielen dekkarisarjan aloittaa Hanni Maulan Vintagea ja veritekoja. Päähenkilönä hyörii eläkeläinen Helvi Helve, joka tutkii antiikkiharrastajan kuolemaa ystäviensä ja villakoiransa kanssa. 




Jesse Q. Sutanton Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot kertoo 60v. Vera Wongista, joka pitää omaa teeliikettä. Eräänä päivänä liikkeessä oli aamulla ruumis, ja Vera aloitti salapoliisin työnsä heti. Toivottavasti tämä sarja sijoittuu Jakartaan, missä kirjailijakin asuu.

 


 

Liz Nugentin psykologinen trilleri Särmikäs Sally Diamond sijoittuu Irlantiin. "Kun kuolen heitä minut roskiin."

 


 

Jessica Bullin Kovaonninen hatuntekijä aloittaa 1700-luvun loppupuolelle sijoittuvan dekkarisarjan, jossa Jane Austen ratkoo murhamysteerejä. Historiaa, herraskartanoita, tanssiaisia...

 


 

Eija Laineen esikoisdekkari Keisarinvihreä kuulostaa kiinnostavalta. Kirjalla on vetävä nimi ja upea kansikuva. Pieni paikkakunta ja idyllinen talo sopivat sosiaalisesti rajoittuneelle päähenkilölle, Kaislalle, mutta rauhaa ei riitä pitkäksi aikaa.

 

 

Richard Osmanin dekkari Ratkomme murhia aloittaa uuden dekkarisarjan. Kirjan päähenkilöinä toimivat eläkkeellä oleva poliisi Steve Wheeler ja hänen miniänsä Amy Wheeler. Hurja matka luvassa, mutta kuka hoitaa kissan?

 


 

Joona Keskitalon Tunturi, joka ulvoi on kolmas teos Takamailla-trillerisarjassa, jossa ensimmäinen osa oli nimeltään Saari, joka repesi ja toinen osa Suo, joka upposi.  Jokainen teos on itsenäinen.

 


 

Joel Kankaan esikoisdekkari Kaamos aloittaa uuden dekkarisarjan, jossa rikoksia tutkii Inarista kotoisin oleva Helsingin poliisi Mikkal Moilanen. Tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin. Voi kun tämä sarja olisi sijoittunut kokonaan pohjoiseen. Luen kuitenkin, koska kansikuva ja kirjan nimi ovat tosi kiinnostavat.

 

      Löytyykö dekkareita sinun kirjapinostasi?

   Mitä jännittävää suosittelisit minulle luettavaksi? 

tiistai 4. helmikuuta 2025

Freida McFadden: Kotiapulainen valvoo

 


Minun on vain toivottava, ettei kukaan saa selville, mitä olen tehnyt.

Yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin Kotiapulainen valvoo jatkoi trillerisarjaa, joka kertoi Milliestä. Tällä kertaa Millie eli perhe-elämää miehensä ja kahden lapsensa kanssa. He olivat ostaneet ensimmäisen oman kotitalonsa hyvältä asuinalueelta. Millie oli valmistunut sosiaalityöntekijäksi, ja kävi töissä, lapset olivat koulussa ja mies yritti siirtää puutarha-alan yrityksensä samalle alueelle. Naapurin rouva auttoi häntä siinä yrityksessä Millien mielestä vähän liiankin ahkerasti.

Naapurin rouvalla kävi kotiapulainen, ja pian Millie huomasi, että samainen kotiapulainen oli kotiutunut heillekin töihin. Samanaikaisesti Millie huomasi, että hänen miehensä oli aikamoinen valehtelija. Ja ihan oikeasti heitä tarkkailtiin koko ajan.

Ja nyt hän on täällä. Samassa huoneessa kanssani.

Naapurin pariskunta oli todella outo. Melkein yhtä outo oli toinenkin naapuri. He eivät tulleet ollenkaan toimeen keskenään. Naapurusten välit nyt tuppaavat toisinaan kiristymään ihan oikeassakin elämässä. Millie yritti vältellä molempia, mutta se ei onnistunut.

Millie yritti elää niin, että naapurit eivät saisi tietää hänen vankilamenneisyydestään mitään, saatikka sitten hänen lapsensa, jotka muuton jälkeen alkoivat oireilla ikävällä tavalla. Olisihan se pitänyt Millien huomata, joka oli opiskellut sosiaalialaa, että jotain oli pahasti pielessä. Lasten muuttunut käytös pahempaan suuntaan, on aina merkki siitä, että jotain ikävää on tapahtunut.

Freida McFaddenin Kotiapulainen valvoo vei keskelle naapurustomysteeriä.

 

Freida McFadden, Kotiapulainen valvoo

Suom. Jussi Tuomas Kivi

Otava 2024

s. 367

The Housemaid Is Watching 2024

Trilleri

 

Freida McFadden: Kotiapulainen

Freida McFadden: Kotiapulaisen salaisuus 

maanantai 3. helmikuuta 2025

Blogistania 2024 omat valinnat

 


Kirjasähkökäyrän valinnat vuoden 2024 parhaimmiksi kirjoiksi ovat:

 

Blogistania Finlandia:

3p. Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

2p. Tommi Kinnunen: Kaarna

1p. Merja Mäki: Itki toisenkin

 

Blogistania Globalia:

3p. Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini

2p. Ann Napolitano: Kaunokaisia 

1p. Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy 

 

Blogistania Tieto:

3p. Niko Kettunen: Kaikenkarvainen kapybara

2p. Selma Lähteenmäki: Eläinten turvakoti Tuulispää

1p. Jari ja Kati Tervo: Ukko ja mökki

 

Blogistania Nuoret:

3p. Arndis Pórarinsdottir ja Hulda Sigrún Bjarnadottir: Maailman lopun saari

2p. Adam Silvera: Ensimmäinen viimeinen päivä 

1p. Pia Westerholm: Poikani Vimma

 

Blogistania Kuopus:

3p. Linda Bondestam: Hopi Hopi

2p. Daniel Kalejaiye: Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki

1p. Roope Lipasti: Lemuetsivät - Löyhkäävä labyrintti