perjantai 6. maaliskuuta 2020

Jørn Lier Horst: Luolamies



Ruumis oli täysin kuivunut. Kuollut mies istui nojatuolissa huulet repeytyneinä ja kellertävän mustat hampaat paljaina. Päälaesta törrötti yhä muutama pölyinen ja kiilloton hiustupsu. Kasvojen luut kuulsivat ihon läpi. Sormet olivat ohuet, tummuneet ja halkeilleet.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin dekkari Luolamies sijoittuu norjalaiseen Larvikin rannikkokaupunkiin. Paikallinen poliisi William Wisting tutki naapurinsa kuolemaa. Mies oli yksineläjä, jota kukaan ei ollut kaivannut. Niinpä hän sai olla kuolleena monta kuukautta, ennen kuin hänet löydettiin. Kuolema todettiin tod.näk. luonnolliseksi.

Joulu lähestyi ja kuusikauppiaat olivat liikkeellä. Eräästä kuusitarhasta löytyi saman ikäinen mies kuolleena kuin Wistingin naapuri oli. Jokin intuition tapainen liikkui kokeneen poliisin mielessä, mutta tapahtumat vyöryivät päälle, joten Wisting sulki mielensä ja jatkoi toisaalla aukeavan rikosvyyhdin purkua.

Valkoisuudessa oli jotain levollista ja rauhoittavaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Line tunsi rentoutuvansa. Hänellä ei ollut tiukkoja deadlineja, ei ukaaseja siitä, että seuraavan päivän lehteen olisi tuotettava niin ja niin monen merkin verran tekstiä. Hän voisi aikatauluttaa päivänsä vapaasti ja saisi työstää reportaasia, jota oli itse ehdottanut. Kellään muulla ei ollut valtaa päättää, mikä oli tärkeää, mitä jutussa piti olla ja mikä piti jättää pois.

Line oli Wistingin rikostoimittajatytär, joka tuli jouluksi kotiin. Hän oli päättänyt tehdä lehteen jutun yksinäisyydestä. Aiheen hän sai heidän naapuristaan, jota kukaan ei kaivannut. Hän oli saanut luvan tutkia poliisiraporttia ja naapurin asuntoa. Pian hän haistoi tutkimuksessa outoja yhteyksiä.

Samaan aikaan Wisting tiimeineen löysi yhä enemmän tutkimusmateriaalia, ja juttu laajeni Yhdysvaltoihin asti. Pian Wistingin tiimiin lensi tutkijoita rapakon takaa. Jotain suurta oli tekeillä, jonka myös lehdistö haistoi. Line päätti kuitenkin pysyttäytyä oman tutkimuksensa parissa, sillä siitä löytyi outoja vihjeitä ja salaisuuksia. Linen haastatteluista naapureiden ja paikallisten asukkaiden keskuudessa nousi esille outo tarina, jopa sellainen, että siitä olisi ollut viisainta puhua isän kanssa.

Jørn Lier Horstin Wisting-sarja on vertaansa vailla oleva dekkarisarja, joka pureutuu tavallisten ihmisten arkipäiviin, salaisuuksiin ja rikoksiin. Luolamiehen pääpahis tehtaili rikoksia kymmeniä vuosia. Hän osasi piiloutua hyvin naapurustoon. Tyyppinä huomaamaton, hiljainen, eristäytynyt ja puhumaton ei juuri kiinnitä kenenkään huomiota. Niinpä sellainen voi tehdä rikoksia muiden huomaamatta. Jørn Lier Horstin Luolamies puhuttelee henkilöidensä yksinäisyydellä, mutta huomioi, että yksinäisyys voi olla toisinaan rikollisten esirippu.

Jørn Lier Horst, Luolamies
suom. Outi Menna
Otava 2017
s. 383
Hulemannen 2013
Wisting-dekkari

Jørn Lier Horst: Hylkiöt
Jørn Lier Horst: Tulikoe 

Jørn Lier Horst: Luolamies

Ylellä on alkanut 10-osainen tv-sarja Wisting, joka pohjautuu Horstin Luolamieheen ja Ajokoiraan.

Tässä koko sarja. Poimin listan Kirjarouvan elämää-blogista. Sarjan osat (suluissa suomennokset) 
1. Nøkkelvitnet 2004  

2. Felicia forsvant 2005  
3. Når havet stilner 2006  
4. Den eneste ene 2007 
5. Natmannen 2009 
6. Bunnfall 2010  (Hylkiöt 2019
7. Vinterstengt  2011  (Suljettu talveksi 2016)    
8. Jakthundene 2012  (Ajokoirat 2017)   
9. Hulemannen 2013  (Luolamies 2017)
10. Blindgang 2015  (Tulikoe 2018) 
11. Når der mørkner 2016     
12. Katharina-kodet 2017  
13. Det innerste  rommet  2018 

4 kommenttia:

  1. Horstin ansioista ja Wistingin onnistuneesta persoonanpiirosta ollaan tismalleen yhtä ja samaa mieltä! Yksikään osa ei ole ollut pettymys, vaan mielenkiinto on pysynyt vireänä ja H&W:n taika toiminut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun ollaan samaa mieltä. Wisting hyppäsi heti eka dekkarista minkä luin suosikkihahmojen joukkoon. Ja nyt on kiva seurata TV-sarjaa, jossa oli kiinnostava ensimmäinen jakso.

      Poista
  2. Eikös olekin loistava kirjasarja tämäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Jokaisen sarjan dekkarin seurassa olen viihtynyt.

      Poista