Olin 36-vuotias, mutta
myyjäminäni oli 18 vuotta. Samassa harjoittelussa olleista myyjistä ei ollut
jäljellä enää ketään muuta. Liikkeen johtajakin oli jo kahdeksas.
Avaamispäivänä myynnissä olleista tuotteista ei ollut enää yhtäkään
valikoimissa. Mutta minä olin yhä täällä.
Japanilaisen Sayaka Muratan Lähikaupan
nainen kertoo erikoisesta Keikosta, joka viihtyi hyvin töissä lähikaupassa.
Lähipiirin ja suvun mielestä hänen pitäisi olla naimisissa ja pitäisi olla paremmassa
työssä, mutta Keiko oli tyytyväinen työpaikkaansa ja työkavereihinsa, jotka
vaihtuivat useasti. Keikon selviytymiskeinot sosiaalisissa tilanteissa oli muiden
tarkkailu ja matkiminen, sillä sosiaalinen osaaminen oli tuottanut aina hänelle vaikeuksia. Samassa
työpaikassa viihtyminen ja töiden hallitseminen oli hänelle kunnia-asia. Hän ei
osannut kaivata muuta, vaikka ihmiset yrittivät kannustaa häntä muuttamaan
elämäänsä.
En itsekään tiennyt, miksi
mikään muu työpaikka ei tullut kyseeseen. Konbinissa oli täydelliset
toimintaohjeet kaikkiin tilanteisiin. Vaikka pystyin muuttumaan myyjäksi, en
edelleenkään tiennyt, miten olla tavallinen ihminen ohjeiden ulkopuolisessa
maailmassa.
Konbiniin tuli uusi työntekijä Shiraha, joka oli omalla
tavallaan myös todella erikoinen tyyppi. Toisaalta hän oli Keikon vastakohta,
mutta toisaalta aika samanlainen sosiaalisesti kömpelö introvertti. Keikon
elämä sujui tarkkailemalla ihmisiä ja miten he toimivat, mutta Shiraha piut paut
välitti kenestäkään. Hän oli oman elämänsä mielensäpahoittaja, joka ei pitänyt
kenestäkään, epäili kaikkia ja oli vihamielinen kaikkea uutta ja outoa kohtaan.
Pari päivää hän jaksoi tulla työpaikalle, mutta sai sitten tarpeekseen.
Olin päästänyt Shirahan
asumaan kotiini, vaikka tiesin hänen olevan huijari. Yllättäen hänen puheensa
kuitenkin osuivat oikeaan. Oli kätevää, että hän asui luonani. Ei mennyt kauan,
kun olin vakuuttunut järjestelymme eduista.
Jotenkin siinä kävi, että
yksinäisestä ja rajoittuneesta elämästään pitävä Keiko otti omituisen Shirahan
kotiinsa asumaan. Elämään tuli muutos ja ihmiset olivat uteliaita Keikon
elämästä. Shiraha ei aikonut työllistyä, mutta yritti saada Keikon lopettamaan
myyjän työt, ja etsi uutta työpaikkaa Keikolle. Kaikenlaisten kommellusten
jälkeen Keikon elämään tuli muutoksia, mutta minkälaisia? Niistä voit lukea lähemmin
Lähikaupan naisesta.
Kirjan takakannessa
kerrotaan, että Lähikaupan nainen kuvaa naisiin kohdistuvista odotuksista
ja urakeskeisestä työkulttuurista. Kirjan tarinasta nousee myös esille se, mitä
normaali elämä tai yleensä ihmisen normaalius on. Kieltämättä Keiko poikkesi muista ihmisistä, mutta hän tiesi, miten elää omaa elämäänsä tyytyväisenä, ja se olisi pitänyt
riittää muillekin. Lähikaupan nainen on pieni kertomus, mutta sisältää suuria ajatuksia ihmisyydestä.
Sayaka Murata, Lähikaupan
nainen
suom. Raisa Porrasmaa
Gummerus 2020
s. 126
Konbini ningen 2016
Onpa mielenkiintoinen tarina ihmisluonnosta ja elämämuutoksesta.
VastaaPoistaLukijassa herää filosofi 😎 Hauska huomata että ihmiset ovat tavallaan
ja osaksi samanlaisia joka kulttuurissa.
Minä kyllä ihmettelen, että mitä vikaa myyjän työssä on? Se vaikutti olevan vain opiskelijoille tarkoitettua lyhytaikaista työtä. Kirjailija kertoi toimineensa itse opiskeluaikoina myyjänä.
PoistaMinun täti oli koko työikänsä myyjä. Oli kiva käydä hänen työpaikallaan. Isotätini piti omaa ruokakauppaa ja lopetti sen, kun oli 81-vuotias. Kuoli 86-vuotiaana. Yksin teki kaiken kaupassaan. Sielläkin oli kiva käydä lapsena. Aina oli tarjolla limsaa ja karkkia, joista tuli maha kipeäksi. Silti niitä teki mieli syödä.
Konbini on hyvin toisenlainen kuin lähikauppa, ne ovat kliinisiä ja täydellisen persoonattomia ketjukioskikauppoja, joiden kaikkien täytyy olla tismalleen samanlaisia samanlaisine valikoimineen, 24h-aukioloineen ja yleisilmeineen. Siitä varmaan tulee se kirjan japaninkielinen nimikin, josta on riisuttu kaikki inhimillisyys, toisin kuin paljon lähestyttävämästä lähikaupan naisesta. Vaan onpa kiva, että tämä on nyt suomennettu, olin ajatellut lukea sen englanniksi, mutta mieluummin tietenkin suomeksi!
PoistaMinunkin isoäitini oli myyjä. Ruokakaupassa myyjä päivisin ja iltaisin kävi myymässä lippuja leffateatterissa. Iltatyönsä hän piti aika vanhaksi asti. Sinä sait limsaa ja karkkeja, minä elokuvalippuja. Ihanat isoäidit 💗
PoistaKiitos Rita ja la plume kommenteista. Kirjasta nousi esille minkälainen ketjukioskikauppa konbini oli. Myös se miten suku ja lähipiiri ei hyväksyneet Keikon työtä myyjänä. Uraohjautuvuus taitaa olla todella tärkeä juttu Japanissa. Koko ajan pitää pyrkiä parempaan ja parempaan työhön tai sitten naisten pitää mennä naimisiin.
PoistaTänä päivänä palvelualat ovat suurin työllistäjä Suomessa. Siihen kuuluvat eri alojen myyjät. Joten verovaroista suuri osa tulee heidän työn ansiosta. Arvostan siis heidän yhteiskunnallista työpanosta ja osaamista.
Tätä kirjaa monet ovat kehuneet. Aihe kuulostaakin kiinnostavalta, ja muutenkin haluaisin lukea myös japanilaisia romaaneja, joten lukulistalla tämä on ehdottomasti!
VastaaPoistaKiva kuulla, että sinua kiinnostaa tämä kirja. Kirjailija on suosittu Japanissa ja hän on saanut kirjoistaan palkintoja. Toivottavasti hänen kirjoja suomennetaan lisää.
PoistaTästä kirjasta voi lukea myös japanilaisesta kulttuurista ja kirjailija on hyvä kuvaamaan arkisia asioita.
Vaikuttaa mukavalta ja erilaiselta kirjalta
VastaaPoistaHieno kirja. Vaikka sivumäärä on pieni, niin silti kirja kertoo paljon. Tämä on mukava kirja.
PoistaKiitos taas mielenkiintoisesta esittelystä, Mai! Ja kiitos myös kommentoijille hyödyllisistä kommenteista. :)
VastaaPoistaMinulla on sellainen käsitys Japanista, että kulttuurissa on paljon hienoja asioita, kuten kohteliaisuus ja kauneuden arvostaminen, mutta toisaalta olen todella iloinen, että en ole japanilainen, koska kilpailu ja mainitsemasi suorituskeskeisyys tekee ihmisistä hyvin stressaantuneita.
Myyjien työ on todella tärkeää. Minä muistan parhaat asiakaspalvelijat vielä vuosikymmeniä myöhemmin. :)
Hauskasti suunniteltu kansi tässä kirjassa.
Hyvää terveyttä ja iloista puuhailua kevättä odotellessa!
Kiitos Sara :)
PoistaJapani kiehtoo minuakin. Se on aina ollut maa, jossa olen halunnut käydä, sillä haluaisin nähdä japanilaisia puutarhoja. Haluaisin myös tavata japanilaisen opiskelukaverin, joka muutti takaisin Japaniin opintojen jälkeen.
Tämä kirja syventyy lähinnä myyjän työhön ja Keikoon.
Kirjailija haluaa tuoda esille myös naisen aseman. Yllättäen kirjasta nousi esille myös yhteiskunnasta ja perheestä syrjäytynyt henkilö, josta voi lukea lähemmin kirjasta.
Minä pidin tästä kovasti. En kokenut tätä surulliseksi niin kuin jotkut. Enemmänkin ironiseksi. Onneksi Keiko päätti lopussa pitää oman päänsä! Aurinkoa, iloa ja terveyttä Mai.
VastaaPoistaEn minäkään kokenut kirjaa surullisena, sillä tarinassa oli niin paljon mustaa huumoria. Varsinkin Keikon ja Shirahan yhteisasuminen nauratti kovasti. Hyvä Keiko!
PoistaIloa ja terveyttä Riitta :)