Suuren tuskailun jälkeen
Magdalena oli muutaman päivän päästä soittanut sosiaalitoimistoon ja tehnyt
lastensuojeluilmoituksen.
”En saa kertoa.”
Olisiko hän voinut tehdä
jotain toisin? Nythän asiat saattavat muuttua vielä huonompaan suuntaan.
Sosiaalityöntekijät saattavat erottaa sisarukset toisistaan ja sijoittaa heidät
eri sijaisperheisiin.
Ninni Schulmanin
dekkarisarjan uusin tulokas on nimeltään Älä kerro kenellekään.
Kirjasarjan päähenkilö, toimittaja Magdalena Hansson, oli huolestunut poikansa
luokkakaverista, sillä tämän selkä oli täynnä mustelmia. Jokaisen pitäisi tehdä
lastensuojeluilmoitus nähdessään lapsella isoja mustelmia. Jos lapsi vieläpä
kieltäytyi puhumasta asiasta, oli selvää, että Magdalena toimi oikein. Mutta
viranomaisten toiminta oli hidasta, ja sisälsi elämään kuuluvia
epävarmuustekijöitä. Niin kävi tässäkin dekkarissa.
”Sitä luulee, että saa
apua ja tukea, ja sitten kohdellaankin kuin murhaajaa. Koko eilisilta meni
kuulusteluissa, minulta kysyttiin ihan sairaita kysymyksiä. Hetken jo luulin,
etteivät ne koskaan päästä minua sieltä.”
Pian Magdalena kuuli uutisen,
että sosiaalityöntekijä, jolle hän teki ilmoituksen, oli kadonnut. Hän ei ollut
palannut kotiinsa. Poliisit ja toimittajat yhdistivät katoamisen ensiksi
lähimpään henkilöön, eli aviomieheen, sitten he hakivat muita motiiveja ja
tekijöitä mm. työhön kuuluvia uhkatekijöitä. Sosiaalityöntekijöitä uhkaillaan
tosi paljon. Monessa kunnassa vartijat ovat lähistöllä ja ulko-ovet on lukittu.
Kotikäyntejä ei juurikaan suoriteta kuin poliisin seurassa. Kadonneella
sosiaalityöntekijällä oli kotikäynti, kun hän katosi. Oliko hän mennyt yksin
kotikäynnille?
Hänen kasvonsa näyttivät
niin kamalalta, että hänen oli pitänyt soittaa esikouluun ja sanoa, että
molemmat lapset olivat sairaita tänään, joo, oikeastaan koko perhe. Nenä oli
niin turvonnut, että hänellä oli vaikeuksia nähdä eteensä.
Perheväkivalta on kauheaa, ja
se kestää yleensä vuosikausia. Uhrit alistuvat yleensä hakkaajan
narsistimaiseen käytökseen, he kuulevat olevansa surkeita ja ansaitsevansa kuritukset ja
lyönnit, jotka pahenevat koko ajan. Joissakin tapauksissa, jos uhrit eivät hae apua, tapahtuu perhesurma. Se ei ole koskaan uhrien syy. Se on aina
tekijän syy.
Ninni Schulmanin dekkarin Älä
kerro kenellekään teema on perheväkivalta. Perheväkivalta kuuluu monen
perheen arkipäivään. Sitä salaillaan ja peitellään ja pelätään. Kun katsoo
esimerkiksi poliiseista tehtyä tv-ohjelmaa, niin yleensä kotikäynnit ovat työvuoron
suurin työllistäjä. Niihin liittyy monesti alkoholi, joka käynnistää
väkivaltaisen tai epäasiallisen käytöksen muita perheenjäseniä kohtaan. Kotien
seinien sisälle sulkeutuu paljon kipua, suruja ja kyyneleitä. Ninni Schulman on
kirjoittanut piilotellusta aiheesta dekkarinsa Älä kerro kenellekään.
Ninni Schulman, Älä kerro
kenellekään
suom. Eliisa Salminen
Tammi 2020
s. 389
Vår egen lilla hemlighet 2015
Dekkari
Schulman Ninni: Tyttö lumisateessa
Schulman Ninni: Poika joka ei itke
Schulman Ninni: Vastaa jos kuulet
Schulman Ninni: Poika joka ei itke
Schulman Ninni: Vastaa jos kuulet
Tämä on kyllä tosi hyvä sarja. Päähenkilöt ovat tavallisia ja kunnollisia ihmisiä.
VastaaPoistaSamaa mieltä Satu, tosi hyvä sarja ihmisten arkipäivästä ja tavallisesta elämästä. Ei mitään pintaliitoa.
PoistaVoi miten rakastan tätä sarjaa. Multa puuttuu vielä tuo Vastaa jos kuulet ennen tätä. Ihanaa, kun on vielä lukemattomia!
VastaaPoistaTämä on kyllä tosi kiva dekkarisarja. Saapa nähdä loppuuko sarja viidennen jälkeen, sillä Ruotsissa on ilmestynyt viisi dekkaria tässä sarjassa.
Poista