keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar (18 Klassikkohaaste)

 


Kaikkiin oikeisiin kertomuksiin sisältyy opetus. Tuo aarre saattaa tosin joissakin olla vaikeasti löydettävissä ja löydyttyään osoittautua niin mitättömäksi, että kuiva, kutistunut pähkinänsydän tuskin korvaa kuoren särkemisen vaivan.

Kahdeksannentoista Klassikkohaasteen lukukirjaksi valikoitui kirjahyllyssäni lukuvuoroa odotellut englantilaisen Anne Brontën (1820-1849) esikoisromaani Agnes kotiopettajatar. Anne Brontë oli kuuluisan kirjailijaperheen nuorin lapsi. Hän ehti itsekin olla kotiopettajattarena, joten kirjassaan hän tiesi mistä kirjoitti. 

Kirja kertoi luokkayhteiskunnan ylimmästä huipusta eli säätyläiskodeista, joihin kotiopettajan oli sopeuduttava mieluiten niin, että oli hajuton, mauton, äänetön harmaa hiirulainen, joka taikoi suit sait näppärästi huonosti  käyttäytyvistä lapsista salonkikelpoisia ja oppivaisia. Mikä tietysti oli mahdoton tehtävä, kun vanhemmat käyttäytyivät huonosti, niin tottakai lapset ottivat heistä mallia, eikä harmaasta hiirulaisesta. Kirjan englanninkielinen nimi onkin Agnes Grey eli harmaa.

Ensin minusta tuntui kummalliselta, että juuri kun ajattelin herra Westonia hän ilmestyi paikalle ja tuli puhuttelemaan minua, mutta harkitessani myöhemmin asiaa tarkemmin ajattelin, ettei siinä ollutkaan mitään merkillistä, ellei sitä pidetä merkillisenä, että hän puhutteli minua.

Sentään yksi henkilö näki ja puhutteli Agnesia. Ajattelin jo, että onpa Agnesin elämä yksinäistä suuressa talossa, jossa hän oli palkattuna kotiopettajattarena. Muut palkolliset ja säätyläisperhe, jolle hän oli töissä, eivät kohdelleet Agnesia kovin hyvin. Mikä mies se Weston sitten olikaan, sen voit lukea tästä vanhasta tarinasta, joka on suomennettu 1980-luvulla vastaamaan nykyaikaista lukijaa. 

Kirjan parasta antia oli tietysti se, että lahjakas ja hyvin koulutettu nainen tarkasteli ja kertoi eri yhteiskuntaluokkien naisten ja lasten elämästä, niin kuin se varmasti on ollut 1800-luvulla. Säätyläisnaiset kuvattiin typerinä ja kouluttamattomina, joiden ainoa tarkoitus oli tehdä erinomaiset naimakaupat ja synnyttää lapsia. Mieluummin jo hyvin nuorina. Sen jälkeen heidän ei tarvinut osallistua lastenhoitoon tai muuhunkaan rasittavaan puuhaan. No palkollisten moittiminen tietysti oli velvollisuus, josta ei laistettu.

Anne Brontën Agnes kotiopettajatar toi esille 1800-luvun englantilaisen luokkayhteiskunnan ja elämänmenon.

 

                                                Anne Brontë siskonsa Charlotten  piirtämänä.
 

 

Anne Brontë, Agnes kotiopettajatar

Suom. Kaarina Ruohtula

Karisto 1988  5. painos

s. 293

Agnes Grey 1847

 

Kiitän Ankia Ankin kirjablogista 18. Klassikkohaasteen vetovastuusta.

 

Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys 

16. Anni Blomqvist: Maija

17. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

18. Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar

 

maanantai 29. tammikuuta 2024

Ashley Audrain: Kuiskaukset

 


Soittajan äänessä on kimakkaa hätää. Hän on kuullut sen ennenkin.

"Nyt on tapahtunut ihan hirveä juttu", nainen sanoo.

Kanadalaisen Ashley Audrainin psykologinen jännityskirja Kuiskaukset kertoi muutaman naapuruksen välisistä suhteista. Oli kesäkuinen yö. Whitney ei saanut unta. Hän istui pihallaan naukkailemassa viiniä. Jotain tapahtui ja hänen poikansa heräsi kolmannessa kerroksessa ja avasi ikkunan.  

Häpeä kaataa hänet. Hän sortuu pikkuleipäpusseista revittyjen satiininauhojen kekoon, ja nauhojen päät pistävät kuin käärmeen kieli. Hänelle valkenee, mitä hän on menettänyt.

Whitney oli uraäiti, joka ei sietänyt poikaansa eikä ylipäätään lapsia. Hän oli perheen elättäjä, ja hän viihtyi vain töissä ja työmatkoilla, missä hän sai käyttäytyä niin kuin halusi. Mitä tapahtui kesäkuussa? Mitä tapahtui ennen sitä? 

Kello on puoli kuusi kesäkuisena torstaiaamuna. Blair Parks juo kahvia ja ajattelee miestään avaamassa toisen naisen jalat levälleen kuin perhosen siivet. Hän kuvittelee, kuinka hänen miehensä nuuhkiii naista. Ja sen jälkeen maistaa, pyörittää kieltään, lipoo.

Blair oli Whitneyn naapuri ja paras ystävä. Blair kävi töissä muutamana päivänä viikossa, mutta hän oli mieluummin kotona ja hoiti lastaan. Yllä olevasta lainauksesta näkee, mitä Blair ajatteli. Hän oli varma, että hänen miehensä pettää häntä. Ehkäpä jopa Whitneyn kanssa. Blairilla oli omat salaiset puuhansa. Niistä tiesi vain heidän yhteinen naapurinsa Mara, joka oli jo ikäihminen. Mara näki ja kuuli kaiken mitä tapahtui ympärillä, mutta häntä ei juurikaan noteerattu.

Pihajuhlat eivät ole ainoa kerta, jolloin hän on kuullut Whitneyn huutavan. Talon julkisivun puoleisten korkeiden ikkunoiden läpi on monesti kantautunut päreensä polttaneen äidin tunnistettava karjunta. Rebeccalle on tullut joka kerta samanlainen ikävä olo kuin pihajuhlissa, ja hänestä on ollut kiusallista joutua kuulijan osaan. Hän ei ole varma, mitä muuta talossa tapahtuu, mutta arvailu tuntuu hänestä epämiellyttävältä. Hän on lääkäri, häntä kiinnostavat faktat.

Kirjan neljäs naapurustossa asuva nainen oli Rebecca. Rebecca oli lääkäri, joka teki pitkiä päivystyksiä sairaalassa, minne Whitneyn poika vietiin loukkaantumisen jälkeen. Tapahtuma ravisteli naapureita ja heidän välejään. Mara tiesi, että pian kiinteistövälittäjille tulisi töitä, ja tilalle muuttaisi uusia naapureita, mutta sitä ennen tapahtumat selkeytyisivät. Ystävyydet loppuisivat, perheet muuttaisivat muotoaan, ja sekin selviäisi, mitä kesäkuisena iltana tapahtuikaan.

Ashley Audrainin jännitysromaani Kuiskaukset avasi tarkkanäköisesti äitiyttä ja naisen elämää esille. Koskaan ei tiedä mitä naapurustossa tapahtuu. Kirjan loppu oli huippuhieno.


Ashley Audrain, Kuiskaukset *****

Suom. Helene Bützow *****

Otava 2023

s. 326

The Whispers 2023

Jännitysromaani


Ashley Audrain: Lapsi rakas

 

perjantai 26. tammikuuta 2024

L.T. Shearer: Kissa, joka pyydysti tappajan

 


Conrad tepasteli Lulu Lewisin elämään upeana kesäpäivänä. 

Olipa kiva lukea kesäistä englantilaisen L. T. Shearerin dekkaria nimeltään Kissa, joka pyydysti tappajan. Kirjan kissa oli siis nimeltään Conrad. Kissa oli puhuva kissa. Ihan oikeasti kukaan muu ei kuullut Conradin puhuvan, ainoastaan Lulu kuuli. Muut kuulivat, että miau.

Kissa, joka pyydysti tappajan aloitti hersyvän hauskan dekkarisarjan, jonka parissa ei tarvitse pelätä, että menettää yöunensa. Kaikkea muuta. Jokainen kissaomistaja tietää, että hänen kissansa on todella viisas, ja Lulu ymmärsi todella nopeasti, miten viisas Conrad onkaan. Tosin Conrad ei pitänyt koirista, enkä saanut tietää, että mistä moinen outo ajatus hänelle oli syntynytkään. Itse olen koiraihminen, mutta tiedän, että viihdyn kissojenkin kanssa, missä niitä sitten eteeni tuleekaan. Ja tiedän, että monessa perheessä kissat ja koirat elävät hyvää rinnakkaiselämää.

"Kyselet kauheasti, Lulu."

Lulu Lewis oli aiemmin töissä rikospoliisina, nyt hän oli eläkkeellä ja asui jokilaivassa. Hän huomasi, että hänen anoppinsa kuolemassa oli outoja piirteitä. Anoppi asui hoitokodissa. Siitä alkoi Conradin ja Lulun yhteinen rikostutkimus, sillä rikoksista oli kysymys, ja tietysti kuolleista ihmisistä. Mutta kuka tai ketkä olivat kuolemien takana? Ketkä hyötyisivät eniten kuolemista?

 L.T. Shearerin Kissa, joka pyydysti tappajan aloitti mainion uuden dekkarisarjan.

 

L.T. Shearer, Kissa, joka pyydysti tappajan

Suom. Pirjo Lintuniemi

Bazar 2024

s. 365

Dekkari

Cosy-crime

keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Rebekka Härkönen: Pihtiote

 


"Bellum omnium contra omnes", mies toisteli käheästi mumisten ja tuijotti mustin, mitään näkemättömin silmin autiota moottoritietä.

Rebekka Härkösen Pihtiote on toinen osa extra-jännittävää Walta-dekkarisarjaa, jossa rikostoimittaja Suuna Walta ratkoo palapelimäisesti rakentuvia rikostarinoita. Tällä kertaakin Suuna sai tietoja rikoksista itse rikospiireiltä, sillä poliisi pysyi hiljaakin hiljempaa tapahtumista. Kaksi rikollisjengiä otti yhteen, vai miten se oikein menikään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli riittämiin, myös niitä psykologisesti ällöttäviä juttuja, joita oli jo ykkösosassakin. Yllä olevassa lainauksessa eräs mies hortoili yöllä moottoritiellä ja tietysti aseen kanssa.

Hän oli aavistellut, ettei hänelle välttämättä kerrottu kaikkia hankkeen haavoittuvuuksia. Mutta sitä hän ei ollut arvannut, että hän ehtisi vetää hanketta vain kaksi kuukautta, kun heidän käsiinsä putoaisi pommi nimeltä Timo Virtanen. 

Rikosylikomisario Jens Jäämeri oli puolipakolla nostettu erään exit-hankkeen johtoon. Hanke oli todella epämääräinen, eikä Jäämerelle kerrottu kaikkea. Oliko Jäämeri nostettu tikun nokkaan vain siksi, että häntä olisi hyvä syyttää, jos jokin menisi pieleen hankkeessa. Poliisin kädet oli sidotut, mutta voisikohan käyttää muita keinoja?

Hän kuuli veden tippuvan aivan päänsä yläpuolella. Sama se, hän joisi vettä, yrittäisi ainakin. Hänhän oli jo täällä sidottuna ja hakattuna, mitä pahempaa likaveden juomisesta voisi olla.

Jotkut menee sekaisin kuusta, jotkut menee sekaisin aivan muusta. Tämän dekkarin rikolliset olivat sekaisin olevia psykopaatteja. Arvasin rikolliset, mutta olihan se mielenkiintoista seurata, että miten ne tapahtumat oikein sujuivat loppua kohden. Rikollispiirien äijämeininki oli yhtä kohellusta. Samaa kohellusta näytti olevan poliiseissakin. Entäs minkälainen meno oli toimituksessa? Siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta, jos uskallat. Tämä kirja nimittäin ei sovi herkemmille lukijoille. 

Rebekka Härkösen Pihtiote on tiukkaakin tiukempaa rikosten jahtaamista.


Rebekka Härkönen, Pihtiote

Bazar 2023

s. 400

Dekkari

Walta-sarja 2. osa


Rebekka Härkönen: Prinsessamekko

 

maanantai 22. tammikuuta 2024

Richard Osman: Viimeinen pirulainen

 


Hän sammuttaa ajovalot ja istuu pilkkopimeässä.

Riski on hemmetinmoinen, se on varma. Mutta hän on melkein kahdeksankymppinen, joten mikäpä olisi parempi aika riskinottoon? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Sekö, että he etsivät hänet käsiinsä ja tappavat hänet?

Lontoolaisen Richard Osmanin dekkari Viimeinen pirulainen on neljäs osa suosittua Torstain murhakerho-sarjaa, jossa senioritalossa asuvat ystävykset ratkovat rikoksia. Tällä kertaa heidän ystävänsä murhataan kylmän viileällä tavalla. Kuka on murhan takana ja mikä on motiivina? Tapaukseen oli sekaantunut ainakin huumekauppiaat, mutta myös antiikkikauppiaat. Elizabeth, Joyce, Ron ja Ibrahim olivat kinkkisen mysteerin äärellä, mutta poliisituttavat saivat heiltä varmuuden siitä, että ennen pitkää, tosin ei niinkään kauan aikaa menisi, he selvittäisivät rikokset, ja heidän ystävänsä murhaaja joutuisi linnaan tekosistaan.

Ennen kuin he laskeutuvat metalliportaat, Joyce miettii pitkään ja hartaasti, mitä Elizabeth tekisi. Pääsikö jotain unohtumaan? Jotain, mille Elizabeth heidän palattuaan pyörittelisi silmiään? Sitten Joyce saa oivalluksen. Hän vetää Patricen takaisin toimistoon ja pyytää tätä kuvaamaan ruumiin jokaisesta kuvakulmasta. Hyvä ajatus.

Elizabethilla oli murheita miehensä muistisairauden kanssa, sillä mies pitäisi laittaa hoitokotiin. Viimeiset ajat olivat siis meneillään. Elizabeth on Torstain murhakerho-ryhmän aivot ja johtava hahmo, mutta tällä kertaa vetovastuu siirtyi Joycelle, sillä Elizabeth käytti aikansa miehensä seurana. Joyce oli hyvä, kun hän pääsi näyttämään kykynsä. Hän oli ammatiltaan sairaanhoitaja, joten ruumiiden näkeminen ei häntä hätkäyttänyt. Ei edes murhattujen ruumiiden. 

Richard Osmanin Torstain murhakerho-dekkarisarja tuo eläkeläisystävykset esille hyvin nokkelina ja hauskoina tyyppeinä. Elizabeth on tehnyt töitä vakoojana, joten hänellä on suhteita ympäri maapallon kaikenlaisilta aloilta. Niitä hyödynnetään tässäkin kirjassa. Elizabeth on onnellinen,  että hän on saanut ystäviä seniorikerhosta, sillä hän tarvitsee nyt tukea. Kaikki ihmiset tarvitsevat tukea ja lämpöä, myös ymmärrystä. Pitkän iän eläneillä on yleensä ymmärrystä kaikkia ihmisiä kohtaan. Ibrahimin ymmärrys kohdistuu erästä naisvankia kohtaan, jota hän käy terapoimassa vankilassa, ja saa samalla tärkeitä vinkkejä rikollispiireistä. Tosin hän ei huomaa, että häntä voidaan käyttää hyväksi.

Minusta me olemme nyt ansainneet hiljaiseloa joksikin aikaa. Muutaman kuukauden ilman murhia ja ruumiita, ilman timantteja ja vakoojia, ilman aseita ja huumeita ja ihmisiä, jotka uhkaavat tappaa meidät.

Kun kirjan sivut loppuivat, minulle tuli heti ikävä näitä seniorikylän sympaattisia asukkaita, mutta onneksi kirjailija lupasi jatkoa sarjalle. Luvassa on myös elokuva sarjan ensimmäisestä kirjasta. Annan kaikki kehuni tälle sarjalle: huumorintajuinen, älykäs, hellyttävä, sydämellinen ja koskettava, mutta samalla hyvin  viihdyttävä. Ja sen takaa se, että Richard Osmanilla on vankka viihdealan tausta koomikkona ja juontajana.

Richard Osmanin dekkarissa Viimeinen pirulainen senioriystävykset selvittivät ystävänsä murhamysteerin.

 

Richard Osman, Viimeinen pirulainen *****

Suom. Antti Saarilahti

Otava 2023

s. 391

The Last Devil to Die 2023

Dekkari

Torstain murhakerho-sarja 4. osa

 

Richard Osman: Torstain murhakerho

Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti

Richard Osman: Hutiluoti

lauantai 20. tammikuuta 2024

Juhani Brander: Amerikka

 


Pelkkä köyhyys ei heitä erottanut muista kyläläisistä. Kylän pojat olivat poikkeuksetta olkitukkaisia ja vaaleita. Kaarlo oli tummakulmainen, hänellä oli suuret kourat ja harjaksena lainehtiva musta tukka.

Juhani Branderin teos Amerikka lumosi minut upeilla saaristolais- ja luontokuvauksillaan. Teos alkoi kirjan päähenkilön, Kaarlon, äidin kertomuksella, miten hän tutustui Kaarlon isään sodan aikana, ja mitä sitten tapahtui. Kaarlo oli elänyt mummonsa kanssa kahdestaan paikkakunnalla nimeltään Eden. Kirjailija on käyttänyt kirjallisia vapauksiaan, sillä sen nimistä paikkaa tai saarta ei ole Turun saaristossa, jonne tapahtumat sijoittuivat. Edenissä puhuttava kielikin on todella outoa. Mummo ei halua, että Kaarlo puhuu samalla lailla kuin muut kyläläiset. 

Kirjailija on käyttänyt lähdetietoinaan Rymättylän historiaa, joten olettaisin tapahtumien sijoittuvan jonnekin sinne. Tuttu paikka minulle, sillä mieheni on kotoisin Rymättylään kuuluvasta saaresta. Bongasin kirjasta tuttujakin paikkoja saaristosta esim. Omenainen on tuttu saaren nimi.

Sitten mummo nousi patjalta ja sanoi, että nyt pitää laittaa vaatetta päälle ja kölninvettä karvoihin. Mummo ruiskutti keltaista hajuvettä, joka oli ollut toistakymmentä vuotta kaapissa, ja sitoi sitten hartioittensa ympärille villakangasneuleen ja asettui istumaan kiikkustuoliin.

Kaarlon mummo oli mahtava persoona. Mummon puheet olivat hyvin miesmäisen alavoittoisia, mutta ihan tarkoituksella. Mummoa ei jyrätty. Mummo alkoi olla  huonokuntoinen, eikä jaksanut tehdä ruokaa tai huolehtia muutenkaan Kaarlosta. Kahdeksanvuotias Kaarlo oli tottunut huolehtimaan itsestään joten kuten, mutta nälkä oli aina. Kouluunkin hän meni vain siksi, että sai syödäkseen. Koulussa oli ikävää, kun muut pojat kiusasivat. Olisi pitänyt tapella niiden kanssa.

Mummo oli kertonut, että äiti meni Amerikkaan. Äidin kirjoittama päiväkirja eteni kirjan tarinan mukana. Mummon kuoltua Kaarlo karkasi ja lähti veneellään syntymäkodistaan kohti Amerikkaa. Miten matka edistyi, sen voit lukea kirjasta. Kirjassa on mielikuvituksellista seikkailumieltä, jopa fantasiaa, joten siitä tuli mieleeni Mark Twainin klassikkoteos Huckleberry Finnin seikkailut 1800-luvulta. Ehkäpä tuo kirjan nimi antaa väärän ensivaikutelman kirjan sisällöstä. Tapahtumat siis sijoittuvat Suomeen.

Juhani Branderin Amerikka oli teos, joka hurmasi runollisella tekstillään ja upeilla luontokuvauksillaan. Kaarlo ja mummo olivat ihana parivaljakko. Mummon elämästä olisi kiinnostavaa lukea enemmänkin. 

 

Juhani Brander, Amerikka *****

Wsoy 2023

s. 302

Saaristo

1940-50


torstai 18. tammikuuta 2024

Agatha Christie: Neiti Marplen jäljillä

 


Neiti Marple on dekkarimaailman kuuluisimpia salapoliiseja. Kuuluisaksi hänet teki Agatha Christie, joka oli nähnyt, miten vanhempia naishenkilöitä aliarvioitiin Briteissä. Neiti Marple esiintyi ensimmäisen kerran 1920-luvulla novellissa nimeltään Tiistaikerho, joten hän on lähes satavuotias henkilöhahmo kirjallisuudessa. Tässä kirjassa 12 kirjailijaa on Neiti Marplen jäljillä, toisin sanoen he ovat kirjoittaneet novelleja, joissa neiti Marple on pääosissa. Näissä novelleissa hän pääsi käymään jopa Hong Kongissa, Yhdysvalloissa sekä Italiassa, mutta myös ne pikkukylien salaiset tapahtumat pääsivät esille.

"Kaikki toki tietävät, että suurissa ja keskikokoisissa kaupungeissa tapahtuu paljon rikkomuksia. Sanomalehdet tekevät kaikkensa varmistaakseen, ettei meiltä mene ainuttakaan karmeaa yksityiskohtaa sivu suun. Mutta minä en ihmettelisi, vaikka Englannin pikkupaikkakunnilla ja kyläpahasissa tapahtuisi vielä kauheampia asioita kuin maamme metropoleissa."

Kirjan ensimmäinen novelli oli Lucy Foleyn Pahuutta pikkupaikkakunnilla. Hyvä novellin nimi, josta heti tietää, että minkä tyyppinen novelli on kyseessä. 

Seuraava novelli oli nimeltään Jo toinen murha pappilassa, ja jo nimestä voi päätellä paljon. Kirjoittaja oli Val McDermid.

Kuten useimpien vanhojen naisten, neiti Marplen usein oletettiin pysyvän jossain tietyssä paikassa, aivan kuin hän olisi ollut kynttilänjalka tai sohvatyyny; hänellä oli kuitenkin mitä kummallisin tapa päätyä juuri sinne, missä hän halusi olla.

Yllä oleva lainaus oli Alyssa Colen novellissa Neiti Marple Manhattanilla. Minusta oli ihana lukea hänen Manhattanin vierailusta ja nähdä maailmaa hänen silmin. Lisäksi hän sai ratkaista murhan, joka ei ollut murha. 

Natalia Haynesin novelli oli nimeltään Purkautuva neule. Neiti Marple on ollut innokas neuloja. Melkein jokaisessa kirjan novellissa hän neuloo niitä vauvanpeittoja.

Ruth Waren novelli oli nimeltään Neiti Marplen joulu ja Naomi Aldermanin novellin nimenä oli Avoimin mielin.

Neiti Marple yllättyi hiukan huomatessaan valssaavansa. Hän oli aina pitänyt valssia tyylikkäänä tanssina, mutta ei ollut osannut kuvitella tanssivansa sitä itse.

Jean Kwokin novellissa Jadekeisarinna, neiti Marple matkusti Jadekeisarinna-nimisellä risteilyaluksella Hong Kongiin sisarenpoikansa luokse, joka oli menestyvä kirjailija. Laivalla tapahtui jopa kaksi murhaa, ja tietysti väärä henkilö pidätettiin. 

Dreda Say Mitchellin novelli oli nimeltään Kuolettava hääpäivä, Elly Griffithsin novelli oli Murha Villa Rosassa, Karen M. McManusin novelli oli Murhaavaa sorttia, Kate Mossen novelli oli Happaman maan mysteeri ja Leigh Bardugon novelli oli viimeisenä, mutta ei vähäisempänä nimeltään Katoaminen.

Novellikirjassa Neiti Marplen jäljillä oli kaksitoista kiinnostavaa novellia tästä maailmankuulusta salapoliisista, joka ratkaisi rikokset teekupposen äärellä neulepuikkoja heiluttamalla. Ei vaiteskaan, vaan lue itse.


Agatha Christie, Neiti Marplen jäljillä

Suom. Saara Pääkkönen

Wsoy 2023

s. 366

Marple: Twelve Stories 2022


Kirjoittajat:

Lucy Foley: Pahuutta pikkupaikkakunnalla

Val McDermid: Jo toinen murha pappilassa

Alyssa Cole: Neiti Marple Manhattanilla

Natalia Haynes: Purkautuva neule

Ruth Ware: Neiti Marplen joulu

Naomi Alderman: Avoimin mielin

Jean Kwok: Jadekeisarinna

Dreda Say Mitchell: Kuolettava hääpäivä

Elly Griffiths: Murha Villa Rosassa

Karen M. McManus: Murhaavaa sorttia

Kate Mosse: Happaman maan mysteeri

Leigh Bardugo: Katoaminen

 


tiistai 16. tammikuuta 2024

KEVÄTKIRJAT 2024

 

 

KIINNOSTAVA KIRJAKEVÄT 2024

Olen varannut kirjaston lukulistalleni jo aika monta kirjaa, joita olin ajatellut lukevani, kun selailin kirjakatalogeja netissä. Minua kutkuttaa tänä keväänä varsinkin erikoiset kirjojen nimet. Sellainen on esim.

 

Tommi Kinnunen: Kaarna

Kaarnan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Suomeen, ja se kertoo sota-ajan traagisista tapahtumista vuonna 1944 ja nykyajasta.


 

Milla Keränen: Kaarneen varjo

Tämä kirja kiinnostaa nimensä ja historiansa johdosta. Tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Turkuun, jossa sijaitsee Kaarneen talo. Mitä tapahtui kadonneelle isännälle? Kirjan kansikuvassa lienee medisiinarin kaappi, vai mitä!


 

Merja Mäki: Itki toisenkin

Historiaa löytyy tästäkin kirjasta, sillä se kertoo sota-ajasta. Pommitettu Karjala, jonne Larja palasi kotiinsa opettaja-leiriltä vuonna 1942. Sotaa ja rakkautta luvassa lukijoille.

 



Niilo Sevänen: Ikitalven polku

On vuosi 1007 ja ihmiset aavistelevat pahaa, sillä kylmyys on kestänyt seitsemän vuotta. Konstantinopolissa juhlitaan häitä, jotka päättyvät verisesti. Hallitsija on kadonnut. Voi, että minä niin odotan tätä kirjaa seikkailuineen. Kansikuva kertoo paljon.


 

Johanna Elomaa: Valkenee kaukainen ranta

Johanna Elomaan kirja sijoittuu 1800-luvulle. Ulrikan elämä oli mallillaan, mutta sitten tuli ylitsepääsemättömiä ongelmia. Miten hän selviää niistä? Kirjan kansikuva on kaunis kiinnostavine kirjeineen.


Marko Järvikallas: Saattue

Saattue on novellikirja, joka aiempien novellikirjojen kanssa muodostaa trilogian. Blogista löytyy edellinen novellikirja Sano jotain kaunista. Syviä ihmisluonteen arvoituksia luvassa.


 

Inga Magga: Puolikas

Inga Maggan kirja sijoittuu sotienjälkeiseen  Saamenmaahan, nykyaikaan ja omien juurien etsintään. Tämä kirja kiinnostaa kovasti.


 

Camila Sosa Willada: Yöeläimiä

Yöeläimiä sijoittuu argentiinalaiseen majataloon, jonka asukkaat ovat kieltämättä kiinnostavia. 

 



Freida McFadden: Kotiapulaisen salaisuus

Tämä kirja on jatkoa vuonna 2023 ilmestyneelle teokselle nimeltään Kotiapulainen, jossa vankilasta vapautunut Millie palkattiin kotiapulaiseksi aika erikoiseen perheeseen. Millie joutui tapahtumien jälkeen hankkimaan uuden työpaikan, joten tässä kirjassa hän on vakavasti sairaan naisen kotiapulainen, jota hän ei saisi tavata. Uteliaisuus vie voiton!


 

Matthew Blake: Anna O

Hui mikä trilleri. Nukkuva nainen, joka näkee väkivaltaista unta. On nukkunut jo viisi vuotta sairaalassa.


 

Anna Härmälä: Sinkkumutsi

Sinkkumutsi on sarjakuva yksinhuoltajaäidin arjesta, josta löytyy ongelmia. Voin hyvin kuvitella, sillä olin kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti.


 

Jenni Varila: Hullu koiramuija

Kylläpä kuulosti tämä sarjakuva kiinnostavalta, sillä siinä on koiranpentu ja koira-arkea. Huomioin myös kirjan nimen, joka kertoo, että koiranpennun kanssa tulossa hauskoja lukuhetkiä. Onkohan minun nenäni muuttunut jo kuonoksi, sillä olen koko ikäni elänyt koirien kanssa. Kerran pienenä tyttönä toin naapurista kotiin kissanpennun, mutta äitini kiikutti sen takaisin. Tykkään kyllä kissoistakin.


 

Mitä sinä aiot lukea tänä keväänä? Kerro vinkkisi!

 

              Lukuiloa vuodelle 2024!

sunnuntai 14. tammikuuta 2024

Alice Walker: Häivähdys purppuraa

 


Rakas Jumala,

Äiti on kuollu. Kun se kuoli se kirosi ja huus. Se huus mulle. Se kirosi mua. Minä olen iso. Minä olen hidas. 

 

Yhdysvaltalaisen Alice Walkerin (1944-) teos Häivähdys purppuraa on 1980-luvun klassikkokirja. Ihmiset rakastuvat kirjan sivuilla Celien tarinaan, lukiessaan sitä, mustan orvon tytön tarinaa. 14-vuotiaana Celie oli synnyttänyt jo kaksi lasta, jotka vietiin heti synnyttyä pois. Sen jälkeen hänet pakkonaitettiin miehelle, joka olisi halunnut Celien siskon vaimokseen. Celie kirjoitti elämänsä tapahtumat päiväkirjaansa, sitten kirjeissään siskolleen Nettielle.

 

Äiti kysy enstemmäisestä Kenen se on? Minä sanoin että Jumalan.

 

Celie luuli olevansa yksin ja hyljätty avioliitossaan, mutta hänen upea luonteensa sai ympärillä olevat ihmiset rakastumaan häneen. Tämä tarina vie lukijan mukanaan maailmansotien väliseen Georgiaan, jossa rotuviha jylläsi, sekä insesti, väkivalta, riisto ja rasismi olivat jokapäiväinen asia. Kirjan miljöökuvaukset, puvut, autot, musiikki, jne. ovat hyvin aikakauteen sopivia.

 

Vihdon ja viimen se kysy että Missä se on?


Alice Walker koki itse lapsuudessaan georgialaisen rotuvihan. Voittaessaan kirjallaan Pulizer-palkinnon (1983), kirjailijaa juhlittiin kotiseudullaan punaisella matolla, kun hän saapui vuonna 1985 katsomaan kirjasta tehtyä elokuvaa. Elokuvan ohjasi Steven Spielberg ja pääosassa loisti Whoopi Goldberg. Olen katsonut elokuvan, ja toivoisin sitä telkkariin. Nyt kun rotuviha ja rasismi nostaa päätä Suomessakin, niin olisi hyvä esitellä sitä elokuvan keinoin. Rotuviha, rasismi ja väkivalta ovat erittäin huono yhtälö.

 

Minä sanoin että Kirjota.

Nettie kysy että Mitä?

Minä sanoin että Kirjota.

Nettie sano että Kuolema vaan voi mua estää.

Se ei kirjota.

 

Mutta kirjasta voit lukea, että kyllähän Nessie kirjoitti, ja lopulta Celie sai lukea mitä Nettielle kuului. Kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin he tapasivat jälleen. Jopa sen tapaamisen vuoksi kirja on luettava. Niin paljon tunteita. Itken jopa kun kirjoitan tätä. Kirjailija on kirjoittanut tapaamiseen niin paljon tunteita. Häivähdys purppuraa on hyvin tunteellinen kirja. Se kertoo myös hyvin epäoikeudenmukaisista tapahtumista, mutta vääryydet myös oikaistaan. Anteeksianto on mahdollista. Siinä kirjan syvin sanoma.

Alice Walkerin Häivähdys purppuraa on kertomus sydämellisestä Celiestä, joka rakasti purppuran sävyä.

 

Alice Walker, Häivähdys purppuraa *****

Suom. Kersti Juva ***** 

Wsoy 1986  3. painos

s. 360

The Color Purple 1982

Pulizer-palkinto 1983

Elokuva Häivähdys purppuraa 1985 

Queer

Kirjat 2024

 

Annola Johanna: Valkenee kaukainen ranta

Audrain Ashley: Kuiskaukset

Blake Matthew: Anna O

Brander Juhani: Amerikka

Brontë Anne: Agnes kotiopettajatar

Canth Minna: Köyhää kansaa

Christie Agatha: Neiti Marplen jäljillä

French Nicci: Sunnuntai sarastaa

Gerhardsen Carin: Tuhkimotytöt

Gerhardsen Carin: Unilaulu 

Gerhardsen Carin: Piirileikki

Gerhardsen Carin: Hyvä haltija

Griffiths Elly: Viimeinen leposija

Hakkarainen Milka: Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla

Harnesk Tina: Lumeenkylväjät

Heyse Paul: Trevison koru-ompelijatar

Horst Jorn Lier: Suljettu talveksi

Hunter Cara: Kaivattu kuolema

Husaini Sara Al: Huono tyttö

Härkönen Anna-Leena: Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia

Härkönen Rebekka: Pihtiote

Härmälä Anna: Sinkkumutsi

Järvikallas Marko: Saattue

Kaimio Tuire: Koirien käyttäytyminen

Kannas Vappu: Kimalaisten kirja

Kaukonen Martta: Terapiassa

Kawaguchi Toshikazu: Ennen kuin kahvi jäähtyy 

Keegan Claire: Kasvatti

Kekkonen Helmi: Liv! 

Keränen Milla: Kaarneen varjo

Keskitalo Joonas: Saari, joka repesi

Kostet Jenna: Punainen noita

Kotajärvi Sanna: Pimeän peto 

Kunnas Mauri: The very best & the wörst of Nyrok City

Kuusela Saija: Katse

Kuusela Saija: Vyöry

Kuusela Saija: Raja

Kähkönen Sirpa: 36 uurnaa

Laatikainen Emilia: Ei olisi susta uskonut

Linna Väinö: Musta rakkaus

MacDonald Patricia: Pikkusiskon painajainen

Magga Inga: Puolikas 

Marklund Liza: Myrskyvuori

McFadden Freida: Kotiapulaisen salaisuus

Musson Hester: Finton Hallin arvoitus

Mäki Merja: Itki toisenkin

Noronen Paula: Yökoulu ja järkyttävä jättizombi

Noronen Paula: Yökoulu ja paha pulpetti

Nunez Sigrid: Paras ystävä

Osman Richard: Viimeinen pirulainen

Patrakka Anu: Arvoton

Rensburg Laure von: Kiltti tytär

Rämö Satu: Jakob

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Isku

Saarinen Satu: Annikin sota ja rauha

Salvioni Beatrice: En pelkää mitään

Sevänen Niilo: Ikitalven polku 

Shearer L. T.: Kissa, joka pyydysti tappajan

Sigurdardóttir Lilja: Kalmankalpea maa 

Sigurðardóttir Yrsa: Näen sinut

Silvera Adam: Ensimmäinen viimeinen päivä

Stammeier  Jenni: Tyttö maissipellossa, Anna Jokisen mysteerikuolema

Varila Jenni: Hullu koiramuija

Walker Alice: Häivähdys purppuraa 

perjantai 12. tammikuuta 2024

Emilia Laatikainen: Ei ois susta uskonut

 


Oululaisen Emilia Laatikaisen sarjakuvakirja Ei ois susta uskonut, sisältää hänen omakohtaisen taistelunsa eroon alkoholista, alkoholisti hän on kuitenkin koko loppuelämänsä ajan. Emilia sairastui 17-vuotiaana alkoholismiin, ja käytti alkoholia runsaasti, loppuajoilla monta vuotta putkeen päivittäin. Hän oli päättänyt juoda itsensä kuoliaaksi. Kunnes sitten keho sairastui, tuli sydämentykytyksiä ja useita sairaalareissuja. Itsensä kuoliaaksi juominen ei ole niin helppoa, kuin luulisi. Perhe ja läheiset olivat huolissaan, ja lopulta vanhemmat veivät hänet hoitoon ja vaativat pääsyä päihdekuntoutukseen.

 


Kirja kertoo surullisen elämäntarinan, mikä on niin totta nuorten kohdalla nykyaikana. Uskoisin, että moni lukija voi samaistua Emilian elämään. Maksa ja sydän olivat todella lujilla Emilian käyttämästä alkoholimäärästä. Moni alkoholin liikakuluttaja sairastuu haimatulehdukseen. Emilia säästyi siltä.

 

 

Emilian päihdekuntoutus oli alkuun todella rankkaa aikaa. Keho vaati ja huusi alkoholia, samoin ajatukset. Ajatukset olivat tosi synkkiä alkuunsa. Päivä päivältä ajatukset kirkastuivat ja niihin tuli mukaan positiivisia piirteitä entisten negatiivisten sijaan.

Alkoholismi on riippuvuustauti, se on sairaus. Alkoholismia ja alkoholin liikakäyttöä  kutsutaan suomalaisten kansallissairaudeksi. Omilla läheisilläkin on ollut päihteiden liikakäyttöä, jopa alkoholismia. Minut suvun päihderiippuvuusgeeni on ohittanut kaukaa. Olen siis ollut yleensä juhlissa kuskina. Ymmärrän miten hankalaa Emilialla oli päihdekuntoutuksen jälkeen, kun joka paikassa oli tarjolla alkoholia, ja kaikki kaverit joivat ja halusivat, että Emiliakin joisi seurassa. 

Toivotan sinulle Emilia päihteetöntä loppuelämää. Ymmärrän, että se on vaikeaa, sillä Suomi on alkoholimyönteinen maa. Moni vetää ns. "perseet olalle" joka viikonloppuna kotona piilossa. Siitä seuraa kaikenlaisia ongelmia. Valitettavasti. Sinäkin joit alkoholia etupäässä piilossa kotona, mutta joka päivä. Siksi ongelmasi pysyi monelta piilossa. Onneksi vanhempasi hankkivat sinulle hoitopaikan. Uskon, että elämäsi on saanut hoidon jälkeen uuden suunnan.

Emilia Laatikaisen Ei ois susta uskonut on sarjakuva tärkeästä aihepiiristä, alkoholismista. Kuvitus on upea. Kirja voitti Sarjakuva Finlandia-palkinnon 2023.

 

Emilia Laatikainen, Ei ois susta uskonut *****

Kuvitus Emilia Laatikainen *****

Suuri Kurpitsa 2023

s. 173

Sarjakuvateos

Sarjakuva-Finlandia 2023

keskiviikko 10. tammikuuta 2024

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi

 


Hän piti tästä vuodenajasta: hetkestä ennen lehtien putoamista puista ja viimeisestä reissusta Stavernissa sijaitsevalle mökille, missä ikkunat naulattiin kiinni, vene vedettiin maihin ja mökki pantiin talviteloille. Se oli hetki, jota hän odotti koko kesän. Se oli hänen viikonloppunsa.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin dekkari Suljettu talveksi on osa suosittua William Wisting-sarjaa. Wisting on rikoskomisario, joka löytää yhteyksiä oudoissakin rikostapahtumissa. Kirjailija on itse työskennellyt poliisina 20 vuotta Larvikissa, joten Wisting työskentelee myös Larvikin poliisiasemalla. 

Wistingin tytär on toimittaja, ja oli päätynyt viettämään aikaansa kesämökillä suhdekiemuroidensa vuoksi. Häntä eivät häirinneet pahemmin lähistöllä tapahtuneet mökkimurrot, sillä hän kirjoitti innoissaan dekkaria. Sitten eräästä lähistön mökistä löytyi tapettu mies. Jos Lineä ei häirinnyt lähistön tapahtumat, niin Wisting oli ainakin huolestunut tyttärestään ja siitä, mitä mökeissä oikein tapahtuikaan.

Samalla hetkellä kun hän käänsi selkänsä salaperäiselle majalle, hän kuuli omituisen suhahduksen ja taivas tummeni. Hän käänsi katseensa ylös ja näki suuren lintuparven lehahtavan lentoon metsästä hänen takanaan. Se lipui taivaalla yhtenäisin liikkein kuin se olisi yksi olento.

Kirjan tapahtumissa mökkien lähettyviltä löytyi kuolleita lintuja enenevissä määrin.  Mihin ne kuolivat, siitä kannattaa ottaa selvää. Lintuinfluenssaa ei vielä pahemmin ollut liikkeellä vuonna 2011, jolloin tämä kirja on ilmestynyt. Jotain muuta oli tapahtunut. Kirjaa lukiessa kyllä itse arvasin, että mihin ne kuolivat, mutta Wisting ei heti arvannut niiden liittyvän mökistä löytyneen miehen tarinaan.

Kun Line oli valmis, Wisting tarttui isoon laukkuun, otti tyttären kainaloonsa ja lähti astelemaan polkua pitkin poispäin. Mutta hän odotti jo innolla palaavansa. Talven jälkeen.

Jørn Lier Horstin dekkari Suljettu talveksi vei loppusyksyisten rikosten maailmaan. Ennen talvea.

 

Jørn Lier Horst, Suljettu talveksi

suom. Tiina Sjelvgren

Sitruuna 2015

s. 354

Vinterstengt 2011

Dekkari

William Wisting-sarja

 

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja

Jørn Lier Horst: Hylkiöt

Jørn Lier Horst: Tulikoe

Jørn Lier Horst: Luolamies

Jørn Lier Horst: Koodi

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi

 

  


Helmet-lukuhaaste 2024

  

1. Kirjan nimessä on erisnimi, Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar

2. Kirjassa tehdään taikoja, Jenna Kostet: Punainen noita

3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja, Alice Walker: Häivähdys purppuraa

4. Kirjassa on presidentti, Inga Magga: Puolikas

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi, Tina Harnesk: Lumeenkylväjät

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle 

7. Kirjassa rakastutaan, Merja Mäki:  Itki toisenkin

8. Kirjan nimessä on perheenjäsen, Patricia MacDonald: Pikkusiskon painajainen

9. Kirjassa joku karkaa, Juhani Brander: Amerikka

10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna: Richard Osman: Viimeinen pirulainen

11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli), Sigurdardóttir Lilja: Kalmankalpea maa

12. Lastenrunokirja 

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu, Yrsa Sigurdardóttir: Näen sinut

14. Kirjassa harrastetaan: Anna-Leena Härkönen: Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia

15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää, Agatha Christie: Neiti Marplen jäljillä

16. Kirjassa on valokuvia, Satu Saarinen: Annikin sota ja rauha

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo, Milka Hakkarainen: Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla

18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru, Paul Heyse: Trevison koru-ompelijatar

19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi) , Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo, Minna Canth: Köyhää kansaa

21. Kirjasta on tehty TV-sarja 

22. Kirjaa on suositellut kirjailija, Matthew Blake: Anna O

23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja, Satu Rämö: Jakob

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin, Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää, Hester Musson: Finton Hallin arvoitus

26. Kirjan nimessä on sana kirja, Vappu Kannas: Kimalaisten kirja

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta 

28. Kirjailija on Välimeren maasta, Beatrice Salvioni: En pelkää mitään

29. Kirjassa valehdellaan, Ashley Audrain: Kuiskaukset

30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja 

31. Kirjassa on vammainen henkilö, Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta

32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa 

33. Kirjassa muutetaan maalle, Sigrid Nunez: Paras ystävä

34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus, Helmi Kekkonen: Liv!

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa,  Jenni Varila: Hullu koiramuija

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja, Sara Al Husaini: Huono tyttö

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita, Adam Silvera: Ensimmäinen viimeinen päivä

38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet 

39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö 

40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma, Niilo Sevänen: Ikitalven polku

41. Kirjassa syntyy lapsi, Claire Keegan: Kasvatti

42. Kirjan nimessä on alaotsikko, Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa, Väärässä olemisen historia

43. Kirjalla ei ole päähenkilöä, Mauri Kunnas: The very best & the wörst of Nyrok City

44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen, Jenni Stammeier: Tyttö maissipellossa, Anna Jokisen mysteerikuolema

45. Kirjassa pelataan, Sanna Kotajärvi: Pimeyden peto

46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta: Väinö Linna: Musta rakkaus

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä 

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024, Anna Härmälä: Sinkkumutsi

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä, Milla Keränen: Kaarneen varjo

maanantai 8. tammikuuta 2024

Paula Noronen: Yökoulu ja järkyttävä jättizombi

 

 

- Meidän Raimo on hirviö! Hän roikkui lahkeessani, niin että jalkani irtosi. En ole nukkunut koko päivänä ja kohta hän ryntää tänne, Paavo selitti ja hänen otsalleen kihosi vihreitä hikipisaroita.

Paula Norosen hauskassa lastenkirjassa Yökoulu ja järkyttävä jättizombi Paavo Zombinen kävi yökoulua, sillä eihän zombit voi käydä päivisin koulussa. Sarjassa on ilmestynyt jo ainakin kymmenen kirjaa, joten olihan se minunkin aika tutustua tähän sarjaan. Niinpä hankin tämän kirjan joululahjaksi 7v. pojalle, jonka uskon viihtyvän kirjan seurassa monet monituiset kerrat (varsinkin, kun eräs henkilöhahmoista on tutun niminen). Lisäksi kirjassa on paljon kohellusta ja vauhdikasta menoa, joista uskon hänen tykkäävän.

 

 

Matkustajalaivan kokoinen zombilapsi loiskautti vedet niin korkealle, että lähitalojen ylimmätkin ikkunat kastuivat.

Paavo Zombisen pikkuveli Raimo oli ilmestynyt yökouluun. Paavo oli tosi väsynyt levottomasta pikkuveljestään. Kemianopettaja lupasi auttaa unetonta Raimoa, mutta sitten tapahtui kamalia. Raimo ei nukahtanutkaan, vaan kasvoi jättisuureksi. Kirjan sivuilta voi seurata mitä tapahtui. Kirja on helppolukuinen ja värikkäästi kuvitettu. 

Uskoisin, että tämän sarjan kirjat tuovat monia hauskoja lukuhetkiä lapsille, sillä Paula Noronen on lasten tarinoiden ykköshauskuttaja. Moni muistaa varmasti hänen Supermarsu-kirjasarjan, josta on tehty myös elokuvia.

Paula Norosen Yökoulu ja järkyttävä jättizombi on vauhdikas ja riemukas lastenkirja.

 

Paula Noronen, Yökoulu ja järkyttävä jättizombi

Kuvitus Kati Närhi

Tammi 2022

s. 43

Lastenkirja 

 

Paula Noronen: Supermarsu

Paula Noronen: Supermarsu ja roskaavat ryökäleet