Maria Jotuni: Huojuva talo (Klassikkohaaste 3)

"Tämä mies, huomaa, on kömpelö talonpoika. Monta virhettä teen. Mutta uskollinen sinulle olen. En petä sinua, sen vannon."

Näin vannoi tohtori Eero Markku morsiamelleen Lea Hornille Maria Jotunin ( 1880-1943) teoksessa Huojuva talo. Eipähän tiennyt Lea mihin oli joutumassa, onneksi. Kirja valmistui 1935, mutta se julkaistiin vasta kaksikymmentä vuotta Jotunin kuoleman jälkeen. Osallistun kirjalla Klassikkohaasteen kolmanteen osaan, jota emännöi Marile 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä-kirjablogista. Päädyin Jotunin Huojuvaan taloon, kun luin Maria ja taikalyhty teoksen, joka kertoi Maria Jotunin lapsuudesta ja nuoruudesta Kuopiossa.

En tosin tiennyt, että kirja oli niin vanha ja että Jotunin kuolemasta oli todella pitkä aika. Hänhän oli Minna Canthin ohella suomalaisen naiskirjallisuuden uranuurtajia miehisellä alalla. Vuosi 1906 oli Suomessa fennomaanien vuosi, ja Maria Haggrén muutti veljiensä kanssa sukunimensä Jotuniksi, joka tarkoittaa jättiläistä. Olen tyytyväinen siitä, että sain luettua tämän klassikkokirjan, huolimatta siitä, että se kuvaa perhehelvettiä, josta kärsivät etupäässä äiti ja lapset. Vielä pahemmaksi kirjan lukeminen tuli, kun luin, että Maria Jotunin oma avioliitto oli ollut samanlaista perhehelvettiä. Ensimmäisenä yönä, kun olin aloittanut kirjan lukemisen, en pystynyt nukkumaan, sillä tämä oli todellisesta pahuudesta kertova kirja.

Eero nosti hänet ilmaan, niin että hän jäi riippumaan Eeron rintaa vasten, ja Eero puri hampaitaan yhteen, niin että kuului niiden narske, ja puristi niin että Lea tunsi luiden ruskavan. "Hän tahtoo minut tappaa", välähti Lean mielessä. Hän kuuli korvissaan, miten kylkiluita rusahti rikki, rintaan koski, hän voihki. Hän ei osannut puhua, henkeä salpasi, hän uikutti. Eero ei ymmärtänyt laskea häntä pois, tahi ei tahtonut. Lean sydämeen alkoi koskea, tuntui kuin se olisi seisahtanut, hän näki kaiken hämärtyvän ja alkavan pyöriä, hän kadotti tajunsa.

Ylläoleva kohtaus ei ollut ainoa kohtaus, jossa tohtori Eero Markku yritti tappaa vaimonsa. Vaimo jäi henkiin, mutta syntymätön vauva kuoli. Maria Jotuni opiskeli ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Helsingin yliopistossa ja tapasi Joel Lehtosen ja Viljo Tarkiaisen savolaisessa osakunnassa. Lehtonen rakastui Jotuniin, mutta Jotuni valitsi Tarkiaisen. Huojuvassa talossa oli Lean nuoruudessa kaksi ystävystä, jotka molemmat rakastuivat Leaan. Tämä oli kuin suoraan hänen omasta elämästä. 

Kirjan loppu oli ehkä liian hyvä kirjan muuten niin väkivaltaiselle kertomukselle. Oliko se kirjailijan oma toivomus onnellisesta elämästä. Kun katselen kuvia kirjailija Maria Jotunista, niin katse kohdistuu hänen suuriin, surullisiin silmiinsä. Huojuvan talon Lealla oli suuret surulliset silmät. Lea pyysi miestään hakkaamaan muualle kuin kasvoihin, jotta kulissit pysyisivät pystyssä, eikä muille tarvitsisi kertoa häpeällisestä perheväkivallasta. Miksi, voi miksi se oli silloin häpeällistä ja miksi oi miksi se on yhä tänäkin päivänä häpeällistä. Alistuminen pahaan, kuten Lea teki, oli väärin. Maria Jotuni kirjoitti kirjan alussa mistä alistuminen kumpusi ja missä Lea oli hakkaamiseen tottunut. Hän toi esille, että väkivaltaa esiintyi henkisesti ja fyysisesti ja sitä tekivät niin naiset kuin miehet, jopa lapset pystyivät pahaan.

Onneksi nykyisin löytyy turvakoteja, joihin äidit lapsineen voivat paeta, mutta minne pakenevat lapset, joita vanhemmat hakkaavat. Ja miksi ylipäätään tällaista pahuutta pitää olla olemassa, jätetään se vain kirjojen sivuille fiktiivisiksi tarinoiksi. Ollaan ihmisiä ihmisille ja annetaan hyvän kiertää, silitetään lasten poskia, ollaan helliä ja rakastavia, hymyillään ja vastataan hymyyn, annetaan puhdistavien kyyneleiden vieriä, mutta pysäytetään nyrkki ja rumat sanat.

Maria Jotuni, sinä olet helmi Suomen naiskirjailijoiden joukossa. Toivon sinulle sinne pilven reunalle tähdenlentoja ja toivon, että suuret kauniit silmäsi hymyilevät vihdoinkin.

Maria Jotuni, Huojuva talo *****
Otava, Seven-pokkari 10. painos 2012
s. 577
Otavan alkuperäinen teos julkaistiin postuumisti 1963

Kirjasta on tehty tv-elokuva, luulen, että en pystyisi katsomaan sitä.