tiistai 31. tammikuuta 2017

Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa (Klassikkohaaste 4)

"Vai loppuivat teiltä tikut!"

Tulitikkujen loppumisesta voi syntyä monenmoista sählinkiä pienellä paikkakunnalla, ja kuten tässäkin kirjassa, sählingit siirtyivät jopa kaupunkiin asti. Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa (1910) on tekijänsä tunnetuimpia teoksia. Kirja kertoo maalaiskylästä, kahdesta maalaistalon isännästä, jotka ovat olleet lapsesta asti kaveruksia ja vaimonhankintareissusta toiselle miehistä. Ihalaisella on oma mukava vaimo Anna-Liisa, mutta Vatasen Loviisan kuolemasta oli tullut jo vuosi täyteen. Mukavahan se olisi, kun olisi joku jakamassa maalaistalon töitä. Kaverukset tapasivat toisensa, kun Ihalainen oli hakemassa Hyväriseltä tulitikkuja lainaan, mutta samalla siinä tuli puheeksi, että Ihalainen voisi toimia puhemiehenä Vataselle ja Hyvärisen vanhimmalle tytölle.

"Mitäs se Anna Kaisa siitä asiasta arvelee?"

Ihalainen jäi Vatasen luo yöksi ja lupautui kaveriksi kihlojen ostoon Join kaupunkiin. Siinä saunoessa tuli nautittua rähinäviinaa, jota kumpikaan ei ollut nauttinut kahteenkymmeneen vuoteen. Ei olisi kannattanut nauttia nytkään, sillä seuraukset olivat kauhiat. Tiedossa oli valheita, väkivaltaa ja vankilaa sekä turhaa rahanmenoa. Juorut levisivät jopa Anna-Liisan korviin: Miehet olivat matkalla Ameriikkaan.

"Pahahenki tuo villinnee niitäkin Join herroja, kun juovat sillä tavalla, että liperiläiset hukkuvat!"

Loppujen lopuksi kaikesta murheesta selvittiin, mutta jokainen sai maksaa jos jonkinlaista velkaa tekosistaan, oli se sitten henkistä tai fyysistä pahantekoa. Tulitikkuja lainaamassa teoksesta on tehty elokuva ja se taitaa olla suosittu näytelmä teattereissa. Kirjan julkaisusta on jo yli sata vuotta, ja hattua saa nostaa Maiju Lassilan nimellä kirjoittaneelle kirjoittajalle, joka toi kirjallisuudessa esille huumoria ja ihmisten kommelluksia, sekä varoitteli viinan vaaroista. Maalaiselämän kuvaaminen ja kirjoittaminen tavallisille ihmisille oli hienoa, sillä tuohon aikaan maalaiselämä oli vielä eloisaa ja tarvitsi paljon työväkeä.

Maiju Lassila oli yksi Algot Tietäväisen, myöhemmin Untolan (1868-1918) kirjoittajanimistä, joita oli nelisenkymmentä kaikenkaikkiaan. Irmari Rantamala ja J.I.Vatanen ovat myös Untolan kirjailijanimiä. Hän julkaisi 26 kirjaa, mutta ei yhtään omalla nimellään. Untamo oli punaisten tunnetuimpia lehtimiehiä ja kuoli kansalaissodan lopussa valkoisten vankikuljetuksessa. 

Maiju Lassila, Tulitikkuja lainaamassa ****
SKS 2001
s.201 + 13s. Kaisa Kurikan pohjustusta + 11s. kirjan arvosteluja
ensimmäinen julkaisuvuosi 1910


Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1  Émile Zola: Nana
2  Veijo Meri: Manillaköysi
3  Maria Jotuni: Huojuva talo
4  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa




lauantai 28. tammikuuta 2017

2017 kirjat

Aapeli: Koko kaupungin Vinski
Aapeli: Pikku Pietarin piha 
Ahava Selja: Ennen kuin mieheni katoaa
Ala-Harja Riikka: Kahden maan Ebba
Alasalmi Päivi: Siipirikon kuiskaus
Annala Marko: Värityskirja 
Anttila, Catani, Gutman, Kilpinen, Kortelainen, Lundström, Palin: Edelfelt Pariisissa
Bauer Belinda: Näkijä
Beckett Samuel: Piiritetyn huoneen novelleja
Bradley Alan: Nokisen tomumajan arvoitus
Börjlind Cilla&Rolf: Uinu, paju pienoinen 
Bjørk Samuel: Yölintu
Boström Knausgård Linda: Tervetuloa Amerikkaan
Bourne Holly: Oonko ihan normaali?
Bourne Holly: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
Bradley Alan: Kuolleet linnut eivät laula 
Burton Jessie: Nukkekaappi
Catani Johanna ja Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon 
Coelho Paulo: Vakooja
Cognetti Paolo: Kahdeksan vuorta
Cornwell Patricia: Kaaos 
Dahl Roald: Kirahvi, Kaani ja minä
Delaney J P: Edellinen asukas
Dicker Joël: Baltimoren sukuhaaran tragedia
Edvardsson Mattias: Melkein tosi tarina
Ellilä, Kivelä, Autere, Taponen, Pehkonen, Harjula ja Romppainen: Rakas
Enoranta Siiri: Surunhauras, Lasinterävä
Erickson Carolly: Tsaarin tytär
Ertimo Laura & Satu Kontinen: Vesi, kirja maailman tärkeimmästä aineesta
Erämaja Anja: Ehkä liioittelen vähän
Finne Jalmari: Kiljusen herrasväki
Galsworthy John: Omenapuu 
Gappah Petina: Muistojen kirja
Grebe Camilla: Kun jää pettää alta
Green John: Kilpikonnan kuorella
Grimm Jakob ja Wilhelm: Lumikki ja neljä muuta Grimmin satua 
Haag Martina: Olin niin varma meistä
Hansén Stig: Birgitta Ulfsson - Mikä ettei?
Harlin Anttu & Joonas Utti: Kikattava Kakkiainen ja bändi
Hattula Markku: Räppikukko Riekuu maailmalla 
Hauru Hanna: Jääkansi 
Hawkins Paula: Tummiin vesiin
Heberlein Ann: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää 
Helminen Sini: Kaarnan kätkössä
Hiidensalo Venla: Sinun tähtesi
Hubara Koko: Ruskeat Tytöt
Härkönen Anna-Leena: Valomerkki
Ilves, J.M.: Sorjonen - Nukkekoti
Ishiguro Kazuo: Ole luonani aina
Ivey Eowyn: Maailman kirkkaalle laidalle
Jansson Tove: Viesti
Jones Sadie: Kutsumattomat vieraat
Jotuni Maria: Kun on tunteet 
Jotuni Maria: Tohvelisankarin rouva
Järvi Elina ja Olga Poppius: Elämäni ennen kuolemaa
Kalland Ben: Vien sinut kotiin
Kallio Katja: Yön kantaja
Kallioniemi Tuula: Villi viikko 
Kang Han: Vegetaristi
Kamula Mikko: Ikimetsien sydänmailla 
Kari Virpi & Eila Riekkinen: Kultainen vauvakirja
Karjalainen Elina: Tonttutyttö Tarleena matkalla jouluun 
Kaskela Markku: Mustasilmä
Kaskinen Anna-Mari: On toinen maa - Sanoja suruun ja ikävään
Katajavuori Riina: Mennään jo naapuriin
Kate Lauren: Langennut
Kepler Lars: Kaniininmetsästäjä
de Kerangal Maylis: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät
Kilpi Eeva: Noidanlukko
Koch Herman: Pormestari
Konar Affinity: Elävien kirja
Knoll Jessica: Onnentyttö 
Knutsson Gösta: Minä, Pekka Töpöhäntä 
Koistinen Olavi: Mies joka laski miljardiin
Korhonen Marja: Sydämeen tatuoitu
Kotilainen Lari: Kielen elämä: Suomen kieli eilisestä huomiseen
Kubica Mary: Don´t You Cry - Menneisyyden varjot
Kunnas Mauri: Kaikkien aikojen avaruuskirja
Kunnas Mauri: Piitles
Kunnas Mauri: Koiramäen Suomen historia
Kunnas Mauri: Joulupukki
Kytömäki Anni: Kivitasku
Kyung-sook Shin: Jään luoksesi 
Laaksonen Heli: Pulu uis
Laitila Kälvemark Tiina: Seitsemäs kevät 
Lapena Shari: Hyvä naapuri
Lassila Maiju: Tulitikkuja lainaamassa
Lehmuskallio Kaija: Nokkosmadonna
Lehtinen Otto: Wurlitzer
Lewis Beth: Suden tie
Liksom Rosa: Everstinna
Lindgren Astrid: Peppi Pitkätossu
Lindgren Astrid: Vaahteramäen Eemeli  
Lindgren Astrid: Mio,  poikani Mio
Lindholm Pauliina: Komendantti
Loe Erlend: Niin loppuu maailma
Lustig Arnost: Rukous Katarzyna Horowitzille 
Matilainen Pekka: Miniatyyrimaalari
Mackintosh Clare: Annoin sinun mennä
Malmquist Tom: Joka hetki olemme yhä elossa 
Manninen Mari: Yhden lapsen kansa
Mantel Hilary: Vain varjo häälyväinen
Mantel Hilary: Margaret Thatcherin salamurha 
McCourt Frank: Seitsemännen portaan enkeli
Meriluoto Aila: Peter-Peter 
Miettinen Kimmo: Sukuviha 
Miler Zdeněk & Eduard Petiška: Myyrän auto
Moggach Deborah: Tulppaanikuume
Morton Kate: Talo järven rannalla 
Moyes Jojo: Parillisia ja parittomia 
Moyes Jojo: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
Mustonen Enni: Ruokarouvan tytär
Nesbø Jo: Jano
Neuvel Sylvain: Uinuvat jättiläiset
Nopola Sinikka: Onko teillä tämmöistä
Ohlsson Kristina: Syntitaakka 
Oranen Raija: Ackté
Paloheimo Oiva: Tirlittan
Peltola Linda: Puutarhan syksy Kodin lämmin Joulu
Pennanen Lea: Piilomaan pikku aasi
Persson Giolito Malin: Suurin kaikista
Pirotte Emmanuelle: Vielä tänään olemme elossa
Prøysen Alf: Eukko pikkurillin kepposet
Pyysalo Joni: Alaska
Riggs Ransom: Kolkko kaupunki-Toinen romaani neiti Peregrinen eriskummallisista lapsista 
Riley Lucinda: Seitsemän sisarta
Rissanen Kari: Alaston takinkääntäjä
Ritanen-Närhi Paula: Nykyaikainen kaupunkipuutarha  
Rogneby Jenny: Leona - Tarkoitus pyhittää keinot 
Rouhiainen Elina: Muistojenlukija
Roy Arundhati: Äärimmäisen onnen ministeriö
Runeberg J.L.: Vänrikki Stoolin tarinat 
Rydahl Thomas: Erakko
Rytisalo Minna: Lempi
Sachs Nelly: Israelin kärsimys
de Saint-Exupery Antoine: Pikku Prinssi
Salmi Veera: Puluboin ja Ponin komerokirja 
Salminen Tuuli: Surulintu
Schepp Emelie: Ikuisesti merkitty
Schepp Emelie: Valkoiset jäljet
Schulman Alex: Unohda minut
Schulman Ninni: Tyttö lumisateessa 
Sendker Jan Philipp: Sydämen ääntä ei voi unohtaa 
Seppälä Mikko-Olavi: Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki
Simukka Salla& Riikonen Marika: Marilyn, Marilyn: Tarinoita ikonista ja ihmisestä
Slaughter Karin: Kahlittu
Slaughter Karin: Hyvä tytär
Slegers Liesbet: Jännät hännät
Snoekstra Anna: Peilikuva
Spyri Johanna: Pikku Heidi
Statocvi Pajtim: Kissani Jugoslavia
Storm Annastiina: Me täytytään valosta
Sveen Gard: Raskaat varjot 
Sveen Gard: Pimeän sylissä
Sveen Gard: Verikarkelot 
Tabermann Tommy: Aivan kuin joku itkisi
Tervo Kati: Iltalaulaja 
Teräs Mila: Jäljet - Romaani Helene Schjerfbeckistä
Theils Lone: Kohtalokas merimatka
Theils Lone: Runoilijan vaimo
Thomas Angie: Viha jonka kylvät 
Topelius Zacharias: Adalmiinan helmi
Turtschaninoff Maria: Maresi. Punaisen luostarin kronikoita
Vaahtera Veera: Sattumalta sinun
Valkama Johanna: Linnavuoren Tuuli
Vann David: Kylmä saari 
Vartiainen Petri: Miehen ryhti
Veistinen Harri: Kotitekoisen poikabändin alkeet 
Vuori Kristiina: Filippa
Walker Tim: Lost in Finland
Westö Kjell: Rikinkeltainen taivas
Yanagihara Hanya: Pieni elämä
Yoon Nicola: Kaikki kaikessa
Zadoorian Michael: Viimeinen loma
Zafón Carlos Ruisz: Taivasten vanki

perjantai 27. tammikuuta 2017

Blogistanian vuoden 2016 parhaat kirjat






Blogistanian Finlandia

1. Riitta Jalonen: Kirkkaus
2. Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
3. Kirsi Alaniva: Villa Vietin linnut

Blogistanian Globalia

1. Aris Fioretos: Mary
2. Sadie Jones: Kotiinpaluu
3. Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus

Blogistanian Tieto

1. Mari Manninen: Yhden lapsen kansa
2. Järvi Elina, Hotti Tiina ja Olga Poppius: Error - Mielen häiriöitä
3. Essi Jäntti (toim.): Täyttä elämää ADHD:n kanssa

Blogistanian Kuopus

1. Tuutikki Tolonen: Mörköreitti
2. Juuli Niemi: Et kävele yksin
3. Seita Vuorela: Lumi

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Oiva Paloheimo: Tirlittan

Tirlittan lensi kanavaan,
Tirlittan upposi,
Tirlittan nousi pinnalle,
Tirlittan hengitti.

Oiva Paloheimon (1910 - 1973) klassikkosatukirja Tirlittan julkaistiin vuonna 1953. Kirja, jonka luin oli painettu vuonna 2010 ja  se on jo 17. painos tästä ihanasta kirjasta, joka kertoo orpotyttö Tirlittanista. Tirlittanin ikä ei tule oikein selväksi kirjan satumaisessa tarinoinnissa. Yht´äkkiä vain tapahtui jotakin ja Tirlittan oli yksin kulkemassa avojaloin ja yöpuku nurinpäin. Kädessä hänellä oli isän okariino, jota hän välillä soitteli, sillä hän oli oikein musikaalinen.

Tirlittan meni torille,
Tirlittan varasti,
Tirlittan vietiin vankilaan,
Tirlittan karkasi.

Kirjassa on kaikenlaisia opetuksia, kuten hyvässä satukirjassa aina on. Esimerkiksi tämä varastaminen. Vankilareissun Tirlittan otti seikkailuna ja kyseli, että milloin hänet hirtetään. Pian Tirlittanille tuli kiire karata ikkunasta, jonka kiltti poliisisetä jätti varta vasten hänelle auki, ja seikkailu jatkui.

Tirlittan etsi kotia:
Tirlittan rukoili.
Tirlittan pois-pois potkittiin,
Tirlittan rähisi.

Tirlittan oli seikkailijaluonne, ja osasi pitää puolensa, mutta hänellä oli ikävä kotia ja rakastavia ihmisiä. Valitettavasti matkan varrella riitti sekä hyviä, että pahoja ihmisiä, jotka joko auttoivat Tirlittania tai sitten ajoivat pois. Ja Tirlittanin sydän oli niin herkkä, että se itki kumpaakin sekä hyviä että huonoja ihmisiä. Tirlittan on kulkenut mukanani pienestä asti ja uskon, että en ole ainoa, sillä kirjan suosio on jatkunut pitkään.

Kirja on ajaton satukirja orpotytöstä, joka seikkailee yksinään maailmalla. Tirlittanista on tehty näytelmiä, televisiotaltiointi ja elokuva. Oiva Paloheimo jäi itse pienenä orvoksi, joten hän on käsitellyt orpo-teemaa muissakin teoksissaan. Upean kuvituksen tekijä on Rolf Sandqvist (1919-1993): kirjailija, graafikko, kuvittaja, lavastaja ja pilapiirtäjä.
Suomen Kirjailijaliitto on jakanut vuodesta 1993 lähtien Tirlittan-palkinnon suomenkieliselle lasten- ja nuortenkirjallisuudelle. 

Oiva Paloheimo, Tirlittan *****
Oiva Paloheimon oikeuden omistajat
kuvitus Rolf Sandqvist
Wsoy 2010  17. painos
s. 118
ensimmäinen julkaisu 1953

Osallistun satukirjalla Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn Ajattomia satuja ja tarinoita-lukuhaasteeseen.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Anna Snoekstra: Peilikuva

Tytön vanhemmat tulivat kuvaan ja sanoivat, että vaikka heidän tyttärensä oli ollut kateissa yli kymmenen vuotta, he eivät olleet menettäneet toivoaan.

Australialaisen kirjailijan Anna Snoekstran psykologinen trilleri Peilikuva kertoo hyytävän perhetarinan. Snoekstra on kirjoittanut aiemmin käsikirjoituksia elokuviin ja teattereihin sekä ohjannut musiikkivideoita. Peilikuva on hänen esikoisteoksensa. Kirjan kaksi päähenkilöä ovat 16-vuotiaana kadonnut Rebecca Winter ja yksitoista vuotta myöhemmin Rebeccana esiintyvä nuori nainen. Naisella on omat syynsä esiintyä Rebeccana, mutta hän ei tiedä mihin ryhtyi ja mitä hänellä oli vastassa. Kirjan tapahtumissa eletään vuodessa 2003, kun Rebecca katosi ja vuodessa 2014, kun vale-Rebecca palasi ns. kotiinsa.

Jäätävä pelko täytti hänet, kun hän odotti varjon koskettavan häntä. Kun hän tuntisi sen kylmän käden jälleen poskellaan. Hän pidätteli hengitystään ja odotti.

Tietysti vale-Rebecca oli kiinnostunut siitä miksi ja mihin oikea Rebecca oli kadonnut. Perhe otti hänet mielihyvin vastaan, mutta kaikki ei ollut kuitenkaan hyvin. Pinnan alla tapahtui jotain ikävää. Katoamista tutkinut poliisikin halusi varmistaa monilla tutkimuksilla ja haastatteluilla sen, missä Rebecca oli ollut ja ketä hän suojeli. Vale-Rebecan valheet vain kasvoivat. Oli kuitenkin selvää, että perhe oli tietoinen siitä, että Rebecca ei ollut oikea Rebecca. Oli muitakin, jotka epäilivät sitä.

"Me yritämme päästä eroon aborginaaleista, me lähetämme ihmisiä turvaan siihen Villawoodin keskitysleiriin, ja niitä, jotka lopulta selviävät kaikesta, me pieksämme sillä rasistisella propagandalla. Kuulostaa taas ihan Valkoiselta Australialta."

Snoekstra on saanut kirjan kuvioihin mahtumaan myös päivänpolttavaa maahanmuuttoilmiötä ja rasismia alkuasukkaita kohtaan. Australia on ollut todella tiukka maahanmuuttajia kohtaan ja pystyttänyt heille pakolaisleirejä lähisaarille. Australiaan ei ole asiaa, jos ei ole työpaikkaa ja työlupaa. Kirjasta voi poimia australialaista elämänmenoa esim. nuorten työssäkäynnin lukion ohessa. Vanhempien varat menevät opiskelumaksuihin, joten nuorten on itse hankittava rahat esim. vaatteisiin. Rebecca oli keksinyt ystävänsä kanssa keinot siihenkin. Nuorten elämä, ihastukset ja juhlinta sekä ajanvietto muistutti läheisesti suomalaisen nuoren elämää.

Tiheä, syvä hiljaisuus. Valkoinen muuttuu valkoisemmaksi, ja tunnen itseni taas lipuvan. Kun valkoinen alkaa himmentyä, en taistele pimeyttä vastaan. Ajelehdin tiedottomuuteen.

Anna Snoekstra on kirjoittanut hyytävän dekkarin kieroutuneesta perheestä. Salaisuudet peittävät elämää ja Rebeccan katoaminen on vain lisännyt perheen sisäisen pahuuden kasvua. Lue miten vale-Rebeccalle kävi. Vale-Rebecca etsi rakkautta, mutta valitettavasti väärästä perheestä. 

Anna Snoekstra, Peilikuva ****
suom. Päivi Paju
HarperCrime 2017
s. 304
Only Daughter 2016
Arvostelukappale





maanantai 23. tammikuuta 2017

Mikko-Olavi Seppälä: Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki

Jos missä jazzipiikki liikkuu
ei suruja hän tunnekaan
kun hentun polvella hän kiikkuu
tai jazzaa hänen rinnallaan.
Otsan otsaan kiinni painaa
veli suukon sulle lainaa
ja kohta pois sen sulta vaatii
käy toisille sen antamaan.

Veli Veijo: Jazzityttö, 1930

Mikko-Olavi Seppälän tietoteos Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki hyppää 1920-luvulle iloisen tanssin merkeissä, sillä kirjan ensimmäinen luku on Jazztyttö. Luvussa paneudutaan 20-luvun musiikkiin ja sen tekijöihin. Musiikkiin kuuluu tietysti tanssi ja jazz, joka oli energinen ja svengaava iloa tuova tanssi. Iloa tarvittiin, sillä niin paljon oli kestetty, ensimmäinen maailmansota ja itsenäistyminen olivat takanapäin, samoin sisällissota punaisten ja valkoisten kesken. Nyt oli tullut aika rauhoittua ja suunnata energia ja elämänilo kevyempiin asioihin. Oli aika hymyillä ja pitää hauskaa. Tosin sitä hankaloitti kieltolaki ja raittiusintoilijat.

Kieltolain isä kappaleessa paneudutaan kieltolakiin ilmiönä, sen kannustajiin ja vastustajiin. Suomalaiset löysivät kyllä salakapakat ja viinatrokarit ja myyntihän siirtyi ihan lailla apteekkeihin, josta löytyi konjakkia, liköörejä, viinejä ym. tarpeellista juomapuolta vaivoihin kun vaivoihin. Köyhemmällä väellä ei tietenkään ollut  varaa hienostojuomiin, mutta pirtunkeittäjiä löytyi, jos oli halukkuutta. Viina ei ollut ainoa tuote, jota trokattiin ulkomailta. Kirjan sivuilta löytyy mielenkiintoista tietoa trokatuista tuotteista. Valtio yritti rajoittaa ihmisten elämää ja luoda vakavuuden ilmapiiriä, mutta 1920-luku oli iloinen ja vallaton, naisten hameenhelmat nousivat korkeammalle ja silkkisukat kaunistivat sääriä. Kirjassa on runsaasti kuvia 20-luvulta sekä vakavampia viinankaatokuvia maahan että hauskoja kuvia ihmisistä, jotka nauttivat elämästä, nautintoaineista ja jazzista. Voin vain kuvitella niiden kuohuvien vuosien purkautumista elämäniloon ja hauskuuteen.

Kolmas kappale paneutuu Pirtuun, Pommaciin ja Pilsneriin, joten niistä ei sen enempää, ei myös neljännestä kappaleesta Lääkärin määräyksestä. Viinaa sai apteekista lääkärin määräyksellä. Isompien juhlien tullessa ajankohtaiseksi lääkemääräyskin oli aika suuri. Huijausta, huijausta valtion säädellessä viinarallia.

Nyt autopiilit jokapuolell täällä pärisee
ja torvet törisee
ja talot tärisee.
Nyt muodissa on kaikenlaiset fordiväkkärät,
joita ohjaa puolihullut äijänkäkkärät.
Hohhoijaa, kuinka saavatkaan
moiset äijänkuvat olla irrallaan.
Ne on aika maunuja,
kun ne särkee vaunuja,
ovat jalankulkijoitten kauhuna.

Tatu Pekkarinen: Vosikan viimeinen virsi, 1927

Viides kappale Töölön majakka paneutuu Helsingin autoliikenteen kasvuun. Autothan liittyivät pirtun salakuljetukseen merkittävästi, samoin moottoriveneet. Autojen lisäännyttyä tarvittiin uusia teitä ja asvaltointi paransi teiden kestävyyttä. Vuonna 1921 avattiin ensimmäinen bensiinkioski Helsinkiin ja siitä löytyy myös kuva. Vuonna 1925 Helsingissä oli 2000 moottoriajoneuvoa, joista osa oli moottoripyöriä. Vuonna 1928 moottoriajoneuvoja ajeli Helsingissä jo 6000. Sen jälkeen talouslama iski myös autoiluun. Helsinki panosti liikennetarkkailuun tuomalla katukuvaan liikennepoliisit 20-luvun alussa.

Leijona kansanpuistossa kappale kertoo kaupunkipuistoista. Vaikeat muistot kappaleessa muistellaan, miten kansalaiset halusivat muuttaa kadunnimet Venäjän vallan nimistä.
Suomi oli saatu itsenäiseksi, ja nyt aktivistit ja häpeilemättömät maalaisaktivistit ryhtyivät jatkamaan snellmanilaista herätystyötä. Tavoitteena oli sisäisesti ja ulkoisesti vankka Suur-Suomi. Heidän mielestään pääkaupungin katukuvan venäläiset kaiut heijastivat häpeällisesti orjamentaliteettia, ja myös ruotsalaisista "muukalaisnimistä" oli päästävä eroon.

Oi, sa sulo Helsinki,
sa oot maailmankaupunki.
Sa oot elämän riemujen
iloisten sielujen
hotelli.

Rafael Ramstedt: Oi sa sulo Helsinki, 1922

Maailmankaupunki kappale kertoo miten maapallo kutistui 20-luvulla. Autot, radioliikenne ja lentokoneet lyhensivät välimatkoja muihin maihin. Helsinkiin alkoi nousta korkeita rakennuksia muiden maiden esimerkin mukaan. Hollywood-elokuvat toivat amerikkalaista unelmaa myös Suomeen. Elokuvalehdet ja elokuvat loivat sädekehää elokuvanäyttelijöiden ympärille. Radio ja gramofonilevyt lisäsivät koko maan musiikki-innostuksen leviämistä. Matkailu ja matkakirjat kuljettivat suomalaisia pitkin maailmaa.

Terveysvimma kappaleessa esitellään kylpylöitä, joissa oli naisille ja miehille omat puolet. Uiminen tapahtui alasti uimahalleissa. Ennen uimista oli tarkat säännöt peseytymisestä. Urheilussa oli autojen kiihdytysajoja, jääpalloturnauksia, ampumarata, mäkihyppyä, kauno- ja pikaluistelua, hevosraveja sekä tietysti jalkapalloa. Kilpailuihin kutsuttiin myös ulkomaisia seuroja.

Ja yö on niin suuri,
suurempi kuin mikään muu.

Mika Waltari: Jättiläiset ovat kadonneet, 1930

Taistelu sielusta kappaleessa pohditaan 20-luvun tiedettä, suhteellisuusteoriaa ja piilotajuntaa Einsteinin ja Freudin teorioiden mukaan. Saksalaisen Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato teos herätti huomiota sillä, että historia toisti itseään sykleissä. Kuuluisaksi nousi myös varhaiset sukupuolenkorjauskokeilut. Samoin ihmisen nuorentaminen kiinnosti jo 20-luvulla. Kappale on mielenkiintoinen ja siinä on tietoa suomalaisista taidevaikuttajista ja Tulenkantajista.
Kirjan lopussa on viitteet, lähteet ja kirjallisuus sekä henkilöhakemistokappaleet.

Suruton kaupunki on mielenkiintoinen tietoteos kahden maailmansodan välimaastosta. Tuon ajan Helsinki tulee tutuksi, mutta myös muu Suomi siinä mukana. Kuvat ja kupletit sekä runot keventävät tietokirjamaisuutta. Kirjan kansikuva on upea.

Mikko-Olavi Seppälä, Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki *****
Wsoy 2016
s. 232

Minkätähden Helsinki on iloinen kaupunki? 
Me suomalaiset emme ole iloisia. 
Olemme huimapäisiä ja joskus sukkelia, mutta surullisia, melkein aina surullisia. 
Mistä tämä iloinen pääkaupunki? 
Tämä kevyt helmeily tumman juoman pinnalla?

Kersti Bergroth 1928

lauantai 21. tammikuuta 2017

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

"Hän on oikeasti kuollut." Nainen nyyhkäisi taas. Nyyhkytykset vaihtuivat nopeasti hysteeriseksi itkuksi, ja sitten hätäkeskuspäivystäjän kuulokkeista kuului vain pitkä, tuskainen huuto.

Vuosi 2017 alkoi erinomaisten uusien dekkarien parissa. Ruotsalainen Emelie Schepp jatkaa ruotsalaisten huippudekkaristien jäljillä esikoisteoksellaan Ikuisesti merkitty, jonka päähenkilö on syyttäjä Jana Berzelius. Jana on adoptoitu lapsena ja hän liittyy tiukasti  ensimmäisen kirjan hyytävään tarinaan. Kirja on Jana Berzelius-sarjan aloituskirja. Heti alkumetreillä Jana haluaa olla askeleen edellä poliiseja, sillä hänellä on paljon menetettävää, jos hänen lapsuusvuodet tulevat julkiseksi. Kannattaa siis hankkia kirja ja uppoutua Janan merkilliseen lapsuuteen, jota lukija voi pitää kammottavana. Jana halusi tietää lapsuudestaan, koska hän ei muistanut mitään, ja se tiesi kammottavan rikosliigan tutkimista. Väkivalta ei ollut uutta Janalle, sillä hän oli kokenut kaiken.

"Älä itke", mies sanoi. "Älä enää ikinä itke. Ei ikinä."

Kirja alkaa, kun vaimo löytää maahanmuuttovirastossa työskennelleen miehensä kotoa kuolleena, verilammikossa makaamassa. Tietysti vaimoa pidetään syyllisenä, mutta häntä vastaan ei löydy todisteita. Kirja on tiukkaa poliisityötä, johon syyttäjä Jana Berzelius liittyy tiiviisti, aina hiukan edellä poliiseja. Hän haluaa tietää, ja hän haluaa kostaa, mutta mitä? Rikollismaailma on kekseliäs, ja toivon, että tämä kirja ei anna rikollisille enempää ideoita, joita heillä jo on. Minulle tämä oli uutta dekkarimaailmassa.

Rikoksia tutkivat Mia Bolander ja Henrik Levander, siinä on mielenkiintoinen tutkijapari. Mia on sinkku, joka elää viimeistä päivää ja on velkaa joka puolelle. Ei haittaa omaatuntoa kenen lompakko on esillä, jotain Mia sieltä vie. Katsotaanpa seuraavassa kirjassa minne Mian tie on menossa, huonolta näyttää. Henrik on tunnollinen vaimon tossun alla asustava perheenisä, mutta sitten jysähtää uutinen, jota sulatellaan varmasti seuraavassakin kirjassa. Jälleen yksi mies, joka ei elä tasavertaisessa suhteessa. Jokohan on aika repäistä jotain omaperäistä.

Ruotsissa Jana Berzelius-sarjasta on jo ilmestynyt kolme teosta ja sarja on myyty 29 maahan. Ihan pakko kirjoittaa, että dekkaritähti on syttynyt ja valaisee nyt myös suomalaisia lukijoita rikollisten puuhailuilta. No, aika erikoinen persoona Jana itsekin on. Hyvä Emelie Schepp.

Sitten hän otti yhden askeleen eteenpäin ja huomasi astuvansa suoraan toiseen maailmaan. Suoraan muistoon. Hän muuttui välittömästi pieneksi tytöksi kellarissa. Tytöksi, joka halusi selviytyä.

Emelie Schepp, Ikuisesti merkitty ****
suom. Hanna Arvonen
HarperCrime 2017
s. 381
Arvostelukappale
Märkta för livet 2014
Vita spår 2015
Prio ett 2016



Elämäkerrat, muistelmat, tositarinat


Aarnipuro Marja: Rintasyövän jälkeen
 
Ahvenainen Helvi: Kukkia lumessa
 
Anttila, Catani, Gutman, Kilpinen, Kortelainen, Lundström, Palin: Edelfelt Pariisissa 
 
Aroniemi Iiris: Narsistin vuoristorata
 
Auster Paul: Talvipäiväkirja
 
Bagge Tapani ja Salla Savolainen: Hämeenlinnan Janne
 
Balde Ibrahima ja Amets Arzallus Antia: Pikkuveli
 
Baldini Laura: Uuden ajan opettaja  
 
Beauvoir Simone de: Lempeä kuolema
 
Benedict Marie: Rouva Einstein
 
Berlin Lucia: Ilta Paratiisissa 
 
Björk Marja: Poika
 
Björkstrand Gustav: Maria Åkerblom 
 
 
Bosco Manuela: Ylitys
 
Boström Knausgård Linda: Lokakuun lapsi 
 
Bowen James: Katukatti Bob
 
Brodsky Joseph: Veden peili  (Nobel 1987)
 
Burroughs Augusten: Juoksee saksien kanssa
 
Busquets Milena: Tämäkin menee ohi  
 
 
Chase-Riboud Barbara: Orjatar
 
Christie Agatha: Vanha hyvä aikani
 
Coelho Paulo: Vakooja
 
Darznik Jasmin: Iranilainen tytär 
 
Divello Sara: Broadwayn perhonen 
 
Doctorow E.L.: Homer ja Langley 
 
Ebershoff David: Tanskalainen tyttö
 
Ehrnroth Karin: Vinoon varttunut tyttö
 
Erickson Carolly: Tsaarin tytär
 
Ernaux Annie: Vuodet
 
 
Feldt Felicia: Näkymätön tytär 
 
Fioretos Aris: Nelly B:n sydän 
 
Folman Ari & Polonsky David: Anne Frankin päiväkirja 
 
Foster Zoe, Petri Pietiläinen ja Juha Metso: Peilissä näin naisen   
 
 
Gardós Péter: 117 kirjettä
 
Grossman David: Kun Nina sai tietää  
 
 
Haavikko Anna-Liisa: Kaari 
 
Haapala Vesa: Alexis   
 
Han Suyin: Päivien kimallus 
 
 
Hast Susanna: Ruumis / Huoneet 
 
Hayden Torey: Tiikerin lapsi 
 
Hayden Torey: Satutettu lapsi 
 
Hayden Torey: Aavetyttö 
 
 
Hubara Koko: Ruskeat Tytöt
 
Hurme Juha: Hullu
 
Hustvedt Siri: Vapiseva nainen
 
Hyeonseo Lee ja David John: Seitsemän nimen tyttö 
 
Hytönen Ville: Johannes-Andreas 
 
 
Härkönen Anna-Leena: Olis niin kiva ja muita kirjoituksia 
 
Härmälä Anna: Sinkkumutsi
 
Ikonen Silja: Sataman kapakan Hilda
 
Isoviita Kikka & Nyman - Janatuinen Eija: Paha tyttö
 
Isherwood Christopher: Praterin orvokki
 
Jaakola Marissa ja Ari Väntänen: Takaisin valoon
 
Jalonen Riitta: Kirkkaus 
 
 
Juntunen Laura: Tyttö joka en 
 
Juurikkala Kaija: Äitikirja
 
Jäntti Essi (toim.): Täyttä elämää ADHD:n kanssa
 
Järvi Elina, Hotti Tiina ja Olga Poppius: Error - Mielen häiriöitä 
 
Järvi Elina ja Olga Poppius: Elämäni ennen kuolemaa
 
Kalanithi Paul: Henkäys on ilmaa vain
 
Kallas Aino: Marokon lumoissa 
 
Kallio Katja: Yön kantaja
 
 
Kannas Vappu: Rosa Clay
 
Kannas Vappu: Kimalaisten kirja
 
Kanniainen Vesa: Hurmaava häirikkö 
 
 
Karppinen Riikka ja Joonas Lehtonen: Sodankylän Jeanne d´Arc 
 
Kauranen Snellman Anja: Syysprinssi  
 
 
Kihn Martin: Kurittomat kaverit
 
Kim Thúy: Ru 
 
Kinnunen Tommi ja Minna Rytisalo: Huokauksia luokasta  
 
Knausgård Karl Ove: Taisteluni - Ensimmäinen kirja
 
Koch Herman: Suomen päivät
 
Korhonen Marja: Sydämeen tatuoitu 
 
Koskimies Elias: Ihmepoika
 
 
Kostet Jenna: Margaretan synti 
 
Kotro Arno & Lybäck Christer: Veitsen terällä
 
Kunnas Mauri: Piitles
 
Kuoppamaki Venla: Sun poika kävi täällä
 
Kyung-sook Shin: Hovitanssija 
 
Käcko Marianne: Tapa minut äiti!
 
Kärnborg Ulrika: Myrrha
 
Köngäs Heidi: Hertta
 
Laaksonen Heli: Lähtisiks föli 
 
Lahtinen Anu, Sini Ojala ja Kirsi Vainio-Korhonen: Naisten kaupunki
 
 
Laitila Inka-Maria ja Tarja Strandén: Tukaattityttö
 
 
Laulajainen Leena: Maria ja taikalyhty
 
Liksom Rosa: Everstinna  
 
Lindgren Astrid: Sotapäiväkirjat 1939-1945
 
Lindholm Pauliina: Komendantti
 
Lindqvist Herman: Villit Vaasat 
 
Lorenzo Lola ja Barbara Lybeck: Lola
 
Louis Édouard: Ei enää Eddy
 
Lähde Kalle: Happotesti
 
Lähteenmäki Selma: Eläinten turvakoti Tuulispää
 
Mann Thomas: Herra ja koira
 
Mantel Hilary: Vain varjo häälyväinen 
 
Maragnani Laura & Isoke Aikpitany: Musta,kaunis ja kaupan – Euroopan uudet orjat
 
Mattson Ellen: Tähden takaa
 
 
McCourt Frank: Amerikan ihmemaa
 
McCourt Frank: Seitsemännen portaan enkeli 
 
McNamara Michelle: Katoan yön pimeyteen  
 
Meri Veijo: Suku 
 
Meriluoto Aila: Peter-Peter
 
Miettinen Virpi ja Tuula Nieminen: Tuhma prinsessa   
 
Mikkanen Raili: Ei ole minulle suvannot!
 
Morris Heather: Auschwitzin tatuoija 
 
Morris Heather: Cilkan tarina
 
 
Oksanen Kimmo: Kasvonsa menettänyt mies
 
Oranen Raija: Ackté 
 
Paavilainen Sinikka: Kyynelvaunut 
 
 
Pettersson Maria: Historian jännät naiset
 
 
Peura Maria: Esikoinen  
 
Pistorius Martin & Megan Lloyd Davies: Mykkä huuto
 
Porttila Jari ja Osmo Kärkkäinen: Äitee - Siiri Rantasen tarina
 
 
 
 
Rannela Terhi: Niin kuin muutkin herrat 
 
Roine Linda-Maria ja Venla Pystynen: Mercedes Bentso, Ei koira muttei mieskään
 
Romanova Moa: Paniikkiprinsessa
 
Rowley Steven: Lily ja mustekala  
 
Ruottinen Riika: Porno sijainen 
 
Rytisalo Minna: Rouva C.
 
Rytisalo Minna ja Kinnunen Tommi: Huokauksia luokasta
 
Rönkä Antti: Jalat ilmassa 
 
Saarinen Satu: Annikin sota ja rauha
 
Saastamoinen Anni: Depressiopäiväkirjat  
 
Saramago  José: Elefantin matka
 
Save Laura: Paljain jaloin
 
Schmidt Kathrin: Et sinä kuole
 
Schreck Hanna-Reetta: Säkenöivät ja oikukkaat
 
Schulman Alex: Unohda minut
 
Schulman Alex: Polta nämä kirjeet 
 
Schulman Ninni: Tyttölapsi nro 291 
 

Sikurdardottir Steinunn: Heida 
 
Skagnes Sarita: Vain tytär 
 
Skiftesvik Joni: Finlandia City 
 
Skyttä Jaana: Huvituksen kartanon tytöt 
 
Snellman Anja: Pääoma
 
Snellman Anja: Antautuminen
 
 
Springora Vanessa: Suostumus
 
Storgård Päivi: Keinulaudalla
 
Strayed Cheryl: Villi vaellus
 
Stridsberg Sara: Unelmien tiedekunta
 
Stridsberg Sara: Niin raskas on rakkaus  
 
Strömberg Mikaela: Sophie
 
 
Tervo Jari ja Kati: Ukko, Ukko ja mökki 
 
Tervo Jari: Esikoinen
 
Tervo Jari: Revontultentie
 
Tervo Jari: Kallellaan
 
Tervo Kati: Iltalaulaja
 
Tikkanen Tiina Katriina: Toinen silmä kiinni
 
 
Tola Joonatan: Punainen planeetta
 
Tola Joonatan: Hullut ihanat linnut
 
Torikka Mirkka: Rakas katastrofini 
 
Tuominen Taija: Kuningaskobra
 
Tuuri Antti: Bospor Express 
 
Uusma Bea: Naparetki
 
Vaara Maria: Toinen hengitys 
 
Vaara Sarianna: Huomenkellotyttö
 
Vanhatalo Pauliina: Keskivaikea vuosi 
 
Vanhatalo Pauliina: Toinen elämä
 
Venho Johanna: Ensimmäinen nainen 
 
Vuori Kristiina: Filippa
 
Vuori Kristiina: Kaarnatuuli 
 
Vuori Kristiina: Viipurin valtiatar   
 
Vuori Kristiina: Neitsytkruunu 
 
Walls Jeannette: Lasilinna

Weiss Helga: Helgan päiväkirja – Nuorena tyttönä keskitysleirillä 

Yli-Mäyry Soile: Palava tuhka (toim. Marja-Leena Virtanen)

Westerholm Pia: Poikani Vimma 

Wikstöm Mika & Nyyssönen Arto: Teemu Pukki Baby