Lucia Berlin: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia

Tytöt makaavat vatsallaan pyyhkeillä, joissa lukee Grand Hotel Pucon. Hiekka on hienoa ja mustaa, järven vesi on vihreää. Syvemmän, täyteläisen vihreitä ovat männyt, jotka kasvavat järven rannoilla. Villarican tulivuori kohoaa valkohuippuisena korkealle järven, metsän, hotellin ja Pucónin kylän yläpuolelle. Savukiehkurat nousevat tulivuoren kraatterista ja haipuvat taivaan kirkkaaseen sineen. Rannalla sinisiä pukukoppeja. Gerdan punainen polkkatukka, keltainen rantapallo, metsikössä ratsastavien huasojen punaiset vyöt.

Silloin tällöin Gerdan tai Clairen ruskettuneet sääret kohoavat raukeina ilmaan, kun he ravistelevat iholta hiekkaa tai hätistävät kärpäsen. Joskus heidän nuoret vartalonsa tärisevät teinityttömäisen hervottomasta hihityksestä.

Lucia Berlinin (1936-2004) toinen osa Siivoojan käsikirja-novellikirjoista on nimeltään Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia. Kirja alkaa nimikkonovellista, jossa on kaksi nuorta tyttöä, jotka ovat toisen tytön isän seurassa lomailemassa hotellissa. Tytöt ovat siinä iässä, että nuorten miesten seura kiinnostaa heitä. Sopivasti hotellille ilmestyykin pari nuorta miestä ja iltojen ohjelma on sitä myöten selvä. Tietysti se kaikki pitää salata Gerdan isältä.

Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia sisältää 18 novellia. Kirjailija on ammentanut autofiktiivistä tekstiä novelleihinsa, sillä hänen elämässään riitti tapahtumia rikkaudesta köyhyyteen, useampi aviomies ja neljä poikaa, joiden yksinhuoltajana hän yritti sinnitellä välillä siivoojana. Jostakin piti saada rahaa ruokaan, laskuihin ja niin viinaan, sillä kirjailija oli alkoholisti. Alkoholi näkyy kirjan novelleissa humalahakuisuutena ja alkoholin läträämisenä joka tilanteessa. Yksi kirjailijan aviomiehistä oli päihderiippuvainen ja muitakin liikakäyttäjiä suvusta löytyi. Kirjailija ei ujostellut kirjoittaa riippuvuuksista eikä omista ongelmistaan, vaan hän höysti tarinoita mustalla huumorilla. Hänen poikansa on sanonutkin, että Lucia on kirjoittanut suvun tapahtumat niin moneen kertaan, että kukaan ei tiedä mikä on totta ja mikä tarua. Tietynlaista toistoa näistä novelleista on havaittavissa teemojensa ja henkilöhahmojensa mukaan.

Novelleista nousee kirjailijan suhde siskoonsa voimakkaasti esille. Sisko mainitaan useammassa novellissa, samoin siskon sairastama syöpä. Tarinoissa mainitaan usein heidän välirikkonsa, joka kirjan sivuilla oli jätetty taaksepäin, ja lopulta kirjailija toimi kuolemansairaan siskonsa hoitajana. Kirjan ensimmäisestä novellista Tanssia ruusuilla toi mieleeni sisaruuden, joka hipoi läheistä ystävyyttä. Mikä sitten sai aikaan välirikon, sitä ei mainittu. Kenties se oli kirjailijan alkoholinkäyttö ja vaihtuvat miehet. Kenties se oli huoli Lucian lapsista, jotka joutuivat muiden hoidettaviksi, kun äiti sekoili humalassa, halusi juhlia, eikä hoitaa lapsiaan. Tarinoista voi lukea jopa itseinhoa, kun kaikki kirjoitetaan auki. Opettajana ollessaan kirjailija seurusteli alaikäisen pojan kanssa ja tämäkin tarina on luettavissa. Emmehän voi tietää mikä on totta ja mikä tarua. Jostakin syystä novellit eivät mene tunteisiin asti, tällä kertaa. Ensimmäinen Siivoojan käsikirja upposi ihan eri tavalla tunteisiin. Ravisteli niitä. Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia lähinnä tärisytti tunteita, inhorealistisella tavalla. Kirjan kansikuvassa nukkuu kaunis nainen, josta tulee mieleen humalassa nukkuva kirjailija.

Lucia Berlin, Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia *****

Suom. Kristiina Drews

Aula & Co 2018

s. 285

Berlin Lucia: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia