keskiviikko 31. elokuuta 2022

Heikkouden hetkenä

 

 

Heikkouden hetkenä

       houkuttelija kuiskaa:

           Se joka ei tunne ei myöskään kärsi!

Heikkouden hetkenä

        toista itsellesi,

           silmät ummessa jotta näkisit selvästi:

              Se joka ei uskalla kärsiä

                 ei myöskään uskalla rakastaa

 

Tommy Tabermann

maanantai 29. elokuuta 2022

Terhi Rannela: Yöuinti ja muita novelleja

 

 

Hän hätkähti, oli vähällä pudottaa kirjan ja paeta, mutta poika ei ollut moksiskaan. Johannes alkoi liikkua hänen sanojensa tahtiin. Maarika jatkoi. Ne olivat vain peräkkäisiä sanoja, sattumanvaraisesti aakkosista toisiinsa liimattuja, ei Maarika ollut niitä kirjoittanut. Kuin poika olisi ollut marionetti, jota hän lukemisellaan ohjasi.

Terhi Rannelan nuortenkirja Yöuinti ja muita novelleja sisältää 15 novellia nuorten maailmasta. Novellien henkilöt kulkevat novellista toiseen ja ne on helppo tunnistaa, että tästähän puhuttiin jo siinä ja siinä novellissa, aivan kuin puhuttaisiin jonkun yläasteluokan oppilaista. Kirja siis sopii hyvin yläaste/lukioikäisille lukijoille. 

Yllä oleva lainaus on kirjan toisesta novellista, joka on nimeltään Paljasjalkainen poika. Novelli kertoi siitä, miten ihastuminen voi vaikka tanssia omaan elämään hetkessä. Ihastuminen kuuluu yläasteikäisten elämään, ja se näkyy kirjan monessa novellissa.

Kirjan ensimmäisessä novellissa, joka oli nimeltään 1440 minuuttia, puhuttiin myös ihastumisesta, ja siitä, miltä tuntui, kun  seurustelu ei jatkunutkaan, vaan se lopahti alkuunsa. Kun se vastapuoli ei tuntenut samoin.

Ei Melinan koulun eetuilla tai mikaeleilla ollut toivoakaan viedä Melinaa viikonlopuksi kylpylän poreisiin tai dinnereille. Korkeintaan kitkerälle kahville jonnekin ABC:lle. Jos elämässä halusi päästä eteenpäin, tarvittiin tyyliä ja tasoa. Sen Melina oli oppinut seuraamiltaan sometähdiltä.

Novelli Bling Bling Baby kertoi Melinasta, joka oli aloittanut sokerideittailun sen vuoksi, että sai ostettua kalliita vaatteita, kenkiä ja tavaroita itselleen ja sometti niistä. Todella vaarallista puuhaa. Tämä tarina on hyvin opettavainen esimerkillään siitä, miten nuori ja kokematon lapsi joutui aikuisten miesten käsittelyyn. Sokerideittailu voi jopa olla vaarallista mielenterveydelle.

Terhi Rannelan nuortenkirja Yöuinti ja muita novelleja kertoi nuorten maailmaan kuuluvista teemoista, ihastumisesta, identiteetistä, ensimmäisestä kerrasta, fanittamisesta, seurustelusta, mutta myös niistä vaikeista asioista, joista on vaikea puhua ja joista mieluummin vaietaan. 

Terhi rannelan Yöuinti ja muita novelleja toi esille tämän päivän nuorten elämää iloineen ja suruineen.


Terhi Rannela, Yöuinti ja muita novelleja

Otava 2022

s. 111

Nuorten novellikirja

 

perjantai 26. elokuuta 2022

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla

 

 

Taas sitä samaa. Riitaa. Huutoa.

Pian seuraisi itku.

Tällainen sää kaivoi isästä esiin synkkyyden. 

 

Yhdysvaltalaisen Kristin Hannahin psykologinen teos Alaskan taivaan alla pureutui kuvaamaan perhetragediaa. Mikä johti mihinkin. Perheeseen kuului isä Ernt, äiti Cora ja tytär Leonora. Oli vuosi 1974 ja isä oli saanut jälleen kerran potkut töistä. Kaikki ikävyydet hän iski vaimoonsa nyrkein. Sitten seurasi ihana vaihe ja vaimo rakasti ja antoi anteeksi kaiken. Kaiken, sillä Ernt oli Vietnamin sodan traumatisoima ja sellaisille pitää antaa kaikki anteeksi. Sitten isä sai päähänsä, että perhe muuttaa Alaskaan ja kaikki muuttuu hyväksi.

En tiedä, onko kukaan toinen nainen tullut Alaskaan niin valmistautumattomana kuin minun äitini. Hän ei osannut kokata, leipoa eikä keittää hilloa. Ennen Alaskaan tuloa hän oli luullut, että selviytymistaidoksi riitti, jos osasi kiinnittää tekoripset ja kulkea korkokengillä. Hän toi tänne minisortsit, herranen aika.

Albrightin perhe muutti Alaskaan kesäaikana. Alkuun kaikki oli ihanaa, pitkät yöttömät yöt ja työnteko. Syksyä kohden isä muuttui jälleen pahemmaksi. Painajaiset lisääntyivät, unettomuus ja ahdistuskohtaukset lisääntyivät, juominen irtosi käsistä ja se lisäsi mustasukkaisuutta vaimosta jne. Isä halusi kontrolloida kaiken. Hän määräsi ja hallitsi, joten perheen naisväen ei auttanut muu kuin totella, tai tilanne paheni entisestään. Kaikesta huolimatta tilanne paheni koko ajan.

Leni vaistosi äidin pelon sekä häpeän, pelon äänettömän kaksosen. "Meidän pitää olla tosi varovaisia. Tämä juttu voi räjähtää silmille."

Alaskaan muuttaminen ei tehnyt perheelle hyvää, tosin lopulta he rakastivat siellä asumista. Teos Alaskan taivaan alla sisältää myös traagisen rakkaustarinan, sillä perheen tytär rakastui naapurin poikaan, mutta tuo rakkaus piti pitää salassa, sillä isä vihasi naapuriaan suuresti. Isän mielenterveysongelmat lisääntyivät vuosi vuodelta ja lopulta hän oli valmis pitämään perheensä aitojen sisällä vankeina, mutta isän mielestä he olisivat turvassa. Ei puhettakaan, että hän olisi päästänyt tyttärensä opiskelemaan tai aloittamaan omaa elämäänsä.

Kristin Hannahin Alaskan taivaan alla kertoi tarinan Alaskaan muuttaneesta perheestä, jonka isä oli traumatisoitunut Vietnamin sodassa. Tarina on vangitseva kuvaus kriisiytyneestä perheestä.

 

Kristin Hannah, Alaskan taivaan alla

suom. Marja Helanen

Wsoy 2021

s. 549

The Great Alonen 2018 

Psykologinen viihdekirja

Alaska 1970-luvulla

 

keskiviikko 24. elokuuta 2022

Emmi Pesonen: Taikurin tyttäret

 

 

Linda ei koskaan saanut tarpeekseen pikkusiskonsa naurusta. Pulleat jalat sätkivät, ja sormet sohivat ilmaa, kun Linda kutitti pehmeää vatsaa: ilo pulppuili, kupli ja poreili, eikä mikään murhe tai huoli yltänyt heihin, ei vaikka Linda olisi yöllä kuullut vanhempien riidan, äidin itkun tai kiinni paukahtavan oven ja pihalta pois ajavan auton. Uusi aamu pyyhki aina menneen yön tullessaan.

Emmi Pesosen Taikurin tyttäret sukelsi syvälle Lindan ja Magdan sisarussuhteeseen. He saivat elää 1970-1980-luvulla yhdessä, mutta sitten vanhemmat erosivat ja siskokset erotettiin toisistaan. Tilanne oli todella traumaattinen, sillä perheen äidillä ei ollut elämä oikein raiteillaan, ja nuorempi tytär Magda joutui äidin holtittoman elämän sijaiskärsijäksi, koska asui äidin kanssa. 

Kuului kalinaa, hampaat löivät loukkua, ja vasta silloin Magda huomasi olevansa alasti. Varovasti hän nousi ylös. Alta paljastui verisiä läikkiä. Suussa maistui metalli.

Nuoren Magdan elämä luisui alaspäin. Päihteet ja niiden tuoma rikollinen elämäntapa sekä väkivalta tulivat mukaan elämään alkuun salaisuuksina ja valheina, mutta myöhemmin myös vanhempien ja Lindan tietäminä. He eivät voineet mitään Magdan päihde-elämälle. Kun päihteet vievät mukanaan, ei siihen kukaan yleensä pysty vaikuttamaan, jos henkilö itse haluaa olla päihteiden vaikutuksen alainen.  

Joistakin kuvista erotin isoisän ja Lindan, toisista isoisän ja Katarinan, mutta jokaisessa kuvassa olin myös minä. Eri värisissä potkupuvuissa minua siirreltiin sylistä syliin. Näytin kaikissa kuvissa tyytyväiseltä kuin kaikki sylit olisivat olleet turvallisia ja minua varten.

Nykyajassa Inna oli joutunut siivoamaan edesmenneen isoisänsä tavaroita. Nuo tavarat johdattivat hänet tutkimaan enemmänkin omaa lapsuuttaan ja siihen liittyviä perhesalaisuuksia. Hän oli ymmällään siitä, miksi hänelle oli valehdeltu ja miksi hänen elämälleen oli sepitelty tarinoita, jotka eivät pitäneet paikkansa. Myös isoisä oli ollut mukana valheissa. Isoisä, joka paransi ihmisiä hypnotisoimalla heitä.

Muistoja on kahdenlaisia: ne, jotka muistat, ja ne, jotka sinulle on kerrottu.

Emmi Pesosen Taikurin tyttäret on kertomus vaietuista perhesalaisuuksista.

 

Emmi Pesonen, Taikurin tyttäret

Otava 2022

s. 267

maanantai 22. elokuuta 2022

Lizzie Pook: Helmenkalastajan tytär

 

 

Ranta Elizan silmien edessä näyttää valkoiselta ja karulta. Dyynejä ja niillä tuulessa huojuvia suolapensaita riittää silmänkantamattomiin. Reelingin alapuolella merilokit kaartelevat aallonmurtajaa, joka näyttää katoavan kuin krokotiilin pyrstö suoraan mangrovemetsikön syvyyksiin.

Englantilaisen Lizzie Pookin esikoiskirja Helmenkalastajan tytär on historiallinen seikkailukertomus 1800-luvun loppupuolelta. Kirjan sankarittarena toimi nuori Eliza Brightwell, jonka isä oli päättänyt viedä perheensä Bannin Bayhin, Länsi-Australiaan. Isällä oli aikomus rikastua helmenpyynnillä, niin kuin monella muullakin, joka haaveili äkkirikastumisesta. Helmet houkuttelivat myös rikollisia ja niiden vuoksi oltiin valmiita tekemään miltei mitä tahansa.

Seudun kuumuus oli sen kauhistus. Lämpö oli painostava. Tuntui, että he olivat ansassa tuon armottavasti porottavan auringon alla. Ensimmäisinä viikkoina Eliza suorastaan kylpi hiessä. 

Kirjan tarinaa lomittui alkuaikoihin Australiassa ja vuoteen 1896, jolloin Elizan isä katosi helmenpyyntimatkalla. Eliza oli odottanut kaksi kuukautta yksin kotona isän ja veljen paluuta, ja sitten matkalta saapuikin vain veli, joka pakeni tilannetta melkein saman tien toiseen kaupunkiin ja jätti Elizan yksin murehtimaan.

"Otan itse selville sen, mitä isälle on tapahtunut ja noudan hänet tänne takaisin. Sen jälkeen saatte heittää hyvästit etsinnöillenne. Ja huomaatte vielä, ettei mitään murhaa ole edes tapahtunut." 

Kaupungin poliisi Parker oli pidättänyt Elizan hyvän ystävän isän murhasta, vaikka semmoista ei ollut edes tiedossa, että isä olisi murhattu. Ystävä pääsi pakenemaan, ja poliisi tietysti otti jäljestäjän mukaansa ja lähti takaa-ajoon.

Hiekkamyrsky nousee kuin tyhjästä ja iskee Parkerin kimppuun kuin tämä jäisi hevosvaljakon alle. Myrskyn voima puskee häneltä keuhkot tyhjiksi ja suuntavaisto katoaa meripihkanväriseen, polttavaan pilveen.

Sillä aikaa Eliza paneutui etsimään isäänsä ja joutui välistä aikamoisiin vaaroihin sekä maissa että merillä. Hän oli päättänyt löytää isänsä ja se päätös mielessä hän uhmasi kaikkia vaaroja, olivat ne sitten vaarallisia ihmisiä tai kauhistuttavia petoeläimiä. Molempia oli Australiassa ihan riittämiin.

Lizzie Pookin Helmenkalastajan tytär vei kuumaakin  kuumempaan 1800-luvun Australiaan, jossa helmiaarteet houkuttelivat rikoksiin, ja missä päättäväinen päähenkilö vaaroja uhmaten selvitti, mitä helmenpyyntialuksella oli tapahtunut ja minne isä oli joutunut.

Pidin kovasti Lizzie Pookin teoksesta Helmenkalastajan tytär, sillä siitä nousi esille historia, ihmiset, ja vauhdikas tunnelma yhtä villinä kuin Australian luonto voi olla.

 

Lizzie Pook, Helmenkalastajan tytär ****

suom. Timo Korppi

Bazar 2022

s. 372

Moonlight and the Pearler´s Daughter 2022

1800-luvun Australia

perjantai 19. elokuuta 2022

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

 

 

Voisin katsella tuota miestä, ikuisesti vain häntä, ja olla onnellinen. Voisin kuunnella häntä, silmät suljettuina, tuntea hänen hengityksensä ja sanojensa pyyhkivän ylitseni, uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Mitään muuta en tahdo.

Aivan ihana kirja. Amerikkalaisen Miranda Cowley Hellerin esikoisteos Paperipalatsi on todella iki-ihana kirja. Kirja alkaa Perämetsästä elokuun ensimmäisenä päivänä. Edellisenä iltana oli päähenkilön, Ellen, siskon muisteluilta. Perämetsässä oli huvila, jossa Elle perheineen oli tottunut viettämään lomansa. Kirjan kansikuva kuvaa hyvin tapahtumapaikkaa, jossa Elle koki elämänsä aikana sekä hyviä että huonoja juttuja. Nyt hän oli kahden tien välissä. Valinta oli todella vaikea, mutta kirjan lopussa lukijalle selviää Ellen valitsema tie. 

Rakastan häntä, vihaan itseäni; rakastan itseäni, vihaan häntä. Tarina on pitkä, ja tämä on sen loppu.

Paperipalatsia voisin verrata lukemiini suuriin rakkauskirjoihin, sillä kirjassa on rakkautta ja suunnatonta intohimoa. Kirja toi ensimmäisenä mieleeni Robert James Wallerin teoksen Hiljaiset sillat. Molemmat teokset kertoivat jo keski-ikään ehtineistä rakastavaisista, joiden elämässä piti miettiä muitakin ihmisiä kuin vain itseään.

Rakas Eleanor, pidän Peteristäsi kovasti. Toivottavasti yrität kaikkesi ettet olisi aina niin hankala. Suu suppuun, salaperäisyyttä ilmeeseen. Ota oppia Botticellilta. Rakkaudella äiti.

Paperipalatsin tarina avautuu kerros kerrokselta ja siinä tapahtuu myös ikäviä juttuja. Tarina kuvaa Ellen koko elämää, johon kuuluivat sisar Anna, äiti ja isä, jotka olivat eronneet, sekä heidän uudet puolisonsa ja lapsensa. Ellellä oli myös lapsuusystävä, sydänystävä, hyvin rakas henkilö, joka eli aina ajatuksissa mukana, vaikka he eivät tavanneet toisiaan vuosikausiin. Elämä ja ikävä tapahtuma erottivat, mutta lopulta he ystävystyivät uudelleen.

Hän puristaa hiukseni nyrkkeihinsä, suutelee minua. Rajusti, kovaa, suunniltaan. En tahtoisi antaa periksi, ja silti vastaan suudelmaan pakahduttavalla hellyydellä kuin hukkumaisillani. Henkeäsalpaava halu hengittää. Kuunvalo ja suloinen roju ja hait ja kuolema ja sääli ja oksennus ja toivo, kaikki yhdessä.

Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsi oli uskomattoman upea kesätarina, joka vei tunnelmasta toiseen vangitsevalla otteella.

 

Miranda Cowley Heller, Paperipalatsi *****

suom. Tuulia Tipa, kiitokset loistavasta suomennoksesta.

Kannen maalaus The Reeds (1969) Paul Resiko

Tammi 2022

s. 400

Rakkaustarina 

keskiviikko 17. elokuuta 2022

Kristina Ohlsson: Myrskynvartija

 

 

Viikot kuluivat, ja sitten olikin elokuun puoliväli. Loma-aika oli ohi. Turistit pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja menivät takaisin kotiin, ja niin tekivät myös alueen kesäasukkaat. Kutakuinkin silloin ihmiset alkoivat jälleen tarinoida tukholmalaismiehestä, sillä paikallisten korviin oli hiljattain kiirinyt uudenlainen huhu. Hautaustoimiston ostanut mies ei ollutkaan hautausurakoitsija.

Ruotsalaisen Kristina Ohlssonin Myrskynvartija aloitti uuden dekkarisarjan, jonka päähenkilöinä toimivat August Strindberg ja rikoskomisario Maria Martinsson. August oli ostanut Kungshamnista vanhan hautaustoimiston ja aikoi perustaa siihen vanhojen tavaroiden myymälän. Vesivahingon vuoksi hän joutui vuokraamaan talon muutaman kilometrin päästä Hovenäsetistä. Talolla oli synkkä historia kymmenien vuosien takaa, mutta ei August ymmärtänyt pelätä mitään, kun kukaan ei kertonut hänelle historiasta mitään. Paikalliset hieman oudoksuivat häntä. 

Samaan aikaan, kun August muutti paikkakunnalle, katosi Agnes eräänä iltana lähtiessään iltakävelylle. Myös August osallistui Agneksen etsintään, sillä päivät kuluivat nopeasti, eikä kyseistä perheen äitiä löydetty. Agnes oli pidetty opettaja ja muutenkin mukava ihminen, joten kaikki halusivat auttaa etsinnöissä. 

Varjojen suojissa taloa vakoillut mies ei ollut mikään naapuri. August toivoi hartaasti tietävänsä, kuka mies oli, ja yhtä hartaasti hän myös toivoi, ettei mies tulisi koskaan takaisin.

Kristina Ohlssonin dekkarissa Myrskynvartija tapahtui ikävä katoaminen, jonka selviäminen pani miettimään, miten oudosti parisuhteet rakentuvat ja mitä salaisuuksia ne voivatkaan sisältää. Myrskynvartija on jännityksen mestarin huippulaadukas sarjan aloituskirja. Suosittelen tätä syksyistä dekkaria, jonka pimenevissä illoissa hiippailee salaisuuksia.

 

Kristina Ohlsson, Myrskynvartija *****

suom. Pekka Marjamäki

Wsoy 2022

s. 581

Stormvakt 2020

Dekkari

 

maanantai 15. elokuuta 2022

Mattias Edvardsson: Perhetragedia

 

 

Verhot ovat kiinni ja valot sammuksissa. Peräseinää vasten on päädyllinen sänky. Sängyllä makaa toinen ruumis.

Ruotsalaisen Mattias Edvardssonin rikoskirjassa Perhetragedia kerrotaan heti ensimmäisillä sivuilla, että poliisit olivat löytäneet eräästä talosta kaksi ruumista. Sen jälkeen kirjassa lähdetään ajassa taaksepäin, ja tapahtumiin liittyvät henkilöt kertoivat elämästään ja siitä, miten liittyivät kuolleisiin henkilöihin. 

Mattias Edvardsson on todella taitava rakentamaan uskottavia rikostarinoita. Myös henkilöhahmot ovat Perhetragediassa hyvin uskottavia. Karla kävi opintojensa ohella siivoamassa kyseistä taloa, jossa ruumiit sijaitsivat. Hän oli muuttanut alivuokralaiseksi Billin luokse, jonka taloudelliset ongelmat pakottivat vuokraamaan tyttärensä huoneen Karlalle. Karla oli erittäin sopiva alivuokralaiseksi, sillä hän oli rauhallinen ja pysytteli lukemassa huoneessaan, silloin kun oli asunnossa.

Bill oli myös rauhallinen, mutta rahaongelmat saivat hänet tekemään kaikkea typerää. Niiden vuoksi hänellä oli myös rikosrekisterimerkintä, mikä vaikeutti töiden saamista. Hän oli valmis melkein mihin tahansa saadakseen rahaa itselleen ja tyttärelleen.

Huomenta, kaunokaiseni. Toivottavasti päivästäsi tulee mahtava!

Kolmekymppinen Jessica etsi elämänsä miestä Tinderistä. Ja sellaisen hän luuli löytäneensä. Elämään tuli todellista luxusta. Mies ajelutti häntä Teslallaan ja limusiinilla. Ravintolaillalliset seurasivat toisiaan. Pröystäilyä ja kiihkeitä hotelliöitä. Mies oli parikymmentä vuotta vanhempi leskimies. Pian Jessica huomasi, että jotakin oli vialla. Kaikki ei ollut kultaa, mikä kiilsi.

Mitä kahdelle ihmiselle oli tapahtunut ja oliko joku näistä kolmesta henkilöstä murhaaja? Tapahtumat selviävät kirjan tarinassa, mutta ketä veikkaisit itse surmaajaksi? 

Mattias Edvardssonin Perhetragedia  pureutui jälleen perhesalaisuuksiin. Kirjan jokaisella henkilöllä oli perheongelmia, joiden kuvaamisessa Edvardsson on mestari.

 

Mattias Edvardsson, Perhetragedia ****

suom. Outi Menna

Like 2022

s. 386

En familjetragedi 2021 

Rikoskirja 

 

Mattias Edvadsson: Melkein tosi tarina

Mattias Edvardsson: Aivan tavallinen perhe

Mattias Edvardsson: Hyvät naapurit

perjantai 12. elokuuta 2022

Meri Valkama: Sinun, Margot

 

 

Mutta yhä edelleen on myös hetkiä, joina tarvitsen sinua. Ja Kastanjaa. Öitä kuten tämä, kun ikävä on kipu, ihon alle asettunut. Näinä hetkinä ajattelen lasta varjossa huovan päällä, juuri nukahtamaisillaan. Hiekkarannalla, laiturilla, niityllä tuuli tukassaan. Ajattelen sinua, kuiskaamassa korvaani: tältä sinä tunnut. Vedän sisääni tuoksuasi, iholleni asettunutta.

Meri Valkaman teoksen, Sinun, Margot, kansikuvassa on kastanjoita. Kastanja kypsyy piikikkään kuoren alla. Samaa piikikkyyttä löytyi kirjan päähenkilöstä Viljasta, joka vietti lapsuutensa ensimmäisiä vuosia Itä-Berliinissä. Eräs henkilö kutsui häntä kirjeissään Kastanjaksi. Vilja oli löytänyt kirjeet isänsä jäämistöstä. Kirjeiden mukana alkoi matka menneisyyteen ja omaan identiteettiin, joka oli ollut pitkään rikkinäinen. Elämästä puuttui tärkeä ihminen. Mutta kuka oli kirjeiden allekirjoittaja, Margot?

Raivo kupli ihon alla, ja Rosa tiesi, että jos ei nyt tekisi kaikkeaan hillitäkseen itseään, riita äityisi kovaääniseksi huutamiseksi, joka herättäisi lapset - ja juuri sitä hän ei nyt haluaisi.

Viljan vanhemmat, Rosa ja Markus, muuttivat Itä-Berliiniin 1980-luvun alussa. Itä-Berliini oli muurien ympäröimä, mutta elämä oli suhteellisen normaalia sen kaltaisissa oloissa, missä milloin tahansa joku voisi ilmiantaa sinut, ja joutuisit vankilaan ja kenties sinut tapettaisiin siellä. Ihmiset halusivat vapaaksi muureista ja matkustuskielloista ym. elämää rajoittavista tekijöistä, mutta oli tietysti heitäkin, jotka halusivat pitää kaiken ennallaan. 

Markus oli toimittaja, joka kirjoitti Itä-Saksan eli DDR:n oloista. Hän tapasi henkilön, josta tuli hänelle hyvin läheinen vuosiksi. Rosa hoiti kotona lapsiaan. Hän aavisti ikävyyksiä, mutta kesti kauan, ennen kuin hänelle valkeni lopullinen totuus Markuksen kaksoiselämästä.

Meri Valkaman teoksen Sinun, Margot  tapahtumat sijoittuivat pääosin 1980-luvun Itä-Berliiniin. Kirja toi esille noita poliittisesti kuohuvia vuosia erään rakkauskertomuksen taustamiljöönä. Tuo rakkaustarina aiheutti ikävän perhetragedian, jonka vaiheita kirjan päähenkilö halusi selvittää oman mielenrauhansa vuoksi.

Meri Valkaman Sinun, Margot on hyvin ansiokas teos. Kirjailija on kirjoittanut pitkään teostaan, jopa vuosikausia. Siinä oli kuitenkin jotain sellaista, mikä ei auennut minulle.

Eikä mikään ole ennen sitä niin tärkeää kuin se, ettei hän unohtaisi.

 

Meri Valkama, Sinun, Margot

Wsoy 2021

s. 554

DDR ja Itä-Berliini

Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinto 2021

 

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli

 

 

Niitä voi antaa myös hevosen selästä pudonneelle ja siitä säikähtäneelle ratsastajalle. Minulla ei ole mitään hajua auttavatko ne yhtään, mutta ihmisen on aina hyvä kokea, että hänen kärsimyksensä on nähty ja sitä on lääkitty. Lisäksi kyseessä on 98-prosenttinen alkoholiuute, jonka voinee sitten viime kädessä vetää itse snapsinomaisesti naamaansa, jos asiakas ei ala rauhoittua.

Kesän huumorikirjaksi valikoitui Veera Niemisen Kottikärrykaruselli. Tykkään huumorista ja tykkään varsinkin Niemisen huumorista. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat hevostallille (ei missään nimessä heppatallille!!!), sillä päähenkilö Katri pyöritti yrittäjänä hevostilaa. 

Lapsettomana sinkkunaisena eläneelle Katrille ei oikein auennut asiakkaiden tuomat keskustelunaiheet perheongelmistaan. Hänellä riitti ongelmia ihan tarpeeksi omassa elämässään ja hevostallin taloudellisissa ongelmissa. Katri oli reipaspuheinen ja reipasotteinen päähenkilö, jonka ajatustenjuoksu repäisi minut nauramaan ääneen jo sivulla 26 (Yllä oleva lainaus). Ja naurua piisasi pitkin kirjaa, tosin kirja sai minut myös itkemään.

Kuluu minuutteja. Kuusi hevosta tytön ympärillä. Minä portilla osaamatta liikkua siitä mihinkään tai sanoa mitään. Tytöllä ei tunnu olevan kiire hevosen selkään. Hevosilla ei tunnu olevan kiire mihinkään. Kiireettömyys alkaa saada otteen myös minusta ja huomaan, että voin vain olla ja hengittää. 

Katri sai hevostilalleen seuraksi serkkunsa 16-vuotiaan tytön. Kirjan koskettavin kohtaus oli, kun tyttö valitsi itselleen hevosta, millä ratsastaa.

En ole koskaan ratsastanut. Minähän suorastaan pelkään hevosia, vaikka toivoin varhaismurkkuiässä itselleni omaa hevosta joululahjaksi. Serkuilla oli oikeita poneja ja hevosia, joten tottakai minullakin olisi pitänyt olla. Eipä tullut mieleen, että missä sitä hevosta sitten olisi pidetty ja hevosiahan pitää hoitaa ja juoksuttaa. Katri vuokrasi tallipaikkoja hevosille. Siitä seurasi kyllä kaikenlaista hupia, ja vähemmän huvittavia sosiaalisia kanssakäymisiä eri omistajien kesken.

Luulen jo tolkkuuntuneeni parin kilometrin kotimatkalla, mutta kun hyvästelen iloisina kaljatölkkejään aukovia miehiä, katseeni kohtaa tupakkamiehen selvästi sitä odottaneen katseen. Kasettini leviää taas aivan täysin.

Onhan tässä kirjassa myös vähän semmoinen suhteen poikanenkin. Katri sai aikamoista säpinää aikaiseksi tutustuessaan eräällä työkeikalla kiinnostavaan mieheen. Ja kiinnostusta oli molemmin puolin. Jep jep.

Veera Niemisen Kottikärrykaruselli vei hevostilalle, jossa sattui ja tapahtui kaikenlaisia hauskoja juttuja. Veera Niemisen kynästä sauhusi tälläkin kertaa tunnetarina vailla vertaa.

 

Veera Nieminen, Kottikärrykaruselli ****

Tammi 2022

s. 234

 

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla

maanantai 8. elokuuta 2022

JÄNNITTÄVÄ KIRJASYKSY 2022


 


Tämä aika on aina jännittävää, kun varailen syksyä varten kirjoja kirjastosta. Mitä uutta ja kiinnostavaa luettavaa löytyykään pimenevien ja kylmenevien päivien iloksi? Näillä tarinoilla mennään tämä syksy ja joulukuussa sitten jouluaiheisilla kirjoilla.

 

Kotimainen kirjallisuus:

 

 

Leena Parkkisen kirjassa Neiti Steinin keittäjätär on kaunis kansikuva ja jännittävä menneisyyteen viittaava nimi. Kyseiseltä keittäjättäreltä löytyy verinen menneisyys 1900-luvun alusta.

 

 

 

Emmi Pesosen Taikurin tyttäret on eroperheen tarina ja kertoo sisaruksista, joista vanhempien eron jälkeen toinen kasvaa äitinsä luona ja toinen isänsä luona. Mutta tärkeintä ovat muistot. Ovatko ne todellisia vai sepitettyjä? Isä on toiminut hypnotisoijana, joten onkohan hän vaikuttanut jotenkin muistoihin?



Tommi Takkusen Kaukovainio vie kirjamatkalle oululaiseen lähiöön. Aiemmin häneltä on julkaistu novellikirja Tulevaisuus kuuluu bingoemännille.



 

Kristiina Vuoren Kesytön liekki kertoo 1650-luvun ruukkielämästä. Kirjailija luki Suomen ensimmäisestä naispuolisesta teollisuusjohtajasta Elin Sågerista ja lukeminen innosti kirjoittamaan fiktiivisen tarinan hänen tyttärestään Mariasta. Marialla pitää kiirettä, sillä hän etsii tulipalojen sytyttäjää.



 

Tommi Kinnusen kirjassa Pimeät kuut on historiaan viittaava kansikuva. Kirja kertoo sodan jälkeisestä ajasta vuodesta 1947. Kirjan päähenkilö on opettajatar Elna Suorajärvi, joka päätyi opettajaksi Neuvostoliiton rajalle. Elna ei vähästä, eikä paljosta säikähtänyt, sillä opettaa hän osasi. 

 

 

Asko Sahlbergin Marraskuun mies sijoittuu aikavälille 1918-1939. Nimensä mukaisesti teos kertoo miehestä, joka saapuessaan pikkukaupunkiin, alkaa vaikuttamaan ihan kaikkeen. Semmonen tyyppi.




Laura Lähteenmäen Sukella silmät auki on tiheätunnelmainen tarina Tanskan dyyneiltä. Kirja kertoo vaietuista perhesalaisuuksista. Salaisuudet ovat mielenkiintoisia.

 


 


Mikael Helasvuon esikoiskirjalla Elisabetin kakku ja muita novelleja on mainio nimi ja kansikuva.  Onkohan tiedossa oikein runsauden kakku, toivon niin.



 

Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset kertoo selvännäkijöistä, sotilaista, saarnaajista ja silmänkääntäjistä jne. Tuskin maltan odottaa näin kiinnostavaa kirjaa. Petterssonin aiempi tietokirja Historian jännät naiset oli mielestäni supermahtava.



Pauliina Vanhatalon Vastuulliset kertoo syyllisyydestä, valinnoista ja itsensä uhraamisesta. Tärkeitä teemoja.

 

Käännöskirjallisuus:

 


 

Tanskalaisen Ane Rielin Tiima kertoo kuurosta ja muistisairaasta Almasta, joka ainoana henkilönä tietää mitä tapahtui hänen edesmenneelle miehelleen. Mutta hän ei muista.

 


 

Ruotsalaisen Karin Smirnoffin trilogian viimeinen kirja on nimeltään Sitten menin kotiin. Trilogian aiemmat osat ovat nimeltään Lähdin veljen luo ja Viedään äiti pohjoiseen. Kirjat ovat karuja ja armottomia Pohjois-Ruotsin kuvaajia. Tämä sarja on huippumahtava.



Irlantilaisen Emma Donoghuen Ihme sijoittuu suuriin nälänhätävuosiin Irlannissa vuosina 1845-1852. Kirjassa on nuori tyttö, joka on elänyt jo kuukausikaupalla syömättä mitään ja vannoo elävänsä taivaan mannalla. Tytön seuraksi palkattiin sairaanhoitaja, jonka pitää selvittää, puhuuko tyttö totta.

 


 

Australialaisen Holly Ringlandin Alice Hartin kadonneet kukat viehättää jo kansikuvansa ja nimensä perusteella tämmöistä itseoppinutta viherpeukaloa. Kirja on nuoren tytön kasvukertomus isoäidin kukkafarmilla  Australiassa.  Kukkaiskannet sisältävät kaikenlaista tragediaa ja draamaa, jota odotan kovasti. Myös Australia miljöönä kiehtoo kovasti.




Australialaisen Charlotte McConaghyn teos Täällä oli susia sijoittuu Skotlantiin. Kirjassa on kaksoset, jotka vapauttavat biologitiimin avulla susia luontoon takaisin. Sudet eivät ole lempparieläimiäni, mutta muuten kirja kuulostaa hienolta. Arvostan villieläinten vapauttamista takaisin luontoon. 




Ruotsalaisen Ulrika Rolfsdotterin dekkari Saaliin sydän aloittaa uuden dekkarisarjan. Sarjassa on luvassa noitia ja vanhoja uskomuksia. Sarja sijoittuu Pohjois-Ruotsiin. Mikä ettei, vaikka kuulostaakin hiukan Max Seeckin sarjalta.



Norjalaisen Anne Holtin dekkari Hyytävä kosto jatkaa päähenkilöstä Selma Falckista kertovaa dekkarisarjaa. Holtin dekkarit ovat ihan parasta dekkarilaatua. Sen lisäksi kirjoista nousee ajankohtaiset yhteiskunnalliset teemat esille. Pidän kovasti elämässään ryvettyneestä Selmasta. Niin ne fiksut ja älykkäätkin voivat repsahtaa, ainakin kirjojen tarinoissa.




Norjalaisen Heine Bakkeidin dekkari Haudattu salaisuus on neljäs kirja sarjassa, joka kertoo entisestä poliisista Thorkild Askesta. Kirjassa on löytynyt ruumis, joka kenties kuuluu eräälle kadonneelle poliisille. Tämä sarja on pikimustaa nordic noiria, mutta sekin mustalla huumorilla höystettynä.





Ruotsalaisen Christina Wahldenin dekkari Syklonivaroitus jatkaa Darwin-kirjasarjaa. Huikean hyvän ensimmäisen osan nimi oli Älä puhu kuolleista. Kirjasarja sijoittuu Australiaan, jossa luonto näyttää omat hurjat puolensa hyvin herkästi. Poliiseina toimivat irlantilaissukuinen Bluey ja alkuperäisasukkaisiin kuuluva Jess. Myös ruotsalainen opiskelija Greta tuli tutuksi jo ensimmäisessä kirjassa.

 


 

Japanilaisen Keigo Higashinon teoksella Namiyan puodin ihmeet on mainio nimi. Öiseen aikaan kolme rikollista oleilee puodissa ja lukee kauppiaalle tulleen nimettömän avunpyynnön. Rosvot huomaavat olleensa väärässä paikassa väärään aikaan, mutta otetaanpa selvää, mitä muuta tässä huippusuositussa kirjassa lukeekaan.


Mitä sinä aiot lukea syksyllä?




 

lauantai 6. elokuuta 2022

Johanna Valkama: Kuningatarlaiva

 

 

Elämä Tukkiholmissa oli vaarallista, mutta olimme ehtineet jo tottua siihen. Katselin haikeana vihertävän kivitalon seiniä. Suojaisa talo ja sisäpiha olivat tarjonneet meille turvaa niin rutolta kuin tulipaloilta. Ruukussa kasvava lemonipuu teki ensimmäisiä kukkia talven jälkeen. Neliskanttisten ikkunoiden räystäitä kiersivät humalaköynnökset ja niiden alla versoivat heleäkukkaiset kirsikkapuut. Pyöreät, rannalta kannetut kivet kiersivät tiheää orjanruusupensasta, joka houkutteli kesällä perhosia.

Johanna Valkaman Kuningatarlaiva jatkoi historiallista Ilkkalan Susanna  sarjaa upealla ja kiinnostavalla tavalla. Sarjan ensimmäisessä osassa, Katariinanpyörä, sarjan päähenkilö Susanna Katariina Weck pakeni Kyrönmaalta Turkuun, josta hän siirtyi erinäisten tapahtumien jälkeen Tukholmaan eli suomalaisittain Tukkiholmiin. 

Kirjan tapahtumat alkoivat vuodesta 1625. Katariina toimi Tukkiholmissa arvostettuna porvarina, tosin porvarinoikeudet olivat jääneet vannomatta raatihuoneella. Edellisessä kirjassa Katariina sai apua pakomatkallaan kahdelta lapselta, Piritalta ja Hannekselta. Nyt he olivat jo aikuisia ja pitivät Katariinaa kasvattiäitinään. Vaikka he olivat jo aikuisia, silti he tuottivat kasvattiäidilleen vielä huolta ja murhetta.

Lähdin Saaran perään kohti ovea ja kylmäävä tunne levisi rinnassani. Mitä maineelleni kävisi, jos minut tavattaisiin täältä? En tahtonut saada porton korvamerkkiä tai neljänkymmenen markan sakkoa vain ilkeiden juorujen tähden.

1620-luvulla naisten oli vaikea toimia porvarina ilman miespuolisia liikekumppaneita. Kirjan alussa kävi niin, että Katariinan pitkäaikainen liikekumppani ja hyvä ystävä kuoli.  Muutenkin liikeasiat menivät huonosti, joten Katariinalla riitti huolia ja murheita aivan liikaa. Nokkelan naisen toimintakyky vaati erityisiä voimia. Lisäksi he joutuivat muuttamaan keskikaupungilta melkein maalle. Toivottavasti muut porvarit eivät kuulisi hänen alennustilastaan pienintäkään pihausta. Entäs sitten se veto sen Paksun Saaran kanssa!

Johanna Valkaman Kuningatarlaiva jatkoi koukuttavasti Susanna Katariina Weckin elämäntarinaa. Katariina oli viettänyt siveää leskenelämää jo yli parikymmentä vuotta, mutta nyt näköpiiriin oli asettunut eräs tummakulmainen mies, joka sai Katariinan ajattelemaan levottomia ajatuksia, joten aikamoista säpinää on luvassa kirjan sivuilla. Mutta miten Katariina selvisi Tukkiholmin tulipalosta? Entä miten kävi Wasa-laivalle? Ne voit selvittää lukemalla kirjan. Minulle kirja oli lukuiloa alusta loppuun saakka.

- Laiva on minun kuningattareni.

 

Johanna Valkama, Kuningatarlaiva *****

Otava 2022

s. 297 + Lukijalle 5s. + Kirjan historiallisia tietolähteitä

Historiallinen teos 1620-luvulta

Ilkkalan Susanna-kirjasarja 2 

 

Johanna Valkama: Katariinanpyörä

Johanna Valkama: Itämeren Auri

Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli

Johanna Valkama: Kaukosaarten Aino

Johanna Valkama: Jäävuonon Ruusu

 

 

 

torstai 4. elokuuta 2022

Romy Hausman: Lapsikulta

 


Täysin kieroutuneeseen asetelmaan solisee iloisten, kirkkaiden lapsenäänten pälpätys. Sanoista en saa selvää. Lasten puhe kantautuu korviini kuin paksun vanukerroksen läpi samalla kun mietin, miten saan heidän isänsä hengiltä.

Saksalaisen Romy Hausmannin esikoistrilleri Lapsikulta meni heittämällä lukemieni psykologisten trillereiden huippulistalle, vaikka ennen kirjaa ajattelin, että onkohan tämä liikaa Emma Donoghuen Huoneen kaltainen. Tarinan perusasetelmassa on samankaltaisuuksia, mutta myös sen verran eroavuuksia, että trilleri oli todella jännittävä. 

Perusasetelma oli se, että Lena heräsi eräästä mökistä ja hänellä oli kaksi lasta ja mies. Nämä olivat hänelle tuntemattomia, mutta he käyttäytyivät kuin hän olisi perheen äiti. Tosin he asuivat mökissä, jonka ikkunat oli peitetty ja ovet olivat lukossa. Mies valvoi kaikkea.

Mikä äiti sinä muka olet, Lena?

Tuollainen hirviö ihmiseksi!

Lena pääsi lopulta pakoon mökistä, mutta hän joutui onnettomuuteen pakomatkallaan ja päätyi sairaalaan. Hänen mukanaan sairaalaan tuli toinen lapsista, Hannah. Hannah oli elänyt koko elämänsä pienessä mökissä, ilman muita ihmiskontakteja. Hänen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kehityksensä oli vaurioitunut, samoin hänen veljellään. He olivat eläneet täysin oman isänsä alistamina eristyksissä kaikesta ja kaikista. Mutta miksi?

"Ei tämä ole Lena", huohotan kämmeneeni. "Tämä ei ole minun tyttäreni."

Kolmas kirjan henkilöhahmoista oli Matthias, Lenan isä. Hän joutui tunnistamaan Lenan sairaalassa, mutta kyseinen henkilö ei ollutkaan heidän tyttärensä, joka oli kadonnut, mutta sitävastoin Hannah oli aivan kuin heidän oma tyttönsä lapsena. Lena oli kadonnut parikymppisenä. Ainoan lapsen katoaminen oli valtava perhetragedia Matthiakselle ja hänen vaimolleen. Olisiko mahdollista, että lapset olisivat heidän lapsenlapsiaan, varsinkin Hannah?

Tämä on sinun vankilasi. Ei meidän.

Romy Hausmannin psykologinen trilleri Lapsikulta vei syrjäiseen metsämökkiin, missä eli epätavallinen perhe kuvitellen elämää tavalliseksi.

 

Romy Haussmann, Lapsikulta *****

suom. Veera Kaski

Wsoy 2022

s. 365 

Liebes Kind 2019

tiistai 2. elokuuta 2022

Nick Hornby: Olet tässä

 


Paul oli tuhlannut heidän rahansa. Paul oli pilannut liian monta syntymäpäivää. Paul oli ämmitellyt ja akoitellut häntä liian monta kertaa. Paul oli törmännyt ruoanjakeluautoon ja tuonut kokaiinia ja huumekauppiaita taloon, jossa hänen lapsensa elivät. Lucy tuntisi Paulin lopun ikänsä ja voi kuvitella, että vielä jonakin päivänä, kunhan menneisyyden ja tulevaisuuden välissä olisi riittävästi vuosia, hänen raivonsa laantuisi. Mutta raivon laantuminen ei ollut sama asia kuin rakkaus.

Englantilaisen Nick Hornbyn teos Olet tässä kertoi 42-vuotiaasta Lucysta, joka asui asumuserossa miehestään Paulista. Lucyn mies oli päihteiden väärinkäyttäjä, joten voin hyvin kuvitella, miten vaikeaksi yhteiselämä kävi epäluotettavan ihmisen kanssa. Nyt oli tullut aika aloittaa tutustuminen uusiin ihmisiin. Kenties hän tapaisi ihmisen, johon pystyisi luottamaan ja jonka kanssa voisi keskustella. 

Miten koko juttu oli edes alkanut? Joseph oli huomannut naisen ensi kerran, kun tämä oli tullut puotiin sen äänekkään blondin kanssa, joten ehkä hän oli tullut silloin pohtineeksi, kumman hän valitsisi pyssynpiippu ohimolla.

Kirjan toinen päähenkilö oli parikymppinen Joseph. Eipä aikaakaan, kun Joseph ja Lucy huomasivat viihtyvänsä yhdessä, alkuun lakanoiden välissä, mutta sitten muutenkin. Kirja on siis rakkauskertomus, mutta kirja on paljon muutakin. Kirja kertoi mm. rasismista.

Lucyn ja Josephin ikäero mietitytti ainakin Lucya. Moni mies seurustelee itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa, eikä siinä mitään, kunhan ollaan täysi-ikäisiä. Hornbyn teoksessa ikäero onkin toisinpäin kuin tavallisesti. Tarinasta voit lukea, miten eri ihmiset suhtautuivat heidän seurusteluunsa tai miten Lucy ja Joseph suhtautuivat ikäeroonsa. Eivätkä erot jäneet pelkästään ikään, vaan myös ihonväriin, koulutukseen ja luokkaeroon ym. Vastakkaisuuksia löytyi yllin kyllin.

Jotta tarina ei käynyt liian tylsäksi rakkaustarinaksi, Hornby oli sekoittanut keitokseensa eri makuisia draama-aineksia. Oli pettämistä, eroa, muiden kanssa seurustelua ja juonia, joita en aio enempää paljastaa.

Nick Hornbyn teoksessa Olet tässä löydettiin kumppani, mutta kuinka siinä sitten kävikään. Hornbyn teksti on uskomattoman nokkelaa ja sitä lukee yhtä aikaa tunteella ja huumorilla.

 

Nick Hornby, Olet tässä

suom. Irmeli Ruuska

Wsoy 2022

s. 328

Parisuhdekirja