Katselen Inkan leikkiä rannalla, kun hän yhtäkkiä haihtuu ja liukuu osaksi maisemaa. Valo osuu hänen hiuksiinsa, maalaa esiin olkapäät ja pohkeet, suoran selän ja lapaluut, jotka alkavat hämärtyä ja katoavat silmistäni, ja hänen tilalleen ilmestyy kaksi tyttöä. He ovat Inkaa pienempiä, neljän tai viiden, vaaleatukkaisia.
Laura Lähteenmäen teoksen Sukella silmät auki kansikuva kuvaa udunomaisesti kirjan yllä olevia ensimmäisiä lauseita. Kirjan päähenkilö Maria oli viettämässä Tanskassa lomaansa pienen tyttärensä Inkan kanssa, kun ajatuksiin tuli oma lapsuus ja leikkitoveri. Kuka oli tuo lapsuuden leikkitoveri? Lapsuuden salaisuudet nousivat kirjan yhdeksi teemaksi.
Aina kun pidän lastani sylissä, ajattelen häntä, jota ei pidetä, ja silloin minun on niin vaikea olla, että työnnän omani pois. On väärin häntä helliä, jos muilla on asiat huonommin.
Maria kasvoi vanhempien eron jälkeen isänsä luona. Äitiään hän näki vain harvoin viikonloppuisin. Opettajaisä oli vahva, eikä luottanut vaimonsa kasvattajataitoihin. Hän itse oli hyvä ja erinomainen erityisopettaja, ainakin omasta mielestään. Isä vaati tyttäreltään paljon osaamista ja taitoja. Hänen piti olla parempi kuin muut ja virheistä tuli remmiä.
Marian vanhemmat olivat kuolleet. Tanskassa hän perehtyi isänsä päiväkirjaan tarkemmin. Päiväkirja toi Marian mieleen kipeitä, mutta myös mukavia yhteisiä muistoja yhteiselämästä isän kanssa.
Laura Lähteenmäen Sukella silmät auki toi esille 1970-80-luvun opettajuutta ja kasvatusmenetelmiä. Yksi aihepiiri oli Suomesta Tanskaan adoptoidut lapset. Aihe, jota Lähteenmäki kuvasi omalla herkällä tyylillään. Samalla aloin miettiä sitä, että Suomesta adoptoitiin lapsia Tanskaan ja samalla Suomeen tuotiin adoptiolapsia ympäri maapallon. Lasten vieminen omista lähtökohdista suvun ja läheisten ihmisten läheltä on varmasti traumaattinen kokemus molemmin puolin, mikä jättää muistoihin jälkiä.
Laura Lähteenmäen Sukella silmät auki syventyi kuvaamaan suvun ja perheen salattuja asioita tunneherkkyydellä ja rohkeudella.
Laura Lähteenmäki, Sukella silmät auki
Wsoy 2022
s. 266
Adoptio
Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade
Laura Lähteenmäki: Korkea aika
Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön
Laura Lähteenmäki: Yksi kevät
Mulla on tämä sama juuri menossa ja pidän kyllä kovasti. Ihan jotain satunnaisi uskottavuusongelmia sillain "hiustenhalkomistasolla" mutta pidän kirjailijan tyylistä enkä muistaakseni ole koskaan mitään häneltä ennen lukenut.
VastaaPoistaSuosittelen lukemaan muitakin Lähteenmäen kirjoja. Minäkin pidän kirjailijan tyylistä. Minulle romaanien ei tarvitse olla uskottavia. Riittää, kun uskottavuutta löytyy tietokirjoista, ja nekin saavat olla viihdyttäviä.
PoistaOnpa järkyttävää, että Suomesta on adoptoitu lapsia Tanskaan. Omassa kotimaassa olisi varmasti ollut helpompi kasvaa. Perhesalaisuuksista on kiinnostavaa lukea.
VastaaPoistaOlen katsonut joskus dokumentin Tanskaan adoptoiduista lapsista. Minusta hurjinta oli, että sitä tehtiin vielä 70-luvulla. Vähän aikaa sitten luin kirjan, missä eräs aihepiiri oli Grönlannin inuiittilasten pakkohuostaanotot ja adoptoinnit Tanskaan. Kirjallisuus avaa näitä kipeitä yhteiskunnallisia perhesalaisuuksia auki.
PoistaLuin tämän juuri ja lueskelen blogijuttuja kun en osannut päättää miten paljon juonesta uskaltaa paljastaa..... Heräsi kiinnostus tähän kirjaan jonka mainitset inuiittilapsista. Google ei kertonut mikä se on, joten kerrohan sinä 😊
Poistahttps://kirjasahkokayra.blogspot.com/2021/12/inkeri-markkula-maa-joka-ei-koskaan-sula.html
PoistaKirja on Inkeri Markkulan Maa joka ei koskaan sula. Minusta kirja oli viime vuoden paras teos.