Huone (Room 2010,
suom. 2012) oli irlantilaisen Kanadassa asuvan Emma Donoghuen hyytävä kertomus pienestä pojasta
ja hänen äidistään, joita tuntematon mies piti vankinaan pihavajassaan. Mies
oli ryöstänyt 19-vuotiaan nuoren naisen ja teki hänelle kaksi lasta vankeudessa.
Ensimmäinen lapsi oli kuollut synnytyksessä vajassa ja mies oli seurannut vain vierestä.
Mies teki jatkuvasti väkivaltaa naiselle. Ennen Jackin syntymää nuori nainen
yrittää karata useamman kerran ja käy aina uudelleen miehen kimppuun, mutta
Jackin synnyttyä vain Jackin hyvinvointi on tärkeää. Ainoastaan mies voisi pitää
heidät hengissä tuomalla ruokaa ja pitämällä vajan lämpimänä. Jackin vuoksi
nuori äiti antautui miehen yölliseksi seksipalvelijaksi.
Kirjan kertojana toimii pieni Jack. Jackin täyttäessä viisi
vuotta äiti houkutteli Jackia pakenemaan, jonka ansiosta he molemmat
vapautuivat ja mies joutui vankilaan. Jack ei ole koskaan ollut ulkoilmassa eikä
auringossa, hän ei osaa liikkua oikein ja hänen fyysinen ja sosiaalinen
kehityksensä ovat hidastuneet. Hän osasi kuitenkin lukea, laskea ja kirjoittaa
sekä oli televisiosta imenyt vaikutteita elämästä. Monet ongelmat seurasivat
heitä molempia vankeusvuosien jälkeen esim. äidin vankeusajan masennus paheni.
Jackin ongelmat esiintyivät muiden ihmisten kohtaamisissa ja ulkopuolisen elämän
pelkoina, jotka ilmenivät paniikkikohtauksina.
Pikkuhiljaa Jack oppi uusia asioita elämästä ja oppi
luottamaan tiettyihin ihmisiin. He muuttivat lopulta tukiasuntoon ja opettelivat elämää
päivä kerrallaan. He pitivät erilaisia listoja, esim. minkä uuden asian
haluasivat tehdä, kun heillä olisi tarpeeksi rohkeutta. Listaan kuului mm. mennä
kouluun, etsiä uusia ystäviä, osallistua uimaopetukseen, mennä leikkimään
jonkin toisen lapsen kotiin ja matkustaa kuuhun.
Pahoja ihmisiä on olemassa ja luultavasti tänäkin päivänä
jossakin joku hullu pitää ihmisiä omina vankeinaan, joille voi tehdä mitä
haluaa. Kirjan pahuus on kamalaa, se on todella karmaisevaa, kun sen kertoo
pieni lapsi. Kirja palauttaa mieleeni Natascha Kampuschin vankeustarinan, jonka
luin hänen kirjasta 3096 päivää. Emma Donoghuen Huone on taitavasti kerrottu ja lohduttava loppu antaa toivoa
sille, että oikeassa elämässä tahattomasti vangitut pystyisivät jatkamaan
elämää vankeusajan jälkeen, mutta ilman traumoja kukaan ei selviä vankeudesta.
Emma Donoghue, Huone ****
suom. Sari Karhulahti
Tammi 2012
Room 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti