Huone (Room 2010,
suom. 2012) on irlantilaisen Kanadassa asuvan Emma Donoghuen hyytävä kertomus pienestä pojasta
ja hänen äidistään, joita tuntematon mies pitää vankinaan pihavajassaan. Mies
on ryöstänyt 19-vuotiaan nuoren naisen ja tekee hänelle kaksi lasta vankeudessa.
Ensimmäinen lapsi kuolee synnytyksessä vajassa ja mies seuraa vain vierestä.
Mies tekee jatkuvasti väkivaltaa naiselle. Ennen Jackin syntymää nuori nainen
yrittää karata useamman kerran ja käy aina uudelleen miehen kimppuun, mutta
Jackin synnyttyä vain Jackin hyvinvointi on tärkeää. Ainoastaan mies voi pitää
heidät hengissä tuomalla ruokaa ja pitämällä vajan lämpimänä. Jackin vuoksi
nuori äiti antautuu miehen yölliseksi seksipalvelijaksi.
Kirjan kertojana toimii pieni Jack. Jackin täyttäessä viisi
vuotta äiti houkuttelee Jackia pakenemaan, jonka ansiosta he molemmat
vapautuvat ja mies joutuu vankilaan. Jack ei ole koskaan ollut ulkoilmassa eikä
auringossa, hän ei osaa liikkua oikein ja hänen fyysinen ja sosiaalinen
kehityksensä ovat hidastuneet. Hän osaa kuitenkin lukea, laskea ja kirjoittaa
sekä on televisiosta imenyt vaikutteita elämästä. Monet ongelmat seuraavat
heitä molempia vankeusvuosien jälkeen esim. äidin vankeusajan masennus pahenee.
Jackin ongelmat esiintyvät muiden ihmisten kohtaamisissa ja ulkopuolisen elämän
pelkoina, jotka ilmenevät paniikkikohtauksina.
Pikkuhiljaa Jack oppii uusia asioita elämästä ja oppii
luottamaan tiettyihin ihmisiin. He muuttavat tukiasuntoon ja opettelevat elämää
päivä kerrallaan. He pitävät erilaisia listoja, esim. minkä uuden asian
haluavat tehdä, kun heillä on tarpeeksi rohkeutta. Listaan kuuluu mm. mennä
kouluun, etsiä uusia ystäviä, osallistua uimaopetukseen, mennä leikkimään
jonkin toisen lapsen kotiin ja matkustaa kuuhun.
Pahoja ihmisiä on olemassa ja luultavasti tänäkin päivänä
jossakin joku hullu pitää ihmisiä omina vankeinaan, joille voi tehdä mitä
haluaa. Kirjan pahuus on kamalaa, se on todella karmaisevaa, kun sen kertoo
pieni lapsi. Kirja palauttaa mieleeni Natascha Kampuschin vankeustarinan, jonka
luin hänen kirjasta 3096 päivää. Emma Donoghuen Huone on taitavasti kerrottu ja lohduttava loppu antaa toivoa
sille, että oikeassa elämässä tahattomasti vangitut pystyisivät jatkamaan
elämää vankeusajan jälkeen, mutta ilman traumoja kukaan ei selviä vankeudesta.
Emma Donoghue, Huone ****
suom. Sari Karhulahti
Tammi 2012
Room 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti