Huone

 




Huone (Room 2010, suom. 2012) on irlantilaisen Kanadassa asuvan Emma Donoghuen hyytävä kertomus pienestä pojasta ja hänen äidistään, joita tuntematon mies pitää vankinaan pihavajassaan. Mies on ryöstänyt 19-vuotiaan nuoren naisen ja tekee hänelle kaksi lasta vankeudessa. Ensimmäinen lapsi kuolee synnytyksessä vajassa ja mies seuraa vain vierestä. Mies tekee jatkuvasti väkivaltaa naiselle. Ennen Jackin syntymää nuori nainen yrittää karata useamman kerran ja käy aina uudelleen miehen kimppuun, mutta Jackin synnyttyä vain Jackin hyvinvointi on tärkeää. Ainoastaan mies voi pitää heidät hengissä tuomalla ruokaa ja pitämällä vajan lämpimänä. Jackin vuoksi nuori äiti antautuu miehen yölliseksi seksipalvelijaksi.

Kirjan kertojana toimii pieni Jack. Jackin täyttäessä viisi vuotta äiti houkuttelee Jackia pakenemaan, jonka ansiosta he molemmat vapautuvat ja mies joutuu vankilaan. Jack ei ole koskaan ollut ulkoilmassa eikä auringossa, hän ei osaa liikkua oikein ja hänen fyysinen ja sosiaalinen kehityksensä ovat hidastuneet. Hän osaa kuitenkin lukea, laskea ja kirjoittaa sekä on televisiosta imenyt vaikutteita elämästä. Monet ongelmat seuraavat heitä molempia vankeusvuosien jälkeen esim. äidin vankeusajan masennus pahenee. Jackin ongelmat esiintyvät muiden ihmisten kohtaamisissa ja ulkopuolisen elämän pelkoina, jotka ilmenevät paniikkikohtauksina.

Pikkuhiljaa Jack oppii uusia asioita elämästä ja oppii luottamaan tiettyihin ihmisiin. He muuttavat tukiasuntoon ja opettelevat elämää päivä kerrallaan. He pitävät erilaisia listoja, esim. minkä uuden asian haluavat tehdä, kun heillä on tarpeeksi rohkeutta. Listaan kuuluu mm. mennä kouluun, etsiä uusia ystäviä, osallistua uimaopetukseen, mennä leikkimään jonkin toisen lapsen kotiin ja matkustaa kuuhun.

Pahoja ihmisiä on olemassa ja luultavasti tänäkin päivänä jossakin joku hullu pitää ihmisiä omina vankeinaan, joille voi tehdä mitä haluaa. Kirjan pahuus on kamalaa, se on todella karmaisevaa, kun sen kertoo pieni lapsi. Kirja palauttaa mieleeni Natascha Kampuschin vankeustarinan, jonka luin hänen kirjasta 3096 päivää. Emma Donoghuen Huone on taitavasti kerrottu ja lohduttava loppu antaa toivoa sille, että oikeassa elämässä tahattomasti vangitut pystyisivät jatkamaan elämää vankeusajan jälkeen, mutta ilman traumoja kukaan ei selviä vankeudesta. ****