Ruotsalainen kirjailija Linda Boström Knausgård joutui vuosina 2013-2017 useamman kerran psykiatriseen sairaalan mielenterveysongelmiensa vuoksi. Hänen kirjansa Lokakuun lapsi kertoo noista ajoista. Hän sai sairaalassa usein sähköshokkihoitoja, joiden on tutkimusten mukaan todettu vaikuttavan hyvin masennukseen, mutta sillä on ikävä sivuvaikutus, sillä se vie muistin. Muisti on kirjailijan työssä oleellinen asia.
Olen itsekin kokenut muistin äkillisen katoamisen lääkehoidon aikana, sillä tarkoitus oli vaihtaa lääkettä ja minulla oli vähän aikaa käytössä kaksi eri lääkettä. Aivoni menivät totaalisen tyhjiksi, mikä oli kamala kokemus. Muistin katoamiseen on siis muitakin keinoja ja varmaan aika moni on kokenut muistin katoamisen päihteiden käytön aikana.
Ystäväni on ollut usein psykiatrisessa sairaalassa ja hän sai siellä hoidoksi sähköshokkihoitoja. Kun hän sai tervehdittyään soittaa minulle osastolta, hän aloitti aina samalla tavalla: Olenko soittanut sinulle täältä sairaalasta ja mitä minä kerroin silloin? Häneltä meni siis joka kerta muisti. Kerroin tietysti mitä hän oli kertonut. Sitten hänen muistinsa meni kokonaan. Toivoisin, että se palautuisi, sillä minulla on ikävä ystävääni.
En todellakaan ymmärrä miksi he jatkavat vaikka ainoa tulos on, että minä en muista mitään. Ehkä heidän pitää kulkea tie päähän asti niin että lopulta minä en muista heidän nimiään ja tekojaan. Silloin minä unohdan nimeni ja sen missä olen ollut. Unohdan tehtaan.
Linda Boström Knausgård sairastui jo nuorena bibolääriseen oireyhtymään eli kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, johon hän on saanut kymmeniä kertoja sähköshokkihoitoa, jossa päähän laitetaan elektrodit ja nukutuksen aikana niiden kautta johdetaan sähköä, jonka pitää aiheuttaa kouristuksen. Kirjailija pitää hoitoa väkivaltaisena toimenpiteenä, mutta hoitomuotoa on vähätelty. Kyseinen hoito on kuitenkin kielletty useissa maissa.
Kirjan sivuilta voi myös lukea kuuluisan kirjailijaparin erosta. Teksti on vahvaa ja synkkää monologia. Mielestäni kirjan aiheista ei voisikaan kertoa lempeästi tai rauhoittavasti. Kirjan loppu oli kuitenkin onnellisemman oloinen, elämä oli tasoittunut ja rauhoittunut ja ne muistotkin olivat palautuneet ainakin osittain.
Linda Boström Knausgård, Lokakuun lapsi
suom. Petri Stenman
Like 2021
s. 190
Oktoberbarn 2019
Muistelma
Mielenterveys
psykiatrinen sairaala
sähköshokkihoito
Linda Boström Knausgård: Helioskatastrofi
Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan
Linda Boström Knausgårdilla on niin harvinaisen kaunis lyyrinen kieli, että toivoisin hänen löytävän valoisampia aiheita joko oman elämän ulkopuolelta tai sitten omaa elämää uudella tavalla katsoen. Muistin katoamisen pelko on hurja aihe. Siitä saisi Helioskatastrofin salaperäisellä tyylillä vielä paremman, mutta ymmärrän, että hänen on ollut pakkoa kirjoittaa tälä kertaa näin, suoraan, ilman verhoja.
VastaaPoistaPidin edellisistä kirjoista enemmän. Niissä on omaa lapsuutta, suhdetta äitiin ja isään, mutta enemmän symboliikkaan puettuna, varsinkin Helioskatastrofissa tämä metodi toimii upeasti.
Olen samaa mieltä Marjatta. Toivon valoisampia aiheita. Nyt nämä kirjojen teemat ovat koko ajan synkistyneet.
PoistaEn ymmärrä sähköshokkihoitoja. Miksi halutaan pikaparannuksia muistin kustannuksella?
Kaikki lasketaan rahassa. Äkkiä terveeksi ja töihin.
Kiitos kirjan esittelystä. Kirja kiinnostaa kovasti. Meillä oli lukupiirikirjana Tervetuloa Amerikkaan. Pidimme siitä pajon.
VastaaPoistaToivottavasti valitsette jonkun muun teoksen lukupiirikirjaksi. Tämä on järkyttävä. Ahdistava. Synkkä.
PoistaTämä oli kyllä mieleenpainuva kirja. Mielelläni lukisin kirjailijalta jotain lisääkin!
VastaaPoistaTämän kirjan aihe oli mielestäni kauhea. On järkyttävää lukea sähköshokkihoidoista ja muista kammottavista hoitokokemuksista. Miksi ihmeessä mielenterveyshoidon parannuskeinot ovat jämähtäneet kymmenien vuosien taakse? Pelottavia hoitoja.
PoistaLinda on ollut lukulistalla, ja kaapissa voi olla yksi mukaantarttunut teos. En tiedä uskallanko lukea.
VastaaPoistaLinda kirjoittaa synkkiä aiheita. Tarinoista nousee vahvasti esille mielenterveyden ongelmat. Niistä ei ole helppo lukea, varsinkin kun ne ovat kirjailijan omaan elämään kuuluvia aiheita.
PoistaKuuntelin tämän erinomaisesti luettuna äänikirjana. Järkyttävä ja niin paljas kokemus, etten pystynyt edes kunnon blogitekstiä kirjoittamaan. Muistan kun Alzheimeriin sairastunut anoppini sai pelkokohtauksia, kun ei muistanut / tuntenut kotiaan eikä lähimpiään. Toivon eniten, ettei itselle käy niin.
VastaaPoistaKiitos Riitta, kun jaoit muistosi anopistasi. Muistisairautta on todella paljon. Muisti on tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Uskon omasta kokemuksesta, että muistin katoaminen on järkyttävää, kammottavaa ja todella pelottavaa.
PoistaMinusta tämä oli kauhean kiinnostava ja hyvin kirjoitettu! Myös minulla on ystävä, joka on juuri vähän aikaa sitten saanut sähköhoitoa....
VastaaPoista♥♥
Pelottava aihepiiri. Toivon, että kyseistä hoitomuotoa ei anneta potilaille vasten heidän omaa tahtoa.
Poista