sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Sebastan Fitzek: Potilas


 

He olivat harjoitelleet sitä yhä uudestaan ja uudestaan metsäretkillään, autolla ajaessaan ja bussia odottaessaan. He olivat näytelleet kohtausta, jolla poliisi oli pelotellut Maxia.

”Mitä teet, jos joku vieras ihminen pyytää sinua mukaansa ja lupaa antaa sinulle karkkia tai näyttää söpöä kotieläintä?”

 

Tänä vuonna trillereiden ystäville on luvassa saksalaisen Sebastian Fitzekin kolme laatutrilleriä. Sarjan ensimmäinen psykologinen trilleri on nimeltään Potilas ja se on sen verran väkivaltainen, että en suosittele sitä herkimmille lukijoille. Lisäksi vielä varoituksen sana, että sarjamurhaajan kohteina olivat lapset, joten sekin varmasti rajaa lukijoita. Toukokuussa ilmestyvä trilleri on nimeltään Matkustaja 23, ja marraskuussa ilmestyy sarjan kolmas trilleri, joka on nimeltään Ikkunapaikka 7A.

 

Hän näytti sairaalta, eikä pelkästään psyykkisesti. Lommoposket ja korkea, täysin rypytön otsa kuin pääkallolla, jonka päälle on pingotettu nahkaa, ajatteli Till vielä, kun mies tervehti häntä sanomalla ”Hei kusipää” ja törmäsi häneen.

 

Potilaan tapahtumat sijoittuvat tiukasti suljettuun vankimielisairaalaan. Erään kadonneen pikkupojan isä halusi selvittää, mihin hänen poikansa oli joutunut vuosi sitten. Sairaalaan oli sijoitettu kirjan sarjamurhaaja ja isä oli varma, että kyseinen henkilö oli siepannut hänen poikansa. Isä pääsi sairaalaan ja suljetulle osastolle ja loput sairaalatapahtumista voit lukea kirjasta.

 

Fitzek pyöritti tarinaa taiturimaisesti, enkä olisi arvannut tapahtumia enkä henkilöitä etukäteen, mutta seuraavassa trillerissä osaan jo odottaa vastaavanlaisia juonikäänteitä. Kirjan vankimielisairaala oli inhottavan klaustrofobinen paikka, jonne en haluaisi päätyväni missään olosuhteissa. En edes unissani. Potilaan tarinakin oli kuin pahimmasta painajaisesta ja uskon, että monen siepatun lapsen vanhemmat elävät vastaavanlaisissa traagisissa tunnelmissa pelätessään pahinta ja odottaessaan ihmettä, jota harvemmin sieppaustarinoissa tapahtuu.

 

Koska Potilaan tarinassa oli siepattuja lapsia, mieleeni tuli heti maailmankuulu siepattu pikkutyttö, jonka nimi oli Madeline. Tyttö vietiin hotellihuoneesta lomamatkalla sisarusten nukkuessa samassa huoneessa. Voin vain kuvitella, mitä vanhemmat ovat joutuneet kokemaan ja tuntemaan sieppauksen jälkeisinä vuosina. Uskon, että vanhemmat toivoisivat samaa, mitä kirjan vanhemmat toivoivat.

 

Sebastan Fitzek, Potilas

suom. Heli Naski

Bazar 2021

s. 371 + lyhytjännäri Kiitokset

Der Insasse 2018

psykologinen trilleri


6 kommenttia:

  1. Fitzek on kyllä uskomaton tarinaniskijä ja pyörittelijä!

    Aihe on inha, ja jos ei näin taitava kirjailija ollut asialla, olisivat saattaneet kannet napsahtaa kiinni alta aikayksikön. Teoksen idea on kekseliäs kuin ihmisen mieli kiemuraisimmillaan.
    Kirjailija pyörittääkin surutta kerrontaansa harjaten vimmatusti pulloharjan lailla "sankareidensa" pääkopan sisustaa.

    Jatko-osia jään odottamaan suurella mielenkiinnolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme näköjään samaa mieltä tästä kirjasta ja sankareiden pääkopat harjattiin kunnolla.

      Onneksi seuraava sarjan osa ilmestynee kevään aikana.

      Lukuiloa sunnuntaipäivääsi :)

      Poista
  2. Minä kuuntelin tämän, oli aika hyytävää menoa. Hyvä on, kun saadaan dekkarikirjallisuutta saksankieliseltä alueelta. - Mukavaa sunnuntaita ja huomista naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän pelottavaa puuhaa ja tässä oli oikea kauhusairaala sisällään kammottavat potilaat.
      Tälle vuodelle olen lukenut jo kolme saksalaista kirjaa.

      Mukavaa sunnuntaita ja iloista naistenpäivää :)

      Poista
  3. Vähän harkitsin että kuuntelisin tämän mutta tosiaan itseäni vähän turhankin lailla kavahduttaa kirjat, joissa väkivalta kohdistuu lapsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata lukea, jos lapsiin kohdistuvat rikokset kirjoissa tekee älyttömän pahaa. En tykkää itsekään, mutta niitä tulee yllättäen vastaan melkein missä kirjassa vaan. Pahimpia minusta ovat omaelämäkerrat, jos niissä kerrotaan itseen kohdistuneesta väkivallasta, raiskauksista, insestistä, pedofiliasta ym. Dekkarit luen eri tavalla, mutta ihan älytön väkivallalla mässäily lopettaa kyllä mielenkiinnon. En pysty myöskään lukemaan sotakirjoja, joissa kuvataan tappamista koko ajan.

      Poista