perjantai 26. maaliskuuta 2021

Colson Whitehead: Maanalainen rautatie

 

Cora puhui isoäitinsä suulla, kun Cesar otti sunnuntai-iltana puheeksi maanalaisen rautatien, ja Cora sanoi ei.

Kolme viikkoa myöhemmin hän sanoi kyllä.

Sillä kertaa hän puhui äitinsä suulla.

 

Yhdysvaltalainen Colson Whitehead sai teoksestaan Maanalainen rautatie arvostetun Pulizer-kirjapalkinnon. Kirja pureutuu tiukasti orjuuteen ja mustien sortoon sekä rasismiin. Kirjan nimi on saanut nimensä oikeasti 1700-1800-luvuilla olleesta turvaverkostosta, joka auttoi orjia vapauteen.

 

Öisen sieppauksen jälkeen hänet oli myyty lukemattomia kertoja, hän oli herännyt uuteen päivään kerran toisensa jälkeen uudessa vaakakupissa. Piti tietää arvonsa ja paikkansa maailmassa. Pako plantaasilta oli sama kuin pako elämän perusasioilta: sula mahdottomuus.

 

Kirjan päähenkilö Cora oli kolmannen polven orja. Isoäiti oli tuotu orjalaivalla Afrikasta ja myyty lukemattomia kertoja, kunnes päätyi Randallien puuvillaplantaasille. Orjat eivät olleet valkoisten silmissä ihmisiä, vaan omaisuutta. Omistajat tekivät orjille julmaakin julmempia tekoja ja heillä oli tietyt työtavoitteet, jotka piti tehdä. Kirjassa kerrotaan myös lempeämmin orjiin suhtautuvista omistajista, jotka saattoivat vapauttaa orjansa. Coran isoäiti kuoli puuvillapellolle.

 

Mabelia ei näkynyt eikä kuulunut. Kukaan ei ollut paennut Randallin plantaasilta ennen häntä. Kaikki karkurit raahattiin takaisin. Ystävät kavalsivat heidät tai he katsoivat tähdistä väärän suunnan ja eksyivät syvemmälle orjuuden labyrinttiin. Kiinni jääneitä rääkättiin julmasti ennen kuin heidät annettiin kuolla, ja jälkeenjääneet pakotettiin katselemaan hengenmenon karmeita vaiheita.

 

Coran äiti onnistui pakenemaan plantaasilta, eikä hänestä kuultu sen jälkeen mitään. Cora oli silloin noin kymmenvuotias. Cora vihasi äitiään, joka jätti hänet yksin selviytymään. Tämän johdosta hänestä kasvoi vihainen ja sinnikäs nuori nainen, jonka Cesar halusi mukaan pakomatkalleen. Lopulta Cora suostui matkalle, vaikka tiesi saavansa pelätyn takaa-ajajan jälkeensä. Coran äiti oli ainoa orja, jota Ridgeway ei ollut saanut kiinni. Hän ei aikonut päästää Coraa vapaaksi. Orjat olivat valkoisten omaisuutta. Ridgewaylla riitti töitä, sillä orjia pakeni koko ajan.

 

Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie vei minut orjuuden aikakauteen. Tuo aika oli kurjaakin kurjempi ja se kertoo ihmisen silmittömästä tunteettomuudesta ja epätasa-arvosta toista ihmistä kohtaan. Tämä vaihtoehtohistoriallinen kirja kuvaa orjuutta ja vaarallista matkaa vapauteen. Oli tullut Coran aika yrittää päästä vapaaksi.

 

 

Colson Whitehead, Maanalainen rautatie *****

suom. Markku Päkkilä

Otavan 2021

s. 339

The Underground Railroad 2016

Vaihtoehtohistoria

Orjuus

Pulizer

 

Colson Whitehead: Nickelin pojat

10 kommenttia:

  1. Tämän haluan lukea. Kirjasta oli hyvä juttu Hesarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki artikkelivinkistä. Tämä on loistava kirja, vaikka orjien kokemasta väkivallasta oli kamala lukea. Suosittelen kirjaa sinulle.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kirjailija! Tuo Whiteheadin vaihtoehtohistoriallinen lähestymistapa oli mielestäni oiva,ja aiheestaan huolimatta tämän runsassisältöisen ja rikaskerronnallisen teoksen anti kantoi viimeriviin asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno teos, jota oli mahtava lukea. Coran pakomatka oli uskomaton kirjan loppusivuille asti.

      Poista
  3. Hirveitä vääryyksiä ja epäinhimillisyyttä. Joitakin lempeämpiä orjanomistajia sentään oli olemassa. Hienoa saada lukea sekä Takkutukan että sinun esittelyt. 🌹

    Otan osaa käsivammaasi. Itselläni ei ollut kipsiä kun sain rasitusvamman oikeaan käteen muuton seurauksena 1995 mutta muistan miten kamalaa oli yrittää pärjäillä vasurilla. Jälkikäteen olin iloinen uusista taidoistani ja (kuvitellusta) paremmasta tasapainosta. Ehkäpä aivoille teki hyvää vaihtaa kätisyyttä tilapäisesti. Eka viikko lusittu, neljä jäljellä! Tsemppiä blogikaveri 🌷

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita :)
      Historiasta on hyvä muistaa orjuus ja se miten valkoiset kuvittelivat, että omistavat mustat ihmiset. Ihan järjetön ajatus. Sama ajatustapa oli natseilla, kun he käyttivät juutalaisia työvoimana tehtaissa. Monesta nykyajan maasta on löydetty ihmiskauppaa ja orjuuden kaltaista toimintaa. Ihmismieli voi olla julmaakin julmempi toista ihmistä kohtaan.

      Vasuriksi opettelu käy ajanvietteestä, kun oikea käsi on kipsissä.
      Kiitos osanotosta. Enää ei harmita yhtä paljon kuin eka päivänä. Toivon, että luutuminen on alkanut.

      Poista
  4. Jostain syystä tämän kirjailijan Nickelin pojat ei ihan puhutellut mua samanlailla kun se selvästi on monia puhutellut. Kuitenkin tämä uusi kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nickelin pojat puhutteli minua vahvasti. Siitä nousi esille se, miten pitkät juuret orjuuttamisella oli. Mustia kohdeltiin huonosti heidän ihonvärinsä vuoksi, jota tapahtuu hyvin räikeästi vielä tänäkin päivänä tietyissä yhdysvaltalaisissa osavaltioissa. Black Lives Matter-liike on noussut vastustamaan mustien syrjintää ja varsinkin poliisiväkivaltaa vastaan. Valitettavasti tämmöisiä liikkeitä tarvitaan edelleen.

      Poista
  5. Coraan tiivistyy todella paljon olennaista ja todellakin oli hänen aikansa päästä vapauteen! Hieno romaani, synkkä ja karu ja sydämeenkäyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Coran osa oli kurja, ja niin oli muidenkin orjien. Vapaus. Voin vain yrittää kuvitella mitä vapaus tarkoitti tuohon kurjaan aikaan.
      Aihepiiri on niin kammottavan sydämeenkäypä juuri orjuuden vuoksi.

      Poista