tiistai 23. maaliskuuta 2021

Vivian Gornick: Toisissamme kiinni

 

Hän ei edes tiennyt, mitä hän koulutuksella tarkoitti. Kun valmistuin ja hänelle selvisi, etten ollutkaan opettaja, hän käyttäytyi kuin häntä olisi huijattu. Hänen mielikuvissaan tyttölapsi astui sisään ovesta, jonka yläpuolella luki Opisto, ja astui ulos toisesta, jonka yläpuolella luki opettaja.

 

Yhdysvaltalaiskirjailija Vivian Gornick kuvaa muistelmateoksessaan Toisissamme kiinni äidin ja tyttären raadollista suhdetta. Hän kuvaa omia muistojaan suhteessaan omaan äitiinsä. He molemmat olivat sanataitureita ja mahdottomia puheissaan. Raadollisuus näkyi varsinkin kirjailijan nuoruudessa, kun hän aloitti opiskelut lukion jälkeen.

 

”Minä tapan sin-u-u-u-t! Sinä kyy povellani, minä tapan sinut. Miten kehtaat puhua minulle noin?” Ja sitten hän lähti tulemaan kohti. Hän oli pieni ja tanakka. Niin olin minäkin. Mutta olin kolmekymmentä vuotta häntä nuorempi.

 

Kirjasta voit lukea, miten yllä oleva lainaus jatkuu. Minusta tuntui lukiessa pahalta, kun kirjailijan oma äiti oli niin vihainen keskustelusta, että kävi tyttärensä kimppuun. En kyllä ole itsekään kasvanut hellän äidin hoidossa. Kirjan tarina nostatti monet omat muistot mieleeni. Nuoruusikä on sellainen mikä viimeistään tuo vanhemman ja lapsen välille ankariakin kiistoja. Se nousi tästäkin kirjasta esille.

 

Asuin siinä talossa kuusivuotiaasta kaksikymmentäyksivuotiaaksi. Asuntoja oli kaksikymmentä, neljä asuntoa kerrosta kohti, ja muistan vain rakennuksen täynnä naisia. Miehiä en muista juuri lainkaan. Heitä – aviomiehiä, isiä, veljiä – oli toki kaikkialla, mutta muistan vain naiset. Ja muistan, että he kaikki olivat karkeita niin kuin rouva Drucker tai kiivaita niin kuin äitini.

 

Kirjailija syntyi Bronxissa 1935, joten hän oli viisikymmentäluvun alussa se nuori, jonka äiti halusi menevän opiskelemaan, mikä tuohon aikaan oli vielä erikoista. Naisilta odotettiin tuolloin lähinnä avioitumista ja lasten tekemistä, sekä kotona lasten kanssa olemista. Äidin mielestä hänen tyttärensä oli nero.

 

Kirjailija muistelee elämäänsä äidin kanssa, mutta myös parisuhteitaan. Äidillä ja tyttärellä oli tapana tehdä pitkiä kävelyretkiä ja muistella eri tapahtumia sekä ruotia elämää. Heillä oli omat mielipiteensä ja yhteenottonsa. Voisi luulla, että yhteenotot olisivat erottaneet heidät toisistaan, mutta vaikutti siltä, että ne vain lujittivat yhteenkuulumista.

 

NY Times valitsi Gornickin teoksen viimeisen 50 vuoden parhaimmaksi muistelmaksi vuonna 2019.

 

Olemme selvinneet hengissä yhteisestä elämästämme, ellemme yhdessä niin ainakin yhteydessä pysyen, ja välillämme vallitsee nyt eräänlainen erikoinen toveruus.

 

Vivian Gornick, Toisissamme kiinni

suom. Arto Schroderus

Gummerus 2021

s. 228

Fierce Attachments 1987

Muistelma

9 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan kiinnostavasta esittelystä. Mielenkiintoiselta vaikuttava kirja. Jo tätä lukiessa oma lapsuuteni tuli mieleen. Kirjan lukeminen tarjoaa varmaan mahdollisuuden sukeltaa omaan äiti-tytär -suhteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli :)
      Tämän kirjan mukana ajatukset lensivät omaan äiti-suhteeseen, mutta myös omaan tytär-suhteeseen. Muistot vain vyöryivät mieleen. Sekä hyvät että huonot muistot. Aika kultaa muistoja, hyvä niin. En kyllä pystyisi enkä jaksaisi kovin riitaisaa suhdetta. Olen sopuisa ja rauhallinen luonteeltani ja välttelen riitoja.

      Poista
  2. Olen katsonut jo muista blogeista, että Toisissamme kiinni vaikuttaa kirjalta, joka kannattaisi lukea. Postauksesi vahvistaa käsitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit :)
      Suosittelen näitä muistelmia jo upean tekstin vuoksi. Aikamoista draamaa löytyy kirjan äiti-tytär-suhteesta.

      Poista
  3. Sympatiaa ja empatiaa kaikille joilta on puuttunut äidillinen lämmin äiti. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita :)
      Minusta tuntuu, että äiditkin ovat ihmisiä, joilla on kaikenlaisia tunteita ja niitä uskalletaan näyttää. Kun aikuinen uskaltaa näyttää tunteensa, niin lapsikin oppii. Joku paikka, toivottavasti koti, on paras paikka näyttää erilaisia tunteita ja samalla oppia myös hillitsemään niitä.
      Väkivaltaiset ja tunteettomat kasvattajat ovat asia erikseen.

      Poista
  4. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, mutta myös potentiaalisesti ahdistavalta kirjalta. Ehkä tartun tähän, jos tulee vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti-tytär-suhde on kyllä vaativa suhde. Kirjan äidillä oli omat odotukset tyttärensä elämälle, eikä hän halunnut ymmärtää, että se on tytön oma elämä.
      Loistavasti kirjoitettu muistelma. Suosittelen.

      Poista
  5. Kiitos vinkistä, laitan tämän mieleen!

    VastaaPoista