lauantai 29. elokuuta 2020

Steinunn Sikurdardottir: Heida



Ljótarstaðir tarkoittaa siis maatilaa, jolla valo asuu. Se on minun maatilani.

Islantilaisen Steinunn Sigurdardottir´n teos Heida -Lammaspaimen maailman laidalta kertoo Heida Äsgeirsdottir´n elämäkerran. Heidasta tuli 23-vuotiaana sukutilan hoitaja, mutta oli tietysti tehnyt jo lapsesta asti töitä lammastilalla. Hän on periaatteessa monisatapäisen lammasfarmin omistaja ja ainoa työntekijä. Tietysti hän saa apua lähipiiriltä, suvulta ja naapureilta, mutta vastuu töistä on hänellä itsellään.

Minusta traktorissa on mukava olla. Se on hyödyllinen muuhunkin kuin kyntämiseen ja niittämiseen. Minusta on esimerkiksi hauskaa sommitella runoja traktorinratissa.

Kai prinsessoita maahan sikisi monta,
kun oli mahtisonni kunkkuna roisi
Kuin isäni mä oon, on siis mahdotonta
että mammani langennut oisi

Heida syntyi perheen viidenneksi lapseksi neljän isosiskonsa jälkeen. Vanhimmasta siskoksesta piti tulla maatilan jatkaja, mutta hän kuoli nuorena. Isä olisi halunnut nuorimmalle tytölleen helpomman elämän kuin mitä maatilan pitäjän elämä on. Suvusta löytyi muitakin Heidan aikomuksen estäjiä, mutta hän piti päänsä. Lammasfarmi oli hänen elämänsä ja tukea hän sai runsaasti läheisiltään ja maatalousoppilaitosopinnoista. Lammasfarmin ja maanviljelyn lisäksi Heida vetää vaellusretkiä maillaan ja toimii kunnallispolitiikassa mukana. Lisäksi hän on eduskunnan varajäsen. Mutta nuorena tuli kokeiltua muunkinlaista elämää, sillä hänestä tuli jo 16-vuotiaana malli. Mallinura jäi nuoruuteen, eikä Heida kokenut sitä omanlaisena elämänä.

Karitsoinnista tulee luonnollisestikin joskus kuin b-luokan kauhuelokuva. Yleensä se on silti kaunista ja loistokasta aikaa. Kyse on kätilön ja synnytyslääkärin ammatista. Työtä on tehtävä ankarasta paineesta huolimatta niin hellävaroen kuin mahdollista. Siitä tulee silti välillä melko epämiellyttävää.

Heida on erittäin mielenkiintoinen teos islantilaisesta maanviljelijästä ja lammasfarmarista. Tulivuoren lähellä asuminen tuo lisäjännitystä elämään. Vuoristoinen tila ei ole helpoimmasta päästä tehdä maanviljelystyötä. Lisähaastetta Heidan elämään on tuonut voimalahanke, jota hän ryhtyi vastustamaan, sillä voimala olisi tehnyt paljon pahaa ympäristölle, luonnolle, ihmisille ja paikallisille maatiloille. Steinunn Sigurdardottir´n Heida on uskomaton kertomus vahvaluonteisesta naisesta, joka tekee sitä mitä haluaa ja osaa, ja jos ei osaa, opettelee.

Steinunn Sigurdardottir, Heida – Lammaspaimen maailman laidalta
suom. Maarit Kalliokoski
Like 2020
s. 294
Elämäkerta
Islanti

Ozzy tykkäsi tästä kirjasta. Olisipa kiva juoksennella vuorenrinteitä pitkin.

6 kommenttia:

  1. Täällähän näitä on minunkin lukulistoillani olevia kirjoja, sekä tämä että edellisen postauksen Seili. En malta odottaa odottaa, että saan näitä käsiini. Tässä islantilaisen lammasfarmarin elämässä kiehtoo sellainen ihana yksin selviytymisen tunne, jota itsekin janoan. Yksinäisyys, luonto, rauha, erakkomaisuus. Jotenkin tunnen sielujen sympatiaa =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islantilaisilla taitaa olla sama yksinolokaipuu kuin suomalaisillakin on. Tykkään itsekin olla saaren rauhassa keväisin ja kesäisin, mutta onneksi mies on mukana. Olen aikamoinen pelkuri varsinkin pimeällä. Heidakin asuu äitinsä kanssa, joten ei hän ihan yksin ole. Lisäksi hänellä on koiria plus muita eläimiä. Kirja kertoo lähemmin.
      Kovaa työtä, mutta Heida halusi tehdä sitä. Nykyisin hän tekee enemmän muita hommia.

      Poista
  2. Tämä on mukava ja kiinnostava kirja, mutta jäi kuitenkin minulta kesken keväällä. Minusta on tullut jotenkin huono keskittymään asiapitoiseen tekstiin, harmi kyllä... Mutta kiehtova aihe tässä on tosiaan: Islanti ja lammasfarmarin elämä. Luulen, että maanviljelijäsukulaiseni voisivat innostua tästä kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on käynyt päinvastoin, ja tykkään nykyisin lukea asiapitoista tekstiä. Tämä kirja on jo kolmas peräkkäinen tietokirja.
      Islannin luontokuvaukset ovat kirjan parhautta. Tietysti oli mielenkiintoista lukea lammasfarmarin työstä. Minusta oli kiva lukea myös Heidan runoista. Käsitin, että runoilu oli yleistä Islannissa ja runonlausunnassa jopa kilpailtiin.

      Poista
  3. Minullakin tämä jäi keväällä kesken, ehkä Heidan aika vielä tulee. Islanti on kiinnostava maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas mielenkiintoista kuulla, että tämä on jäänyt kesken. Minun oli heti luettava alusta loppuun, sillä se kiinnosti kovasti.

      Poista