tiistai 4. elokuuta 2020

#NOTTOBEREADTAG


Tämä haaste tuli vastaan Kuunnellut äänikirjat dekkariblogista. Haaste löytyy myös Kirjaimia blogista ja Aukeamia blogista. Tervetuloa mukaan haasteeseen listaamaan kirjoja, joista et ole pitänyt, olet jättänyt lukematta jne.


1. Klassikko, jota et usko lukevasi

En usko lukevani ikinä Volter Kilven Alastalon salissa.


2. Kirja, joka ei sovi yhteen arvojesi kanssa

Minulle sellainen teos on ehdottomasti Hitlerin Mein Kampf. En ole lukenut, enkä aio lukeakaan. Ja toivon, että vastaavat kirjat jätettäisiin julkaisematta.


3. Liian pitkä kirja

Victor Hugon Kurjat on ihan liian pitkä. Meinasin pyörtyä, kun näin, miten paksu kirja se on. Olen silti lukenut sen ja onhan siinä mahtava historiallinen tarina. Donna Tarttin Tikli on myös liian pitkä, samoin Harry Potterit, mutta hyvän kirjan seurassa ei huomaakaan sen pituutta.


4. Kirja sellaisesta genrestä, jota et yleensä tykkää lukea

Tänä vuonna olen lukenut aika monta teosta, jotka liittyvät toiseen maailmansotaan. En lue yleensä kirjoja, missä vain soditaan. Olen lukenut myös ikäviä Auschwitziin liittyviä kirjoja, joita en tykkää lukea. Yksi sellainen on Wendy Holdenin tietoteos Äidiksi keskitysleirillä.


5. Suosittu kirja, josta et ole kiinnostunut

Elena Ferranten kirjat jäävät minulta lukematta. Luin Loistava ystäväni ja toista aloitin... en todellakaan ole kiinnostunut hänen kirjoistaan.


6. Kirja, jota et lukenut, tai et tule lukemaan loppuun 

André Acimanin Kutsu minua nimelläsi jäi kesken siinä vaiheessa, kun... enkä aio lukea loppuun, enkä aio lukea muitakaan hänen kirjoja.


7. Kirja, jonka toivoisit jättäneesi lukematta

Oi ja voi, niitä kirjoja on paljon. Jennifer Lee Carrelin Shakespearen salaisuus olisi voinut jäädä lukematta alkuvuodesta. Aloitin sitä vuosien mittaan ainakin pari kertaa, kunnes päätin, että luen sen loppuun. En kyllä kehunut itseäni enkä kirjaa sen suorituksen jälkeen.


8. Kirja, joka on ollut lukuhyllylläsi/listallasi vuosia, mutta jota et ole vieläkään lukenut

Se kirja on Kjell Westön Missä kuljimme kerran. En puolustele itseäni mitenkään. Olen lukenut useamman Westön kirjan, enkä ymmärrä miksi kyseisen kirjan lukeminen siirtyy ja siirtyy. Kyllä minä sen vielä luen.



16 kommenttia:

  1. Kivoja vastauksia kivaan haasteeseen. Taidanpa napata tuo itsellenikin. PS. Minulle kävi ihan samalla tavalla Ferranten kirjojen kanssa, eivät olleet minun juttuni. Taidan olla samaa mieltä kanssasi myös Kilven Alastalon salista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli :)
      Tulen lukemaan vastauksesi. Me luetaan aika samanlaisia kirjoja, joten enpä ihmettele, että Ferranten kirjat jäivät sinultakin lukematta.

      Poista
  2. Alastalon salissa taitaa minultakin jäädä lukematta. Ferranten Napoli-sarjan ykkösosa tökki pahasti minullakin, mutta seuraavat osat veivät mukanaan. Tekaisen joskus tämän minäkin. Mukavaa kesän jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta :)
      Alastaron salissa on sellainen kirjamörkö, että luen ennemmin jonkin kivan trillerin.
      Tulen lukemaan, kun olet vastannut haasteeseen.

      Poista
  3. Kivat vastaukset sinullakin!
    Hauska haaste, eikö vaan!

    VastaaPoista
  4. Minulla on kaikki Westön kirjat lukematta. Siitä huolimatta, että olen niistä ollut aina kiinnostunut. En itsekään ymmärrä mistä se johtuu. Ja tosiaan, Mein Kampf on kyllä sellainen kirja, jonka olemassa olo saa niskakarvat pystyyn. Joskus olen miettinyt että pitäisi lukea ihan vain tietääkseen, mutta ajatuskin puistattaa.
    Mielenkiintoisia vastauksia sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos la plume :)
      Vastauksia piti oikein miettiä. Hitlerin kirja on oikea hirvitys.

      Poista
  5. Tämä on hyvä haaste! Alastalon salissa ja Mein Kampf voisivat olla minunkin vastauksiani. Enkä minäkään ole yhtään kiinnostunut Elena Ferrantesta. En ole edes yrittänyt lukea häntä. Onneksi ei ole pakko kiinnostua kaikesta, vaikka muut miten hehkuttaisivat. Niin, en myöskään yleensä lue kirjoja, joissa vain soditaan. Viime syksynä ilmestyi romaani, joka kertoi Lapin sodasta, olikohan sen nimi Isku Tornioon. Ihan Tornion takia yritin lukea sitä, mutta kesken se jäi. Mieheni luki sen kokonaan, mutta hän tietysti tykkääkin lukea sotakirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista :)
      Minunkin mieheni lukee tai etupäässä kuuntelee sotakirjoja, joissa soditaan alusta loppuun asti. Aivan kammottavaa puuhaa.
      Kirjoja on jokaisen makuun, ja onneksi on, koska kirjamaut ovat yksilöllisiä.

      Poista
  6. Kaikki ei käy kaikille. Tämä on kiinnostava haaste, koska se kertoo vastauksiensa kautta paljon vastaajasta.
    Otan tämän talteen ja kirjoitan ehkä omista kirjallisista vastenmielisyyksistäni jossain vaiheessa.

    Ferrante kyllästytti minua yksityiskohdillaan. Luin ensimmäisen osan ja jätin sikseen.

    Yritän lukea kaikkea mahdollista saadakseni tietää, missä kirjallisuuden kentällä mennään. Paljon kirjoitetaan huonoa ja mikä kummallisinta välistä juuri sitä huonoa mainostetaan eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta :)
      Voi kun minua helpotti, kun sinäkään et innostunut Ferranten kirjoista. Mietin itsekseni, että mikähän vika minussa on, kun en pystynyt niitä lukemaan. Se on vain se oma kirjamaku, joka pisti hanttiin.

      Aika laajalla lukuskaalalla itsekin koen liikkuvani, mutta kyllä siinä on se oma mukavuusalue, missä viihdyn parhaiten. Tällä hetkellä olen jälleen lukumatkalla. Käännöskirjallisuudessa löytyy upeita kirjoja, vaikka en Acimanin kirjasta tykännyt. Toiset tykkää, toiset ei.

      Pääasia, että luetaan kirjoja :)

      Poista
  7. Minäkään en ole lukenut Ferranten kirjoja! En ole tosin vieläkään saanut päätettyä aionko ikinä lukea, mutta toistaiseksi ei ole oikein tullut tunnetta, että haluan lukea. Ja alastalo sinullakin, haha :D

    Alkoi kyllä nyt kiinnostaa miksi sinulta jäi Kutsu minua nimelläsi kesken... Ja että miksi koko kirjailija lensi ei-listalle? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En jaksa lukea semmoisia kirjoja, joissa ei ole kunnon draamaa. Uskon, että Alastalo on liian puiseva kirja minulle.
      Ferranten eka kirja oli kuin olisi harlekiinikirjaa lukenut. Ja totta vieköön olen nuorena lukenut äidin harlekiineja mökillä, kun ei ollut dekkareita tarpeeksi mukana.

      Jätetään se kohta Acimanin kirjasta kertomatta... Se oli se kirjoitustyyli, joka tökkäsi silmiini koko ajan. Aika paljon saman tyylinen kuin Ferrante (?).

      Poista
  8. Kurjat on kyllä todella pitkä! Minulla on siitä muutama osa lukulaitteessa, mutten ole vielä saanut aloitettua ensimmäistäkään, kun sekin on jo ihan romaanin mittainen ja niitä osia on ties kuinka monta. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka Kurjat on piiiiitkä kirja, se on myös iiiiiihana :) Ottaisin sen autiolle saarelle mukaan :)
      I love Les Miserables <3

      Poista