lauantai 2. toukokuuta 2020

Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus




Hamlet oli kirkkain jalokivi brittiläisen teatterin kruunussa, ja tarjous sen ohjaamisesta oli tuntunut ihmeelliseltä. Niin suurelta ihmeeltä, että olin säästänyt puhelinviestin, jossa Globen taiteellinen johtaja sen esitti. Kuuntelin vieläkin hänen kiihkeää, katkonaista puhettaan joka aamu ihan vain varmuuden vuoksi.

Yhdysvaltalaisen Jennifer Lee Carrellin Shakespearen salaisuus teoksen päähenkilö Kate Stanley on saanut upean tilaisuuden ohjata Hamlet lontoolaisessa teatterissa. Hän on tässä kutkuttavassa tilanteessa intohimoisen tutkimustyönsä johdosta. Ja ehkäpä suosiollisten tuttavuuksiensa ansiosta. Se selviää tämän kiihkeäksi jännitysnäytelmäksi käyvän tarinan aikana. Kate nimittäin sai kiinnostavan viestin kadonneesta näytelmästä, joka kenties voisi olla itsensä Shakespearen kirjoittama. Vai oliko Shakespeare keksitty juttu? Oliko Shakespearen takana jalosukuisia henkilöitä? Keitä he olivat? Kysymykset risteilivät tiuhaan tahtiin kirjan sivuilla. Kun Kate lähti etsimään kadonnutta näytelmää, alkoi ilmetä outoja murhatapauksia, joissa oli käytetty Shakespearen näytelmäkohtauksia, mutta miksi?

Elokuu 1612. Kuusi pitkää vuotta nainen oli odottanut oikeaa hetkeä. Nyt se oli tuloillaan.

Shakespearen salaisuus on jaettu kahteen aikakauteen. Toisaalla eletään 1600-luvulla ja sitten nykyaikaan kuuluvat trillerimäiset tapahtumat. Molempiin aikakausiin kuuluu murhat ja teloitukset. 1600-luku oli myös kiihkeä aikakausi Englannissa, jolloin pyrittiin pääsemään irti katolisuudesta. Krusifiksi kaulassa tiesi teloitusta ja ennen sitä kiduttamista. Myös aateliset saivat kokea karvaita teloituksia ja murhia.

Shakespearen salaisuus jäi ensimmäistä kertaa lukiessa kesken. Nyt päätin, että luen kirjan loppuun ja sen teinkin. Kirjassa oli turhankin paljon kikkailuja eri juonenkäännöksillä, joihin liitettiin Shakespearen aikakauteen liittyviä juttuja. Kirjan kirjoittaja on Harvardista valmistunut tohtori, alanaan Englannin ja Amerikan kirjallisuus. Kirjassa liikutaan sujuvasti akateemisissa piireissä eri maissa, mutta myös kirkoissa, kirjastoissa, aateliskartanoissa, hautaholveissa sekä arkeologisilla kaivauksilla. Tarina avautuu varmasti paremmin heille, jotka tietävät aihepiiristä enemmän, mutta minua aihepiiri alkoi kyllästyttää. Onneksi trillerimäinen ympäristö vähän keventää kirjan tunnelmaa. Olin kyllä varma, että kirja jää toisenkin kerran kesken, mutta halusin tietää kirjan pahiksen (sarjamurhaajan), ja venytin lukuhermojani. Nyt tiedän hänet.

Jennifer Lee Carrell, Shakespearen salaisuus
suom. Laura Jänisniemi
Bazar 2010
s. 510
Interretted with Their Bones 2007

2 kommenttia:

  1. Mää pidin tästä tosi paljon, ku luin tän joku vuosi taaksepäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti kirjallaan lukijoita ja tykkääjiä, mutta en tiedä mikä siinä oli, että en päässyt mukaan edes toisella lukukerralla. Pääsin sentään loppuun asti.

      Poista