Sinä
aamuna, kuten usein ennenkin, hän heräsi itkien ja pala kurkussa, vaikkei
pahalle ololle ollut erityistä syytä. Kyyneleet olivat hänen elämänsä arkea,
hän oli itkenyt joka yö siitä asti kun oli menettänyt järkensä.
Ranskalaisen
Pierre Lemaitren huikea psykologinen trilleri Verihäät alkoi toisen
päähenkilön, Sophien, elämästä, joka oli muuttunut radikaalisti viimeisten
kuukausien aikana. Aiemmin kivassa työpaikassa olleen ja ihanan miehen rakastaman
naisen elämä oli suistunut alas rotkoon, eikä rotkon pohja ollut näkyvissä.
Sophie oli menettänyt kaiken, mutta hän menetti kirjan sivuilla vieläkin
enemmän ja pian hän huomasi joutuneensa pakomatkalle.
Seuraavaksi
näen, miten astun huoneesta, laskeudun portaat, ja muutamaa hetkeä myöhemmin
hän heittäytyy tyhjyyteen. Aivan kuin mikään maailmassa ei olisi voinut häntä
estää. Aivan kuin minua ei olisi edes ollut olemassa.
Siksi
vihaan unia niin paljon.
Kirjan
toinen päähenkilö oli Franz, omituinen henkilö, joka oli traumatisoitunut
äitinsä kuolemasta niin pahasti, että halusi kostaa kuoleman eräälle tietylle
henkilölle, joka liittyi äidin kuolemaan. Alkuun hän seurasi henkilöä. Sitten hän
keksi kaikenlaisia ilkeitä tekoja kyseiselle henkilölle. Lopulta kostosuunnitelmat
pahenivat päivä päivältä. Kirjassa seurattiin Franzin päähänpinttymiä ja kostotekojen etenemistä päivä päivältä.
Sophiessa
on herännyt halu tulla suojelluksi. Hän tuntee, että jokin pitkään
jännittyneenä ollut alkaa vähitellen raueta. Kaikki mitä hänen elämässään on
tähän mennessä tapahtunut, on riistänyt häneltä mahdollisuuden aitoon onneen,
mutta nyt hän tuntee mielenrauhaa, joka sallii hänen kokea jotakin, joka ei ole
onnea mutta muistuttaa sitä kylliksi.
Sophien
elämä sai lopulta uuden suunnan hänen tavattuaan henkilön, joka voisi turvata
hänen elämäänsä. Voisiko elämä ja uusi ihmissuhde tuoda hänelle vielä onnea ja mielenrauhaa? Tässä vaiheessa Verihäiden lukeminen oli jo sen verran kylmäävä kokemus,
että sivut vaihtuivat nopeaan tahtiin. Mitä tapahtuisi seuraavaksi, sillä kirja oli täynnä toinen toistaan koukuttavampia juonenkäänteitä. Pierre Lemaitrella on upea mielikuvitus
ja kyky tarinoida vetäviä jännityskertomuksia. Verihäät on pirullisen
juonikas ja painajaismainen, mutta samalla se on erittäin älykkäästi koottu ja
loppuunsa hiottu trilleri. Suosittelen.
Pierre
Lemaitre, Verihäät *****
suom.
Kaila Holma
Minerva
2018
s.
363
Robe
de marié 2009
psykologinen trilleri
Pierre Lemaitre: Tulen varjot
Lemaitre on taattua laatua! Taituri ja taikuri vetää lupaa kysymättä lukijalta maton jalkojen alta useampaan kertaan, pakottaa nousemaan uudelleen lukuasentoon ja hyväksi lopuksi jättää hänet ihastuksen valtaan, syvään huokaisemaan, - ihmettelystä ja ihastuksesta...
VastaaPoistaKiitos Takkutukka, noinhan se sujui minullakin lukutouhu tämän kirjan parissa.
PoistaTulen varjot oli hyvä esimerkki kirjailijan kyvyistä, mutta liityin lopullisesti Lemaitren ihailijakaartiin Verihäissä. Vau mikä tarina.
Kuuntelin tämän kirjan viime syksynä ja tämä oli mielestäni todella hyvä, psykologinen trilleri parhaimmasta päästä. Vielä yksi Lemaitre odottamassa hyllyssä. Mukavaa päivää Mai!
VastaaPoistaKiitos Anneli :)
PoistaOnneksi näitä Lemaitren kirjoja on useampikin odottamassa lukemista, kirjastossa, mutta Lemaitren pariin joskus myöhemmin.
Meidän kirjastot on avattu tänään, vihdoinkin.
Aion hakea tänään ensimmäiset varatut kirjat :)
Mukavaa päivää Anneli :)
Kiva lukea postauksesi!
VastaaPoistaOlen itse lukenut yhden Lemaitren kirjan ja lisää on lukulistallani...
Kiitos Satu :)
PoistaVerihäistä oli kiva tehdä postaus. Kirjan lukemisen jälkeen oli todella hyvä ja positiivinen fiilis. Minäkin aion lukea Lemaitren kirjoja jossakin välissä. Tänään haen kirjastosta ensimmäiset koronan jälkeiset kirjat.
Olen lukenut yhden Lemaitren kirjan, Irènen, ja se oli juuri tuollainen kuin kuvaat, kylmäävä, koukuttava ja vetävä. Se aloittaa sarjan, mutta seuraavaa osaa en ole vielä lukenut. Ihan heti Irènen jälkeen tuntui, että sen väkivallan jälkeen piti pitää taukoa, mutta nyt voisi olla jo aika.
VastaaPoistaKiitos Paula kommentista :)
PoistaVerihäiden jälkeen olisi kiva lukea lisää Lemaitren jännityskirjoja. Tässä kirjassa ei mässäilty niillä veriteoilla. Ne tapahtuivat, mutta niitä ei juuri kuvattu. Eikä ruumiskuvauksia ollut, eikä verestä ja vammoista puhuttu jne.
Nyt tuli lisää luettavaa lukupinoon. Kuulostaa niin hyvältä🤗
VastaaPoistaKiitos kommentista :)
PoistaPsykologisten trillereiden lukijoille tämän kirjan tarina on napakymppi lukukokemus. Kiva kun löysit lukuvinkin blogistani.
Hyi miten hyytävä nimi kirjalla. 😀 Ja karmea kansikuva. Tehokas jännite on taattu. 🌹
VastaaPoistaHyvä kuulla että veriteoilla ei mässätä vaan psykologinen puoli on se joka vie mukanaan.
Kirjan nimi on hyytävä ja sopii hyvin tälle kirjalle. Kansikuvaa olisi voinut miettiä, sillä kirjassa ei upota veteen missään vaiheessa.
PoistaAurinkoista viikkoa ja iloisia puutarhapäiviä :)
Tää oli kyllä melkonen. Mää en oo psykologisten trillerien ystävä, ku menee niin tunteisiin jännitykset ja kaikki, että se on liikaa mulle. Pari oon lukenu silti näitä ja koitan vältellä. :D
VastaaPoistaKiitos Laura :)
VastaaPoistaTässä kirjassa on tietysti murhia, koska on kyseessä trilleri. Psykologinen säväys tulee siitä, että päähenkilöä manipuloidaan taitavasti. Kuka ja miksi, se selviää kyllä.
Minäkin olen lukenut kirjailijalta pari kirjaa, joista Verihäät oli mielestäni parempi.