maanantai 11. toukokuuta 2020

Pierre Lemaitre: Verihäät




Sinä aamuna, kuten usein ennenkin, hän heräsi itkien ja pala kurkussa, vaikkei pahalle ololle ollut erityistä syytä. Kyyneleet olivat hänen elämänsä arkea, hän oli itkenyt joka yö siitä asti kun oli menettänyt järkensä.

Ranskalaisen Pierre Lemaitren huikea psykologinen trilleri Verihäät alkoi toisen päähenkilön, Sophien, elämästä, joka oli muuttunut radikaalisti viimeisten kuukausien aikana. Aiemmin kivassa työpaikassa olleen ja ihanan miehen rakastaman naisen elämä oli suistunut alas rotkoon, eikä rotkon pohja ollut näkyvissä. Sophie oli menettänyt kaiken, mutta hän menetti kirjan sivuilla vieläkin enemmän ja pian hän huomasi joutuneensa pakomatkalle.

Seuraavaksi näen, miten astun huoneesta, laskeudun portaat, ja muutamaa hetkeä myöhemmin hän heittäytyy tyhjyyteen. Aivan kuin mikään maailmassa ei olisi voinut häntä estää. Aivan kuin minua ei olisi edes ollut olemassa.
Siksi vihaan unia niin paljon.

Kirjan toinen päähenkilö oli Franz, omituinen henkilö, joka oli traumatisoitunut äitinsä kuolemasta niin pahasti, että halusi kostaa kuoleman eräälle tietylle henkilölle, joka liittyi äidin kuolemaan. Alkuun hän seurasi henkilöä. Sitten hän keksi kaikenlaisia ilkeitä tekoja kyseiselle henkilölle. Lopulta kostosuunnitelmat pahenivat päivä päivältä. Kirjassa seurattiin Franzin päähänpinttymiä ja kostotekojen etenemistä päivä päivältä.

Sophiessa on herännyt halu tulla suojelluksi. Hän tuntee, että jokin pitkään jännittyneenä ollut alkaa vähitellen raueta. Kaikki mitä hänen elämässään on tähän mennessä tapahtunut, on riistänyt häneltä mahdollisuuden aitoon onneen, mutta nyt hän tuntee mielenrauhaa, joka sallii hänen kokea jotakin, joka ei ole onnea mutta muistuttaa sitä kylliksi.

Sophien elämä sai lopulta uuden suunnan hänen tavattuaan henkilön, joka voisi turvata hänen elämäänsä. Voisiko elämä ja uusi ihmissuhde tuoda hänelle vielä onnea ja mielenrauhaa? Tässä vaiheessa Verihäiden lukeminen oli jo sen verran kylmäävä kokemus, että sivut vaihtuivat nopeaan tahtiin. Mitä tapahtuisi seuraavaksi, sillä kirja oli täynnä toinen toistaan koukuttavampia juonenkäänteitä. Pierre Lemaitrella on upea mielikuvitus ja kyky tarinoida vetäviä jännityskertomuksia. Verihäät on pirullisen juonikas ja painajaismainen, mutta samalla se on erittäin älykkäästi koottu ja loppuunsa hiottu trilleri. Suosittelen.

Pierre Lemaitre, Verihäät *****
suom. Kaila Holma
Minerva 2018
s. 363
Robe de marié 2009
psykologinen trilleri

 Pierre Lemaitre: Tulen varjot

14 kommenttia:

  1. Lemaitre on taattua laatua! Taituri ja taikuri vetää lupaa kysymättä lukijalta maton jalkojen alta useampaan kertaan, pakottaa nousemaan uudelleen lukuasentoon ja hyväksi lopuksi jättää hänet ihastuksen valtaan, syvään huokaisemaan, - ihmettelystä ja ihastuksesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka, noinhan se sujui minullakin lukutouhu tämän kirjan parissa.
      Tulen varjot oli hyvä esimerkki kirjailijan kyvyistä, mutta liityin lopullisesti Lemaitren ihailijakaartiin Verihäissä. Vau mikä tarina.

      Poista
  2. Kuuntelin tämän kirjan viime syksynä ja tämä oli mielestäni todella hyvä, psykologinen trilleri parhaimmasta päästä. Vielä yksi Lemaitre odottamassa hyllyssä. Mukavaa päivää Mai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli :)
      Onneksi näitä Lemaitren kirjoja on useampikin odottamassa lukemista, kirjastossa, mutta Lemaitren pariin joskus myöhemmin.
      Meidän kirjastot on avattu tänään, vihdoinkin.
      Aion hakea tänään ensimmäiset varatut kirjat :)

      Mukavaa päivää Anneli :)

      Poista
  3. Kiva lukea postauksesi!
    Olen itse lukenut yhden Lemaitren kirjan ja lisää on lukulistallani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu :)
      Verihäistä oli kiva tehdä postaus. Kirjan lukemisen jälkeen oli todella hyvä ja positiivinen fiilis. Minäkin aion lukea Lemaitren kirjoja jossakin välissä. Tänään haen kirjastosta ensimmäiset koronan jälkeiset kirjat.

      Poista
  4. Olen lukenut yhden Lemaitren kirjan, Irènen, ja se oli juuri tuollainen kuin kuvaat, kylmäävä, koukuttava ja vetävä. Se aloittaa sarjan, mutta seuraavaa osaa en ole vielä lukenut. Ihan heti Irènen jälkeen tuntui, että sen väkivallan jälkeen piti pitää taukoa, mutta nyt voisi olla jo aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula kommentista :)
      Verihäiden jälkeen olisi kiva lukea lisää Lemaitren jännityskirjoja. Tässä kirjassa ei mässäilty niillä veriteoilla. Ne tapahtuivat, mutta niitä ei juuri kuvattu. Eikä ruumiskuvauksia ollut, eikä verestä ja vammoista puhuttu jne.

      Poista
  5. Nyt tuli lisää luettavaa lukupinoon. Kuulostaa niin hyvältä🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)
      Psykologisten trillereiden lukijoille tämän kirjan tarina on napakymppi lukukokemus. Kiva kun löysit lukuvinkin blogistani.

      Poista
  6. Hyi miten hyytävä nimi kirjalla. 😀 Ja karmea kansikuva. Tehokas jännite on taattu. 🌹
    Hyvä kuulla että veriteoilla ei mässätä vaan psykologinen puoli on se joka vie mukanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan nimi on hyytävä ja sopii hyvin tälle kirjalle. Kansikuvaa olisi voinut miettiä, sillä kirjassa ei upota veteen missään vaiheessa.

      Aurinkoista viikkoa ja iloisia puutarhapäiviä :)

      Poista
  7. Tää oli kyllä melkonen. Mää en oo psykologisten trillerien ystävä, ku menee niin tunteisiin jännitykset ja kaikki, että se on liikaa mulle. Pari oon lukenu silti näitä ja koitan vältellä. :D

    VastaaPoista
  8. Kiitos Laura :)
    Tässä kirjassa on tietysti murhia, koska on kyseessä trilleri. Psykologinen säväys tulee siitä, että päähenkilöä manipuloidaan taitavasti. Kuka ja miksi, se selviää kyllä.
    Minäkin olen lukenut kirjailijalta pari kirjaa, joista Verihäät oli mielestäni parempi.

    VastaaPoista