tiistai 20. marraskuuta 2018

Pierre Lemaitre: Tulen varjot




Joubert oli huijannut häntä kuukausikaupalla. Hän oli toiminut tarkkaan laaditun suunnitelman mukaan.
”Koko omaisuuteni on siirtynyt teidän käsiinne…”
”Ei. Olette menettänyt koko omaisuutenne samaan aikaan kuin minä olen hankkinut omani, se on aivan eri asia.”

Ranskalaisen Pierre Lemaitren Tulen varjot on itsenäinen jatko-osa kirjalle Näkemiin taivaassa. Vihdoinkin ranskalainen kirja, jonka lukeminen oli nautinto, sillä viimeaikoina lukemani ranskalaiset kirjat ovat olleet ns. selkotekstiä, josta on puuttunut tunnelma. Lemaitre kirjoittaa rehevää kieltä ja niitä tunteita ja tunnelmia löytyy runsaasti. Tarina sijoittui Pariisiin ennen toista maailmansotaa, ja se alkoi pankkiiri Péricourtin hautajaispäivästä. Ennen hautajaissaattueen matkalle lähtöä tapahtuu jotain niin ikävää, että pankkiirin tytär ja tyttärenpoika eivät voi osallistua hautajaistilaisuuteen.

Pankkiiri oli suunnattoman rikas ja nyt hänen rikkautensa perii hänen ainoa lapsensa Madeleine. Madeleine oli aina tottunut rikkauksiin, palvelijoihin ja luottamaan varsinkin isänsä luotettavaan apulaiseen Gustave Joubertiin. Isä oli jopa odottanut tyttärensä menevän naimisiin Gustaven kanssa. Annettuaan pakit Gustavelle, Madeleine sai tuntea miten rahanahne ja kostonhimoinen Gustave oli.

Niinpä Madeleine huomasi pian asuvan pienessä asunnossa yksinhuoltajaäitinä ja laskevansa pennosia, sillä omaisuudesta oli Gustaven käsittelyn jäljiltä enää rippeet jäljellä. Eihän tarina tähän päättynyt, vaan siitä alkoi uudet kuviot, kun Madeleine alkoi suunnitella kostoa henkilöille, joiden koki pettäneen hänet ja hänen poikansa. Muutama vuosi siinä meni, mutta menköön. Madeleine oli siis erittäin pitkävihainen.

Rikkaudesta ryysyihin voi olla paljon vaikeampaa sopeutua kuin toisinpäin. Madeleine oli luonteeltaan kuitenkin sopeutuvainen ja hän oli jo aiemmassa elämässä tottunut siihen, että häntä petettiin, että maailmassa tapahtui myös rikkaille pahoja asioita. Madeleinen oli otettava hommat haltuun ja aika hyvin hän toimi koston jumalattarena.

Pierre Lemaitre luettelee kirjan lopussa kirjailijoita ja muita lähteitä, jotka ovat innoittaneet häntä. Yli kolmenkymmenen nimen joukossa on vain yhden naiskirjailijan nimi. Toivoisin Lemaitren lukevan enemmän naiskirjailijoiden teoksia, sillä tämän kirjan naishenkilöistä osa on turhan karikatyyrisesti esitelty, joten  teki välillä ihan pahaa lukea heistä, mutta muuten viihdyin kirjan parissa oikein hyvin. Sivuja on aika paljon, mutta koukkuunsa punovat juonikoukerot ovat jopa satiirisen hauskoja, ja sivut kääntyvät kuin itsekseen kirjan loppuun asti. Kirjassa tuli myös esille aimo annos ranskalaista historiaa, josta pidin kovasti. Viihdyin ja nautin.

Pierre Lemaitre, Tulen varjot ****
Suom. Susanna Hirvikorpi
Minerva 2018
s. 518
Couleurs de l´incendie 2018

14 kommenttia:

  1. Mai, tämä on tulevan klassikon eli Näkemiin taivaassa jatko-osa, jota olisi lukenut vaikka kuinka. Olen Dumasini lukenut, joten tällainen on minulle herkkua ja tietty tuo historia. Näkemiin taivaassa oli dramaattisempi, mutta tässä oli minusta erityisen kiehtovaa Madeleinen pojan ja oopperadiivan ystävyys. Myös tietysti naisen kosto, sillä sen sanotaan aina olevan kauhea!

    Olen yliherkkä stereotypioille naisista, mutta jotenkin en huomaa sitä Lemaitrella. Olisiko syy sitten sen, että katson teoksen olevan aikansa lapsi vai onko hän taitavampi kuin eräät vain dekkareita kirjoittavat, joissa saan happivajausta lukiessani kerta kerran jälkeen väärin painotettuja naiskuvailuja.

    Ihanan viihdyttävää ja laadukasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena <3
      Paulin ja oopperadiivan ystävyys oli hieno teema, mutta oopperalaulajan kuvaaminen ylilihavaksi oli minusta ärsyttävää. Samoin kun kuvattiin Madeleinen naispalvelijaa esim. miehet pitivät häntä heti ilotyttönä. Entäs sitten ihana Vladi.

      Poista
    2. Mai, näköjään annan enemmän anteeksi ranskalaisille kuin briteille:) Olen sen sata kertaa kirjoittanut, miten stereotyyppisesti Peter James kirjoittaa naisista! Lemaitre varmaan loitsi minut kirjallaan Näkemiin taivaassa, sillä en ole vastaavaa lukenut sitten Dumasin. PAITSI PARI POIKKEUSTA: Philippe Claudelin Varjojen raportti ja Harmaat sielut, mutta etenkin viime vuonna ilemstynyt Emmanuelle Pirotten Vielä tänään olemme elossa.

      Poista
    3. Vieläkin karvani nousevat pystyyn, kun ajattelen Lemaitren naiskuvauksia. Ranskalaisista kirjoista pidän varsinkin David Foenkinoksen Vaimoni eroottinen potentiaali teoksesta. Pidän myös Laurent Gaudén Hurrikaanista ja tykkäsin tosi paljon myös Emmanuelle Pirotten Vielä tänään olemme elossa teoksesta.

      ♥♥♥

      Poista
  2. Totta: naishenkilöissä Lemaitrella on vielä hienoista hiomisen varaa, vaikka Madeleine tässä koston enkelinä melkoisen sisupussi onkin.

    Muutoin Lemaitren kertojanlahjat pitävät, ja hän tempaisee lukijansa vaivatta sisään värikylläiseen Pariisiin ja historialliseen aikakauteen. Ei voi kuin -jälleen kerran - ihailla ja ihmetellä kirjailijan kykyä yhä uudelleen ja uudelleen tuottaa erivivahteista, viihdyttävää ja antoisaa ykkösluokan tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka :)
      Olen samaa mieltä, että Lemaitre liioittelee ihmiskuvauksissa varsinkin naisten kuvauksissa, mutta aika paljon hän liioitteli Robertiakin. Muuten oikein viihdyttävää ja laadukasta tekstiä ja niitä tunnelmia.

      Poista
  3. Kostonenkeli Madeleine oli taitava. Viihdyin erinomaisesti tämän seikkailun parissa. Vaikka ikäviä tapahtui Madeleinen pojalle, oli hienoa että hänen eläämänsä siitä traumasta selkiytyi. Ironiaa ja iloakin tässä mainiossa romaanissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoisen iloittelukirjan Lemaitre on kirjoittanut. Kirjailija on luonut aikaan ja miljööseen sopivan tarinan. Tietysti oli kiva, että Madeleinen ja Paulin elämässä oli sitä iloakin, kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.

      Poista
  4. Kiitos kirjan esittelystä, menee ehdottomasti lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3
      Minulle tämä oli ensimmäinen Lemaitre kirja, mutta ei varmaan viimeinen. Uskon, että viihdyt kirjan seurassa.

      Poista
  5. Luin Lematren Verihäät ja siitä pidin paljon. Pitää kyllä lukea nämä muutki hänen kirjansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lähdin muutaman vuoden myöhässä lukemaan näitä Lemaitre kirjoja. Noteerasin kyllä kun luin bloggauksia kirjoista. Näkemiin taivaassa oli aikomus lukea, mutta sitten julkaistiin jo tämä Tulen varjot, joten eka teos on luettuna minullakin.

      Poista
  6. Tulen varjot on odottamassa, joten en lukenut sinun arviotasi kovin tarkkaan vielä... Suomennoksen nimi muistuttaa minusta muuten liikaa Tuulen varjoa!

    Mukavaa viikonjatkoa sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä samanlainen nimi.
      Mukavaa viikonjatkoa Kaisa Reetta ja lukuiloa <3

      Poista