sunnuntai 29. joulukuuta 2013

2013 kirjailijat ja kirjat

Aarnio Reeta: Tuulien taikuri
Adichie Chimamanda Ngozi: Purppuranpunainen hibiskus, Puolikas keltaista aurinkoa
Adichie Chimamanda Ngozi: Huominen on liian kaukana
Adichie Chimamanda Ngozi: Kotiinpalaajat
Ahrnstedt Simona: Unelmia & yllätyksiä
Amirrezvani Anita: Kukkien verellä kirjottu
Aroniemi Iiris: Narsistin vuoristorata
Auster Paul: Mr Vertigo
Ballantyne Lisa: Syyllinen
Barreau Nicolas: Rakkausromaanin resepti
Bauer Belinda: Kadonneet lapset 
Bauer Belinda: Hautanummi 
Björk Marja: Poika, Puuma
Bosco Manuela: Ylitys
Boyne John: Kuudes mies
Blӕdel Sara: Nimimerkki Prinsessa
Brekke Jørgen: Uneton
Cleeves Ann: Kuolonkukkia
Coben Harlan: Viaton
Cornwell Patricia: Paljaat luut
Cunningham Michael: Illan tullen
Delacourt Grégoire: Onnen koukkuja
Desai Kiswar: Postimyyntilapset
Diffenbaugh Vanessa: Kukkien kieli
Dorrestein Renate: Hyvä äitipuoli
Dragnić Nataša : Kanssasi aina
Enoranta Siiri: Nokkosvallankumous
Fagerholm Monika: Lola ylösalaisin
Fitzgerald F. Scott: Kultahattu – The Great Gatsby
Fletcher Susan: Noidan rippi
Flynn Gillian: Kiltti tyttö
Foenkinos David: Yhden elämän muistot
Franzén Peter: Samoilla silmillä
Gerritsen Tess: Eloonjäänyt
Gideon Melanie: Vaimo 22
Glattauer Daniel: Kun pohjoistuuli puhaltaa 
Glattauer Daniel: Joka seitsemäs aalto
Haapasalo Ville & Röyhkä Kauko: Et kuitenkaan usko- Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä
Harjula Kristiina: Pispalan kiviä
Harno Tua: Ne jotka jäävät
Hedengren Sania ja Zacke Susanna: Betonia ja kirppislöytöjä
Heino Jyrki: Kellari
Heino Marja-Liisa: Astuit väärään autoon
Hermans Daniëlle: Tulppaanimurhat
Hetekivi Olsson Eija: Tämä ei ole lasten maa
Hiekkapelto Kati: Kolibri
Higgins Clark Mary: Kadonneet vuodet
Holmström Johanna: Itämaa
Hosseini Khaled: Ja vuoret kaikuivat
Hugo Victor: Kurjat – Les Misérables
Huilaja Janne: Hevonen
Hurma Nina: Yönpunainen höyhen
Hämäläinen Karo: Ilta on julma
Irving John: Minä olen monta
Jones Lisa R.: Ihosi alla; Sisälläni
Juvonen Anu: Lähiöoksennus
Jungstedt Mari: Vaarallinen leikki
Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Poika matkalaukussa
Kaarlela Tanja: Saara
Kaimio Tuire: Pennun kasvatus - Pennusta kunnon koiraksi
Kallentoft Mons: Kevätkuolema
Kallio Katja: Säkenöivät hetket
Kaunisto Milja: Synnintekijä
Kelly Cathy: Uusia alkuja
Kepler Lars: Nukkumatti
Kilpi Marko: Elävien kirjoihin
Kilpi Marko: Kadotetut
Kilpi Marko: Kuolematon
Koch Herman: Lääkäri
Korelitz Hanff Jean: Valkoinen ruusu
Korhonen Riku: Nuku lähelläni
Kotro Arno & Christer Lybäck: Veitsen terällä
Kunnas Kirsi: Tapahtui Tiitiäisen maassa
Kunnas Mauri: Hyvää yötä, herra Hakkarainen
Latvala Taina: Välimatka
Leikas Antti: Huopaaminen
Lehtolainen Leena: Rautakolmio
Lelic Simon: Katkeamispiste, Tuomio
Letelier Hernán Rivera: Elokuvankertoja
Lignell Raakel, Eija Holmala & Arja Vanhanen: Raxun remppa – Rapakunnosta  hyvään oloon
Luhtaniemi Pasi: Sokea piste
Lundberg Ulla-Lena: Jää
Lupton Rosamund: Mitä jäljelle jää
Läckberg Camilla: Enkelintekijä
Maragnani Laura & Aikpitanyi Isoke: Musta, kaunis ja kaupan
Marklund Liza: Panttivanki 
Marklund Liza: Ajojahti
Martel Yann: Piin elämä
Marttinen Annamari: Mitä ilman ei voi olla
Mattson Ellen: Tähden takaa
McEwan Ian: Makeannälkä
Mina Denise: Petojen kaupunki
Mitchell David: Pilvikartasto
Muinonen Maija: Mustat paperit
Munro Alice: Kerjäläistyttö
Murakami Haruki: Norwegian Wood
Nesbø Jo: Poliisi
Niemi Mikael: Veden viemää
Noble Elizabeth: Yhdessä jälleen
Nopola Sinikka & Nopola Tiina: Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen
Pakkanen Outi: Toinen kerros
Pakkanen Outi: Rakastaja
Parvela Timo: Maukan ja Väykän satukirja 
Penney Stef: Näkymättömät
Persson Per Ole: Jaco
Peura Nina: Kuolemankukkia
Pietiläinen Ilona: Unelmien piilopaikka
Pöyhönen Virpi: Hän rakastaa minua
Rannela Terhi: Punaisten kyynelten talo
Rauhala Pauliina: Taivaslaulu
Ridpath Michael: Varjojen saartama
Rimminen Mikko: Hippa
Roslund Anders & Hellström Börge: Kolme sekuntia
Shafak Elif: Kunnia
Sandberg Timo: Mustamäki
Sansal Boualem: Hyvitys
Save Laura: Paljain jaloin
von Schirach Ferdinand: Collinin tapaus
See Lisa: Pionin rakkaus
Shamsie Kamila: Kartanpiirtäjä
Simukka Salla: Punainen kuin veri
Simukka Salla: Valkea kuin lumi 
Slaughter Karin: Yli rajan
Snellman Anja: Pääoma
Stedman M.L.: Valo valtameren yllä
Sten Viveca: Sisäpiirissä
Storgård Päivi: Keinulaudalla
Stott Rebecca: Veden muisti
Strayed Cheryl: Villi vaellus
Supinen Miina: Orvokki Leukaluun urakirja
Surojegin Pirkko-Liisa: Suomen lasten Hölmöläissadut
Tervo Jari: Pyhiesi yhteyteen 
Tervo Jari: Esikoinen
Teräs Mila: Telma ja kuiskausten koulu
Theorin Johan: Sankta Psykon kasvatit 
Torday Paul: Ventovieras
Tuuri Antti: Bospor Express
Vaara Sarianna: Huomenkellotyttö
Vaite Célestine: Tahitin kukka
Vanhatalo Pauliina: Korvaamaton
Venho Johanna: Syntysanat 
Vireaho Johanna & Tammikari Sari: Onnellisen puutarhurin vuosi
Vuori Kristiina: Siipirikko
Weiss Helga: Helgan päiväkirja
Wich Marja: Isadora
Worth Jennifer: Hakekaa kätilö!
Zola Emile: Naisten paratiisi

perjantai 27. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 lukuhaasteet


Vuosi 2013 päättyy neljän päivän päästä ja on tullut aika katsastaa tämän vuoden kirjahaasteet. Kuva on Turun uudelta kirjastosillalta. Silta on päivisin huomaamaton harmaa silta, ei poikkea laatikkomaisesta uudiskirjastosta mitenkään betonisen ulkokuorensa ansiosta (tylsyys). Illalla silta herää eloon, sinisten valokaiteidensa ansiosta (ihanuus). Kuvan tausta on täl puol, koska tuomiokirkko seisoo taustalla. Kirjasto sijaitsee siis tuol puol jokkee. Kirjasto on minulle tärkeä paikka, sillä melkein kaikki lukemani kirjat ovat kirjastosta lainattuja.

Yllätin alkuvuodesta itseni ja aloitin ensimmäisen lukuhaasteen Lukuiloa kukkien keskellä. Oma tavoitteeni oli lukea ainakin kymmenen kirjaa, jonka nimessä esiintyy kukka tai kukan nimi. Kirjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan arvosteluni kirjasta.

1.  Adichie Chimamanda Ngozi: Purppuranpunainen hibiskus
2.  Amirrezvani Anita: Kukkien verellä kirjottu
3.   Cleeves Ann: Kuolonkukkia
4.   Diffenbaugh Vanessa: Kukkien kieli
5.   Hermans Daniëlle: Tulppaanimurhat
6.   Isherwood Christopher: Praterin orvokki
7.   Korelitz Hanff Jean: Valkoinen ruusu
8.   Mustonen Enni: Lapinvuokko
9.   Mustonen Enni: Jääleinikki
10.  Mustonen Enni: Kultarikko
11.  Peura Nina: Kuolemankukkia
12.  See Lisa: Pionin rakkaus
13.  Supinen Miina: Orvokki Leukaluun urakirja
14.  Vaite Célestine: Tahitin kukka

Yllätin itseni osallistumalla kahteen lukuhaasteeseen, joista toinen oli  Sheferijm-blogin Aikamatka-haaste. 

1.  Ahrnstedt Simona: Unelmia & yllätyksiä
2.  Amirrezvani Anita: Kukkien verellä kirjottu
3.  Enoranta Siiri: Nokkosvallankumous
4.  Fletcher Susan: Noidan rippi
5.  Hargla Indrek: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus
6.  Heino Jyrki: Kellari
7.  Hugo Victor: Kurjat – Les Misérables
8.  Kaunisto Milja: Synnintekijä
9.  Kärnborg Ulrika: Myrrha
10.  See Lisa: Pionin rakkaus
11.  Stott Rebecca: Veden muisti
12.  Vuori Kristiina: Siipirikko
13.  Zola Emile: Naisten paratiisi

Minusta tuli haasteen perusteella perämies, koska sain luettua kymmenen kirjaa. Kapteeniksi olisi tarvinnut 25 kirjan luku-urakan. Haasteessa sai kulkea menneisyydessä tai tulevaisuudessa.

Toinen lukuhaaste oli  Kirjavalaan Mielenterveys-haaste.
Ohessa lukemani kirjat haasteeseen.

1.  Aroniemi Iiris: Narsistin vuoristorata
2.  Barnett Kristine: Ihmeellinen mieli – Poikani tarina
3.  Bosco Manuela: Ylitys
4.  Feldt Felicia: Näkymätön tytär – Kasvatusguru AnnaWahlgrenin varjossa
5.  Haapasalo Ville & Röyhkä Kauko: Et kuitenkaan usko- Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä
6.   Jensen Hanna: 940 päivää isäni muistina
7.   Kanto Anneli: Pala palalta pois - Kertomuksia Alzheimerin taudista
8.   Kärnborg Ulrika: Myrrha
9.   Maragnani Laura & Aikpitanyi Isoke: Musta, kaunis ja kaupan
10.  Nazer Mende & Lewis Damien: Orja – Kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen
11.  Storgård Päivi: Keinulaudalla
12.  Tervo Jari: Esikoinen
13.  Vaara Sarianna: Huomenkellotyttö

Haasteen päätavoite oli 8 kirjaa, jolloin pääsi tai joutui suljetulle osastolle...hm
Näistä lukemistani kirjoista  Aroniemi Iiris: Narsistin vuoristorata on ollut tämän vuoden suosituin kirja blogini tilaston mukaan, sillä sen on käynyt lukemassa yli 500 kävijää, joten mielenterveysasiat ovat kiinnostavia ja ihmisten omakohtaiset kokemukset voivat auttaa lukijaa, joka voi olla ammattilainen, läheinen, potilas tai aiheesta kiinnostunut.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Tunnelmallista Joulua


Pienen pieni enkeli, taivahalla lenteli.
Tähdensakaralle istahti, sieltä alas katseli.
Ihmetteli touhua moista, kun asiat eivät alhaalla luista.
Ihmiset kiusaavat toinen toistaan, eivät ole muista moksiskaan.
Kaikilla on kova kiire ja hoppu, miten siitä tulisi loppu.
Jospa heille uuden suunnan saisin, ja hymyn huulille nostaisin.

Pienen pieni enkeli mietti ja pohti, mikä olisi sellainen konsti.
Keksi keinon oikein hyvän, melkoisen kultajyvän.
Lähetti hyvänolon tunteen sydämeen, kun toinen toistaan auttoi jaloilleen.
Oli teko pieni tai suuri, siitä alkoi murtua itsekkyyden muuri.

Joka päivä onnellisten ketju kasvoi ja moni ihminen paremmin jaksoi.
Tuli siitä epidemia suuri, koko maailman laajuinen muuri.
Pienen pieni enkeli jälleen alas katseli, itseksensä hymyili ja onnellisesti hyräili.
Oli mukava katsella tähdensakaralta alas, kun hymy ihmisten kasvoja valas.

Hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Kirjalahjaehdotuksia


Joskus kirjan valitseminen voi olla vaikeaa. Olen koonnut muutaman kirjan helpottamaan kirjan valintaa, sillä olen lukenut kirjat ja tehnyt niistä arvostelut. Arvostelu helpottaa joskus kirjan ostopäätöstä. Kirjavalintoihini ovat vaikuttaneet tietysti omat mieltymykset, mutta myös blogin lukijoiden kiinnostukset, joita seuraan tilastosta. Klikkaa kirjan nimeä, niin pääset lukemaan arvostelun.

Vuoden lempikirjani, jota suosittelen luontokirjojen ja fantasian ystäville, on:
Ivey Eowyn: Lumilapsi

Muita suosikkeja lukijoille ovat:
Nieminen Veera: Avioliittosimulaattori
Rauhala Pauliina: Taivaslaulu
Kaarlela Tanja: Saara
Snellman Anja: Pääoma
ja tietysti lukijoiden suosikit
Vaara Sarianna: Huomenkellotyttö
Barreau Nicolas: Rakkausromaanin resepti

Historialliset kirjat
Kaunisto Milja: Synnintekijä
Vuori Kristiina: Siipirikko

Miehiseen makuun löytyy
Haapasalo Ville & Röyhkä Kauko: Et kuitenkaan usko- Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä
Tervo Jari: Esikoinen
Rimminen Mikko: Hippa

Jännityskirjaehdotukseni ovat
Kepler Lars: Nukkumatti
Theorin Johan: Sankta Psykon kasvatit 
Hämäläinen Karo: Ilta on julma 
Kilpi Marko: Kuolematon
Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Poika matkalaukussa
Hurma Nina: Yönpunainen höyhen

Tietokirjaehdotukseni ovat
Lignell Raakel, Eija Holmala & Arja Vanhanen: Raxun remppa - Rapakunnosta hyvään oloon
Barnett Kristine: Ihmeellinen mieli - Poikani tarina
Lang Hans-Joachim: Parakki 10 – Naiset Auschwitzin koe-eläiminä
Save Laura: Paljain jaloin

Lastenkirjoista lukijoiden suosikiksi ovat nousseet
Kunnas Mauri: Hyvää yötä, herra Hakkarainen
Parvela Timo: Maukan ja Väykän satukirja
Teräs Mila: Telma ja kuiskausten koulu

ja nuorten kirjoista suosittelen
Simukka Salla: Punainen kuin veri
Simukka Salla: Valkea kuin lumi
Enoranta Siiri: Nokkosvallankumous

Toivottavasti näistä löytyy sopivia kirjoja itselle tai läheisille.


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Poika matkalaukussa




Luin vähän aikaa sitten Jennin/Kirjakirppu esittelyn tanskalaiskirjailijoiden jännityskirjasta Poika matkalaukussa, jonka ovat kirjoittaneet yhteistyössä Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis. Kiinnostuin ensimmäisenä kirjan nimestä, joka herätti silloin huomioni. Miten poika voi mahtua matkalaukkuun? Mitä silloin on tapahtunut, kun poika on matkalaukussa? Poika matkalaukussa osoittautui todelliseksi jännityskirjojen ystävien timantiksi, ja se on saanut Vuoden paras tanskalainen dekkari-palkinnon. Poika matkalaukussa on ensimmäinen kirja kirjasarjassa, josta on ilmestynyt jo neljä kirjaa. Toivottavasti seuraava kirja suomennetaan pian, sillä tämä oli hyytävän jännittävä ja haluan sitä lisää.

Poika matkalaukussa kirjan päähenkilö oli sairaanhoitaja Nina, joka sai puhelun ystävättäreltään. Karin halusi Ninan hakevan rautatieaseman matkalaukkusäilöstä matkalaukun ja pelastavan sen, minkä hänen mielestään vain Nina pystyi pelastamaan. Nina löysi matkalaukusta pojan, joka oli alasti. Siitä alkoi Ninan pakomatka, sillä poika oli arvokas lähettäjälle ja poika oli arvokas vastaanottajalle. Karin ja Nina joutuivat vain yllättäen tapahtumaketjun välikäsiksi. Kumpikaan heistä ei halunnut pojan joutuvan kummankaan osapuolen käsiin, mutta jännitys tiivistyi koko ajan.

Pieni poika oli kaapattu äidiltään tiettyä tarkoitusta varten. Äiti onnistui pääsemään kaappaajien jäljille, jotka olivat toimittaneet lapsen Tanskaan. Kirjan tapahtumat kerrottiin sekä Liettuassa, josta poika oli kotoisin, että Tanskassa, jonne poika lähetettiin. Kirja oli äärimmäisen jännittävä lapsikaappaustarina. Kirjassa sivuttiin lapsiin kohdistuvia kaappauksia ja minkä vuoksi niitä tehtiin. Tämä tarina oli hieman erikoinen tapaus, mutta aika yleinen köyhissä maissa. Rahalla rikkaat saavat mitä haluavat oli kirjan sanoma. 

Onneksi pahat roistot saivat tässä kirjassa palkkansa. En kerro miten pienen pojan kävi, jotta lukijoiden jännitys säilyy. Toivottavasti maailmanparantaja - Nina on mukana myös seuraavassa kirjailijakaksikon jännityskirjassa. Nina oli erikoinen ihminen, ihminen jota poltteli halu auttaa kaikkia maailman ihmisiä, jotka olivat pulassa. Tämä halu oli vienyt hänet ympäri maapalloa kriisikohteisiin, sinne missä apua tarvittiin. Tällä kertaa apua tarvitsi pieni alaston poika matkalaukussa. *****

Hän yrittää olla jossakin muualla, Nina ajatteli. Samalla lailla kuin jäniksenpoikanen, jonka hän oli kerran lapsena saanut kiinni heidän omassa puutarhassaan. Hän tiesi nyt ettei niin tietenkään saisi tehdä, mutta silloin hän oli kumartunut ja nostanut syliinsä höyhenenkevyen untuvaisen poikasen, joka ei ollut rimpuillut eikä vastustellut. Hän oli luullut sen johtuvan siitä että poikanen piti hänestä, mutta kun hän laski sen sängylleen, sen silmissä oli jo sama etäinen katse kuin takapenkin pojalla. Se oli paennut itseensä, ja jo samana iltana se makasi velttona ja kuolleena pienessä laatikossa, jonka hän oli sille hankkinut.
Ei kai poika antaisi samalla lailla periksi?

Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis, Poika matkalaukussa
suom. Aino Ahonen
Siltala 2013
Drengen i kufferten 2008

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joululahja-arpajaiset suoritettu


Hei kaikki arpajaisiin osallistujat, nyt ei voi enää osallistua, sillä onnelliset joululahjakirjan saajat on arvottu ja kirjat lähtevät pikapikaa uusille omistajilleen. Virallisena joululahja-arpajaisvalvojana toimi Ozzy 4kk. Arvonta tapahtui siten, että kirjaa toivoneet kirjoitettiin omille lapuille, laitettiin pussiin ja aina yksi kirja kerrallaan arvottiin. Ozzy toimi virallisena sukanpurijana ja heiluttajana arpajaisten aikana. Erittäin vaativa ja ammattitaitoa vaativa tehtävä, jota vain ja ainoastaan 4kk. ikäinen koiranpentu pystyy toimittamaan. Välillä villasukka meinasi lähteä jalasta pois, mutta virallisen arvonnan toimittaja, minä itse, sain pidettyä sukan jalassa. Näin arvonta suoritettiin juhlallisesti loppuun saakka.

Chimanda Ngozi Adichien (suom. 2011): Huominen on liian kaukana. 
Kirjan saa Kingiä, kahvia ja empatiaa-blogin Irene.

Marja Björk (2010): Puuma
Kirjan saa Aili Mummo Aili Mummon arkea-blogista.

Alice Munro (suom. 1985): Kerjäläistyttö
Kirjan saa Maija Kirjojen keskellä-blogista.

Reeta Aarnio (2013): Tuulien taikuri 
Tämän suositun lastenkirjan saa Jonna Kirjakaapin kummitus-blogista.

Ian McEwan (suom. 2013): Makeannälkä
Kirjan saa Sara p.s. rakastan kirjoja-blogista.

Roslund & Hellström (suom. 2011): Kolme sekuntia
Tämän dekkarin saa Paula Kirjan pauloissa-blogista.

Joulumieliset, tietysti lämpöiset, onnentoivotukset kaikille joululahjakirjojen voittajille. Sähköpostini on maimalaak@gmail.com jonne pyydän toimittamaan osoitteet, jotta kirjat pääsevät kilttien tonttujen kyytiin ja jouluksi uuteen kotiin.

Ihanaiset kiitokset osallistujille ja lukuiloa voittajille t. Mai  :)



lauantai 14. joulukuuta 2013

Vielä ehtii osallistua: joululahja-arpajaiset


Tervetuloa mukaan joululahja-arpajaisiin. Vielä sunnuntai-päivä 15.12.13 on mahdollisuus osallistua joululahja-arpajaisiin, missä on alla mainitut kirjat lahjoina. Kirjan nimeä klikkaamalla voit lukea plokkaukseni kirjasta.


Chimanda Ngozi Adichien (suom. 2011): Huominen on liian kaukana.

Marja Björk (2010): Puuma

Alice Munro (suom. 1985): Kerjäläistyttö

Reeta Aarnio (2013): Tuulien taikuri

Ian McEwan (suom. 2013): Makeannälkä

Roslund & Hellström (suom. 2011): Kolme sekuntia

Adichien novellikirja ja McEwanin teos ovat Otavan Sinisen kirjaston kirjoja. Vuoden 2013 nobelistikirjailija Munron Kerjäläistyttö on Tammen keltainen pokkari. Aarnion lastenkirja kuului sarjaan, joka voitti vuonna 2013 Kaarina Helakisa-palkinnon. Kolme sekuntia on voittanut Lasiavain-palkinnon, se on valittu Britannian parhaaksi ulkomaiseksi rikoskirjaksi ja kirja on saanut Tikari-palkinnon. Marja Björk oli vuoden 2013 Junior-Finlandia-ehdokas kirjallaan Poika .

Hyvää Adventtia ja joululahja-arpajaisonnea t. Mai :)

Hippa




Mikko Rimmisen Hippa on teos, jota suosittelen kaikille, joita ei haittaa kirjan tarinan kirjoitusvirheet, omituiset yhdyssanat ja puhekieli sekä kännäily ja huumeitten käyttö. Kirjan tarina oli miesmäisen reteä, sellainen joka voisi tapahtua elävässä elämässä. Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että joku kertoi omia vajaan viikon aikana tapahtuneita juttujaan. Hipan lisäksi Rimminen on kirjoittanut mm. Pussikaljaromaanin, joka sai Kalevi Jäntti – palkinnon ja oli Finlandia - palkintoehdokkaana. Pussikaljaromaanista on tehty myös elokuva. Pussikaljaromaanin jälkeen Rimmiseltä ilmestyi Pölkky ja seuraavaksi Nenäpäivä, joka voitti vuonna 2010 Finlandia-palkinnon.

Ne tulivat sieltä kolmin kappalein ja rojauttivat vinot pinot vanhoja, keltaisia postin laatikoita eteiseen. Ruumiinrakenteeltaan sinänsä varsin jörnävä Lefa pyrki näyttämään vielä vähän harteikkaammalta vieressään seisovan perushartikaisen rinnalla. Kolmas oli pienikokoinen, jäntevä hupparijampura. Sen silmissä kyti aivokemiallinen arvaamattomuus, eikäpähän siinä muutenkaan voinut ruveta tekemään arvelmia sen suhteellisen normaalin ruumiinrakenteen suhteen.

Hipan kertojana toimi Riuska-Petteri (lempinimi kouluajoilta). Petteri kuljetti Transitilla tavaroita paikasta A paikkaan B veljensä Lefan kanssa. Lefan oikea nimi oli oikeasti Juha, mutta häntä sanottiin Lefaksi siksi, että hän oli niin tumma. Veljeksillä oli eri isät. Perheen auktoriteetti oli äiti, jolla oli antikvariaatti (peiteliike). Isävainaa oli velkaantunut jollekin hämärämiehelle, josta ei haluttu puhua, mutta joka oli laittanut pari hartikaista seuraamaan perheen puuhia, pienemmän ja isomman. Sen lisäksi, että veljekset olivat muuttomiehiä, he käyttivät reippaanlaisesti huumeita ja viinaa, hartikaiset myös. Luultavasti miesten jatkuva sekava olotila aiheutti kaikenlaista älytöntä puuhastelua ja omituista puhetta, joka kieltämättä nauratti paikoitellen. 

Rimminen on mestari keksimään uusiosanoja, joita löytyi runsaasti jokaiselta sivulta: valokanki, valostuva, väyrysi, jääsitko, hilseenomaiset, nuhjaaminen, jaa-ahtaa, jälkilauselmoida, luisuköpötti, herraskaisherra, ettätuota, jaettä, uskisveisuuta, listakonejumppaa, kaljapedillä, toinoinniin, mitn nii mitn jne.

Riuska-Petteri ja Lefa siis muuttivat tavaroita kirjan sivuilla apunaan hartikaiset, sen lisäksi he lähtivät Lefan tyttökaverin, Suvin, avuksi käyttämään kehitysvammaisia heidän omilla festivaaleillaan ja tietysti hartikaiset olivat mukana. Mukana oli Suvin työkaveri, joka myös oli Suvi (Riuska-Petteri ihastui). Myös yksi mukana ollut herttainen down-tyttö oli nimeltään Suvi. Koko porukalla ajettiin lopuksi työkaveri-Suvin kesämökille yöpymään ja saunomaan, suomalaiseen tapaan runsaassa humalatilassa. Riuska-Petteri oli vähemmän pöllyssä ja humalassa, joten hän hoiti kuskin hommat. Jaettä jaettä. ***

Niiden dorka-ajatusten myötä ymmärsin olevani yhtaikaa kännissä, vauhdissa, ja etenkin lumoissani. Teki mieli kuolla. Teki mieli elää. Teki mieli.
Rupesin latkimaan sen ihanuuden ihanuushuulia kuin jurrinen koira. Kun yritin öngertyä sen päälle, tajusin vihdoin, että se kuorsasi.

Mikko Rimminen, Hippa
Teos 2013
s. 243

tiistai 10. joulukuuta 2013

Naisten paratiisi




Emile Zolan (1840-1902) kirjoittamasta Naisten paratiisista on tehty samanniminen ihanan vanhanaikainen tv-sarja, josta on jo toinen tuotantokausi meneillään. Koska ihastuin tv-sarjaan ja olen katsonut kaikki osat, halusin lukea myös alkuperäisen kirjan, josta sarja on saanut vaikutteita. Tv-sarjan esityksessä kerrotaan, että sarja perustuu Emile Zolan kirjaan. Se taas oli minulle yllätys, että kirjan ranskalainen alkuteos Au bonheur des dames ilmestyi jo vuonna 1883. Kirja kuuluu Zolan kaksikymmentä osaa käsittävään teossarjaan Les Rougon-Macquart ja Naisten paratiisi on sarjan yhdestoista teos. Les Rougon-Macquart teossarja on kertomus erään suvun henkilökohtaisista ja yhteiskunnallisista vaiheista Ranskan toisen keisarikunnan aikana.

Naisten paratiisin päähenkilöt olivat nuori Denise Baudu ja Naisten paratiisi - kauppaliikkeen omistava Octave Mouret, joka sai perintönä kauppaliikkeen kuolleelta vaimoltaan. Denise hakeutui töihin Pariisiin Naisten paratiisiin, sillä hän oli kahden nuoremman veljen elättäjä vanhempien kuoleman jälkeen. Isän veli piti omaa kauppaliikettään Naisten paratiisin vieressä ja sedän liike oli konkurssin partaalla, hän ei voinut elättää Deniseä ja hänen veljiään. Suuri kauppaliike söi pienet liikkeet suihinsa ja osti ne pois tieltä. Pian Naisten paratiisi oli koko korttelin kokoinen kauppapaikka, jonne pariisilaiset kantoivat rahansa ilomielin. Pakko ostaa, vaikka ei olisi tarvinnut mitään. Kirjailija kehitti kirjassaan nykyaikaisen kauppaliikkeen, joka myi alhaisella hinnalla mahdollisimman paljon, joten kauppa kannatti. Kirjailija herättää keskustelua ostamisesta ja mikä aiheuttaa tavaran omistamisen autuutta tarkastelemalla kirjan henkilöiden vaikuttimia. Kirjassa tulee esille myös kaupasta varastaminen, jota harrastettiin iästä, sukupuolesta ja varallisuudesta riippumatta. Kirjailija kuvaili jopa ostohysteriaa ja pakkomielteistä ostamista, jota liikkeenomistaja piti yllä alennusmyynneillä ja mainoksilla. Tuttua myös tänä päivänä.

- Todella idearikas liikemies ja vaarallinen juonittelija, joka mullistaa koko kaupunginosan jos hänen vain annetaan vapaasti touhuta, jatkoi Baudu. – Uskon, että Carolinen, joka myöskin oli luonteeltaan hiukan haaveellinen, sai tartunnan tuon miehen mielettömistä ajatuksista… Mourethan sai vaimonsa ensin ostamaan oikeanpuoleisen talon ja myöhemmin myös vasemmanpuoleisen. Yksin jäätyään Mouret oli ostanut vielä kaksi muutakin taloa. Tavaratalo oli kasvanut ja kasvoi edelleenkin. Se kasvaa sellaisella vauhdilla, että kohta se syö meidät kaikki.
Baudu osoitti sanansa Deniselle, mutta tuntui siltä kuin hän olisi puhunut itselleen rauhoittaakseen kuumeen tapaista tarvettaan käsitellä tuota hirviötä, josta hän ei enää päässyt eroon.

Kirja on yhteiskunnallinen kirja, se kertoo kaupankäynnin kehittymisestä samalla kun se kuvaa 1800-luvun myyjien asemaa ja naisen aseman muuttumista työssäkäyväksi ja oman elatuksen hoitajaksi. Nainen ei enää ollut välttämättä riippuvainen isästä tai sukulaisista, jos pääsi töihin suuriin kauppoihin. Tosin naisilta vaadittiin kunniallista käytöstä, eikä kaupan katon alla suvaittu epäsiveellistä käytöstä, josta tuli lähtö kassan kautta kadulle. Myyjien ja eri osastojen kesken käytiin armotonta kilpailua paremmuudesta, eikä kirjan sivuilla kaikki temput olleet miellyttäviä. Armoton juoruilu ja muiden työntekijöiden mustamaalaaminen oli jokapäiväinen hupi. Nykyaikana siitä puhuttaisiin työpaikkakiusaamisena.

Naisten paratiisi oli ennen kaikkea rakkauskirja, joka kertoi Denisen ja Mouretin suhteen kehittymisen orastavista ensitunteista riehuviin rakkauden tunnustuksiin. Mouret oli Pariisissa tunnettu elostelustaan naisten keskuudessa. Hänellä oli useampi nainen käytettävissään samanaikaisesti. Hänellä oli tapana myös lähetellä illalliskutsuja myyjättärille ja myös Denise sai kutsun illalliselle, joka muuttui kymmeniksi kutsuehdotuksiksi, sillä Denise kieltäytyi niistä. Hän ei halunnut olla yksi monista myyjistä, joka oli suostunut Mouretin sänkykaveriksi.

Moret kävi raa´aksi. Denise päästi kevyen huudahduksen käsiään puristavan tuskan vaikutuksesta. Tuska sai hänet jälleen tointumaan. Hetkessä hän vapautui otteesta. Sitten hän ojentautui suoraksi ja sanoi rauhallisena:
- Ei, antakaa minun olla rauhassa… En ole mikään Clara, joka jo seuraavana päivänä heitetään menemään. Ja sitten hyvä herra, tehän rakastatte erästä naista, niin, häntä joka silloin tällöin käy täällä luonanne… Jääkää hänen kanssaan, minä en suostu!

Denise oli vahvaluonteinen ja ymmärsi oman asemansa rikkaan liikkenjohtajan yhtenä pelinappulana. Emile Zola on ollut tarkkanäköinen ja herkkä naisen aseman ja elämän havainnoitsija ja kuvaaja 1800-luvulla. Apua havaintoihin hän sai vaimoltaan, jonka ansiosta saamme lukea Naisten paratiisin sivuilta tuon ajan erilaisista naisen elämään kuuluvista esineistä, kankaista, asusteista ym. erittäin tarkasti kuvattuna. Kirja on kuin pitsien, satiinien, silkkien ja ylellisyystavaroiden runsaudensarvi, jonka vastakohtana Zola kuvasi köyhyyttä ja elämän nurjia puolia yhtä runsaasti. Suomentajan kömmähdyksiä on joitakin, kun hän on käyttänyt liikkeen laajentamistöissä sirkkeliä ja jossakin kohdin valaistuksessa runsasta sähkövalaistusta. En usko, että ne kuuluivat 1800-luvun puolivälin esineisiin. Mutta kirja itsessään on erittäin ajankohtainen, sillä suuret kauppakeskukset ovat tätä päivää. Ja se rakkaus tuo kirjaan oman viehättävän lisän. *****

Emile Zola, Naisten paratiisi
suom. Ossi Lehtiö 1973
Karisto 2011, 5. painos
alkuteos Au bonheur des dames 1883
s. 518