perjantai 28. helmikuuta 2020

Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni




Tiesin jo, ettei edellisestä illasta puhuttaisi, se lähes unohtuisi, kuten tietyillä asioilla oli tapana. Ja vasta paljon myöhemmin äiti kertoi, että oli istunut saunassa puukon kanssa ja sanonut isälle, että jos tulet askeleenkin lähemmäksi, tätä puukkoa käytetään tappamiseen.

Minttu eli rakastavassa parisuhteessa Urhon kanssa ja heillä oli kaksostytöt. Sitten hän sai aivoinfarktin, ja sen seurauksena lapsuuden unohduksissa olleet muistot nousivat pintaan täysin hallitsemattomina. Tiina Katriina Tikkasen esikoisteos Toinen silmä kiinni kertoi Mintun muistoista, jotka muuttuivat koko ajan synkemmiksi ja synkemmiksi. Olivatko idylliset kotiolot olleet näyttelemistä?

Koko lapsuuteni ajan, vuosi toisensa jälkeen odotin jotakin, en ihan tarkalleen tiennyt mitä. En tuntenut mitään tai sitten tunsin liikaa. Painoin veljen linkkuveitsen terän kirjoitusalustani läpi, kuvittelin alustan ranteeni ohueksi ihoksi. Jos olisin uskaltanut viiltää, veri olisi päässyt vapaaksi.

Mikä voi olla niin pahaa, että lapsi toivoo olevansa koko lapsuutensa ja nuoruutensa kuollut? Tiina Katriina Tikkanen kirjoittaa hyvin vakavasta aiheesta, aiheesta, joka koskettaa syvälle jokaista lukijaa. Sellaista ei saa tapahtua lapsille, mutta sitä tapahtuu valitettavasti. Siksi tämän kirjan aihe on tärkeä.

Mintun elämä muuttui aivoinfarktin jälkeen, sillä muistoja ei saanut takaisin pimentoon. Muistot laukaisivat uusia muistoja. Elämästä tuli vaikeaa, sillä hän ei pystynyt keskittymään töihin, eikä hoitamaan lapsia ja kotia, kun muistot vaanivat häntä. Minttua odotti pitkä psykoterapiahoito, sillä ahdistukseen ja paniikkeihin oli pakko hakea apua.

Tiina Katriina Tikkasen psykologinen esikoiskirja Toinen silmä kiinni avaa lukijalle ovet päähenkilön ahdistaville muistoille, joiden vuoksi hänen mielensä oli vaurioitunut lapsuudessa. Kirja on eräänlainen selviytymistarina kammottavista lapsuuden kokemuksista.

Tiina Katriina Tikkanen, Toinen silmä kiinni
Atena 2020
s. 193
Osaksi omaelämäkerrallinen teos

Kirjahyllyn aarteet 2




Kirjahyllyn aarteet 2 – lukuhaaste jatkaa edellisen vuoden lukuhaastetta. Olet tervetullut mukaan lukuhaasteeseen, jos et vielä ole mukana. Lukuhaasteen tavoitteena on lukea kirjoja omasta kirjahyllystä. Voit tietysti lukea myös uudestaan kirjojasi, voit lukea arvostelukappaleita ja tietysti niitä uusiakin kirjoja, joita kertyy hyllyihin, huolimatta kaikista hyvistä yrityksistä hillitä kirjojen ostamista. Kirjojen lukemista rakastavat ihmiset rakastavat myös kirjojen ostamista. Näinhän se on.
Lukuhaaste on voimassa 6.1.2020 – 5.1.2021

Tähän listaan vuoden aikana lukemani oman kirjahyllyn kirjat.


Cleveland Karen: Totuuden tuolla puolen
Constantine Liv: Toinen rouva Parrish
Disney: Frozen – Revontulten lumoa
Dostojevski F. M.: Vanhan ruhtinaan rakkaus
Frantz Eva: Sininen huvila
Gads Tomas: Luopiot
Kyung-sook Shin: Hovitanssija
Lawrence D. H.: Lady Chatterleyn rakastaja 
Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan
Penny Louise: Kylmän kosketus
Runeberg J. L.: Vänrikki Stoolin tarinat
Strout Elizabeth: Olive Kitteridge
Tikkanen Tiina Katriina: Toinen silmä kiinni

tiistai 25. helmikuuta 2020

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade




Meidän olohuoneesta mentiin takapihalle helmiverhon läpi. Verhossa roikkui punaisia, keltaisia, vihreitä ja violetteja muovihelmiä, ja niiden välissä kilisi puisia lankarullia. Ne olivat tummuneet ajan myötä, kostuneet ja kuivuneet ja muuttuneet mustiksi, kun lapsina näpersimme niitä pienillä sormillamme.

Laura Lähteenmäen uusin kirja, Sitten alkoi sade, pureutui ystävyyteen. Miten ystävyys syntyy, miten se jatkuu, miten se voi loppua ja voiko vanhan ystävyyden solmia uudelleen? Tarinan jo hiukan iäkkäämmille ystävyksille oli tullut jokin ylitsepääsemätön riita, jonka johdosta heidän ystävyytensä loppui. Tämän trauman kanssa he molemmat olivat yrittäneet elää, mutta tärkeä ystävyys eli koko ajan muistoissa. Kirjassa äänensä antavat Paula ja nuori pakolaistyttö Ojó.

Yllä oleva lainaus on Ojón. Hän oli kotoisin Afrikasta ja taustalla oli kammottava kuukausia kestänyt matka kotimaasta Espanjan aurinkorannikolle. Mikään ei mennyt niin kuin hänen äitinsä oli suunnitellut. Ojó eli kaduilla peläten takaa-ajajaansa, kunnes hän tapasi vanhemman punatukkaisen naisen, joka otti hänet siipiensä suojaan. Heistä tuli ystävät.

Me pääsimme matkaan ja istuimme kuusi päivää läpi helvetin. Aavikon kuumuutta ei voi sanoin kuvailla, jos sitä ei ole kokenut. Se on tappavaa, se vie ajantajun. Minäkin sulin muiden pick-upin lavalla istuvien kanssa limaiseksi, huonovointiseksi, haisevaksi ihmishyytelöksi, ja taivaan täyttävä aurinko räkitti meitä kaiken aikaa.

Ojón kotiolot olivat ihan hyvät, mutta naapuri sai peloteltua äidin, joten hän yritti lähettää tyttönsä turvaan. Espanjassa Ojón tilanne oli kurja ja turvaton, sillä hän eli ilman turvaverkkoja, ilman rahaa ja työpaikkaa. Ilman punatukkaisen rouvan apua, kaikki olisi ollut vielä monin verroin kurjempaa. Espanjalaiset kohtelivat häntä kuin saastaa, ja ajoivat pois silmistään.

Laura Lähteenmäki nostaa esille suomalaisen hyvinvoinnin, jonka avulla yksin jäävät ja eläköityvät vanhemmat naiset selviävät. Kirjassa korostuu ihmisen elinkaari, miten lapset kasvavat, aikuistuvat ja lähtevät pois, saavat lapsia, eroavat, löytävät uuden parisuhteen jne. Kirjassa myös korostuu suomalaisten itsenäinen luonne, miten lapset kasvavat itsenäiseksi, eivätkä juurikaan viihdy vanhempiensa seurassa aikuistuttuaan. Paulan suhde tyttäreensä oli ongelmallinen. Lähinnä hän kelpasi lastenhoitajaksi. Sitten jotakin tapahtui, ja Paulalle jäi runsaasti aikaa elää yksin. Mitä hän voisi tehdä? Yllättäen apua löytyi naapurista.

Sitten alkoi sade kertoi ystävyyden lisäksi menneisyyden kipukohdista. Niistä kivuliaista salaisuuksista, jotka vaikuttivat elämään ja sen valintoihin. Sain nauttia Laura Lähteenmäen psykologisesta tarinankerronnasta, ja monen arkielämään kuuluvista aiheista. Kaunista ja koskettavaa.

Laura Lähteenmäki, Sitten alkoi sade *****
Wsoy 2020
s. 317 

Laura Lähteenmäki: Korkea aika
Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön 
Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Fiona Barton: Epäilty



Olen ollut maassa vasta viisi tuntia, Alex ajatteli. Ja tämäkö muka on paratiisi? Hän kohotti katseensa hostellin mainoskilpeen, joka nökötti keskellä paksujen sähkökaapelien rykelmää. Pikemmin kuin Batesin motelli.

Nuori Alex lensi kaverinsa kanssa reppureissulle Thaimaahan. Alexin kylmäävät ajatukset hostellista olivat kuin enne tuleville päiville. Sitten kävi niin, että tytöt katosivat, eivätkä vanhemmat saaneet heihin yhteyttä. Toimittaja Kate Waters, tuttu kahdesta edellisestä sarjan trilleristä Leski ja Lapsi, kiinnostui tyttöjen katoamisesta, ja päätti tehdä alkuun yleisemmän artikkelin lomilla kadonneista nuorista.

Hei Mags,

Rosie vähän huolettaa minua. Hän on ruvennut kimppaan kahden makuusalin pojan kanssa, hollantilaisia, nyt kun Shaun on lähtenyt. Ja tänä iltana Rosie on ihan seis. Hänestä ei saa irti yhtään järkevää sanaa. Hän vain istuu paikallaan ja läähättää, ja silmät seisoo päässä pelottavan näköisesti. Luoja ties mitä hän on ottanut.

Kate oli kiinnostunut tyttöjen katoamisesta, sillä hänen oma poikansa oli ollut jo kaksi vuotta Thaimaassa, eikä pitänyt säännöllistä yhteyttä. Kyseisten tyttöjen katoamisen tutkiminen johti lopulta Thaimaan matkalle. Perillä Kate sai selville poikansa peittelemät salaisuudet, jotka kenties olivat vaikuttaneet siihen, että pojan lomamatka oli jatkunut niin pitkään. Myös tyttöjen matkasalaisuudet avautuivat kohtalokkaalla tavalla. Oli tapahtunut jotain ikävää, ja siihen liittyi myös tulipalo.

Alex makasi mahdollisimman liikkumatta, jotta yökkäily ei alkaisi taas. Hän työnsi käden tyynyn alle ottaakseen puhelimensa, mutta se ei ollut siellä. Etsin sen myöhemmin, hän ajatteli.

Fiona Bartonin psykologisessa trillerissä Epäilty on useampi kertoja. Äänensä sai Alex, Kate, Alexin äiti ja aiemmista dekkareista tuttu rikospoliisi Bob Sparkes, jonka kanssa Kate tutustui jo sarjan ensimmäisessä osassa. Bobin ajatukset vei hänen vaimonsa, joka sairastaa syöpää. Sairaus oli pahentunut, ja Bob halusi olla koko ajan vaimonsa luona. Mutta edessä oli Thaimaan matka, sillä siellä oli tapahtunut ikäviä juttuja.

Fiona Bartonin kirjasarja on saanut vahvistusta kolmannesta psykologisesta trilleristä Epäilty. Thaimaassa tapahtuneissa rikoksissa ei alkuun ollut epäiltyä, mutta pian sellainen löytyi. Epäilty pakeni, joten pian hänen perässään oli toimittajien ja poliisien joukot. Lopussa tapahtui juonenkäännös, joka käänsi tutkinnan suunnan. Mitä tapahtui tyttöjen lomamatkalla? Kuka oli syyllinen? Tässä trillerissä tapahtui toteen jokaisen vanhemman pahin painajainen.

Fiona Barton, Epäilty
suom. Pirkko Biström
Bazar 2020
s. 460

Barton Fiona: Leski 
Barton Fiona: Lapsi

perjantai 21. helmikuuta 2020

Heather Morris: Cilkan tarina




”Meillä on sinusta raportti, Cecilia Klein. Siinä sanotaan, että itse asiassa pysyttelit hengissä toimimalla vihollisen prostituoituna.”

Uusi-seelantilaisen kirjailijan Heather Morrisin edellinen kirja Auschwitzin tatuoija kertoi Lale Sokolovin elämäkerran. Kirjassa kerrotaan myös eräästä keskitysleirin vangista, joka oli pakotettu makaamaan SS-upseerien kanssa. Hän oli Cilka Klein, joka joutui keskitysleirille 16-vuotiaana. Heather Morrisin Cilkan tarina kertoo fiktiivisen tarinan  siitä, mitä Cilka koki keskitysleirillä ja miksi hänet tuomittiin pakkotyöhön Siperiaan. Tarinassa Cilka muistelee myös Auschwitzin ja Birkenaun oloja.

Cilka alkaa avata paitansa nappeja. Hän tietää mitä tehdä. Hänen korvansa täyttää naisten kirkuna ja miesten huuto, miesten jotka ovat päättäneet tehdä sen mitä varten ovat tulleet tänne. Hetken Cilka miettii, toisiko meteli paikalle vartijat, pelastajat. Ketään ei tule. Vartijat ovat luultavasti parhaillaan samassa puuhassa.

Cilkalla oli Auschwitzissä korkea-arvoisia upseereja, jotka pitivät hänet elossa, sillä hän oli nuori ja mukautui näiden raiskaajien ja hyväksikäyttäjien tahtoon. Sama raiskaamisen kierre odotti Siperiassa. Auschwitzin olot olivat Cilkalle luksusta muihin vankeihin verrattuna. Neuvostoliittolaiselle työleirille joutuminen avasi silmät raskaalle työnteolle alkuun hiilikaivoksella, sitten sairaalassa. Auschwitzissa Cilka söi hyvin, mutta Siperiassa odotti nälkiintyminen kurjasta ruoasta. Kurjista oloista, raastavasta työmäärästä ja alituisesta seksuaalisesta väkivallasta huolimatta, Cilka taisteli päivä päivältä eteenpäin ja pysytteli hengissä.

”Sinä autat ihmisiä vain siksi, jotta voit tuntea olosi paremmaksi, koska olet piehtaroinut pahuuden kanssa.”

Kun luin Patricia Posnerin tietoteoksesta Auschwitzin apteekkari, miten lyhyitä tuomioita natsit saivat toisen maailmansodan jälkeen, olin aivan järkyttynyt. Kyseisessä kirjassa kerrottiin myös, että luottovangit ja vartijat myös tuomittiin, mutta en usko, että he saivat juuri sen pitempiä tuomioita. Kun 16-vuotiasta nuorta tyttöä raiskataan SS-upseerien toimesta, tuomiota eivät saaneet raiskaajat, vaan tuomio annettiin tälle nuorelle tytölle. Hän oli vehkeillyt vihollisen kanssa, joka rinnastettiin maanpetokseen ja tuomio oli vuosikausia pitkä. Kun vertaa tuomiota Victor Capesiuksen (Auschwitzin apteekkari) tuomioon, mikä oli 9 vuotta, ja josta hän istui 2 vuotta kaasutettuaan hengiltä tuhansia ihmisiä, olen kauhuissani Cilkan saamasta tuomiosta.

Heather Morrisin Cilkan tarina ei jätä kylmäksi ketään. Tarinan taustalta löytyy todellinen henkilö, jonka kurjia kokemuksia voimme vain kuvitella, todellisuus on varmasti ollut tätä tarinaa pahempi. Cilkan selviytyminen Auschwitzin keskitysleiriltä ja siperialaiselta työleiriltä on ihme. Heather Morris on kirjoittanut Cilkan tarinan, jossa säälimättömät ja tiheätunnelmaiset tapahtumat seuraavat toisiaan, ja missä nuori tyttö joutuu kokemaan liian paljon pahaa.

Heather Morris, Cilkan tarina
suom. Pekka Tuomisto
Aula & Co 2020
s. 378
Cilka´s Jorney 2019



Tämän kirjan tarina pureutuu toisen maailmansodan keskitysleirioloihin ja sen jälkeisiin neuvostoliittolaisiin työleirioloihin, joissa olot olivat ihan vastaavat kuin keskitysleirillä, ja joissa kuoli enemmän vankeja kuin natsien keskitysleireillä. Tänä päivänä pakolaiset ja maastamuuttajat vauvasta vaariin elävät piikkilankojen ja vartijoiden ympäröimillä leireillä epäinhimillisissä oloissa. Tekee mieli kysyä, että onko se oikea ratkaisu?

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Hannele Törrönen: Väärin rakastettu - Vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista



Kirja on tarkoitettu niille äideille ja isille, jotka elävät surussa, huolessa tai toistuvissa konflikteissa aikuisten lastensa kanssa.

Psykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrönen on kirjoittanut tietoteoksen Väärin kasvatettu aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa ongelmista, sillä ne ovat yleisempiä kuin tullaan edes ajatelleeksi. Vanhemmat ovat päättäneet kasvattaa eri tavalla omat lapsensa kuin omat vanhemmat ovat kasvattaneet heidät.Ei haluta toistaa vanhempien tekemiä virheitä, mutta sekään ei auta, konflikteja ja ongelmia tulee, vaikka niitä yrittää vältellä.

Läheiset ihmissuhteet tuottavat aina hankaluuksia. Kun lapsi kasvaa, hän hakee koko ajan tietä itsenäisyydelle. Murrosiässä yleensä räjähdellään ja haetaan omia vertaisryhmiä, missä etsitään itseä. Vanhemmat eivät hyväksy kaikkea mahdollista mikä liittyy itsenäistymiseen. Yleensä murrosikä aiheuttaa vanhemmille huolta ja murhetta, jos nuori ajautuu vanhempiensa mielestä väärään seuraan, tai aloittaa alkoholin ja viinan kokeilun, ongelmia voi syntyä mistä vain. Lapset ja nuoret muistavat vanhempiensa kasvatuksen, ja jos se on heidän mielestään mennyt väärin, ongelmat voivat siirtyä aikuisuuteen ja aiheuttaa konflikteja suhteessa vanhempiin.

Yleensä ihmissuhteissa, joissa on ongelmia, pitäisi molempien osapuolten pystyä katsomaan itseään peilistä ja kysymään itseltä, että mitä minä teen väärin suhteessa läheiseni kanssa. Yleensä aikuiset lapset tarvitsevat tilaa elää omaa elämäänsä. Vanhempi voi olla liian riippuvainen lapsistaan. Vanhempien pitää siis osata elää omaa elämäänsä, kun lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois.

Kun aikuisella lapsella on vakavia ongelmia, vanhemmat tarvitsevat aivan ehdottomasti asiallista tietoa ja paljon tukea jaksaakseen. Vanhempien syyllisyys on usein musertavaa ja sen hallinta on tärkeää, jotta vanhemmalla säilyy realistinen kuva lapsen tilanteesta.

Tietysti vanhemmilla on suru ja huoli aikuisesta lapsestaan, jos tällä on taloudellisia ongelmia tai päihde- ja/tai addiktio-ongelmia tai lapsella on mielenterveysongelmia. Törrösen mukaan vanhemman ei tulisi avustaa kuitenkaan päihde-elämää. Selvät rajat on tehtävä kyseisissä avustuksissa. Tosiasioita ei kuitenkaan kannata sivuuttaa, eikä valehdella ja peitellä asioita.

Tosiasia on, että henkilön on itse havahduttava ongelmaansa, läheinen voi auttaa vain realiteeteista puhumalla, tukemalla hoitoon hakeutumista ja rajaamalla auttamisen niin, ettei vääristä lapsensa todellisuudentajua.

Hannele Törrösen Väärin rakastettu avaa silmiä vaietulle asialle, miten hankaliksi vanhempien ja aikuisten lasten välit voivat mennä. Lopulta voidaan kieltäytyä olemasta missään tekemisissä keskenään tai aikuiset lapset kieltävät vanhemmiltaan lastenlastensa seuran. Aikuisilla lapsilla voi olla monia ikäviä temppuja, miten he voivat kiusata vanhempiaan ilmoittaessaan heille esim., että et ole tervetullut kotiimme. Vanhemmat eivät välttämättä uskalla puhua mistään lastensa luona vieraillessa, ettei se herätä raivoa ja uusia konflikteja. Aikuinen lapsi taantuu helposti lapsen asemaan käyttäytyessään aikuisena ikävästi vanhempiaan kohtaan. Tämä roolileikki on usein alkanut jo lapsuudenkodissa, ja siitä on vaikea päästä ohi, jollei kumpikaan osapuoli tunnista tekevänsä väärin. Vanhemmat hyväksyessään aikuisen lapsensa kiukuttelun, ja aikuinen lapsi jatkaessaan kiukuttelua aina vanhempiensa seurassa.

Hannele Törrönen väittää Väärin rakastettu tietokirjassaan, että monen vanhemman ja aikuisen lapsen taistelun takana on paljon pettymystä ja pelkoa omasta kelpaamattomuudesta niin äitinä, isänä kuin lapsenakin. Välille syntyneitä aukkoja ja kipupisteitä on kuitenkin mahdollista paikata ja matka kohti ymmärrystä toinen toisiaan kohtaan on aina mahdollista. Hieno loppu. Yritetään ymmärtää toinen toisiamme.

Hannele Törrönen, Väärin rakastettu – Vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista
Kirjapaja 2019
s. 184 + kirjallisuutta 3s.
Tietokirja

maanantai 17. helmikuuta 2020

Patricia Posner: Auschwitzin apteekkari - Victor Capesius, Mengelen proviisori




Toukokuussa 1944 natsien suurin tuhoamisleiri Auschwitz toimi täydellä kapasiteetillaan. Juutalaisvainojen kiihkeimmässä vaiheessa arviolta 800 000 unkarinjuutalaista lähetettiin surmattavaksi Auschwitzin kaasukammioihin.

Toisen maailmansodan aikana Hitlerin ollessa Saksan valtakunnan kansleri juutalaisia surmattiin eri keskitysleireillä hirvittävät määrät. Tuota aikaa kutsutaan holokaustiksi. Koska edelleen löytyy ihmisiä, jotka kieltävät kyseisen aikakauden, keskitysleirit ja juutalaisten surmaamisen, toivon, että sellaiset ihmiset lukevat tämän kirjan. Auschwitzin apteekkari kertoo kyseisen leirin oloista ja juutalaisten surmaamisesta kaasukammioissa, ampumalla, hakkaamalla, hirttämällä, kiduttamalla, pitämällä nälässä ja sairaina. Kirja kertoo julmista lääketieteellisistä kokeista ja vankien kokemista kauhuista sekä mm. eri lääkäreistä, jotka tekivät kammottavia kokeita.

Victor Capesius oli kotoisin Romaniasta. Hän oli koulutukseltaan lääkäri ja työskennellyt eri lääketehtaissa sekä omassa apteekissa yhdessä vaimonsa kanssa. Saksan miehittäessä Romanian, Capesius sai siirron Auschwitziin. Pidetystä ja ystävällisestä apteekkarista tuli pahamaineisen keskitysleirin tunteeton majuri, joka vastasi mm. kaasukammioiden käyttämästä myrkkykaasusta.

Capesius ei ollut Auschwitziin saapuessaan edes tietoinen, että hänen siviilityönantajansa Farben (teollisuuskompleksi) rahoitti leirillä suoritettavia lääketieteellisiä kokeita. Samoin Capesius oli autuaan tietämätön siitä, että Farben tienasi omaisuuksia myymällä Auschwitziin Zyklon B:tä, syanidipohjaista tuholaismyrkkyä, jota natsit käyttivät vankien murhaamiseen kaasukammioissa. Farben oli hankkinut oikeuden Zyklon B:n patenttiin jo vuosikymmeniä ennen kuin kukaan oli kuullutkaan Auscwitzista. Bayer (Farbenin lääketehdas) oli tuotteen pääasiallinen myyjä ja levittäjä. Auschwitzissakin myrkkyä käytettiin aluksi vain parakkien ja vankien käyttämien tekstiilien desinfioimiseen.

Auschwitzin apteekkari tarkastelee Auschwitzia ja siellä tehtyjä hirveyksiä monesta eri näkökulmasta. Yksi tarkastelun painopiste on lääketehdas Farbenin osuus tuhotöissä ja omaisuuksien ansaitseminen natsien hirmutöillä. Sodan loputtua haettiin syyllisiä ja tehtaan johdosta oli syytettynä reilu kaksikymmentä johtohenkilöä, joista kymmenen säästyi tuomiolta ja loputkin saivat vain lieviä tuomioita. Tuomiot kuulostivat minusta aivan liian lieviltä, sillä Farben perusti oman keskitysleirin ja tehtaan, jossa käytti pelkästään Auschwitzin vankeja työntekijöinä. Palkkatyövoima oli ilmaista, ja heille saattoi tehdä julmia lääketieteellisiä kokeita, eikä haitannut, vaikka vangit kuolivat kokeisiin. Farbenin lisäksi moni muukin teollisuuden haara käytti vankeja ilmaistyöntekijöinä toisen maailmansodan aikana, sillä työntekijöistä oli pula, koska Saksa soti monella eri rintamalla.

Natsien julmuus oli sanoinkuvaamattoman iljettävää ja tuomittavaa. Kirjassa kerrotaan mm. miten natsit rikastuivat esim. repimällä vankien suusta kultapaikkoja. Myös kaikki muu vangeilta anastettu arvokas omaisuus löysi tiensä johtoasemissa olevien taskuihin, kuten rahat ja korut. Capesius rikastui myös muiden natsien mukana. Rahoja hän käytti sodan loputtua perustamalla oman apteekin ja ostamalla arvokkaan asunnon.

Victor Capesius joutui sodan loputtua usean eri maan syyttäjien listalle. Hän oli kiero valehtelija, ja pääsi monta kertaa syytteistä, vaikka joutuikin olemaan useaan otteeseen eri vankileireillä. Lopulta hän joutui saksalaiseen tuomioistuimeen ja sai yhdeksän vuoden tuomion. Milloin hän vapautui ja mitä hän teki sen jälkeen, sen voit lukea tästä kirjasta. Auschwitzin apteekkari on tietokirja, joka on tehty siitä syystä, että kirjailija halusi kirjoittaa kirjan pahamaineisen Mengelen ystävästä ja työtoverista Victor Capesiuksesta. Auschwitzin apteekkari on yhteiskunnallisesti ja historiallisesti erittäin tärkeä ja monitasoinen tietoteos. Ei unohdeta holokaustia!

Ei ollut helppo tehtävä tutkia miestä, joka käytti yli puolet elämästään rikostensa peittelyyn, unohtamiseen ja totuuden vääristelyyn. (Patricia Posner)

Patricia Posner, Auschwitzin apteekkari – Victor Capesius, Mengelen proviisori
suom. englannin kielestä  Niko Jääskeläinen
Minerva 2019
s. 257 + kiitokset + viitteet 41s. + lähteet 6s. + henkilöhakemisto 5s. + kuvia 14s.
The Pharmacist of Auschwitz. The Untold Story 2017


Lang Hans-Joachim: Parakki 10 – Naiset Auschwitzin koe-eläiminä
Leyson Leon: Poika joka pelastui - Schindlerin listan kuopus 
Morris Heather: Auschwitzin tatuoija  
Weiss Helga: Helgan päiväkirja – Nuorena tyttönä keskitysleirillä  

lauantai 15. helmikuuta 2020

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen



Sorayalla on etumatkaa, mutta mies näytti jättiläiseltä ja saa hänet varmasti nopeasti kiinni. Sorayalla on päässään vain yksi ajatus: hänen täytyy lisätä vauhtia, jos mieli säilyä hengissä. Hän ei saa tehdä sitä virhettä, että katsoo ympärilleen ja menettää siten monta arvokasta sekuntia.

Sofie Sarenbrantin Kerjäläinen pureutuu Tukholmassa tapahtuviin romanialaisten kerjäläisten murhiin. Yllä olevassa lainauksessa yksi kirjan henkilöhahmoista todisti yhden murhan, ja joutui murhaajien takaa-ajamaksi. Hän sai paeta koko tarinan ajan. Jos olet lukenut sarjan aiemmat dekkarit Avoimet ovet ja Osasto 73, niin olet tietoinen missä vaiheessa juoni on nyt menossa. Muille kerron sen verran, että sarjan päähenkilö rikospoliisi Emma Sköld sai surmansa kakkososassa ja Kerjäläisessä vietetään hänen kuolemansa muistotilaisuutta.

Nyllet on kiitollinen siitä, että suoriutui Emman muistotilaisuudesta ja että se on viimein ohi. Nyt hän voi omistautua tutkimaan Hillevistä koottua aineistoa. Naisen on täytynyt sanoa jotakin, mikä voi paljastaa hänen piilopaikkansa. Pakosalla olevat ihmiset etsiytyvät aina lopulta jonnekin turvaan.

Hillevillä oli suuri rooli Osasto 73:ssa. Hänet saatiin kiinni, mutta hän onnistui pakenemaan poliiseja. Hilleviä epäiltiin Emman surmasta, mutta hän kiisti teon. Hänellä oli kuitenkin sen verran pahoja rikoksia takanaan, että vankilan ovet sulkeutuivat pitkäksi aikaa, kun hänet sinne asti saatiin vietyä. Hillevi kaipasi Emman lasta Inestä, sillä hän hoiti lasta, kun Emma oli sairaalassa. Tosin siihen ei ollut Emman suostumusta.

Emma oli uhka eräälle rikolliselle taholle, joten hänet haluttiin tappaa. Uskon, että moni muukin kakkososan lukija oli aivan kauhuissaan, kun Emman elämä oli kirjoitettu niin lyhyeksi, vaikka hänelle oli syntynyt pieni vauva. Olin kyllä aivan varma, että Emma hoitaa homman jollakin fiksulla tavalla, mutta en kyllä osannut aavistaa Kerjäläisen huippua juonenkäännöstä, joka muutti koko tarinan.

Käsi tuntuu ohuemmalta ja hennommalta kuin muistan, huolestuttavan hauraalta. Tulen ajatelleeksi ensimmäistä kertaa, että isäni on vanha. Hän puristaa kättäni lujasti. Kumpikaan meistä ei uskalla hengittää.

Sofie Sarenbrantin dekkarisarja Emma Sköldistä on viihdyttävä ja vauhdikas. Kerjäläisen ensimmäinen päivämäärä on 5. kesäkuuta ja viimeinen 12. kesäkuuta. Tässä ajassa murhataan ja selvitetään murhat. Pätevää rikostoimintaa. Tykkään erityisesti, että kirjassa on vahvoja naishahmoja, joiden luonteet tulevat selvästi esille. Emma on Kerjäläisen tähti, vaikka hän ei olekaan virallisesti läsnä. Tykkäsin todella paljon Kerjäläisen tarinasta. Avoimet ovet avasi minulle  ovet tälle dekkarisarjalle, Osasto 73 sai kiinnittymään sarjan henkilöhahmoihin ja toi esille muutaman ilkeän rikollisen, Kerjäläinen niittasi minut lopullisesti tämän sarjan faniksi.

Sofie Sarenbrant, Kerjäläinen *****
suom. Helene Bützow
Wsoy 2019
s. 402
Tiggaren 2016

Sarenbrant Sofie: Avoimet ovet 
Sarenbrant Sofie: Osasto 73  

perjantai 14. helmikuuta 2020

Hyvää ystävänpäivää



Sain tämän Parhaat ystävät kirjasen joulukuussa 2008 hyvältä ystävältäni Annelta. Olimme opiskelukavereita ja ystävystyimme opiskelujen jatkuessa. Opiskelujen jälkeen yhteydenpito oli ensialkuun tiiviimpää, kävimme toistemme luona kylässä, vaikka hän asuu toisella paikkakunnalla. Nykyisin viestit kulkevat lähinnä facebookissa, mutta tiedän, että ystävyyden side kestää ja kun tapaamme seuraavan kerran, puheet ja jutut jatkuvat yhtä iloisena.

Parhaat ystävät kirjanen sisältää ajatuksia ystävyydestä ja jokaisella sivulla on ihania kuvia eläimistä. Tom Burns on koonnut kotisivuille tulleista viesteistä ne, joissa parhaiten kiteytyy ystävyyden ilot, merkitykset ja hyvän ystävän ominaisuudet.


Elämä ei tunnu miltään ilman ystävyyttä.


Oikeat ystävät katsovat epäonnistumisiasi läpi sormiensa ja hyväksyvät onnistumisesi.


Ystävyys syventää onnellisuutta ja lievittää epätoivoa, kaksinkertaistaa ilot ja jakaa surut.


Ystävyys on laastia, joka pitää maailman kasassa.


Hyvä ystävä on halvempaa kuin terapia.


Ystävyys on se lanka, joka yhdistää sydämet.



Koonnut Tom Burns, Parhaat ystävät
suom. Lassila
Gummerus 2005
Best Friends – Witty Meaningful Quotes on Friendship 2004

torstai 13. helmikuuta 2020

Linda Olsson: Autio ranta



Huomenna matkustan. En ole ihan varma, mihin lopulta päädyn. Tai tulenko koskaan takaisin. Ja juuri niin sen pitää ollakin. Vain silloin jollekin uudelle tarjoutuu mahdollisuus.

Ruotsalaisen Linda Olssonin Autio ranta kertoo kirjemuotoon kirjoitetun tarinan Helgasta, jolla on suruaika. Helga kirjoittaa kirjettä miehelleen, jonka kanssa hän asui Uudessa-Seelannissa. Elämä oli hetken onnellista, mutta eräänä päivänä onni katosi taivaan tuuliin ja jäljelle jäi vain pakahduttava ikävä ja suru.

Linda Olsson kirjoittaa kirjassaan suruprosessin auki. Ihmisillä on erilaisia käytäntöjä selvitä omasta menetyksestä. Helgalla prosessin käyminen vaati aikaa, ja se aika on parasta lääkettä. Pitkän ajan päästä asiat saavat erilaisia näkökulmia ja surusta pystyy luopumaan.

Ehkä jokin on jo päättynyt ennen kuin ehti oikeastaan edes alkaa. Nyt tarkoitan tietenkin Helgaa. Hän tuli elämäämme vain lyhyeksi ajaksi, ja nyt hän on lähtenyt luotamme. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka pitkäksi aikaa.

Kirjan toinen päähenkilö on Joseph. Helga ja Joseph tapasivat rannalla ja tutustuivat. Helgan lähtiessä Joseph päätti pitää jonkinlaista päiväkirjaa, kunnes Helga palaisi takaisin, sillä hän halusi tallentaa jollakin tavalla ajan, jonka Helga oli poissa. Kului kuukausi, kaksi, kului useampi kuukausi, eikä Helga tullut takaisin.

Onneksi Josephin elämään kuului May ja Wills. Helgan takaisin tulo kun näytti jäävän vain haikailuksi. Josephilla oli takana omat surunsa, mutta hän oli päässyt niistä ohi. Suru muuttaa muotoaan, onneksi. Jotkut ovat vahvempia kuin toiset. Osa surijoista ei jaksa elää surun kanssa, vaan he masentuvat. Surun kanssa on toisinaan vaikea elää. Josephin elämä hymyili kilpaa pojantyttärensä Mayn hymyn kanssa, mutta hän kaipasi Helgan seuraa. Hän kaipasi sitä, mitä heistä olisi voinut kehittyä.

Linda Olsson on vaikeiden tunteiden tulkki. Rakastuin Sonaatti Miriamille teoksen maailmaan. Autio ranta jatkaa vastaavilla suruteemoilla. Autio ranta vei minut Uuden-Seelannin Aucklandiin ja siellä autiolle hiekkarannalle Hamilton Beachille, jossa meri oli ääretön. Näkymää, missä meri kohtaa taivaanrannan, on uskomattoman lohduttavaa katsella.

Linda Olsson, Autio ranta
suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus 2020
s. 281

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa 
Linda Olsson: Sonaatti Miriamille

tiistai 11. helmikuuta 2020

Lisa Jewell: Löysin sinut




Mies on ollut siellä koko päivän, siitä lähtien, kun Alice avasi verhot seitsemältä tänä aamuna. Istunut kostealla hiekalla polviaan halaten ja tuijottanut merelle. Alice on pitänyt miestä silmällä huolissaan siitä, mitä hän on ehkä aikeissa tehdä itselleen. Niin kävi kerran aiemmin. Nuori mies, lakananvalkoinen kuun sinertävässä valossa, oli jättänyt takkinsa penkille ja kadonnut. Muisto piinaa Alicea yhä, kolme vuotta myöhemmin.

Brittikirjailija Lisa Jewellin Löysin sinut trillerin päähenkilö oli kolmen lapsen yksinhuoltaja Alice. Alice teki töitä kotona, joten hän huomasi ikkunastaan talon toisella puolella sijaitsevalla rannalla miehen, joka istui paikallaan vesisateessa. Hyväsydäminen Alice ei halunnut, että mies suunnittelisi mitään kohtalokasta, kuten päiviensä päättämistä. Niinpä hän vei miehelle takin päälle ja puhutteli häntä.

”Anteeksi, mutta missä minä olen?”

Alice oli yllättynyt kysymyksestä. Lopulta hän vei miehelle myös kuumaa teetä, ja sai tietää, että mies oli menettänyt muistinsa. Tästä tapahtumasta seurasi, että Alice ei voinut jättää miestä ulos, sillä hän halusi auttaa kyseistä henkilöä. Alice löysi miehen rannalta, mutta kirjassa oli myös toinen päähenkilö Lily, jonka mies katosi viikon päästä naimisiin menosta. Nämä kaksi tarinaa jatkuivat, kunnes kirjan tarinassa tapahtui käänne. Lisäksi seurattiin vuoden 1993 tapahtumia, sillä tuohon vuoteen liittyi traumaattisia tapahtumia.

Alice seisoo lantio keittiötasoon nojaten, kädet ristissä rinnalla, ja katselee tätä miestä keittiössään ruokkimassa hänen lastaan, koirat istumassa jaloissa toiveikkaina kinkun tai kanan tähteitä saadakseen. Hän kuuluu tänne, Alice ajattelee, äkkiä, kauhuissaan. Kuka tahansa hän on. Mitä tahansa hän on tehnyt. Hän kuuluu tänne.

Mies ei ollut ainoa muistinsa menettänyt henkilö Alicen elämässä, sillä hän huolehti myös vanhemmistaan, joilla molemmilla oli todettu muistisairaus. Ehkä se, että omat vanhemmat sairastivat muistisairautta, sai Alicen avaamaan kotinsa ovet tuntemattomalle miehelle, joka ei muistanut mitään. Muistisairaus itsessään vaatii läheisiltä paljon. Blogistani löytyy mm. Hanna Jensenin 940 päivää isäni muistina ja Lisa Genovan Edelleen Alice sekä Anneli Kannon Pala palalta pois –Kertomuksia Alzheimerin taudista, jotka kertovat muistisairaudesta.

Lisa Jewellin psykologinen trilleri Löysin sinut kertoi tarinan traumaattisesti muistinsa menettäneestä miehestä, joka löytyi Pohjois-Englannista istumassa meren rannalta. Tuo ranta oli loppujen lopuksi aika merkittävä paikka tarinassa, mutta mitä oli tapahtunut? Miksi mies istui rannalla? Uskon, että muistin katoaminen voi tuntua pelottavalta, et tiedä nimeäsi, etkä mitään. Mutta salaisuudet oli tehty ratkottaviksi, vaikka ne paljastaisivat läheiseltä tuntuvan ihmisen menneisyyden tai nykyisyyden rikokset. Lisa Jewellin ensimmäinen psykologinen trilleri Sitten hän oli poissa koukutti minut täysin ja saman teki myös Löysin sinut. Pidin molemmista tosi paljon.

Lisa Jewell, Löysin sinut
suom. Karoliina Timonen
Wsoy 2020
s. 435
I Found You 2016
Psykologinen trilleri

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Maja Lunde: Mehiläisten historia



Mehiläiset olivat alkaneet vähentyä jo 1980-luvulla, kauan ennen varsinaista mehiläiskatoa, torjunta-aineet tappoivat ne. Muutama vuosi myöhemmin, sitten kun torjunta-aineita ei enää käytetty, mehiläiset palasivat, mutta käsin pölyttäminen oli silloin jo käynnissä. Tulokset olivat parempia, vaikka työhön vaadittiin uskomattoman paljon ihmisiä, paljon käsiä. Ja kun mehiläiskato tuli, minun piirikunnallani oli kilpailuetu. Meidän oli kannattanut olla niitä, jotka saastuttivat eniten. Olimme saastuttamisen edelläkävijämaa ja sen vuoksi myös käsin pölyttämisen edelläkävijämaa. Paradoksi oli pelastanut meidät.

Norjalaisen Maja Lunden Mehiläisten historia kertoo nimensä mukaisesti mehiläisten historiasta, siitä miten niitä oli runsaasti vuonna 1852 englantilaisen Williamin puutarhassa, siitä miten ne katosivat Georgen mehiläistarhasta vuonna 2007 Yhdysvalloissa ja lopuksi vuodesta 2098, kun Tao eli Kiinassa, jossa ei ollut mehiläisiä ja hyönteisiä. Tosin silloin ei juuri kasvanut enää mitään ilman ihmisen tekemää kasvien pölyttämistä. Luin kiinnostuneena kiinalaisesta skenaariosta, joka minusta kuulosti aika pahalta dystopialta ilman hyönteisiä ja tietysti ilman lintuja, koska hyönteiset ja niiden toukat ovat lintujen ruokaa.

Meidän kaikkien täytyi tehdä töitä leipämme eteen, sanottiin, meidän täytyi tuottaa oma ruokamme. Kaikkien täytyi auttaa, jopa lasten. Kuka tarvitsee koulutusta, kun viljavarastot ehtyvät? Kun annokset pienenevät kuukausi kuukaudelta? Kun illalla pitää mennä nälkäisenä nukkumaan?

William oli suurperheen isä, joka makasi apaattisena sängyssä perheen nähdessä nälkää, koska perheen ainoa elättäjä makasi päivät pitkät sängyssä masentuneena. Naisten paikka oli kotona. Ainoa poika oli pian yliopistoiässä, joten ainoat rahat säästettiin siihen, että pojasta polvi paranee. Isä oli luovuttanut maineen ja kunnian perässä juoksemisen. Sitten tapahtui jotakin ja William heräsi jälleen henkiin, avasi kauppansa ja kiinnostui tyttärensä ajatuksista, miten uudistaa mehiläistarhausta, jotka William omi itselleen. Tiedän, että näinhän sitä on aikaisemmin eletty, ja jossakin päin maailmaa edelleen eletään, mutta aika ikävän oloinen isä oli tässä perheessä.

Olin kestänyt äitini katoamisen. Hän oli sairas, vanha. Vaikutti siltä, että hän oli päässyt hyvään paikkaan, videolla se näytti niin kauniilta ja turvalliselta. Mutta Wei-Wen… Itku kirveli rintaani, kuristi kurkkuani, teki niin kipeää, että minun oli vaikea hengittää. Enkä silti päästänyt sitä tulemaan.

Entäs sitten George, jolla oli menestyvä mehiläistarha, ja joka halusi poikansa jatkavan mehiläisten hoitamista. Jokaisessa tarinassa on siis poika, josta odotetaan paljon, enemmän kuin itse on saanut aikaiseksi. Jokaisen pojan halutaan opiskelevan, mutta sitä mitä vanhempi haluaa, ei sitä, mitä lapsi itse haluaa. Tämä luo tarinaan psykologista jännitettä, jota kirjailija kasvattaa tarinoiden edetessä. Vanhempi-lapsi-suhde on kirjan vahvin teema, joka kulkee mehiläisten historian rinnalla. Kirja on ahdistavaa luettavaa. Ensimmäiset sata sivua ei tapahtunut juuri mitään, mutta sitten alkoi tapahtua. Siitä huolimatta luin mieluiten Taosta ja vuodesta 2098.

Se on selvää jo tänä päivänä, että ilman hyönteisiä ihmiset eivät selviä kovin pitkään hengissä. Jo nyt halutaan ihmisten syövän lähinnä kasvisruokaa, viljaa ja marjoja, joita eläimetkin syövät, mutta niiden pölyttämiseen tarvitaan mehiläisiä ja hyönteisiä. Tämä aihe on mielenkiintoinen, vaikka en pitänyt Williamin ja Georgen mehiläismaailmoista. Olisin valinnut tarkastelun kohteeksi mieluummin Williamin tyttären Charlotten elämän. Maailma on muuttunut valtavasti ihmisten toiminnan tuloksena. Ilmasto, vedet ja luonto ovat saastuneet, eläimet kuolleet tai melkein kuolleet sukupuuttoon. Lajit vähenevät uhkaavasti ja tuholaiset lisääntyvät. Mehiläisten historian tulevaisuuden elämä maapallolla kuulostaa dystopialta, jossa ihminen on kuolemassa nälkään. Onko enää toivoa? Kirjan sanoma on erittäin tärkeä ja ajankohtainen. Tämä kirja kolahtaa tajuntaan.

Maja Lunde, Mehiläisten historia
suom. Katriina Huttunen
Tammi 2016
s. 429
Bienes historie 2015

lauantai 8. helmikuuta 2020

Disney: Frozen - Revontulten lumoa




Syksyisessä Arendelissa puut olivat jo pudottaneet lehtensä ja hyytävä tuulenviima enteili talven tuloa. Vuorien kätköissä Kristoff ja hänen ystävänsä taivalsivat kivikkoisella polulla kohti Peikkolaaksoa. Heidät oli kutsuttu suureen kristalliseremoniaan, joka oli peikkojen vuoden kohokohta. 

Disneyn Frozen-sarja elokuvineen on ollut todella suosittu lasten parissa. Lapset leikkivät mielellään elokuvista ja kirjoista tutuilla leluilla, varsinkin Elsa- ja Anna-nukeilla. Itse ihailen suunnattomasti kauniita kuvia, joita voi katsella Frozen - Revontulten lumoa kirjan jokaisella sivulla. Kirja on jaksotettu kolmeen kappaleeseen, joten tämän kirjan satuja voi kuunnella pienetkin lapset.

Kuningatar Elsa ja prinsessa Anna olivat pakahtumaisillaan uteliaisuudesta. He eivät malttaneet odottaa, että näkisivät omin silmin peikkojen eriskummalliset juhlamenot. 

Kirjan alussa Elsa, Anna, Kristoff, Sven ja Olaf tapasivat peikkopapan ja pikkupeikot. Pikkupeikko Pikkukivi on tarinan päätähti. Hassusti kaikki muut peikot katosivat ja tämän pienen pienen peikon piti oppia jäljittämään, sillä siten hänen kristalleihinsa syttyisi valot. Onneksi Pikkukivi sai apua ystäviltään. Muuten hän olisi ollut aivan eksyksissä. Ensimmäisessä kappaleessa Elsa muistelee lapsuuden leikkejä, toisessa lumiukko Olaf muistelee omaa ilmestymistään. Kolmannessa kappaleessa Kristoff muistelee omaa lapsuuttaan. 

Kirja on hyvin sadunomainen ja taianomainen, sillä Elsalla on taikavoimia ja hän myös käyttää niitä. Kirjan hahmot ovat sympaattisia ja piirretty iloisiksi. Tämä tarina sopii hyvin lukemaan opetteleville ja pienemmille lapsille. Teksti on isoa ja kirjoitettu lapsille sopivaksi. Kirjan lopussa loistavat revontulet ja peikkojuhlat voivat alkaa. Sadussa on satumainen loppu ts. onnellinen loppu, kuten saduissa pitää ollakin. 
Kirjasta nousevia keskusteluteemoja lasten kanssa voisi olla ystävyys ja kavereiden auttaminen. Kirjan vuodenaika on syksy, joten syksyyn liittyvät teemat esim. syksyn ja talven erot, voisi olla hyvä keskusteluaihe. 

Disney, Frozen – Revontulten lumoa 
Teksti Suzanne Francis 
Kuvitus Disneyn taiteilijat 
Suomennos Jenni Raipelo 
Sanoma Media Finland 2016 
s. 100 
Northern Lights 2016