torstai 28. maaliskuuta 2019

Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa


Kaikki oli mennyttä, ikuisesti mennyttä. Jos hän voisi palata takaisin, suoristaa aikajanan kelaamalla sitä takaisin esiin kuin lankakerää, hän näkisi solmut, huomaisi vaaran merkit. Taaksepäin kelatessa kaikki oli itsestään selvää alusta asti, mutta silloin, kun hän ei tiennyt mistään mitään, hän ei ollut osannut aavistaa. Hän oli kävellyt luottavaisena suoraan sitä kohti.

Brittikirjailija Lisa Jewellin psykologinen trilleri Sitten hän oli poissa kertoo koskettavan tarinan äidistä, jonka teini-ikäinen tytär katosi kymmenen vuotta aiemmin Lontoossa matkalla kirjastoon. Laurel oli surrut tytärtään kovasti ja lopulta muutaman vuoden kuluttua metsästä löytyi muutama luu ja reppu, jotka kuuluivat hänen tytölle, joiden perusteella tapaukselle saatiin hautajaisten jälkeen loppupiste, vai saatiinko sittenkään?

Vuosia myöhemmin Laurel tapasi kahvilassa yllättäen miehen, jonka kanssa heille syttyi intohimoinen suhde. Laurel oli ihastunut ja iloinen siitä, että oli tavannut niin sopivan miehen monen surullisen vuoden jälkeen. Laurel tutustui pian myös miehen tyttäriin, joista nuorempi muistutti sattumalta hänen kadonnutta tytärtään. Myös lähipiiri oli samaa mieltä, että heissä on kummallisen paljon samaa näköä.

Kirjan tarinassa kuljetaan kadonneen tyttären matkassa, Laurelin matkassa ja erään henkilön matkassa, jota ei kukaan ole yhdistänyt Laurelin tytön katoamistapaukseen. Kirja on hyvin viihteellisesti kirjoitettu, ja suomennos on oikein hyvin onnistunut, joten viihdyin kirjan tarinan matkassa. Kirjassa ei mässäillä väkivallalla eikä verellä, vaan tapahtumat ovat arvaamattomia yhteensattumia. No jotain suunniteltuakin rikollista puuhaa kirjasta löytyy, mutta tavoitteena ei ole murha eikä tappo sen voin paljastaa.

Kirjan rikollinen janoaa rakkautta rakastamaltaan ihmiseltä, vaikka sitten rikosten kautta. Rakkaus on aihe, josta saadaan aikaiseksi pientä ja suurta draamaa, runoista lyriikoihin ja vaikka tällaisia kiinnostavan koukuttavia trillereitä. Sitten hän oli poissa voisi olla riipaisevan hyvä elokuva, sillä siitä löytyy runsaasti koskettavia kohtauksia. Tunnustan, että kyyneleet tulvahtivat ainakin yhdessä kohtaa poskilleni. Suosittelen.

Sinä et ole se, joka väität olevasi, hän äkkiä ajattelee. Sinä olet huijari.

Lisa Jewell, Sitten hän oli poissa ****
Suom. Karoliina Timonen
Wsoy 2019
s. 404
Psykologinen trilleri

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot, 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä ja 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (Lontoo)

10 kommenttia:

  1. Luen nykyään tosi vähän dekkareita eikä tämäkään ole lukulistalla. Mutta minulla on sama: monta kertaa näen henkilöhahmot elävinä ja mietin, että tulisipa tästä hyvä elokuva! Eleanor Oliphantista ehkä tehdäänkin; varsin elävänä 'näin' myös Claudie Gallayn Jeannen. Onhan se merkki siitä, että kirjoittaja kirjoittaa tosi hyvin ja tämä kuvittelu lisää lukuelämystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta <3
      Eleanor Oliphant on erityinen kirjahahmo, josta pidin erittäin paljon.
      Sitten hän oli poissa tarinaa lukiessa ajattelin jopa näyttelijöitä, ketkä voisivat sopia näyttelijöiksi. Minusta tarina oli hyvin elävästi kirjoitettu ja suomennos oli hyvä. Kirjassa guuglattiin monta kertaa, joka pisti silmään, ehkä googlaus olisi ollut parempi suomennos.

      Poista
  2. Tässä aihe tuntuu rankalta, mutta silti tämä kiinnostaisi lukea. Tämä varmasti pitäisi otteessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä niin rankka kuitenkaan ole. Mielestäni kirja on lähinnä surullinen.

      Poista
  3. Mai, tämä oli yllättävän hyvä dekkari.

    VastaaPoista
  4. Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Tämä kirja on psykologinen trilleri, jossa on mielenkiintoinen kerronta.

      Poista
  5. Ei oikeastaan trilleri, kun aika varhaisessa vaiheessa arvasi monta lopputilannetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan näitä kirjoja julkaistaan, joissa tiedetään tapahtumat tai arvataan hyvinkin alussa. Esimerkiksi Leila Slimanin trillerissä Kehtolaulu kerrottiin heti alussa mitä on tapahtunut. Ehkäpä se trillerimäisyys löytyykin siitä, miten tapahtumat keritään auki. Mikä johti mihinkin?

      Poista