Hän oli parhaansa
mukaan yrittänyt unohtaa ja jatkaa elämää. Unohtaa kylän, talon, juhlat, Bettyn
valon ja pimeän. Joskus hän melkein tunsi onnistuneensa, mutta ajan mittaan hän
oli oppinut, että tunne oli väliaikainen, että helpompaa jaksoa seurasi aina vaikeampi,
että milloin tahansa muistot saattoivat yllättää ja heittää hänet takaisin
siihen paikkaan, siihen yöhön.
Ruotsalaisen Lina Bengtdotterin Annabelle aloittaa uuden dekkarisarjan, jonka päähenkilö on
rikostutkija Charlie Lager. Charlie on kompleksinen päähenkilö, nainen, jonka
taustalta löytyy kaikenlaista kurjaa, joka ei voi olla vaikuttamatta hänen
elämäänsä. Alkoholi ja bailaaminen on hänelle tunnusomaista, mikä haittaa myös
hänen työntekoaan. Syystä ovat hänen työkaverinsa ja esimiehensä varpaisillaan
Charlien kanssa.
Lina Bengtsdotter on kotoisin Gullspångin pikkukaupungista,
joten kyseinen kaupunki saa tässä esikoisdekkarissa luvan olla nuoren tytön
Annabellen katoamispaikka, jonne lähetetään tukholmalainen rikostutkijapari
Charlie ja Anders. Gullspång on täynnä muualta tulleita etsijöitä ja
toimittajia sekä muuta uteliasta porukkaa. Charlie palaa tutkimuksen edetessä
lapsuutensa ja nuoruutensa paikkoihin ja muistoihin, jotka mieluummin olisi
unohtanut kokonaan.
Kirjan toinen tarina kertoo kahdesta tytöstä, joiden
kotioloissa ei ollut kehumista. Surkeat kotiolot eivät aina vaikuta lapsen
kehitykseen haittaavasti, mutta nämä tytöt saivat kärsiä koko loppuelämänsä.
Tykkään siitä, että kirjailija on ottanut aiheeksi lasten kehityksen, johon
kurjat kotiolot vaikuttavat tavalla tai toisella. Lapsuudessa koetut traumat
voivat aiheuttaa loppuiäksi mielenterveysongelmia ja päihteiden väärinkäyttöä. Toisaalta myös hyvistä perheoloista tulevien lasten taustalta voi löytyä kammottavia rikoksia ja he voivat tehdä itse rikoksia tuntematta tunnontuskia.
Kirjailija on ruotsin ja psykologian opettaja, joten hänellä
on jo koulutuksensa puolesta hyvä näkemys lasten kehitykseen ja kasvuun
vaikuttavista tekijöistä. Ja tietysti siitä, miten ihmiset ummistavat silmänsä
lasten olosuhteista siihen asti, kunnes on tapahtunut rikos. Miksi ihmiset
ummistavat silmänsä lasten hädältä? Miksi kirjassa olevaan kymmeniä vuosia
nuorten käytössä olleen talon tapahtumiin ei puututtu jo paljon aiemmin?
Kadonneet henkilöt eivät välttämättä halua tulla
löydetyiksi. Suomessa katoaa satoja ihmisiä vuodessa. Osa tapauksista jää aina
ratkaisematta. Omaisille katoaminen on aina erittäin raskasta. Löytyykö Annabelle ja mistä ja mitä hänelle on tapahtunut ennen
katoamista? Näihin kysymyksiin Lina Bengtsdotter on kirjoittanut vastauksia
antavan sujuvan ja viihteellisen yhteiskunnallisen dekkarin, jonka seuraava osa
Francesca ilmestyy tänä keväänä
, joten halusin lukea ensin tämän sarjan aloittavan
Annabellen.
Meren äärellä, maassa
kuninkaan,
monet vuodet sitten
tunnettiin
eräs neito – ja viel´
ehkä muistetaan
nimi kauniin Annabel
Leen.
Hän eli vain miettien
rakkauttaan,
ja ma häntä rakastin
niin.
Edgar Allan Poe, Annabel Lee
Lina Bengtsdotter, Annabelle
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Otava 2017
s. 363
Pidin Annabellestä paljon! Tämä oli jotenkin niin uskottava, koskettava ja vaikka mitä.
VastaaPoista♥♥
Voi lapsiraukkoja...
PoistaHyvä, että olet lukenut tarinan ja tykkäsit siitä. Minäkin tykkäsin.
<3