Sanoin, että kaikki
alkoi siitä, kun leikkasin hiukseni. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta se
oli minun nähdäkseni ensimmäinen omituisuus. Sen jälkeen tapahtui vielä paljon
tavallisia asioita, siedettävän tavallisia, ennen kuin alkoi kunnolla tapahtua
outoja.
Siiri Enorannan uusimmassa fantasiakirjassa Tuhatkuolevan kirous upotaan syvälle taikuuden mystiseen maailmaan.
Vastustin mielessäni tätä kirjaa, sillä ajattelin, että kirja on ottanut ihan
varmasti liikaa vaikutteita Harry Potterista. No jotakin yhteistäkin löytyy,
mutta niistä yhteneväisyyksistä voi lukea lisää tästä hurjan
mielikuvituksellisesta kertomuksesta. Kirjan päähenkilö on 14-vuotias Pau,
jonka perheeseen kuuluvat isä, äiti ja isoveli sekä lemmikkieläin Pip. Ja
tietysti kirjassa on taikakoulu, jonne sekä isoveli Tristin että Pau kutsuttiin
opiskelemaan.
Minä opin savu
vieköön taikomaan! Minä tosiaan opin! Se oli uskomatonta ja epätodellista, ja
kuitenkin minusta tuntui, että se oli enemmän totta kuin mikään oli ollut
koskaan ennen. Ensimmäistä kertaa tein sen elokuun toisena, toisena päivänä
Magia-akatemiassa, ensimmäisenä virallisena kaksiviikkoisen koeajan päivänä.
Pau on aina ollut itsekseen viihtyvä, eikä ole välttämättä
tarvinnut kavereita. Toista on taikakoulussa, sillä kavereilta ei voi välttyä,
ja tosiaan heidän seurakin alkaa kiinnostamaan. Pau on kuitenkin tullut
taikakouluun, jotta oppisi taikomaan, ja se käykin häneltä helposti, paljon
helpommin kuin isoveljeltä, joka kesken koulun ilmoitti liittyneensä urheilujoukkueeseen
ja jättävänsä taikakoulun kesken. Veljen lähtö koulusta vaikutti myös Paun
koulunkäyntiin.
Mitä pidemmillä
hiuksilla taiotaan, sitä voimakkaampi on taika, koska nämä hiukset ovat
ehtineet kerätä itseensä eniten maagin olemusta, historiaa, syvintä ydintä.
Pau tuli hyvin tietämättömänä taikakouluun, sillä hän ei
ollut aiemmin kuullut ötkyistä mitään. Hän ei tiennyt mitä ötkyt olivat.
Vanhemmat olivat suojelleet ja pitäneet Paun turvassa ja tietämättömänä
kaikesta. Nyt hän sai kuulla taikakoulussa kaikenlaista mitä ötkyt olivat
valmiita tekemään, että taikoa saisi vain ötkyjen kannattajat. Mutta mistä Pau
tiesi mitä hän kannattaa, sillä kukaan ei ollut kertonut hänelle mitään?
Juuri kun Pau oli kaikista onnellisimmillaan taikakoulussa,
leijaili paratiisipilven päällä ja hyrisi itsekseen, pudotus maankamaralle
sattui. Ja tulevat tapahtumat sattuivat vielä enemmän. Tarinankeksijä Siiri
Enorannan kirjat kuuluvat kirjoihin, jotka haluan lukea. Taistelukentiltä
avaruuteen ja takaisin, kirjailijalla on uskomaton mielikuvitus kuvata tarinoiden
tilanteita ja paikkoja sekä taitoa kuvata nuorten heräävää ihastumista kuin
siveltimenvedoilla, tunteilla ja tunnelmilla. Vuoden 2018 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voittanut Tuhatkuolevan kirous on maaginen, se on täynnä loitsuja, taikuutta ja fantasiaa.
Hän haukkoi henkeään
ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Hän kurotti kohti hehkuvia kekäleitä
kuin voisi poimia ne käteensä, mutta hänen ruumiinsa oli jälleen
vahingoittumaton ja siten vahingoittuva, hän ei voinut koskea tulta. Mutta
hänen liekkinsä oli moninkertaistettu. Ja niin hän ei ollut kuolematon vaan hän
oli tuhatkuoleva.
Siiri Enoranta, Tuhatkuolevan kirous *****
Wsoy 2018
s. 443
Nuortenkirja
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 13. Kotimainen
lasten- tai nuortenkirja
Tää oli niin hyvä kirja! <3
VastaaPoistaTämä on kerrassaan mahtava kirja. Tämä on kirja, jota suosittelen jokaiselle nuorelle, joka kipuilee lukemisen suhteen. Uskon, että kirja on äärettömän hyvä äänikirjanakin.
Poista<3