Tommy oli ajatellut
Lucya paljon. Kaikkia niitä vuosia, jotka tyttö oli viettänyt koulussa tuntien
jälkeen, yksikseen luokkahuoneessa, neljänneltä luokalta lukion viimeiselle;
vuosikausiin tyttö ei ollut pystynyt katsomaan edes Tommya silmiin.
Yhdysvaltalaisen kirjailijan Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton vei totaalisesti
sydämeni. Odotin tätä uusinta suomennosta Kaikki
on mahdollista kuin kuuta taivaalta ja heti ensimmäisiä sivuja luettuani
kyyneleet virtasivat silmistäni tunteiden pakahtuessa tarinan mukana eläytyen.
Taika oli jäljellä. En voinut ajatella
muuta kuin, että haluan lukea lisää hänen kirjoja. Elizabeth Strout on
suurenmoinen kirjailija, jonka tarinoita rakastan. Hän kirjoittaa säästellen,
eikä avaa kaikkia salaisuuksia, vaan edelleen jäin kaipaamaan lisää Lucy
Bartonista, josta kirjassa oli tullut kuuluisa kirjailija.
Lucy Bartonilla oli
oma häpeänsä. Totta vie, hänellä oli häpeänsä. Ja hän oli jättänyt sen noin
vain taakseen.
Kaikki on mahdollista on novellikirja, joka sisältää yhdeksän
eri tarinaa. Jokaiselle tarinalle on yhteistä se, että henkilöt liittyvät Lucy
Bartonin kotiseudulle tai sitten Lucy on
osallinen tarinassa, kuten novellissa Sisko,
jonka päähenkilö on Lucyn veli Pete. Lucyn perhe oli köyhääkin köyhempi ja
lasten olot olivat kurjat. Eri novellien perusteella Lucyn lapsuudesta nousee
kuvia, jotka eivät ole kauniita. Näistä lapsuutensa muistoista Lucy on
kirjoittanut muistelmansa ja hänen kirjansa on myynnissä myös hänen
kotikaupungissa Amgashissa, josta useimmat kirjan kertojista ovat kotoisin. Osa
tarinoista kertoo, miten köyhistä oloista lähtöisin olevaan kirjailijaan
suhtaudutaan.
Kerran kun tyttö oli
ollut vielä lapsi, Tommy oli astunut luokkaan koulun jälkeen ja siellä tyttö
oli ollut lukemassa ja hypähtänyt ilmaan – hän oli tosiaan hypähtänyt
säikähdyksestä ilmaan – kun ovi avautui. Tommy oli sanonut kiireesti: ”Ei, ei,
kaikki hyvin.” Mutta tuona päivänä nähdessään miten tyttö oli säikähtänyt, hän
oli arvannut että tyttöä oli piiskattu kotona.
Elizabeth Strout sai Pulizer-palkinnon vuonna 2009
kirjastaan Olive Kitteridge, josta tehdyn tv-sarjan olen katsonut. Stroutin
kirjoitustyyliä on verrattu Alice Munron teksteihin ja löydän niistä paljon
yhteistä arkielämän kuvausta, joka välillä on jopa ruman kaunista ja rujoa ja
henkilöhahmot saavat tuntemaan eri tunnetiloja laidasta laitaan inhosta
ihailuun, säälistä hyväksyntään. Strout ei emmi kirjoittaa eri
yhteiskuntaluokkien henkilöistä, vaan hän räväyttää esille henkilöt
salaisuuksineen, joista arvaillaan ja tiedetään tai ainakin puhutaan enemmän
kuin tiedetään. Elizabeth Strout raastaa lukijan vereslihalle ja jättää lukijan
kaipaamaan lisää.
Elizabeth Strout, Kaikki on mahdollista *****
Suom. Kristiina Rikman
Tammen Keltainen Kirjasto 2019
s. 260
Anything Is Possible
2017
Strout Elizabeth: Nimeni on Lucy Barton
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 46. Kirjassa on
trans- tai muunsukupuolinen henkilö
Nämä lasten kaltoin kohtelut on kyllä hyvin ikäviä asioita, ja niiden varjoista ei ehkä kaikki selviä "valoon".
VastaaPoistaNiin samaa mieltä kanssasi Jokke. Jostakin syystä olen nyt lukenut useamman kirjan peräkkäin aiheesta ja julkisuuden keskustelutkin ovat pyörineet tänä vuonna lasten kaltoinkohtelu-aiheessa, valitettavasti. Lasten pitäisi saada kasvaa turvassa ja tuntien itsensä hyväksytyksi omana itsenään. Ikävät kokemukset jäävät vaikuttamaan lapsen kehitykseen ja kasvuun ja voivat aiheuttaa mielenterveysongelmia.
PoistaTämä on ihan huikea kirja. (Minulla bloggaukset laahaavat perässä enkä ole ehtinyt tästäkään bloggaamaan, mutta luin kirjan ja rakastin siinä ihan kaikkea.)
VastaaPoistaTämä on todella huikea teos Katja <3
PoistaStroutin raastinrautakirja saa sydämen vereslihalle, mutta hänen taitonsa on olla kertomatta kaikkea, vain sen verran, että tiesin, että olen lumoutunut.
Mai,jaan kaikki tuntosi Stroutista! Tämä on kuin omaa hengitystäni, vaikka minulla ei tällaista lapsuutta, silti se jokin minussa samaistuu myös Lucyyn. Se voi olla vain sitäkin, että teksti on niin huikeaa.
VastaaPoista♥♥