Toni Morrison: Tervanukke

Levättyään hän päätti uida perhosta ja varjella jalkojaan imulta, joka oli lähestynyt häntä kummallakin kerralla oikealta puolelta. Mutta kun hän halkaisi veden edestään, hän tunsi lempeän mutta päättäväisen paineen lipuvan rintaa, vatsaa ja reisiä pitkin. Se työnsi häntä kuin peräänantamattoman naisen käsi. Hän kamppaili ankarasti päästäkseen läpi, mutta ei onnistunut. Käsi painoi häntä poispäin rannasta. Mies käänsi päätään nähdäkseen mitä hänen takanaan oli. Hän ei nähnyt muuta kuin vettä, verenkarvaisena kimaltavaa vettä ja auringon, joka lipui siihen kuin tuore sydän.

Amerikkalainen nobelisti Toni Morrison kirjoittaa upeita teoksia. Omassa kirjahyllyssäni on Minun kansani minun rakkaani teoksen lisäksi Tervanukke, joka odotti aikansa vuoroaan lukujonossa. Tervanukke, kuten kaikki muutkin Morrisonin teokset, pureutuu mustien elämään ja kuvaa heidän kokemiaan vääryyksiä. Tervanukke pureutuu varsinkin isäntä-palvelija-suhteen kuvaamiseen, mutta moneen muuhunkin inhottavaan vääryyteen, kuten esim. orjuuteen.

Kirjan valkoinen rikas aviopari omistaa Karibialla talon, johon eläkkeelle jäänyt ilkeä isäntä on kovasti kiintynyt, mutta jossa parikymmentä vuotta nuorempi rouva ei viihdy ollenkaan. Heitä palvelee iäkäs musta pariskunta, on palvellut melkein koko ikänsä, ja he tietävät omistajapariskunnan kaikki salaisuudet. Heidän Pariisissa mallintöitä tekevä sukulaistyttönsä Jadine on tullut vierailulle. Taloa asustaa myös tunkeilija.

Mies hieroi leukaansa hänen tukkaansa ja puhalsi hänen korvansa päällä olevaa pientä suortuvaa. ”Minäkin haistan sinut”, mies sanoi ja painoi kupeensa niin syvälle kuin sai Jadinen madeirahameen hillittyihin kuvioihin. ”Minäkin haistan sinut.” Hänen äänensä oli hiljainen, huohottava, ja tuntui Jadinesta tulevan hyvin korkealta. Jostakin kaukaa kaukaa ylhäältä, kattoa korkeammalta, jättiläispuitakin korkeammalta, ja se pelotti häntä.

Joulumyrskyn saapuessa talon sisälläkin myrskyää. Salaisuuksia on jo niin paljon, että ne kaipaavat päivänvaloa. Isäntä- ja palvelusväki setvivät salaisuuksia puolin ja toisin, ja siinä ohessa Jadine ja tunkeilija ihastuvat toisiinsa. Ihastuminen vaatii tiiviimpää läsnäoloa, joten he katoavat nopeasti saarelta. Tästä siirrytään mustan koulutetun naisen ja mustan kouluttamattoman miehen kiihkeään suhteeseen, joka paloi kuin virvatuli kuumimmalla liekillä, ja joka aiheutti lopulta pakomatkan ja takaa-ajon. Tervanuken tarina oli upea, ja sain lukea uskomattoman kiihkeää ja kuumottavaa tekstiä Morrisonilta.

Toni Morrison, Tervanukke *****

Suom. Seppo Loponen

Keltainen Kirjasto 1982

s. 341

Tar Baby 1981

Morrison Toni: Rakkaus
Morrison Toni: Koti
Morrison Toni: Luoja lasta auttakoon
Morrison Toni: Minun kansani, minun rakkaani  (Nobel 1993)

Kirja sopii Helmet lukuhaasteen kohtaan 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

Oman kirjahyllyn aarre