Varttunut, akateeminen
naishenkilö etsii seuralaista, sihteeriä. Kevyttä mutta erittäin
luottamuksellista työtä. Hakemukset rva H. Coseylle. Monarch Street 1, Silk.
Rakkaus on yhdysvaltalaisen Toni Morrisonin Rakkaus teoksen vahva teema. Kirjan
henkilöt ovat mustia ja rotukysymykset ovat voimakkaasti esillä kirjassa, kuten
Adichien Kotiinpalaajat
kirjassa. Molemmat kirjailijat ovat mustia ja kirjoittavat mustista ihmisistä
ja heidän kokemasta rasismista kirjoissaan, mutta myös rakkaudesta ja rakkauden
eri teemoista. Morrison kirjoittaa vahvaa tekstiä, draamallisia kokemuksia ja
tapahtumia henkilöilleen. Rakkauden
henkilöiden elämänkaari tulee kirjoissa hyvin esille, ehkä väliin hieman
hassusti, väliin surullisesti, toisinaan vihaa tihkuen, mutta se rakkaus kurkkii
viekkaana rivien välissä. Kirja alkaa siis siitä, että Heed The Night etsi
itselleen sihteeriä, sillä hän oli jo vanha ja hänen kätensä olivat nivelreuman
runtelemat, mutta todellakaan hänellä ei ollut akateemista koulutusta, voisi
sanoa, että ainoastaan elämänkoulutusta.
Heed ja Christine
olivat niitä lapsia, jotka eivät pysty peruuttamaan rakkautta eivätkä pysäköimään
sitä. Siinä tapauksessa ero viiltää luuhun asti. Ja jos välirikkoakin rosvotaan,
rutistetaan vereslihalle, kupataan lapsen omaksi parhaaksi, niin se voi tuhota
mielen.
Heed ja Christine olivat 40-luvulla parhaimmat ystävykset.
Heed oli 11 ja Christine 12 vuotta. Christine asui rikkaan isoisänsä Bill
Coseyn luona äitinsä kanssa. Heed oli köyhistä oloista, joten hän teki välillä
pieniä töitä Coseyn hotellilla, mutta tärkeintä oli leikkiminen Christinen
kanssa. Heillä oli jopa yhteinen salakieli, jota muut eivät ymmärtäneet. Kunnes
eräänä päivänä kaikki muuttui. 52-vuotias Bill Cosey otti 11-vuotiaan Heedin
vaimokseen. Cosey maksoi Heedistä tämän isälle 200 dollaria ja äiti sai uuden
laukun. Heed sai elostelijamiehen ja Christinen ja tämän äidin vihat
niskoilleen. Heed oli 42-vuotias, kun hänen miehensä kuoli yli
kahdeksankymppisenä. Siitä alkoi taistelu testamentista ja omaisuudesta, sillä
oikeaa testamenttia ei löytynyt. Kirjan lopusta selviää mitä oikeassa
testamentissa luki ja mitä sille tapahtui, joten lukijat malttakaapa mielenne
ja nauttikaa kirjan välillä erikoisista kohtauksista.
Heed ja Christine, kaksi ikääntynyttä lapsetonta naista,
asuivat kahdestaan Coseyn vanhaa isoa taloa. Hotelli oli laitettu kiinni jo
vuosia sitten, sillä asiakkaat kaikkosivat siltä alueelta. Christine hoiti
ruoanlaitot, teki siis ruokaa, jota Heed inhosi. Heed maksoi talouskulut ja
talon ylläpidon. Kerran vuodessa he saivat aikaan tappelun, jossa Heed oli
altavastaajan osassa heikon kuntonsa vuoksi. Nyt Heed oli saanut päähänsä etsiä
sihteerin, joka kirjoittaisi uuden testamentin, jossa Cosey jätti koko
omaisuutensa yksin hänelle. Paikkaa haki yksi henkilö, Junior. Junior oli
18-vuotias juuri pakkolaitoksesta vapautunut nuori tyttö.
”Se tekee jotakin
järjelle, se että menee naimisiin ennen ensimmäisiä kuukautisia. Heed tarvitsee
ammattiapua, eikö sinustakin?” Christine puhalsi sormuksiinsa. ”Neitsyet on
erikseen ja lapset erikseen”, hän sanoi ja jätti Juniorin pohdiskelemaan
ajatusta.
Toni Morrison on kirjoittanut 18 teosta, joista 9 on
romaania (kaikki romaanit on suomennettu). Vuonna 1987 Morrison sai
Pulizer-palkinnon kirjastaan Minun
kansani, minun rakkaani. Vuonna 1993 Toni Morrison sai ensimmäisenä naisena
ja mustana amerikkalaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
Toni Morrison, Rakkaus ****
suom. Seppo Loponen
Tammen keltainen pokkari
ensim. suomenkielinen painos 2004
Alkuteos Love 2003
s. 276
Tämä on niin hieno kirja! Pitäisi lukea uudelleen, sillä lukemisesta on jo aikaa.
VastaaPoistaKirja oli ensimmäinen lukemani Morrisonin kirja, mutta pieni uteliaisuus jäi päälle. Tuo Pulizer-palkittu kirja kiinnostaa kovasti.
PoistaNappasin Jokken Nobel-haasteesta kiinni ja nyt luen vuoden ajan Nobel-kirjailijoiden kirjoja. Haastava haaste, mutta Nobel-kirjailijat tulevat tutuiksi.
Morrisonin kirjat ovat vahvoja ja vaikuttavia. Tästä nimenomaisesti en aivan erityisesti pitänyt, en ihan päässyt sisään tarinaan. Mutta aion lukea vielä paljon lisää Morrisonin kirjoja!
VastaaPoistaItse pääsin sisälle juoneen, ja pidin kirjasta. Kirjassa oli tarpeeksi vastakohtaisuuksia ja sitä säpinää, vaikka tapahtumat elettiin pienessä piirissä.
Poista