Helena Meripaasin Koppakuoriaiskevään
mukana pääsemme kulkemaan intomielisen nuoren Kissen mukana koirien
koulutuksessa ja nuorten maailmassa. Kisse kirjoitti vuosi sitten
ylioppilaaksi, haki eläinlääkikseen, mutta ei päässyt sinne. Nyt pitäisi
päättää mitä tekisi isona tai mitä opiskelisi sitä ennen. Päivät kuluvat
Kennelliitossa töitä tehden, joten aikaa ei ole oikein pääsykokeiden
lukemiseen, sillä koiraharrastus on vienyt tytön melkein kokonaan ja tietysti
kolme omaa koiraa. Kirjan nimi Koppakuoriaiskevät
viehätti minua kovasti. Kissen ystävät pitivät häntä sulkeutuneena,
koppakuoriaisena, joka haluaa pysytellä omissa oloissa.
Kirjan alussa Kisse kohtasi Jannen, joka opiskeli
yliopistossa ja oli mukana opiskelijariennoissa. Kisse tunsi olonsa
ulkopuoliseksi ja sitä paitsi Janne oli seurustellut aiemmin neljä vuotta ja
ollut kihloissa, mustasukkaisuutta oli heti ilmassa. Kissellä ei ollut
seurustelukokemuksia, sillä muutamat tapaamiset eivät jatkuneet koskaan
seurusteluasteelle. Kisse asui isänsä kanssa, joka kulki työmatkoilla, joten
yhteistä aikaa ei juuri ollut. Äiti asui Rovaniemellä uuden perheensä kanssa.
Kisse purki yksinäisyyttään koiria ulkoiluttamalla ja kouluttamalla niitä.
Kouluttamisen ohella Kisse oli saanut kavereita muista kouluttajista, mutta
ystäväpiiri oli pieni.
Mutta voiko harrastuksen liittää jotenkin opiskeluun?
Vanhemmat painostivat Kisseä pyrkimään uudestaan eläinlääkikseen. Janne
patisteli päättämään tiedekunnan ja lukemaan pääsykokeisiin. Kisse ei osannut
päättää ja päivät kuluivat nopeasti. Lopulta Kisse päätti opiskelupaikasta ja
aloitti pääsykokeisiin lukemisen, mutta miten niille kävi? Kirja kertoo sen.
Koppakuoriaiskevät on raikas nuorten kirja, joka kertoo yksinäisyydestä,
seurustelusta, opiskelusta, koiraharrastuksesta ja yleensä nuoren ihmisen
elämästä, joka etsii vielä paikkaansa yhteiskunnassa. Kirjan sanoma on se, että
opiskeleminen on melkein ainoa keino kuulua johonkin nuorten maailmassa.
Aikuisuus kolkuttelee ovella hieman pelottavana. Jos jää ulkopuoliseksi
syrjäytyy, sillä aina on muita, jotka vievät mm. opiskelupaikat, poika- tai
tyttökaverit, työpaikat jne.
Koppakuoriaiskevät
kuuluu kirjailijan Kisse-sarjaan. Sarjassa on ilmestynyt myös Elämäni frettinä ja Pöllöhilloa kirjat. Meripaasi on kirjoittanut yhteensä 13 nuorten
kirjaa ja Koiranvirkoja – Suomalaisia työ-
ja harrastuskoiria (2004) tietoteoksen. Suosittelen kirjaa varsinkin
koirista ja eläimistä pitäville nuorille. Kirja saa plussaa koiraharrastuksesta ja kouluttamisen esilletuomisesta.
Helena Meripaasi, Koppakuoriaiskevät
Otava 2008
s. 240
Varmasti kiintoisaa...
VastaaPoistaKiitos postauksesta, Mai! ♥
Meidän lapsilla on yhteensä 7 koiraa plus meidän 2 koiraa...koirakirjat kiinnostavat, kun jostakin syystä nuo koirat kiinnostavat :)
PoistaMekin olemme aina eläneet koiramaista elämää;)
VastaaPoistaSinulle on jotain blogissani....
En edes muista aikaa ilman koiria, sillä lapsuudenkodissani oli aina koira...olen myös kiinalaisessa horoskoopissa koira, ehkä sekin kertoo jotakin, en tiedä tarkemmin.
PoistaKäyn kurkkamassa sinun blogiasi :)