perjantai 28. kesäkuuta 2019

Hilja Valtonen: Vaimoke ja Hätävara

Kuuntele! Tuomitse!
Minä olen kaksikymmenvuotias neiti ja kumminkin istun Jokelan yhteiskoulun viidennellä luokalla kaikenkarvaisten pikkupenskojen kanssa, jotka häpeämättömästi sanovat minua ”musteriksi”. Istun jo toista vuotta ja luultavasti jään vielä kolmanneksikin vuodeksi, mikäli ei armo käy oikeuden edellä. Olen equus asinus. Algebra neljä, geometria neljä ja saksa neljä. Eivät muutkaan numerot hääppösiä ole julkisuuden valossa. Olen nerokkaan suvun viimeinen vihanta. Myönnän sen. Uskon sen. Amen.

Näin reippaasti perheen nuorin lapsi Kirsti kirjoitti vanhimmalle siskolleen Eevalle Hilja Valtosen (1897-1988) kirjassa Vaimoke. Onkohan kirjailija saanut ideoita omasta opettajantyöstään tähän kirjaan, sillä Kirsti ei piittaa koulunkäynnistä, mutta kelpaa tekemään kotihommia, kun mamma aina vaan sairastaa (lihoo), eikä jaksa tehdä mitään. Kirja on siis kirjeromaani, mutta kirjassa on melkein pelkästään Kirstin kirjeitä.

Olen ostanut kirjan jostakin kirppikseltä ja ihan äitini muistoksi, sillä äiti oli Hilja Valtosen fani ja hänellä oli pitkä rivi Valtosen kirjoja kirjahyllyssä. Äitini rakasti Valtosen kirjojen henkilöhahmoja, temperamentikkaita naisia, jotka eivät jääneet lehdellä soittelemaan, vaikka miehet sortivat heitä. Hilja Valtosen kirjoista on tehty elokuvia ja molemmista lukemistani kirjoista olen myös katsonut elokuvat. Vaimokkeen olen käynyt katsomassa kesäteatteriesityksenä, joka oli todella hauska ja sille sai nauraa vedet silmissä. Taivaalta satoi melkein koko ajan vettä, mutta se ei haitannut näyttelijöitä, vaan he antoivat kaikkensa, että yleisö viihtyi.

Vaimoke on oikein aurinkoinen ja viihdyttävä teos. Päähenkilö Kirsti oli siis suuren perheen tytär ja aikoi huolehtia kylän urkurin hommista, kun isä jää eläkkeelle. Nytkin hän avusti isäänsä joka sunnuntai ja isän poissa ollessa hoiti urkujen soitosta kirkossa.

Sitten Kirstin kohdalle sattui niin, että eräs tuttu mies tuli häntä vastaan. Ei siinä mitään, sillä mies oli lyönyt vetoa, että hän menee naimisiin ensimmäisenä vastaantulevan naisen kanssa. Panokset olivat korkeat, mutta Kirstipä ei ollutkaan niin vain kosittavissa ja vieläpä vanhalle miehelle, joka oli seurustellut Kirstin jokaisen isonsiskon kanssa. Mikä lurjus ja liukas häntäheikki. Vaimokkeesta tehdyssä elokuvassa pääparina loistivat Ansa Ikonen ja Tauno Palo ja elokuva oli heidän läpimurtonsa suomalaisen elokuvan tähtipariksi.

Hyvä miesten on elää ja olla! Kun asiat eivät luista kotona mieltä myöten, pistetään pillit pussiin ja lähdetään virkamatkoille. Siellä saa olla iloinen, puhella ja porista. Pirullista naista ei muistetakaan. Toista on pirullisen naisen. Hänen täytyy pysyä kotona hermot kireällä ja odottaa, koska herra taas ilmestyy mököttämään ja rähjäämään.

Hilja Valtosen romaaneissa on siis rakkautta ja romantiikkaa, joten ne sopivat kepeinä kirjoina kesälukemiseksi. Hätävara on Vaimoketta vakavampi teos. Hätävaran päähenkilö, pieni ja pippurinen papintytär Vappu ihastui opiskeluasuntonsa naapurinpoikaan lukioikäisenä ja ihastus muuttui rakkaudeksi, kun he tapasivat myöhemmin työelämässä. Mies muuttui kuitenkin muutaman avioliittovuoden jälkeen, ja kulki muiden naisten kanssa avoimesti. Tähän tarinaan olisin toivonut toisenlaisen lopun. Ärsyttävä narsistimies, olisin antanut potkut takapuoleen ja terve menox -toivotuksen! Elokuvan pääparina näyttelivät Helena Kara ja Kullervo Kalske.

Hilja Valtonen, Vaimoke ja Hätävara
Otava 2006
s. 272
Vaimoke 1933
Hätävara 1938

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. Rakkausromaani ja 33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.

Kirja on oman kirjahyllyn aarre.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Mari Mörö: Kiltin yön lahjat


Nostin kaapista kupin. Leipää saa pehmeäksi kun sumuttaa ja laittaa sitten mikroon.

Mari Mörön Kiltin yön lahjat pureutuu pienen tytön elämään. Siia on eskari-ikäinen, hampaat ovat jo lähteneet, mutta kukaan ei vie häntä esikouluun, jossa hän saisi hoitoa ja ruokaa. Äiti makasi sängyssä, jossa partnerit vaihtuvat koko ajan. Välistä äiti häipyi kokonaan ja sellainen tapahtui myös kirjan kuvioissa.

Siia kulutti aikaansa pihalla ja naapurissa asuvien lasten kanssa tai sitten hän meni naapurissa asuvan sedän, Pöyhösen luokse, joka kuvitteli seurustelevansa Siian äidin kanssa. Kaikki ummistivat silmänsä Siian ahdingolta. Siia oli sosiaalisesti erittäin turvaton lapsi, kunnes naapuriin tuli yöksi Viikki, jolla itselläänkin oli lapsi. Katseltuaan aikansa Siian touhuja ja Siian kotioloja, Viikki päätti soittaa lastensuojeluun, mikä oli oikea toimenpide, vaikka lastensuojelun työntekijät meinasivat tehdä Viikistäkin ilmoituksen poliisille.

Siia oli siis sosiaalisesti turvaton, mutta hän kasvoi myös rajatta. Kukaan ei kieltänyt häneltä mitään, hänellä ei ollut kotiintuloaikoja. Hän sai itse kehitellä ruokansa ja usein hän haki itselleen naapurin pakastimesta syötävää. Hän pesi itse vaatteensa ja kuivatti ne ja voin hyvin kuvitella miltä ne näyttivät 6-vuotiaan pesemisen jälkeen. Naapurin äiti sanoi, että loton jälkeen on mentävä kotiin, siinä oli Siialle raja. Hän siis eli betoniviidakossa, kuten Mowgli viidakossa Viidakkokirjassa.

Meten ovikellon patteri oli paikallaan, Tapsa ei ollut ottanutkaan sitä irti. Niitten äiti tuli ovelle ja se oli vielä yöpukusillaan ja nosti lehden lattialta. Se sanoi, että pitäisi tulla myöhemmin ja sovittiin kolmen tunnin päästä. Mette ei tullut ovelle, vaikka pyysin.
Nyt on sunnuntai, Meten äiti huusi perään.

Siian tarinan rinnalle Mari Mörö on kirjoittanut kahden kaveruksen Pöyhösen ja Viikin seikkailut Pietarissa ja Suomessa. Mikään ei todellakaan mene putkeen. Tavarat katoaa, autonosat katoaa, juomat katoaa, auto katoaa ym. Vaikka Kiltin yön lahjat kertoo enemmän kuin pitäisi yhteiskunnan heikompiosaisten elämästä, silti minun piti paikoitellen nauraa näille kahdelle ääliölle ja heidän jutuilleen. Tuli mieleeni elokuva Nuija ja tosinuija, sitä samaa mustaa huumoria löytyy tästä tarinasta.

Mari Mörö kertoi kirjassa tarinaa, jossa pieni lapsi joutui selviämään yksin elämässä. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Kiitos Mari Mörö puhuttelevasta tarinasta.
 

Mari Mörö, Kiltin yön lahjat
Wsoy 1998
s. 169

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Eva Frantz: Osasto 23


Minun nimeni on Stiina, ja minä kai kuolen pian.

Näin alkaa Eva Frantzin lastenkirja Osasto 23. Eva Frantz on tullut tutuksi dekkarikirjailijana. Osasto 23 on hänen ensimmäinen lastenkirjansa ja tämä mainio tarina voitti vuonna 2018 Runeberg-Junior kirjallisuuspalkinnon. Onneksi olkoon, erittäin hyvä lastenkirja sai arvoisensa palkinnon. Eva Frantz kirjoittaa ruotsin kielellä, mutta itse luin kirjan suomennetun version, sillä kaikista vuosista huolimatta, mitkä olen uhrannut ruotsin opetteluun, luen mieluummin omalla äidinkielelläni.

Eva Frantz on ollut uskollinen tyylilleen ja tuonut myös tähän lastenkirjaan jännityselementtejä. Lisäksi kirjasta löytyy ainakin yksi henkiolento, mutta olento on kaikkea muuta kuin pelottava, joten suosittelen kirjaa lapsille, jotka pitävät jännityselementeistä. Lisäksi kirja sijoittuu kauas historiaan, sodan jälkeiseen aikaan, jolloin sairastettiin vielä tuberkuloosia. Myös kirjan päähenkilö Stiina sairasti tuberkuloosia. Tuberkuloosi oli aikoinaan ikävä tauti, johon sairastuneet yleensä kuolivat, ennen kuin lääkitys oli keksitty.

Osasto 23 löytyi sairaalasta, jonne Stiina sai vapaapaikan, eli hoidosta ei pitänyt maksaa. Stiina oli koepotilas, sillä hän sai lääkettä, jota ei vielä oltu kokeiltu muille potilaille. Mutta miksi sairaalassa oli vain kaksi lapsipotilasta? Hiukan myöhemmin sairaalaan tuli myös kolmas lapsi, mutta hän sairasti…

Osasto 23 on mainio lasten jännityskirja, jota suosittelen ekaluokkalaisista ylöspäin. Kirja herättää varmasti kaikenlaista jutunjuurta lasten kanssa. Kuolema on yksi kirjan teemoista, samoin sairaudet, lääkärit, hoitajat ja sairaala, jotka voivat kauhistuttaa monia lapsia, joten niistä on hyvä keskustella lasten kanssa. Kirjan Stiina joutuu olemaan yksin isossa sairaalahuoneessa ja kulkemaan yksin pitkiä hiljaisia käytäviä, jotka tuovat kirjaan maagisuutta ja jännitystä. Stiina käy myös hautausmaalla ja joutuu eräässä kohtauksessa pakenemaan kirjan rikollista, sillä semmoinenkin kirjasta löytyy. Mutta mielestäni kirja on erittäin hyvä ja olisin lukenut kirjan lapsuudessa erittäin mielelläni Viisikkojen lomassa.

Siinä samassa kuulin jotakin kamalaa! Askeleet lähestyivät, joku oli tulossa minua kohti, joku käveli samaa reittiä, jota olin tullut. Olin loukussa, pakotietä ei ollut…

Eva Frantz, Osasto 23
Suom. Anu Koivunen
S&S 2019
s. 139
Hallonbacken 2018
Lasten jännityskirja

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Lukuiloa ja leppoisaa juhannusta!




Kukkiva maa

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeaa kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien –
huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!

On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!

Katri Vala 1924

Lukuiloa ja leppoisaa juhannusta kaikille!

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Jane Campion - Kate Pullinger: Piano



Tänään isä naitti minut miehelle jota en ole vielä tavannut. Pian tyttäreni ja minä menemme hänen luokseen hänen maahansa. Puolisoni on sanonut ettei mykkyyteni häiritse häntä. Niin hän kirjoitti, ja kuulkaapa tätä: Jumala rakastaa mykkiä luontokappaleita, joten miksei myös hän! Olisikin hyvä jos hänellä olisi enkelin kärsivällisyys, sillä hiljaisuus vaikuttaa lopulta jokaiseen. Minä en kumma kyllä ole omasta mielestäni vaiti, minulla nimittäin on pianoni. Minun tulee sitä matkalla ikävä.

Jane Campionin elokuva Piano on yksi lempielokuvistani. Elokuvan alussa on loistava kohtaus, kun paratiisimaisen kauniissa maisemassa seisoo vedessä piano. Piano esittää elokuvassa suurta osaa, ja sen suuren osan se on myös saanut nimeä myöten elokuvan jälkeen kirjoitetussa kirjassa Piano. Elokuvan ohjannut Jane Campion on kirjoittanut kirjaan kaksi lukua ja kirjailija Kate Pullinger loput yhdeksän. Piano on loistavimpia rakkauskertomuksia mitä tiedän. Kirjassa on intohimoa, kolmiodraamaa, mustasukkaisuutta, väkivaltaa ja suurta rakkautta, jota mikään ei voi estää.

Pianokysymys oli nyt loppuunkäsitelty. Steward tunsi tulleensa nöyryytetyksi, kun nämä kaksi pientä naista joiden olisi pitänyt taipua hänen arvostelukykynsä edessä olivat hangoitelleet häntä vastaan. Piano oli tarpeeton ja painava, ja sitä paitsi jos hän nyt antaisi periksi heidän vaatimuksilleen, siitä tulisi valitettava ennakkotapaus. Heidän täytyi hyväksyä että hän oli se joka määräsi.

Suuressa kartanossa kasvanut hemmoteltu Ada naitettiin Uudessa-Seelannissa asuvan Alistair Stewardin kanssa. 1800-luvun miehet määräsivät ja naiset ja lapset olivat omaisuutta, jolla ei ollut sananvaltaa mihinkään. Ada toi laivamatkallaan mukanaan kaksi suurinta rakkauttaan, pianon ja aviottoman tyttärensä Floran. Nuori avioliitto koki kolauksensa jo rannalla, mihin laiva oli jättänyt Adan seurueineen. Alistair ei ymmärtänyt sitä, että piano oli mykän Adan kommunikointiväline muiden ihmisten kanssa. Alistair vei heti ensitapaamisella Adalta kyvyn keskustella ja esittää tunteensa. Piano jätettiin rantaveteen.

Yhdellä sormella, kynsi lohkeilleena ja kovettuneena, ihossa tupakan ja työn jäljet, hän tunnusteli reiästä Adan ihoa, viileätä, pehmeätä, sileätä – Adaa.

Alistairin talon lähellä asui mies, joka halusi pianon itselleen syystä, että saisi myös Adan lähelleen, kun antaisi hänen soittaa pianolla. Alistair pakotti vaimonsa miehen luokse antamaan soittotunteja. Pian soittotunneista kehittyi eroottinen leikki, sillä mies rakastui Adaan syvästi. Hän oli nähnyt, että mykkä Ada pystyi kokemaan suuria tunteita soittaessaan pianolla ja hän halusi, että nuo tunteet kohdistuisivat myös häneen.

Ada tunsi pelkäävänsä niitä merkillisiä, pyörryttäviä aistimuksia joita kohoili hänen ruumiinsa lävitse. Häntä pelotti ja hävetti että hän tunsi ylimalkaan mitään.

Ada ja pianonomistaja tekivät sopimuksen, jolla Adan olisi mahdollista saada pianonsa takaisin. Adalle ei tullut mieleen, että hänen miehellään olisi asiaan jotain sanomista. Hän ei antanut miehelleen mitään arvoa, sillä mies oli myynyt hänen pianonsa, hänen äänensä, hänen elämänsä, hänen muistonsa kodistaan. Alistairia ei olisi kannattanut jättää huomioonottamatta. Hän muuttui jopa omasta mielestään mieheksi, joka hän ei olisi halunnut olla saatuaan selville vaimonsa puuhat naapurissa.

Rakastuin Piano-elokuvaan ja samoin kirjaan. Piano on unohtumaton klassikkoteos.


Jane Campion ja Kate Pullinger, Piano
Suom. Marja Alopaeus
Gummerus 1995
s. 180
The Piano 1994
Historiallinen rakkauskirja

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. Rakkausromaani, 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa ja 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Jonas Hassen Khemiri: Isän säännöt


Isoisällä, joka on isä, on kaksi lasta. Ei kolmea. Yksi poika. Yksi tytär. Hän rakastaa kumpaakin. Erityisesti tytärtä.

Ruotsalainen Jonas Hassen Khemirin Isän säännöt kertoo isoisästä, tyttärestä ja pojasta perheineen. Kirja kertoo erittäin vaikeista suhteista perheen sisällä, jo vuosia kasvaneista erimielisyyksistä ja asenteista. Isoisä viettää suurimman osan aikaansa eri maassa, ja käy Ruotsissa puolen vuoden välein hoitamassa raha-asiansa, eläkkeensä ja muut juoksevat asiat. Parin viikon aikana hänen pitäisi hoitaa myös suhteensa lapsiinsa, suhteet, jotka natisevat liitoksissaan. Umpimielisyyttä, puhumattomuutta, epäluuloisuutta jopa vihamielisyyttä.

Isoisä on maahanmuuttaja, joka muutti Ruotsiin kun rakastui ruotsalaiseen naiseen. He menivät naimisiin, saivat kaksi lasta ja erosivat lopulta, sillä isoisä jätti perheensä aina moneksi kuukaudeksi kerrallaan eikä häneen saanut yhteyksiä. Isoisä ei siis koskaan oppinut sitoutumaan perhe-elämään, hoitamaan lapsia, osallistumaan maksuihin ym. isoisä kuvataan hyvin vaikeana henkilöhahmona.

Poika on perustanut perheen ja on koti-isänä. Hänessä ei ole mitään hyvää isoisän mielestä. Poika yrittää pitää jonkinlaisia suhteita yllä, mutta se on vaikeaa, erittäin vaikeaa. Isän säännöt haastoi minut lukemaan perhe-elämästä, jossa oli suuria ongelmia. Khemirin Kaikki se mitä en muista oli uskomattoman mieleenpainuva kirja, josta pidin kovasti. Isän sääntöjen lukeminen muuttui sivu sivulta hankalammaksi, mutta luin sen lopulta kokonaan. Voin sanoa, että kirjan lopussa lukufiilikset olivat yhtä alakuloiset kuin kirjan alussa, mikään ei sytyttänyt tarinaa tuleen. Hejssan isoisä!

Nainen katsoo miestä. Tämä on ottanut pakastimesta jäätelöpaketin. Kamppailee saadakseen kimpaleesta irti siivuja, lusikka taipuu, mies vääntää sen takaisin muotoonsa. Ja isä kävi siellä. Mies kertoo sen kuin kyse ei olisi kummoisestakaan asiasta. Sepä mukavaa, nainen sanoo. Saitteko puhuttua? Minä yritin. On se kyllä hankalaa hänen kanssaan.

Jonas Hassen Khemiri, Isän säännöt
Suom. Tarja Lipponen
Johnny Kniga 2019
s. 333
Pappaklausulen 2018

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista


lauantai 15. kesäkuuta 2019

Belinda Bauer: Kauniit kuollessaan (Dekkariviikko 2019)


Katso kuolemaa, joka noutaa Neitonsa liha edelleen luissaan mädäten. Katso, kuinka neito kainon kauhun vallassa kääntää kasvonsa – vaikka toinen käsi salaa syleilee noutajaa…

Englantilainen Belinda Bauer taitaa psykologisten dekkareiden kirjoittamisen jalon taidon, sillä sen verran hyytävällä alulla alkaa hänen uusin dekkarinsa Kauniit kuollessaan. Tykkään tosi paljon siitä, että koukutun heti kirjan alussa jännitystunnelmaan mukaan, ja tämä kirja nappasi koukkuunsa tiukasti heti alusta asti. Tämä kirja ei sovi herkimmille lukijoille, sillä kirjassa on sarjamurhaaja, joka tekee sen verran kamalaa jälkeä uhreilleen, että suosittelen kirjaa vain trillereiden ystäville ts. veri lentää ja erilaisia ruumiinjäseniä irtoilee runsaasti.

Kiitos, hän nyyhkytti tytön veriseen korvaan. Kiitos.
Ja hän tiesi, että tekisi saman uudelleen.
Halusi tehdä. Ei voinut olla tekemättä.
Odotti jo seuraavaa kertaa.

Belinda Bauerin Kauniit kuollessaan kirjan päähenkilö on toimittaja Eve Singer, joka löytyy rikospaikoilta tekemässä juttuja yhdessä valokuvaaja Joen kanssa. Vaikka Joe on muutaman vuoden nuorempi, he ovat ystävystyneet ja jotain syvempääkin on kehittymässä heidän välille. Ainoa mutta Even elämässä on hänen isänsä, joka on pahasti dementoitunut ja Eve on joutunut palkkaamaan hoitajan siksi ajaksi, kun hän on töissä. Eve ei jaksaisi, jos isällä ei olisi välillä hetkiä, jolloin hän muistaa melkein kaiken.

Sitten tuli eräs pimeä ilta, jolloin Eve kohtasi murhaajan. Jostakin syystä murhaaja jätti Even eloon ja alkoi sitä vastoin leikittelemään Even kanssa lähettämällä hänelle videoklippejä murhistaan. Tämäkin murhaaja halusi siis mainetta ja kunniaa teoilleen niin, että ne näkyivät mediassa kaikille halukkaille katsojille. Tietysti Eve ilmoitti murhaajasta myös poliiseille ja alkoi armoton takaa-ajo, jossa murhaaja leikitteli myös poliiseilla.

Hän sai murhaajan jäljet jälleen helposti lampun valokeilaan. Ja nähdessään ne hän sävähti järkytyksestä. Jäljet eivät johtaneetkaan pois kolaripaikalta. Ne johtivat suoraan takaisin.

Belinda Bauer on taitava kehittämään ilkeän juonikkaita käänteitä. Kirjan huippukohta oli karmaiseva esitys, jonka pystyin kuvittelemaan hyvin mielessäni. Bauer kirjoittaa tekstiään viihteellisesti, koukuttavasti ja tiivistunnelmaisesti. Kihelmöintiä lisäsi se, että jännitin miten päähenkilölle käy, sillä sarjamurhaaja sai houkuteltua Even aika pahoihin tilanteisiin. Voin vakuuttaa, että sydän tykytti tuhatta ja sataa, kun luin kirjaa. Älä siis lue kirjaa nukkumaan mennessä!

Belinda Bauer, Kauniit kuollessaan ****
Suom. Annukka Kolehmainen
Karisto 2019
s. 469
The Beautiful Dead 2016
Dekkari

Bauer Belinda: Kadonneet lapset 
Bauer Belinda: Hautanummi
Bauer Belinda: Ruumis nro 19
Bauer Belinda: Näkijä 
Bauer Belinda: Kauniit kuollessaan

Kirjabloggaajien dekkariviikkoa emännöi Lukeva peikko -blogi.


perjantai 14. kesäkuuta 2019

Sara Blӕdel: Uhrilehto (Dekkariviikko 2019)



Oli kuin hänen aivonsa olisivat kieltäytyneet käsittelemästä sitä mitä hän oli nähnyt. Sydän kuitenkin jyskytti ja koko keho oli pelosta raskas, sillä hän tiesi, että nainen oli kuollut. Oli tiennyt jo naisen maatessa maassa.

Tanskalaisen dekkarikuningattaren Sara Blӕdelin Uhrilehto on Louise Rick-sarjan viides kirja ja kuudeskin on jo ilmestynyt. Olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa: Prinsessa ja Vain yksi elämä. Koska kyseessä on sarja, niin tapahtumat etenevät ja matkalta tulee mukaan joitakin asioita. Nyt minua jäi vaivaamaan, miten Louisen elämään oli ilmestynyt teini-ikäinen poika Jonas.

Uhrilehdon tapahtumat sijoittuvat Hvalsøn kylään, jonka lähettyviltä kirjailija on kotoisin ja yllätys yllätys myös Louise Rick on kotoisin kylästä. Kylästä on kadonnut 15-vuotias poika, jonka on nähty liikkuvan eräässä metsässä. Etsivä Louise Rick saa tehtäväksi käydä paikkakunnalla. Tehtävä on ensimmäinen pitkän sairasloman jälkeen, jonne hän joutui edellisen kirjan tapahtumien vuoksi. Nyt hiukan harmitti, kun en ollut kirjaa lukenut, mutta onneksi tässä kirjassa vähän avattiin minkälaisista tapahtumista oli ollut kysymys.

Kadonnut poika kuuluu aasauskoisiin, johon Louisen nuoruudenaikainen poikaystäväkin oli kuulunut. Kirjan tapahtumissa selviää myös poikaystävän traaginen itsemurha. Louise kykenee vihdoin ja viimein puhumaan poikaystävän kuolemasta pojan vanhempien kanssa, ja saa selville aasauskoisten villistä elämästä. Kyseessä on aasauskoisista erotettu ryhmä, joka pitää itseään ainoana oikeana aasauskoa noudattavana ryhmänä. Ryhmän jäsenet ovat vannoneet verivalan.

Etkö sinä ole vielä ymmärtänyt. Tämä on helvetti, josta ei ole ulospääsyä.

Sara Blӕdelin Louise Rick-sarja on koukuttava viihteellinen dekkarisarja, jossa rikokset on tapana ratkaista kirjan lopussa. Uhrilehdon lahko käyttäytyy kuin sisilialainen mafioso-joukko, jonka pääjehuna toimi... Ennen kuin kirjassa ollaan niin pitkällä, että tiedetään, kuka pääjehu on, kirjassa on tapahtunut ikäviä rikoksia. Louise Rick etsii lopussa vauhdikkaasti ja sydän kurkussa paikkakunnan vanhoja uhrilehtoja, sillä lahko ei kaihda ihmisuhrien uhraamista saadakseen pakanavoimia.

Sara Blӕdel, Uhrilehto
Suom. Virpi Vainikainen
Karisto 2017
s. 333
Dødesporet 2013
Dekkari

Blӕdel Sara: Nimimerkki Prinsessa
Blӕdel Sara: Vain yksi elämä
Blӕdel Sara: Uhrilehto

 

torstai 13. kesäkuuta 2019

Liina Putkonen: Jäätynyt tyttö (Dekkariviikko 2019)



Kevät kuoli pitkäperjantaina, tyttö edellisenä iltana. Vihaisesti taivaasta maahan syöksyvät hiutaleet pesivät ilmasta heräävän luonnon tuoksun ja hautasivat kuolleiden lehtien lomista kurkkivat skillan alut, ja tytön.

Liina Putkosen esikoisdekkari Jäätynyt tyttö sijoittui pääsiäisenajan Helsinkiin. Kevät riepotteli jäisillä kaduilla, lumella ja kylmyydellä, mutta kevätkukat yrittivät silti sinnitellä maasta ylös. Dekkarin ruumis tuli esille heti ensimmäisellä sivulla, joten voin taata, että tämän dekkarin seurassa ei tule aika pitkäksi. Jossakin vaiheessa jo ajattelin, että jokohan kirjassa mennään yli meikälukijan sietokyvyn siinä, mitä en halua lukea kirjoista, mutta tuli luettua koko tarina kannesta kanteen. Kirjassa on mm. sadomasokismia, joten tiedoksi herkemmille lukijoille, että seksikohtaukset voivat yllättää. En siis olisi halunnut lukea niin tarkkoja kuvauksia seksistä kuin tässä kirjassa oli. Yleensä tykkään siitä, että voin lukijana itsekin arvuutella mitä tapahtuu.

Nyt hän jo muistaa jotain, tunnistaa äänetkin. Ulkona harjoitellaan, hän on ollut kokelaana monesti mukana. Mutta nyt hän ei ole enää kokelas, hänestä tehtiin veriveli. Hän on nyt sisällä. Mutta mitä lopulta tapahtui, sitä hän ei muista.

Jäätynyt tyttö dekkarin rikostutkija Linda Fors, itsekin nuoren tytön äiti, tutkii lukion pihalta löydetyn tytön murhaa. Rikostutkinnan johtaja Janatuinen on varma, että kyseessä on Suomen ensimmäinen kunniamurha, sillä jäätynyt tyttö osoittautuu taustaltaan maahanmuuttajaksi, vaikka on syntynyt Suomessa. Rikostutkinnan edetessä mukaan tulee myös rasismi, huumetutkinta ja sugardaddy-ilmiö. Näistä teemoista on esikoisdekkaristi keitellyt kokoon koukuttavan dekkarin, joka on teemoiltaan hyvin nykypäivään sijoittuva. Kieltämättä yllättävät seksikohtaukset olivat minulle liikaa, samoin pedofilia, jota yritän vältellä lukemissani kirjoissa, mutta en aina onnistu. Rikostutkija Linda Forss on hyvinkin pätevän oloinen tutkija, joka myöhästyy joka tilanteesta, mutta hänen esimiehensä on oikea törkymöykky ja työkaveri selkäänpuukottaja, kaikkea muuta kuin luotettava työkaveri. Lindalta löytyy myös omat salaisuudet, jotka tekevät hänestä inhimillisemmän.

Liina Putkonen, Jäätynyt tyttö
Johnny Kniga 2018
s. 311
Dekkari


tiistai 11. kesäkuuta 2019

Lars Pettersson: Koutokeino, kylmä kosto (Dekkariviikko 2019)



Raiskaus. Aseella uhaten. ”Heilutti puukkoa”, oli isoäiti sanonut soittaessaan.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, jotain samantapaista on tapahtunut ennenkin, hän sanoi.

Lars Petterssonin Koutokeino, kylmä kosto esikoisdekkari kertoo miksi tukholmalainen apulaissyyttäjä Anna Magnusson saapui Koutokeinoon keskellä kaamosaikaa. Annan äidinpuoleinen suku oli kotoisin Norjan Finnmarkista ja äiti oli tavannut Annan isän Tukholmassa opiskeluaikoina ja jäänyt asumaan Tukholmaan. Äidin saamelainen suku oli tullut Annalle tutuksi kesälomilla. Anna oli luvannut tutkia serkkunsa tekemää rikosta ja auttaa puolustuksessa. Mutta tutkittavaa löytyi paljon enemmän kuin Anna olisi osannut kuvitellakaan.

Jos hän oli todella halunnut riistää hengen itseltään, miksi hän oli nähnyt näin paljon vaivaa? Lainannut auton ja ajanut monta kymmentä kilometriä tunturiin. Hän olisi voinut vain istua vuoteensa laidalla kotona ja kaataa pillerit kurkkuunsa.

Tätä dekkaria ehdin lukea yli sata sivua, ennen kuin siinä tuli eteen ensimmäinen ruumis, mutta jaksoin lukea sinne asti, sillä harvemmin dekkari jää ilman ruumista. Anna ei ole herkimmästä päästä ja mukana rikostutkinnassa hänellä oli nuori poliisi Jon Arne, joka harrasti hiihtoa kilpaladuilla. Eipähän hiihdellessä tarvinnut sitoutua epämääräisiin rikostutkimuksiin, jotka katosivat kummasti tai sitten niitä sotkettiin sujuvasti. Annan silmissä Koutokeinossa näytti laki toimivan villin lännen tapaan. Mitä enemmän asioita tutki, sitä enemmän vastaan tuli kieroilua, valehtelua, salailua ja peittelyä. Siellä tarvittiin selkeästi tiukan ja osaavan syyttäjän oikeustaitoja ja etiikkaa. Isoäiti ei ihan tarkoittanut niitä asioita tutkittavaksi, mitä Anna sai selville.

Hän pilasi elämäni. Ajoi minut vihaamaan itseäni. Hänen istuessaan vankilassa sain tilaisuuden tulla ihmiseksi jälleen. Elämä palasi ja aloin uskoa, että jaksaisin taas elää.

Koutokeino sijaitsee Suomen rajan tuntumassa, Suomi-neidon käsivarren yläpuolella. Kirjassa liikutaan muuallakin mm. Tromssassa ja Kaaresuvannossa. Luin kirjaa Inarissa ja oli mukavaa, kun kirjan paikkakunnat olivat lähellä Inaria, tosin kirjailija on hieman vaihdellut paikkojen sijaintia. Olen myös käynyt kirjassa mainituilla paikkakunnilla, tosin kesäaikaan. Lars Pettersson on hyvä kuvaamaan Lapin luontoa ja talvimaisemaa, joka muuttaa nopeasti muotoaan. Tykkäsin kirjan tarinasta, henkilöhahmoista ja varsinkin saamelaisuuden vaikutteista kirjan juonikuvioihin.  Anna sai hyvän kosketuksen omiin juuriinsa osana saamelaista kulttuuria.

Sarjassa on julkaistu jo kaksi muutakin dekkaria: Verijäljet lumessa ja Kaamosmurhat. Muistutan jälleen, että tykkään kovasti, kun kirjan nimestä voi jo päätellä, että kyseessä on dekkari ja tästä dekkarista pidin juuri siksi, että se kertoi saamelaisyhteisöstä.

Lars Pettersson, Koutokeino, kylmä kosto ****
Suom. Salla Korpela
Minerva pokkari 2015
s. 382
Koutokeino, en blodig kniv 2012
Ensimmäinen suomennos 2014


 

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä (Dekkariviikko 2019)




Hän oli kaatunut maahan raajat levällään kuin tehdäkseen enkeleitä kirkkaisiin hauraisiin lehtiin.

Louise Pennyn kirja Kuolema kiitospäivänä aloittaa Three Pines-dekkarisarjan, joka sijoittuu kanadalaiseen pieneen kylään lähellä Quebeciä. Kirjasarjan charmanttina rikostutkijana toimii rikoskomisario Armand Gamache, joka tarkkailee, havainnoi ja juttelee kotoisasti kylän asukkaiden parissa ja yllätys, yllätys, näilläkin keinoin rikoksia ratkaistaan, ainakin kirjoissa. No muut tutkijat tekevät sitten tutkimushommia, etsivät ratkaisevia todisteita jne.

Kirjan alussa tapahtuu ampumistapaus, jossa kylän rakastetuin henkilö, yli 70-vuotias entinen kylän opettaja kuolee. Loppujen lopuksi mahdolliset ampujaehdokkaat supistuvat muutamaan ehdokkaaseen. Itse olin  aika varma yhdestä ehdokkaasta, mutta kirjailija vedätti hyvin, enkä lopussa osunut oikeaan. Hyvä Louise Penny, tykkään kun minua vedätetään dekkarissa. Tietysti ampumiselle täytyy olla jokin motiivi, joten sitä metsästettiin kirjan sivuilla jopa taulusta. Kirjasta nimittäin löytyy muutama taiteilija ja yksi runoilija.

Raha on yksi motiiveista tehdä murha ja tässäkin kirjassa etsitään henkilöitä, jotka kenties perivät kuolleen henkilön, ja osa näistä osoittautuukin aika iljettäviksi tyypeiksi. Louise Penny kuvaa hyvin tarkasti henkilöhahmojaan, joten heidät voi hyvin hahmottaa kirjan sivuilta. Muutenkin kirjailija kuvailee kaikkea aika pikkutarkalla tyylillä. Kirjan lopussa oleva kohtaus erään talon kellarissa oli minustakin todella karmaiseva, ja osasin kuvitella hyvin siellä vilistävät ja luikertavat eläimet. Inha paikka ainakin omassa mielikuvituksessa.

Ensimmäinen kohtaaminen uuden kirjasarjan kanssa sujui hyvin. Kukapa ei ihastuisi pikkukaupungin hiljaiseen elämänmenoon, jossa nautitaan kaikessa rauhassa cafe au lait ja ehkä croissant tai sitten pari lakritsipiippua. Kyläläiset ovat hyvin tuttavallisia ja puheliaita. Eipä aikaakaan, kun charmantti Gamache on jo kuin itsekin kylän asukas ja tuntee kaikkien asukkaiden salaisuudet. Syksyllä palataan sarjan pariin ja Three Pines kylään Kylmän kosketus nimisessä dekkarissa. Keväällä 2020 ilmestyy kolmas dekkari nimeltään Kuukausista julmin. Kyllä minä aina niin ilahdun, kun tunnistan kirjan nimestä dekkarin.

Pahuus on huomaamatonta ja aina inhimillistä,
ja se jakaa vuoteemme ja syö pöydässämme.
W.H.Auden

Louise Penny, Kuolema kiitospäivänä
Suom. Raimo Salminen
Bazar 2019
s. 364
Still Life 2005
Julkaistu aiemmin Naivistin kuolema dekkarina, Wsoy 2008

Kirja on oman kirjahyllyn aarre 

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Dekkarikesä!




Kesä on vihdoinkin tullut epävakaisen kevään jälkeen, ja jos edessä on epävakainen kesä, niin parempi varautua hyvällä kirjakasalla sisäpäiviin. Esittelyssä tällä kertaa dekkarit.

NÄMÄ DEKKARIT AION LUKEA KESÄLLÄ:

Kirja aloittaa Three Pines-dekkarisarjan, jonka charmanttina rikostutkijana toimii Armand Gamache. Tämä kanadalainen dekkarisarja sijoittuu Quebeckin lähellä sijaitsevaan Three Pinesin kylään.

Belinda Bauer: Kauniit kuollessaan
Tämä dekkari on brittikirjailija Bauerin kuudes suomennos ja olen pitänyt aiemmista dekkareista kovasti, joten uskon viihtyväni rikostoimittaja Eve Singerin matkassa kirjan juonikuvioissa. Seuraavalta dekkarilta, Snap, odotankin paljon, sillä se on ollut jopa Man Booker-pitkälistalla.

Alex Michaelides: Hiljainen potilas
Tätä psykologista trilleriä odotan kovasti. Kirja on myyty 40 maahan jo ennen valmistumista ja sen elokuvaoikeudetkin myytiin saman tien. Taidemaalari Alicia Berenson ampui miehensä, eikä sen jälkeen puhunut sanaakaan. Rakkaus, petos ja kreikkalainen mytologia, siinä tämän kyproksella syntyneen kirjailijan hittiteemat ja voila, menestys on taattu.

Gamilla Grebe: Horros
Tämä dekkari jatkaa Kun jää pettää alta ja Lemmikki-dekkareiden sarjaa. Olen koukussa näihin kirjoihin, joten uskon saman tason jatkuvan myös Horroksessa. Kirjan sydän on profiloija Hanne Lagerlind-Schön.

Jørn Lier Horst: Hylkiöt
Olen ihastunut Horstin dekkarisarjan rikostutkijaan William Wistingiin, ja blogista löytyy sarjasta aiemmin julkaisemani postaus kirjasta Tulikoe. Uskon ja luotan tähänkin dekkariin, varmasti vie mennessään. Laatudekkari.

Cilla Ja Rolf Börjlind: Polttopiste
Huippusuosittu Nousuvesi-dekkarisarja jatkuu. Olen lukenut sarjan kaikki dekkarit Nousuvesi, Kolmas ääni, Musta aamunkoitto, Uinu paju pienoinen, ja ne löytyvät blogista. Ja tietysti myös Nousuvesi-tv-sarja saa jatkoa.


NÄITÄ DEKKAREITA SUOSITTELEN KESÄÄN:

Anna Ekberg: Uskottu nainen
Tanskalaisen kirjailijan Anna Ekbergin Uskottu nainen sukeltaa keskelle kolmiodraamaa. Ero koskettaa, sille ei voi mitään. Mutta muutos voi olla myös uusi mahdollisuus elämään. Kirjan sivuilta voit lukea koittiko Christianille ja Leonoralle uudet elämänmuutokset, vai solmiko rikosten poluille suunnannut pariskunta rakkauden paulansa ikuisiin umpisolmuihin.

Brittikirjailija Lisa Jewellin psykologinen trilleri Sitten hän oli poissa kertoo koskettavan tarinan äidistä, jonka teini-ikäinen tytär katosi kymmenen vuotta aiemmin Lontoossa matkalla kirjastoon. Laurel oli surrut tytärtään kovasti ja lopulta muutaman vuoden kuluttua metsästä löytyi muutama luu ja reppu, jotka kuuluivat hänen tytölle, joiden perusteella tapaukselle saatiin hautajaisten jälkeen loppupiste, vai saatiinko sittenkään?

Tomas Gads: Pirulainen
Pirulainen aloittaa uuden suomalaisen dekkarisarjan ja jo tämä ensimmäinen dekkari koukutti ainakin minut sarjan pariin. Kirja pureutuu erikoiseen hukkumistapaukseen. Ryhmänjohtaja Halmeen viisihenkinen rikoksia tutkiva ryhmä kiinnostui hukkumistapauksesta intuition vuoksi. Sarjan aloituskirja tempaisi mukaansa haastavalla ja koukuttavalla otteella.

Elly Griffiths: Korppikuningas
Elly Griffithsin uusin dekkari Korppikuningas johdattaa arkeologi Ruth Gallowayn tyttärineen lomailemaan Blackpooliin. Blackpool on myös Katen isän Harry Nelsonin kotikaupunki. Harryn ja Ruthin välillä kipunoi kaikenlaiset jännitteet, mutta Harry on tiukasti naimisissa ja aikoo pysyäkin. Tässä kirjasarjassa on siis kolmiodraaman ainekset ja ne taitavat jatkua jatkokirjoissakin. Korppikuningas on sarjan viides kirja ja jälleen on luvassa mukavan viihteellinen jännityspaketti sarjan fanittajille, kuten minulle.

Alan Bradleyn Kuolon kultaiset kiehkurat on Flavia de Luce-sarjan kymmenes osa. Ja tämä sangen suosittu dekkarisarja tulee jatkumaan varmaan eteenpäin hamaan tulevaisuuteen, sen verran juonikkaasti Flavia tutkii murhia nuoresta iästä huolimatta. Flavia on siis jo perustanut oman firman ja omistaa kartanon sekä selvittänyt kymmenen murhaa ja kaikki tämä vuoden sisällä.

Ninni Schulman: Vastaa jos kuulet
Tämä on mainio kesädekkari, huolimatta siitä, että kirjassa on menossa kolea syksy. Kirjan päähenkilö toimittaja Magdalena Hansson on sen verran sympaattinen päähenkilö, että kirjan parissa viihtyy, samoin kun aiempienkin sarjan kirjojen Tyttö lumisateessa ja Poika joka ei itke.

Jane Harper: Kuiva kausi
Kirjan miljöönä toimii rutikuiva Kiewarran kaupunki Australiassa, jonne melbournelainen talousrikostutkija Aaron Falk palaa lapsuudenystävänsä hautajaisiin. Kuiva kausi bongahti heti ilmestyttyään maailmanmaineeseen ja sen elokuvaoikeudet on myyty, joten tulossa on ainakin yksi elokuva, ellei useampikin, sillä Kuiva kausi aloittaa Aaron Falkista kertovan dekkarisarjan. Kirja on tietyllä tavalla elokuvamainen ja kohtauksellinen ja uskon, että elokuvastakin tulee jännittävä.

Englantilaisen Erin Kellyn Älä jää pimeään on psykologinen trilleri, joka vetää puoleensa niin intensiivisellä tavalla, että kirjan keskeyttäminen oli liian tuskallista, sillä aloitettuani kirjan lukemisen, en olisi millään malttanut lopettaa lukemista kesken. Kaikki alkaa vuonna 1999, kun Laura näki auringonpimennysfestivaaleilla väkivaltaisen teon. Tuon teon seuraukset ulottivat lonkeronsa viidentoista vuoden päähän. Laura eli pelon vallassa ja odotti kaksosia. Huipputrilleri.



LUKUILOA DEKKAREIDEN PARISSA!

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Kesäkirjat!


Lukukesä on tulossa ja moni odottaa lomaa kuin kuuta nousevaa, jotta pääsisi lukemaan kirjoja ja rentoutumaan. Itsellä on kirjahyllyssä lukemattomia kirjoja, joten aion etupäässä kurkkia lukemiset omasta kirjahyllystä. Seuraavat viisi kirjaa ovat omalla kesän lukulistallani. Niistä Tuulenpesä, Vaimoke-Hätävara ja Keto-reseptejä ovat oman kirjahyllyn kirjoja.

NÄMÄ AION LUKEA KESÄLLÄ

Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä
Kirja kertoo Ilmosta ja Titistä - teatterimaailmassa ja vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä kasvaneista nuorista. Luen kaikki Vanhatalon kirjat, sillä hän on yksi lempparikirjailijoistani. Blogista löytyy postaukset hänen kirjoistaan Korvaamaton, Keskivaikea vuosi, Toinen elämä ja Pitkä valotusaika.

Jonas Hassen Khemiri: Isän säännöt
Khemiri kirjoittaa kirjassaan isyydestä ja nykyaikaisesta perhe-elämästä.Olen aiemmin lukenut hänen kirjansa Kaikki se mitä en muista.

Anni Sirviö, Fredu Sirviö ja Risto Lahti: Keto-reseptejä
Kirja opastaa ketogeenisen ruokavalion pariin. Sen verran selailin kirjaa, että löysin heti monta uutta reseptiä, joita aion kokeilla. Ehkäpä kesän jälkeen olen pari kiloa keveämpi.

Joni Skiftesvik: Tuulenpesä
Omaan kirjahyllyyni kuuluu useampi Skiftesvikin kirja, ja olen tykännyt jokaisesta. Kirjan takaa luin, että kirja on karu avioliittodraama. Jotain kirjasta nousevaa draamaa voisi kesälläkin lukea. Olen lukenut aiemmin teokset Finlandia City ja Isäni, sankari.

Hilja Valtonen: Vaimoke ja Hätävara
Tässä kirjassa on kaksi Hilja Valtosen menestysromaania samojen kansien sisällä. Molemmista on tehty elokuvat ja olen luultavasti nähnyt ne, sillä äiti katsoi kaikki Valtosen kirjoista tehdyt elokuvat. Hän oli Valtosen kirjojen fanittaja. Valtosen kirjoista on tehty kesäteatteriesityksiä ja Vaimokkeen olen nähnyt musikaalina Oulun kesäteatterissa. Mies oli bongannut kirjan jostakin kirpputoripöydältä ja toi sen minulle iloisena. Kesällä on aikaa  tälle klassikoksi luetulle rakkauskirjalle.

NÄITÄ SUOSITTELEN KESÄKIRJOIKSI

Johanna Laitila: Lilium regale
Johanna Laitilan esikoisteos Lilium regale kertoo Elsestä ja hänen salatusta seksuaalisuudestaan, joka ilmi tullessa olisi ollut rikos ja häpeällinen asia. Else rakasti naisia. Else rakastui ensimmäisen kerran ollessaan Ruotsissa toisen maailmansodan aikaan.

Emma Puikkonen: Lupaus
Emma Puikkosen romaanissa Lupaus kuljetaan sisarusten Rinnan ja Robertin matkassa. Rinna on kuntoutushoidossa tekemässä puutarhatöitä ja Robert Grönlannin jäätiköllä. Molempia huolestuttaa ilmastonmuutokset. Hyvin ajankohtainen kirja.

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen
Johanna Venhon Ensimmäinen nainen on vuoden "The Lukukirja", sillä se kertoo fiktiivisesti Sylvi Kekkosen mökkimatkasta ja hänen ajatuksistaan. Kauniisti kirjoitettu tarina.

Aris Fioretos: Nelly B:n tarina
Kesään kuuluu rakkauskirjat ja tässä on yksi sellainen. Aris Fioretoksen Nelly B:n sydän on fiktiivinen tarina, jonka pohjalla kirjailija on käyttänyt ensimmäisen saksalaisen naislentäjän Amelie Beesen (1886-1925) elämää.

Piia Leino: Taivas
Tämä tulevaisuuden Helsinkiin sijoittuva fantasianomainen kirja voitti EU:n kirjallisuuspalkinnon. Tämä kirja oli mielestäni vuoden 2018 kolmanneksi parhain suomalainen kirja. Suosittelen. Kirja on rakkaustarina.

LUKUILOA KESÄÄN!