sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Anna Ekberg: Uskottu nainen


Naisen veri on värjännyt pirstaloituneeseen tuulilasiin pyöreän kuvion – punaisen hämähäkinverkon. Veri valuu tuulilasia pitkin, siksakkaa lehtien välissä. Kauempana näkyy odottamaton todistaja hänen rikokselleen. Täysikasvuinen hirvieläin, sateessa, pimeässä ja puiden lomassa sen valtavat sarvet näyttävät sekopäiseltä radiolähettimeltä, joka lähettää kauhistuttavan uutisen Christianin rikoksesta koko maailmaan.

Tanskalaisen pseudonyymikirjailijan Anna Ekbergin (Anders Rønnow Klarlund ja Jacob Weinrich) Uskottu nainen sukeltaa keskelle kolmiodraamaa, jossa viisikymppinen Christian on rakastunut tulisesti nuorempaan työkaveriinsa. Suhde tuli ilmi, kun Christian sai useita tekstiviestejä keskellä yötä. Ainakin hänen vaimonsa alkoi ihmetellä niitä ja kysyi suoraan, onko hänellä toinen nainen. Christian ei ihan siltä istumalta ollut valmis tunnustamaan mitään. Hän oli aikeissa puhua erosta, mutta ei siitä, että hän oli seurustellut Zenian kanssa yli puoli vuotta.

Tämä on kirjan alkuasetelma ja se alkaa kiehua ja kuohua ja ruumiita tulee. Näistä murhista oli vaikea saada ketään tuomiolle, mutta eläkkeellä oleva rikospoliisi Holger Andreasen oli varma siitä, miten rikokset tehtiin. Hän kertoi pariskunnan rikostarinaa tyttärelleen Josefinelle. Toisessa kirjan osassa tapahtumat muuttavat täysin muotoaan. Tämä oli kirjailijalta aika hurja keikaus. Tapahtumat kiihtyivät kakkososassa rallikisojen nopeudella. Mitä Christianin ja Leonoran avioliitossa oikein tapahtui muutaman päivän aikana. Kannattaa ottaa siitä selvää. Kuka selvisi hengissä raastavien tapahtumien aikana ja kuka kuoli? Leikki elämällä ja kuolemalla kävi todella tuliseksi.

Christian ei voinut arvata, että mitä hänen avioliiton ulkopuolisesta suhteesta seurasikaan, sillä hänen vaimonsa Leonora ei aikonut antaa periksi ihan helpolla. Luvassa oli siis sotatilanne. Siinä sivussa piti pitää kulissit pystyssä ja hoitaa ainoan pojan lakkiaiset kunnialla. Tältä parilta sujui rikokset ja normaalielämä sutjakkaasti rinnakkain. Tätä kirjaa lukiessa ei voinut muuta kuin huokailla, että oma avioero sujui suht kivuttomasti ohi. Tosin ystävinä ei erottu, eikä ole pidetty yhteyksiä yhteisten vuosien jälkeen. Ei kyllä tullut mieleenikään pitää kiinni miehestä, joka jo seurusteli toisen naisen kanssa. Yhteisissä suvun juhlissa on voitu olla ihan kuin tutut ovat.

Kolmiodraamasta on kautta aikojen saatu aikaiseksi loistavaa draamaa kirjallisuudessa, näytelmissä, elokuvissa, taiteissa, runoissa ja lauluissa. Ero koskettaa, sille ei voi mitään. Mutta muutos voi olla myös uusi mahdollisuus elämään. Kirjan sivuilta voit lukea koittiko Christianille ja Leonoralle uudet elämänmuutokset, vai solmiko rikosten poluille suunnannut pariskunta rakkauden paulansa ikuisiin umpisolmuihin.

Anna Ekberg, Uskottu nainen ****
Tanskan kielestä suom. Katarina Luoma
Minerva 2019
s. 416
Love Crime

10 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin tästä kirjasta. Pidin kirjan henkilöhahmoista ja myös mielenkiintoisesta juonen punonnasta. Love Crime -genreä parhaimmillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä oli aika taitavasti punottu tarina. Vähän henkilöhahmoja, mutta sitten todella koukuttavat juonet ja sitten se puolessavälin tarinaa tapahtuva isompi juonenkäännös oli huikea. Se yllätti jopa tällaisen jännärikirjallisuuden ystävän.

      Poista
  2. Minusta eläkkeellä olevan poliisin tutkimukset ovat aina mainio lähtökohta dekkareissa. Hirveätä miten jotkut rakkaussuhteet ottavat koville. Onko se edes rakkautta, pitää joskus kysyä.Kuulostaa tosi koukuttavalta sen perusteella mitä sinä postasit ja mitä Anneli sanoo kommentissaan. 💞 Itselläni meneillään lastenkirja 😀 Ei nouse tukka pystyyn. Kivaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä siinä, että mukavaa, kun kirjassa on mukana eläkkeellä oleva ihminen. Neiti Marple on yksi lempihahmoistani kirjallisuudessa. Tykkäsin hänestä jo nuorena, kun aloin lukemaan Agatha Christien dekkareita.

      Poista
  3. Kiinnostava kirja! Luen dekkareita kausiluontoisesti, joten pitää muistaa tämä sitten kun seuraava dekkarivillitys iskee päälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmiodraamat ovat pahoja, mutta niistä saa todella hyviä tarinoita kirjoihin. Tässä tarinassa oli paljon hyviä huomioita vaikeista jutuista parisuhteen sisällä ja sitten tietysti se, että lapselle ei saa kertoa jutut. Lapset kyllä tietävät missä mennään.

      Poista
  4. Mai, minusta tämä oli tosi hyvä! En pitänyt sen edellisen aiheesta, joten intuitioni toimi. Tämä oli ihan mun juttuni, vaikka ei minunkaan eroni nyt ihan näin kauhea ollut:) Tätä minulta jonotetaan nyt lainaan ja R. luki tämän myös - tietysti muka kauhistellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näin tämän kirjan sinun blogissa ja laitoin heti varaukseen. Kyllä kannatti lukea, on tämä sen verran laadukas rikoskirja. Kukahan on kirjailijan takana?

      Poista
    2. Mai, hyvä sinä!

      En muista lukeneeni, ja myönnän, että minua ei kauheasti kiinnosta, kuka on 'kirjailijan takana', sen tähden en vlitä siitäkään kuka on oikeasti Ferrante, pääasia, että kirjat maistuvat. Tämä on yllättävän hyvä!

      ♥♥

      Poista
    3. Olen utelias ja sain selville yhdestä blogijutusta kirjailijat kirjan takana. Kaksi miestä, miten mielenkiintoista. Laitoin esikoiskirjan varaukseen :)

      Poista