Isoisällä, joka on
isä, on kaksi lasta. Ei kolmea. Yksi poika. Yksi tytär. Hän rakastaa kumpaakin.
Erityisesti tytärtä.
Ruotsalainen Jonas Hassen Khemirin Isän säännöt kertoo
isoisästä, tyttärestä ja pojasta perheineen. Kirja kertoo erittäin vaikeista
suhteista perheen sisällä, jo vuosia kasvaneista erimielisyyksistä ja
asenteista. Isoisä viettää suurimman osan aikaansa eri maassa, ja käy Ruotsissa
puolen vuoden välein hoitamassa raha-asiansa, eläkkeensä ja muut juoksevat
asiat. Parin viikon aikana hänen pitäisi hoitaa myös suhteensa lapsiinsa,
suhteet, jotka natisevat liitoksissaan. Umpimielisyyttä, puhumattomuutta,
epäluuloisuutta jopa vihamielisyyttä.
Isoisä on maahanmuuttaja, joka muutti Ruotsiin kun rakastui
ruotsalaiseen naiseen. He menivät naimisiin, saivat kaksi lasta ja erosivat
lopulta, sillä isoisä jätti perheensä aina moneksi kuukaudeksi kerrallaan eikä
häneen saanut yhteyksiä. Isoisä ei siis koskaan oppinut sitoutumaan
perhe-elämään, hoitamaan lapsia, osallistumaan maksuihin ym. isoisä kuvataan hyvin
vaikeana henkilöhahmona.
Poika on perustanut perheen ja on koti-isänä. Hänessä ei ole
mitään hyvää isoisän mielestä. Poika yrittää pitää jonkinlaisia suhteita yllä,
mutta se on vaikeaa, erittäin vaikeaa. Isän säännöt haastoi minut lukemaan
perhe-elämästä, jossa oli suuria ongelmia. Khemirin Kaikki se mitä en muista
oli uskomattoman mieleenpainuva kirja, josta pidin kovasti. Isän sääntöjen
lukeminen muuttui sivu sivulta hankalammaksi, mutta luin sen lopulta kokonaan.
Voin sanoa, että kirjan lopussa lukufiilikset olivat yhtä alakuloiset kuin
kirjan alussa, mikään ei sytyttänyt tarinaa tuleen. Hejssan isoisä!
Nainen katsoo miestä. Tämä on ottanut pakastimesta
jäätelöpaketin. Kamppailee saadakseen kimpaleesta irti siivuja, lusikka taipuu,
mies vääntää sen takaisin muotoonsa. Ja isä kävi siellä. Mies kertoo sen kuin
kyse ei olisi kummoisestakaan asiasta. Sepä mukavaa, nainen sanoo. Saitteko
puhuttua? Minä yritin. On se kyllä hankalaa hänen kanssaan.
Jonas Hassen Khemiri, Isän säännöt
Suom. Tarja Lipponen
Johnny Kniga 2019
s. 333
Pappaklausulen 2018
Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Luin juttusi kiinnostuneena. Heti muistin Khemirin aikaisemman kirjan johon sinäkin viittasit. Jotenkin vaikea lukea vaikka tekikin valtavan vaikutuksen. Kevyen oloisesti esitettyä painavaa asiaa. Tällä kirjailijalla on paljon annettavaa keskusteluun maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta. Jos sinua sattuu kiinnostamaan vanha postaukseni on tässä:
VastaaPoistahttps://ritamentor.blogspot.com/2016/05/jonas-hassen-khemiri-kaikki-se-mita-en.html
Minä käväisen lukemassa sinun linkkisi. Mukavaa uutta viikkoa :)
Kiitos Rita :)
PoistaJa mukavaa uutta viikkoa sinullekin :)
Arvostan kirjailijan teemoja maahanmuutosta kirjoissaan. Pidin valtavasti hänen kirjasta Kaikki se mitä en tiedä, mutta en pitänyt tästä kirjasta.
Ai sinä koit sen NÄIN mustavalkoisena. Minä näin enemmän värejä.
VastaaPoistaSiellä oli se kohta, jossa isoäiti kertoo pojalleen, miten isosisä oli aikanaan hyvä isä, viihtyi koti-isänäkin ja oli siinä taitava. Sen poika oli unohtanut, koska siihen päälle oli tullut niin paljon muuta. Hän ei myöskään tiennyt faktoja isän ensimmäisestä lapsesta, tyttärestä, josta vaiettiin. Nämä laajensivat kuvaa isoisästä.
Oli myös pojan kaveri, joka ihmetteli, miksei isä voi asua poikansa kotona vierailunsa aikana, mikä oli ihan aiheellinen ihmettely, koska niin yleensä vieraillessa ollaan. Eli syytä huonoihin väleihin oli myös pojassa, mikä alkoi käydä vähitellen ilmi, kun hänen persoonansa sai lisää piirteitä, joista osa hyvinkin negatiivisia.
Ja olihan siellä lopussa se kömpelö sovinnontekokin, jossa poika saa sanotuksi, että me olemme antaneet sinulle anteeksi ja isältä pääsee joku omituinen äännähdys, liikuttunut kun on.
Perheissä voi käydä niin, että jollekin perheenjäsenelle aletaan luoda ja vahvistaa huonoa imagoa valituin muistoin ja turhalla välttelyllä, nakellaan niskoja syytetyn henkilön asenteiden vuoksi, ei ymmärretä tuumaakaan sukupolvieroja jne. Tässäkin Khemirin luomassa perheasetelmassa joku toisenlainen, leppoisampi ihminen voisi suhtautua isänsä omituisiin piirteisiin hyväntahtoisesti, se on tämmöinen tää meidän ukki vanhan maan tapoineen.
Kiitos Marjatta <3
PoistaNyt oli varmasti väärä aika lukea tällainen kirja, jossa ruoditaan perheen sisäisiä välejä. Ymmärrän kirjan psykologiser ja sosiaaliset hienoudet, mutta minun oli hyvin vaikea lukea tätä kirjaa. Tietysti uskoin ja toivoin loppuun asti, että tulisi jokin muutos.
Khemiri haluaa tuoda selvästi kirjalla esiin asioita, joita en halua luetella. Tänä päivänä on vaikea kirjoittaa maahanmuuttoon liittyvistä asioista. Maahanmuutto on tällä hetkellä räjähdysherkkä aihe.
Minusta taas isän ja pojan väliset asetelmat muuttuivat kirjan myötä monitulkintaisemmiksi. Isää kohtaan tuli enemmän ymmärrystä, kun taas poika, joka ensin oli kovin sympaattinen ei sitä enää yhtä lailla loppupuolella ollutkaan. Minulla sivut kääntyivät vikkelään tätä lukiessal.
VastaaPoistaKiitos Omppu :)
PoistaEdelleen tämä kirja ahdistaa minua. Olisi pitänyt jättää lukeminen johonkin muuhun aikaan, sillä hankalat ihmissuhteet eivät sovi tällä hetkellä ajatuksiini kirjoissa. Isoisä ei minulta saanut sympatiapisteet missään vaiheessa. Säälin hirveästi poikaa ja hänen yritystä pitää edes jonkinlaisia suhteita.