torstai 13. joulukuuta 2012

2012 kirjailijat ja kirjat



Ala-Harja Riikka: Maihinnousu
Alvtegen Karin: Todennäköinen tarina
von Bagh Peter: Junassa
Barbery Muriel: Siilin eleganssi
Brekken Jørgen: Armon piiri
Cook Robin: Perimä
Chamberlain Diane: Valheiden takaa
Cornwell Patricia: Punainen usva
Darznik Jasmin: Iranilainen tytär
Donoghue Emma: Huone
Ehrnroth Karin: Vinoon varttunut tyttö
Eriksson Maria: Mian salaisuus
Franzen Peter: Tumman veden päällä
Freveletti Jamie: Pahaa pakoon; Pimeän läpi
Furnivall Kate: Pietarin jalokivi
Genova Lisa: Puolinainen
Giordano Paolo: Alkulukujen yksinäisyys
Hislop Victoria: Saari
Hovden Magne: Saamelandia
Howard Linda: Yön huntu
Hurme Juha: Hullu
Hustvedt Siri: Vapiseva nainen
Härkönen Anna-Leena: Onnentunti
Isoviita Kikka & Nyman-Jaatinen Eija: Paha tyttö
Itäranta Emmi: Teemestarin kirja
James P.D.: Totuus jatoiveet
Jansson Anna: Murhan alkemia
Kanniainen Vesa: Hurmaava häirikkö
Kelly Julia: Toisella silmällä
Keränen Milla: Sisilian ruusu
Kesävuori Saara: Tarvitse minua
Kettu Katja: Kätilö
Koch Herman: Illallinen
Konstig Jonas: Kaikki on sanottu
Käcko Marianne: Tapa minut, äiti!
Köngäs Heidi: Jokin sinusta
LaPlante Alice: Hämärän huoneet
Larsson Åsa: Uhrilahja
Lupton Rosamund: Sisar
Lymi Tiina: Susi sisällä
Lähde Kristiina: Joku on nukkunut vuoteessani
Marklund Liza: Uhatut; Turvapaikka
Nesbø Jo: Aave
Nuotio Eppu & Nuotio Anna: Tuplana kiitos
Nummi Markus: Karkkipäivä
Näkki Marjo: Hepoa Tallinnaan
Oates Joyce Carol: Sisareni,rakkaani
Oskamp Katja: Hellerstorfin helmi
Paavilainen Anna-Maija:Kummitäti
Paloheimo Laura: Klaukkala
Rasi-Koskinen Marisha: Katariina
de Rosnay Tatiana: Viimeinen kesä
Schmidt Katrin: Et sinä kuole
Shafak Elif: Kirottu Istanbul
Shriver Lionel: Jonnekin pois
Slaughter Karin: Pettävä hiljaisuus
Stevens Chevy: Kadonnut
Stockett Kathryn: Piiat
Stott Rebecca: Korallivaras
Taponen Jaana: Stockan herkku
Tervo Jari: Layla
Tiilikka Elina: Myrsky
Verdon John: Numeropeli; Sokkoleikki
Vettenterä Minttu: Jonakin päivänä kaduttaa
de Vigan Delphine: No ja minä
Vuori Kristiina: Näkijän tytär
Wahl Mats: Näkymätön

Alkulukujen yksinäisyys






Vuoden 2012 viimeinen arvostelemani teos, joka on samalla sadas teos Kirjasähkökäyrässä, on italialaisen Paolo Giordanon esikoiskirja Alkulukujen yksinäisyys. Kirja on ehdoton suosikkini tämän vuoden kirjoista, jotka olen lukenut. Taidan rakastaa tällaisia melankolisia ja herkkiä kuvauksia ihmismielen rikkonaisuudesta. Giordano sai Alkulukujen yksinäisyydestä Premio Strega -palkinnon, ja kirja on käännetty yli 20 kielelle.

Kirjan pääosissa ovat Alice, joka vammautui lapsuudessa, ja Mattia, joka kadotti vammaisen siskonsa lapsena. Molemmat ovat vaurioituneet henkisesti lapsuuden kokemuksistaan, joihin he olisivat tarvinneet pitkäaikaista tukea ja terapiaa. Alice kärsi lisäksi ankarasta isästään, koulukiusaamisesta ja anoreksiasta. Mattia viilteli itseään ja oli uneton. Molemmat olivat kouluaikana masentuneita ja yksinäisiä, kunnes kohtasivat toisensa, sen jälkeen he olivat vain masentuneita. Kirjassa Mattia toimii kuin robotti ja Alice yrittää kadota näkymättömäksi. 

Kirjan nimi Alkulukujen yksinäisyys, josta pidän todella paljon, tulee Mattian matemaattisesta erityislahjakkuudesta, jonka ansiosta hän pääsee matematiikan tutkijaksi ulkomaille. Kirjan teemana kulkevat Mattian mukana matemaattiset alkuluvut, josta kirjailija tietää paljon, koska on itse fyysikko. Mattia pitää itseään ja Alicea alkulukukaksosina, joiden väliin tulee aina jotakin.
Alice menee naimisiin, mutta liitto kariutuu, koska Alice ei saa lapsia anoreksian vuoksi, joka on Alicen elämää hallitseva voima. Miehensä lähdettyä, Alice pyytää Mattia luokseen ja Mattia tulee, mutta he kumpikin ovat niin estyneitä, etteivät kohtaa toisiaan, puhumattomuus estää vuorovaikutuksen. Kumpikin on yksinäinen, mutta yhteistä ymmärrystä ei löydy. Kumpikin haluaa toisen lähelle, mutta yksinolo kiehtoo enemmän. Liikaa kärsimystä ja tragediaa, mutta molemmat sinnittelivät omilla keinoilla elämässä eteenpäin.

”Lopulta hän alkoi laiminlyödä yksinkertaisempiakin töitä. Likainen pyykki kasaantui kylpyhuoneeseen, kun hän makasi tuntikausia sohvalla tietäen, että se odotti siellä, että häneltä ei olisi vaadittu kuin aivan pientä ponnistusta, mutta se ei ollut hänen lihaksilleen riittävä syy toimia.”

Paolo Giardano, Alkulukujen yksinäisyys *****
suom. Helinä Kangas

WSOY 2010, Aikamme kertojia
s. 327

La solitudine dei numeri primi 2008 

tiistai 11. joulukuuta 2012

Pahaa pakoon






Onneksi löysin kirjastosta Jamie Frevelettin kirjasarjan ensimmäisen osan, joka kertoo Emma Caldridgesta. Kirjan nimi on Pahaa pakoon (Running from the devil 2009, suom. 2010). Kirjassa Emma juoksee oikeasti pahoja ihmisiä pakoon koko tarinan ajan, tällä kertaa Kolumbian sademetsissä. Emma on kemisti ja hän etsii ympäri maailman kasveja, joita voidaan käyttää kosmetiikkateollisuudessa. Hän tulee keksineeksi vallan muuta, joten pian hän huomaa pakoilevansa rikollisia, huumekartellien sekopäisiä sissejä ja Yhdysvaltain puolustusministeriön joukkoja.

Emma on lentokoneessa matkalla Kolumbiaan, kun kone pakotetaan laskeutumaan sademetsän kiitoradalle, jolloin osa matkustajista kuolee ja Emma lentää tuolissa kauas lentokoneesta. Matkustajia vastassa on sissejä, jotka ottavat heidät panttivangeiksi ja pitkä matka läpi sademetsän alkaa. Emma kulkee sissien ja matkustajien perässä hiostavassa helteessä nälkäisenä ja janoisena, mutta Emma ei olisi Emma, ellei hänellä olisi keinoja pysytellä energisenä ja tarkkaavaisena. Matkustajien joukossa on agentti Sumner, jonka Emma pelastaa useamman kerran kuolemankielistä omalla päättäväisyydellään ja mielikuvituksellaan, sillä ampua hän ei osaa. Onneksi Sumner osaa ampua.

Kirja on kipunoivan jännittävä ja seikkailu sademetsissä Etelä-Amerikassa tuo kirjaan oman jännitysmomentin. Sademetsien luonto on arvaamaton, jota Freveletti on kuvaillut Pahaa pakoon -kirjassa todella tarkkaan, aivan kuin lukija itse olisi seikkailussa mukana. Lisäjännitystä tuovat sissien asettamat miinat. Myös loppukohtauksessa lukija voi lukea, mitä Emma on oppinut sisseiltä sodankäynnistä. Onneksi kirja ei ole pelkkää sissisotaa, vaan lukija voi aistia rivien välistä orastavaa romantiikan alkua ja tämmöinen rakkauden ystävä saa todistaa jopa yhden suudelman kirjan sivuilta. Myös jatkokirja Pimeyden läpi (2012) kannattaa lukea. Siinä Emman suuntana on Afrikka ja Somalian rannikko. Suosittelen Frevelettin kirjoja kaikille jännityksen ystäville. ****

maanantai 10. joulukuuta 2012

Pimeän läpi



 



Minua harmitti suunnattomasti, kun huomasin, että Jamie Frevelettin Pimeän Läpi (Running dark 2010, suom. 2012) on toinen osa kirjasarjasta ja en ole lukenut ensimmäistä osaa. Kirja oli niin vauhdikas lukukokemus, että suuntaan kirjastoon hankkimaan ensimmäisen osan niin nopeasti kuin mahdollista. Jotkut kirjat koukuttavat ja huomaan itsestäni, että pidän kirjasarjoista, haluan lukea henkilöiden tarinoista uudestaan.

Pimeän läpi-kirjan pääosassa on Emma Caldrige, joka on Etelä-Afrikassa juoksemassa ultramaratonia, kun autopommi räjähtää hänen lähettyvillä ja hieman pökertyneenä huomaa, kun tuntematon mies pistää ruiskulla häneen jotain ainetta. Aine antaa hänelle mahtavasti voimia jaksaa juosta loppumaratonin, eikä hän ole edes väsynyt. Emma on kemisti ja aloittaa heti tutkimukset siitä, mitä ainetta häneen on pistetty.

Toisaalla somalirosvot yrittävät valloittaa suuren risteilyaluksen, mutta aluksella on lomailemassa turvayhtiön agentti Sumner, jonka ansiosta somalit joutuvat palaamaan aina kotisatamaan menetettyään miehiään. Emma saa tehtäväkseen hakeutua risteilijälle, joka on todella vaarallista puuhaa sotivan Somalian läheisyydessä. Risteilyaluksella on biologisia aseita, joiden sisällöstä turvayhtiö haluaa selvyyden ja Emma oli heti valmis kohtaamaan vaarat ja selvittämään biologisten aseiden sisällöt.

Emma saapuu kesken somalimerirosvojen hyökkäyksen, mutta onnistuu pääsemään laivalle. Agentti Sumner on häntä vastassa ja tietysti heidän välillään on romanttista kipunointia puolin ja toisin. Emma huomaa pian, että biologiset aseet ovat samaa ainetta, jota häneen itseensä on ruiskutettu. Lääkefirma, joka on sotkeutunut rikollisliigan toimintaan, on hieman oikonut lääkekokeiluissaan ja pistänyt ainetta tiettyihin ihmisiin ilman heidän lupaa. Osa kuolee jo ensimmäiseen piikkiin ja loputkin toiseen piikkiin. Laivataistelussa lääkekynillä tapetaan somalimerirosvoja armottomasti.

Kirjailija kertoo aloittaneensa somalimerirosvoista kertovan kirjan kirjoittamisen ennen kuin somalimerirosvot vielä rosvosivat yhtäkään laivaa. Ilmeisesti kirjailijalla oli hyvä intuitio aiheesta ja onneksi kustannusalalla oltiin kiinnostuneita aiheesta, nythän aluksia rosvotaan koko ajan. Itse merirosvothan ovat köyhiä ja tekevät likaisen työn ja joutuvat vaaroille alttiiksi, taustavaikuttajat käärivät rosvouksesta miljoonia ja rikastuvat. Rahoja ei todellakaan käytetä Somalian olojen parantamiseen. ****