Hän oli kaatunut maahan raajat levällään kuin tehdäkseen enkeleitä
kirkkaisiin hauraisiin lehtiin.
Louise Pennyn kirja Kuolema
kiitospäivänä aloittaa Three Pines-dekkarisarjan, joka sijoittuu
kanadalaiseen pieneen kylään lähellä Quebeciä. Kirjasarjan charmanttina
rikostutkijana toimii rikoskomisario Armand Gamache, joka tarkkailee, havainnoi
ja juttelee kotoisasti kylän asukkaiden parissa ja yllätys, yllätys, näilläkin
keinoin rikoksia ratkaistaan, ainakin kirjoissa. No muut tutkijat tekevät
sitten tutkimushommia, etsivät ratkaisevia todisteita jne.
Kirjan alussa tapahtuu ampumistapaus, jossa kylän rakastetuin
henkilö, yli 70-vuotias entinen kylän opettaja kuolee. Loppujen lopuksi
mahdolliset ampujaehdokkaat supistuvat muutamaan ehdokkaaseen. Itse olin aika varma yhdestä ehdokkaasta, mutta
kirjailija vedätti hyvin, enkä lopussa osunut oikeaan. Hyvä Louise Penny,
tykkään kun minua vedätetään dekkarissa. Tietysti ampumiselle täytyy olla jokin
motiivi, joten sitä metsästettiin kirjan sivuilla jopa taulusta. Kirjasta
nimittäin löytyy muutama taiteilija ja yksi runoilija.
Raha on yksi motiiveista tehdä murha ja tässäkin kirjassa
etsitään henkilöitä, jotka kenties perivät kuolleen henkilön, ja osa näistä
osoittautuukin aika iljettäviksi tyypeiksi. Louise Penny kuvaa hyvin tarkasti
henkilöhahmojaan, joten heidät voi hyvin hahmottaa kirjan sivuilta. Muutenkin kirjailija
kuvailee kaikkea aika pikkutarkalla tyylillä. Kirjan lopussa oleva kohtaus
erään talon kellarissa oli minustakin todella karmaiseva, ja osasin kuvitella
hyvin siellä vilistävät ja luikertavat eläimet. Inha paikka ainakin omassa
mielikuvituksessa.
Ensimmäinen kohtaaminen uuden kirjasarjan kanssa sujui
hyvin. Kukapa ei ihastuisi pikkukaupungin hiljaiseen elämänmenoon, jossa
nautitaan kaikessa rauhassa cafe au lait ja ehkä croissant tai sitten pari lakritsipiippua.
Kyläläiset ovat hyvin tuttavallisia ja puheliaita. Eipä aikaakaan, kun charmantti
Gamache on jo kuin itsekin kylän asukas ja tuntee kaikkien asukkaiden
salaisuudet. Syksyllä palataan sarjan pariin ja Three Pines kylään Kylmän kosketus nimisessä dekkarissa.
Keväällä 2020 ilmestyy kolmas dekkari nimeltään Kuukausista julmin. Kyllä minä aina niin ilahdun, kun tunnistan
kirjan nimestä dekkarin.
Pahuus on huomaamatonta ja aina inhimillistä,
ja se jakaa vuoteemme ja syö pöydässämme.
W.H.Auden
Louise Penny, Kuolema kiitospäivänä
Suom. Raimo Salminen
Bazar 2019
s. 364
Still Life 2005
Oi miten kaunis kansi ja hyvän kuvauksesi perusteella nauttisin varmasti piipahtaa Quebecin lähelle pieneen kylään murhaa pohtimaan. Kesäloma on otollista aikaa rauhalliselle ja pikkutarkalle kerronnalle. Kylläpä alkoikin kiinnostaa ... ❤️
VastaaPoistaKiitos Rita ❤️
PoistaJa ajattele, kuka nyt haluaa murhata opettajan, kylän rakastetuimman henkilön.
Tämä kirja sopii Agatha Christien kirjojen faneille :)
Kirsi suositteli minulle juuri tätä sarjaa Facen puolella ja tämän sinun postauksesi jälkeen olen varma että minun kannattaa tätä kokeilla! Ei muuta kuin kirjastoon :)
VastaaPoistaTässä dekkarissa oli hyvin viihtyisä tunnelma, ei verisiä yksityiskohtia, eikä väkivallalla mässäilyä. Voin suositella sarjaa viihteellisempien dekkareiden ystäville, sillä kirjan luettua ei mene yöunet eikä näe pahoja painajaisia, eikä tarvitse kurkkia sängyn alle, eikä kaappeihin ;)
PoistaHyvin Agatha Christiemäinen tunnelma oli tässä. Leppoisaa luettavaa kesäpäiviin!
VastaaPoistaSamaa mieltä olen Riitta, sillä kirjassa oli hyvin christiemäinen tunnelma. Minustakin kirja on oikein leppoisaa luettavaa :)
PoistaMinulle on juuri tulossa tämä kirjaston varausjonosta. On ihan kivan oloinen sarja-avaus. Aiemmin minulta onkin mennyt ohi tämä sarja. Pikkukaupunkidekkari sopii hyvin kesän lukupinoon.
VastaaPoistaTykkäsin tosiaankin aika Agatha Christiemäisestä tunnelmasta kirjassa. Kirjailija kuvaa kaikkea niin pikkutarkasti, että solahdin mukavasti Three Pinesiin.
Poista